"Sippe on täydellinen paketti: kaunis ja huumorintajuinen. Meillä on aina ollut pirun hauskaa yhdessä", Teemu Selänne kehuu vaimoaan. Kuvat Veikko Kähkönen

Jääkiekkoilija Teemu Selänne, 43, lopettaa vihdoin pelaamisen. Vaikka hieno ura on tuonut rahaa ja menestystä, se on vaatinut sopeutumista Sirpa-vaimolta. – Eroa emme ole koskaan harkinneet. Tuntuisi hirveältä hajottaa tämä perhe.

Uransa viimeiset runkosarjan ottelut Anaheim Ducksissa viikonloppuna pelannut Teemu Selänne on hämillään. Jäljellä on vielä playoffsit, mutta käytännössä 22-vuotinen ura NHL:ssä alkaa olla paketissa.

– En ole vielä oikein tajunnut koko juttua. Tämä on valtava muutos, joka aiheuttaa varmasti aluksi jonkinlaisen tyhjiön, Teemu miettii.

Sirpa Selänne, 44, suunnittelee tulevaa jo innoissaan.

– Olen kaikki vuodet odottanut, että pääsisimme tekemään normaaleja perhejuttuja. Olisi kiva lähteä vaikka Fidzille kuudestaan, hän miettii ja uskoo, että muutos tekee hyvää myös parisuhteelle.

– Jatkossa meillä on ihan eri tavalla aikaa toisillemmekin. Voimme ottaa kaikki menetetyt hetket takaisin.

Tähän asti pariskunta on hoitanut suhdetta tekemällä nopeita irtiottoja arjesta.

– Olemme karanneet välillä hotelliyöksi pois kotoa. Meidän suhteessamme on riittänyt toisen kunnioitusta sekä kipinää, huumoria ja hyvää seksiä. Se on ollut pitkän liittomme salaisuus, Teemu virnistää.

"Urani kovin hinta on ollut se, että olen joutunut olemaan niin paljon poissa kotoa", Teemu myöntää.

Mustasukkaisuutta ja anteeksiantoa

Sirpa sanoo suoraan, että suhteessa on ollut haastavampiakin aikoja.

– Nuorena tuli kaikenlaista mustasukkaisuusdraamaa. Teemun rinnalla eläminen ei ole ollut helppoa, mutta olen kasvanut tähän hiljalleen. Moni asia helpotti sen jälkeen, kun hyväksyin, että kaikki pyörii vain hänen ympärillään.

Kaikki tarkoittaa tässä tapauksessa naisia. Kaikki naiset.

– Siihenkin tottuu. Jos joku hehkuttaa, kuinka ihana mies minulla on, niin totean, että kiitos, olen ihan samaa mieltä. Kivempi se on olla miehen kanssa, josta muutkin tykkäävät.

Selänteiden olohuoneen seinällä on taulu, johon on painettu perheen säännöt. Ne kehottavat rakastamaan ja antamaan anteeksi.

– On meilläkin ollut vastoinkäymisiä, joista olen pahoittanut mieleni. Pyrin kuitenkin unohtamaan pian menneet, sillä en halua jäädä vellomaan murheisiin, Sirpa tunnustaa.

Teemun mielestä pariskunnat luovuttavat nykyään liian kevyin perustein.

– Ennen eroaminen oli häpeä. Nyt tuntuu, että moni heittää heti hanskat tiskiin, kun tulee vastaan ensimmäinen ongelma, hän sanoo.

Sirpa uskoo, että lapset ovat olleet suurin yhdessä pitävä voima.

– Meillä eroaikeet tyssäisivät siihen, ettemme haluaisi hajottaa perhettä. Rakastamme toisiamme, ja sanomme sen monta kertaa päivässä ääneen.

"Iskää on kiva kiusata, kun se hermostuu niin helposti. Ja äitiltä kannattaa pyytää asioita, koska se antaa periksi", 13-vuotias Leevi ja 6-vuotias Veera tietävät.

Mitä mieltä Sirpa ja Teemu ovat rahasta? Entä lasten kasvatuksesta? Lue pariskunnan harvinainen yhteishaastattelu ja katso upeat Kalifornian-kodin kuvat Me Naisten numerosta 16/2014. Voit myös ostaa digilehden täältä.

Katso myös videot:

Mikä Teemun käytöksessä ärsyttää Sirpaa?

Tällainen on Selänteiden koti - katso video

Lue myös:

Näin Teemu Selänteen läheiset ovat päässeet nauttimaan kiekkotähden rahoista

Sirpa Selänne juhli lätkävaimojen kanssa

Radiojuontaja Kristiina Komulainen jätti huipputyönsä Loopilla ja oppi hellittämään. – Luovuttaminen vaatii superrohkeutta. Se tarkoittaa, että ymmärtää rajansa.

Alkuvuodesta Kristiina Komulaisen, 38, uralla meni lujaa.

Kolmessa vuodessa Loop-radiokanavan ohjelmapäällikkönä työskennellyt Kristiina tiimeineen oli luotsannut taajuuden kovaan suosioon. Keväällä 2015 hän nappasi työstään parhaan ohjelmapäällikön pystin Radio Gaalassa. Samalla Loop nimettiin vuoden radiokanavaksi.

Tulevat työsuunnitelmat kutkuttivat mielessä. Yksi niistä oli alamäkiluistelun MM-kisat. Tammikuun lopulla Kristiina osallistui Loopin tiimin kanssa Jyväskylän osakilpailuihin.

Finaalipaikkaa ei herunut, mutta jotain konkreettista laskuista jäi kouraan.

– Olin jo aikani leikitellyt ajatuksella, että lopettaisin työni. Kisojen aikana päätös vain vahvistui, Kristiina kertoo.

”Totta kai olin peloissani. Samalla tiesin, etten peru päätöstäni.”

Samana päivänä Kristiina rustasi kalenteriin palaverin esimiehensä Sami Tenkasen kanssa. Viikon Kristiina jännitti ja harkitsi. Tulevaisuudesta hänellä ei ollut tietoa.

– Olin totta kai peloissani. Samalla tiesin varmaksi, etten peru päätöstäni. Olin saavuttanut kaiken mahdollisen Loopilla. Oli aikani lähteä.

Maaliskuussa, kuukausi irtisanoutumisensa jälkeen, Kristiina pokkasi jälleen vuoden ohjelmapäällikön pystin Radio Gaalassa. Jo silloin tutut kyselivät, käykö työttömyys psyykelle tai kaduttaako.

– Yksi saman vedon tehnyt tyyppi totesi, että hänellä alkoi kuukauden kuluttua pää hajota, koska kaikki muut menivät töihin ja hän itse jäi kotiin.

Kristiinalle ei käynyt niin. Irtisanoutumisen jälkeen ei tullut kuherruskuukautta, joka olisi pudottanut piinaavaan arkeen. Sen sijaan päiviin pamahti kepeys. Irtisanoutumisen suurin opetus Kristiinalle on ollut se, ettei luovuttamista tarvitse kammoksua.

– Yhteiskunnassamme luovuttaminen ymmärretään usein negatiiviseksi asiaksi – sellaiseksi, että häntä koipien välissä jättää pelin kesken. Mielestäni ajatus pitäisi purkaa. Luovuttaminen vaatii superrohkeutta. Se tarkoittaa sitä, että ymmärtää rajansa, eikä yritä runnoa hampaat irvessä läpi harmaan kiven.

– Minulla oli ihan mahtavaa Loopilla. Koin kuitenkin saaneeni siitä työstä kaiken irti, joten olin valmis päästämään irti, luovuttamaan. Pystyin siihen, koska olin varma, että siellä työskentelevät mahtavat tyypit ottavat duunini haltuun.

Ei turvallisuudelle

Nyt, puoli vuotta lopettamispäätöksen jälkeen, Kristiinan arki koostuu ”endurosta, pojan kanssa hengailusta ja hauskanpidosta”. Kun hän esittelee fiiliksissään endurovideoita kännykkänsä ruudulta, kädet viuhuvat vauhdikkaasti. Puhetta siivittävät kirosanat, ja katseessa loistaa into.

”Kalenterini on edelleen koko ajan täynnä.”

Kristiina ei ole koskaan perustanut rauhallisen elämäntyylin perään.

– Irtisanoutuminen ei ollut minulle lepotauko tai yritys löytää perheeni uudelleen. Stressini määrä on vakio, ja kalenterini on edelleen koko ajan täynnä. Taikurinlahjani on se, että saan paljon aikaan ja minussa on hirveästi virtaa.

– Rakastan riskien ottamista, saan siitä kiksejä. Seinistä kimpoileminen on minulle eliksiiriä. Koen olevani omimmillani, kun saan tehdä minulle rakkaita asioita pää pilvissä.

Kun Kristiinan menoa katsoo ja kuuntelee, alkaa hengästyttää. Pitäisikö tässä itsekin alkaa harrastaa hurjapäisiä urheilulajeja ja ottaa lopputili?

Mutta entä jos on tyytyväinen omaan, rauhalliseen elämäänsä?

– Kaikkien ei todellakaan tarvitse lähteä tähän! Irtiotot eivät ole kaikkia varten.

– Jokainen meistä on erilainen. Joku on onnellisimmillaan, kun saa nyplätä sukkaa kotosalla. Se on täysin ok. Samalla tavalla pitäisi olla hyväksyttävää, että minä en kaipaa tasaisen turvallista elämää.

– Monelle vakituinen työpaikka tarkoittaa turvallisuutta. Minä en yksinkertaisesti kaipaa turvallisuutta.

Toki Kristiinakin kaipaa elämäänsä pysyviä asioita.

– Vaikka pääni on pilvissä, haluan pitää jalkani maassa. Elämä ei voi olla pelkkää ekstremeä. Välillä minäkin haluan leipoa kotona pullaa ja paijata poikaa.

Kaikille irtisanoutuminen ei myöskään ole vaihtoehto. Kun Kristiina kesän alussa starttasi neljännen työttömyyskuukautensa, Tilastokeskus tiedotti, että Suomi on selättänyn laman. Työllisyystilanne näyttää vihdoin lupaavalta. Media-alalla tilanne on kuitenkin toinen. Yt:t ja irtisanomiset piinaavat myös Kristiinan leipälajia eli radiota. Moni ammattilainen takertuu työpaikkoihinsa kynsin hampain.

”Seuraavaksi haluan tehdä jotakin, johon minulla on täysi palo.”

Kristiinan kohdalla päätös luopua vakityöstä tuli omasta persoonasta.

– Haluan synnyttää koko ajan uutta. Saman asian äärellä loputtomiin pyöriminen ei sovi minulle.

Todellisuudessa Kristiina ei jäänyt irtisanoutumisensa jälkeen keikkumaan tyhjän päälle. Hänellä on vahva turvaverkko. Uusia työtarjouksia on jo tullut. Tunnetulle radioäänelle ja juontokasvolle riittäisi pestejä, mutta Kristiina on toistaiseksi kieltäytynyt kaikista.

– Seuraavaksi haluan tehdä jotain, johon minulla on täysi palo. Mitään sataprosenttista vaihtoehtoa ei ole vielä tullut.

”Jos elämässä tapahtuu inhottavia juttuja, ihmisellä on lupa olla paskana. Saa parkua ja olla ihan kamala läheisilleen. Se on osa käsittelyprosessia, jonka avulla asioista pääsee eteenpäin. Elämä ei voi olla koko ajan Jehovien leijonat ja seeprat pussailee menoa”, Kristiina kertoo.

 

Pyörivät kelat

Ruusunhuuruisten kuvitelmien maalaileminen ei ole Kristiinan heiniä. Hän ymmärtää työttömyyden realiteetit, ja välillä myös raha aiheuttaa päänvaivaa. Kun Kristiina juttelee peloistaan kavereidensa kanssa, hän saa usein vastaukseksi korulauseita siitä, kuinka kaikki päättyy hyvin.

– Elämässä voi ihan hyvin käydä niin, että tapahtuu tragedia, minusta tulee alkoholisti ja joudun veneen alle. Välillä se ahdistaa minua valtavasti, Kristiina sanoo.

– Ahdistusta voi kuitenkin hallita. Kun ahdistava ajatus herättää keskellä yötä ja päässäni alkaa pyöriä negatiivisia keloja, siirryn katsomaan elämääni lintuperspektiivistä. Se auttaa huomaamaan, että ongelmani eivät ole niin valtavia.

”Olen tiukan paikan tullen valmis myymään asuntoni.”

Vielä hänellä on päivätyöstään säästöjä, joten elintasoa ei ole tarvinnut karsia.

Jossain vaiheessa sekin saattaa tulla eteen. Asunto Helsingin ytimessä ei ole ilmainen, ja enduroharrastukseen palaa pitkä penni. Kristiinalla on itsensä lisäksi huollettavanaan poikansa, joka on hänen luonaan joka toinen viikko.

– Tämänhetkinen elämäni ilman työpaikkaa ei ole taloudellisesti järkevä. Minä myös tykkään rahasta. En ymmärrä, miten joku ajattelee, ettei sitä tarvitse elääkseen, Kristiina sanoo.

– Olen tiukan paikan tullen valmis myymään asuntoni, että asiat järjestyvät.

Epätäydellinen nainen

Vahva persoona, rempseä innostuja. Sellaisena Kristiinaa usein pidetään. Loopilta lähtemisen jälkeen Kristiina on jutellut entisten alaistensa kanssa. Moni on todennut, että välillä hänen vauhdissaan oli vaikea pysyä.

– Kun minun alaisuuteni tuli uusia työntekijöitä, varoitin heitä heti siitä, että vaadin heiltä paljon. Tiedän, että olen sellainen. Myönnän, että olen joskus aika raskas ihminen.

Vaatiminen ei kuitenkaan rajoitu muihin. Eniten Kristiina odottaa itseltään. Vaikka hän nyt hehkuttaa luovuttamisen hienoutta, se ei tule hänelle luonnostaan.

– Olen suorittaja ja ylianalysoin kaiken mahdollisen. Välillä toivon, että saisin lomaa omasta mielestäni, Kristiina nauraa.

– Nyt kesän aikana olen onneksi onnistunut saamaan sisäisen kontrollimuijani hellittämään.

”Lesboksi luuleminen ei haittaa minua ollenkaan, mutta hyvä jätkä en ole.”

Luonteensa takia Kristiina on saanut usein kuulla olevansa ”hyvä jätkä”.

– Lapsena minulla oli paljon kaveripoikia, joille joskus valehtelin olevani poika. Minussa on perinteisellä tavalla ajateltuna tiettyä maskuliinisuutta ja androgyyniyttä. Varmaan juuri sen takia moni luulee, että olen lesbo, Kristiina toteaa.

– Lesboksi luuleminen ei minua haittaa ollenkaan, mutta hyvä jätkä minä en ole. Minä olen nainen. Mikään minun tekemisissäni ei vähennä sitä.

Välillä oma sukupuoli kuitenkin ärsyttää. Erityisen piinaavalta se tuntuu silloin, kun yrittää nostaa enduropyörää ojanpohjalta. Yläkropan voima ei aina riitä.

– Haluan olla omavarainen, enkä tahdo rakentaa ihmissuhteita sen pohjalle, että joku kannattelee minua. Oma heikkoutensa on kuitenkin myös hyväksyttävä.

Toisinaan liian pienen haban lisäksi Kristiina nimeää akilleenkantapääkseen häpeän.

– Välillä saatan huomata nolostuvani asioista, jotka ovat tapahtuneet lapsuudessani. Häpeän myös sitä, etten ole koskaan rauhallinen ja innostun liiankin helposti. Häpeä on hirveä tunne, joka pahimmillaan estää tekemästä hienoja asioita.

Myös äitiys pohdituttaa Kristiinaa usein.

– Se on loputon kuilu, jossa tunnen aina riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteita. Vaikka kuinka paljon annan itsestäni, aina tuntuu, ettei poika saa tarpeeksi.

Luonteensa oikkuihin Kristiina suhtautuu lempeydellä. Kun on oppinut ymmärtämään heikkouksiaan, niistä on helpompaa puhua.

– Heikkoudet kuuluvat ihmisyyteen, vaikka niiden myöntäminen on vaikeaa. Olen opetellut ajattelemaan ylpeydellä, että vittu mä oon aika helvetin epätäydellinen ja outo, Kristiina virnistää.

– Sehän on vain hienoa! Me kaikki olemme juuri outouden takia omanlaisia.

Elämän koulima

Miten pelottomaksi luovuttajaksi tullaan, jos sellainen ei ole luonnostaan? Opettelemalla ja kokemalla tietenkin.

Ensimmäisen ja suurimman opetuksensa luovuttamisesta Kristiina sai jo parikymppisenä, kun hän erosi Jehovan todistajista. Kristiinan äidillä on vahva usko Jehovaan, joten perheen kaikki viisi lasta kasvatettiin sen oppien mukaan.

– Uskon, että repäisyjen tekeminen elämässä on sitä helpompaa, mitä enemmän niitä kohtaa. Kun kerran tekee ison päätöksen elämässään, osaa seuraavalla kerralla jo etukäteen ennakoida, miten se vaikuttaa pääkoppaan.

Kristiina tietää, että irtioton vaikutus psyykeen on valtava.

– Nuorena todellisuuteni oli uskonnon varassa. Tiukat moraaliarvot ja mustavalkoinen maailmankuva olivat ainoa asia, mitä tiesin. Uskosta eroaminen oli jännittävää, koska se pudotti identiteetin tyhjän päälle, Kristiina kertoo.

Osa uskosta lähtevistä eristetään yhteisön ulkopuolelle. Kristiinalle ei onneksi käynyt niin, vaan vanhemmat tukivat hänen päätöstään. Tuesta huolimatta oman uskon uudelleenrakentaminen kesti useamman vuoden.

Loopilta lähtiessään Kristiina joutui yhtä ison elämänmullistuksen eteen kuin aikoinaan Jehovan todistajista erotessaan.

– Parikymppisenä sain miettiä uskoni uudelleen. Tällä kertaa muutos on ollut kokonaisvaltaisempi – maailmankuvani on muuttunut täysin.

Heittäytyminen valotti Kristiinalle, ettei elämään tarvitse suhtautua ryppyotsaisesti.

– Nyt elämä on hauskaa leikkiä, jota ei tarvitse suorittaa normien mukaan.

– Vaikka irtiottojen tekeminen on aina aluksi ollut pelottavaa, minua ne ovat muokanneet parempaan suuntaan. Ne ovat aina avanneet silmiäni, Kristiina kertoo.

Pysäyttävä pelko

Nykyään Kristiina luovuttaa lähes päivittäin. Endurossa niin on pakko tehdä.

– Jos pyörällä puskee itsensä liian pitkälle, voi käydä tosi pahasti. Siksi mottoni on: pitää uskaltaa pelätä ja välillä panna peli poikki.

”Kun kumppani pettää tai tulee potkut, ihminen saattaa jopa huojentua.”

Luovuttamisenpelko näkyy Kristiinan mielestä yhteiskunnassamme turhautumisena ja jämähtämisenä. Moni roikkuu kehnossa parisuhteessa tai epämieluisessa työssä, koska irrottautuminen kammottaa.

– Kun kumppani pettää tai tulee potkut, ihminen saattaa jopa huojentua, koska päätöstä ei tarvinnut tehdä itse.

Myös Kristiinalle on käynyt niin. Siihen tilanteeseen hän ei halua päätyä enää koskaan.

– Jos jotain olen oppinut menneistä parisuhteistani niin sen, että osasta olisi pitänyt lähteä aiemmin. Esimerkiksi lapseni isän kanssa ero oli oikea päätös, vaikka tulemme hyvin toimeen keskenämme. Meillä on sellainen kemia, että olemme erillään onnellisempia.

– Ydinperhe ei ole kaikille oikea ratkaisu. Minulla ei ole koskaan ollut paskaa tunnetta siitä, että pojallani on kaksi vanhempaa eri osoitteissa.

Nyt vapaus on Kristiinan elämän tärkein prioriteetti.  Vapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työtä tai parisuhdetta ei voi olla ollenkaan.

– Ollakseni vapaa minun täytyy löytää sellainen työ ja ihminen, johon haluan sitoutua aivan kokonaan. En halua jäädä haaleaan veteen eli keskinkertaiseen työhön tai suhteeseen.

Alkuperäisen suunnitelmansa mukaan Kristiinan olisi pitänyt olla töissä jo alkukesästä. Helmikuussa hän ajatteli, että toukokuun lopussa uusi haaste on löytynyt.

– Minulla ei ole edelleenkään hajua, mitä haluan tehdä seuraavaksi. Ehkä olen samassa tilanteessa vielä kuudenkin vuoden päästä. Jos en löydä kutsumusduuniani, saatan tehdä jotain sellaista, mitä en vielä osaa. Uuden oppiminen motivoi.

Kristiina koppaa aiemmin huuleensa sujauttamansa nuuskan pois ja toteaa:

– Elämästä pitää osata nauttia, eikä sitä pidä ottaa liian vakavasti. Toki paskaa tulee välillä niskaan, mutta ilman sitä tämä kaikki ei olisi niin nastaa.

 

Kristiina Komulainen

Radio- ja tv-juontaja syntyi 28.11.1978
Siilinjärven Pöljällä.

Asuu Helsingissä 8-vuotiaan poikansa kanssa. Poika
asuu vuoroviikoin
isänsä, radioääni
Jukka Rossin kanssa.

Juontanut muun muassa Kuorosotaa
ja Radio Aallon
keskipäivää. Siirtyi Loopille vuonna 2013.
Irtisanoutui työstään tänä vuonna.

NestoriN

Se ajatus, että elää säästöillään ja eikä nosta työttömyyskorvausta ei poista asiaa, että hän elää osaksi vapaamatkustajana niiden henkilöiden kustannuksella jotka maksavat veroja. Mm kaikki infra, terveydenhuolto ja lapsen koulutus tulevat hänelle ilmaisesti ilman verojen maksua. Tällaisia vapaamatkustajia ei meidän velkainen valtiomme kestä. Kun oma itse on se tärkein, tällaiset asiat eivät tule ihmisille mieleen.

Vierailija

Haloo! Jokaisella on oikeus pikku breikkiin. Onko vuorotteluvapaakin sinusta vapaamatkustamista? Kristiina ei ajatellut olla loppuelämäänsä pois työelämästä. Sitäpaitsi, Loopilla johtoasemassa hän on helposti tehnyt kerralla kahden ihmisen työt. Mikä siinä on että ihmiset tulistuvat heti kun joku uskaltaa poiketa normista ja luoda elämästään omannäköistä - olla onnellinen? Kerää rohkeutesi ja uskaltaudu sinäkin!

18 vuotta täyttänyt Robin kertoi Radio Suomipopilla, ettei ainakaan toistaiseksi aio hoitaa raha-asioitaan itse.

Tällä viikolla 18 vuotta täyttänyt Robin vastasi Radio Suomipopin haastattelussa, aikooko hän hoitaa jatkossa itse oman taloutensa. Robinilla on ollut tuloja jo vuosia, sillä hän on keikkaillut vuodesta 2012 asti ja julkaissut viisi albumia. Esimerkiksi vuonna 2014 Robinin ansiotulot olivat 56 000 euroa ja pääomatulot 5 300 euroa. Robin on myös kysytty artisti, ja kesällä uutisoitiin, että hänelle maksettiin eräästä keikasta jopa 20 000 euroa.

– Onko sulla rahastonhoitaja vai aiotko hoitaa tiliäsi nyt itse? Jenni Alexandrova kysyi Robinilta.

– Enhän mä sitä itse nyt osaa vielä hoitaa tämän ikäisenä, vaikka on mulle paljon opetettu. Kyllä mulla on ihmiset, jotka pitävät niistä huolen, Robin sanoi.

2719225

Robinilla ei myöskään ole vielä kiire muuttaa pois vanhempiensa luota Turusta.

– Jos semmoinen fiilis tulee, niin voi tietysti muuttaa pois. Mutta ei ole ainakaan vielä ole tullut.

Me Naisille Robin kertoi hiljattain, että täysi-ikäisyys on tavallaan myös "hieman kuumottavaa".

– Kenenkään ei tarvitse enää virallisesti pitää huolta minusta. Se on hieman kuumottavaa, Robin sanoi.

Robin arveli tuolloin, ettei täysi-ikäisyys vaikuta hänen arkeensa muuten kuin siinä, että hän aikoo käydä alle 18-vuotiailta kielletyillä keikoilla ja ajaa itse autoa pidemmillä keikkareissuilla. Aikaisemmin Robinin saattoi nähdä ajelemassa mopoautolla, mutta nyt hän ajaa hulppella BMW i8 -autolla.

BMW Suomi julkaisi tällä viikolla kuvan autosta, jolla Robin ajaa. Teknavin mukaan auton hinta oli vuosi sitten yli 160 000 euroa ja se kiihtyy nollasta sataan 4,4 sekunnissa.

Sinun pitää olla kirjautunut Facebookin omalla nimelläsi, jotta näet kuvat. Kuvat löytyvät myös täältä.

 

Wihiii! Let's go!

A photo posted by ROBIN (@robinpackalen) on

Robin fiilisteli ajokorttia ja autoa myös omalla Instagram-tilillään.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Aku Hirviniemi joutui kuntokuurille Tuntematon sotilas -elokuvan rooliaan varten. Paino on pudonnut raejuustolla, vaalealla lihalla sekä lenkkeilemällä ja pelaamalla pallopelejä.

Näyttelijä Aku Hirviniemi, 32, on laihtunut 13 kiloa alle puolessa vuodessa. Syy painonpudotukseen on rooli Tuntemattomassa sotilassa, jossa Aku näyttelee alikersantti Hietasta.

– Sodassa pitää olla riutunut, joten meillä on ollut poikien kanssa tässä sellainen syömishäiriökilpailu. Aloitin kuurin pääsiäisenä heti mämmit ja pashat vedettyäni, Aku vitsaili Yle Puheen Tuija Pehkosen radio-ohjelmassa.

Akun mukaan hän painoi pääsiäisenä 85 kiloa. Nyt vaaka näyttää 72 kiloa.

– Jos saa viimeiset virtsantipat tiristettyä eli nesteet pois kehosta, paino on lähemmäs 70 kiloa.

 

Ihailtiin @jauhopaan uutta uimalakkia. #speedo #fibaco @temeoskari

A photo posted by Aku Hirviniemi (@akuhirviniemi) on

Aku salilla tällä viikolla julkaisemassa kuvassaan.

"Tämä on ollut ihan hyväkin juttu, kun on tullut elämäntaparemontti tämän produktion ohella."

Apuna kuntoremontissa Akulla ja muilla näyttelijöillä on ollut kuntovalmentaja.

– Paino on pudonnut raejuustolla, vaalealla lihalla sekä lenkkeilemällä hirveästi ja pelaamalla pallopelejä. Tämä on ollut ihan hyväkin juttu, kun on tullut elämäntaparemontti tämän produktion ohella.

Aku Louhimiehen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta on kuvattu kesäkuusta alkaen eri puolilla Suomea. Aku Hirviniemen lisäksi keskeisiä rooleja näyttelevät muun muassa Eero Aho, Matti Ristinen, Samuli Vauramo, Juho Milonoff, Arttu Kapulainen ja Paula Vesala.

Elokuvan budjetti on seitsemän miljoonaa euroa, joten se on yksi kalleimmista suomalaisista leffoista. Ensi-iltaan elokuva tulee lokakuussa 2017.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

"Ensimmäinen yö omassa kodissa", Maisa Torppa iloitsi Instagramissa.

Tosi-tv-julkkis Maisa Torppa fiilisteli lauantai-iltana hänen ja ralliautoilija Jari-Matti Latvalan uutta kotia. Perjantaina Maisa kertoi Ilta-Sanomille, että muutto on vielä kesken, mutta Maisan Instagram-päivityksen perusteella ainakin olohuone on jo sisustettu.

– Ensimmäinen yö omassa kodissa. #newhome, Maisa kirjoittaa kuvatekstissä.

 

Ensimmäisen yö omassa kodissa 💛 #newhome

Kuva, jonka Maisa Torppa (@maisatorppa) julkaisi

Parin uuden kodin olohuoneesta näkyy metsä.

Maisan ja Jari-Matin suhteesta on huhuttu kesästä asti, mutta Maisa vahvisti suhteen vasta hiljattain. Parin mukana uuteen kotiin muuttaa myös Maisan 3-vuotias poika. Seiska-lehden mukaan kolmekerroksinen omakotitalo sijaitsee Pohjois-Helsingissä. Tilaa uudessa kodissa on 232 neliötä.

 

Love you to the moon and back ❤️ @jmlatvala

Kuva, jonka Maisa Torppa (@maisatorppa) julkaisi

Viikko sitten Maisa julkaisi ensimmäisen yhteiskuvan Jari-Matin kanssa. "Love you to the moon and back", hän kirjoitti.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.