”Hollywood on jotakin, johon minä en kuulu. Olen ulkopuolinen”, Meryl Streep on sanonut. Kuva: MVPhotos
”Hollywood on jotakin, johon minä en kuulu. Olen ulkopuolinen”, Meryl Streep on sanonut. Kuva: MVPhotos

Meryl Streepiä on kutsuttu aikamme suurimmaksi naisnäyttelijäksi. Lahjakkuuden ja taitojen lisäksi Streepin ulkonäköä on kommentoitu koko hänen uransa ajan. Hän on oppinut suhtautumaan siihen sarkastisesti.

”Hän on muutakin kuin kauniit kasvot.”

Näin alkoivat useat, uudesta lupaavasta näyttelijästä Meryl Streepistä kirjoitetut lehti­jutut vuonna 1979, kun Streep oli juuri tehnyt vahvan roolin läpimurtoelokuvassaan Kramer vs. Kramer.

Jutuissa kuvailtiin alkuun laajasti ja ihailevasti Streepin ulkonäköä: korkeita poskipäitä, kuulasta ihoa, vaaleita hiuksia – ja sitten muistutettiin, että hän todellakin osaa myös näytellä, ikään kuin yhdistelmä olisi ennenkuulumaton.

Meryl Streepin uralla on kaksi merkkipaalua: vuodet 1979 ja 1995. Kuva: MVPhotos
Meryl Streepin uralla on kaksi merkkipaalua: vuodet 1979 ja 1995. Kuva: MVPhotos

Vuonna 1979 Meryl Streep oli 29-vuotias. Pari vuotta aiemmin hän oli kuvaillut elämäänsä tuhkimotarinaksi.

– Kasvoin turvallisessa lähiössä New Jerseyssä, ja minulla on kaksi isoveljeä. Olin kouluni musikaalitähti kolmena vuonna peräkkäin, cheerleader ja minut valittiin tanssiaisten kuningattareksi.

Traagisinta Streepin nuoruudessa oli lehtijuttujen mukaan se, ettei hän ollutkaan kaunis kuin kedon kukkanen koko lapsuuttaan.

– Pienempänä en ollut ollenkaan suosittu eikä minulla ollut juurikaan kavereita. Olin myös ruma. Minulla oli rillit ja omituinen, permanentattu tukka.

Kaksi vuotta nuorempi veli vahvistaa Seventeen-lehden haastattelussa, että Streep oli lapsena melko karsean näköinen.

Sitten 14-vuotiaana Streep päätti ryhtyä kauniiksi. Hän luopui rilleistään ”eikä käyttänyt niitä enää koskaan”. Päätöksensä voimasta hänestä tuli kaikkea sitä, mitä maailma arvostaa: kaunis, suosittu ja kuuluisa.

Sellaista on olla nainen julkisuudessa ja viihdebisneksessä.

Ulkopuolinen Hollywoodissa

Streep eteni vakaasti kohti hienoa tulevaisuutta: hän opiskeli näyttelemistä kahdessa erittäin arvostetussa eliittioppilaitoksessa, Vassarissa ja Yalessa. Hänen ensimmäinen elokuvansa oli Isossa-Britanniassa kuvattu Muistojeni Julia (1977), ja Kramer vs. Kramerin jälkeen Streep näytteli 1980-luvun arvostetuissa klassikkoelokuvissa Sofien valinta (1982), Minun afrikkani (1985) ja Sydän karrella (1986).

Streep myönsi olevansa lahjakas ja tiesi myös olleensa onnekas.

”Minulla on ehdottomasti ollut myös tuuria.”

– Minulla on ehdottomasti ollut myös tuuria. Kun saat yhden roolin, joka miellyttää oikeita tahoja, saat paljon helpommin uusia, kiinnostavia töitä.

Ensimmäisten elokuviensa aikaan hän haaveili, että voisi joskus perustaa kiertävän teatteriryhmän, joka esittäisi Shakespearen näytelmiä ympäri Yhdysvaltoja.

– Ottaisin siihen mukaan ystäviäni, kuten Al Pacinon, Dustin Hoffmanin, Robert De Niron, Raúl Júlian, Rosemary Harrisin ja Marybeth Hurtin.

Sitten Meryl Streep täytti neljäkymmentä ja hienojen, kriitikoidenkin arvostamien roolien tarjoaminen tyrehtyi. Sen sijaan hänen 90-luvun taitteen elokuvansa tekivät hänestä kuuluisan myös komedian taitajana. Streepin vähemmän arvostettuihin mutta tunnettuihin töihin kuuluvat muun muassa Naispaholainen (1989) ja Kuolema pukee häntä (1992).

Streep meni naimisiin veljensä ystävän, kuvanveistäjä Don Gummerin kanssa vuonna 1978. Naimisiinmenon kuvaillaan olleen yllätys lähipiirillekin, sillä monet eivät tienneet parin edes olleen yhdessä.

– Asumme Sohossa ja tapailemme taiteilijatuttaviamme, käymme gallerioissa ja illallisilla, Streep kuvaili parin silloista trendielämää.

He asuivat aluksi New Yorkissa ja muutaman vuoden Los Angelesissa, mutta amerikkalaisen viihde­teollisuuden liepeillä liehuminen ei koskaan ole ollut Meryl Streepin juttu. He hankkivat ison tilan Con­necticutista.

– Ajattelen Hollywoodista ihan niin kuin suurin osa ihmisistä ajattelee. Se on jotakin, johon minä en kuulu. Olen ulkopuolinen.

1990-luvulla Streepistä tehdyt haastattelut keskittyivät hänen äitiyteensä. Streepillä ja Gummerilla on neljä lasta: Henry, Mamie, Grace ja Louisa.

Streep korosti, kuinka hän on aivan tavallinen pikkukaupungin mamma rennoissa kotivaatteissaan, joka käy vain silloin tällöin kuvaamassa menestyselokuvan tai pari, ja on pitänyt aina vuoden vapaata kulloisenkin lapsen syntymän jälkeen. Ladies Home Journal -aikakauslehdessä ihailtiin, kuinka Streep kuskaa itse lapset kouluun, kokkaa perheen ruuat, pesee pyykit, silittää ne ja käy kaupassa.

”On joitakin asioita, joiden takia olen valmis luopumaan mukavasta yksityisyydestäni. ”

– En kuitenkaan halua ihan kokonaan hautautua kotielämään. On joitakin asioita, joiden takia olen valmis luopumaan mukavasta yksityisyydestäni. Sellaisia ovat aseistariisunta, tasa-arvo ja heikommista välittäminen, Streep sanoi vuonna 1986.

Humanisti, ei feministi

– Olen humanisti, Meryl Streep vastasi, kun häneltä kysyttiin vuonna 2015 Suffragetti-elokuvan ensi-­illassa, onko hän feministi. Suffragetti-leffa kertoo ensimmäisistä naisasianaisista 1900-luvun alun Britanniassa.

– Olen miellyttävän tasapainon puolesta, hän jatkoi.

Streep on kuitenkin puhunut paljonkin sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Hän on kiinnittänyt huomiota niin Hollywoodin epätasa-arvoiseen palkkaukseen kuin seksuaaliseen ahdisteluun ja seksismiin.

– Miesten pitäisi ymmärtää, että maailmassa on jotain vikaa, kun heidän äänensä dominoivat keskusteluja kaikkialla, Streep sanoi.

Hän on lähettänyt Yhdysvaltojen kongressin kaikille jäsenille kirjeen, jossa hän pyytää heitä kiinnittämään huomiota tasa-arvoon ja kieltämään naisten syrjinnän erikseen lailla.

– Muistan lapsena kuulleeni, kun äitini pyysi kuiskaten isältäni rahaa. Ajattelin silloin, että minä en ainakaan aikuisena anele keneltäkään rahaa vaan hankin omat rahani itse.

Kun Streep näytteli pääosaa Villissä joessa (1994), hän sanoi, että haluaa olla esimerkkinä kolmelle tyttärelleen.

– Toimintasankarin nimi voi olla jokin muukin kuin Arnold, Sylvester tai Bruce.

Vanhalle rooleja riittää?

Meryl Streepin uran toinen merkkipaalu oli vuonna 1995. Silloin tuli ensi-iltaan Hiljaiset sillat, jossa Streep näyttelee pääosaa Clint Eastwoodin kanssa. 1960-luvulle sijoittuvassa elokuvassa Streep on maaseudulla asuva kotiäiti, joka rakastuu paikkakunnalla vierailevaan valokuvaajaan, mutta valitsee kuitenkin rakkauden sijaan perheensä.

Sen jälkeen Streepin ura on rullannut sujuvasti eteenpäin. Hän on tehnyt arvostettuja rooleja sekä draamoissa että komedioissa, ollut ennätykselliset kaksikymmentä kertaa Oscar-ehdokas ja saanut kultaisia pystejä kolme.

Tämän vuosituhannen menestyksiin kuuluvat Tunnit (2002), Paholainen pukeutuu Pradaan (2006), Mamma Mia! (2008), Julie & Julia (2009), Rautarouva (2011) ja Florence (2016).

Streepin viime vuosien elokuvat ovat olleet pääosin myös valtavia taloudellisia menestyksiä.

– Luulen, että se johtuu paitsi onnekkaista yhteensattumista myös siitä, että elokuva-alalla on sekä ohjaajina että rahoittajina nykyään enemmän naisia, jotka uskaltavat satsata naisiin vetoaviin elokuviin, hän analysoi Mamma Mian! menestystä.

Vuonna 2009 sanomalehti The Independent käytti Streepiä esimerkkinä naisesta, jolle rooleja on riittänyt, vaikka 60 ikävuotta lähestyy. Se kun on vieläkin harvinaista.

Nyt Meryl Streep on 67-vuotias. Edelleen hänestä kirjoitetuissa artikkeleissa yllytään puhumaan hänen ulkonäöstään: kuinka Streep ei ollenkaan vaikuta ikäiseltään mummelilta, vaan hänen ”silmänsä sädehtivät” ja ”säärensä ovat upeat”. Tässä iässä hyvä ulkonäkö ei siis enää ole naisnäyttelijän ammatti­uskottavuuden este.

Streepiltä tietysti kysellään koko ajan, puolihienotunteisesti, miltä vanheneminen tuntuu. Vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa Streep on oppinut mediapelin.

– No, emmekö me kaikki ole kiitollisia siitä, että olemme elossa? hän on vastannut sarkastisesti.

Lähteet Simply Streep ja IMDB

Meryl Streep

  • Syntyi kesäkuussa 1949 New Jerseyssä.
  • On tehnyt urallaan kymmeniä elokuvia, ja hänellä on kaikkien aikojen ennätys Oscar-ehdokkuuksista eli 20. Hän on voittanut Oscarin elokuvista Kramer vs. Kramer, Sofien valinta ja Rautarouva. Voittanut useita Golden Globe -palkintoja.
  • Ennen avioliittoaan kuvanveistäjä Don Gummarin Streep seurusteli näyttelijä John Cazalen kanssa ja näytteli tämän tyttöystävää elokuvassa Kauriinmetsästäjät (1978). Cazale kuoli keuhkosyöpään pian elokuvan jälkeen.

Yleisökato kahdessa kesäteatterissa toi Lotta Ansakorvelle pahat velat. Taiteellisena johtajana työskentelevä Ansakorpi ei kuitenkaan aio lannistua. – Nyt on painettava kahta kauheammin hommia.

Kylmä ja sateinen kesä on harmittanut erityisen paljon tänä vuonna, mutta toisille se ei aiheuttanut vain pahaa mieltä – vaan sai aikaan taloudellisen katastrofin.

Kahden kesäteatterin taiteelliselle johtajalle Lotta Ansakorvelle, 33, kylmästä kesästä johtuva yleisökato oli kova isku. Muun muassa Iltalehti uutisoi heinäkuussa huonon kesäsään aiheuttamissa talousvaikeuksissa painiskelevasta Ansakorvesta. Hän haki alkuvuodesta lisärahoituksen pankista Sappeen ja Ellivuoren kesäteattereiden esitysten pyörittämiseen ja panttasi asuntonsa takuuksi lainalle.

Nyt riskinottoa seurannut tappion suuruus on selvillä: kesästä kerääntyi velkaa lopulta noin 100 000 euroa.

Hyväntekeväisyys kohotti fiilistä

Heti kesän alussa alkoi olla selvää, että nyt saattaa mennä mönkään ja lujaa.

– Jo alkukesästä oli havaittavissa yleisökatoa. Ryhmälipunmyynnistä peruutettiin lippuja kylmän sään takia, ja ovilipunmyynti ei vetänyt yhtä paljon kuin aiempina kesinä, vaikka esitykset saivatkin positiivista palautetta, Ansakorpi kertoo Me Naisille.

Ansakorpi päätyi kertomaan huolistaan naisyrittäjien Facebookryhmässä, johon kuuluu yli 30 000 jäsentä. Pian puhelin täyttyi ilmoituksista ja viestistä, kun ryhmän naisyrittäjät lähettivät tsemppinsä Ansakorvelle.

”Hyväntekeväisyyskampanja sai aikaan positiivisen fiiliksen ongelmista huolimatta.”

Yksi tsemppaajista päätyi myös ideoimaan kesäteattereille hyväntekeväisyyskampanjan, jotta tuloja syntyisi edes vähän enemmän.

– Kampanjassa kuka tahansa pystyi ostamaan lipun jommankumman teatterin esityksiin ja halutessaan lahjoittaa lipun eteenpäin itse tai yritykseni Sydämenpalo Oy:n kautta. Lahjoitimme teatterilippuja esimerkiksi hoitokoteihin, kehitysvammaisille ja vähävaraisille, Ansakorpi kertoo.

Lopulta lippuja ostettiin hyväntekeväisyyskampanjan kautta vähän yli sata kappaletta, mutta se ei valitettavasti riittänyt pelastamaan tilannetta.

– Kampanja sai kyllä aikaan valtavan positiivisen fiiliksen ongelmista huolimatta. Olen liikuttunut ja kiitollinen siitä, kuinka täysin tuntemattomat ihmiset riensivät apuun ja tukivat minua, Ansakorpi sanoo.

Kesän aikana Sappeen teatterissa kävi noin 5 000 ja Ellivuoreen noin 2 000 katsojaa. Se on todella vähän, kun kyseessä on ammattiteatteri ja ammattiteatterin kulut.

”Ei minua yksi kylmä kesä pysäytä elämässä.”

– Suurin kustannus teatteriesityksissä ovat palkat ja ne maksetaan aina. Asunto oli pakko laittaa myyntiin, jotta saisin kuluja katettua ja lainat maksettua, Ansakorpi sanoo.

Teatterin tekeminen jatkuu

Taloudelliset ongelmat eivät kuitenkaan ole nujertaneet Ansakorpea.

– Olen mukana monessa teatteriin liittyvässä tekemisessä, kuten kurssien, koulutusten ja kiertävien esitysten järjestämisessä. Olen luonteeltani sellainen, että nousen aina jaloilleni ja koetan löytää kaikesta aina sen positiivisen puolen, Ansakorpi sanoo.

– Kun talousasiat ovat nyt näin huonosti, on tietenkin painettava kahta kauheammin hommia, että tästä pääsee eteenpäin. Minulle teatterin tekeminen on elämäni suurin rakkaus, joten sitä en ole lopettamassa. Ei minua yksi kylmä kesä pysäytä elämässä.

Saara Aaltoa kiitetään rohkeudesta tehdä sitä, mitä itse haluaa.

Valoisuus, sitkeys, rohkeus – muun muassa näiden asioiden ansiosta Saara Aalto, 30, on valittu Vuoden Positiivisimmaksi Suomalaiseksi 2017, kertoo Ilta-Sanomat. Voittajan valitsi Positiivareiden ja Suomen Nuorkauppakamareiden raati.

Palkinnoin jakoi viime vuoden voittaja Kaj Kunnas.

IS:n mukaan Saaran nimitykseen vaikuttivat muun muassa hänen valoisa persoona, sitkeys sekä rohkeus tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa. 

Omistautuminen muusikon uralle on vaikuttanut Saaran elämään monella tapaa. Hän kertoi huhtikuussa Me Naisille satsanneensa tuhansia euroja Britannian X-Factorissa menestymisensä eteen. Rahaa paloi muun muassa kuvauksiin matkustamiseen sekä hotelleissa yöpymiseen.

– Kun kisa osaltani jatkui, rahaa paloi vaatteisiinkin. Meitä kuvattiin joka päivä, eikä samoja asuja saanut käyttää, Saara kertoi.

Kun Saara sijoittui Britannian X-Factor-kisassa toiseksi, hän iloitsi menestyksestään Instagram-tilillään. 

– En voisi olla onnellisempi tänään! Tämä kaikki on niin täydellistä, unelmastani tuli totta, koska te hyväksyitte minut. Rakastan teitä niin paljon, tämä on alku.