Koulukiusaaminen on vaikuttanut Sara Chafakin ystävyyssuhteisiin. "Minun on vaikea luottaa ja avautua, enkä päästä ihmisiä helposti lähelleni. Siksi päädyn usein antamaan väärän kuvan ja ensivaikutelman itsestäni", Sara harmittelee. Kuva Liisa Valonen
Koulukiusaaminen on vaikuttanut Sara Chafakin ystävyyssuhteisiin. "Minun on vaikea luottaa ja avautua, enkä päästä ihmisiä helposti lähelleni. Siksi päädyn usein antamaan väärän kuvan ja ensivaikutelman itsestäni", Sara harmittelee. Kuva Liisa Valonen

Missi Sara Chafak on tuntenut koulukiusaamisen takia itsensä aina ulkopuoliseksi ja epävarmaksi. Vasta nyt hän on oppinut pikkuhiljaa tykkäämään itsestään.

Sara Chafak, 23, kruunattiin Miss Suomeksi vuonna 2012 ja viime syksynä hän ihastutti Dancing on Ice -ohjelmassa luistelemalla pronssisijalle parinsa Sasha Palomäen kanssa. Sara oli kisassa etenkin pikkutyttöjen suosikki: hän sai heiltä valtavat kasat sydäntarroilla kuorrutettuja fanikirjeitä ja piirustuksia. Niissä Sara oli aina kuvattu prinsessana, kauniina ja lahjakkaana.

Luulisi, että missi olisi jo kehuihin tottunut, mutta Saraa hänen ohjelman aikana saamansa kannustus hämmensi. Melkein puolet elämästään marokkolais-suomalainen nainen on tuntenut olevansa ulkopuolinen, outolintu.

Päiväkodissa häntä haukuttiin neekeriksi, ja ala- ja yläkoulussa tuntui, että mitä nätimmin Sara oli tukkansa laittanut tai mitä hienommat vaatteet hänellä mielestään oli, sitä enemmän häntä kiusattiin.

– Koulukiusaaminen teki minut epävarmaksi ulkonäöstäni ja tekemisistäni. Minulla on aina ollut kova halu tehdä monia asioita, mutta se on vaikeaa, kun on vuosia saanut kuulla kauheuksia itsestään. Sisälläni on aina se pieni ääni, joka pidättelee ja vetää minua taaksepäin. Olen vasta nyt oppinut pikkuhiljaa tykkäämään itsestäni, Sara kertoo.

Vahvin kaikista

Sara varttui yksinhuoltajaäitinsä ja kahden veljensä kanssa Helsingin Vuosaaressa, missä ei vielä 1990-luvun alussa asunut juuri ulkomaalaistaustaisia lapsia. Eksoottinen, arabiaa välillä pälpättävä poikatyttö jätettiin usein leikkien ulkopuolelle ja häntä nimiteltiin.

Kiusaaminen alkoi päiväkodista ja jatkui pitkälle yläasteelle asti. Vanhemmat tytöt ottivat Saran koulussa silmätikukseen, nälvivät, huutelivat ja puhuivat pahaa selän takana.

Kerran kiusaaminen yltyi fyysiseksi, kun eräs tytöistä otti viidesluokkalaista Saraa välitunnilla rinnuksista kiinni ja uhosi antavansa tälle turpaan. Tilanne raukesi, kun opettaja osui paikalle.

– Selvisin kiusaamisesta, koska olin henkisesti ihan älyttömän vahva. Minun täytyi olla. Jos olisin ollut heikompi, minulle olisi voinut käydä huonosti. Ei minua pelottanut mennä kouluun, sillä ajattelin, että jos joku käy minuun vielä käsiksi, annan kyllä palaa.

Poika joka pelasti

Sara sai kiusaamisen keskellä voimaa jalkapalloharrastuksestaan ja läheisiltä ihmisiltään, kuten äidiltään ja poikaystävältään Tuomas Varesvuolta, jonka kanssa Sara on ollut yhdessä jo yhdeksän vuotta.

Heidän tavatessaan 14-vuotias Tuomas oli rinnakkaisluokan komea poika, josta Sara ajatteli ääneen: ”Jos mä ton saan, mä en pyydä enää mitään muuta.” Rakastuminen avasi Sarassa tunnelukkoja, joiden olemassaolon hän oli unohtanut.

– Itkin ensimmäistä kertaa vuosiin, kun rakastuin Tuomakseen. Hän ei tajunnut silloin kyyneleitteni merkitystä, mutta minulle se oli valtava asia. Tuomas tuli elämääni ihan helvetin hyvään aikaan. Ilman häntä olisin vain koko ajan ajatellut koulukiusaamista. Tuomas piti ajatukseni koossa, ja nykyään hän pitää jalkani maassa. On ihanaa, että olen saanut kasvaa yhteen ihmisen kanssa, joka tuntee minut oikeasti – jo ennen tätä kaikkea. Hän näki sen ruman ankanpoikasen, Sara hymyilee.

Pari asui yhdessä Tallinnassa puoli vuotta, missä molemmat opiskelivat kansainvälistä markkinointia yksityisessä yliopistossa. Saran tultua missiksi, he päättivät palata asumaan lapsuudenkoteihinsa Vuosaareen, kolmensadan metrin päähän toisistaan. Järjestely on toiminut, eikä parilla ole kiire kihloihin tai avoliittoon.

– Tykkään asua kotona ja olla taas äidin kainalossa. Vaikka odotan yhteistä elämää Tuomaksen kanssa, aion nauttia nyt siitä, että saan olla äidin kanssa. En halua vielä jättää häntä.

Mikä sai Saran perheen hajoamaan pirstaleiksi? Entä mistä lapsuutensa tapahtumasta hän tuntee yhä syyllisyyttä? Lue koko juttu Me Naisten numerosta 4/2014.

Voit myös ostaa digilehden täältä. Joka päivä -tilaajana pääset lukemaan koko jutun täältä.

Sara Chafak

■ Miss Suomi 2012 syntyi 25.10.1990 Helsingissä.

■ Isä marokkolainen, äiti suomalainen.

■ Asuu Helsingin Vuosaaressa äitinsä kanssa.

■ Seurustellut yhdeksän vuotta Tuomas Varesvuon kanssa.

■ Sijoittui kolmanneksi Dancing on Ice -ohjelmassa parinsa Sasha Palomäen kanssa.

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.