Jätetyksi tuleminen vei Janni Hussin itsetunnon alhaalle. ”Kyseenalaistin kaiken, mitä tein ja sanoin.” Kuvat: Liisa Valonen
Jätetyksi tuleminen vei Janni Hussin itsetunnon alhaalle. ”Kyseenalaistin kaiken, mitä tein ja sanoin.” Kuvat: Liisa Valonen

Fitnessmalli Janni Hussi oli vielä lokakuussa muuttamassa miehensä perässä Yhdysvaltoihin. Nyt hän käsittelee sokkieron aiheuttamaa pettymystä. – Jätetyksi tuleminen sai miettimään, oliko vika minussa.

– Usko ja rakkaus ovat nyt menneet, Janni Hussi, 25, naurahtaa ja katsoo kyynärtaivettaan.

Vielä pari kuukautta sitten siinä komeili latinankielinen fraasi ”fides, spes, amor”: usko, toivo, rakkaus. Nyt jäljellä on vain sanoista keskimmäinen ja sen vieressä leikkausarpi.

Viime keväänä Janni päätti hankkiutua eroon tatuoinnista, joka hän otti 18-vuotiaana ja jonka tribaalikuvio ei hänestä enää sopinut nykyiseen tyyliin. Kookkaan kuvan poistaminen vaatii kaksi leikkausta, joista toinen tehdään keväällä.

– Toivo elää siihen asti, Janni tokaisee.

Vaikka fitnessurheilija vitsailee hyväntuulisesti, ovat viime kuukaudet olleet kaukana ilonpidosta. Neljä vuotta kestänyt suhde NHL-pelaaja Lauri Korpikosken, 30, kanssa päättyi yllättäen lokakuussa.

– Minä olisin halunnut jatkaa suhdetta. Tunnen edelleen pelkkää rakkautta häntä kohtaan. Mutta ei ketään voi pakottaa olemaan suhteessa, jos hän ei sitä halua.

”Kun ensimmäisen kerran eron jälkeen jaksoin tehdä ruokaa kotona, oloni oli kuin lottovoittajalla. Taputin itseäni olkapäälle siitä, etten kuollut nälkään”, Janni kertoo.
”Kun ensimmäisen kerran eron jälkeen jaksoin tehdä ruokaa kotona, oloni oli kuin lottovoittajalla. Taputin itseäni olkapäälle siitä, etten kuollut nälkään”, Janni kertoo.

Tämä ei ole totta

Viime kesä sujahti tavallisissa merkeissä. Janni teki tiuhaan keikkatöitä, ja parisuhteessa tuntui kaikki olevan mallillaan.

– Ajattelin, että minulla on hyvä parisuhde ja hyvä mies. En nähnyt syytä, miksi kaikki ei olisi jatkunut niin kuin ennenkin, Janni kertoo.

Syksyllä Janni aikoi muuttaa miehensä työn perässä Yhdysvaltoihin Dallasiin. Siellä odottaisi uusi koti. Edellisen pelikauden he olivat asuneet Kanadan Edmontonissa.

Lokakuussa Janni valmistautui lähtöön.

Muuttoa ei kuitenkaan koskaan tullut. Sen sijaan Lauri ilmoitti, ettei suhde voi enää jatkua.

”Saatoin syödä päivässä yhden banaanin tai kolme sushi-palaa.”

– En ollut varautunut siihen millään tavalla. Menin sokkiin enkä ottanut tietoa tosissani. Ajattelin vielä useiden päivien jälkeen, että se on pahaa unta ja palaamme yhteen.

Eron syitä Janni ei halua avata mutta kertoo, ettei siihen liity erityistä dramatiikkaa. Heti seuraavana päivänä Janni muutti Turusta vanhempiensa luo Kouvolaan. Järkytys vei ruokahalun.

– Saatoin syödä päivässä yhden banaanin tai kolme sushi-palaa. Lihakseni surkastuivat, minua vain heikotti ja itketti.

Sokissa Janni alkoi etsiä itselleen asuntoa Helsingistä. Tunteet olivat yhtä vuoristorataa: yhtenä hetkenä tuntui, ettei ero ole maailmanloppu.

– Seuraavana ajattelin, että vittu mitä paskaa. Pohdin, voinko enää koskaan olla onnellinen tai nauraa räkättää kunnolla.

Kun Janni haki viimeiset tavaransa Turusta, ero tuntui ensimmäisen kerran kouriintuntuvan todelliselta. Sokki hälveni, ja suru nousi pintaan. Hän tunki kamppeensa laatikoihin pikavauhtia.

– Tiesin, että jos pysähdyn miettimään edes hetkeksi, siitä ei tule yhtään mitään. Kun painoin oven viimeisen kerran kiinni, padot aukesivat. Se oli todella kova paikka, Janni kertoo.

Elämältä täyslaidallinen

Lokakuun lopussa järjestettävillä I Love Me -messuilla Helsingin Messukeskuksessa ihmiset törmäsivät liioitellun pirteään liikunnanohjaajaan. Hymyssä suin Janni kertoi kysyjille lähtevänsä pian takaisin Yhdysvaltoihin.

Erosta oli tuolloin kulunut viikko.

– Olin niin rikki, etten muista tilanteesta paljonkaan. Ajattelin vain maailman loppuvan, jos en hoida keikkaa.

Marraskuun alussa Janni muutti Harri-villakoiran kanssa Helsingin Kamppiin. Energiapuuskassa hän otti yhteyttä työtarjouksista joka suuntaan ja pommitti kavereitaan kahvittelupyynnöillä. Uudessa kodissaan hän lähinnä nukkui.

”Jätetyksi tuleminen sai miettimään, olisiko suhde voinut jatkua, jos olisin ollut toisenlainen. Oliko vika minussa?”

– Halusin hukuttaa itseni tekemiseen, joten olin buukattuna aamusta iltaan. Se oli minun pakokeinoni. En halunnut ajatella ja käsitellä surua, vaan sivuuttaa sen kokonaan.

Vasta viikkojen jälkeen Janni uskalsi alkaa avata eron aiheuttamia tunteita itselleen. Mieleen hiipi epävarmuus.

– Jätetyksi tuleminen sai miettimään, olisiko suhde voinut jatkua, jos olisin ollut toisenlainen. Oliko vika minussa?

– Oloni oli aivan mitätön. Kyseenalaistin kaiken, mitä tein ja sanoin. Ajattelin, että puhun koko ajan puuta heinää, enkä osaa edes tehdä työtäni.

Elämää synkensivät myös lähipiirin vaikeudet. Kolme Jannin vanhempien läheistä kuoli samana syksynä. Marraskuun puolivälissä rakkaan ystävän Lotta Hintsan isä Aki menehtyi haimasyöpään.

– Kun elämä on heittänyt eteeni kuraa, minulla on ollut tapana sanoa, että kyllä tästä selviää, eihän kukaan ole kuollut. Syksyn aikana se sanonta menetti merkityksensä.

Janni joutui pelkäämään myös oman terveytensä puolesta. Marraskuussa hän löysi rinnastaan patin. Mammografiassa selvisi, että kyhmystä täytyi ottaa koepala. Se sai kuitenkin siirtyä, sillä samana päivänä tieto hänen erostaan levisi julkisuuteen.

– En pystynyt jäämään klinikalle. Mietin, olenko puhunut ohi suuni vai joku läheisistäni. Minusta tuntui, että menetin luottamukseni parisuhteen lisäksi ystäviini, Janni kertoo.

– Mietin, että mitä vielä. Kaikki kamala losahti kerralla niskaan. En uskonut, että edessäni voi olla mitään hyvää.

”On eri asia tulla jätetyksi kuin jättää.”

Oma kyynisyys myös säikäytti.

– Oli kamalaa pelätä, että olen menettänyt luottoni ihmisiin. Sitä en todellakaan halua.

Vaikka luottaminen ystäviin ja perheeseen tuntui vaikealta, Janni pakotti itsensä siihen. Hän alkoi puhua ja keskustella. Muihin tukeutuminen helpotti oloa.

– On eri asia tulla jätetyksi kuin jättää. Minulla on pari ystävää, jotka ovat samassa tilanteessa. He antavat kullanarvoisia selviytymisneuvoja. Ymmärsin, että nyt on tärkeää tarttua pieniin iloihin. Kun paha olo tulee, voi miettiä, että onneksi aiemmin oli hyvä hetki.

Läheisten tuki valoi uskoa itseen.

– Se auttoi näkemään, että vaikka yksi ihminen ei halunnut jatkaa suhdetta kanssani, moni välittää minusta yhä.

– Hiljalleen ymmärsin, ettei tilanne olisi toinen, vaikka minä olisin. Olen hyvä tyyppi juuri itsenäni.

Tällä hetkellä Janni on oman elämänsä ykkösihminen. ”Minulla on asiat aika hyvin: on säännölliset tulot ja katto pään päällä.”
Tällä hetkellä Janni on oman elämänsä ykkösihminen. ”Minulla on asiat aika hyvin: on säännölliset tulot ja katto pään päällä.”

Pakollinen suruprosessi

Rinnan patti osoittautui hyvälaatuiseksi. Kadonnut ruokahalu palasi hiljalleen, ja arki on alkanut rullata. Silti sisällä velloo edelleen tunteiden kirjo.

– Toisinaan minusta tuntuu tyhjältä, kuin viereltäni puuttuisi jotain. Olin sitoutunut suhteeseen täysillä ja suunnitellut tulevaisuuden yhdessä.

Häitä, lapsia tai muita tarkkoja suunnitelmia ei ollut, tärkeintä oli, että tiesi viettävänsä tulevan tietyn ihmisen kanssa.

– Kaipaan edelleen sitä ihmistä. Kaipuu on asia, jonka yritän parhaani mukaan haudata, mutta ei sitä voi kieltää.

Ikävä ei katso aikaa tai paikkaa. Arkiset asiat nostavat sen esiin: auton radiossa soiva biisi tai tietty vaate.

– Silloin yritän ajatella jotain muuta, koska ikävässä roikkuminen ei auta mihinkään. Alan syödä viinirypäleitä, menen someen tai kanavasurffailen.

Katkeruutta Janni ei tunne.

”Vihaa en voisi kuvitella tuntevani, vaikka jossain vaiheessa olin ihan varma, että se iskee.”

– Vaikka minut jätettiin, en suostu näkemään itseäni uhrina. Vihaa en voisi kuvitella tuntevani, vaikka jossain vaiheessa olin ihan varma, että se iskee. Luulen, etten koskaan voi vihata häntä, koska hän oli minulle niin rakas ihminen.

– Minusta on hienoa, että viha on jäänyt kokematta. Se on niin kuluttava tunne, että mieluummin itken.

Koska syksy on ollut myös lähipiirille raskas, Janni on miettinyt, saako omaa menetystä surra. Kun läheinen ystävä Lotta menetti isänsä, huono omatunto pilkisti esiin.

– Ajattelin, että mitä minä itken. Minullahan on asiat hyvin, koska oma isäni on hengissä.

– Yritän kuitenkin muistuttaa itselleni, että aina on joku, jolla menee vielä huonommin. Muiden haasteiden laittaminen omiensa yläpuolelle voi lykätä toipumista, jos sen takia piilottaa tunteensa. Jokaisen pitää surra oma aikansa.

Omat urahaaveet taka-alalla

Sitoutujatyyppi, joka antaa itsensä työlle, parisuhteelle ja harrastuksille aivan täysillä. Sellaiseksi Janni kuvaa itseään. Hän etsii uusia työprojekteja, mutta maltillisesti.

– Olen tehnyt tietoisen valinnan, etten hukuta itseäni niihin. On tärkeää antaa itselleen aikaa ja armoa.

Janni tietää mistä puhuu. Vuonna 2014 hän paloi loppuun urheiltuaan vuosikausia äärirajoilla. Burnoutissa Janni ei enää kyennyt kuin itkemään keskellä koirapuistoa.

Hän on oppinut, että henkisesti raskaana aikana fyysinen kuormitus pitää olla kohtuullista. Niinpä innokas salimimmi nyt lähinnä venyttelee ja joogaa. Arkirutiineistaan Janni on yrittänyt pitää kiinni. Tärkeintä on Harri-koirasta huolehtiminen.

”Maailma heittää eteen juttuja, joihin en voi vaikuttaa. Mutta siihen pystyn vaikuttamaan, miten niihin suhtaudun.”

– Kun en itse halunnut syödä tai mennä ulos, Harri oli pakko ruokkia ja ulkoiluttaa. Pienet asiat auttavat pysymään kiinni elämässä.

– Maailma heittää eteen juttuja, joihin en voi vaikuttaa. Mutta siihen pystyn vaikuttamaan, miten niihin suhtaudun. Vaikka suren, en surkuttele. Yritän muistuttaa itseäni siitä, kuinka paljon rakastan elämää ja että elän sitä vain itseäni varten. Itseni takia minun on mentävä eteenpäin.

Jos Janni olisi lähtenyt Dallasiin, olisi oma ura jäänyt käytännössä tauolle, Yhdysvaltojen työviisumia kun on vaikea saada. Edmontonissa hän oli vetänyt satunnaisia liikuntatunteja ja tehnyt fitnessmallin keikkoja mutta olisi halunnut työskennellä paljon enemmän.

– Olen huomannut, että suurimmat urahaaveeni ovat olleet taka-alalla parisuhteeni takia.

Suomessa hän on kokeillut siipiään näyttelijänä ja aloittanut myös laulutunnit.

– Luojan kiitos, pidin suhteessakin kiinni itsenäisyydestäni, niin että oli helppo palata töihin. Olisi ollut kammottavaa havahtua siihen, etten ole neljään vuoteen tehnyt duunia, eikä kukaan palkkaa minua.

Janni satsaa nyt työkuvioihin. ”Odotan tulevaa innolla. Ensimmäistä kertaa pääsen näkemään, mihin minusta todella on.”
Janni satsaa nyt työkuvioihin. ”Odotan tulevaa innolla. Ensimmäistä kertaa pääsen näkemään, mihin minusta todella on.”

Uuteen suhteeseen Janni ei kuvittele vielä hyppäävänsä.

– Nyt on hyvä näin. En ole lähelläkään deittailua. Sen tiedän, että kun lähden deittailemaan, teen sen tositarkoituksella. Olen sitoutujaluonne, enkä jaksa juosta baareissa turhanpäiväisyyksien perässä.

Aikuisiällä Jannilla on ollut kaksi pidempää suhdetta, joten sinkkuutta hän vasta harjoittelee.

– Minulla on varatun ihmisen identiteetti. Nyt pitää opetella uusi. En edes osaa flirttailla, saati käyttää Tinderiä. Tässä on vielä paljon opittavaa, hän nauraa.

”Ehkä minäkin olisin katkeroitunut, jos en olisi saanut lähteä kokeilemaan rajojani.”

Aiemmin Janni mietti, olisiko suhde voinut kestää, jos hän olisi ollut toisenlainen. Nyt jossittelu on kääntynyt päälaelleen: Mitä olisi tapahtunut, jos suhde olisi kestänyt?

– Välillä vanhemmat miehet tulevat baarissa kertomaan, että heistäkin olisi voinut tulla NHL-pelaajia, jos elämä ei olisi vienyt toiseen suuntaan. Ehkä minäkin olisin katkeroitunut, jos en olisi saanut lähteä kokeilemaan rajojani. Ehkä minusta olisi tullut pubiruusu, joka huutaa baarissa, mitä kaikkea olisi voinut olla, Janni hymyilee.

Janni Hussi

Fitnessmalli ja liikunta-alan yrittäjä syntyi 14.9.1991.

Asuu Helsingin Kampissa koiransa Harrin kanssa.

Ammatiltaan liikuntaneuvoja ja liikunnanohjaaja.

Vuoden 2010 Fitnessmalli. Voitti vuonna 2014 bikini-fitnessin nuorten SM-hopeaa.

– Alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, Jari Sillanpää kertoo Ilta-Sanomissa.

Laulaja Jari Sillanpää, 52, kertoo Ilta-Sanomissa, miten alkoholin vähentäminen on vaikuttanut hänen hyvinvointiinsa. Jarin mukaan hänen painonsa on noussut tasaisesti viime kesästä lähtien.

– Aloin juoda viime kesänä limuja ja syödä irtokarkkeja. Limut tulivat alkoholin tilalla, Jari kertoo IS:ssa.

Jarin mukaan hän vähensi alkoholinjuontia ”radikaalisti” kolme vuotta sitten.

– Join ihan liikaa ja sain migreenioireita saunan ja alkoholin yhdistelmästä. Mutta alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, hän kertoo lehden haastattelussa.

Jari sanoo haluavansa lopettaa limsojen juonnin, jotta pysyisi hyvässä kunnossa. Hän ei kuitenkaan mieti ulkonäköään enää yhtä paljon kuin nuorempana.

Vuonna 2014 Jari kertoi Me Naisten haastattelussa, että hänen painonsa on jojoillut vuosia.

– Olen kurinalaiseen elämään aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Iän myötä minusta on tullut myös armollisempi itseäni kohtaan. ­Painoni on uran varrella vaihdellut 80 kilosta yli sataan kiloon, joten yleisöni on tottunut näkemään minut kaikenkokoisena, Jari kertoi syksyllä 2014.

 

Anni Hautala lomaili kesällä avomiehensä stand up -koomikko Niko Kivelän ja molempien poikien kanssa Kreikassa ja mökillä. Kuva: Jonna Öhrnberg

Radiojuontaja Anni Hautala aloittaa joka maanantai terveellisen elämän, mutta päätös pitää korkeintaan keskiviikkoon asti.

Juontaja Anni Hautala, 35, julkaisee marraskuussa keittokirjan. Projekti alkoi, kun kustantaja otti suosikkijuontajaan yhteyttä.

– Minulla on helppo suhde ruokaan. Rakastan sitä, että en itsekään tiedä, mitä ruokaa laitan ja kaivelen kaapeista kaikkia tekotarpeita, Anni kertoi torstaina Otavan syyskauden avajaisissa.

Kesällä Anni vieraili kirjaa varten Champagnesen ja Cognacin kylissä, jossa tutustui juomien valmistusprosesseihin. Kirjassa on muutama drinkkiohje. Ruuan suhteen Anni kuvailee olevansa nautiskelija.

”Ehkä minulla on jokin hyvä geeni, että en liho niin paljon.”

– En ole koskaan ollut millään dieetillä. Minulla on siihen liian huono itsekuri. Ehkä minulla on jokin hyvä geeni, että en liho niin paljon.

Keho ei totu aikaisiin aamuherätyksiin

Radio Suomipopin Aamulypsyä juontava Anni herää joka aamu ennen viittä. Aikaisin herääminen ja väsymys lisäävät makeannälkää.

– Keho ei oikein totu siihen heräämiseen. Aloitan joka maanantai terveellisemmän elämän ja suunnittelen karkkilakkoa, mutta se loppuu viimeistään keskiviikkona. Toimituksessa on usein karkkeja ja herkkuja, joihin sorrun.

”Loppukevät oli ihan hullua juoksua.”

Aamulypsyn lisäksi Anni jatkoi tällä viikolla kesän jälkeen Idolsin kuvauksia. Kuuden viikon kesäloma tuli tarpeeseen.

– Olin todella tiukka lomasta. Loppukevät oli ihan hullua juoksua ja odotin jo lomaa. Huomaan, että käyn silloin kärsimättömäksi; en jaksaisi yhtään mitään korjauksia tai muutoksia, vaan olin, että kuvataan nyt vaan.

Hanna Kinnusta on haukuttu netissä lihavaksi ja rumaksi, mutta hän on päättänyt rakastaa itseään. – Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

Entinen Salattujen Elämien näyttelijä, nykyinen Radio Aallon juontaja Hanna Kinnunen (o.s. Karjalainen), 37, joutui Salkkari-aikoinaan nettikriitikoiden ruodittavaksi ulkonäkönsä takia. Tänään ilmestyvässä Valtavan ihana – kokemuksia naisen kehosta ja kiloista -kirjassaan Hanna paljastaa, että häntä arvosteltiin tv-näkyvyyden myötä muun muassa syöttöporsaaksi.

Kun negatiivista palautetta alkoi tulla, Hanna hätkähti. Hetken hän jopa uskoi arvostelijoita.

– Kun minua haukuttiin netissä rumaksi ja lihavaksi, ajattelin ensin, että haukkujat ovat oikeassa. Se vahvisti ajatustani siitä, että olen arvoton, Hanna kertoo.

Nyt Hanna ja Valtavan ihana -kirjan toinen tekijä, artistipromoottori Aino-Kuutamo Uusitorppa haluavat lopettaa, tai ainakin vaimentaa, tuollaiset puheet alkuunsa.

– Nykyään ajattelen, että jokaisen keho kuuluu ihmiselle itselleen eikä kenelläkään ole oikeutta arvottaa tai arvostella sitä. Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä, Hanna näpäyttää.

”Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä.”

– Jokaisella naisella on ollut hetki tai hetkiä elämässään, jolloin hän on miettinyt kriittisesti suhdetta omaan kehoonsa. Meidän pitäisi vapautua sellaisesta ajattelusta. Elämä ja aikamme on liian arvokasta käytettäväksi itsensä ja muiden haukkumiseen.

Läskikin voi olla terve

Hanna elää parhaillaan ruuhkavuosiarkea 7- ja 5-vuotiaiden lastensa kanssa. Hän on huomannut, että paras apu jaksamiseen on liikunta. Hanna käy kuntosalilla kolme kertaa viikossa.

Hanna on kuitenkin huomannut, että monet arvostelijat eivät ajattele urheilullisuuden ja pyöreyden liittyvän yhteen. Kun pyöreä ihminen esiintyy julkisesti itseään arvostaen, moni närkästyy ja alkaa luennoida lihavuuden terveysvaaroista.

”Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin.”

– On ihan bullshittiä ajatella, ettei lihava ihminen voisi olla hyväkuntoinen. Ylipaino itsessään ei ole sairaus. Siitä tulee sellainen vasta, jos keho lakkaa sen vuoksi toimimasta. Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin. Arvostelu kertoo enemmän ihmisten stereotypioista kuin arvostelun kohteena olevasta ihmisestä.

Hanna uskoo, että ulkonäköpaineista ja itsekritiikistä vapautuminen ovat lopulta oma valinta.

– Kun minua on arvosteltu netissä tai kiusattu koulussa, olisin voinut jäädä märehtimään epäreiluuden tunteessa. Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.
"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.

Naiset samalle puolelle

Sama ajattelutapa pätee myös toisten ihmisten arvosteluun. Hanna toivoo, että haukkumisen sijaan erityisesti naiset pitäisivät enemmän toistensa puolta.

– Naiset sysäävät helposti vastuun ulkonäkökritiikistä miehille, vaikka oikeasti kilpailemme toistemme kanssa. Jos me tukisimme ja kannustaisimme toisiamme äänekkäämmin, tulisimme kaikki onnellisemmiksi. Se ei liity pelkkiin kiloihin, vaan myös naisen euroon, lasikattoihin, ihan kaikkeen.

Hannaa itseään oikeaan suuntaan ovat ohjanneet paitsi iän mukanaan tuoma itsetunto, myös äitiys.

– Omille lapsilleni haluan opettaa, että he arvostavat sekä itseään että muita ennen kaikkea yksilöinä.

Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen..
Lue kommentti

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin”, Rita kuitenkin uskoo. 

Temptation Island -ohjelmasta alun perin tuttu ja Gladiaattorit-sarjassa syksyllä nähtävä pariskunta Aki Manninen, 41, ja Rita Niemi-Manninen, 38, ovat viime aikoina kertoneet useaan otteeseen lapsihaaveistaan.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille vaikeuksistaan lapsen saamisen kanssa.

– Kyllä meille tulevaisuudessa mahtuisi juoksemaan sellainen vaaleahiuksinen pieni tyttö, mutta saa nähdä kuinka käy. Vielä emme ole menneet mihinkään hoitoihin, Aki kertoi.

Nyt Rita kertoo lapsihaaveestaan Facebook-sivullaan. Hän myös kertoo miettineensä, alkaako ikä jo painaa liikaa vaakakupissa.

– Ollaan Akin kanssa oltu valmiita vauvalle jo tovin. Putin [pariskunnan koira] on onneksi ihanasti täyttänyt vauvan mentävää rakoa elämässämme. Välillä mietin, että aika on ajanut ohi, kun urheilin ne ”otollisimmat” vuodet tulla äidiksi. Silloin en edes ajatellut lapsien hankintaa, Rita kirjoittaa.

Rita kertoo kuitenkin ajattelevansa, että elämässä kaikella on tarkoituksensa. Voimaa hän saa siitä faktasta, ettei äidiksi tuleminen 38-vuotiaana suinkaan ole mahdotonta.

– Moni ikäiseni ja vielä paljon vanhempi on saanut kokea äitiyden ilon. Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin, hän kertoo.

Kirjoituksensa lopuksi hän lähettää halauksia kaikille niille, jotka toivovat lasta.

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin.”

– Ja teille, joita elämä on siunannut lapsella: olette onnekkaita, Rita muistuttaa.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille, että harkitsevat ohjelmaa lapsettomuudesta. 

– Olemme harkinneet jopa tv-ohjelmaa, jossa avaisimme lapsettomuushoitoja ja niihin liittyviä tabuja. Toivomme, että voisimme tarjota vertaistukea tuhansille muille samassa tilanteessa oleville. En ole tämän asian suhteen itsekriittinen. Kun on elämässä menettänyt tarpeeksi, ei osaa pelätä tulevaa. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, Aki kertoi.

Rita julkaisi viikko sitten Instagram-tilillään hymyilevän kuvan puolisonsa kanssa. ”Jos nauru pidentää ikää, me eletään ainakin 100-vuotiaiksi!” hän kirjoittaa.