Santtu-Matias Rouvali huhkii työkseen kapellimestarina kansainvälisissä konserttisaleissa. Kotona Lepsämässä hän herää aamuviideltä metsälle ja kuuntelee fiftarirokkia. – Täällä olen enemmän oma itseni, tuore isä kertoo.

Ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalin, 28, saappaat nojaavat vastavalmistuneen oma­kotitalon kuistiin ja ovat vartta myöten mudas­sa. Ympärillä aukeaa loputon näkymä peltoa, metsää ja mutkittelevaa jokea. Kesällä 2012 hankittuun tilaan Lepsämän maalaiskylässä Nurmijärvellä kuuluvat uuden talon lisäksi 22 hehtaarin tilukset, vanha tupa, punainen navetta sekä tynnyri­sauna.

Santtu-Matias Rouvali on ollut kysytyimpiä suomalaisia kapellimestareita jo hyvän aikaa: viime vuonna hän vietti työajastaan 70 prosenttia ulkomailla. Nuoresta lahjakkuudesta alettiin kuhista ensimmäisen kerran vuonna 2009, kun hän debytoi lyhyellä varoitusajalla Radion sinfoniaorkesterin johtajana. Koko kansalle kiharapäinen kapellimestari tuli tutuksi viimeistään viime itsenäisyyspäivän vastaanotolla, jossa Santtu johti energisesti Tampere Filharmonikoita. Viime syksynä hän aloitti työt Tampereella ylikapellimestarina.

Mutta kotitilalla Lepsämän kylässä klassisen musiikin konserttisalit tuntuvat kaukaisilta – ja se on tarkoituksin.

Täällä Santtu samoilee omistamissaan metsissä lintukoiransa Matsonin kanssa ja kokkaa perheelle itse metsästämäänsä riistaa. Pakastimessa odottaa tälläkin hetkellä kaksi kanadanhanhea, 15 kyyhkystä ja yksi fasaani.

– Kotona haluan olla täysin irrallaan klassisen musiikin maailmasta. Koti on minulle kaikista tärkein paikka, Santtu sanoo.

Nopeat käänteissään

Santtu oli ehtinyt tapailla avopuolisonsa, pianisti Heini Lehdon, 31, kanssa vasta pari viikkoa, kun he bongasivat Lepsämän-tontin myynti-ilmoituksen netistä. Pari oli tutustunut toisiinsa pinta­puolisesti Sibelius-Akatemiassa, jossa Santtu opiskeli orkesterinjohtamista ja Heini pianonsoittoa. Toissa kesänä kuitenkin roihahti.

Hetken mielijohteesta Santtu ja Heini hyppäsivät autoon ja hurauttivat Lepsämään. He ihastuivat saman tien tunnelmaan ja näköaloihin ja tekivät kaupat.

Viime marraskuussa tontille valmistunut omakotitalo on vakuuttava ilmestys: viiden huoneen ja 170 neliön asunto on sisältä tilava ja moderni, ja sen pinnat hohtavat vielä uutuuttaan. Eteisessä portaikon vieressä roikkuu kyltti, jossa lukee 'living the dream', elämme unelmaamme. Verhot ja taulut puuttuvat vielä, mutta olohuone ja keittiö ovat jo saaneet kalusteet.

"Santtu on tämän perheen kokki", Heini sanoo miehen esitellessä metsästämäänsä kanadanhanhea.

Aluksi parin viime vuoden tavoitteena oli vain saada uusi talo nopeasti valmiiksi. Mutta sitten kuvioihin tuli muutakin: työmatkoja ulkomaille, Santun ylikapellimestarin virka, uusi koira, Heinille hevonen – ja lopulta vielä lapsikin. Vain kuukausi kodin valmistumisen jälkeen syntyi parin yhteinen poika.

– Olemme käänteissämme nopeita. Oikeastaan vasta tontin ostettuamme totesimme, että kai me nyt sitten seurustelemme. Lapsikin sai tulla jos on tullakseen, ja tulihan se. Ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu kuitenkin siltä, että juuri näin tämän piti mennäkin, Heini kertoo.

– Vaikka vauhtimme kuulostaa rankalta, se ei meistä tunnu siltä. Kaikki on tapahtunut niin luonnollisesti, Santtu peesaa.

Ympärillä näyttääkin ihan lapsi­perheen kodilta: Lattialla on vauvojen leikki­matto ja keittiön­pöydän vieressä pieni rottinkisänky. Olohuoneen hyllytason täyttävät siniset onnittelukortit.

Frakki hiessä maailmalla

Santtu on klassisen musiikin maailmassa poikkeus, sillä hänestä on tullut menestyvä kapellimestari jo parikymppisenä. Syksyllä 2010 lontoolainen agentuuri Harrison/Parrott ryhtyi kansain­välistämään nuoren kapellimestarin uraa, ja viime vuosina Santtu on paistatellut niin Kööpenhaminan, Lontoon kuin Ranskankin filharmonikoiden johtajana. Hän ei osaa itse arvioida, mikä on tehnyt hänestä kuuman nimen sekä Suomessa että maailmalla.

– Olen kai edennyt urallani, koska olen nopea oppimaan ja teen paljon töitä. Olen vain ollut oikeaan aikaan paikalla ja tehnyt mitä pyydetään. 

Santtu kuvailee olevansa arkielämässään rauhaton ja poukkoileva, mutta orkesterin edessä kaikki muuttuu. Silloin hän ei stressaa mistään vaan ottaa rauhassa ja antaa tilanteen viedä.

– En koskaan hermostu tai ahdistu töistäni. Stressinsietokykyni lavalla on todella hyvä.

Yksi selitys menestykselle lienee myös Santun työtään kohtaan tuntema intohimo. Kun hän jotain tekee, hän tekee sen täysillä. Täydellistä heittäytymistä kuvaa työasu frakki, joka on jokaisen esityksen jälkeen hikiläikkien peittämä. Esiintyminen kuumissa valoissa yleisön katseiden alla on niin intensiivistä, että Santun pitää pyörittää neljää eri frakkia pesulassa tasaisin väliajoin.

Kotona ylle sujahtavat kuitenkin käytännölliset, säätä kestävät vaatteet, sillä vapaa-aika kuluu enimmäkseen ulkona.Usein Santtu herää jo kukonlaulun aikaan metsälle. Jos harjoitukset Tampereella ovat alkamassa aamu­kymmeneltä, hän lähtee metsästämään jo viideltä. Joesta nousee myös kalaa, mutta pellot Santtu on vuokrannut naapurin viljelijälle.

Ennen maalle muuttoa Santtu asui kaksiossa Helsingin Töölössä. Silloin vapaa-aika kului pitkälti muiden muusikoiden kanssa musiikista puhuen.  Lepsämässä ei klassisesta musiikista juuri jutella. Santun lähes jokailtaiseen ohjelmaan kuuluvat saunatreffit naapurin Pertti "Pepe" Pölläsen kanssa. Pepe auttoi Santtua ja Heiniä uuteen kotiin asettumisessa auraamalla tiet lumesta.

– Täällä on siisti kyläfiilis, ihan eri tunnelma kuin Töölössä valittavien kau­punki­mummojen keskellä. Olen täällä paljon enemmän oma itseni, enkä aio muuttaa pois ikinä.

Ihmettelyä isyydestä

Santun puhelin pirisee. Manageri soittaa ja kertoo, että ensi viikolla olisi kapellimestarin keikka Tukholmassa, sillä joku on perunut esiintymisensä ja korvaaja tarvitaan nopeasti. Santtu esittää ajatuksen Ruotsin-reissustaan Heinille, mutta avopuolison paljonpuhuva katse muuttaa mielen.

– Juu, en mä kyllä todellakaan voi lähteä. Olemme suunnitelleet, että alku lapsen kanssa rauhoitetaan. Pojan takia näitä asioita pitää miettiä tästä eteenpäin tarkemmin, Santtu myöntyy.

Santtu ei ole vielä sisäistänyt, mitä kaikkea hänen uuteen rooliinsa kuuluu.

– Alan vasta pikkuhiljaa tajuta, että olen isä. Kun katson poikaani, mietin, että siinä se nyt on ja se on meikäläisen. Toistaiseksi roolini hänen elämässään on vielä aika pieni.

– Toisaalta se on myös suuri. Enhän minä ole voinut tehdä muuta kuin maata sohvalla ja imettää. Santtu onkin kokannut, siivonnut ja pyörittänyt arkea. Ja ollut tarvittaessa syli lapselle, kun minä olen tehnyt muuta. En olisi selvinnyt ilman hänen apuaan, Heini huomauttaa.

Heini on pianisti ja soittaa välillä partituureja Santulle, minkä avulla kapellimestari palauttaa töitä mieleensä.

Tuoreet vanhemmat eivät usko, että lapsi tulee muuttamaan heidän arkeaan kovin radikaalisti. Lapsen syntymän myötä vieraita on käynyt paljon, ja jatkossakin yhteys ystäviin on tarkoitus pitää tiiviinä.

– Jotkut muuttuvat, kun saavat lapsen, mutta me emme halua, että meille käy niin. Meistä ei tule kotihiiriä, emmekä halua nyhvätä vain keskenämme kotona. Kaipaamme muitakin ihmisiä ympärillemme, Santtu sanoo.

Vuosi ilman sähköä ja vettä

Kun Santtu ja Heini ostivat Lepsämän-tilukset, he saivat asuttavakseen ensi­alkuun vain vuonna 1927 rakennetun, lähes alkuperäiskunnossa olevan tuvan. Asunto piti lämmittää puilla kolmen kakluunin avulla, ja vessana pakkasillakin toimi vain navetan ulkohuussi.

Peseytymisen pariskunta hoiti ulkona tynnyrisaunassa, jonne he kantoivat vedet naapurin tontilta. Vaatteet käytiin pesemässä Heinin vanhempien luona Helsingissä.

Tupa on ulkonäöltäänkin askeettinen: koko talo on osittain valahtanut rinteeseen, ja sisätiloissa repsottavat niin tapetit kuin väliovetkin. On vaikea kuvitella, miten pari on pärjännyt vetoisassa tilassa ilman mitään mukavuuksia.

– Asuimme vuoden ilman sähköä ja vettä. Se oli parisuhteelle hyvä mittari, sillä opimme, että olemme samantyyppisiä ihmisiä. Parasta on, että nyt meillä on sekä kunnollinen koti että jotain ihan muuta. Voimmekin halutessamme palata aboriginaalielämään milloin vain, Santtu naureskelee.

Pieni vauva ja paljon matkustelua vaativa ura ovat hankala yhdistelmä, joten parin on pitänyt miettiä arjen sujuminen uusiksi. Äitiysvapaan ajan Heini ja lapsi kulkevat Santun mukana. Suunnitelmissa on kuitenkin hiljentää tahtia ja keskittyä enemmän töihin Suomessa.

– Tiedän onneksi töistäni jo pari vuotta etukäteen, ja nyt minulle on osunut Suomi-kausi. Tästä eteenpäin aion kuitenkin tasata täällä ja ulkomailla vietettyä aikaa, sillä en halua olla koko ajan reissussa.

Ränsistynyttä tupaa on tarkoitus joskus remontoida. Asiaa vaikeuttaa, että vuonna 1927 rakennettu talo on suojelukohde.

Ja jos Heini jääkin pyörittämään arkea yksin, apuna on tukijoukkoja. Hänen vanhempansa asuvat Helsingissä, Santun Lahdessa. Tarvittaessa molempien luokse pääsee Lepsämästä nopeasti.

– Eikä Santtu edes ole poissa niin paljon kuin kuulostaa. Hän on matkoilla neljä viisi päivää ja sitten taas kotona, Heini huomauttaa.

Kylän ainoa kapellimestari

Pariskunnalla on molemmilla kotona oma työhuone. Siinä missä Heinin huoneessa on suuri musta piano, Santun työhuone siintää tyhjyyttään. Kirja­hyllyssä on sentään iso pino partituureja, mutta levyjä ei näy missään. Kapellimestari ei ole ladannut klassista musiikkia edes tietokoneelleen.

– Kotona kuuntelen vain fiftarirokkia ja 1920-luvun big bandeja. Ne musatyylit ovat minulle vapaa-ajalla tarpeeksi yksinkertaisia.

Tonttinsa varalle Santulla on paljon suuria suunnitelmia. Navetasta hän haluaisi juhlatilan, jossa voisi järjestää vaikka juhannusfestivaalit. Uuden talon viereen pitäisi rakennuttaa autotalli ja remonttimyllerryksestä kärsinyt piha panna kuntoon.

Santun esitellessä tonttia ohi autoilee toinen kyläläinen, Kimmo Mäkiranta. Hän on menossa miesten yhteiselle peuransyöttöpaikalle, joten Santtu hyppää punaisen jeeppinsä rattiin ja päräyttää perään.

– Näin sut televisiossa, Kimmo heittää Santulle miesten tutkaillessa itselaukeavaa kameraa, jolla Kimmo kuvaa syöttöpaikalla peuroja ja muuta riistaa.

Paikkakunnan tuore julkkis on pantu kylässä merkille. Lepsämässä asuu paljon vanhoja sukuja, joiden keskellä Santun perhe on vielä uusi tulokas.

Kaupassa joku saattaakin vilkaista Santun perään ja alkaa supatella.

– Kyllähän me herätämme kiinnostusta, sillä täällä ei ole totuttu kapellimestareihin. Kaikki tietävät toistensa asiat, me tosin kaikista vähiten. Silti meidät on otettu erittäin hyvin vastaan. Saamme aina apua, jos sitä tarvitsemme.

Kimmo Mäkiranta on Santun metsästyskaveri. Miehet tapaavat usein yhteisellä peuransyöttöpaikalla.

Tuoreita faneja haaviin

Vaikka Santtu pyrkii pitämään työn ja arjen erillään, on hän hiljalleen ujuttanut klassisen musiikin maailmaa myös Lepsämään. Viime vuonna Santtu ja Heini järjestivät kotipaikkakunnallaan Syksy soi! -kulttuurifestivaalin, jossa esiintyi heidän lisäkseen muun muassa Radion sinfoniaorkesterin muusikoita.

– Festivaalit olivat menestys, ja kyläläiset tykkäsivät, Santtu kehaisee.

Tulevaisuudessa hänen toiveissa on saada innostettua erityisesti nuoria ihmisiä klassisen musiikin pariin. Kerran hän oli tupakalla työpaikkansa taka­pihalla, kun ryhmä lähellä hengailevia nuoria kysäisi, miksi miehellä on frakki päällään. Hetken kuluttua Santtu oli jo ylipuhunut porukan kuuntelemaan illan esitystä.

– Nuoret suhtautuvat ennakkoluuloisesti klassiseen musiikkiin, mutta kun heidät saa kerran houkuteltua paikalle, he tulevat uudestaan. Mielestäni juuri kapellimestari on se, joka voi avata keskustelun ja suostutella uusia ihmisiä mukaan. Klassiselle musiikille tuoreet kuuntelijat tekevät vain hyvää.

Heidi Sohlbergille piti tehdä rintarauhasten poistoleikkaus syövän ehkäisemiseksi. Nyt se tehtiinkin syöpäkasvainten poistamiseksi. –Olen kiitollinen, miten hyvin minua hoidettiin, hoitoja läpikäyvä Heidi sanoo.

Kun Heidi Sohlberg, 35, keväällä kuuli kantavansa rintasyövälle altistavaa BRCA2-geenimutaatiota, hän vannoi tekevänsä kaikkensa, etteivät omat tyttäret joutuisi kokemaan samaa, minkä Heidi oli käynyt läpi lapsuudessaan. Hän oli menettänyt äitinsä rintasyövälle 25 vuotta aiemmin. Äiti oli sairastunut Heidin ikäisenä, 35-vuotiaana, ja menehtyi sairastettuaan kaksi vuotta.

”Viskasin lippikseni siihen lääkärin pöydälle, repesin itkuun ja taisin päästää muutaman ärräpään.”

Kesällä Heidillä aloitettiin valmistelevat tutkimukset rintarauhasten poistoleikkausta varten. Leikkaus piti tehdä syksyllä rintasyövän ennaltaehkäisemiseksi.

Heidille oli sokki kuulla, että olikin jo sairastunut syöpään. Saatuaan diagnoosin hän romahti täysin lääkärin vastaanotolla.

– Viskasin lippikseni siihen lääkärin pöydälle, repesin itkuun ja taisin päästää muutaman ärräpään. Sen hetken tunsin kuolemanpelkoa ja mietin, käykö minulle nyt samoin kuin äidilleni.

Lue myös! Mies ja lapset parturoivat Heidi Sohlbergille kaljun: ”Ei siinä kenelläkään pitänyt pokka”

Kolme yötä, neljä dreeniputkea

Heidi leikattiin Helsingin Töölön sairaalan plastiikkakirurgisella osastolla. Geenivirheen ja uusiutumisriskin vuoksi molemmat rintarauhaset poistettiin ja rinnat rakennettiin uusiksi. 

Äidin sairausvuosilta jäänyt sairaalakammo nosti esiin voimakkaan ahdistuksen.

– Sairaalahuoneen ovella iski kauhu. Käännyin ympäri ja sanoin Nikelle, että haluan ulos täältä.

Heidi vietti sairaalassa kolme yötä ja passitettiin kotiin neljä dreeniputkea kainaloissaan. Perhe oli auttamassa kotona.

– Hyvä kokemus varmasti loiventaa sairaalapelkoani. Olen kiitollinen siitä, miten hyvin minua hoidettiin.

Miten Heidi kertoi syövästä lapsilleen? Miten arki pyörii toipilaan perheessä? Lue Heidin koko haastattelu Me Naisten numerosta 39/2016!

Riina-Maija Palander vastaa blogissaan nyt heille, joita hänen ulkonäkönsä ei miellytä.

”Olen tullut telkkarin kautta suomalaisiin olohuoneisiin nyt muutaman viikon ajan, ja se, jos mikä, on pelottavaa.”

Näin Riina-Maija Palander kirjoittaa tämänhetkisistä tunnelmistaan Me Naisten sivuilla pitämässään blogissa.

Syyskuusta lähtien entinen alppihiihtäjä Kalle Palander ja hänen vaimonsa Riina-Maija ovat esitelleet elämäänsä tosi-tv-ohjelmassa. Riemuloma Palandereilla -sarjassa pariskunta suomalaisten julkkisvieraidensa kanssa.

Sattuu ja tapahtuu -nimisessä blogissaan Riina-Maija kertoo, että itsensä katsominen televisiosta toisten ihmisten silmin on ”hupaisaa, mutta myös jäätävää”.

– Hassuinta tässä telkkariroolissa on, että nyt kaikki ns. tuntee mut ja monilla on voimakkaita mielipiteitä musta. Se tuntuu oudolta, koska jengi laukoo mielipiteitä musta, mutta mä en voi laukoa mielipiteitä taasen heistä, koska en tunne heitä alkuunkaan, kirjoittaa Riina-Maija uusimmassa postauksessaan.

”Jengi laukoo mielipiteitä musta, mutta mä en voi laukoa mielipiteitä heistä, koska en tunne heitä alkuunkaan.”

Katsojien kommentit ovat Riina-Maijan mukaan olleet jopa ”hyytävän negatiivisia”. Hän sietää luonteeseensa kohdistuvat mielipiteet, mutta ulkonäkönsä kommentointia hän pitää ikävänä. Varsinkin silloin, kun haukutaan liian laihaksi, Riina-Maija sanoo.

– Olen koittanut sanoa, että yritän syödä, mutta kun on neljä lasta, kuusi hevosta, neljä koiraa, kolme kissaa ja kaksi kania, on joskus se aika syömiseen kortilla. Varsinkin, jos samaan aikaan on majatalo täynnä janoisia ja nälkäisiä asiakkaita.

Lue lisää Riina-Maijasta täältä: Tällainen on Me Naisten uusi bloggaaja Riina-Maija Palander

Palanderien perhe reissaa paljon Espanjan, Suomen ja Viron välillä. Riina-Maija mainitsee postauksessaan, että hänen on helpompaa asua nyt Espanjassa, kun hänestä on tullut televisiosta tuttu tyyppi.

Samantyyppisen kommentin hän kirjoitti myös viikko sitten blogissaan, kun Kalle – Suoraa puhetta -uutuuskirja ilmestyi. Kirjassaan Kalle muistelee muun muassa hetkeä, jolloin hän sai tietää tulevansa isäksi.

– Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin myöntää, että nyt kun Kallen kirja on juuri julkaistu ja hänestä revitään kaikenlaisia otsikoita joka lehteen, niin on huomattavasti helpompaa olla maapallon toisella laidalla. Ei mulla ole aavistukaan, mitä kirja sisältää saatikka mitä siellä on minusta, mutta varmaan parempi kun en tiedä, Riina-Maija kertoi tuolloin.

Suosittelemme! Kalle Palander kertoo kuntokuuristaan: ”Vaimo huomautti, kun takapuoli lähti”

Kymmenen kysymystä paljastaa, oletko syntynyt ennen vai jälkeen 90-luvun – tai fanituksesi tason.

”En tiedä yhtään hänen biisiään. Sano muka yksikin!” Tämä lause kuului aika monen suusta, kun Vain elämää -artistit julkistettiin. No tietysti suurin osa kommentoijista oli ennen 90-lukua syntyneitä. Mutta Mikael Gabrielista tulee taatusti pian koko kansan Miklu. Häntä on jo ylistetty Lauri Tähkän Pauhaava sydän sekä Chisun Mun koti ei oo täällä -versioistaan. Perjantain Vain elämää -jaksossa hän avaa sydämensä ja liikuttuu, kun Chisu, Anna Puu, Lauri Tähkä, Suvi Teräsniska, Hector ja Mikko Kuustonen laulavat hänen hittejään.

Ja niitähän riittää enemmän kuin moni tietää. Soitetuinta biisiä on toistettu Spotifyssä yli 7 miljoonaa kertaa ja toiseksi toistetuintakin yli 4,5 miljoonaa kertaa.

Testaa, miten hyvin sinä tunnet MG:n tuotannon.

Vain elämää Nelosella perjantaisin kello 20.00. Me Naiset ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Laulaja Mikko Kuustonen kertoo Isän tyttö, tytön isä -kirjassa vanhemmuuden hetkistä, jotka olisi voinut hoitaa paremminkin.

Muusikko Mikko Kuustonen, 56, tunnusti eilisillan Yhden illan juttu -ohjelmassa terapeutti Maaret Kalliolle raivostuneensa helposti tyttärilleen, kun nämä olivat teini-ikäisiä.

– Koin siitä suurta epäonnistumista. Jotenkin, että mun hermot meni aina ensimmäisenä, hän kertoi jaksossa.

– Kun lapsi menee siihen teiniangstiin, niin mä menin samaan, enkä säilyttänyt aikuisuutta.

Muusikko kertoo myös tänä vuonna ilmestyneessä Isän tyttö, tytön isä -kirjassa (Otava) siitä, millaista on ollut kasvattaa tyttöjä. Mikolla ja hänen ex-vaimollaan on kaksi tytärtä, Iina, 32, ja Minka, 31. Molemmat Kuustosen siskokset ovat näyttelijöitä.

Kirjan toinen kirjoittaja on juontaja Jenni Pääskysaari. Hän mainitsee tekstissään somessa vastaan tulevat meemit, joissa suojelevat isät vitsailevat kaivavansa aseen esiin pitääkseen tytärtään lähestyvät pojat loitolla. Vaikka kyse on huumorista, asetelma on väärä. Meemeillä isät ajattelemattomuuttaan tukevat ajatusmallia siitä, että joku muu kuin tytär itse päättäisi kehostaan.

Mikko Kuustonen myöntää sortuneensa aikoinaan samaan.

– Sain lahjaksi puolustusvoimien ”Miinoitettu”-suojanauhaa jolla reunustin pihapolun tytärten sulhasille. Omasta mielestäni tuolloin ensiluokkaista faijailua. Nyt jättäisin väliin, hän kertoo kirjassa.

”Omasta mielestäni tuolloin ensiluokkaista faijailua. Nyt jättäisin väliin.”

Nuorekas isä? Mission impossible

Muutenkaan Mikko ei ole aina onnistunut tekemään vaikutusta Iinan ja Minkan poikaystäviin.

– Olin aina ajatellut olevani jotenkin nuorekas isä kunnes tajusin että se on mission impossible.

– Huomasin erityisesti tytärten ensimmäisten poikaystävien kanssa muuttuvani jostain syystä isäni kaltaiseksi. Yritin liikaa ja halusin tehdä vaikutuksen.

”Yritin liikaa ja halusin tehdä vaikutuksen.”

Mikko antaa esimerkiksi kommelluksen, joka hänelle sattui Minkan ja tämän uuden poikaystävän kanssa. Isosisko Iina oli palaamassa purjehdukselta, ja isä halusi lähteä porukalla vastaan. Hänen ohjaamansa moottorivene kuitenkin karahti liian innokkuuden vuoksi kiville.

– Lopputulos oli legendaarinen: poliisi hinaa paattiani, takapenkillä istuu Minka hiljaisen poikaystävänsä kanssa ja viereisessä veneessä Iina seurueineen puistelee päätään. Isi tuli vastaan, Mikko kertaa kirjassa.

Isän suojelunhalusta huolimatta kaikki poikaystävät ovat kuitenkin olleet tervetulleita Kuustosten kotiin.

– Muutaman lähtöäkin olen tervehtinyt ilolla, Mikko Kuustonen heittää kirjassa.