"Sinkkuudessa on hyviäkin puolia. Maailma on avoin ja kenet vain voi tavata missä vain", sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi pohtii. Kuva: Milka Alanen
"Sinkkuudessa on hyviäkin puolia. Maailma on avoin ja kenet vain voi tavata missä vain", sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi pohtii. Kuva: Milka Alanen

Vuosi sitten sarjakuvataitelija Milla Paloniemi sai humalassa päähänpiston, joka oli koitua hänen kohtalokseen. Vaikeampaa oli silti selvitä sinkkuajasta ja sydänsuruista.

Vuosi sitten marraskuussa sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi, 33, oli lähtenyt ystävänsä seuraksi sitseihin, teekkareiden epämuodollisiin akateemisiin pöytäjuhliin. Juhlat vetelivät jo viimeisiään, kun Milla keksi laskea alas pitkää porraskaidetta. Hetkeä aiemmin hän oli kumonnut kurkkuunsa vielä illan viimeiset shotit.

Kesken liu’un Millan tasapaino petti, hän horjahti taaksepäin ja putosi selkä edellä maahan kolmen ja puolen metrin korkeudesta. Maassa maatessaan Milla näki, kuinka muut juhlijat kerääntyivät hänen ympärilleen. Hän yritti nousta, mutta muut pitivät häntä paikoillaan.

– Olin niin hirveässä kännissä, etten tajunnut tilanteen vakavuutta. Ainut ajatukseni oli, että pitäisi päästä vessaan, Milla kertoo.

Levoton luonne

Millan pipossa lukee epic shit, eeppistä shittiä. Se on 1980-luvulta ja saatu ystävältä, koska se kuulemma sopii Millalle täydellisesti. Lapasiin on neulottu Jalasjärven kirkon kuva, sillä Milla on Etelä-Pohjanmaan pikkukunnasta kotoisin. Huppari on punainen, takki vihreä, kaulahuivi sininen. Legginsseissä irvistelevät sudet ja kangaskassissa kirmaa hevonen. Millan tunnetuinta sarjakuvahahmoa Kiroileva siiliä ei sentään näy missään.

”Olen räjähtelevä ja levoton luonne.”

Millan persoona on yhtä värikäs kuin vaatetuskin. Hän ei pyytele anteeksi, selittele tai nöyristele. Milla voi puhua rennosti irtosuhteistaan, maanisesta luonteestaan ja alkoholinkäytöstään.

– Olen räjähtelevä ja levoton luonne, jolle paras yllyke ovat sanat et uskalla. Tykkään tehdä kaikenlaista ekstremeä ja menen aina täysillä kohti omaa epämukavuusaluettani, Milla kuvailee.

Ehkä juuri yltiörempseä asenne sai Millan leiskauttamaan alas kaidettakin. Eeppistä shittiä sitsi-illan jatko joka tapauksessa on: Milla kiidätettiin juhlista sairaalaan, jossa selvisi, että hänen selkärankansa oli katkennut ja kallonpohja, kylkiluita sekä rintarangan alin nikama murtuneet. Myös toinen keuhko oli ollut vähällä puhjeta.

Milla joutui haastavaan leikkaukseen, joka kesti tunteja. Lääkärin mukaan oli pienestä kiinni, ettei Milla halvaantunut – tai kuollut.

– Minulla oli juopon tuuria. Paniikki ei silti iskenyt missään vaiheessa. Olin niin sekaisin darrasta ja lääkkeistä, etten edes tajunnut miten isosta leikkauksesta oli kyse. Ymmärsin sen vasta jälkikäteen.

Tyhmän avoin?

Milla kertoo onnettomuudesta myös uudessa sarjakuvateoksessaan 112 osumaa – Sarjakuvataiteilijan päiväkirja. Samassa kirjassa Milla käsittelee myös nuoruuden syömishäiriötään ja miessuhteitaan.

Hieman ennen onnettomuutta Milla oli eronnut pitkästä parisuhteesta ja aloittanut sinkkuelämän, johon kirjan nimikin viittaa; tarinan edetessä Millan Tinder-mätsien määrä sen kun vain kasvaa. Osa piirroksista on poimittu Millan suositusta En vaan osaa -blogista, jota hän on pitänyt jo kymmenen vuoden ajan.

Millaa ei pelottanut avata elämäänsä tai syvimpiä tuntojaan. Piirtäminen on ollut hänelle aina tapa käsitellä vaikeita asioita ja tunteita. Moni lukija on kiitellyt häntä rehellisyydestä, mutta ikävääkin palautetta on tullut, jopa vihapostia.

– Olen ehkä tyhmänkin avoin ihminen. En tunne häpeää tai välitä siitä, mitä muut minusta ajattelevat. En ole koskaan osannut surkutella itseäni, sillä en ole katujatyyppiä. Kun mokaan, ajattelen, että näin kävi ja hyväksyn tilanteen. Kadun elämässäni korkeintaan känniviestejä, Milla nauraa.

Minä ite, perkele!

Onnettomuudesta toipumisen Milla otti mahdollisuutena. Hän päätti nauttia siitä, että sairaalassa hoitohenkilökunta teki päätökset hänen puolestaan, eikä hänen tarvinnut kuin keskittyä parantumiseen.

– En voinut tehdä muuta kuin maata ja luottaa, että ne ihmiset hoitavat minut kuntoon. Oikeastaan olin innoissani kaikista siisteistä röntgenkuvista ja laitteista.

Millalle oli kuitenkin iso sokki, että onnettomuuden jälkeen hän ei voinut harrastaa liikuntaa pitkään aikaan.

– Se oli ainut asia, mitä onnettomuuden jälkeen itkin. Urheilu, erityisesti tanssiminen, on minulle tapa ilmaista itseäni ja purkaa angstejani. Olen paniikissa ilman liikuntaa.

Milla asuu Malmilla omakotitalossa kahden kämppiksen kanssa. Kämppikset, vanhemmat ja ystävät joutuivat auttamaan Millaa pitkään monissa käytännön asioissa kuten vaikkapa kauppakassien kantamisessa, sillä hänellä oli lupa ainoastaan kävellä.

– Huolenpito tuntui hyvältä, mutta muiden apuun turvautuminen oli vaikeaa, sillä olen pohojalaanen akka, joka ajattelee, että minä ite, perkele!

Onnettomuus opetti Millaa arvostamaan omaa kehoaan ja sen toimivuutta. Aina näin ei ole ollut. Nuoruudessaan Milla suhtautui vartaloonsa vihamielisesti.

– Olen jostain syystä kasvanut kieroon naisena. Nuorempana ajattelin esimerkiksi, ettei kukaan voi minusta tykätä, koska minulla on niin pienet tissit.

Parikymppisenä Milla sairastui syömishäiriöön. Hän oli juuri muuttanut Helsinkiin, eikä tuntenut kaupungista ketään.

”Syömishäiriö oli oire yksinäisyydestä.”

– Syömishäiriö oli oire yksinäisyydestä. Purin sitä neuroottiseen toimintaan. Samalla syömishäiriö tarjosi minulle ryhmän, johon kuulua.

Kiroileva siili oli tavallaan Millan pelastus. Siilin ja julkisuuden myötä Milla löysi sarjakuvapiirit. Kun yksinäisyys helpotti, syömishäiriökin väistyi.

– Kävi niin, että syömisen sijaan aloin angstata miesasioista, Milla virnistää.

Miehiä joka sormelle

Milla seurusteli neljä vuotta sarjakuvaa opettavan Antin kanssa. Suhteen päättyminen ei ollut Millalle helppoa.

– Hän on aivan ihana ihminen. En kuitenkaan osannut ottaa häntä sellaisena kuin hän oli, vaan lähdin muokkaamaan hänestä mieleni mukaista. Olen ollut ihan hirveä ihmishirviö ja mustasukkainen narttu. Siksi meidän oli pakko erota.

Aiemmin Milla oli hypännyt suoraan suhteesta seuraavaan, mutta nyt hän päätti tietoisesti pysyä sinkkuna.

– Ennen Anttia oli ollut Jussi, sitä ennen Mikko ja niin edelleen. Ajattelin, että minun on aika olla itsekseni.

”Miehiä riitti joka sormelle.”

Eron jälkeistä tuskaansa Milla purki tanssitunneilla. Muutama kuukausi eron jälkeen hän oli paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan, mikä kasvatti itsevarmuutta. Sen huomasivat myös miehet.

– Yhtäkkiä aivan kaikki miehet alkoivat lähestyä minua. Ihan sama minne menin, heitä tuli joka puolelta. Se oli ihan älytöntä. Miehiä riitti joka sormelle!

Milla huomasi ihastuvansa vähän väliä. Hän rakenteli mielessään pilvilinnoja pienistäkin eleistä – ja putosi taas maan pinnalle. Kun vastaan tuli yhden illan juttuja, Milla ei osannut jättää niitä sellaisiksi, vaan jäi sydän syrjällään odottamaan, että toinen ottaisi yhteyttä.

– Pahinta sinkkuudessa on jatkuva ihastuminen. On kuluttavaa, kun kaikki energia menee yhden tyypin miettimiseen. Sinkkuudestani tuli ylisuorittamista.

Tinderiinkin Milla liittyi, kun turhautui odottamaan erään ihastuksensa seuraavaa siirtoa. Lopulta hän väsyi ihmissuhdepeliin ja poisti sovelluksen.

– Olen miettinyt, miksi olen niin koukussa draamaan. Kai se johtuu siitä, että haen koko ajan endorfiinihumalaa.

Oma elämä haltuun

Ihastumisen alkuhuuman jälkeen tuli aina pudotus, ja yksinäisyys tuntui entistä vaikeammalta. Erityisen hankalia olivat sunnuntait, kun Millalla oli morkkis edellisen illan baarireissusta eikä ketään, kenen kainaloon käpertyä.

Silloin piirtäminen oli terapiaa.

– Kun piirrän, en hio mitään, vaan olen yhtä kynän kanssa. Annan tunteiden vain valua paperille.


Vähitellen Milla on alkanut ymmärtää asioita paitsi itsestään, myös parisuhdekäytöksestään.

– Aiemmin minulle riitti poikaystävissä se, että oli joku, joka tykkäsi minusta. Millään muulla ei ollut väliä. Se johtui omasta epävarmuudestani. Paikkasin jotain aukkoa itsessäni.

Milla ymmärsi olevansa koukussa ihastumiseen, koska suhteessa oleminen edusti hänelle arkea. Hänellä oli ollut tapana upota suhteisiin niin syvälle, että oli unohtanut ystävänsä ja muun maailman.

Miesten sijaan Milla päätti keskittyä itseensä ja moniin eri projekteihinsa. Hän laulaa NokNok-yhtyeessä sekä sanoittaa ja säveltää kappaleita. Paraikaa Millalla on myös rooli Onyx-näytelmässä Teatteri Toivossa Helsingissä.

Milla on käynyt käsittelemässä tunteitaan myös ratkaisukeskeisessä terapiassa.

– Tunnistan tietyt tunnetilat ja osaan mielestäni jo käsitellä ne. En pakene enää itseäni tai tunteitani.

Itsenäisesti suhteessa

Nykyään Milla on taas varattu. Kolmisen kuukautta sitten hän bongasi keikalta söpön basistin, kymmenen vuotta itseään nuoremman. Millalla oli ollut aiemmin säätöä basistien kanssa ja hän oli juuri vannonut, ettei enää ikinä. Toisin kävi.

Nykyinen parisuhde on Millan mukaan niin mielettömän hieno, ettei siitä pysty kunnolla vielä edes puhumaan.

– On ihanaa saada vastakaikua maailman ihanimmalta tyypiltä. Silti minulla on järjetön pelko perseessä, että tämäkin suhde menee mönkään. Mustasukkaisuus ja muut aiemmat ongelmani puskevat pintaan. Mutta ne ovat minun ongelmiani, eivät hänen, minun täytyy ne itse ratkaista.

Juuri nyt elämä on silti Millan mukaan oikein hyvää.

”En tarvitse ketään toista sanomaan minulle, että olen kaunis ja hyvä.”

– Toivon, että pystyn tulevaisuudessakin säilyttämään nykyisen tilanteeni: olemaan suhteessa, mutta samaan aikaan itsenäinen. Suurin opetus sinkkuudessa onkin ollut se, etten tarvitse ketään toista sanomaan minulle, että olen kaunis ja hyvä, vaan pystyn siihen itsekin.

Ihmeparantuminen

Vuoden takaisesta onnettomuudesta Millalle jäi muistoksi pitkä arpi ja rautaa selkärangan ympärille. Muuten hän on jo toipunut kokonaan. Se on ollut lääkäreiden mukaan ihme.

– En halunnut, että läheisilleni tulee hölmöilyjeni takia paha mieli ja vakuuttelin koko ajan huolestuneille, että olen ihan kunnossa. Luulen, että paranin nopeammin, koska aloin uskoa sanoihini itsekin. Mieleni ja kehoni ovat tiukasti yhteydessä toisiinsa.

Milla ei silti väitä mitenkään valaistuneensa sinkkukautensa saati onnettomuuden myötä. Hän ei esimerkiksi ole vähentänyt alkoholinkäyttöään, vaan naurahtaa olevansa elävä klisee taiteilijasta, jolla on aina punaviinilasi kädessä.

– Välillä kyllä pidän kuivia kausiakin. Aion silti edelleen laskea alas kaiteilta ja muutenkin hölmöillä. Ironisinta on se, että kun minua heräteltiin leikkauksen jälkeen, uneksin olevani baarissa ja yritin tilata hoitajilta tuoppia. Mitä siis opin? En mitään.

Milla Paloniemi

  • Sarjakuvataiteilija syntyi 10.9.1983 Jalasjärvellä, asuu Helsingissä.
  • Tunnetaan parhaiten Kiroileva siili -sarjakuvahahmostaan. Voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2008.
  • Esiintyy Onyx-näytelmässä, jota esitetään Teatteri Toivossa Helsingissä 17.12. asti.
  • 112 osumaa – Sarjakuvataiteilijan päiväkirja (Arktinen Banaani) nyt kirjakaupoissa.

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.

Näyttelijä teki yhden elämänsä fyysisesti raskaimmista rooleista uutuuselokuvassa.

Pamela Tola pääsi uudessa Napapiirin Sankarit 3 -elokuvassa kokeilemaan elämänsä ensimmäistä kertaa suofutista. Filmiryhmä kuvasi suolle sijoittuvia kohtauksia monen päivän ajan.

– Se oli kivaa, mutta hirveän raskasta fyysisesti. Otti pari askelta ja tuntui, kuin olisi juossut 10 kilsan lenkin. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen futiksen kanssa. Kamppeet olivat märkänä aamusta iltaan, hyväntuulinen Pamela kuvaili saapuessaan maanantaina elokuvan ensi-iltaan.

Pamela kuvaa parhaillaan Elisa Viihteelle Kolmistaan-tv-sarjaa yhdessä näyttelijämiehensä Lauri Tilkasen kanssa. Hän oli ottanut pinkin sävyn tukkaansa roolia varten.

– Viikko sitten alkoivat kuvaukset, ja lopputulos nähdään joulukuussa.

”Suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan.”

Työskentely oman miehen kanssa on kuulemma sujunut mallikkaasti.

– Se auttaa, kun tuntee toisen. Kuvauksissa olemme toki eri roolissa kuin kotona ja suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan, hän kuvaili.

Työasiat seuraavat usein yhteisten projektien myötä kotiin saakka.

– Puramme kohtauksia ja roolihenkilöitä kotona hyvässä hengessä. Lomalla ja viikonloppuisin yritämme välttää sitä, mutta ei meillä sellaista sääntöä ole, ettei työjutuista saisi kotona puhua, hän kertoi.

Sarjan kuvausten jälkeen pariskunta jatkaa Turun kaupunginteatteriin tekemään Kybersielut-näytelmää.

– Jatkamme yhteistä duuniputkea siellä. Ainakin näemme jossain, kahden freelancerin ja kolmen lapsen uusperhettä pyörittävä näyttelijä hymähti.

Jutun otsikkoa muutettu 22.8. klo 11.53. Lauri Tilkasen sukunimi on Tilkanen. Ei Tola, kuten otsikossa aiemmin kirjoitettiin.