sari siikander

Näyttelijä Sari Siikander poti pitkään epämääräistä tyytymättömyyttä elämää kohtaan. Sitten tapasi näkijänä ja kanavoijana tunnetun Susan Hedmanin.

Nurru olo. Tuhruinen ja tyhjyinen. Sellaiselta näyttelijä ja vuorovaikutuskouluttaja Sari Siikanderista, 48, tuntui vielä muutama vuosi sitten.

– Periaatteessa minulla oli kaikki hyvin, ja toimin arkipäivässä ihan normaalisti. Mutta vaikka nauroin, en kyennyt tuntemaan aitoa, iloa, onnea tai kiitollisuutta. Tiedostin, että elämäni voisi olla paljon parempaa, jos vain keksisin miten, Sari kertoo.

Sitten Sari tapasi työkuvioissa Susan Hedmanin, joka tunnetaan näkijänä ja kanavoijana. Hedman on kirjoittanut kirjoja henkisestä kasvusta, enkeleistä ja henkioppaista.

Sari osallistui Susanin kahdeksan viikkoa kestävään mentaalivalmennukseen. Sen aikana meditoitiin ja tehtiin harjoituksia, joiden tavoitteena oli oppia ymmärtämään itseään sekä kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään ja intuitiotaan.

Sari halusi kuitenkin oppia vielä lisää; kolme vuotta sitten kesällä hän lähti ensimmäiseen retriittiinsä pieneen vuoristokylään Pohjois-Italiaan. Sari ajatteli saavansa retriitistä kaipaamaansa omaa aikaa, mutta viikosta alkoikin kiehtova matka itseen. Se ei ole vieläkään päättynyt.

Sari tajusi viettäneensä hyvin suorituskeskeistä elämää.

– Olen hakenut onnea vääristä suunnista. Olen tehnyt kauheasti töitä ja mennä hurveltanut sinne ja tänne, mutta se ei ole tuonut mielenrauhaa. Olen myös kantanut mukanani paljon kaikkea turhaa menneisyydestäni.

Läsnäolon taito

Sari on sinkku ja asuu Nurmijärvellä kaksin kymmenvuotiaan Josefiina-tyttärensä kanssa. Josefiinalla on jo omat harrastukset ja kaverit, eikä hän tarvitse enää äitiä niin paljon kuin ennen.

– Minulle on yksinkertaisesti vapautunut aikaa miettiä henkisiä juttuja. Urallanikin olen jo siinä vaiheessa, ettei minun tarvitse enää hirveästi näyttää ja sinkoilla sinne sun tänne.

Sari sanoo, ettei hän ole "hurahtanut" mihinkään, hän ei näe enkeleitä eikä käy keskusteluja henkioppaiden kanssa. Tosin Sarikin uskoo johonkin korkeampaan voimaan ja siihen, että jotkut voivat olla herkistyneitä myös enkeleille ja henkioppaillekin.

– Henkinen kasvu ei merkitse minulle mystisiä poppaskonsteja vaan keinoja parantaa elämänlaatuani. Olen aina lukenut itsehoito-oppaita ja sen tyyppistä filosofiaa, mutta vaikka olen ajatellut, että olipas kiva ja kirja ja kuulostipa helpolta, neuvoista ei ole siirtynyt aiemmin mitään käytännössä elämääni.

Sari pohtii mieluiten, miten hän oppisi olemaan läsnä. Hän uskoo kiireen, väsymyksen, turhautumisen ja jopa epäonnistumisen pelon johtuvan usein siitä, etteivät ihmiset osaa elää hetkessä.

Näyttelijä on huomannut muuttuneensa kaikin puolin tasapainoisemmaksi. Ennen hän tarvitsi kaikenlaista draamaa elämäänsä tunteakseen olevansa elossa.

– Se tarve on poistunut, ja elämästäni on tullut harmonisempaa. Kuopat kuuluvat elämään, mutta nyt nousen niistä nopeammin.

Koko haastattelu Me Naisten numerossa 49/2012.

Kommentit

Tähdellä merkityt ovat pakollisia kenttiä

Me Naisten uusimmat jutut