Näyttelijä Sari Siikander poti pitkään epämääräistä tyytymättömyyttä elämää kohtaan. Sitten tapasi näkijänä ja kanavoijana tunnetun Susan Hedmanin.

Nurru olo. Tuhruinen ja tyhjyinen. Sellaiselta näyttelijä ja vuorovaikutuskouluttaja Sari Siikanderista, 48, tuntui vielä muutama vuosi sitten.

– Periaatteessa minulla oli kaikki hyvin, ja toimin arkipäivässä ihan normaalisti. Mutta vaikka nauroin, en kyennyt tuntemaan aitoa, iloa, onnea tai kiitollisuutta. Tiedostin, että elämäni voisi olla paljon parempaa, jos vain keksisin miten, Sari kertoo.

Sitten Sari tapasi työkuvioissa Susan Hedmanin, joka tunnetaan näkijänä ja kanavoijana. Hedman on kirjoittanut kirjoja henkisestä kasvusta, enkeleistä ja henkioppaista.

Sari osallistui Susanin kahdeksan viikkoa kestävään mentaalivalmennukseen. Sen aikana meditoitiin ja tehtiin harjoituksia, joiden tavoitteena oli oppia ymmärtämään itseään sekä kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään ja intuitiotaan.

Sari halusi kuitenkin oppia vielä lisää; kolme vuotta sitten kesällä hän lähti ensimmäiseen retriittiinsä pieneen vuoristokylään Pohjois-Italiaan. Sari ajatteli saavansa retriitistä kaipaamaansa omaa aikaa, mutta viikosta alkoikin kiehtova matka itseen. Se ei ole vieläkään päättynyt.

Sari tajusi viettäneensä hyvin suorituskeskeistä elämää.

– Olen hakenut onnea vääristä suunnista. Olen tehnyt kauheasti töitä ja mennä hurveltanut sinne ja tänne, mutta se ei ole tuonut mielenrauhaa. Olen myös kantanut mukanani paljon kaikkea turhaa menneisyydestäni.

Läsnäolon taito

Sari on sinkku ja asuu Nurmijärvellä kaksin kymmenvuotiaan Josefiina-tyttärensä kanssa. Josefiinalla on jo omat harrastukset ja kaverit, eikä hän tarvitse enää äitiä niin paljon kuin ennen.

– Minulle on yksinkertaisesti vapautunut aikaa miettiä henkisiä juttuja. Urallanikin olen jo siinä vaiheessa, ettei minun tarvitse enää hirveästi näyttää ja sinkoilla sinne sun tänne.

Sari sanoo, ettei hän ole "hurahtanut" mihinkään, hän ei näe enkeleitä eikä käy keskusteluja henkioppaiden kanssa. Tosin Sarikin uskoo johonkin korkeampaan voimaan ja siihen, että jotkut voivat olla herkistyneitä myös enkeleille ja henkioppaillekin.

– Henkinen kasvu ei merkitse minulle mystisiä poppaskonsteja vaan keinoja parantaa elämänlaatuani. Olen aina lukenut itsehoito-oppaita ja sen tyyppistä filosofiaa, mutta vaikka olen ajatellut, että olipas kiva ja kirja ja kuulostipa helpolta, neuvoista ei ole siirtynyt aiemmin mitään käytännössä elämääni.

Sari pohtii mieluiten, miten hän oppisi olemaan läsnä. Hän uskoo kiireen, väsymyksen, turhautumisen ja jopa epäonnistumisen pelon johtuvan usein siitä, etteivät ihmiset osaa elää hetkessä.

Näyttelijä on huomannut muuttuneensa kaikin puolin tasapainoisemmaksi. Ennen hän tarvitsi kaikenlaista draamaa elämäänsä tunteakseen olevansa elossa.

– Se tarve on poistunut, ja elämästäni on tullut harmonisempaa. Kuopat kuuluvat elämään, mutta nyt nousen niistä nopeammin.

Koko haastattelu Me Naisten numerossa 49/2012.

Reissuun lähtijä pyrkii ajamaan joka päivä jopa noin 90 kilometriä.

”Haen seikkailunhaluista, rohkeaa, retrotyypistä avustajaa työmatkalleni, joka kulkee läpi Euroopan.”

Yksi työpaikkailmoitus on herättänyt viime päivinä paljon huomiota.

Mol.fi-sivustolla esillä olevassa työpaikkailmoituksessa Ville Jaaranto, 36, etsii avustajaa, jolla ei esimerkiksi ole koira-allergiaa ja joka ei tupakoi eikä juo alkoholia – lukuun ottamatta viiniä ruuan kanssa. Mutta miksi hän on julkaissut tällaisen ilmoituksen?

Ville kertoo Me Naisille, että hän aikoo toteuttaa keväällä pitkäaikaisen haaveensa ja matkustaa Oulusta Lissaboniin sähköpyörätuolillaan. Matkalleen hän kaipaa avustajaa, joka ajaa pyörällä hänen vierellään.

– Matka on kytenyt mielessäni jo vuosia. Istuin Oulun kävelykadulla, Rotuaarin iltahämärässä, kun mietin, että jotain elämästäni vielä puuttui, Ville sanoo.

”Istuin Oulun kävelykadulla, Rotuaarin iltahämärässä, kun mietin, että jotain elämästäni vielä puuttui.”

Yli 8 000 kilometrin matka ei ole mikään hupireissu. Villellä on synnynnäinen niveljäykistymäsairaus AMC; hänen mukaansa tämä reissu on omien rajojen etsimistä.

– Mikään juna-, laiva- tai lentomatka ei riitä minulle. Matkani on konkreettinen teko. Haluan matkalla nähdä, miten vammaisia kohdellaan eri maissa. Vammaisten oikeudet vaihtelevat rajusti, myös Suomessa. Haluan myös tuoda viestin: olkoon vamma tai ei, jokaisella on oikeus!

Viime vuonna Ville otti käteensä myös tatuoinnin, jossa lukee ”Umpivammainen 100 – jokaisella on oikeus”.

Startti äitienpäivänä

Lissabonia Ville on miettinyt matkakohteeksi joskus myös äitinsä kanssa, mutta tälle reissulle hän sanoo lähtevänsä ilman äitiään, tosin avustajiensa ja koiransa seurassa.

Reissuaan Ville on valmistellut muutaman vuoden yhteistyökumppaneidensa kanssa. Hän kerää unelmamatkallaan varoja hyväntekeväisyyteen, ja kaikesta tästä kuvataan myös Wheels of Freedom -dokumenttielokuva. Sen ohjaa oululainen Aleksi Puranen.

”Suurimman osan ajasta koirani on huoltoauton kyydissä”, Ville kertoo matkasuunnitelmistaan rakkaan lemmikkinsä kanssa.
”Suurimman osan ajasta koirani on huoltoauton kyydissä”, Ville kertoo matkasuunnitelmistaan rakkaan lemmikkinsä kanssa.

Lähtö Euroopan läntisempään paikkaan tapahtuu toukokuussa äitienpäivänä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Ville laskelmoi. Työpaikkailmoitus on ainakin tuottanut jo hakijoita.

– Hakijoita on tullut lähes jatkuvalla syötöllä hakemuksen laittamisen jälkeen. Kiitos kaikille!

”Ei jäädä uikuttamaan”

Neljän henkilön ja yhden koiran matkaseurue kulkee läpi Euroopan pakettiautolla, jossa on mahdollisuus ruuan valmistamiseen ja yöpymiseen.  Aikaisemmin Ville on käynyt parin viikon reissulla Italiassa, mutta tämän tyyppinen matkustaminen on hänelle täysin uutta.

– Laskelmieni mukaan aikaa matkalla menee 3,5 kuukautta. Päivässä pyrin ajamaan noin 60–90 kilometriä, riippuen siitä miten pysähdyspaikkoja löytyy. Nämä on kyllä pyritty etukäteen laskemaan kartalle.

”Päivässä pyrin ajamaan päivässä noin 60–90 kilometriä.”

– Ja koska olen matkalla seikkailumielellä, otan kaiken vastaan sellaisena kuin ne ovat, mainitsee Ville muun muassa peseytymismahdollisuuksistaan.

Ennen matkaansa Ville on kuntoillut ahkerasti ja treenannut muun muassa rata-ajoa.  Suurimmiksi haasteiksiin hän ennakoi sääoloja tien päällä:  

– Mutta silloinkaan ei jäädä uikuttamaan, vaan ajetaan!

14-vuotias Niko on saanut myös kutsuja peleihin.

Saarijärveläinen Katja Hiironen kirjoitti sunnuntaina Facebookiin päivityksen, jossa kertoi 14-vuotiaasta Niko-pojastaan. Niko tarvitsee erityistukea älyllisen kehitysvamman ja epilepsian takia. Vaikka Niko ei pysty luistelemaan, hän nauttii valtavasti jääkiekosta.

Siksi Katja halusi tavoittaa päivityksellään erityisesti Suomen huippukiekkoilijoita.

– Me halutaan kokeilla somen voimaa ja katsoa, saataisiinko nää kuvat leviämään myös Suomen leijonille ja SM-liiga joukkueille, tai edes yhdelle ammattilaiselle, jotta hekin saisivat tietää, kuinka paljon merkitsevät myös niille, jotka eivät jääkiekosta muuta ymmärrä kuin sen, että mailalla tehdään näin! Katja kirjoitti.

Parin päivän sisällä Katja sai ilokseen huomata, että somen voima todellakin on suuri. Tähän mennessä päivityksestä on tykätty yli 7 000 kertaa ja sitä on jaettu yli 4 500 kertaa!

Terveisiä, varusteita ja kutsuja peleihin

Kommentteja postaukseen on tullut lähemmäs 500. Kommentoijien joukossaan on monia huippukiekkoilijoita. Ensimmäisenä mukaan ennätti KHL-pelaaja Teemu Ramstedt:

– Tavoitti ainakin yhden ammattilaisen, terveiset Nikolle, Teemu kirjoitti ja merkitsi päivitykseen lukuisia kollegoitaan.

Tähän mennessä päivitykseen ovat kommentoineet esimerkiksi maailmalla pelaavat Lasse Kukkonen, Noora Räty, Antti Raanta ja Jyrki Jokipakka. Myös pikkuleijonien MM-joukkueen Veini Vehviläinen ja Roope Hintz kommentoivat päivitystä. Entinen jääkiekkoilija Sinuhe Wallinheimo ja Pelicansin Antti Tyrväinen lähettivät hekin Nikolle tsemppiä.

Oulun Kärpät että Espoo United ovat toivottaneet videotervehdyksellä Nikon tervetulleeksi kaikkiin peleihinsä. Jotkut ovat myös luvanneet lähettää hänelle pelipaitoja ja muita varusteita.

Katja Hiirosen mukaan Niko ei pysty menemään jääkiekko-otteluihin, koska siellä on liian kova meteli ja liian paljon ihmisiä. Siihenkin on tarjottu apua.

– Teemme Nikolle oman vip-aition ensi viikonlopun otteluun ILW vs. TUS, Islandlake Warriors -seuran puheenjohtaja Markus Leppämäki lupaili.

Huippujen tsempit lämmittävät

Päivityksen saama huomio ja monien ystävälliset eleet herättävät Katja Hiirosessa epäuskoa.

– En ikinä ois uskonu, että tässä kävisi näin. On uskomattoman ihana huomata kuinka paljon tällainen "pieni" poika saa tsemppejä ympäri maailmaa ihan vaan siksi, koska on oma itsensä, hän kommentoi maanantaina.

Lisäksi hän on päivitti alkuperäisen kirjoituksensa alkuun kiitokset:

– Hei te rakkaat ja ihanat, tutut ja tuntemattomat. En oikein vieläkään ymmärrä tämän olevan totta. Iso ja lämmin kiitos teille kaikille, että välitätte. Me saimme sen mitä halusimmekin, ja viesti todellakin saatiin perille. Toivomme kaikkea hyvää ihan jokaiselle ja onnea tuleviin peleihin.

Laulaja Janelle Monáe laajensi musiikkiuralta elokuviin. Ensimmäinen työ nappasi heti kahdeksan Oscar-ehdokkuutta.

UUSI ALUEVALTAUS

Kolme levyä julkaissut laulaja Janelle Monáe, 31, tekee ensimmäisen ison leffaroolinsa tappiinsa asti kehutussa elokuvassa Moonlight, joka tuli ensi-iltaan 10.2. Leffa palkittiin jo parhaan draamaelokuvan Golden Globella ja sille povataan edelleen Oscareita sekä kassamenestystä, niin hienosta nuoren pojan kasvukuvauksesta on kyse. Janellen näytöt jatkuvat mustista matemaatikkonaisista kertovassa filmissä Hidden figures – varjoon jääneet 8. maaliskuuta. Sen tuottajiin kuuluu muun muassa hiphoppari Pharrell Williams ja pääosissa nähdään lisäksi Octavia Spencer, Kevin Costner, Kirsten Dunst ja Jim Parsons.

– En ole vain laulaja, olen tarinankertoja. Itkin, kun luin Moonlightin käsikirjoituksen, sillä olen elänyt samoissa slummeissa, narkkareiden ja kodittomien keskellä, Janelle on sanonut.

152-senttinen Janelle on nähty mallinakin, ammatteja siis piisaa.

AKTIVISTI

Janelle osallistuu mielenosoituksiin ja marsseille mustien puolesta ja toimii Black Lives Matter -liikkeessä.

– Presidentti Donald Trump yrittää rakentaa muurin. Minä yritän murtaa niitä ja rakentaa siltoja, hän on sanonut.

ESIKUVA

– Mummillani oli yksitoista lasta. Kotona Kansasissa meillä ei ollut rahaa, mutta rakkautta oli valtavasti. Mummin ovelle tulivat kodittomat, nälkäiset ja linnasta vapautuneet. Muusikko David Bowien lisäksi hän on edelleen tärkein innostajani.

PIIREISSÄ

Janelle on nähty Pepsin kampanjoissa esiintymässä Super Bowl -ottelun mainoskatkoilla, muotinäytöksissä suunnittelija Karl Lagerfeldin käsipuolessa sekä presidentti Barack Obaman kutsumana laulamassa Valkoisessa talossa.

SÄVELLYSKAVERINA PRINCE

Janelle muutti New Yorkiin saatuaan stipendin musikaalikouluun. Hän julkaisi esikoislevynsä The ArchAndroid vuonna 2010 ja valmisteli uutta albumia Princen kanssa, kun tämä kuoli. Musiikkiuralle on mahtunut kuusi Grammy-ehdokkuutta. Janelle on esiintynyt Suomessa kahdesti: Flow-festareilla 2011 sekä Pori Jazzeilla 2012.

Perijätär-leffassa on kunnon draaman ainekset: kuollut äiti, rikas mutta julma isä sekä tytär, joka kamppailee sekä isänsä että rakastettunsa kiintymyksestä.

IS TV-LEHTI: William Wyler muistetaan sotaveteraanielokuvasta Parhaat vuotemme. 1940-luvun kovan nimen Perijätär käynnistyy romanttisesti, mutta kääntyy säälimättömäksi tragediaksi.

Perijätär ei neljästä Oscaristaan huolimatta ole kenties Wylerin aivan tunnetuimpia ja useimmin esitettyjä elokuvia – mutta silti hänen parhaitaan. Henry Jamesin Washingtonin aukio -romaanin filmatisointi paljastaa armotta ennen kaikkea rahan ja omaisuuden merkityksen.

Pääosien näyttelijät ovat kovaa luokkaa, heille täydellisesti osuvissa rooleissa. Ujo tytär Catherine (Olivia de Havilland), rikas ja säätytietoinen lääkäri-isä Autin Sloper (Ralph Richardson) ja pennitön kiipijäkosija Morris Townsend (Montgomery Clift) eivät ole mitään yksiulotteisia hahmoja.

Catherinen äiti on kuollut synnyttäessään tytärtään. Julma isä ei anna tätä koskaan anteeksi, vaan pitää tytärtä täysin charmittomana olentona, josta miehet voivat olla kiinnostuneita vain perinnön vuoksi.

Tapahtumat sijoittuvat 1850-luvun New Yorkin Washington Squarelle. Moniulotteinen moraalitarina on yhtä kaunis kuin surullinenkin. Catherine saa kamppailla koko elämänsä isänsä ja rakastettunsa kiintymyksestä. Kilvoittelu on yhtä jamesilaisen epävarmaa kuin monet muutkin tunteet.

Puolalainen Agnieszka Holland teki samasta romaanista 1997 varsin onnistuneen filmatisoinnin, jossa päärooleissa nähtiin Jennifer Jason Leigh ja Albert Finney.

Perijätär, Teema ti klo 22.55