Samin korvaa koristaa Kuusamon kirves, koska Meeri on sieltä kotoisin. ”Mun koira Elvi, 13, on toiseksi pisin naissuhteeni. Se on ihmekoira: senkään ei pitäisi olla enää hengissä.”

Sami Yaffa on yli viisikymppisenä umpirakastunut. – Ennen Meeriä en ole kokenut mitään tallaista, rocklegenda sanoo.

Hän halusi nälkäisenä varastaa Abban Benny Anderssonin minkkiturkin ja ruokaostokset.

Hän löysi siivoamastaan autosta rahakassin – ja piti kaiken.

Hän soitti Razzlen kuolemasta tyttö­ystävälleen ja sai kuulla tulevansa isäksi.

Hanoi Rocks -basisti Sami Yaffan elämään on mahtunut hurjia ylä- ja ala­mäkiä, mutta 52-vuotias mies vitsailee rennosti kerratessaan omaa matkaansa, josta on nyt tehty elämäkerta Tie taipuu.

Syynä hyväntuulisuuteen on paitsi asenne, jonka mukaan kovimpienkin kipujen kautta kasvaa, myös asia, joka saa jokaisen kasvoille kestohymyn: tuore rakkaus.

Kun Sami tapasi palkitun valokuvaajan Meeri Koutaniemen, 28, maaliskuussa, hän pakkasi kamansa Mallorcalta lähes siltä istumalta ja muutti Meerin kanssa saman katon alle.

”Meidän piti jutella tunti. Juttelimme viisi. Se oli siinä.”

Meerin nimi livahtelee suusta luontevasti, eikä basisti ole omien sanojensa mukaan ”kokenut koskaan mitään tällaista”. Korvassakin killuu Kuusamon kirves, koska sieltä Meeri on kotoisin.

– Voi herrantuuteli, kun tapasin Meerin… rocktähti sulaa.

– Hitto, se tuli ihan puskista! Laitoin hänelle Facebook-viestin töiden vuoksi, ja meidän piti jutella tunti. Juttelimme viisi. Se oli siinä. Arvostan sitä naista äärettömän paljon niin työn puolesta kuin ihmisenäkin. Meeri tuo mulle onnea.

Meerissä koskettaa muun muassa se, että hän ymmärtää Samin työtä ja elämäntapaa. Se ei ole yhdeksästä viiteen eikä viitenä päivänä viikossa – kummallakaan.

– Teemme molemmat töitä ulkomailla, toipuminen kestää, eikä yhteistä aikaa ole paljon. Katsomme kalentereista, milloin tapaamme. Kun olemme yhdessä, arki on aamupalan tekoa ja koiran ulkoilutusta.

– Me molemmat myös pidämme matkustelusta, vieraista kulttuureista ja ruoanlaitosta. Hän on käynyt useammassa maassa kuin mä ja nähnyt vielä karumpia juttuja, vaikka on niin nuori.

Mutta mitä elämässä piti tapahtua, että Sami löysi Meerin 36:n maailmaa kierretyn vuoden jälkeen?

Koulunpenkiltä lavalle

Jo uran alku on absurdi: Sami oli 16-vuotias koulupoika, joka oli joutunut tuplaamaan ysiluokan, kun Tumppi Varonen Pelle Miljoonasta soitti ja kysyi bändiin.

– Oli uskomatonta, että pääsin Suomen suurimpaan bändiin, kun olin vähän soitellut jossain Matinkylässä.

Samassa yhtyeessä hän tapasi Andy McCoyn. Pian hän tutustui myös Brigitte Bardot’lta näyttäneeseen mieheen Michael Monroeen ja 17-vuotiaana huomasi hylänneensä Pelle Miljoona Oy:n ja olevansa Andyn ja Miken houkuttelemana Tukholmassa. Heidän uusi bändinsä olisi vielä kovempi, maailman paras!

Arki oli kuitenkin karua. Kun Suomessa Sami oli soittanut täysille saleille, Tukholmassa hän oli epätoivottu: koditon, rahaton, nälkäinen ja suomalainen.

Sami nukkui kaduilla, metroasemilla ja rappukäytävissä ja teki pikkurötöksiä saadakseen rahat edes juustosämpylään.

– Se oli sellaista lompakon vohkimista sammuneilta.

Kerran hän norkoili Michaelin ja mukaan lähteneen Nasty Suiciden kanssa ostarilla, kun he näkivät Abban Bennyn minkkiturkkeineen ruokaostoksilla.

– Siellä se veteli tukka kammattuna kyljyksiä kärryihinsä. Emme olleet syöneet varmaan kahteen päivään ja päätimme lyödä sitä halolla päähän ja viedä sen turkin ja ruuat!

He etsivät jo kättä pidempää, mutta parkkipaikalla odotti pettymys. Kaupan vartija saatteli Abba-tähden autolleen.

Samin äiti, jonka kanssa poika oli vielä hetkeä aiemmin elänyt kahden, ei ihan tiennyt totuutta Samin elämänlaadusta, mutta kannusti tavoittelemaan unelmia. Vaikka Tukholman-vuodet olivat täynnä kerjuuta ja kurjuuttakin, ne olivat myös kovaa treenausta ja työtä rokkilegendaksi.

– Jos nyt mietin, päästäisinkö 16-vuotiaan Samin keikoille ja 17-vuotiaana maailmalle, päästäisin. Tässähän mä vielä oon.

Tähteys toi päihteet

Hanoi Rocksin ja Samin tie rappukäytävistä tähteyteen vei viisi vuotta.

Kun muut kävivät armeijaa, kuluttivat opiskelupaikan penkkiä ja muuttivat hyvällä tuurilla Espoosta Helsinkiin, Sami lähti Lontooseen, sieltä rumpali Razzlella täydennetyllä kokoonpanolla Hanoi-rundeille ympäri maailmaa ja päätyi Los Angelesiin kovimpien rocktähtien keskelle – ja heroiinikoukkuun.

Päihteet olivat olleet piirien itsestäänselvyys jo Tukholman- ja Lontoon-vuosista saakka. Ensin kannabista, josta Sami sai huumetuomionkin alaikäisenä, sitten amfetamiinia ja lopulta heroiinia.

”Takaraivossa soi varoituskello: älä jää pahasti koukkuun.”

”Heroiini oli vain juttu toisten joukossa, ja jengi veti sitä casually. -- Heroiini tuo maailman parhaan fyysisen olon. Täysin orkkumatskua. Ja aivoissa kulkee oma filmi, meditatiivinen filmi, jota voi itse ohjata. -- Millään ei ollut mitään väliä, enkä ollut mitään vailla.”

Samaan aikaan piti onnistua yksi tunti päivässä eli loistaa keikalla. Joskus se onnistui, joskus erilaiset päihteet lamauttivat lavallakin. Se hävetti.

– Ei se kuitenkaan mitään tillin tallin -elämää koko ajan ollut, Sami sanoo nyt.

– Maailmankuva oli silloin sellainen. En ole ikinä ollut sitä mieltä, että mitään ei saisi kokeilla, mutta koko ajan takaraivossa soi varoituskello: älä jää pahasti koukkuun. Kyllä sitä hepoharrastusta silti kesti varmaan joku vuosi.

Silloinen tyttöystävä Anna sai Samin kerran seuraamaan selvin päin, miltä narkkari näyttää. Kavereiden sekoilu avasi silmät. Hän ryhdistäytyi.

– Nykyään juoksen karkuun kaikkia, jotka ovat pöllyissä. En jaksa heitä, enkä edes ymmärrä, miten vedin itsekin niin riskaabelisti, mutta sellainen on ihmisluonne. Kokeilin, mutta osasin olla järkevä.

– Ostin just simmarit ja alan käydä uimahallissa. Sitä se rocktähteys tämän ikäisenä on, Sami nauraa.

Kuolemasta syntymään

Herätys! 21-vuotias Sami nuokkui Mötley Crüen laulajan Vince Neilin kämpillä Los Angelesissa, kun häntä ravisteltiin hereille. Razzle ja humalassa ratissa ollut Vince olivat ajaneet kolarin. Razzle oli kuollut.

Kun Sami soitti Annalle Ruotsiin kertoakseen suru-uutisen, Anna kertoi olevansa raskaana. Koko elämä muuttui silmänräpäyksessä. Hanoi Rocks oli tehnyt viisi studioalbumia, luonut oman musiikkityylin Losiin – ja nyt kaikki oli ohi. Kolari lopetti tarinan, sillä Sami halusi surra ja keskittyä vauvanodotukseen eikä tehdä musiikkia tai bisnestä.

– Koko meidän hullu bändihän kulminoitui siihen, että yksi meistä kuoli ja mun universumi räjähti.

Kaikki surivat tavallaan, ja bändin sisällä alkoi olla kitkaakin. Siitä Sami ei halua puhua oikein vieläkään, mutta kuvaa kirjassa tilannetta näin:

”Olin surun murtama, tapahtuneesta sekaisin, ja yhtäkkiä osa porukasta oli jo suunnittelemassa tulevaisuutta. Tietysti bändistä tulee kuuluisampi, kun jäsen kuolee, mutta mun mielestä oli todella mautonta ruveta kelaamaan kokoonpanomuutoksia, kun Razzle vielä makasi sairaalan muoveissa. -- (Bändi) ei kiinnostanut tämän jälkeen enää ollenkaan. Tiesin ainoastaan, että lapsi on tulossa, musta tulee isä, elämää on muutettava.”

He muuttivat Annan kanssa Ruotsiin. Entisellä rocktähdellä ei vain ollut rahaa, koulutusta eikä töitä. Pudotus oli raju.

– Onhan siinä melkoinen kontrasti, että kolme kuukautta myöhemmin, kun olin soittanut televisiossa 30 miljoonalle, pesin vessoja saadakseni toimeentulon. Enhän mä siitä nauttinut. Se oli kylmä suihku, mutta se antoi nöyryyttä.

Sami pääsi autokorjaamolle ja löysi kerran eräästä autosta rahalaukun. Kaapin kokoinen korsto tuli kyselemään sitä vasta kuukausia myöhemmin. Sami valehteli pokkana, ettei tiedä laukusta mitään. Hän piti 60 000 kruunua itse.

– Se oli karmaa. Olin menettänyt juuri kaikki bändituloni, joten maailmankaikkeus antoi minulle takaisin.

Toisaalta Sami ei koskaan nähnyt Ruotsiin paluuta alamäkenäkään.

– Surin edelleen ystäväni kuolemaa enkä niinkään bändiä, ja sitten se oli lapsen takia elämäni parasta aikaa.

– Sain kokea jotain ihan mieletöntä: syntymän, ensiaskeleet, ensimmäiset sanat.

Razzle oli niin tärkeä, että hänen kunniakseen Sami nimesi poikansakin, Nicholaksen. Se oli Razzlen oikea nimi.

Elämän naiset

Annan ja pojan kanssa meni hyvin kaksi vuotta. Sitten tuli ero ja muutto Yhdysvaltoihin, kun soittokipinä alkoi taas löytyä.

Kipinöitä lenteli myös muuten. Yhdysvaltain-vuosinaan Sami avioitui kahdesti. Toinen liitto oli hyvä, ensimmäinen ei. Oli siinä rakkauttakin, mutta nainen merkitsi Samille lähinnä työlupaa.

Vaimon mielenterveys ei ollut vakain.

”Tulin iltapäivällä treeneistä. Asunnon ovi avautui suoraan keittiöön. Valkoisella keittiönlattialla makasi lakananvalkoinen vaimoni, molemmat valtimot auki, keskellä kaksimetristä verilätäkköä. Kuollut.

Ei ollutkaan, verta pulppusi vieläkin.”

– Hän selvisi, mutta se oli ihan hirveää, tietenkin. Yritin auttaa häntä, mutta jossain vaiheessa oli pakko uskoa, etten voi.

– Nykyään hänellä menee hyvin. Hän lähetti minulle meilin nelisen kuukautta sitten ja pyysi anteeksi kaikkea.

Suhde toiseen vaimoon, Karmeniin, kesti 14 vuotta. Naimisissa he olivat neljä viimeistä.

– Heti kun mentiin naimisiin, alamäki alkoi, Sami nauraa.

Karmen on hänen hyvä ystävänsä edelleen, ja he tekevät yhdessä musiikkia Mad Juana -bändissä.

Naisia on ollut muitakin, mutta kaikkia yhdistää se, että suhteet ovat kestäneet vuosia. Annankin kanssa hän mahtuu hyvin aikuisen poikansa keittiöön.

Sami sanoo, että naiset ovat opettaneet hänelle elämässä kaiken.

– Myös siskoni, äitini ja mummoni ovat minulle läheisiä. Mummoni sisko Guri oli esikuvani: hän veti röökiä non­stoppina, puoli pulloa viskiä päivässä ja eli 97-vuotiaaksi tavoistaan huolimatta. Hänestä näki, että hän tykkäsi olla täällä. Rakasti kaikkea, nauroi kuin hullu eikä huolinut liikaa. Opin, että noin mäkin haluan elää! Mä olen tosi iloinen ihminen sisältäni.

Ei syytä katua

Menneisyyden kipeistä kohdista huolimatta Sami ei kadu tekojaan. Toki kaksi isoa asiaa olisi saanut mennä toisin: Razz­len ei olisi tarvinnut kuolla, ja Sami olisi voinut olla parempi isä.

”Poikani oli 17-vuotias, kun löysimme toisemme uudelleen.”

Nicholaksen kovimpina teinivuosina isän ja pojan yhteys katkesi. Vaikka Sami yritti tavata poikaansa, Nicholas ei tullut edes puhelimeen.

– Se oli tosi rankkaa. Hän oli 17-vuotias, kun löysimme toisemme uudelleen. Hän tuli käymään Nykiin luokseni, ja kun minä odotin näkeväni kentällä jonkun pikkupojan, siellä olikin vastassa mun kokoinen skinhead, joka heitti, että hej farsan. Olin ihan, että apua.

Yli kolmikymppinen Nicholas työskentelee nykyään personal trainerina.

– Vaikka en aina ollut ihan paras isä, olen yrittänyt pitää yhteyttä. Yrittäminen on tärkeintä, että tuntee toisen haluavan pitää kiinni. Omien vanhempien ratkaisuja on helppo arvostella, mutta niitä ei ymmärrä, ennen kuin on itse saanut lapsen. Oma perheeni hajosi, kun oli 11-vuotias. Nyt ajattelen, että sellaista sattuu.

Ja toisaalta: jos elämässä ei olisi ollut kaikkia kuoppia, Sami ei olisi juuri nyt tässä, näin onnellisena.

– Mulle on edelleen elämässä tärkeämpää matka kuin määränpää. Vaikka haaveet saavat nousemaan sängystä, pitää nauttia jo niiden tavoittelusta ja tekemisestä. Kun saan jotain valmiiksi, se ei kiinnosta mua enää, vaan muistan, kenen kanssa sen tein ja olinko silloin onnellinen.

Meeristä hän on niin varma, että pari suunnittelee jo yhteisiä töitä. Samia se ei pelota, sillä työnjako sujuu luontevasti.

– Jos molemmat uskovat samaan ja löytyy punainen lanka, työtä voi tehdä yhdessä. Tein niin jo Karmenin kanssa vuosia, ja hyvin sujui. Emme ole Meerin kanssa riidelleet muutenkaan, joten miksi tässäkään? 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Sami Yaffa

  • Sami Takamäki syntyi Espoossa 4.9.1963.
  • Basisti, Hanoi Rocksin perustajajäsen. Soittaa nyt Michael Monroen bändissä.
  • Tunnetaan myös Venla-palkitusta Sound Tracker -ohjelmasta.
  • Asuu Helsingin Kalliossa valokuvaaja Meeri Koutaniemen kanssa.
  • Aikuinen poika Ruotsissa.
  • Tommi Liimatan toimittama elämäkerta Tie taipuu (Like) ilmestyi juuri.

Mariannaa näytellyt Oona Kare on saanut faneilta paljon palautetta hahmon kuoleman jälkeen.

Oona Kareen näyttelemä Marianna sai tällä viikolla dramaattisen lopun Salatut elämät -sarjassa. Marianna tekee itsemurhan hukuttautumalla äitinsä kanssa. Vuodesta 2013 asti traagista hahmoa näytellyt Oona arvelee roolin olleen hänen uransa opettavaisin.

– Mariannan näytteleminen oli älytöntä tunteiden myllerrystä. Minun piti opetella erilaisia keinoja, jotta pääsin tunnemyrskystä kuvauspäivän jälkeen irti. Liikunta oli paras keino.

Hahmon traagisesta kuolemasta on tullut faneilta paljon palautetta. Myös fakta ja fiktio menevät katsojilta helposti sekaisin.

– Kun istuin ruuhkabussissa, viereeni istui henkilö, joka sanoi, että olen kauhea ihminen. Olin hetken ihmeissäni, kunnes puolustauduin, että kyseessä on roolihahmoni. Yleensä jengi huutelee vain, että hei Salkkari-Marianna. Se ei haittaa minua lainkaan, Oona kertoi Smurffit: Kadonnut kylä -elokuvan kutsuvierasensi-illassa.

Oona kuvasi päätösjakson puoli vuotta sitten. Nyt hän etsii töitä.

– Marianna oli vaikea ja dramaattinen hahmo. Ei ollut yllätys, että sen tarina lopulta päättyi, vaikka Salkkareissahan kaikki on aina mahdollista. Toivoin välillä, että hahmon elämässä olisi ollut enemmän valonpilkahduksia. Nyt kaikki oli aika synkkää.

Pieleen menneet sijoitukset opettivat sen, että Vappu aikoo jatkossa punnita tarkemmin miehensä näkemykset.

Tv-juontaja Vappu Pimiä on usein kehunut miestään Teemu Huuhtasta. Nyt aviomies saa kehuja Kotilieden haastattelussa, jossa Vappu avautuu työurastaan ja rahankäytöstään.

– Hän on paras tukijani. Kierrätän ideani hänellä. Hän myös sanoo vastaan, jos pitää jotain ajatusta huonona, Vappu kertoo Kotiliedessä.

Hän avautuu lehdessä myös hetkestä, jolloin ei kuunnellut puolisonsa neuvoja – vaikka jälkikäteen ajateltuna silloin olisi kannattanut. Teemu varoitteli Vappua, kun tämä sijoitti säästöjään luomuruokaan erikoistuneeseen yritykseen.

Yrityksen konkurssissa Vappu menetti säästönsä.

– En kuunnellut miestäni, vaikka olisi pitänyt. Jatkossa punnitsen hänen näkemyksiään tarkemmin.

”En kuunnellut miestäni, vaikka olisi pitänyt.”

Lehdessä Vappu sanoo, että hän on tehnyt menestyksensä eteen paljon työtä. Rahankäytön mallin hän on oppinut isältään, ”eikä mitään ole tippunut taivaalta suoraan syliin”.

– Minut on kasvatettu pitämään itsestäni huolta. En ole koskaan pyytänyt penniäkään yhdeltäkään mieheltä.

Vappuna keikoille palaava Jenni Vartiaisen keikkatauko ei ollut mutkaton.

 Laulaja Jenni Vartiainen kärsi keikkatauollaan pitkittyneestä äänihuulen turpoamisesta, joka vei hänet lopulta puhekieltoon.

– Olin huolissani, että palautuuko ääneni koskaan ennalleen. Siinä ehdittiin epäillä kaikkea, mistä tilanne johtuu. Ylärekisteri puuttui kokonaan ja lauloin puheäänellä. Jouduin puhekieltoon, ja olin useita päiviä puhumatta.

Sairastumisen aikana Jenni kirjoitti uusia kappaleita, mutta niiden viimeistely ja levyttäminen jäivät tälle keväälle.

– Se oli hyväkin, että äänen kanssa piti pihtailla. Kappaleiden mehusteluvaihe kesti pidempään.

Viime aikoina Jenni on viettänyt lähes kaiken vapaa-ajan studiolla.

– Olen ihan studiomyyränä siellä. En edes joka päivä kehtaa ottaa sieltä kuvia sosiaaliseen mediaan, kun olen vaan siellä.

Keikkatauon aikana Jenni ehti viettää sosiaalista elämää, tavata ystäviä ja läheisiä.

– Elämäni oli tosi sosiaalista. Tein myös kotiin liittyviä projekteja, joita en ole ehtinyt tehdä.

Uusi puoli esiin

Kymmenen vuotta sitten Ihmisten edessä -albumin julkaissut laulaja arvelee olevansa uuden edessä. Vuoden alussa julkaistu Turvasana-kappale toi esiin suurelle yleisölle aivan uuden puolen Jenni Vartiaisesta.

– En lähtenyt tietoisesti tekemään mitään räävitöntä. Tuo puoli on osa minua, ja oli täysi vääjäämätön ja luonnollinen askel, että se tuli nyt esille. Trilogian julkaisemisen jälkeen olen tietoisesti vapauttanut itseni monesta työskentelytavasta. Nollannut tilanteen.

Lue myös: ”Mä oon väsynyt pelkkään hiplailuun”, Jenni Vartiainen laulaa uudella Turvasana-kappaleellaan – kuuntele!

34-vuotiaana Jenni elää arkena hyvin samanlaista elämää kuin taiteilijaystävänsä.

– Ystäväpiirini koostuu muusikoista ja tanssijoista. Meillä on koko ajan menossa omat projektimme. Nuorempana toivoin, että pystyisin löytämään työn, joka tarjoaa minulle haastetta ja jossa tunnen olevansa oikeassa paikassa. Viidentoista vuoden jälkeen minulle ei ole tullut sellainen olo, että minulla ei olisi musiikillisesti mitään annettavaa.

Cheek kertoo saaneensa tappouhkauksen suurkeikkansa alla.

Rap-artisti Jare ”Cheek” Tiihonen avautuu Kauppalehden haastattelussa tappouhkauksestaan, jonka hän sai Hartwall Arena -jäähallikeikkansa alla.

– Onhan se aika diippiä, että juttu menee niin pitkälle, että sut uhataan tappaa Hartsun keikalle.

”Onhan se aika diippiä, että juttu menee niin pitkälle, että sut uhataan tappaa Hartsun keikalle.”

Artisti on ollut aiemmin vaitonainen tappouhkauksista. Tälläkin kertaa hän kuittaa asian lyhyesti: uhkaukset johtivat poliisisuojeluun ja luotiliiveihin turvamiehille, Cheek, 35, toteaa lehdessä.

Hän lisää, että rankatkin asiat on pakko hyväksyä. Se kaikki on vain elämää.

– Ei sitä voi ruveta pelkäämään sanomisiaan tai tekemisiään, vaan pitää mennä vaan all out, niin kuin tähänkin asti.

Viimeisimpänä aluevaltauksena Cheek on lähtenyt mukaan Helsingin ravintolabisnekseen. Hänen osaksi omistamansa yökerho avautuu perjantaina.