Näyttelijä Sari Siikander poti pitkään epämääräistä tyytymättömyyttä elämää kohtaan. Sitten tapasi näkijänä ja kanavoijana tunnetun Susan Hedmanin.

Nurru olo. Tuhruinen ja tyhjyinen. Sellaiselta näyttelijä ja vuorovaikutuskouluttaja Sari Siikanderista, 48, tuntui vielä muutama vuosi sitten.

– Periaatteessa minulla oli kaikki hyvin, ja toimin arkipäivässä ihan normaalisti. Mutta vaikka nauroin, en kyennyt tuntemaan aitoa, iloa, onnea tai kiitollisuutta. Tiedostin, että elämäni voisi olla paljon parempaa, jos vain keksisin miten, Sari kertoo.

Sitten Sari tapasi työkuvioissa Susan Hedmanin, joka tunnetaan näkijänä ja kanavoijana. Hedman on kirjoittanut kirjoja henkisestä kasvusta, enkeleistä ja henkioppaista.

Sari osallistui Susanin kahdeksan viikkoa kestävään mentaalivalmennukseen. Sen aikana meditoitiin ja tehtiin harjoituksia, joiden tavoitteena oli oppia ymmärtämään itseään sekä kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään ja intuitiotaan.

Sari halusi kuitenkin oppia vielä lisää; kolme vuotta sitten kesällä hän lähti ensimmäiseen retriittiinsä pieneen vuoristokylään Pohjois-Italiaan. Sari ajatteli saavansa retriitistä kaipaamaansa omaa aikaa, mutta viikosta alkoikin kiehtova matka itseen. Se ei ole vieläkään päättynyt.

Sari tajusi viettäneensä hyvin suorituskeskeistä elämää.

– Olen hakenut onnea vääristä suunnista. Olen tehnyt kauheasti töitä ja mennä hurveltanut sinne ja tänne, mutta se ei ole tuonut mielenrauhaa. Olen myös kantanut mukanani paljon kaikkea turhaa menneisyydestäni.

Läsnäolon taito

Sari on sinkku ja asuu Nurmijärvellä kaksin kymmenvuotiaan Josefiina-tyttärensä kanssa. Josefiinalla on jo omat harrastukset ja kaverit, eikä hän tarvitse enää äitiä niin paljon kuin ennen.

– Minulle on yksinkertaisesti vapautunut aikaa miettiä henkisiä juttuja. Urallanikin olen jo siinä vaiheessa, ettei minun tarvitse enää hirveästi näyttää ja sinkoilla sinne sun tänne.

Sari sanoo, ettei hän ole "hurahtanut" mihinkään, hän ei näe enkeleitä eikä käy keskusteluja henkioppaiden kanssa. Tosin Sarikin uskoo johonkin korkeampaan voimaan ja siihen, että jotkut voivat olla herkistyneitä myös enkeleille ja henkioppaillekin.

– Henkinen kasvu ei merkitse minulle mystisiä poppaskonsteja vaan keinoja parantaa elämänlaatuani. Olen aina lukenut itsehoito-oppaita ja sen tyyppistä filosofiaa, mutta vaikka olen ajatellut, että olipas kiva ja kirja ja kuulostipa helpolta, neuvoista ei ole siirtynyt aiemmin mitään käytännössä elämääni.

Sari pohtii mieluiten, miten hän oppisi olemaan läsnä. Hän uskoo kiireen, väsymyksen, turhautumisen ja jopa epäonnistumisen pelon johtuvan usein siitä, etteivät ihmiset osaa elää hetkessä.

Näyttelijä on huomannut muuttuneensa kaikin puolin tasapainoisemmaksi. Ennen hän tarvitsi kaikenlaista draamaa elämäänsä tunteakseen olevansa elossa.

– Se tarve on poistunut, ja elämästäni on tullut harmonisempaa. Kuopat kuuluvat elämään, mutta nyt nousen niistä nopeammin.

Koko haastattelu Me Naisten numerossa 49/2012.

Britannian X Factorissa kisaavan Saara Aallon vanhempien Taina ja Markus Aallon mukaan jo kilpailun kolmen parhaan joukkoon pääseminen on voitto.

Saara Aalto kilpailee lauantaina ja sunnuntaina Britannian X Factorin finaalissa, ja saattaa jopa voittaa koko laulukilpailun. Ilta-Sanomien jututtamien Saaran vanhempien Taina ja Markus Aallon mukaan tosin kakkos- tai kolmossijakin riittäisi ja saattaisi olla jopa voittoa parempi vaihtoehto.

– Se, että Saara on päässyt tuonne kolmen joukkoon, on jo voitto. Meille olisi riittänyt, että Saara olisi ollut kuudes, seitsemäs, kahdeksas, kymmenes tai kuudestoistakin, Markus Aalto kertoi lehdelle Oulun lentokentällä matkalla Britanniaan seuraamaan ohjelman finaalia.

Aallotkin tiedostavat sen, että monesta X Factor -voittajasta ei ole ohjelman loppumisen jälkeen juuri kuulunut. Menestys on jäänyt haaveeksi.

– Monelle voittajalle on käynyt niin, että voittovuoden aikataulu on ollut niin tiukka, että heillä ei ole ollut aikaa tulevaisuuden rakentamiseen ja he ovat tipahtaneet tyhjän päälle, Markus Aalto arvioi Ilta-Sanomille.

”Saara on kokenut kettu.”

Vanhemmat kuitenkin uskovat, että heidän tyttärensä pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.

– Saara on niin kokenut kettu, että hän ei jää vellomaan voitontunteeseen, vaan katsoo eteenpäin.

Kolmetuntinen Human on puhutteleva suurteos ihmisyyden syvimmästä olemuksesta.

Hyvin harvoin tulee katsoneeksi elokuvaa, joka herättäisi samanaikaisesti sekä ilon, surun, myötätunnon että suuttumuksenkin tunteita. Sellaista, joka pysäyttää ja jonka nähtyään maailma näyttää hieman erilaiselta paikalta elää. Ei paremmalta, mutta selkeämmältä.

Tällainen elokuva on maailmankuulun ranskalaisen valokuvaajan ja toimittajan Yann Arthus-Bertrandin, 70, suurteos Human (2015). Arthus-Bertrand kiersi tiiminsä kanssa maasta toiseen kolmen vuoden ajan ja haastatteli yli 2000 ihmistä. Jokaiselle haastateltavalle esitettiin samat neljäkymmentä syvästi henkilökohtaista kysymystä, jotka risteilivät uskonnon, rakkauden, työn, väkivallan, seksuaalisuuden ja perheen kaltaisten isojen teemojen ympärillä.

Lopputulos on puhutteleva. Haastattelujen kautta piirtyy simppeliydessään vavisuttava, rumankaunis kuva maailmasta, jossa elämme. Dokumentin ydinajatus lienee: mikä meistä lopulta tekee ihmisiä?

Siinä, miten pelkistetysti ja koruttomasti Human uskaltaa asiansa esittää, piilee sen suurin voima. Elokuva koostuu lyhyistä, maksimissaan muutaman minuutin pituisista haastatteluista, joissa kameran eteen istuu henkilö kerrallaan kertomaan elämäntarinaansa. He kertovat omista huolistaan, unelmistaan ja kipupisteistään.

Suuria kysymyksiä, valtavia vastauksia

Ja huh, minkälaisia tarinoita ne ovatkaan.

Puheenvuoron saavat muun muassa elinkautista istuva lapsenmurhaaja, Ruandan sodassa koko perheensä menettänyt mies, Hiroshiman ydinräjähdyksessä kasvonsa vaurioittanut vanhus ja isänsä hyväksikäyttämäksi joutunut nainen.

Miltä tuntuu tappaa toinen ihminen? Miltä tuntuu, kun koko perheesi hylkää sinut seksuaalisen suuntautumisesi vuoksi? Miltä tuntuu menettää kaikki? Kysymykset, joihin dokumentti vastaa, ovat valtavia.

Toisaalta kaiken kauheuden mukaan mahtuu myös pakahduttavaa kauneutta, pieniä onnenhetkiä ja toiveikkuutta paremmasta huomisesta. Miltä tuntuu, kun mies tulee kotiin, hymyilee ja suutelee sinua yhä 33 vuoden avioliiton jälkeen? Mitä ajattelit, kun sait ensimmäinen moottoripyöräsi?

Syvän inhimillinen elokuva

Rohkeaksi voi sanoa myös tekijöiden valintaa olla kertomatta yhdenkään haastateltavan ikää, nimeä tai synnyinmaata. Wired-lehden haastattelussa ohjaaja Arthus-Bertrand perusteli anonymiteettia seuraavasti.

– Halusimme keskittyä siihen, mikä meissä on samaa, mikä meitä yhdistää. Jos kerrot henkilön nimen tai hänen synnyinmaansa, et tunne tätä yhteyttä enää yhtä voimakkaasti.

Tarinoiden väliin on leikattu visuaalisesti vangitsevia, maalauksellisia ilmakuvia luonnosta ja sen lomassa vaeltavista ihmisistä. Näistä – Arthus-Bertrandin tavaramerkiksi muodostuneissa – hidastetuista kuvista välittyy jotain alkukantaista maagista hehkua. Samalla ne toimivat kuin armeliaina levähdystaukoina käsittämättömän julmuuden ympärillä.

Human on dokumentti, joka huokuu erityistä lämpöä ja inhimillisyyttä. Tappiin asti vedetystä minimalismistaan ja yli kolmen tunnin kestostaan huolimatta se naulitsee katsojan mukaansa henkeäsalpaavalle matkalle. Kyse on merkkiteoksesta, mutta samalla yhdestä vaikuttavimmista ihmisoikeuksien puolesta tehdyistä puheenvuoroista koskaan.

Human, Teema la klo 20.00

Näin tehtiin Human, Teema la klo 23.11

Saara Aallon ystävät uskovat, että X Factorin jälkeen laulajalla on edessään ura kansainvälisenä tähtenä. – Jos jollain on voitontahtoa, niin Saaralla.

Saara Aalto kilpailee viikonloppuna Britannian X Factorin finaalissa. Läheiset ystävät ovat ikionnellisia ja iloisia Saaran puolesta.

Juuri Linnan juhlissa esiintynyt laulaja, musikaalitähti Reeta Vestman tuntee Saaran yhteisiltä opiskeluajoilta Sibelius-Akatemiasta. He ovat esiintyneet yhdessä useaan otteeseen ja toimineet myös toistensa taustalaulajina. Saara on myös laulanut Reetan tyttären kastetilaisuudessa ja Reetan valmistujaisissa.

– Saaralla on ollut aikaa minulle ja perheelleni kiireenkin keskellä. Hän on aina ilahduttanut meitä lahjallaan, Reeta kiittelee.

Hän kertoo seuranneensa X Factoria tunteella ja katsoneensa jokaisen jakson. Reeta ei harmikseen pääse paikalle X Factorin finaaliin, koska hänellä on lauantaina kaksi Saturday Night Fever – Lauantai-illan huumaa -näytöstä Kotkan Kaupunginteatterissa.

– Luottoni Saaraan on kova kuin kivi, uskon, että hän korjaa koko potin! On vaatinut valtavasti tahdonlujuutta häneltä kestää nuo paineet ja nousta yhä uudestaan jaloilleen pudotusuhankin jälkeen. Mutta jos jollain on voitontahtoa, niin Saaralla. Olen äärettömän onnellinen siitä, että hän pääsee vihdoin sille areenalle, minne kuuluukin, Reeta iloitsee.

”Saaran elämäntilanne mahdollistaa nopeat liikkeet minne päin maailmaa tahansa.”

Reetan mielestä Saara on X Factorin tuotantokoneiston ja oikeiden ihmisten myötä päässyt puhkeamaan täyteen loistoonsa. Hän toivoo Saaralle kaikkea hyvää finaaliin ja tulevaisuuteen.

– En usko, että Saara palaa enää Suomeen. Hänen elämäntilanteensa mahdollistaa nopeat liikkeet minne päin maailmaa tahansa, ja se on upeaa!

 

Love you @saaraaalto ❤️ @thexfactor #XFactor #SaaraAalto #NoFear2016 #Friends

Kuva, jonka Kristoffer Ignatius (@ignaattius) julkaisi

Kristoffer Ignatius: "Tiedossa mielettömiä juttuja"

Juontaja Kristoffer Ignatius on Saaran läheinen ystävä ja työkaveri. Hän juonsi maanantaina Senaatintorilla järjestetyn Saaran Suomen-vierailun.

– Saaralla on uskomaton matka takanaan. Se on vaatinut valtavasti sitä kuuluisaa sisua, taistelua, valvottuja öitä, stressinhallintaa ja heittäytymistä jokaisella mahdollisella tasolla. Ja tietysti myös muuttoa ulkomaille ja taloudellisia riskejä, Kristoffer listaa.

Kristofferin mukaan Saara on edelleen oma itsensä: avoin, iloinen ja määrätietoinen. X Factor on kuitenkin antanut Saaralle itseluottamusta.

– Saara uskoo entistä enemmän omaan juttuunsa ja siihen, että unelmat toteutuvat. Nyt hänellä ovat edessään ulkomaat ja kansainväliset unelmat. Suomi ei unohdu, mutta uran kannalta keskittyminen suunnataan ulkomaille. Tiedossa on mielettömiä juttuja, odottakaa vaan, Kristoffer vihjaisee.

Jenni kävi kannustamassa Saaraa X Factor -livelähetyksessä. Tuolloin Saara lauloi Girls Aloud -bändin Sound of the Underground -kappaleen.
Jenni kävi kannustamassa Saaraa X Factor -livelähetyksessä. Tuolloin Saara lauloi Girls Aloud -bändin Sound of the Underground -kappaleen.

Jenni Karén: "Saara oli tyyni pyörityksen keskellä"

Musiikkiuraa Lontoossa luova Jenni Karén on tuntenut Saaran musiikkiteatteripiireistä pitkään. Saara on myös opettanut Jennille laulamista. Jenni kävi X Factorin live-esitysten puolivälissä kannustamassa Saaraa paikan päällä.

– Oli kiinnostavaa nähdä, millaisessa pyörityksessä Saara oli ja miten kovaa työtä kisassa olo artisteille tarkoittaa. Samalla hän tuntui kovin tyyneltä ja rauhalliselta. Saara otti ihailtavasti vastaan jatkuvat valokuvauspyynnöt ja jaksoi jutella kaikkien kanssa, Jenni kehuu.

Jenni kertoo seuranneensa Saaran uraa Suomessa mielenkiinnolla.

”Myös Lontoon suomalaisten keskuudessa Saara on nostanut Suomi-spirittiä ja yhteishenkeä.”

– Hän ei ehkä ole saanut sopivaa tilaisuutta näyttää, mihin hänestä todella on, ainakaan samalla mittapuulla kuin nyt. Saarahan ei ole tehnyt yhtään virhettä koko X Factorin aikana. Harva maailmantähtikään pystyy laulamaan livenä noin täydellisesti viikosta toiseen.

Jenni arvelee, että finaaliin asti pääseminen on antanut Saaralle lisää uskoa ja uusia tavoitteita.

– Britit ovat selkeästi alkaneet arvostaa ja rakastaa häntä, mitä ei ole ulkomaalaisena helppoa saavuttaa. Myös Lontoon suomalaisten keskuudessa Saara on nostanut ihanasti Suomi-spirittiä ja yhteishenkeä. Toivon, että Saaran kaltaiset tähdet avaavat ovia myös muille suomalaisille artisteille.

Jaana Pelkosen ystäväpiiri on muuttunut vuosien varrella. – Pitkään kaipasin naispuolisia sydänystäviä.

Eduskunta ei ollut ihan vieras talo Jaana Pelkoselle, 39, hänen päästessään kansanedustajaksi vuonna 2011. Hän oli työskennellyt avustajana jo sitä ennen. Silti yllätyksiäkin on riittänyt.

– Eduskunnassa yllättävintä on ollut löytää hyviä ystäviä eri puolueista. Uutisissa talon toiminta näyttäytyy pitkälti riitelynä, mutta eihän sillä mihinkään edetä.

Viime kaudella lakivaliokunnassa Jaana ystävystyi vihreiden Jani Toivolan, vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekosen ja demareiden Kristiina Salosen kanssa. Vain Jani oli vanha tuttu opiskeluvuosilta.

– Vaikka emme enää istu samassa valiokunnassa, meillä on yhä oma jengimme. Monissa asioissa edustamme todella erilaisia näkökulmia, mutta välillämme on silti vahvaa ystävyyttä.

Ystävät uusiksi

Jaanan nuoruuden ystäväpiiri meni uusiksi hänen muuttaessaan yksin Helsinkiin opiskelemaan. Hän ei ehtinyt opsikelijarientoihin, ja tv-töitä tehtiin miesvaltaisissa porukoissa.

– Pitkään kaipasin naispuolisia sydänystäviä. Löysin kyllä, se vain otti aikansa.

Jaanan mielestä turvallisuuden tunne syntyy tutuista ympärillä.

– Alkuun tuntui oudolta asua kulmilla, jossa en tuntenut ketään. Tuumin, että rajat eivät rikkoudu, jos en riko niitä itse. Nyt olen asunut samassa kerrostalossa yli kymmenen vuotta ja löytänyt naapureista ihania ihmisiä.

Mitä Jaana asennoituu esikoisensa odotukseen? Miten karjalaiset sukujuuret näkyvät arjessa? Miten äidin kuolemaa seurannut suru on muuttunut? Lue koko Matkalla minuksi -haastattelu Me Naisten numerosta 49/2016!