Näyttelijä Sari Siikander poti pitkään epämääräistä tyytymättömyyttä elämää kohtaan. Sitten tapasi näkijänä ja kanavoijana tunnetun Susan Hedmanin.

Nurru olo. Tuhruinen ja tyhjyinen. Sellaiselta näyttelijä ja vuorovaikutuskouluttaja Sari Siikanderista, 48, tuntui vielä muutama vuosi sitten.

– Periaatteessa minulla oli kaikki hyvin, ja toimin arkipäivässä ihan normaalisti. Mutta vaikka nauroin, en kyennyt tuntemaan aitoa, iloa, onnea tai kiitollisuutta. Tiedostin, että elämäni voisi olla paljon parempaa, jos vain keksisin miten, Sari kertoo.

Sitten Sari tapasi työkuvioissa Susan Hedmanin, joka tunnetaan näkijänä ja kanavoijana. Hedman on kirjoittanut kirjoja henkisestä kasvusta, enkeleistä ja henkioppaista.

Sari osallistui Susanin kahdeksan viikkoa kestävään mentaalivalmennukseen. Sen aikana meditoitiin ja tehtiin harjoituksia, joiden tavoitteena oli oppia ymmärtämään itseään sekä kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään ja intuitiotaan.

Sari halusi kuitenkin oppia vielä lisää; kolme vuotta sitten kesällä hän lähti ensimmäiseen retriittiinsä pieneen vuoristokylään Pohjois-Italiaan. Sari ajatteli saavansa retriitistä kaipaamaansa omaa aikaa, mutta viikosta alkoikin kiehtova matka itseen. Se ei ole vieläkään päättynyt.

Sari tajusi viettäneensä hyvin suorituskeskeistä elämää.

– Olen hakenut onnea vääristä suunnista. Olen tehnyt kauheasti töitä ja mennä hurveltanut sinne ja tänne, mutta se ei ole tuonut mielenrauhaa. Olen myös kantanut mukanani paljon kaikkea turhaa menneisyydestäni.

Läsnäolon taito

Sari on sinkku ja asuu Nurmijärvellä kaksin kymmenvuotiaan Josefiina-tyttärensä kanssa. Josefiinalla on jo omat harrastukset ja kaverit, eikä hän tarvitse enää äitiä niin paljon kuin ennen.

– Minulle on yksinkertaisesti vapautunut aikaa miettiä henkisiä juttuja. Urallanikin olen jo siinä vaiheessa, ettei minun tarvitse enää hirveästi näyttää ja sinkoilla sinne sun tänne.

Sari sanoo, ettei hän ole "hurahtanut" mihinkään, hän ei näe enkeleitä eikä käy keskusteluja henkioppaiden kanssa. Tosin Sarikin uskoo johonkin korkeampaan voimaan ja siihen, että jotkut voivat olla herkistyneitä myös enkeleille ja henkioppaillekin.

– Henkinen kasvu ei merkitse minulle mystisiä poppaskonsteja vaan keinoja parantaa elämänlaatuani. Olen aina lukenut itsehoito-oppaita ja sen tyyppistä filosofiaa, mutta vaikka olen ajatellut, että olipas kiva ja kirja ja kuulostipa helpolta, neuvoista ei ole siirtynyt aiemmin mitään käytännössä elämääni.

Sari pohtii mieluiten, miten hän oppisi olemaan läsnä. Hän uskoo kiireen, väsymyksen, turhautumisen ja jopa epäonnistumisen pelon johtuvan usein siitä, etteivät ihmiset osaa elää hetkessä.

Näyttelijä on huomannut muuttuneensa kaikin puolin tasapainoisemmaksi. Ennen hän tarvitsi kaikenlaista draamaa elämäänsä tunteakseen olevansa elossa.

– Se tarve on poistunut, ja elämästäni on tullut harmonisempaa. Kuopat kuuluvat elämään, mutta nyt nousen niistä nopeammin.

Koko haastattelu Me Naisten numerossa 49/2012.

Kalle Lindroth hyppäsi Kirkan nahkahousuihin ja kokkasi kaveriporukalla makaronilaatikkoa.

Viikon kohokohta? Kirka-musikaalin viikonlopun esitykset. Toinen Kirka Heikki Ranta sairastui, joten vedin tuplamäärän esityksiä, mutta selvisin! Katsomossa oli hieno tunnelma, ja olin aina kuin adrenaliinipiikin saanut, kun esitys oli ohi.

Ja näin syntyi Kalle-Kirka!

 

Mikä ärsytti? Ärsyttää, kun en ole päässyt työkiireiden takia jalkapallojoukkueeni harjoituksiin. Olen pelannut fudista nuoresta asti. Joukkueessa on paljon lapsuudenystäviäni. Tekee päälle hyvää hengata välillä myös muiden kuin musiikkialan ihmisten kanssa. Pelaamme kolmosdivarissa, ja aion tehdä keväällä paluun pelikentille.

 

Kalle aukoi selkää ja hartioita salilla.

 

Mikä ei mennyt ihan putkeen? Olin vetämässä salilla leukoja, kun niska leikkasi kiinni ja lensin perseelleni maahan. Viime aikoina on ollut muutenkin kiirettä, joten myös selkäni ja hartiani ovat jumissa. Olen joutunut pitämään tämän viikon liikuntataukoa, yrittänyt vain jumpata paikkoja auki.

Mikä yllätti? Real Madrid voitti Napolin reiluin lukemin. Olen kova Barcelona-fani – onneksi pääsin seuraavana päivänä iloitsemaan sen jatkoon pääsystä. Seuraan paljon sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. Suosikkijoukkueeni Jokerit joutui kesälomalle, joten nyt keskityn seuraamaan NHL:ää.

 

Piipahdus levy-yhtiössä.

 

Mistä tunsit ylpeyttä? Sain minun ja Ida Paulin uuden sinkun kannet käsiini. Duomme syntyi sattumalta, mutta levy-yhtiöstä ehdotettiin, että keskittyisimme soolourien sijasta duoomme. Ida opiskelee Harvardissa, mutta lentää taas viikonloppuna keikoille. Olen kasvanut aikuiseksi bändissä, joten tykkään, että on porukkaa ympärillä.

Miten rentouduit? Meillä on 6–8 kaverin kanssa joka viikko ”sunnuntaihelpotukset”. Torjumme sunnuntaimasennusta ja alakuloa kokoontumalla vuorotellen jonkun luokse. Tällä viikolla oltiin meillä. Tein porukalle spesiaaliani makaronilaatikkoa.

Kalle Lindroth

28-vuotias laulaja, näyttelijä ja musiikintekijä.

Esiintyy Kirka-musikaalin pääosassa. Juontaa

18.3. alkavaa BumtsiBumia.

Kalle Lindroth ja Ida Paul -duon sinkku Kun tää loppuu julkaistiin juuri.

Avioitui kesällä ja asuu puolisonsa kanssa Helsingissä.

Autoalan harvinaisuus, suomalainen naisjohtaja avautuu tasa-arvosta Helsingin Sanomissa.

Autojätti BMW:n Suomen toimitusjohtajana työskennellyt Mia Miettinen, 44, uskoo, että nainen voi edetä urallaan myös miesvaltaisella alalla siinä missä mies.

– Ei se ole sukupuolikysymys, vaan persoonakysymys. Mielestäni Suomi on ihan tasa-arvoinen maa siinä mittakaavassa kuin sen pitääkin olla, Miettinen kertoo Helsingin Sanomissa.

Autojen parissa kasvanut Miettinen on työskennellyt maaliskuusta lähtien Tommi Mäkinen Racing Oy:n varatoimitusjohtajana. Hän on elänyt ikänsä maailmassa, jota pidetään perinteisesti miesten valtakuntana ja vastustaa sukupuolikiintiöitä.

– Sanoisin, että jokainen suomalainen nainen, joka haluaa päästä pitkälle, niin ei sille ole esteitä. Ei se ole sukupuolikysymys.

Hänen mielestään kaiken pitää lähteä ihmisen osaamisesta ja kapasiteetista sekä omista valinnoista. Miettinen on itse valinnut uraansa keskittymisen – ja on tietoisesti päättänyt esimerkiksi sen, että hän ei hanki lapsia.

”Minun täytyy pystyä katsomaan miestä ylöspäin, henkisesti ja fyysisesti. Minun täytyy tietää kaapin paikka.”

– Minulle ei ole koskaan ollut ongelmaa tehdä uraa ja samalla tehdä miehelleni aamiainen ja silittää hänen paitansa – ja odottaa, että hän puolestaan vaihtaa renkaat autoon.

– Minun täytyy pystyä katsomaan miestä ylöspäin, henkisesti ja fyysisesti. Se on minulle tärkeää. Minun täytyy tietää kaapin paikka.

Kerro kokemuksiasi

Työskenteletkö naisena miesvaltaisella alalla? Tai miehenä naisvaltaisella alalla? Millaisia esteitä olet kokenut urallasi ja miten olet selvinnyt niistä?
Kerro kokemuksistasi alla olevassa kommenttikentässä.

Kirjoittaaksesi kommentin paina pinkkiä painiketta aivan jutun lopussa.

 

En halua tietää kaapin paikkaa

Autopomo Mia Miettinen HS:ssä: ”Minulle ei ole koskaan ollut ongelmaa tehdä uraa ja samalla miehelleni aamiainen”

Jutun viimeinen kappale ihmetyttää. Miksi pomonaisenkin pitää tietää"missä se kaapin paikka on" ? Ensin kerrotaan naisen menestyksestä miehisessä maailmassa ja lopuksi kuitenkin halutaan korostaa kuinka Mies loppujen lopuksi kuitenkin on Se Todellinen pomo. Miksi naiseen tasa-arvoisesti suhtautuva n mies on ilmeisesti tämän pomonaisen mielestä epämiehekäs nössö? En valitettavasti vaikuttunut naisen menestyksestä juuri tuon typerän kommentin vuoksi
Lue kommentti

Sisustaja-stylisti Teuvo Loman, 54, julkaisi sosiaalisessa mediassa sormuskuvan, jossa hän kertoi ilouutisensa.

”Tänään kihloihin.”

Näin Teuvo Loman kertoi kihloistaan perjantai-iltana Instagram-tilillään. Hän julkaisi kuvan, jossa näkyy kaksi kättä sormuksineen. Tunnuksena hänellä oli kuvassa muun muassa ”kiitollinen”, ”kiitos” ja ”kihloihin” sekä paljon sydämiä.

Lisäksi hän kirjoitti Helsinkiin paikallistamaansa kuvaansa:

– Olen onnellinen.

Uutta kumppaniaan Loman ei ole esitellyt. Hän erosi pitkäaikaisesta puolisostaan Niko Heleniuksesta viime keväänä. Pari tapasi vuonna 2004 Tampere-talolla. Niko oli tuolloin 18-vuotias ja Teuvo 42 vuotta. He rekisteröivät parisuhteensa tapaamisensa 10-vuotisjuhlapäivänä, lokakuussa 2014.

Loman kertoi Me Naisille kesällä, että hän joutunut etsimään itseään uudelleen ja keskittänyt energiansa muun muassa treenaamiseen.

”Toivon, että tulevaisuudessa on rakkautta. En sitä etsi, mutta jos sellainen tulee eteen, tarraan siihen heti.”

– Toivon toki, että tulevaisuudessa on rakkautta. En sitä etsi, mutta jos sellainen tulee eteen, tarraan siihen heti, Loman sanoi haastattelussa.

 

Pilvi ”Aina Inkeri Ankeinen” Hämäläinen on nykyään niin täystyöllistetty, että oikein odottaa hetkeä hengähtää.

Pilvi Hämäläinen voitti kaksi viikkoa sitten Putouksen Aina Inkeri Ankeinen -hahmollaan. Näyttelijän elämä on ollut voiton jälkeen kiireistä.

– Olen tehnyt hahmokeikkoja, ja muitakin uusia työjuttuja on tullut. Olen oikein odottanut, että tulisi tyhjiö, eikä hetkeen tapahtuisi mitään ja saisin huoahtaa.

Ohjelma nosti Pilvin yhdeksi maan kiinnostavimmista näyttelijöistä. Tänään hän juhlii Jussi-gaalassa alan huippujen kanssa.

Menestykseen mutkan kautta

Pilvi ei ikinä päässyt Teatterikorkeakouluun, joten hän on edennyt alalle muuta kautta. Hän on rahoittanut dramaturgian opintojaan ja haavettaan erilaisilla töillä. Pilvi on hoitanut vanhuksia, työskennellyt feissarina ja leikannut ruohoa. Viime vuosina hän on työskennellyt Ryhmäteatterin kahvilassa.

– Olen elättänyt itseäni välillä näyttelijäntöillä. Tilanne on nyt tietysti helpompi, kun töitä on paljon, eikä tarvitse miettiä niin paljon rahaa.

Pilvi haluaa lähettää kohtalotovereilleen terveisiä:

– En ikinä suostunut luopumaan unelmastani näytellä.

Timo Lavikainen sijottui Putouksessa kolmanneksi. Hän kuvaa keväällä kolmea eri elokuvaa. Hänkään ei ole vältellyt hiljaisina näyttelijäkausina muita töitä. – Olen tehnyt lyhyet pätkät töitä raksalla. En ikinä arvota töitä paremmiksi tai huonommiksi. Tietysti elokuvia on hauskempi tehdä.
Timo Lavikainen sijottui Putouksessa kolmanneksi. Hän kuvaa keväällä kolmea eri elokuvaa. Hänkään ei ole vältellyt hiljaisina näyttelijäkausina muita töitä. – Olen tehnyt lyhyet pätkät töitä raksalla. En ikinä arvota töitä paremmiksi tai huonommiksi. Tietysti elokuvia on hauskempi tehdä.