”Hollywood on jotakin, johon minä en kuulu. Olen ulkopuolinen”, Meryl Streep on sanonut. Kuva: MVPhotos

Meryl Streepiä on kutsuttu aikamme suurimmaksi naisnäyttelijäksi. Lahjakkuuden ja taitojen lisäksi Streepin ulkonäköä on kommentoitu koko hänen uransa ajan. Hän on oppinut suhtautumaan siihen sarkastisesti.

”Hän on muutakin kuin kauniit kasvot.”

Näin alkoivat useat, uudesta lupaavasta näyttelijästä Meryl Streepistä kirjoitetut lehti­jutut vuonna 1979, kun Streep oli juuri tehnyt vahvan roolin läpimurtoelokuvassaan Kramer vs. Kramer.

Jutuissa kuvailtiin alkuun laajasti ja ihailevasti Streepin ulkonäköä: korkeita poskipäitä, kuulasta ihoa, vaaleita hiuksia – ja sitten muistutettiin, että hän todellakin osaa myös näytellä, ikään kuin yhdistelmä olisi ennenkuulumaton.

Meryl Streepin uralla on kaksi merkkipaalua: vuodet 1979 ja 1995. Kuva: MVPhotos
Meryl Streepin uralla on kaksi merkkipaalua: vuodet 1979 ja 1995. Kuva: MVPhotos

Vuonna 1979 Meryl Streep oli 29-vuotias. Pari vuotta aiemmin hän oli kuvaillut elämäänsä tuhkimotarinaksi.

– Kasvoin turvallisessa lähiössä New Jerseyssä, ja minulla on kaksi isoveljeä. Olin kouluni musikaalitähti kolmena vuonna peräkkäin, cheerleader ja minut valittiin tanssiaisten kuningattareksi.

Traagisinta Streepin nuoruudessa oli lehtijuttujen mukaan se, ettei hän ollutkaan kaunis kuin kedon kukkanen koko lapsuuttaan.

– Pienempänä en ollut ollenkaan suosittu eikä minulla ollut juurikaan kavereita. Olin myös ruma. Minulla oli rillit ja omituinen, permanentattu tukka.

Kaksi vuotta nuorempi veli vahvistaa Seventeen-lehden haastattelussa, että Streep oli lapsena melko karsean näköinen.

Sitten 14-vuotiaana Streep päätti ryhtyä kauniiksi. Hän luopui rilleistään ”eikä käyttänyt niitä enää koskaan”. Päätöksensä voimasta hänestä tuli kaikkea sitä, mitä maailma arvostaa: kaunis, suosittu ja kuuluisa.

Sellaista on olla nainen julkisuudessa ja viihdebisneksessä.

Ulkopuolinen Hollywoodissa

Streep eteni vakaasti kohti hienoa tulevaisuutta: hän opiskeli näyttelemistä kahdessa erittäin arvostetussa eliittioppilaitoksessa, Vassarissa ja Yalessa. Hänen ensimmäinen elokuvansa oli Isossa-Britanniassa kuvattu Muistojeni Julia (1977), ja Kramer vs. Kramerin jälkeen Streep näytteli 1980-luvun arvostetuissa klassikkoelokuvissa Sofien valinta (1982), Minun afrikkani (1985) ja Sydän karrella (1986).

Streep myönsi olevansa lahjakas ja tiesi myös olleensa onnekas.

”Minulla on ehdottomasti ollut myös tuuria.”

– Minulla on ehdottomasti ollut myös tuuria. Kun saat yhden roolin, joka miellyttää oikeita tahoja, saat paljon helpommin uusia, kiinnostavia töitä.

Ensimmäisten elokuviensa aikaan hän haaveili, että voisi joskus perustaa kiertävän teatteriryhmän, joka esittäisi Shakespearen näytelmiä ympäri Yhdysvaltoja.

– Ottaisin siihen mukaan ystäviäni, kuten Al Pacinon, Dustin Hoffmanin, Robert De Niron, Raúl Júlian, Rosemary Harrisin ja Marybeth Hurtin.

Sitten Meryl Streep täytti neljäkymmentä ja hienojen, kriitikoidenkin arvostamien roolien tarjoaminen tyrehtyi. Sen sijaan hänen 90-luvun taitteen elokuvansa tekivät hänestä kuuluisan myös komedian taitajana. Streepin vähemmän arvostettuihin mutta tunnettuihin töihin kuuluvat muun muassa Naispaholainen (1989) ja Kuolema pukee häntä (1992).

Streep meni naimisiin veljensä ystävän, kuvanveistäjä Don Gummerin kanssa vuonna 1978. Naimisiinmenon kuvaillaan olleen yllätys lähipiirillekin, sillä monet eivät tienneet parin edes olleen yhdessä.

– Asumme Sohossa ja tapailemme taiteilijatuttaviamme, käymme gallerioissa ja illallisilla, Streep kuvaili parin silloista trendielämää.

He asuivat aluksi New Yorkissa ja muutaman vuoden Los Angelesissa, mutta amerikkalaisen viihde­teollisuuden liepeillä liehuminen ei koskaan ole ollut Meryl Streepin juttu. He hankkivat ison tilan Con­necticutista.

– Ajattelen Hollywoodista ihan niin kuin suurin osa ihmisistä ajattelee. Se on jotakin, johon minä en kuulu. Olen ulkopuolinen.

1990-luvulla Streepistä tehdyt haastattelut keskittyivät hänen äitiyteensä. Streepillä ja Gummerilla on neljä lasta: Henry, Mamie, Grace ja Louisa.

Streep korosti, kuinka hän on aivan tavallinen pikkukaupungin mamma rennoissa kotivaatteissaan, joka käy vain silloin tällöin kuvaamassa menestyselokuvan tai pari, ja on pitänyt aina vuoden vapaata kulloisenkin lapsen syntymän jälkeen. Ladies Home Journal -aikakauslehdessä ihailtiin, kuinka Streep kuskaa itse lapset kouluun, kokkaa perheen ruuat, pesee pyykit, silittää ne ja käy kaupassa.

”On joitakin asioita, joiden takia olen valmis luopumaan mukavasta yksityisyydestäni. ”

– En kuitenkaan halua ihan kokonaan hautautua kotielämään. On joitakin asioita, joiden takia olen valmis luopumaan mukavasta yksityisyydestäni. Sellaisia ovat aseistariisunta, tasa-arvo ja heikommista välittäminen, Streep sanoi vuonna 1986.

Humanisti, ei feministi

– Olen humanisti, Meryl Streep vastasi, kun häneltä kysyttiin vuonna 2015 Suffragetti-elokuvan ensi-­illassa, onko hän feministi. Suffragetti-leffa kertoo ensimmäisistä naisasianaisista 1900-luvun alun Britanniassa.

– Olen miellyttävän tasapainon puolesta, hän jatkoi.

Streep on kuitenkin puhunut paljonkin sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Hän on kiinnittänyt huomiota niin Hollywoodin epätasa-arvoiseen palkkaukseen kuin seksuaaliseen ahdisteluun ja seksismiin.

– Miesten pitäisi ymmärtää, että maailmassa on jotain vikaa, kun heidän äänensä dominoivat keskusteluja kaikkialla, Streep sanoi.

Hän on lähettänyt Yhdysvaltojen kongressin kaikille jäsenille kirjeen, jossa hän pyytää heitä kiinnittämään huomiota tasa-arvoon ja kieltämään naisten syrjinnän erikseen lailla.

– Muistan lapsena kuulleeni, kun äitini pyysi kuiskaten isältäni rahaa. Ajattelin silloin, että minä en ainakaan aikuisena anele keneltäkään rahaa vaan hankin omat rahani itse.

Kun Streep näytteli pääosaa Villissä joessa (1994), hän sanoi, että haluaa olla esimerkkinä kolmelle tyttärelleen.

– Toimintasankarin nimi voi olla jokin muukin kuin Arnold, Sylvester tai Bruce.

Vanhalle rooleja riittää?

Meryl Streepin uran toinen merkkipaalu oli vuonna 1995. Silloin tuli ensi-iltaan Hiljaiset sillat, jossa Streep näyttelee pääosaa Clint Eastwoodin kanssa. 1960-luvulle sijoittuvassa elokuvassa Streep on maaseudulla asuva kotiäiti, joka rakastuu paikkakunnalla vierailevaan valokuvaajaan, mutta valitsee kuitenkin rakkauden sijaan perheensä.

Sen jälkeen Streepin ura on rullannut sujuvasti eteenpäin. Hän on tehnyt arvostettuja rooleja sekä draamoissa että komedioissa, ollut ennätykselliset kaksikymmentä kertaa Oscar-ehdokas ja saanut kultaisia pystejä kolme.

Tämän vuosituhannen menestyksiin kuuluvat Tunnit (2002), Paholainen pukeutuu Pradaan (2006), Mamma Mia! (2008), Julie & Julia (2009), Rautarouva (2011) ja Florence (2016).

Streepin viime vuosien elokuvat ovat olleet pääosin myös valtavia taloudellisia menestyksiä.

– Luulen, että se johtuu paitsi onnekkaista yhteensattumista myös siitä, että elokuva-alalla on sekä ohjaajina että rahoittajina nykyään enemmän naisia, jotka uskaltavat satsata naisiin vetoaviin elokuviin, hän analysoi Mamma Mian! menestystä.

Vuonna 2009 sanomalehti The Independent käytti Streepiä esimerkkinä naisesta, jolle rooleja on riittänyt, vaikka 60 ikävuotta lähestyy. Se kun on vieläkin harvinaista.

Nyt Meryl Streep on 67-vuotias. Edelleen hänestä kirjoitetuissa artikkeleissa yllytään puhumaan hänen ulkonäöstään: kuinka Streep ei ollenkaan vaikuta ikäiseltään mummelilta, vaan hänen ”silmänsä sädehtivät” ja ”säärensä ovat upeat”. Tässä iässä hyvä ulkonäkö ei siis enää ole naisnäyttelijän ammatti­uskottavuuden este.

Streepiltä tietysti kysellään koko ajan, puolihienotunteisesti, miltä vanheneminen tuntuu. Vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa Streep on oppinut mediapelin.

– No, emmekö me kaikki ole kiitollisia siitä, että olemme elossa? hän on vastannut sarkastisesti.

Lähteet Simply Streep ja IMDB

Meryl Streep

  • Syntyi kesäkuussa 1949 New Jerseyssä.
  • On tehnyt urallaan kymmeniä elokuvia, ja hänellä on kaikkien aikojen ennätys Oscar-ehdokkuuksista eli 20. Hän on voittanut Oscarin elokuvista Kramer vs. Kramer, Sofien valinta ja Rautarouva. Voittanut useita Golden Globe -palkintoja.
  • Ennen avioliittoaan kuvanveistäjä Don Gummarin Streep seurusteli näyttelijä John Cazalen kanssa ja näytteli tämän tyttöystävää elokuvassa Kauriinmetsästäjät (1978). Cazale kuoli keuhkosyöpään pian elokuvan jälkeen.

Apulaispormestari Nasima Razmyarin uuteen työhön kuuluu iltamenoja ja edustusta. –Minun pitää kuitenkin varoa, etten vietä iltoja kulttuuririennoissa liian usein. Haluan olla paikalla, kun lapseni menee nukkumaan.

Hiljattain Helsingin apulaispormestarina aloittaneelle Nasima Razmyarille, 32, on tapahtunut muutamassa vuodessa paljon, tärkeimpänä Jonas-pojan syntymä 11 kuukautta sitten. Hän haluaa säilyttää sopivan tasapainon perhe-elämän ja mieluisan työn välillä.

– Parisuhteen yhteistä aikaa on nyt vähemmän. Meidän pitäisi oppia ottamaan enemmän omaa aikaa. Ei ole hyvä, jos vanhemmat elävät vain lapsensa kautta, Nasima miettii.

– Minun pitää kuitenkin varoa, etten vietä iltoja kulttuuririennoissa liian usein. Haluan olla paikalla, kun lapseni menee nukkumaan ja iltapesulle.

Minun osoitteeni -haastattelussa Nasima vertaa afganistanilaisia taustojaan ja puolisonsa Johan Fagerin suomenruotsalaisia juuria.

– Kulttuureissamme on paljon samaa: ollaan yhteisöllisiä, perhekeskeisiä ja molemmissa kulttuureissa osataan järjestää juhlia. Mieheni on ylittänyt kaikilla tavoin sen, miten suomalainen mies voi ymmärtää kulttuuriani ja taustaani.

Mitä Nasima muistaa pommien rusikoimasta kotikaupungistaan Kabulista? Miten suurlähettilään lapsi sopeutui pakolaisuuteen? Mitä Nasima ajattelee palautuslennoista nyt? Nasima Razmyarin haastattelu uusimmassa Me Naisten numerossa 30/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kirjailija Panu Rajala sanoo viisastuneensa ihmissuhteissaan. –Jos jotain olen oppinut tärkeissä ihmissuhteissani, niin sen, että läheisyyteen pitää keskittyä enemmän.

Kirjailija Panu Rajala, 71, kertoo Tämän olen oppinut -haastattelussa, millaista oli jäädä kolmen kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaksi hänen ensimmäisen vaimonsa, Elina Ylivakerin, kuoltua.

–Kun Elina kuoli, lapset olivat herkässä vaiheessa: 7-, 9- ja 11-vuotiaita. Jäin heidän yksinhuoltajakseen. Palkkasin kodinhoitajaksi aina jonkun rivakan tytön, Rajala muistelee.

Mies kertoo jatkaneensa kiireellä töitään eikä malttanut keskittyä seurusteluun lastensa kanssa.

–Ajattelin vain, että jumankauta tästä on selvittävä: te jatkatte koulua, minä jatkan töitä, hän muistelee nyt.

–Elinan kuolema oli silloin liian iso jysäys yhdessä puhuttavaksi ja läpikäytäväksi. Jokainen joutui selvittämään sitä yksin.

Myöhemmin Rajala kirjoitti Elina Ylivakerista kirjan Enkeli tulessa – Elinan suljetut silmät.

–Elina oli ensimmäinen suuri rakkauteni. Sekä rakastuminen Elinaan että hänen kuolemansa olivat niin syvälle iskeneitä juttuja, että minun oli pakko käsitellä ja tilittää ne, Rajala kertoo.

–Jos jotain olen oppinut tärkeissä ihmissuhteissani, niin sen, että läheisyyteen pitää keskittyä enemmän.

Mitä Panu Rajala muistaa nuoruudestaan Helsingin rosoisessa Rööperissä? Miksi hän kokee saaneensa pitkää vihaa osakseen suomalaisissa taiteilijapiireissä? Miten julkinen välienselvittely toisen vaimonsa Katri Helenan kanssa vaikutti ystävyyssuhteisiin? Lue Panu Rajalan koko haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 30/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Näyttelemisestä tuli tärkeä henkireikä, kun Pamela Tola lapsena menetti vanhempansa. –Lastenkoti oli, noh, laitosympäristö, vaikka meistä pidettiinkin siellä huolta.

Näyttelijä Pamela Tola, 35, kiertää lapsille ja nuorille suunnatussa Dreams-projektissa puhumassa itsetunnosta, uskosta tulevaisuuteen ja siitä, miten itse kukin ottaa vastuun onnellisuudestaan. Tsemppiluennon perustana toimivat Pamelan lapsuudenkodin vaikeat lähtökohdat: Pamela sisaruksineen jäi orvoksi, muutti ensin lastenkotiin ja edelleen perhekotiin.

–Lastenkoti oli, noh, laitosympäristö, vaikka meistä pidettiinkin siellä huolta. Meidän lasten onni oli, että saimme pysyä yhdessä.

Samoihin aikoihin Pamela löysi näyttelemisen. Siitä tuli hänelle pelastus.

–Helpotti, kun pystyin välillä olemaan joku muu. Ei tarvinnut ajatella surullisia ja ahdistavia asioita, joita lapsena en voinut osata käsitellä.

Pamela miettii, että kuoleman läheisyys lapsuudessa on ehkä tehnyt siitä hänelle tavallista ja läheistäkin.

”Enää en ajattele, että elämäni olisi tuhoon tuomittu, koska minulle oli tapahtunut tuollaista.”

–Lapsen mielessäni elämä oli pitkään pelkkää kuolemista, aina vähän toinen jalka haudassa.

–Aikuistuessa tein paljon töitä päästäkseni pois synkkyyden kokemuksesta. Enää en ajattele, että elämäni olisi tuhoon tuomittu, koska minulle oli tapahtunut tuollaista. Olen yrittänyt hyväksyä, että minulle kävi näin, ja tehdä elämästä niin hyvää kuin näillä eväillä voin.

Millaisen vastaanoton Pamelan kertomus on nuorissa herättänyt? Miten Pamela suhtautuu kuolemaan? Miten vanhempien menetys on vaikuttanut omaan kokemukseen vanhemmuudesta? Lue Pamelan koko haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 30/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Valotaiteilija Ekku Peltomäki eli 13 vuotta sinkkuna ennen kuin tapasi Sophien. – Olen ollut aika epätoivoinen, ja kärsin aivan oikeasti yksinäisyydestä viimeiset neljä tai viisi vuotta.

Valotaiteilija Ekku Peltomäki, 71, menee elo-syyskuun vaihteessa naimisiin indonesialaisen, Jakartasta kotoisin olevan naisystävänsä Sophie Sahetapyn, 43, kanssa. Kesän Suomessa viettänyt Ekku matkaa Balille 17. elokuuta ja häät pidetään siitä muutaman viikon sisällä.

– Olemme päättäneet, että menemme naimisiin as soon as possible, kun olen takaisin Balilla. Pidämme sukulaisten kesken yksinkertaiset häät ilman prameiluja. En tiedä vielä paikallisista käytännöistä. Sen tiedän, että suku ja perhe ovat siellä äärimmäisen tärkeitä, ja he osallistuvat häihimme, Ekku kertoo.

”Yksinäisyys ei ole hyväksi ikääntyvälle ihmiselle.”

Ekku ja Sophie tapasivat Balilla Ubudin taiteilijakylässä 10. tammikuuta 2016, eli vuotta aiemmin kun he alkoivat seurustella. Ekku Peltomäki oli naimisissa Aira Samulinin kanssa vuosina 1973–2004. Airan jälkeen Ekku oli noin 13 vuotta sinkkuna.

– Olin vannoutunut sinkku, enkä koskenut keneenkään Airan jälkeen. Ei ollut minuuttiakaan mitään eroottista. Feidasin kaikki ajatukset seurustelusta pois, koska ajattelin että toista suhdetta ei voi Airan jälkeen enää tulla. Aluksi yksinäisyys oli ok, mutta viime vuosina yksinäiyys alkoi painamaan. Yksinäisyys ei ole hyväksi ikääntyvälle ihmiselle, Ekku kertoo.

Ekku myös pelkäsi, että häntä käytetään parisuhteessa hyväksi tavalla tai toisella.

– Olen ollut aika epätoivoinen, ja kärsin aivan oikeasti yksinäisyydestä viimeiset neljä tai viisi vuotta ennen Sophieta. Pehmensin yksinäisyyttä alkoholin käytöllä. En jaksanut uskoa aitoon rakkauteen. Suomessa olin monelle naiselle cool, koska olin Airan ex. En halunnut, että kukaan käyttää minua ponnahduslautana.

Sitten tuli Sophie.

– Muistan tapaamisemme kuin eilisen päivän. Ihastuin hänen iloisuuteen ja hymyyn. Sophiehan ei ole mikään kaunotar sillä tavalla, mutta hän on sielukas ja sisäisesti kaunis. Ihminen on kokonaisuus, ei vain pelkkä ulkokuori. Hän on älykäs ja viisas.

”En välttämättä haluaisi naimisiin, mutta baptistiseurakunta ei katso hyvällä yhdessä asuvaa paria, joka ei ole naimisissa.”

Naimisiinmeno ei jännitä Ekkua. Hänellä on elämänkokemusta aivan toisella tavalla kuin nuorena hänen mennessä naimisiin Aira Samulinin kanssa.

– En välttämättä haluaisi naimisiin, mutta kuulumme baptistiseurakuntaan, missä ei katsota hyvällä sitä, että yhdessä asuva pariskunta ei ole naimisissa. Kaikki sujuu paljon helpommin, kun on aviossa. Sophie haluaa sen takia naimisiin, mutta minulle avioliittoa tärkeämpää on saada kumppani. Siitä on ollut jopa riitoja, että en halunnut avioliittoon. Huomasin, että Sophie kärsi tilanteesta.

 

Ekku Peltomäki ja Sophie Sahetapy asuvat Balilla. Kuva: Ekku Peltomäen kotialbumi
Ekku Peltomäki ja Sophie Sahetapy asuvat Balilla. Kuva: Ekku Peltomäen kotialbumi

”OLIMME KUIN KAKSI LAIVAA VÄÄRILLÄ REITEILLÄ”

– Olemme kaksi eksynyttä ihmistä. Kuten Aira oli ensimmäisessä avioliitossa hakattu, myös Sophie oli ensimmäisessä parisuhteessa hakattu. Sophiella on trauma siitä, että hän sai pelätä henkensä edestä. Tavatessamme hänellä oli mieliala, ettei hän halua enää suhteeseen. Olimme kuin kaksi laivaa väärillä reiteillä. Se yhdistää meitä, Ekku sanoo.

Pariskunnalla on 27 vuotta ikäeroa. 

– Ikä on vain numero. Airan kanssa minä olin se nuorempi, eikä se haitannut Airaakaan. Onhan se minulle aika huimaa, että ensimmäinen vaimoni Aira oli lähes 20 vuotta minua vanhempi, ja nyt minä olen 27 vuotta vanhempi. Vaimojeni välissä on 50 vuotta ikäeroa.

”Vaimojeni välissä on 50 vuotta ikäeroa.”

Ekku tuntee itsensä ikinuoreksi. 

– En tunne itseäni seitsemänkymppiseksi, sillä pää pelaa ja pidän itseni fyysisesti hyvässä kunnossa. Teen nopeasti vaikeampiakin sudokuja, lenkkeilen ja cooper menee edelleen yli 3000 metrillä. Painan 73 kiloa ja olen 188 senttiä pitkä, joten rippipuvut ja 70-luvun vaatteet mahtuvat edelleen päälleni, Ekku naurahtaa.

Myös tuleva vaimo Sophie on innostunut Ekun kautta lenkkeilystä. Ekku kertoo juoksevansa yli 4000 kilometriä vuodessa.

– Minulla ei ole koskaan ollut nivel- tai selkäongelmia, koska olen ennakoinut ne liikkumalla. Pidän huolta, että syvät vatsalihakset ja etureisilihakset ovat kunnossa. Karkkia ja roskaruokaa syön ehkä kerran vuodessa. Sianlihaakaan en ole syönyt vuosiin. Kiinnitän myös paljon huomiota siihen, mitä suolaa ja sokeria käytän. Ruususuolassa on paljon mineraaleja ja intiaanisokeria, joka on ruokosokereista paras.

TALOUSVAIKEUDET SELÄTETTY

Ekku Peltomäki kertoo avoimesti Valoissa ja varjoissa -muistelmakirjassaan kärsineensä talousvaikeuksista ja alkoholiongelmista. Nyt Ekku kertoo ongelmien olevan taakse jäänyttä elämää.

– Alkoholiongelman kanssa pitää mennä päivä kerrallaan. Alkoholi ei sovi minulle, ja se rassaa parisuhdetta. Maistoin alkoholia viimeksi Balilla puoli vuotta sitten, ja se riitti. Sain Sophielta ja seurakunnalta palautetta, että alkoholi ei sovi suhteeseen, jossa ollaan tosissaan. Se oli herätys. 

”Aira ei ole tulossa häihini, mutta olemme edelleen melkein päivittäin yhteydessä.”

Ekku ja Sophie asuvat Balilla Ubudin taiteilijakylässä. Tämän kesän Ekku on viettänyt Suomessa Hyrsylänmutkassa, mutta nyt hänen on tarkoitus muuttaa lopullisesti Balille.

– En ole sinetöinyt sitä, ettenkö ikinä palaisi Suomeen, mutta toistaiseksi muutto on lopullinen. Viihdyn Balin ilmastossa, eikä ihoni pala Balin auringossa. Keksilämpötila on 28–30 asteen tienoilla, mutta vettä tulee paljon erityisesti sadekautena. Sophie on vähän lentopelkoinen, mutta tulemme yhdessä Suomeen ensi kesänä. 

Ekku Peltomäki tekee edelleen valaistuksia ravintoloihin ja julkisivuihin. Tulossa on myös uusia projekteja maahantuonnin parissa, mutta siitä hän ei vielä halua kertoa enempää. Sophie työskenteli aiemmin toimittajana. Nykyisin hänellä on oma tukku, joka välittää Pekingin ankkoja ravintoloihin. 

– Tulevaisuudessa haluamme rakentaa parisuhdetta mahdollisimman tasapainoisesti. Hänellä on oma tahtonsa, ja haluaisin, että hän olisi vähän skandinaavisempi, Ekku naurahtaa.

Aira Samulinilla ja Ekku Peltomäellä on hyvät välit.

– Aira ei ole tulossa häihini, mutta olemme edelleen melkein päivittäin yhteydessä.