”Tuskin kukaan nainen nauttii, jos kiloja tulee lisää, mutta paino tuntuu nykyään elämässäni hyvin pieneltä asialta”, Raakel sanoo.

Raakel Lignell antoi kasvot onnistuneelle elämäntaparemontille, mutta sitten sairastelu vei huippukunnon. Kävi niin kuin Raakelille monesti ennenkin. – Elämä muistutti taas, ettei sitä voi hallita.

Sekin on tainnut taas sortua mässäilemään.

Raakel Lignelliä nolotti, vaikka hän hyvin tiesi, ettei siihen ollut mitään syytä.

Mutta ihan varmasti joku ajatteli hänestä nyt niin.

Hän oli antanut kasvot onnistuneelle elämäntapamuutokselle: Pudottanut painoa yli viisikymmentä kiloa ja pienentynyt seitsemän vaatekokoa. Treenannut itsensä huippukuntoon, voittanut Tanssii tähtien kanssa -kilpailun, laatinut terveellisen elämän oppaita, blogannut ja luennoinut pysyvästä painonhallinnasta. Löytyiköhän Suomesta ketään, joka ei olisi kuullut Raxun rempasta?

Mutta nyt elämänmuutosonnistuja makasi voimattomana sohvalla toivoen, että nosturi olisi tullut nostamaan ylös. Koko ajan väsytti, eivätkä siihen auttaneet kunnon yöunet, ei terveellinen ruokavalio eikä liikunta. Kaiken lisäksi vanha lonkkavaiva oli alkanut vihoitella ihan tosissaan, ja lääkäri oli määrännyt Raakelille pakkolepoa.

Tällaistako loppuelämäni nyt on? Jatkuvaa kipua? Tuleeko enää milloinkaan päivää, jolloin ei koske? Mitä jos en voi enää koskaan urheilla? Raakel mietti.

Viidenkympin kriisi

– Viidenkympin kriisi tuli pari vuotta etuajassa, joulukuussa tasavuosia täyttävä Raakel sanoo nyt muistellessaan synkimpiä fiiliksiään.

Lämpimänä syyspäivänä maailma näyttää jo valoisammalta, vaikka kuluneet pari vuotta ovatkin olleet ”ihan paskaa”, kuten suorasanainen Raakel sen muotoilee.

Kaksi vuotta sitten Raakelilla havaittiin kilpirauhasen vajaatoiminta, ja vuosi sitten hänen lonkkansa leikattiin. Nyt Raakel on kuitenkin päässyt tanssitunnille pitkän tauon jälkeen.

– Oli ihanaa, mutta nyt kyllä tunnen sen kropassani. Se on vain täytynyt hyväksyä, että palautuminen on tässä iässä jo hitaampaa. En ole enää niin ketterä, en fyysisesti enkä psyykkisesti.

Raakel oli kärsinyt lonkkavaivastaan nuoruudestaan lähtien. Hän keksi pitkään tekosyitä lykätä leikkausta, koska tiesi, ettei voisi treenata sen jälkeen kunnolla pitkään aikaan. Mutta kun nukkuminenkin muuttui kipujen takia vaikeaksi, ei ollut enää vaihtoehtoja.

Vaikka itse operaatio sujui hyvin, toipuminen on takkuillut. Kun lonkan virheasento viimein korjattiin, muu kroppa hämmentyi ja alkoi vuorostaan vihoitella erilaisilla kolotuksilla. Kepeillä kinkkaaminen sai olkapään tulehtumaan.

– Kivut ovat syöneet energiaani. Liike olisi lääke, mutta koska totutunlainen jumppaaminen ei ole ollut nyt mahdollista, möröt ovat päässeet aina välillä kylään. Olkapäätulehduksen takia en voinut edes soittaa viulua. Se oli ennen liikuntaa keinoni purkaa huonoja fiiliksiä. Synkimpinä hetkinä olen käynyt läpi monenlaisia tunteita aina itsesäälistä epätoivoon ja häpeään.

Juuri niinä hetkinä Raakel on miettinyt sitäkin, mitä muut hänestä ajattelevat.

– On käynyt mielessä, olenko nyt pettänyt kaikki, joille olen ollut esimerkkinä ja innoittajana. Ja samalla kuitenkin tiedän, että en. Tämä on minun elämääni, eikä sairauksille voi mitään.

Kovempi kuin kundit

Kilpirauhasen vajaatoimintaa Raakel osasi alkaa epäillä, kun aloitekyky arkisiin askareisiin katosi. Yhden burn outin kokeneena hän tunnisti, että tällä kertaa ei ollut kyse loppuunpalamisen kaltaisesta uupumuksesta.

– Jaksoin kyllä innostua töistäni, mutta kotona hommat seisoivat. Meillä on ollut aina kotona paljon puuhaa, koska sekä talo että piha ovat isoja, mutta nyt en jaksanut yhtään puuhastella. Väsyneenä tai kipeänä käännyn myös helposti sisäänpäin, en jaksanut olla vapaalla sosiaalinen ja tavata ihmisiä.

Oikeaa lääkitystä on etsitty jo parin vuoden ajan, ja nyt näyttää, että ollaan vihdoin oikealla tiellä. Samassa ajassa Raakel on ehtinyt tehdä sairauden kanssa sinunkaupat ja kutsuu sitä nyt tuttavallisesti ”kilppariksi”.

”Oli mahtavaa oli vetää rankempia treenejä kuin parikymppiset kundit vieressä.”

– Alan taas tunnistaa itseni, hän sanoo.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on ollut Raakelin suvussa muillakin. Yksi syy sairauden laukeamiseen saattoi silti olla liian kova treeni, joka sotki hormonitoiminnan. Parhaimmillaan Raakel treenasi joka päivä useamman tunnin ajan kerrallaan ja valitsi ryhmäliikuntatunneista aina raskaimmat.

– En silti kadu ajanjaksoa, vaan muistelen kaiholla, kuinka mahtavaa oli vetää rankempia treenejä kuin parikymppiset kundit vieressä. Olen niin onnellinen, että sain kokea liikuntaan hullaantumisen!

Raakel kuvailee eläneensä yli nelikymppiseksi vailla varsinaista kosketusta omaan kehoonsa. Siksi kuntokin pääsi aikoinaan rapistumaan, ja kiloja kertyi varkain.

– Oli ihanaa löytää oma keho, nähdä mihin kaikkeen se pystyy ja kuinka paljon se pystyy tuottamaan minulle mielihyvää.

Pikku hiljaa Raakel on saanut taas luvan aloittaa liikkumisen, mutta body combatin sijasta nyt on mentävä mieluummin body balanceen. Entiset tappo­treenit on ollut pakko unohtaa toistaiseksi, ehkä jopa ikuisesti.

– Nyt vain herättelen kehoani, houkuttelen pikku hiljaa kivun ohi, vahvistan liikeratoja. Lempeän voimistavaa liikuntaa – mutta on se vain välillä niin kauhean tylsää.

Luopumissurua

Samaan saumaan sairastelun kanssa osui toinenkin iso elämänmuutos: koti alkoi tyhjentyä, kun lapsi toisensa jälkeen muutti pois.

Lignellien iso talo Sipoossa oli ollut aina täynnä ääntä ja elämää, mutta nyt tuntui, että seinät huusivat tyhjyyttä. Viidestä lapsesta asuu kotona enää kuopus, hänkin jo abi.

– Se on kyllä ollut identiteettikriisin paikka. Olen ollut yli kaksikymmentä vuotta äiti, hoivannut ja huolehtinut, ja yhtäkkiä minua ei enää tarvitakaan samalla tavalla kuin ennen. Olen joutunut miettimään uudestaan, kuka minä olen. Mitä minä haluan elämältäni?

Raakel on huomannut myös osien vaihtuneen: enää hän ei olekaan se viisas aikuinen, joka on aina oikeassa ja opastaa, vaan nykyään tuntuu, että lapset opettavat häntä monessa asiassa – ja pitävät myös perillä maailmanmenosta.

– Ihailen lastemme sukupolvea. Tuntuu, että he ovat paljon valmiimpia ja fiksumpia ja ymmärtävät koko maailmaa paremmin kuin itse tuon ikäisenä.

Perhe pyrkii edelleen kokoontumaan yhteen säännöllisesti, mutta tapaamiset ovat harventuneet, ja niistä pitää nykyään sopia kalentereiden kanssa. Aikuistuvilla lapsilla alkaa olla aikuisten kiireet. Lasten aikuistumisen seuraaminen on ollut Raakelille yhtä aikaa haikeaa ja ihanaa, sekoitus ylpeyttä ja huolta.

– On ihanaa, että lapset pääsevät oman elämän alkuun, saavat opiskelupaikkoja, omia asuntoja ja kivoja tyttö- ja poikaystäviä, mutta miksi minua silti itkettää? Viime vuodet ovat olleet haikeaa luopumissurua: elämä on myös luopumista, sen olen joutunut nyt hyväksymään.

Vähän armoa

Lasten aikuistuminen tuo Raakelin ja hänen puolisonsa Nicken kokonaan uuteen tilanteeseen. Pariskunta ei ole koskaan ollut ihan vain kahden, sillä suhteen alkuvaiheessa Raakelilla oli jo esikoistyttärensä.

– Onneksi viihdymme yhä aidosti hyvin toistemme seurassa, Raakel sanoo.

– Nyt meillä on taas mahdollisuus tavata ystäviämme yhdessä, mutta myös tehdä kumpikin omia juttujamme. Ruuhkavuosien jälkeen minulla on aika kova tarve myös hiljaisuudelle ja rauhalle ja ihan vain olemiselle, kuten sohvalla lueskelulle.

Sohvalle pötkähtämistä Raakelin on pitänyt opetella, sillä itsensä piiskaaminen on ollut hänelle aina löysäilyä tutumpaa.

– Viulunsoitto opetti minulle jo varhain, että aina voi parantaa, kehittyä ja tehdä asiat vielä paremmin. Se on leimannut ajatteluani hyvin vahvasti kaikessa, mitä olen tehnyt. Mutta nyt on ollut pakko treenata vaihteeksi armollisuutta itseään kohtaan.

”Olen jo oppinut, että vaikka välillä tuntuisi kuinka pahalta, sekin menee ohi.”

Armollisuutta ja myötätuntoa Raakel toivoisi muidenkin harjoittelevan – sekä itseään että toisia kohtaan.

– Viime vuodet ovat olleet minullekin hyvä muistutus siitä, ettei elämä ole aina hallittavissa. Juuri kun olin ajatellut, että homma on hanskassa, peliin puuttuikin tekijä x. Sitten on vain löydettävä keino sopeutua. Tähän ikään mennessä olen jo oppinut, että vaikka välillä tuntuisi kuinka pahalta, sekin menee ohi.

Raakel pohtii, että juuri ikä ja itsetuntemus ovat helpottaneet sopeutumista nykyiseen tilanteeseen – siitä huolimatta, että hän ehti jo omaksua uuden, liikkuvan ja energisen ihmisen identiteetin.

– Tykkään kyllä itsestäni enemmän jumppaavana, mutta minuuteni ei ole mitenkään siitä kiinni.

Kiloista viis

Ja nyt lopetetaan rypeminen. Vaikka viime vuosiin on kasautunut kaikenlaista harmia, Raakel ei halua kuulostaa nihkeältä valittajalta. Hän höystää juttujaan koko ajan televisiosta tutulla remakalla naurullaan.

– Elämä nyt on välillä tämmöistä, ja kaikilla on aina omat taistelunsa ja taakkansa. Minä olen elämässä edelleen kirkkaasti saamapuolella, hän sanoo.

– Mutta selvästi minulla on menossa jonkinlainen nahanluomisen aika.

Kesätauon jälkeen Raakel on jälleen ruudussa: hän juontaa Studio55:n aamuja maanantaisin ja torstaisin. Maanantain lähetysten teemana on hyvä olo, torstaisin hän käy läpi katsojien lähettämiä terveyskysymyksiä yhdessä lääkäri Tapani Kiminkisen kanssa.

– Työ tuo valtavasti iloa elämään. On ihanaa tavata uusia ihmisiä, oppia ja uppoutua joka viikko eri teemoihin. Jos jotakin toivon, niin sitä, että pystyisin säilyttämään uteliaisuuteni loppuelämäni ajan.

Televisiokamera on kuitenkin armoton, ja esiintyessään tulee asettuneeksi alttiiksi arvostelulle, sen Raakelkin on saanut kokea. Terveelliset elämäntavat tulivat aikoinaan Raakelin elämään jäädäkseen, mutta kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa. Vaikka Raakel suosii yhä kasviksia, välttää höttöhiilareita ja sokereita, sekään ei ole viime aikoina riittänyt.

– Tuskin kukaan nainen nauttii, jos kiloja tulee lisää, mutta paino tuntuu nykyään elämässäni hyvin pieneltä asialta. Minäkuvani ei ole koskaan rakentunut ulkonäölle, ja olen saanut tuntea itseni viehättäväksi ja rakastetuksi ihan kaiken kokoisena, hän sanoo.

– Eniten kaipaan sitä energiaa ja hyvää oloa, jonka hikiliikunnasta saa. Hoikistuminen oli vain bonusta.

Kriisi: selätetty

Kun väsymyksen tuomat erakkofiilikset ovat alkaneet helpottaa, Raakel on alkanut haaveilla uudesta, jännittävästä vapaa-ajastaan. Itselleen hän on luvannut alkaa tavata taas ystäviään enemmän.

– Läheiset ihmisethän ovat oikeasti tärkeintä elämässä! Mitä väliä on jollakin kodin siisteydellä? Olen päättänyt, että tästä lähtien meille saa tulla, vaikka koti ei olisi kuosissa.

Kesällä Raakel ja Nicke viettivät jo yhteistä satavuotispäivää, vaikka Raakelin viralliset viisikymppiset ovatkin vasta joulukuussa. Ajatus uudesta vuosikymmenluvusta tuntuu yllättävän hyvältä. Raakel uskoo, että ikäkriisi on nyt selätetty. Moni asia elämässä on niin paljon paremmin kuin nuorempana.

– Viihdyn nahoissani. Tunnen itseni ja ominaislaatuni, minun ei tarvitse puskea itseäni enää toisenlaiseksi. Olemiseen on tullut uutta rentoutta ja seesteisyyttä. Ei tarvitse enää juosta minkään perässä tai olla koko ajan saavuttamassa jotakin, Raakel kertoo.

– Näen peilissä ennen kaikkea täydesti eläneen naisen. Ikä näkyy jo kehossani, mutta saakin näkyä. Ja sitä paitsi: olen yhä paremmassa kunnossa kuin kolmikymppisenä.

 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Raakel Lignell

  • Syntyi 13.12.1966 Mikkelissä, asuu Sipoossa.
  • Studio55:n juontaja. Tuli alun perin tunnetuksi viulistina, mutta
  • jätti ammatti-muusikon uran 90-luvun lopulla. Toiminut muun muassa tuottajana ja tv-toimittajana. Kirjoittanut hyvinvointiin ja painonhallintaan liittyviä oppaita ja myös blogannut ja luennoinut aiheesta.
  • Naimisissa näyttelijä Nicke Lignellin kanssa.
  • Viisi lasta, joista nuorinkin tulee täysi-ikäiseksi tänä vuonna.
Vierailija

Sairastelu romutti Raakel Lignellin huippukunnon: ”Nyt on pakko treenata armollisuutta”

Nollakunnosta haluttin hetkessä huippukuntoon? Ei tarvitse olla Einstein, että tajuaa, että keho ja mieli ei aikuisiällä, vaihdevuosien kynnyksellä kestä moista. Hänelle oli sanottu, että pitää hillitä tahtia, ei uskonut. Toivottavasti kovin moni suomalainen nainen ei ole mennyt tuohon samaan itsensä sairastuttamishuumaan. Voi verrata uskovaisten hihhulointiin. Liika on liikaa.
Lue kommentti

Ruotsin prinssi Carl Philip ja hänen Sofia-vaimonsa odottavat toista lasta.

Lähimmästä kuninkaanlinnasta kuuluu taas iloisia uutisia. Ruotsin hovi on ilmoittanut, että prinssi Carl Philip ja prinsessa Sofia odottavat toista lasta, sisarusta pikku prinssi Alexanderille. Prinssi Alexander syntyi huhtikuussa 2016.

”Olemme iloisia voidessamme ilmoittaa, että odotamme lasta, sisarusta prinssi Alexanderille. Odotamme innolla, että saamme toivottaa tervetulleeksi perheeseemme uuden pikku jäsenen,” Carl Philip ja Sofia kertovat Expressenin mukaan lehdistötiedotteessa.

Ruotsin hovin Instagram-tilillä kerrotaan, että tulevan pikku prinssin tai prinsessan laskettu aika on syyskuussa 2017.

 

Prins Carl Philip och Prinsessan Sofia väntar barn./ Prince Carl Philip and Princess Sofia are expecting a child. "Vi är glada att kunna meddela att vi väntar barn, ett syskon till Prins Alexander. Vi ser fram emot att välkomna en ny liten medlem till vår familj", säger Prins Carl Philip och Prinsessan Sofia. Prinsessan Sofia mår bra och födseln beräknas till september 2017. Under våren och sommaren 2017 förväntas inga större förändringar i Prinsparets program. "We are happy to announce that we are expecting a child, a sibling to Prince Alexander. We are looking forward to welcoming a new little member to our family," says Prince Carl Philip and Princess Sofia. The birth is expected to take place in September 2017. No changes in the schedule of The Prince Couple's public engagements are planned during the spring and summer of 2017. Foto: kungahuset.se. #prinsparet #kungahuset

Henkilön Kungahuset (@kungahuset) jakama julkaisu

 

 

Brangelinan päädyttyä eri teille Brad Pittin huhutaan viettäneen 15-tuntisia päiviä kuvanveiston ja nyyhkymusiikin parissa.

Merkittävä osa kaikesta maailmassa koskaan luodusta taiteesta lienee sydänsurujen tulosta. Uusin teos sydänverellä maalatun taiteen sarjaan ilmestynee näyttelijä Brad Pittiltä – jos huhuihin on uskominen. 

Brad Pitt ja Angelina Jolie hakivat eroa syyskuussa 2016. Hollywoodin unelmaparin lähtö eri teille oli kansainvälisesti suuri uutinen, joka kolautti monen uskoa rakkauteen.

Siinä missä Angelina on eron jälkeen muun muassa matkustellut maailmalla parin lasten kanssa, Bradin väitetään antautuneen taideharrastukselle. Daily Mailin mukaan Brad on viettänyt paljon aikaa brittitaiteilija Thomas Houseagon studiolla Los Angelesissa, jossa on työn alla veistos.

”Taide on hänelle keino keskittyä yhteen asiaan ja saada ajatukset irti kaikesta muusta.”

Lehden lähteen mukaan Thomas assistentteineen on päiväsaikaan Bradin seurana, mutta pimeyden laskeuduttua Losin kattojen ylle Brad jää studiolle ylhäiseen – ja ilmeisesti luovaan – yksinäisyyteensä.

– Hän viettää koko yön työstäen taidettaan ja kuunnellen tunteellisia biisejä, nimetön lähde kertoo Daily Mailille.

Pariisissa vuonna 2014 esillä ollut ”Giant Figure (Cyclops)” on yksi esimerkki Thomas Houseagon taiteesta.
Pariisissa vuonna 2014 esillä ollut ”Giant Figure (Cyclops)” on yksi esimerkki Thomas Houseagon taiteesta.

Soittolistakin selvillä

Lehdessä on jopa eritelty, mitä kappaleita Bradin nyyhkysoittolistalta löytyy. On hyvä kysymys, miten nimetön lähde on päässyt soittolistaan käsiksi, mutta jos häntä on uskominen, Brad tekee taidettaan Bon Iverin ja Waylon Jenningsin tahtiin. Jälkimmäiseltä on kuulemma kuuntelussa erobiisiksi tituleerattu Just To Satisfy You.

– Taide on hänelle keino keskittyä yhteen asiaan ja saada ajatukset irti kaikesta muusta. Hän tekee mieluummin sitä ja käyttäytyy rakentavasti kuin bilettää, lähde kertoo Bradista. 

”Tee särkyneestä sydämestäsi taidetta.”

Daily Mailin tietojen luotettavuudesta emme mene takuuseen, mutta vaikea olla eri mieltä taiteen parantavasta voimasta – ja toisaalta erotuskan voimasta taiteen moottorina. Sydänsuruihin taiteen lähtökohtana on luottanut muun muassa edesmennyt näyttelijä Carrie Fisher.

– Tee särkyneestä sydämestäsi taidetta, kuului hänen mottonsa.

 

– Olen hyvilläni siitä, että lapseni eivät ole joutuneet kohtaamaan minuun liittyvää julkisuutta, 1990-luvulla julkisuuteen noussut Anu Hälvä toteaa Avussa. 

Anu Hälvä, 52 vuotta, on nykyään kiinteistönvälittäjä, ohjaaja ja laulaja. Moni muistaa hänet kuitenkin parhaiten 1990-luvulla tehdyistä näyttelijäntöistä Metsolat- ja Blondi tuli taloon -sarjoissa. Hälvä esitti sarjoissa sairaanhoitajaa ja blondia ja painui suomalaisten mieliin roolien kautta.

– Jossain vaiheessa en enää tunnistanut otsikoista itseäni, Hälvä muistelee nyt Avussa

– Muistan senkin jutun, jossa kirjoitettiin, että olen Suomen toiseksi tyhmin ihminen.

Hälvä miettii nyt, että julkisuudelle olisi pitänyt heti vetää tiukat rajat.

– Olin naiivi ja lähdin mukaan moniin juttuihin.

Barbi ja diiva?

Anu Hälvän julkisuuskuvan voi hyvin palauttaa mieleen lukemalla Me Naisten jutun Hälvästä vuodelta 1996. Jutussa Hälvä kertoo, ettei ole diiva, barbi, miesten viekoittelija tai burn outissa, vaikka niin juorutaan.

Näin Hälvä pohdiskeli julkisuutta 21 vuotta sitten:

– Nyt on taottava, kun rauta on kuuma. Mutta olen myös varautunut aikaan, jolloin suosio on ohitse, eikä se pelota minua ollenkaan. Pahempaa ei voi tapahtua kuin minkä olen jo kokenut.

Pois julkisuuden valokeilasta

Me Naisten jutussa Hälvä haaveilee miehestä ja perheestä. Sittemmin Hälvä vetäytyikin julkisuudesta ja keskittyi perhe-elämään. Nyt hänellä on 20- ja 16-vuotiaat lapset.

– Olen hyvilläni siitä, että lapseni eivät ole joutuneet kohtaamaan minuun liittyvää julkisuutta, hän sanoo  Avussa.

Tätä nykyä Hälvä tekee laulukeikkaa, työskentelee teatteriohjaajana ja kiinteistönvälittäjänä, joka on Hälvän uusin ammatti. Viime vuonna Hälvä kommentoi, ettei halua hyödyntää tunnettuja kasvojaan kiinteistönvälitystyössä.

– On aivan se ja sama, mitä olen tehnyt aiemmin. En halua olla mikään julkkiskiinteistönvälittäjä, enkä halua hyötyä jostain tuhat  vuotta vanhasta näyttelijäntyöstä.

 

Koulukiusaus johti masennuskierteeseen aikuisena, kertoo Mokoma-yhtyeen keulakuva Marko Annala tänään ilmestyvässä Me Naisissa. 

Ensimmäisen kerran Marko Annala, 44, hakeutui psykiatriseen hoitoon jo parikymppisenä. Hän kärsi harhoista ja käyttäytyi impulsiivisesti. Lääkäri totesi miehen olevan lähellä psykoosia ja alkoi etsiä syitä traumaan muun muassa tämän perhetaustasta.

– Mutta minulla oli hyvä lapsuus. Vasta silloin huomasin kertoa koulukiusaamisesta, Marko Annala muistaa. 

Marko oli joutunut 12-vuotiaana julman koulukiusaamisen uhriksi: kiusaajat olivat muun muassa pakottaneet hänet istumaan vesilätäkössä ja nielemään muttereita. Marko Annala on kirjoittanut kokemuksistaan biisejä ja kertonut julkisesti sekä mielenterveysongelmistaan että kiusaamisestaan. Nyt hän kirjoittanut kokemuksiinsa pohjautuvan romaanin Värityskirja.

Hän on sairastanut masennuksen neljä kertaa. Viimeisin kerroista oli rankin, sillä Markolla oli jo vaimo ja lapsia. 

– Kaikille mielenterveysongelmaisille sanoisin, että älkää odottako sitä päivää, kun tervehdytte. Se on kauhea painolasti, koska on raskasta tajuta, ettei se päivä koittanut tänäänkään. Kannattaa ajatella, että tämä on ominaisuus. Minullakin on terveitä jaksoja ja sairaita jaksoja, ja yritän nauttia molemmista. 

Kantaako Marko vielä kaunaa kiusaajilleen? Miksi kukaan ei puuttunut? Kuinka Marko on selvinnyt masennuskausistaan? Millaisista asioista hän löytää nykyään iloa? Lue koko Matkalla minuksi -juttu Me Naisten tänään ilmestyvästä nrosta 12/2017.