”Tuskin kukaan nainen nauttii, jos kiloja tulee lisää, mutta paino tuntuu nykyään elämässäni hyvin pieneltä asialta”, Raakel sanoo.

Raakel Lignell antoi kasvot onnistuneelle elämäntaparemontille, mutta sitten sairastelu vei huippukunnon. Kävi niin kuin Raakelille monesti ennenkin. – Elämä muistutti taas, ettei sitä voi hallita.

Sekin on tainnut taas sortua mässäilemään.

Raakel Lignelliä nolotti, vaikka hän hyvin tiesi, ettei siihen ollut mitään syytä.

Mutta ihan varmasti joku ajatteli hänestä nyt niin.

Hän oli antanut kasvot onnistuneelle elämäntapamuutokselle: Pudottanut painoa yli viisikymmentä kiloa ja pienentynyt seitsemän vaatekokoa. Treenannut itsensä huippukuntoon, voittanut Tanssii tähtien kanssa -kilpailun, laatinut terveellisen elämän oppaita, blogannut ja luennoinut pysyvästä painonhallinnasta. Löytyiköhän Suomesta ketään, joka ei olisi kuullut Raxun rempasta?

Mutta nyt elämänmuutosonnistuja makasi voimattomana sohvalla toivoen, että nosturi olisi tullut nostamaan ylös. Koko ajan väsytti, eivätkä siihen auttaneet kunnon yöunet, ei terveellinen ruokavalio eikä liikunta. Kaiken lisäksi vanha lonkkavaiva oli alkanut vihoitella ihan tosissaan, ja lääkäri oli määrännyt Raakelille pakkolepoa.

Tällaistako loppuelämäni nyt on? Jatkuvaa kipua? Tuleeko enää milloinkaan päivää, jolloin ei koske? Mitä jos en voi enää koskaan urheilla? Raakel mietti.

Viidenkympin kriisi

– Viidenkympin kriisi tuli pari vuotta etuajassa, joulukuussa tasavuosia täyttävä Raakel sanoo nyt muistellessaan synkimpiä fiiliksiään.

Lämpimänä syyspäivänä maailma näyttää jo valoisammalta, vaikka kuluneet pari vuotta ovatkin olleet ”ihan paskaa”, kuten suorasanainen Raakel sen muotoilee.

Kaksi vuotta sitten Raakelilla havaittiin kilpirauhasen vajaatoiminta, ja vuosi sitten hänen lonkkansa leikattiin. Nyt Raakel on kuitenkin päässyt tanssitunnille pitkän tauon jälkeen.

– Oli ihanaa, mutta nyt kyllä tunnen sen kropassani. Se on vain täytynyt hyväksyä, että palautuminen on tässä iässä jo hitaampaa. En ole enää niin ketterä, en fyysisesti enkä psyykkisesti.

Raakel oli kärsinyt lonkkavaivastaan nuoruudestaan lähtien. Hän keksi pitkään tekosyitä lykätä leikkausta, koska tiesi, ettei voisi treenata sen jälkeen kunnolla pitkään aikaan. Mutta kun nukkuminenkin muuttui kipujen takia vaikeaksi, ei ollut enää vaihtoehtoja.

Vaikka itse operaatio sujui hyvin, toipuminen on takkuillut. Kun lonkan virheasento viimein korjattiin, muu kroppa hämmentyi ja alkoi vuorostaan vihoitella erilaisilla kolotuksilla. Kepeillä kinkkaaminen sai olkapään tulehtumaan.

– Kivut ovat syöneet energiaani. Liike olisi lääke, mutta koska totutunlainen jumppaaminen ei ole ollut nyt mahdollista, möröt ovat päässeet aina välillä kylään. Olkapäätulehduksen takia en voinut edes soittaa viulua. Se oli ennen liikuntaa keinoni purkaa huonoja fiiliksiä. Synkimpinä hetkinä olen käynyt läpi monenlaisia tunteita aina itsesäälistä epätoivoon ja häpeään.

Juuri niinä hetkinä Raakel on miettinyt sitäkin, mitä muut hänestä ajattelevat.

– On käynyt mielessä, olenko nyt pettänyt kaikki, joille olen ollut esimerkkinä ja innoittajana. Ja samalla kuitenkin tiedän, että en. Tämä on minun elämääni, eikä sairauksille voi mitään.

Kovempi kuin kundit

Kilpirauhasen vajaatoimintaa Raakel osasi alkaa epäillä, kun aloitekyky arkisiin askareisiin katosi. Yhden burn outin kokeneena hän tunnisti, että tällä kertaa ei ollut kyse loppuunpalamisen kaltaisesta uupumuksesta.

– Jaksoin kyllä innostua töistäni, mutta kotona hommat seisoivat. Meillä on ollut aina kotona paljon puuhaa, koska sekä talo että piha ovat isoja, mutta nyt en jaksanut yhtään puuhastella. Väsyneenä tai kipeänä käännyn myös helposti sisäänpäin, en jaksanut olla vapaalla sosiaalinen ja tavata ihmisiä.

Oikeaa lääkitystä on etsitty jo parin vuoden ajan, ja nyt näyttää, että ollaan vihdoin oikealla tiellä. Samassa ajassa Raakel on ehtinyt tehdä sairauden kanssa sinunkaupat ja kutsuu sitä nyt tuttavallisesti ”kilppariksi”.

”Oli mahtavaa oli vetää rankempia treenejä kuin parikymppiset kundit vieressä.”

– Alan taas tunnistaa itseni, hän sanoo.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on ollut Raakelin suvussa muillakin. Yksi syy sairauden laukeamiseen saattoi silti olla liian kova treeni, joka sotki hormonitoiminnan. Parhaimmillaan Raakel treenasi joka päivä useamman tunnin ajan kerrallaan ja valitsi ryhmäliikuntatunneista aina raskaimmat.

– En silti kadu ajanjaksoa, vaan muistelen kaiholla, kuinka mahtavaa oli vetää rankempia treenejä kuin parikymppiset kundit vieressä. Olen niin onnellinen, että sain kokea liikuntaan hullaantumisen!

Raakel kuvailee eläneensä yli nelikymppiseksi vailla varsinaista kosketusta omaan kehoonsa. Siksi kuntokin pääsi aikoinaan rapistumaan, ja kiloja kertyi varkain.

– Oli ihanaa löytää oma keho, nähdä mihin kaikkeen se pystyy ja kuinka paljon se pystyy tuottamaan minulle mielihyvää.

Pikku hiljaa Raakel on saanut taas luvan aloittaa liikkumisen, mutta body combatin sijasta nyt on mentävä mieluummin body balanceen. Entiset tappo­treenit on ollut pakko unohtaa toistaiseksi, ehkä jopa ikuisesti.

– Nyt vain herättelen kehoani, houkuttelen pikku hiljaa kivun ohi, vahvistan liikeratoja. Lempeän voimistavaa liikuntaa – mutta on se vain välillä niin kauhean tylsää.

Luopumissurua

Samaan saumaan sairastelun kanssa osui toinenkin iso elämänmuutos: koti alkoi tyhjentyä, kun lapsi toisensa jälkeen muutti pois.

Lignellien iso talo Sipoossa oli ollut aina täynnä ääntä ja elämää, mutta nyt tuntui, että seinät huusivat tyhjyyttä. Viidestä lapsesta asuu kotona enää kuopus, hänkin jo abi.

– Se on kyllä ollut identiteettikriisin paikka. Olen ollut yli kaksikymmentä vuotta äiti, hoivannut ja huolehtinut, ja yhtäkkiä minua ei enää tarvitakaan samalla tavalla kuin ennen. Olen joutunut miettimään uudestaan, kuka minä olen. Mitä minä haluan elämältäni?

Raakel on huomannut myös osien vaihtuneen: enää hän ei olekaan se viisas aikuinen, joka on aina oikeassa ja opastaa, vaan nykyään tuntuu, että lapset opettavat häntä monessa asiassa – ja pitävät myös perillä maailmanmenosta.

– Ihailen lastemme sukupolvea. Tuntuu, että he ovat paljon valmiimpia ja fiksumpia ja ymmärtävät koko maailmaa paremmin kuin itse tuon ikäisenä.

Perhe pyrkii edelleen kokoontumaan yhteen säännöllisesti, mutta tapaamiset ovat harventuneet, ja niistä pitää nykyään sopia kalentereiden kanssa. Aikuistuvilla lapsilla alkaa olla aikuisten kiireet. Lasten aikuistumisen seuraaminen on ollut Raakelille yhtä aikaa haikeaa ja ihanaa, sekoitus ylpeyttä ja huolta.

– On ihanaa, että lapset pääsevät oman elämän alkuun, saavat opiskelupaikkoja, omia asuntoja ja kivoja tyttö- ja poikaystäviä, mutta miksi minua silti itkettää? Viime vuodet ovat olleet haikeaa luopumissurua: elämä on myös luopumista, sen olen joutunut nyt hyväksymään.

Vähän armoa

Lasten aikuistuminen tuo Raakelin ja hänen puolisonsa Nicken kokonaan uuteen tilanteeseen. Pariskunta ei ole koskaan ollut ihan vain kahden, sillä suhteen alkuvaiheessa Raakelilla oli jo esikoistyttärensä.

– Onneksi viihdymme yhä aidosti hyvin toistemme seurassa, Raakel sanoo.

– Nyt meillä on taas mahdollisuus tavata ystäviämme yhdessä, mutta myös tehdä kumpikin omia juttujamme. Ruuhkavuosien jälkeen minulla on aika kova tarve myös hiljaisuudelle ja rauhalle ja ihan vain olemiselle, kuten sohvalla lueskelulle.

Sohvalle pötkähtämistä Raakelin on pitänyt opetella, sillä itsensä piiskaaminen on ollut hänelle aina löysäilyä tutumpaa.

– Viulunsoitto opetti minulle jo varhain, että aina voi parantaa, kehittyä ja tehdä asiat vielä paremmin. Se on leimannut ajatteluani hyvin vahvasti kaikessa, mitä olen tehnyt. Mutta nyt on ollut pakko treenata vaihteeksi armollisuutta itseään kohtaan.

”Olen jo oppinut, että vaikka välillä tuntuisi kuinka pahalta, sekin menee ohi.”

Armollisuutta ja myötätuntoa Raakel toivoisi muidenkin harjoittelevan – sekä itseään että toisia kohtaan.

– Viime vuodet ovat olleet minullekin hyvä muistutus siitä, ettei elämä ole aina hallittavissa. Juuri kun olin ajatellut, että homma on hanskassa, peliin puuttuikin tekijä x. Sitten on vain löydettävä keino sopeutua. Tähän ikään mennessä olen jo oppinut, että vaikka välillä tuntuisi kuinka pahalta, sekin menee ohi.

Raakel pohtii, että juuri ikä ja itsetuntemus ovat helpottaneet sopeutumista nykyiseen tilanteeseen – siitä huolimatta, että hän ehti jo omaksua uuden, liikkuvan ja energisen ihmisen identiteetin.

– Tykkään kyllä itsestäni enemmän jumppaavana, mutta minuuteni ei ole mitenkään siitä kiinni.

Kiloista viis

Ja nyt lopetetaan rypeminen. Vaikka viime vuosiin on kasautunut kaikenlaista harmia, Raakel ei halua kuulostaa nihkeältä valittajalta. Hän höystää juttujaan koko ajan televisiosta tutulla remakalla naurullaan.

– Elämä nyt on välillä tämmöistä, ja kaikilla on aina omat taistelunsa ja taakkansa. Minä olen elämässä edelleen kirkkaasti saamapuolella, hän sanoo.

– Mutta selvästi minulla on menossa jonkinlainen nahanluomisen aika.

Kesätauon jälkeen Raakel on jälleen ruudussa: hän juontaa Studio55:n aamuja maanantaisin ja torstaisin. Maanantain lähetysten teemana on hyvä olo, torstaisin hän käy läpi katsojien lähettämiä terveyskysymyksiä yhdessä lääkäri Tapani Kiminkisen kanssa.

– Työ tuo valtavasti iloa elämään. On ihanaa tavata uusia ihmisiä, oppia ja uppoutua joka viikko eri teemoihin. Jos jotakin toivon, niin sitä, että pystyisin säilyttämään uteliaisuuteni loppuelämäni ajan.

Televisiokamera on kuitenkin armoton, ja esiintyessään tulee asettuneeksi alttiiksi arvostelulle, sen Raakelkin on saanut kokea. Terveelliset elämäntavat tulivat aikoinaan Raakelin elämään jäädäkseen, mutta kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa. Vaikka Raakel suosii yhä kasviksia, välttää höttöhiilareita ja sokereita, sekään ei ole viime aikoina riittänyt.

– Tuskin kukaan nainen nauttii, jos kiloja tulee lisää, mutta paino tuntuu nykyään elämässäni hyvin pieneltä asialta. Minäkuvani ei ole koskaan rakentunut ulkonäölle, ja olen saanut tuntea itseni viehättäväksi ja rakastetuksi ihan kaiken kokoisena, hän sanoo.

– Eniten kaipaan sitä energiaa ja hyvää oloa, jonka hikiliikunnasta saa. Hoikistuminen oli vain bonusta.

Kriisi: selätetty

Kun väsymyksen tuomat erakkofiilikset ovat alkaneet helpottaa, Raakel on alkanut haaveilla uudesta, jännittävästä vapaa-ajastaan. Itselleen hän on luvannut alkaa tavata taas ystäviään enemmän.

– Läheiset ihmisethän ovat oikeasti tärkeintä elämässä! Mitä väliä on jollakin kodin siisteydellä? Olen päättänyt, että tästä lähtien meille saa tulla, vaikka koti ei olisi kuosissa.

Kesällä Raakel ja Nicke viettivät jo yhteistä satavuotispäivää, vaikka Raakelin viralliset viisikymppiset ovatkin vasta joulukuussa. Ajatus uudesta vuosikymmenluvusta tuntuu yllättävän hyvältä. Raakel uskoo, että ikäkriisi on nyt selätetty. Moni asia elämässä on niin paljon paremmin kuin nuorempana.

– Viihdyn nahoissani. Tunnen itseni ja ominaislaatuni, minun ei tarvitse puskea itseäni enää toisenlaiseksi. Olemiseen on tullut uutta rentoutta ja seesteisyyttä. Ei tarvitse enää juosta minkään perässä tai olla koko ajan saavuttamassa jotakin, Raakel kertoo.

– Näen peilissä ennen kaikkea täydesti eläneen naisen. Ikä näkyy jo kehossani, mutta saakin näkyä. Ja sitä paitsi: olen yhä paremmassa kunnossa kuin kolmikymppisenä.

 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Raakel Lignell

  • Syntyi 13.12.1966 Mikkelissä, asuu Sipoossa.
  • Studio55:n juontaja. Tuli alun perin tunnetuksi viulistina, mutta
  • jätti ammatti-muusikon uran 90-luvun lopulla. Toiminut muun muassa tuottajana ja tv-toimittajana. Kirjoittanut hyvinvointiin ja painonhallintaan liittyviä oppaita ja myös blogannut ja luennoinut aiheesta.
  • Naimisissa näyttelijä Nicke Lignellin kanssa.
  • Viisi lasta, joista nuorinkin tulee täysi-ikäiseksi tänä vuonna.
Vierailija

Sairastelu romutti Raakel Lignellin huippukunnon: ”Nyt on pakko treenata armollisuutta”

Nollakunnosta haluttin hetkessä huippukuntoon? Ei tarvitse olla Einstein, että tajuaa, että keho ja mieli ei aikuisiällä, vaihdevuosien kynnyksellä kestä moista. Hänelle oli sanottu, että pitää hillitä tahtia, ei uskonut. Toivottavasti kovin moni suomalainen nainen ei ole mennyt tuohon samaan itsensä sairastuttamishuumaan. Voi verrata uskovaisten hihhulointiin. Liika on liikaa.
Lue kommentti

Näyttelijä Outi Mäenpää ja tuottaja Kai Nordberg aikovat tulevaisuudessakin tehdä töitä yhdessä. Myös entinen uusperhe sitoo heitä yhteen.

Outi Mäenpää, 54, näyttelee Armoton maa -elokuvassa keskeisen roolin. Projekti oli näyttelijän ja tämän ex-puolison, tuottaja Kai Nordbergin, 48, ensimmäinen yhteinen työprojekti avioeron jälkeen.

Pari haki eroa yhdessä ilman harkinta-aikaa vuonna 2014. He palasivat välillä kerran vielä yhteen.

– Lopullinen ero vaati sen, että en nähnyt Kaitsua neljään vuodenaikaan. Sinä aikana työstimme tapahtunutta ja otimme molemmat oman vastuumme avioerosta, Mäenpää kertoo.

Parin uusperheeseen kuului yhteensä kuusi lasta molempien aiemmista liitoista. Outi sanoo tuntevansa yhä vastuuta myös Kain lasten hyvinvoinnista.

– Molempien pojat ovat aikuisia, mutta olen paljon tekemisissä Kain kymmenen vuoden ikäisten kaksostyttöjen Mimosan ja Moonan kanssa. Olemme halunneet bonusvanhempinakin sopia yhdessä lasten asioista.

”Me molemmat haluamme toimia myös kansainvälisellä areenalla.”

Ex-pari tekee yhä yhdessä töitä, sillä molemmat kunnioittavat toisia ammattilaisina ja ystävinä. Nordberg kysyy usein Outin mielipidettä teksteistä ja tuotannoista.

– Kaitsu on todella hyvä löytämään kiinnostavat käsikirjoitukset. Me molemmat haluamme toimia myös kansainvälisellä areenalla. Olen sitä mieltä, että suomalaisen elokuvan on aika päästä kansainväliseen levitykseen. Tulemme työskentelemään tulevaisuudessakin yhdessä, hyväntuulinen Outi kertoi Armoton maa -elokuvan kutsuvierasensi-illassa.

Uskallusta olla herkkä

Perjantaina ensi-iltansa saava elokuva käsittelee puhumattomuutta, lasten ja vanhempien suhdetta. Yksi elokuvan keskeinen teema apu; miksi sitä on vaikea pyytää tai ottaa kulttuurissamme vastaan.

Outi on oppinut taidon lapsuudenkodissa.

– Minut on kasvatettu niin, että olen saanut ja osannut auttaa. Se on meillä sukupolvelta toiselle edennyt sääntö. Jos olin nuorena bileissä, niin uskalsin soittaa lankapuhelimella vaikka neljältä yöllä äidille. Hän tuli minut sitten jostain tienvarresta noukkimaan. Viimeksi tänään mietin, kun minulla oli hankala paikka, että kun uskaltaa olla herkkä ja haavoittuvainen, usein tulee joku, joka antaa sinulle uuden oven avattavaksi.

Valkoinen talo on ollut Michellen, Barackin, Malian ja Natashan koti viimeiset kahdeksan vuotta. Nyt heidän on aika sanoa sille hyvästit.

Perjantaina astutaan uuteen aikaan, kun Donald Trump vannoo virkavalansa ja ottaa paikkansa Yhdysvaltojen presidenttinä. Samaan aikaan hänen puolisostaan Melania Trumpista tulee Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen.

Vielä päivän ajan titteliä hallitsee kuitenkin Michelle Obama. Eilen illalla hän julkaisi sosiaalisen median kanavissaan videon viimeisestä kierroksestaan Valkoisessa talossa, jossa Obaman perhe on asunut kahdeksan vuotta. 

Videolla Michelle kiertää kotiaan yhdessä perheen koirien kanssa. Hän katselee ympärilleen kuin yrittäen painaa jokaisen yksityiskohdan tarkasti mieleensä.

Myöhemmin hän julkaisi kuvan itsestään ja presidentti Barack Obamasta seisomassa yhteisen kotinsa parvekkeella.

– On ollut elämäni suurin kunnia olla teidän ensimmäinen naisenne. Sydämeni pohjasta, kiitos, hän kirjoittaa kuvan alla.

Ihana Betty! Hänen asenteestaan jokainen meistä voi ottaa mallia.

Näyttelijälegenda Betty White on aina ollut suoran puheen naisia. Vaikka Tyttökullat -sarjasta tunnettu koomikko täytti tiistaina 95 vuotta, hän vannoo edelleen rehellisyyden – ja hassuttelun – nimeen.

Eilen julkaistussa Yahoo Newsin haastattelussa Bettyltä kysyttiin, onko hän harkinnut koskaan uudelleen avioitumista. Hänen kolmas miehensä Allen Ludden kuoli vuonna 1981. Avioliitto kesti 18 vuotta.

– Menisin uusiin naimisiin? En. Mutta sutinalle sanon ehdottomasti kyllä! Betty nauroi.

Ihana Betty! Hänelle ikä on aina ollut vain numero, joka kasvaessaan ei estä elämästä nauttimista. Hän on myös vahvasti sitä mieltä, ettei seksuaalinen halu hiivu ikääntyessä.

– Minulla ei ole kundia, mutta jos Allen – tai Robert Redford – olisi kuvioissa, meillä olisi hyvin aktiivinen seksielämä, hän sanoi vuonna 2010.

– Sulaako halu iän myötä pois? Minä odotan sitä päivää. Seksuaalinen halu on kuin vanheneminen – suurin osa kummastakin on pään sisällä.

Ennen Allenin kanssa avioitumista Betty oli kaksi kertaa avioliitossa. Hän sanoi vuonna 2010, että kumpikin niistä oli pelkkää harjoittelua.  Hän myös tokaisi, että moni hänen ikäpolvensa nainen on ollut useamman kerran avioliitossa, koska hänen nuoruudessaan naimisiinmeno oli ainoa vaihtoehto, jos halusi päästä miehen kanssa sänkyyn.

Hyväsydäminen ennätysnainen

Peräti 24 Emmy-ehdokkuutta saanut Betty on yksi viihdemaailman hyväsydämisimmistä tyypeistä. Vuonna 1939 uransa aloittanut koomikko on omistautunut eläimille ja puolustanut julkisesti muun muassa homojen oikeuksia.

– Minulle ei ole väliä, kuka makaa kenen kanssa. Minulle riittää, että ihminen on mukava. Kaikki muu on jokaisen oma asia, White sanoi vuonna 2014 talk show -isäntä Larry Kingin haastattelussa.

Uransa alussa Betty joutui monta kertaa torjutuksi, koska elokuvastudiot pitivät häntä epäkuvauksellisena. Nainen ei kuitenkaan suostunut lannistumaan. Hän aloitti uransa radiosta ja kipusi sieltä pikkuhiljaa televisioruutuihin.

Viime vuosina Betty on juontanut omaa tv-sarjaansa Betty White’s Smartest Animals in America ja räppää silloin tällöin ihmisten iloksi.

Hän on päässyt Guinnesin ennätystenkirjaan maailman pisimmän televisiouran tahkonneena naisena. Hän on myös ensimmäinen nainen, joka on tuottanut komediasarjan.

– Näytä kelle tahansa Bettyn kuvaa ja jokainen nousee seisomaan osoittaakseen kunnioitusta, Whiten kanssa Tyttökullat-tv-sarjassa näytellyt Estelle Getty kuvaili kollegaansa People-lehdelle jo vuonna 1999.

Erja Lyytinen, 40, kertoo tänään ilmestyvässä Me Naisten numerossa vuosi sitten tapahtuneesta erostaan.

Blueskitaristi Erja Lyytisen ja samassa bändissä soittaneen kitaristi Davide Florenon 17 vuotta pitkä liitto päättyi samasta syystä kuin monessa muussakin lapsiperheessä: raskaaseen arkeen.

Parin kaksospojat ovat nyt kolmivuotiaina. Ero tuli vuosi sitten.

Ensimerkit tavallista suuremmasta kitkasta Erja huomasi vuotta aiemmin. Erja ja Dave olivat muuttaneet unelmakotiinsa, rintamamiestaloon Helsingin laidalla. Siinä oli kaikki, mitä he toivoivat: omenapuu pihalla, ihanat naapurit ja idyllinen ympäristö.

Arkirealismia oli, että hanasta tuli kylmää vettä, lattialla palelsi, koti oli epäkäytännöllisesti kahdessa kerroksessa ja sähkölaskut isot.

– Teimme virheen, kun luovuimme helposta elämästä kerrostalossa. Kaikissa kaksosten kasvatusoppaissa sanotaan, että älä muuta, älä tee remonttia äläkä säädä mitään liikaa, kun lapset ovat pieniä. Me muutimme, kun pojat olivat kahdeksankuisia, ja tein kaikkia noita listan asioita.

Samaan aikaan perhe rundasi kuten ennen. Erona oli, että mukana oli aina kaksi pikkuista tavaroineen ja tarpeineen. Kun väsytti, pienistäkin asioista tuli nahistelua ja tunnelma muuttui painostavaksi.

Se, että lapsia tuli kerralla kaksi yhden sijaan, verotti voimia tuplasti. Arki yhdistettyä hektiseen työhön oli ”sekä ihanaa että kamalaa”.

– Jokainen, joka on ollut noin pitkässä liitossa, tietää, ettei se ole helppoa. Piti laittaa peli poikki. Lastenkin on parempi kasvaa rennossa ilmapiirissä.

– Luin jostain, että 85 prosenttia kaksosten vanhemmista eroaa. Arki uuvutti meidät, emmekä osanneet hoitaa parisuhdettamme samalla. Lapset muuttivat kuviota niin radikaalisti. Siihen ei kuitenkaan voi varautua, sillä kukaan ei tiedä, millaista on saada lapsia ennen kuin saa niitä.

Miten Erja muuttui eron jälkeen? Mikä merkitys musiikilla oli pettymyksen purkamisessa? Lue Erjan haastattelu Me Naisten numrosta 3 / 2017.