Miksi ihminen on empaattinen? Sonja Koski tutkii kysymystä apinoiden avulla. Kuvat: Heli Blåfield
Miksi ihminen on empaattinen? Sonja Koski tutkii kysymystä apinoiden avulla. Kuvat: Heli Blåfield

Suomen ainoa apinatutkija tekee työkseen apinakokeita ja pohtii, miksi ihminen on sellainen kuin on.

Tiesittekö, että on sellainenkin ammatti kuin apinatutkija? Suomessa heitä on yksi, helsinkiläinen Sonja Koski.

– Mä nyt olenkin sellainen hörhö, että löydän itseni aina jostain tieteenalojen välistä. En minäkään tiennyt nuorena, että apinoita voi tutkia.

Suomessa ei voikaan: Sonja löysi apinat sattumalta Hollannissa, jossa hän oli Erasmus-vaihto-opiskelijana.

– Luin väitöskirjan, joka oli vakavasti otettavaa apinatutkimusta. Mikään ei ollut ikinä tuntunut niin kiinnostavalta. Naiivina opiskelijana lähetin tekijälle sähköpostia ja pyysin kertomaan lisää. 

Sonja sai mukavan vastauksen ja kutsun tulla graduntekijäksi apinaprojektiin. Pian hän löysi itsensä Sumatralta apinatutkimushommista.

– Apinat veivät mukanaan. Ne ovat niin samastuttavia, monimutkaisia ja ihmismäisiä.

Sonjan työhuone on Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
Sonjan työhuone on Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Sonjan nykyisen oppialan nimi on biologinen antropologia, ja siinä tutkitaan ihmisen evoluutiota lähisukulaisten avulla.

– Mitä on tapahtunut näiden kuuden miljoonan vuoden aikana, kun ihmisen kehityslinja on ollut olemassa? Miksi meistä on tullut tällaisia?

Sonjan tutkimuksessa kävi ilmi, että simpanssit ystävystyvät helpoimmin itsensä tyyppisen persoonan kanssa – ja että apinoiden riidat sovitaan sitä nopeammin, mitä läheisempi tyyppi on kyseessä. Tällä hetkellä menossa on tutkimus, jossa tutkitaan empatiaa: miksi ihminen on niin empaattinen apina?

– Me ollaan hirveän kiltti laji. Nykyään korostetaan ihmisten kilpailuhenkisyyttä, mutta oikeasti ihminen on täysin riippuvainen yhteistyöstä.

Sonjan työpöydän alla ei näy apinahäkkejä, eikä ikkunasta avaudu näkymää sumuisille gorillavuorille. Tutkimusmarmosetit asuvat Wienissä, ja siellä on parhaillaan graduntekijä, joka lähettää Sonjalle tutkimusmateriaalia analysoitavaksi. Tällä hetkellä tarkkailun alla ovat marmosettien kasvonilmeet. Tarttuvatko ne kavereihin kuten ihmisillä? Vielä ei ole tietoa.

– Apinoita voi tutkia joko tarkkailemalla tai koeasetelmilla. Esimerkiksi rohkeutta tutkittiin niin, että laitettiin toiseen huoneeseen jotain pelottavaa – vaikka litsihedelmä, jota marmosetit jostain syystä pelkäävät hirveästi – ja sitten kutsuttiin apinoita katsomaan.

– Kokeemme ovat apinoille vapaaehtoisia. Teemme kaikkemme, ettei niistä jää traumoja! Uskaliaat saavat palkinnoksi jauhomadon.

”Olin hyvin tosikko lapsi.”

Haaveammatti lapsena

– Trapetsitaiteilija. Mutta olin hyvin tosikko lapsi. Inhosin satuja, koska niissä tapahtui yliluonnollisia asioita. Tykkäsin koulunkäynnistä.

Tämä on muuten Korkeasaaressa asuva keisaritamariini eikä marmosetti, kuten aikaisemmin väitimme!

Eniten ahistaa

– Akateeminen työ on vähän sellaista 'mikään ei riitä' -työtä. Täytyy jatkuvasti todistaa oman tutkimuksensa tärkeyttä. Elämä on parin vuoden välein katkolla: jatko riippuu siitä, oletko julkaissut jonkin lautakunnan mielestä tarpeeksi, tarpeeksi hienoissa lehdissä. Siihenkin tottuu, mutta on tämä epäterve maailma.

Hanttihommissa

– Aloitin lehdenjakajana 13-vuotiaana. Olen sen jälkeen tehnyt kaikenlaista: ollut hammashoitajaharjoittelijana, ruokakaupan kassana, kirjastossa kopioijana, leipurina, myyrien pyydystäjänä biologeille... Gradun jälkeen yritin päästä Madagaskarille väitöskirjan tekoon. Hain apurahaa ja köyhäilin huolella: tein töitä baareissa ja teatterin kokki-baarityttö-siivoojana. Madagaskarin hanke ei ikinä toteutunut.

Työminäni

– Olen aika tehokas – siedän huonosti tehotonta säätämistä. Haluan myös sopia aina projektin alussa kirjallisesti, kuka tekee mitäkin ja mikä on artikkelin kirjoittajajärjestys. Tieteessä järjestys on tärkeä, ja kun se sovitaan reilusti, vältytään reviiritappeluilta.

Suomessa vai ulkomailla?

– Tutkijan työ on samaa ajattelua ja sähköposteilua kaikkialla. Muita kulttuurieroja on tietysti. Britanniassa opiskelijat ovat valmiita keskustelemaan ja haastamaan, Suomessa ollaan ujompia – mutta niin oltiin Sveitsissäkin. Amerikkalaisissa on hyväntuulisuutta ja innostusta, ja se on oikeastaan aika kannustavaa. Suomessa pitää mielellään olla puoliahdistunut.

Samastuttavat simpanssit

– Simpanssien kommunikointi tarttuu. Kerran lähdin Hollannissa eläintarhalta nälkäisenä ja ostin kioskilta falafeleja. Näin, miten se poika latoi annokseen kaikkea ihanaa. Kun hän ojensi falafelit minulle, en sanonut ’kiitos’ vaan hihkuin vahingossa AU AU AU AU sillä äänellä, jolla simpanssit sanovat, että nyt on hyvää.

Mitä seuraavaksi?

– Rehellisesti sanottuna en tiedä. Saan vuoden loppuun asti EU-apurahaa, sitten kaikki on auki.Ehkä voisin tehdä jotain ihan muuta kuin tutkimusta?

Ensimmäinen tutkimus

– Turkinkyyhkyillä tehty tutkimus siitä, miten testosteroni vaikuttaa koiraskyyhkyjen kujerrukseen. Opiskelijatyöni Erasmus-vaihdossa oli mahtava tieteellisen työn opettaja: aivan kaikki meni pieleen, en saanut ollenkaan tuloksia. Lopuksi kävi ilmi, että käyttämäni testosteroni oli mennyt jotenkin pilalle.

Muokattu 4.4.2017 klo 11:04. Tarkennettu tekstiä, korjattu kuvatekstiin oikea apinalaji.

Sonja Koski

Syntynyt 1973 Helsingissä.

Työskentelee Marie Sklodowska-Curie Fellowship -tutkijana Helsingin yliopistolla. Tutkii kädellisten persoonallisuutta ja empatian evoluutiota.

Asuu jälleen Helsingissä; on työskennellyt aikaisemmin Hollannissa, Englannissa ja Sveitsissä.

Harrastaa intohimoisesti tanssimista ja suunnitteli siitä joskus ammattiakin.
 

Vierailija

Suomen ainoa apinatutkija etsii apinoista selityksiä sille, miksi ihminen on niin kiltti

On totta, että on vaikea muistaa että on hyvyyttä, kun joku saa tavalliset ihmiset tekemään tahallista systemaattista järjestelmällistä pahaa. Käytös, jonka selvästi itse näkevät olevan haitallista, koska suojelevat siltä joitakin toisia ihmisiä, mutta laittavat tahallisesti vaikka aina, kun joku perhe on. Vaikka 10 vuoden ajan. Ja kun tavalliset lähtevät mukaan, joilla on pokkaa istua kiusaamisen vastaisena etupenkissä. Tai esittää muuten selkärankaista.
Lue kommentti
Vierailija

Suomen ainoa apinatutkija etsii apinoista selityksiä sille, miksi ihminen on niin kiltti

Ei ihminen ole kyllä kiltti. Ihminen voi olla pahempi kuin eläin. Apinoissakin löytyy lajeja, jotka syövät toisiaan. Ne tappelevat ja purevat yhtälailla. Ihmisen pahuus kytkeytyy kieroutuneempaan muotoon. Suomessa on paljon ihmisillä mielenterveysongelmia ja nämä kytkeytyvät ympäristön vaikutuksiin. Mielenterveysongelmainen vainoaja ja kiusaaja voi aiheuttaa mielenterveysongelmia uhrilleen. Eläimillä on perustarpeet elämässä, joita yrittävät täyttää ja elävät laumassa. Ihminen elää yksin tai...
Lue kommentti

Kysyimme hyvinvointivalmentajina työskenteleviltä Kirsi Salolta ja Teemu Syrjälältä, mitä he tekevät arjessaan voidakseen kokonaisvaltaisesti hyvin.

Hyvinvointivalmentajat Kirsi Salo ja Teemu Syrjälä puhuvat työkseen – ja yrittävät innostaa muita tavoittelemaan hyvää elämää. Mutta mitä he itse tekevät voidakseen mahdollisimman hyvin? Kaksikko kertoo.

1. Itsensä kuunteleminen

Kirsi Salo kertoo elävänsä niin kuin opettaa.

– Järjestän itselleni paljon hiljaisuutta, rauhaa ja omaa aikaa. Hiljennän mieltä esimerkiksi meditoimalla. Osaan hallita oman pään sisältöä hyvin.

Meditoiminen auttaa Kirsiä myös pitämään ajatukset myönteisiä ja tekemään viisaita ajankäyttöön liittyviä ratkaisuja.

– Järjestän aikaa niille asioille, jotka lisäävät hyvinvointiani ja sanon ei sellaisille asioille, jotka eivät edistä, yksin viihtyvä Kirsi kertoo.

”Jos ihmissuhteet ovat kunnossa, muut palikat menevät helposti kohdalleen.”

2. Panostaminen ihmissuhteisiin

Hyvinvointivalmentaja Teemu Syrjälälle suhde itseen ja muihin on kaiken perusta.

– Jos ihmissuhteet ovat kunnossa, muut palikat menevät helposti kohdalleen, hän kertoo.

Hän kiinnittää huomiota myös siihen, miten puhuu itselleen ja läheisilleen. Rakkauttaan ja välittämistään hän osoittaa koskettamalla.

– Omasta menneisyydestäni tiedän, että kun on haasteellista, kosketus alkaa jäädä pois. Kun saa koskettaa, ongelma alkaa hävitä.

”Kosketus on muuttanut oikeastaan koko elämäni.”

Kosketuksella Teemu ei tarkoita pelkästään seksuaalista kosketusta. Se voi olla halaus tai vaikka hipaisu olkapäähän, kunhan ei riko toisen ihmisen rajoja. Teemun mielestä joskus on parempi katsoa toista silmiin kuin puhua – kohdata toinen ihminen ja olla läsnä.

Teemun omassa parisuhteessa kosketellaan paljon.

– Se on muuttanut oikeastaan koko elämäni.

3. Kipupisteiden työstäminen

Kirsi on puhunut julkisuudessa henkisestä herätyksestään, mutta ei hänen elämänsä ole ollut pelkkää auvoa. Kirsi on huomannut, että ihmisen sisältä kumpuaa läpi elämän asioita, joita on käsiteltävä.

– Minullakin tulee kipupisteitä esiin silloin tällöin. Saatan tulla alakuloiseksi tai ärtyä. Olen siitä kuitenkin hirveän tietoinen, että silloin jokin on osunut minua vanhaan haavaan. Sitten työstän sitä.

“Jos emme hengitä koko keholla, jumiutamme tunnejärjestelmämme.”

4. Hengittäminen

Teemu keskittyy hengittämiseen kaikessa, mitä tekee – niin kävellessä, uidessa kuin voimaharjoitellessa. Hengittämällä Teemu antaa energian kiertää.

– Jos emme hengitä koko keholla, jumiutamme tunnejärjestelmämme.

5. Lepo ja ravinto

Myös lepo ja ruokavalio ovat niin Kirsille kuin Teemullekin tärkeitä. Kirsin mukaan nukkuminen ja kylpeminen ovat hänelle harrastuksia. Ylipäätään elämän hidastaminen on Kirsille tärkeää, jotta hän voi hyvin.

– Syön kevyesti eli mahdollisemman paljon vihreää ja kasviksia. Valkoista sokeria ja nopeita hiilihydraatteja en syö juuri lainkaan.

Teemulle ravinnossa tärkeintä on laatu: hän syö paljon villi- ja lähiruokaa.

– Tällä hetkellä tulee syötyä marjoja joka päivä.

Teemu ei silti halua nipottaa, koska tietää kokemuksesta, ettei liika tiukkapipoisuus ravintoasioissa lisää hyvinvointia.

6. Kylmälle altistuminen

Teemu altistaa kehoaan säännöllisesti kylmälle – talvisin avannossa, kesäisin kylmässä suihkussa. Sillä hän yrittää ehkäistä kehon jumiutumista.

– On tärkeää, että saa keholle haastetta, ettei vain mukavasti jumppaile neljän seinän sisällä.

“Muistan pitää itseni lapsenmielisenä.”

7. Lapsenmielisenä pysyminen

Kirsille on tärkeää pysyä lapsenmielisenä. Tässä häntä auttavat hänen kaksi lastaan.

– Lapset ovat jatkuva kutsu tuossa vierellä päästä irti ja olla hetkessä. Saatan viettää paljon aikaa lattialla kissojen ja lasten kanssa.

8. Tanssiminen ja voimaharjoittelu

Tanssi on Teemulle tärkeä tapa ilmaista itseään. Se avaa myös tunnelukkoja. Teemu liikuttelee kehoaan fiiliksen mukaan.

– Joskus rymistellään, joskus hempeilllään.

Vastapainoksi tanssille Teemu nostaa rautaa ja pyrkii liikkumaan niin, että keho omaksuu jatkuvasti uusia liikemuotoja.

9. Inspiroivien videoiden kuuntelu

– Kuuntelen ihan älyttömän paljon erilaisia Youtube-videoita. Jos muut menevät kahdeksaksi tunniksi töihin, minä kuuntelen viisi tuntia videoita. Minua kiinnostaa eniten se, mikä ihminen on ja miksi hän on täällä, Kirsi kertoo.

Hän nimeää yhdeksi suosikikseen jamaikalaisen henkisen opettajan Moojin.

“Sisäinen tila heijastuu ulkoiseen tilaan.”

10. Elämän yksinkertaistaminen

Kirsi tavoittelee ”sisäistä tyhjyyttä”. Siksi hän on yrittänyt tehdä elämästään mahdollisimman yksinkertaista. Hän on esimerkiksi raivannut kotoaan turhia tavaroita.

– Kun saavutan hyvän tilan, vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tukevat tuota tilaa. Sisäinen tila heijastuu ulkoiseen tilaan.

11. Yhteys luontoon

Kirsi rakentaa tällä hetkellä ekokylää Kolumbiaan. Siellä hän sanoo pääsevänsä eri tavalla kosketuksiin luonnon kanssa kuin Suomessa. Hän ei kuitenkaan väitä viettävänsä luonnossa erityisen paljon aikaa.

– Luonto on minulle kuitenkin hyvin tärkeä.

12. Muiden auttaminen

Kirsi uskoo, että oma sydän laajenee pysyvästi, kun auttaa muita. Enää häntä ei kiinnosta, mitä hän voi saada ja saavuttaa.

– Parannan itseäni parantamalla muita. Yksi minivalaistumisen kokemukseni on, että minussa on sirpale jokaista ihmistä.

 

– Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen, Jere Karalahti kertoo. Kuvat: Jonna Öhrnberg

Jere Karalahden elämäkerrassa äänessä ovat myös hänen läheisensä. Jerellä oli heille yksi pyyntö: olkaa täysin rehellisiä.

Ex-jääkiekkoilija Jere Karalahti arvelee, että rehellisyys ja lojaalius ovat arvoja, jotka ovat kannatelleet häntä, vaikka hänen elämässä on sattunut poikkeuksellisen paljon.

– Minulta kysyttiin elämäkertaa jo kymmenen vuotta sitten. Olen ollut nämä vuodet aika hiljaa kaikesta. Nyt kun ura päättyi, asia tuntui ajankohtaiselta. Kirja on minun oma puheenvuoro ja puhdistautuminen.

Jere haluaa tuoda lokakuussa ilmestyvässä kirjassa myös oman näkökulmansa tapahtumiin ja otsikoihin.

– Monien ihmisten mielikuva minusta kantautuu kolmenkymmenen tai vähintään kymmenen vuoden takaa. Onhan minun elämä monella tapaa täysin erilaista kuin silloin.

Jere lopetti vuosi sitten jääkiekkouransa. Samaan aikaan Jere ja vaimo Nanna Karalahti saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, nyt reilun vuoden ikäisen Jax-pojan. Jeren 16-vuotias Ronja-tytär edellisestä liitosta asuu vuoroviikoin parin kanssa.

”Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin.”

Keväällä liitto ajautui kriisiin ja Nanna kirjoitti blogissaan parin eronneen. Avioeropapereita he eivät kuitenkaan ikinä laittaneet vetämään.

– Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin. Olemme molemmat tehneet kompromisseja, myös kasvatusasioissa kulmat ovat saatu kohtaamaan. Pidän isänä tiukkaa kuria, mutta annan myös siimaa, että hän saa kasvaa omana itsenään. Jax on lumonnut minut täysin. Onhan se erilaista kasvattaa lasta, jolla roikkuu käärme jalkojen välissä, Jere naurahtaa.

Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.
Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.

”Juhlimista voi olla eri tasoista”

Päihteiden käytön Jere lopetti jo vuonna 2008, kun hän vajosi koomaan päihteiden käytöstä johtuvan haimatulehduksen vuoksi.

Urheilu-uransa ohessa Jere kuvaa olleensa ammattijuhlija. WSOY:n syksyn avajaistilaisuudessa paljastettiin, että kirjassa kerrotaan myös, kuinka Jere on meinannut sokeutua kaljapullon siruihin.

”Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.”

– Juhlimista voi olla eri tasoista. Tiettyjä tasoja siitä minulla ei ole ikävä. Olen oppinut vuosien aikana elämään uutta elämää. Urheilen kaksi kertaa päivässä ja pyöritämme Nannan kanssa hyvinvointivalmennusta. Myös Jax syntyi uran loppumisen kannalta hyvään saumaan, jääkiekkomittarit ehtivät tulla täyteen. Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.

Lihaa, kanaa vai kalaa? Voiko tämän vaikeampaa kysymystä esittää kasvissyöjälle – edes teoriassa?

Anssi Kela on ollut kasvissyöjänä noin 20 vuotta. Nyt hän kertoo Facebook-sivuillaan hankalasta kysymyksestä, johon joutui miettimään vastausta pitkään.

– Minulta kysyttiin hiljattain kysymys, joka päällisin puolin vaikutti helpolta, mutta johon vastaaminen oli lopulta yllättävän vaikean prosessin takana: jos minun pitäisi nyt syödä yksi annos liharuokaa, niin mitä lihaa söisin?

Vastaus löytyi perinpohjaisten kysymysten avulla. Kela kirjoittaa kysyneensä itseltään, missä tilanteissa hän on kokenut menettävänsä jotain vegetaristina ja milloin hänellä on tullut mieleen, että ei haluaisi olla kasvissyöjä?

– Olenko ollut pettynyt jossain hienossa ravintolassa, kun pöytäseurani lautasella on lojunut kallista lihaa, ja minulle on tarjoiltu jotain selvästi vähäisempää? Vai olenko tuntenut kateutta silloin, kun kaverini on mäystänyt mehevää hampurilaista, ja oman sämpyläni välissä on ollut kuiva juurespihvi, Kela sanoo miettineensä. 

”Jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.”

– Tällaisen pohdinnan tuloksena lopullinen vastaus kirkastui minulle: jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.

Facebook-postauksen alla fanit kysyvät jo, että millaiseen makkaraan Kela päätyisi, jos pitäisi syödä lihaa. Mutta Kela myöntää, ettei tunne makkaroita niin hyvin, että osaisi valita jonkun tietyn makkaran.

Perheen koira ja dokumentti saivat luopumaan lihasta

Nettisivuillaan Anssi Kela on kirjoittanut aiemmin, että hän suuntasi kasvislinjoille joko 1997 tai 1998. Sitä ennen hän oli kuitenkin ”intohimoinen lihansyöjä”.

– Kun tilasin Pizza Fantasian, niin neljä täytettäni olivat salami, kinkku, pekoni ja jauheliha. Minulla ei ollut kokemusta kasvisruoasta, arvelin sen olevan mautonta.

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.”

– Vegetarismi oli kuitenkin kiinnostanut jo jonkin aikaa. Olin salaa ajatellut, että joskus voisi ihan huvikseen kokeilla miltä tuntuisi olla syömättä lihaa. Kimmoke tähän suuntaan taisi syntyä siitä, kun perheeseen hankittiin koira: sen silmiin katsellessa aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.

Viimeisenä niittinä Kelan mukaan toimi dokumentti, jossa seurattiin lihan matkaa laitumella pihviksi. Se ei ollut kaunista katsottavaa, kirjoitti Kela vuonna 2009. Sen jälkeen hän alkoi kokeilla kasvissyöntiä ja koki sen sopivan elämäntyyliinsä.

Kerro oma vastauksesi, kasvissyöjä!

Mihin liharuokaan tarttuisit, jos pitäisi valita yksi?

Kerro vastauksesi ja osallistu keskusteluun alla olevassa kommentointikentässä. Kirjoita kommenttisi pinkkiä nappia painamalla.

Olet mitä syöt

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

Aihealueeseen liittyen juuri noussut kohu suomalaisen lihantuottaja HKScanin eläintenkohtelusta on noussut skandaali --> http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201708222200343599_ul.shtml En tiedä miksi ihmiset tukevat raskaalla työllä hankituilla €:llaan tällaista? Jos ei olisi kysyntää, ei olisi myöskään tarjontaa ja eläimet sekä terveytesi säästyisivät. Jos ihmiset eivät olisi laiskoja tutkimaan julkaistuja tutkimuksia liittyen terveelliseen ravintoon liittyen joita maailman huippuyliopistot...
Lue kommentti
Eläimille elämisen arvoinen elämä

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.” Hienoa Anssi että olet avannut silmäsi epäkohdalle, kuitenkin herää kysymys että jos motiivisi on eläinten hyvinvointi, niin minkä takia syöt maitotuotteita? Jos ihmiset avaisivat silmänsä,he ymmärtäisivät että lehmiä raiskataan ja heidän lapsensa otetaan heiltä pois, monet voisivat miettiä kumpi on pahempi? Kohtelemme jo ihmisinä toinen toisiamme yhä huonommin nykypäivänä, eläimiä vielä...
Lue kommentti

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).