Antti Virmavirta näyttelee Kuuluttajan-sivuroolin ensi-iltaan tulevassa Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu -elokuvassa. Kuva: Jonna Öhrnberg
Antti Virmavirta näyttelee Kuuluttajan-sivuroolin ensi-iltaan tulevassa Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu -elokuvassa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Näyttelijä Antti Virmavirta makasi useita viikkoja vuoteen omana muttei ottanut sairauslomaa. – Olen mieluummin työtön kuin sairas, hän sanoo.

Konkarinäyttelijä Antti Virmavirran piti tähdittää syksyllä Suomen komediateatterin Toinen kerta toden sanoo -näytelmää Satu Silvon aisaparina. Vain muutama päivä ennen ensi-iltaa näyttelijä joutui kuitenkin perumaan kaikki syksyn esityksensä äkillisen sairastumisen takia.

Antti kärsi niskarangan välilevyn pullistumasta, joka teki hänet liikunta- ja työkyvyttömäksi usean viikon ajaksi. Uutuuskomedian ensi-iltaa lykättiin vuodella eteenpäin syksyyn 2017.

” Pelkäsin, että tilanne olisi paljon pahempi.”

– Makasin pari kolme viikkoa vuoteen omana, enkä olisi pystynyt tekemään yhtään mitään. Erikoisinta on se, ettei minulla ole aavistustakaan, mistä moinen johtui. Niskaani ei ollut kohdistunut mitään iskua tai traumaa, ja kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kärsin niskakivuista, Antti kertoi Kanelia Kainaloon, Tatu ja Patu -elokuvan kutsuvierasensi-illassa keskiviikkoiltana.

Mieluummin työtön kuin sairas

Vähitellen Antin vointi on alkanut kohentua, ja hän on päässyt takaisin jaloilleen. Sairauslomalaiseksi hän ei halunnut missään vaiheessa kirjoittautua.

– Tällä hetkellä voin jo oikein hyvin. Pelkäsin, että tilanne olisi paljon pahempi, mutta magneettikuvien tulos oli onneksi älyttömän hyvä. Minulle olisi tyrkytetty sairauslomaakin, mutta en suostunut sellaista ottamaan. Olen mieluummin työtön kuin sairas, näyttelijä sanoi.

”Toistaiseksi olen vain ajanut traktoria ja nostanut perunoita omassa pihapiirissäni.”

Toipumisen lomassa Antti on jo alkanut elätellä toiveita töihinpaluusta. Mikäli sopiva työ osuu kohdalle, hän saattaa tehdä jotakin jo syksylläkin. Säännöllinen työskentely on vielä toistaiseksi liian aikaista.

– Katsotaan, mitä eteen tulee ja mitä lääkärit sanovat. Toistaiseksi olen vain ajanut traktoria ja nostanut perunoita omassa pihapiirissäni.  

– En usko, että selkä kestää vielä säännöllistä teatterilavalla heilumista. Jos tekisin nyt samalla intensiteetillä töitä kuin aiemmin, olisin kahden viikon päästä uudestaan solmussa. Siinä mielessä olen kuitenkin vielä toipilas.

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.