Irmeli Alankoja, Timo Kannisto, Sirkka Liisa Rautakangas ja Eira Kytölä-Hellsten iloitsivat mahdollisuudesta kävellä porukalla ja kauniista syyssäästä. Kuvat: Aino Salonen
Irmeli Alankoja, Timo Kannisto, Sirkka Liisa Rautakangas ja Eira Kytölä-Hellsten iloitsivat mahdollisuudesta kävellä porukalla ja kauniista syyssäästä. Kuvat: Aino Salonen

Me Naiset osallistui Vie vanhus ulos -kampanjaan ja lähti Sirkka Liisan ja Timon kanssa ulkoilemaan.

Torstaina 6. lokakuuta vietettiin valtakunnallista ikäihmisten ulkoilupäivää, ja Me Naisetkin lähti sen kunniaksi kävelylle Kampin palvelukeskuksen asiakkaiden kanssa Helsingin syksyiselle Töölönlahdelle. Reitin varrella ihailtiin graffiteja, kukkaistutuksia ja ruskaa. Ja kuultiin uskomattomia ihmiskohtaloita.

Taustalla on viidettä kertaa järjestetty Vie vanhus ulos -kampanja, joka haastaa ihmisiä ja yhteisöjä auttamaan vanhuksia ulkoilemaan. Lue lisää kampanjasta tästä jutustamme.

Kampin palvelukeskuksessa ei asu vanhuksia, vaan siellä järjestetään senioreille vapaa-ajan toimintaa, kuten tansseja ja nyt ulkoilua. Lähellä asuva Sirkka Liisa Rautakangas, 77, tuli paikalle kumppaninsa Timo Kanniston, 76, kanssa. He ovat suukoista ja halauksista päätellen vahva tiimi.

Sirkka-Liisan elämässä on totisesti riittänyt alamäkiä, joita hän kävellessään nyt kertaa. Poika teki itsemurhan, tytär menehtyi aivosyöpään ja kaksosveli kuoli tapaturmaisesti veneonnettomuudessa.

Sirkka Liisa ja Timo ovat olleet yhdessä vuodesta 1988. Samana vuonna kun kaksosveli kuoli, 12 vuotta sitten, Timo putosi rappusissa ja sai aivovamman. Ennen onnettomuutta hän oli menestynyt arkkitehti, joka on esimerkiksi suunnitellut neljä metroasemaa Helsinkiin.

– Yksi minuutti voi muuttaa ihmisen elämän, Sirkka Liisa sanoo.

Sirkka Liisa ja Timo ovat aina tykänneet käydä yhdessä kävelyllä.
Sirkka Liisa ja Timo ovat aina tykänneet käydä yhdessä kävelyllä.

– Sanotaan, että ihminen on kuin korkki. Ei se uppoa, vaan se nousee aina pinnalle. Elämä jatkuu, koska sen on pakko, Sirkka Liisa sanoo.

Kymmenen vuoden ajan hän hoiti Timoa kotona, mutta nyt tämä on ollut pari vuotta hoidossa Diakonissalaitoksella. Aina kun mahdollista, Timo kyläilee Sirkka Liisan luona, kuten nyt.

”Meillä on ollut niin ihanaa, kun olen kotona niin hirveän yksinäinen.”

– Meillä on ollut niin ihanaa, kun olen kotona niin hirveän yksinäinen. On ihanaa syödä aamupalaa yhdessä. Timon järki pelaa, vaikka ei häntä uskalla jättää yksin, koska hän eksyy.

Nyt Sirkka Liisa iloitsee kauniista maisemista ja siitä, että Timokin on mukana kävelyllä. Yleensä tämä ei pääse ulos muuten kuin hoitajien mukaan kauppareissuille.

Sirkka Liisa kävelee aina, kun se on mahdollista, mutta ongelmana ovat sairaat jalat.

– Minulla on perinnöllinen sairaus, ja ainoana mahdollisuutena on amputointi, hän kertoo hoitovaihtoehdoista.

Nyt Sirkka Liisa miettii, miten hänen harrastuksensa – vapaaehtoistyö Kampin palvelukeskuksessa – onnistuu, jos hän menettää jalkansa.

Ylämäet ottavat koville, koska turvonneet jalat painavat paljon.

– Jalkani ovat niin paksut, että yhdestä jalasta saisi kolme.

”Aamulla kun herään, teen 300 erilaista jumppaliikettä. Muuten en pääsisi ylös sängystä.”

Moni kävelyllä mukana olevista vanhuksista kertoo, että liikunta auttaa kipuihin. Vaikeimpia ovat aamut.

– Aamulla kun herään, teen 300 erilaista jumppaliikettä. Muuten en pääsisi ylös sängystä, Sirkka Liisa sanoo.

Sirkka Liisa ulkoilee myös talvisin. Kuten muille vanhuksille, myös hänelle on tärkeää, että kaupunki pitää tiet auki. Pahat kaatumiset ovat kuitenkin heikentäneet tasapainoa.

– Ihan kuin humalassa kävelisi.

Elämäniloinen nainen korostaa kuitenkin, että on muuten terve ja hyvässä kunnossa ikäisekseen.

Reippailun jälkeen Timo Kannisto, Sirkka Liisa Rautakangas ja Eira Kytölä-Hellsten suuntaavat yhdessä pizzalle.
Reippailun jälkeen Timo Kannisto, Sirkka Liisa Rautakangas ja Eira Kytölä-Hellsten suuntaavat yhdessä pizzalle.

Ystävät auttavat eteenpäin

Ystävät ovat Sirkka Liisan henkireikä. Kävelyllä mukana oleva Eira Kytölä-Hellsten, 64, asuu samassa talossa. Kaksikko käy toisinaan yhdessä kävelyllä, ja kesäaikaan he menevät istumaan meren rantaan.

Moni vanhuksista iloitsee kävelytapahtumasta, koska saa seuraa. Kävely on Irmeli Alankojalle, 72, ainoa mahdollinen liikuntamuoto. Nyt hän puhalsi pölyt kävelysauvoista ja lähti ne kainalossa Kampin palvelukeskukseen.

”Ei olisi tullut lähdettyä ilman tätä tempausta.”

– Ei olisi tullut lähdettyä ilman tätä tempausta, Irmeli sanoo.

Irmeli elää yksin ja ainoat pari sukulaista asuvat Raumalla, joten kävelyseuraa ei yleensä ole.

Haluatko auttaa?

Vapaaehtoistyötä vanhusten kanssa voi tehdä monen hyväntekeväisyysjärjestön, kuten Suomen Punaisen Ristin, Helsinki Mission, Vanhusten turvan (Helsinki), Mummon Kammarin (Tampere) tai seurakuntien, kautta. Voit myös kysyä läheisestä palvelutalosta, olisiko siellä tarvetta vapaaehtoiselle, kuten kävelyseuralle.

Lähditkö kävelylle? Kerro se sosiaalisessa mediassa hashtageilla #vievanhusulos ja #menaiset.

Sami Minkkinen kertoo uudessa blogikirjoituksessaan, miten hänen uusi suhteensa sai alkunsa.

Havaintoja parisuhteesta -blogia kirjoittava Sami Minkkinen kertoo kahdessa uusimmassa tekstissään tuoreesta parisuhteestaan ja siitä, miten kaikki sai alkunsa.

Viime toukokuussa avioerostaan kirjoittanut Minkkinen sai myrskyn aikaan kerrottuaan jättäneensä vaimonsa rakastuttuaan toiseen. Ex-parin toinen yhteinen lapsi oli tuolloin alle kaksi kuukautta vanha, mikä synnytti paljon keskustelua ja kritiikkiäkin blogin lukijoiden keskuudessa.

Minkkinen kertookin muutama päivä sitten julkaistussa tekstissään, että moni on yhä ihmetellyt nopeaa muutosta.

– Muutama lukijani on ääneen pohtinut, että miten voi olla mahdollista, että olen jättänyt kaiken vanhan taakseni vain sen vuoksi, että olen jäänyt jumiin häneen silmiinsä. Pienenä vihjeenä voisin mainita, että ne silmät nähtyänne tekin jättäisitte. Ne on nimittäin silmät, joihin aivan varmasti jää kiinni niin miehet kuin naisetkin.

Minkkinen listaa myös muita syitä kipinän syttymiselle.

”Silloin en vielä nähnyt hänen täydellistä pyllyään.”

– Eihän ne silmät tietenkään ihan ainoa syy ollut. Ensimmäisen kerran tavatessamme toki uppouduin niihin täysin, koska ne olivat kauneimmat silmät, mitkä olin koskaan elämässäni nähnyt. Silloin en vielä nähnyt hänen täydellistä pyllyään, joka oli piilotettu pitkän paidan alle. Se on ollut se toinen syy. 

– Lopullinen niitti tähän kaikkeen oli, kun sain lahjan, joka oli paketoitu jalkapalloseura Liverpoolin lahjapaperiin. Sen jälkeen oli hyvin vaikea kieltäytyä yhtään mistään.

Uudemmassa blogikirjoituksessaan Minkkinen tavanneensa seurustelukumppaninsa ensimmäistä kertaa bussimatkalla. Minkkinen istuutui vastakkain vielä tuntemattoman naisen kanssa ja oli nopeasti myyty.

– Elämä on täynnä kohtaamisia. Toiset ovat merkityksellisempiä kuin toiset. Haluan kertoa yhdestä kohtaamisesta. En tiennyt sellaista voivan edes olla olemassa. Olen kuullut puhuttavan, että ihmisen katseesta voi nähdä hänen menneisyytensä. Edessäni olivat silmät, joista näki kauemmas kuin heti uskalsin edes katsoa. Tiedättehän sellaisen katseen, jonka nähtyään haluaa vain pitää lähellä.

 

Minä rakastan sinua. Suoraan kameraan. Sanokaa se hänelle, jota rakastatte. #havaintojaparisuhteesta #kesä #rakkauspuhe

Henkilön Sami Minkkinen (@havaintojaparisuhteesta) jakama julkaisu

– Se hetki oli merkitsevä. Hetki, joka johti rakastumiseen. Kahden särkyneen ihmisen katseet, jotka kohtasivat jossakin siellä, missä suuret rakkaustarinat alkavat. Istuimme pöydän eri puolilla, mutta silti katseittemme takana pidimme toisistamme jo tiukasti kiinni, Minkkinen kirjoittaa.

Minkkinen on kertonut blogissaan myös esimerkiksi siitä, kuinka vaikeaa etäsuhteessa eläminen on ollut uuden kumppanin kanssa.

Blogin kirjoittamisen lisäksi Minkkinen tullaan näkemään uuden Kielletty rakkaus -sarjan tuotantokauden juontajana. Uudet jaksot alkavat ensi syyskuussa.

Tyttäreni 5v

Sami Minkkinen rakastui bussissa tuntemattoman naisen silmiin: ”Silloin en ollut vielä nähnyt hänen täydellistä pyllyään”

Minkkinen on kaikessa kuvottavuudessaan kuvottavin miehenkuvatus mitä maa päällään kantaa. Jos itse olisin 2kk vanhan vauvan isä niin pääprioriteettini olisi nyt ja vuosia eteenpäin lapseni, ei toisen naisen perse tai silmät. Oksettava pelle kertakaikkiaan.
Lue kommentti

Anna Puun teinikuva on herättänyt hilpeyttä Instagramissa.

Vanhojen valokuvien seasta löytyy joskus melkoisia aarteita. Nyt varsinaisen helmen laatikoiden kätköistä on löytänyt muusikko Anna Puu, 35. Hän julkaisi Instagramissa kuvan itsestään 90-luvulta.

Ensi syksynä toisen kerran The Voice of Finland -ohjelman tähtivalmentajana toimiva Puu kertoo, että kuvassa hän on Kreetalla leirikoulumatkalla. Ikää hänellä on ollut silloin noin 15 vuotta.

– Muistan, että Björk piti sen hiuksia tuolleen sykeröillä ja tietty fanityttönä minä myös, Anna Puu on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on lisännyt hashtägiksi esimerkiksi nuorikapinallinen ja teinianna.

Ainakin 90-luvun teinit tunnistavat kuvasta myös monta muuta ysärivillitystä: farkkurepun, liian isot reisitaskuhousut, skeittikengät ja lasit, joissa on oranssit linssit.

Kuva on herättänyt hilpeyttä myös kommentoijissa: ”Ootko tää sinä?” eräs kommentoija ihmettelee.

Oletko sinä löytänyt hauskan nuoruuskuvan itsestäsi? Lähetä se meille ja kerro, mikä tekee kuvastasi erityisen!