– Rakastan skootterilla ajamista. Se on näppärin keino liikkua Balilla, Sanna Kokkonen kertoo. Kuva: Sanna Kokkosen kotialbumi
– Rakastan skootterilla ajamista. Se on näppärin keino liikkua Balilla, Sanna Kokkonen kertoo. Kuva: Sanna Kokkosen kotialbumi

Sanna Kokkosen perhe mietti paratiisisaarelle muuttamista monta vuotta. Yksinkertainen elämä ja vapaa-ajan lisääntyminen ratkaisivat lopulta asian.

Yksi asia on varma: Sanna Kokkonen, 48, keskittyy täysillä hetkeen, perheeseensä ja Balin ihmeisiin. Kun häneltä kysyy tulevaisuuden suunnitelmista, vastaus on ytimekäs: ei ole suunnitelmia.

– Tämä on nyt meidän koti, ja näillä mennään, Sanna sanoo.

Kotonaan Balin Ubudissa Sanna näkee päivittäin vihreinä aaltoina ryöpsähtelevät riisipellot. Omasta puutarhasta mukaan voi poimia papaijat, banaanit ja jopa kookokset. Auringonvalo ja lämpö hellivät hipiää joka päivä. Keskilämpötila on yli 26 astetta koko vuoden.

Unelmatyötään Sanna tekee Ubudissa sijaitsevassa joogastudiossa, jossa hän ohjaa ja kouluttaa joogan harrastajia.

Etelä-Suomesta kotoisin oleva Sanna on asunut ulkomailla vuodesta 1999 lähtien. Hän kertoo olevansa brittimiehen puoliso, surffaavan teinipojan äiti sekä kahden koiran ja yhden kissan omistaja.

Balilla hän on asunut perheensä kanssa nyt kolme vuotta. He muuttivat Ubudiin Ranskan Lyonista.

– Ennen Ranskaa asuimme Singaporessa, josta teimme usein joogamatkoja Balille. Ihastuimme Baliin ja aloimme puhua oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Emme olleet kuitenkaan vielä tuolloin täysin valmiita lopulliseen suureen elämänmuutokseen. Miehen töiden vaihtuessa teimme päätöksen muuttaa kokeeksi Eurooppaan ja testata, miten viihtyisimme siellä.

”Rikastumaan tänne ei tulla”

Perhe muutti Ranskaan keskellä Euroopan ennätyskylmää talvea. Viisi vuotta Singaporessa olivat hellineet lämmöllä, joten kirpeä pakkanen vain tehosti kulttuurisokkia.

Perhe viihtyi maassa vain vuoden verran.

– Meille kirkastui, ettemme kuulu enää Eurooppaan. Ajatus paluumuutosta Aasiaan alkoi kypsyä toden teolla. Mieheni irtisanoutui työstään, ja teimme päätöksen hypätä varmasta epävarmaan.

– Päädyimme Baliin sen ilmaston, ilmapiirin, joogamahdollisuuksien, kansainvälisen koulun, hyvän ruuan ja matalien elinkustannusten takia. Meillä oli hyvä tuntuma saareen aiemmilta reissuilta.

Vaikka Sannalla on nykyisin hyvä työ kansainvälisen joogastudion leivissä ja miehelläkin on uusi työ, ei Balille kannata matkustaa dollarin kuvat silmissä. Mutta se ei ollut alun perin perheen päätarkoituskaan.

– Työluvan hankinta on pitkä ja vaativa prosessi, ja lupa maksaa 2 000 Yhdysvaltain dollaria. Maksoin kahtena vuonna peräkkäin sen omasta pussistani. Sain tehdä hiki hatussa hommia, jotta olisi jäänyt edes jokin ropo omaankin taskuun, Sanna sanoo.

”Rikastumaan Balille ei tulla. Kyse on enemmänkin elämänlaadun parantamisesta, vapaasta ja yksinkertaisesta elämästä.”

– Nyt ovat asiat hiukan paremmin, sillä vanhana työntekijänä firma maksaa puolet työluvasta ja palkkakin on nousut todella alhaisesta aloituspalkasta ok-tasolle näillä leveysasteilla. Rikastumaan Balille ei siis tulla. Kyse on enemmänkin elämänlaadun parantamisesta, vapaasta ja yksinkertaisesta elämästä sekä positiivisesta downshiftaamisesta.

Perheellä on käytössään ”aiemmin oravanpyörässä koottuja säästöjä ja sijoituksia”.

– Teemme molemmat töitä täällä. Palkkataso on tosin melkoisen matala. Säästöön täällä ei jää mitään.

Jooga kuuluu Sannan jokapäivisiin rutiineihin. Kuvat: Zhu Andrew Lim Photography
Jooga kuuluu Sannan jokapäivisiin rutiineihin. Kuvat: Zhu Andrew Lim Photography

Miksi taloudenhoitaja hävisi yllättäen?

Balilla Sanna on oppinut arvostamaan monia pieniä asioita eri tavalla kuin aiemmin. Hänen mukaansa elämisen tahti on leppoisampaa, ja lämmin ilmasto miellyttää hänen kaltaisensa vilukissan luita. Samanlaisia kokemuksia hän tarjoaa turisteille esimerkiksi järjestämissään joogaretriiteissään.

Monia yllätyksiäkin on hänellä tullut eteen.

– Kun taloudenhoitajamme yllättäen hävisi eikä vastannut puhelimeen, huolestuimme. Reilun viikon päästä saimme häneen yhteyden ja hän ilmoitti, ettei pääse enää meille, koska anoppi ei enää jaksa hoitaa hänen lastaan.

– Balilaisten on vaikea sanoa ei tai sitä, että he eivät pysty jotakin asiaa hoitamaan. He myös haluavat välttää konflikteja viimeiseen asti ja siksi he eivät pysty kasvotusten puhumaan mistään, joka saattaisi tuoda huonon mielen toiselle.

Alkuun puhumattomuus söi hermoja, Sanna myöntää. Myös sähkö- ja vesikatkokset koettelivat, mutta niihinkin hänen perheensä on jo tottunut. Kuten siihen, että mikä tahansa voi hajota koska vain. Halvoilla kustannuksilla ja työvoimalla tehdään lyhytkestoisia ratkaisuja, Sanna mainitsee.

– On sanomattakin selvää, että väärinkäsityksiä syntyy. Mutta me olemme tähän nyt jo tottuneet, eikä mikään enää yllätä Balilla, Sanna sanoo.

Perheen koirat, Lucky ja Benny, lempipuuhassaan kirmaamassa riisipeltojen laidoilla. Kuva: Sannan kotialbumi
Perheen koirat, Lucky ja Benny, lempipuuhassaan kirmaamassa riisipeltojen laidoilla. Kuva: Sannan kotialbumi

Sanna Kokkosen ja hänen perheensä elämää tropiikissa voi seurata Viestejä paratiisisaarelta -blogista, jota hän pitää Me Naisten sivuilla.

4 nopeaa kysymystä

1. Mitä kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa muuttaa Balille?

”Lomailu ja asuminen Balilla ovat kaksi täysin eri asiaa. Ehdottomasti ei kannata tulla rahattomana. Täytyy olla pesämunaa, jota on valmis täällä käyttämään. Töitä ei saa välttämättä kovin helposti. Periaate täällä on, että indonesialaisella on aina etuoikeus työpaikkaan. Tosin jos on erityisosaamista, jota ei löydy paikallisilta, niin mahdollisuuksia aukeaa sitä kautta. Paratiisilla on myös ne varjopuolensa. Melko paljon joutuu joustamaan totutuista normeistaan. Asiat eivät aina toimi niin kuin itse omasta mielestään loogisesti on päässään miettinyt.
 
Moni asia takkuaa ja turhauttaa, virallisesti kehitysmaassa kun ollaan. Tosin tietyissä asioissa saa apua uskomattomiin kellonaikoihin. Esimerkiksi sunnuntaiaamuna kello 07.00 voi saada sähkömiehen, jota ei Euroopan arkisella 9–17-aikataululla saisi kuin ehkä unelmissaan.”

2. Millainen hintataso Balilla on?

”Tietyt isot asiat ovat huomattavasti edullisempia kuin Suomessa, kuten talonrakennus. Tosin ei se ole ihme, sillä mitään väliseiniä ja tiivisteitä ei tarvita. Periaatteessa ihan hökkeli riittäisi asumukseksi, jos ei halua ilmastointia. Tuontitavara on kallista, kuten juustot ja viinit – joita kaipaan.”

”Lomailu ja asuminen Balilla ovat kaksi täysin eri asiaa. Tänne ei kannata tulla rahattomana”, Sanna sanoo. Kuva: Zhu Andrew Lim Photography
”Lomailu ja asuminen Balilla ovat kaksi täysin eri asiaa. Tänne ei kannata tulla rahattomana”, Sanna sanoo. Kuva: Zhu Andrew Lim Photography

3. Mitä kaipaat eniten Suomesta?

”Omia vanhempiani. Ruisleipää ja äidin tekemää luumuhilloa. Karjalanpiirakoita. Salmiakkia ja Fazerin Sinistä. Lohta ja kesän tuoreita marjoja. Juustoja. Raikasta ilmaa ja puhdasta hanavettä. Neitseellistä luontoa. Saaristoa. Joskus kaipaan joitain suomalaisia kavereitani ja heidän kanssaan jutustelua.
Ajoittain kaipaan asioiden toimivuutta ja sitä, että Suomessa ei Indonesiaan verrattuna ole juurikaan korruptiota. Poikamme kaipaa Suomen ehjiä ja niin siistejä teitä. Hän kaipaa myös serkkupoikaa, jonka kanssa hän on kuin veli. Käymme tosin joka kesä Suomessa ja olemme vierailleet siellä myös talvella, joten sekä miehelläni että pojalla on hyvä Suomen-tuntemus. Molemmat pitävät Suomesta ja arvostavat siellä todella monia asioita.”

4. Pidät blogia Me Naisten sivuilla. Millaisista asioista blogistasi saa lukea?

”Kirjoitan Balin-arkeeni liittyvistä asioista ja elämän pienistä suurista ihmeistä. Saatan jäädä tuijottamaan riisipellon kauneutta ja syvää vihreyttä. Bloggaan tietenkin myös joogasta ja surffielämästä. Balilla sattuu ja tapahtuu välillä aivan uskomattomia asioita. Haluan jakaa näitä sangen kirjavan kulttuurin ihmeitä enemmän suomalaisten lukijoiden kanssa.

Haluan tuoda esiin myös sen, että on niin monta tapaa elää tätä elämää. Vapaa-ehtoinen yksinkertaisuus on meidän perheemme valinta. Kerron, miten se toi meille positiivisemman ja laadukkaamman elämän toisella tapaa.

Minulle on tärkeää kirjoittaa myös henkilökohtaisemmista ja kipeistäkin aiheista, kuten veljeni kuolemasta – joka tapahtui kolme vuotta sitten. En pelkää näyttää haavoittuvuuttani.

Jos pystyn omalla tavallani kirjoittamisen kautta auttamaan toisia ja tuomaan hiukan enemmän valoa sekä iloakin, niin olen onnistunut tavoitteessani!”

Kysely

Haaveiletko muutosta ulkomaille?

Kyllä
Kyllä
77.3%
En
En
22.6%
Ääniä yhteensä: 520
Girya

Sanna jätti oravanpyörän ja muutti perheineen Balille: ”Meille kirkastui, ettemme kuulu enää Eurooppaan”

Kaikki me löydämme onnemme eri paikoista ja mielentiloista. Toivotan Sannalle perheineen onnea Balilla asumiseen, vaikka olen varma, että he eivät enää pitkään jaksa Balilla asuakaan. Jossain vaiheessa elämän realiteetit tulevat vastaan ja edessä on muutto Suomeen tai turvalliseen Singaporeen. Kannustan kaikki tekemään tällaisia samanlaisia kokeiluja elämässään. Elämä on aivan liian lyhyt, että sen tuhlaa jossain Kuisankoskella, Helsingissä tms.
Lue kommentti

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.

Game of Thrones -sarjassa näyttelevä Peter Dinklage on ryhtynyt Petan kanssa toimiin huskyjen hylkäämisen vähentämiseksi.

Huskyt ja suden näköiset koirat ovat tärkeä osa Game of Thrones -sarjaa, ja monet fanit haluavat lemmikikseen samanlaisia koiria. Valitettavasti ilmiö näkyy huskyjen hankkimisen lisäksi myös hylättyjen koirien määrässä.

Helsingin Sanomat kertoo, että Britanniassa hylätään nykyään vuosittain jopa 80 huskya. Ennen Game of Thrones -sarjan alkua määrä oli vain noin kymmenen huskya vuodessa.

Sarjassa Tyrion Lannisteria näyttelevä Peter Dinklage on HS:n mukaan huolestunut siitä, että Game of Thronesin fanit ovat ottaneet siperianhuskyja lemmikeikseen. Moneilta faneilta on puuttunut koiraa ottaessa varmuus siitä, että lemmikistä pystyy pitämään huolta.

Dinklage on yhdistänyt voimansa eläinsuojelujärjestö Petan kanssa estääkseen koirien harkitsematonta ostamista ja hylkäämistä.

Peter Dinklage. Kuva: Lucy Nicholson / Reuters
Peter Dinklage. Kuva: Lucy Nicholson / Reuters

– Ymmärrämme että hurjasusien suosion myötä monet ovat ostaneet huskyja. Se on väärin löytöeläintalojen kotia tarvitseville koirille, ja lisäksi myös näitä huskyja hylätään usein. Niin usein käy, jos koira hankitaan hetken mielijohteesta, Dinklage kirjoittaa.

– Pyydän ja anelen, jos aiotte ottaa koiran perheeseenne, olkaa varmoja siitä, että olette valmiita suureen vastuuseen.

Myös esimerkiksi Game of Thronesissa Arya Starkia näyttelevä Maisie Williams toimii aktiivisesti eläimien oikeuksien hyväksi. Williams on muun muassa protestoinut delfiinien metsästämistä vastaan sekä puhuu eläinkokeilla testaamattomien tuotteiden puolesta. Vuonna 2016 hän myös adoptoi itselleen hylätyn koiran.

 

– Alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, Jari Sillanpää kertoo Ilta-Sanomissa.

Laulaja Jari Sillanpää, 52, kertoo Ilta-Sanomissa, miten alkoholin vähentäminen on vaikuttanut hänen hyvinvointiinsa. Jarin mukaan hänen painonsa on noussut tasaisesti viime kesästä lähtien.

– Aloin juoda viime kesänä limuja ja syödä irtokarkkeja. Limut tulivat alkoholin tilalla, Jari kertoo IS:ssa.

Jarin mukaan hän vähensi alkoholinjuontia ”radikaalisti” kolme vuotta sitten.

– Join ihan liikaa ja sain migreenioireita saunan ja alkoholin yhdistelmästä. Mutta alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, hän kertoo lehden haastattelussa.

Jari sanoo haluavansa lopettaa limsojen juonnin, jotta pysyisi hyvässä kunnossa. Hän ei kuitenkaan mieti ulkonäköään enää yhtä paljon kuin nuorempana.

Vuonna 2014 Jari kertoi Me Naisten haastattelussa, että hänen painonsa on jojoillut vuosia.

– Olen kurinalaiseen elämään aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Iän myötä minusta on tullut myös armollisempi itseäni kohtaan. ­Painoni on uran varrella vaihdellut 80 kilosta yli sataan kiloon, joten yleisöni on tottunut näkemään minut kaikenkokoisena, Jari kertoi syksyllä 2014.

 

Vierailija

IS: Alkoholin vähentäminen ajoi Jari Sillanpään limsa- ja irtokarkkikoukkuun

Lopetin alkoholin juonnin (en ollut suurkuluttaja, lasi viiniä silloin tällöin) puolitoista vuotta sitten kokonaan kun aloin urheilla vakavammin. Puoli vuotta myöhemmin tajusin olevani sokerikoukussa. Saatoin syödä jopa puolikiloa karkkia/suklaata päivässä, joka päivä. Noin vuosi sitten päätin lopettaa sokerin syönnin (karkit ja vastaavat, ei hedelmiä). Alkoholiin en ole sortunut kertaakaan mutta sokeriin monta kertaa. Nyt taas kolme viikkoa ilman mutta vaikeaa se on edelleen. Sokeri on...
Lue kommentti