Marja-Liisa Kirvesniemi voitti urallaan seitsemän olympiamitalia, joista kolme oli kultaa. Kuva: Sanoma-arkisto/Sirpa Räihä
Marja-Liisa Kirvesniemi voitti urallaan seitsemän olympiamitalia, joista kolme oli kultaa. Kuva: Sanoma-arkisto/Sirpa Räihä

Entinen huippuhiihtäjä muistelee Mertaranta ja legendat -ohjelmassa järkyttävää tilannetta.

Hiihtäjälegenda Marja-Liisa Kirvesniemi, 60, kertoo Mertaranta & legendat -ohjelmassa uransa rankimmasta kokemuksesta. Hän joutui sukupuolitestiin Val di Fiemmen MM-kilpailuissa vuonna 1991.

Marja-Liisa voitti hopeaa perinteisen viidellä kilometrillä – vain kahdeksan kuukautta sen jälkeen, kun oli synnyttänyt toisen tyttärensä. Lähes heti maaliin saapumisen jälkeen hiihtäjä vietiin yllättäen sukupuolitestiin.

”Siellä oli kaksi miesgynekologia, ja minut vietiin johonkin pimeään koppiin.”

– Yks kaks otettiin aika tiukasti hihasta kiinni, että tuonne pimeään huoneeseen. Voin sanoa, että oli elämäni rajuin kokemus. Kun siellä oli kaksi miesgynekologia, ja minut vietiin johonkin pimeään koppiin. En yleensä ole aggressiivinen, mutta siinä olin. Potkin, huusin ja raivosin, Marja-Liisa muistelee jaksossa.

Pelkona mitalin menetys

Yleensä urheilijat saavat ottaa dopingtestiin tueksi esimerkiksi joukkueen lääkärin, mutta Marja-Liisa ei saanut ottaa sukupuolitestiin ketään mukaansa. Hänen mukaansa tilanne oli "kamala", mutta hän ei uskaltanut olla menemättäkään, koska pelkäsi, että menettäisi muuten MM-hopeansa.

Marja-Liisaa ihmetytti sukupuolitesti siksikin, että hän oli juuri synnyttänyt toisen lapsensa. Lisäksi hänellä oli mukanaan todistus, josta ilmeni, että hänen sukupuolensa on nainen.

– Toivon sydämestäni, ettei kenellekään naisurheilijalle – ei minkään maalaiselle, ei kenellekään – tule sellaista kohtelua.

Ohjelmassa kaikki muut ex-urheilijat järkyttyvät kuulemastaan. Ex-suunnistaja Minna Kauppi ja ex-uimari Hanna-Maria Seppälä miettivät, että tapahtunut kuulostaa jopa raiskaukselta.

Marja-Liisa sanoo, ettei halua syyllistää tapahtuneesta ketään. Hän olisi silti toivonut, että asia olisi hoidettu toisin.

Mertaranta ja legendat ohjelma alkaa TV5:llä keskiviikkona 10.2. klo 21.00.

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.