”Tämä on minun tapani sairastaa”, Heidi Sohlberg sanoo päätöksestään puhua sairaudesta avoimesti. Kuva LIisa Valonen.
”Tämä on minun tapani sairastaa”, Heidi Sohlberg sanoo päätöksestään puhua sairaudesta avoimesti. Kuva LIisa Valonen.

Rintasyövästä toipuva Heidi Sohlberg on ottanut perheensä ja läheiset mukaan syöpämatkalleen ja kertoo vaiheistaan avoimesti. Tiivis tukiverkko auttaa selviytymään arjessa. – Huonoina päivinä arki on kaatunut kokonaan Niken harteille, Heidi sanoo.

Sitä vaihetta Heidi Sohlberg, 35, oli jännittänyt eniten.

Kun hiukset syöpähoitojen seurauksena muutama viikko sitten alkoivat lähteä, itku ei noussutkaan silmiin, vaikka Heidi oli kuvitellut niin. Hiuksia irtosi ensin harjallinen, sitten toinen ja lopulta niitä olisi voinut nyhtää tukkoina.

Heidi kokosi perheensä saman peilin eteen. Tyttäret Josefiina, 9, ja Sofia, 6, saivat sakset sekä kehotuksen naksia äidin vaalea pehko lyhyeksi. Puoliso Niklas viimeisteli siilin trimmikoneella.

– Odotin, että hiusten menettäminen olisi ollut kovempi paikka, mutta yllättävän nopeasti tunnelma vaihtui nauruksi. Varsinkin kun tytöt olivat saksineet pääni näyttämään variksenpelättimeltä, ei siinä kellään pitänyt pokka, Heidi kertoo.

– Parin päivän ajan säikähdin omaa peilikuvaani, mutta sitten silmä jo tottui uuteen lookiin.

Heidin huumori on aina ollut lennokasta ja mustaa eikä sen sävy ole vakavan sairauden takia muuttunut. Tänään hän jo heittää herjaa kaljustaan. Siitä, miten aamuisin voi nukkua pidempään, kun aikaa ei mene hiustenlaittoon. Tai miten paljon hän säästää kampaajakuluissa. Tai kuinka tämän jutun kuvien tyylitietoihin ei kirjata kampauksen tekijää – vaikka Niklas on kyllä tasoitellut siilin ”kuvauskuntoon” edellisiltana.

Kun studiolla suunnitellaan päivän aikataulua, Heidin ääni kantautuu maskeeraustuolista:

– Hiuksiin ei ainakaan mene aikaa!

Hyvä olo, huono omatunto

Hiustenlähtö on elokuussa aloitettujen solumyrkkyhoitojen näkyvin mutta ei ainoa oire. Heidin lihaksia ja niveliä juilii, akne hiipii niskaan, ja kortisoni valvottaa öisin. Iho sekä limakalvot kuivuvat. Kun lääkeaine myöhemmin syksyllä vaihtuu, Heidi saa varautua pahoinvointiin ja kehon yleiseen hoitoväsymykseen.

Niitä Heidi ei vielä mieti, vaan keskittyy iloitsemaan jokaisesta kivuttomasta päivästä, jolloin jaksaa juosta lenkin, käydä töissä, kuskata tytöt kouluun ja harrastuksiin tai touhuta kotona.

”Kyllä minäkin itken ja surkuttelen, mutta minulle ei ole tyypillistä jäädä synkistelemään.”

– Kun oloni ei tunnu sairaalta, miksi en kävisi töissä? Meikäläisen luonteella tuntuu hölmöltä vain oleilla. Siinä minulla on vielä opeteltavaa.

– Kyllä minäkin itken ja surkuttelen, mutta minulle ei ole tyypillistä jäädä synkistelemään. Saan hirveästi energiaa positiivisuudesta, avoimuudesta ja huumorista.

Heidi on somessa kertonut aktiivisesti tekemisistään ja fiiliksistään – niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Avoimuudesta on seurannut valtava palautetulva: tuhatmäärin hyviä ja yksi huono.

Puuhakkuus ja pilke silmäkulmassa ovat vain Heidin tapa sairastaa.

– Syövällä on niin monet kasvot. Todellisuus iskee vastaan aina Syöpäklinikalla asioidessa: siellä tämän sairauden vaiheet näkee alusta rankimpaan loppuun. Jokainen sairastaa, oireilee ja käsittelee sitä omalla tavallaan.

– Jossain vaiheessa tunsin huonoa omaatuntoa, että voin niin hyvin. Päätin kuitenkin olla sen verran itsekäs, että nautin hyvistä päivistäni ja jaan kokemukseni. Palaute, jota siitä saan, tuntuu voimauttavalta ja on minulle tärkeää. Voisinpa antaa jokaiselle syöpäsairaalle samanlaisen voimahalin.

Tunteiden vuoristoradassa

Oikeastaan tähän tilanteeseen ei koskaan pitänyt joutua.

Toukokuussa Heidi kertoi Me Naisille kantavansa rintasyövälle altistavaa BRCA2-geenimutaatiota. Hän oli menettänyt äitinsä samalle sairaudelle 25 vuotta aiemmin ja vannoi tekevänsä kaikkensa, etteivät hänen tyttärensä joutuisi kokemaan samaa.

Kesäkuussa aloitettiin valmistelevat tutkimukset rintarauhasten poistoleikkausta varten. Leikkaus piti tehdä syksyllä rintasyövän ennaltaehkäisemiseksi. Nyt se tehtiinkin syövän poistamiseksi. Uusiutumisriskin vuoksi molemmat rintarauhaset poistettiin ja rinnat rakennettiin uusiksi.

– Oli sokki saada kuulla, että olinkin jo sairastunut syöpään.

Saatuaan diagnoosin Heidi romahti täysin lääkärin vastaanotolla.

– Viskasin lippikseni siihen lääkärin pöydälle, repesin itkuun ja taisin päästää muutaman ärräpään. Sen hetken tunsin kuolemanpelkoa ja mietin, käykö minulle nyt samoin kuin äidilleni.

Lääkäri vakuutti, että Heidin tilanne oli toinen: sairaus todettiin erittäin varhain, hoidot ovat nykyään toista luokkaa, ja Heidi oli loistokunnossa niistä toipuakseen.

Heidi eteni diagnoosista leikkaukseen kahdessa viikossa.

– Sinä aikana tunteeni menivät vuoristorataa. Oli lohduttomuutta ja pelkoa, sitten taas hirmuinen taistelutahto ja varmuus, että tämähän selätetään. Taistelutahto jäi päällimmäiseksi.

Kolme mattomaista, muutaman millin kokoista kasvainta vasemmassa rinnassa eivät olleet oireilleet mitenkään.

– Ilman geenivirheen toteamista ja päätöstä ennaltaehkäisevästä leikkauksesta syöpä tuolla leviäisi kaikessa rauhassa.

Heidi leikattiin Helsingin Töölön sairaalan plastiikkakirurgisella osastolla. Äidin sairausvuosilta jäänyt sairaalakammo nosti esiin voimakkaan ahdistuksen, kun Heidille osoitettiin omaa vuodepaikkaa.

– Sairaalahuoneen ovella iski kauhu. Käännyin ympäri ja sanoin Nikelle, että haluan ulos täältä.

Vasta esilääkkeet auttoivat nukahtamaan. Unissaan Heidi kannusti jalkapallojoukkuetta.

– Minä, joka en yhtään tykkää jalkapallosta! Heidi parahtaa.

– Kun havahduin ja kerroin unestani, Nikke totesi, että nyt on hyvät lääkkeet.

Seuraava tunnevyöry löi päälle leikkaussalissa. Anestesia pelotti, eikä Heidi oikein tiennyt, mitä leikkauksessa tapahtuisi. Juuri ennen nukahtamistaan hän kuvaili hoitajille oloaan samanlaiseksi kuin edellisviikonloppuna Ruisrockissa.

Heidi vietti sairaalassa kolme yötä ja passitettiin kotiin neljä dreeniputkea kainaloissaan. Perhe oli auttamassa kotona.

– Hyvä kokemus varmasti loiventaa sairaalapelkoani. Olen kiitollinen, miten hyvin minua hoidettiin.

Sairaalasta päästyään Heidin eno toi hänelle jalkapallon muistoksi sairaala-ajasta. Heidi raapusti sen pintaan mielikuvitusjoukkueensa nimen: Parca.

Läheiset mukaan syöpämatkalle

Heidille oli heti selvää kertoa sairaudestaan kaikille. Ensin puolisolle, sitten isä Juha Willmanille, ystäville ja lopulta julkisesti. Lääkärin huoneesta päästyään Heidi vietti kaksi tuntia liimautuneena puhelimeen.

”Ymmärrän senkin, että joku valitsee pitää asian tiukasti pienessä piirissä.”

– Olen supersosiaalinen enkä osaa laittaa päätäni pensaaseen. Samalla, kun puhun sairaudestani muille, se helpottaa asian käsittelyä omassa päässäni. Minun on helpompi olla, kun sairautta ei tarvitse piilotella.

– Tämä on tosi henkilökohtainen kokemus. Ymmärrän senkin, että joku valitsee pitää asian tiukasti pienessä piirissä.

Heidin läheisten kesken sairaudesta on tullut yhteinen ja lähentävä kokemus. On tavallista, että lähipiirille myötäeläminen on rankempaa kuin sairauden käsittely potilaalle; sairas tietää miten voi, muut eivät. Heidi uskoo, että perheen miesväki on käynyt läpi pelkoja mielessään – varsinkin Juha-isä, joka jo menetti vaimonsa samalle sairaudelle.

– Uskon, että he välttävät kuormittamasta minua huolillaan. Ehkä he juttelevat peloistaan omien kavereittensa kanssa. Minua kohtaan Nikke ja isä ovat olleet mielettömän kannustavia.

Heidi kuvailee aviomiestään perheensä järjen ääneksi.

– Nikke on asennoitunut tilanteeseen fiksusti ja sanoo, etteihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin parantua.

Sohlbergien perheenjäsenistä ja ystävistä muodostui nopeasti laaja turvaverkko, joka auttaa arjen pyörittämisessä.

– Huonoina päivinä arki on kaatunut kokonaan Niken harteille, mutta hän on kyllä hoitanut roolinsa loistavasti. Välillä olen ihmetellyt, miten yksinhuoltajavanhemmat selviävät arjesta sairastaessaan, Heidi sanoo.

– Olen valtavan kiitollinen perheelleni ja ystävilleni. Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, voinko tai kehtaanko pyytää apua.

”Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, kehtaanko pyytää apua.”

Heidi on huomannut, että kriiseissä ystävyyden merkitys vain korostuu. Tyttökavereiden kanssa puhutaan paljon syövästä, mutta vielä enemmän kaikesta muusta: nauretaan ja hullutellaan. Tärkeimpiä ovat hetket, joissa sairaus ei ole läsnä ajatuksissa.

– En pärjäisi ilman kavereitani ja perhettäni. Olemme hulluja ja hölöttäjiä, ja sellainen saa olla sairaanakin. Vaikka olen sairas, minun ei tarvitse elää vain sairaan elämää, Heidi sanoo.

– Tuntuu, että ystävien välittäminen vain korostuu vakavissa paikoissa. Rakkautta osoitetaan silloin voimakkaammin.

Heidi on myös konkreettisesti ottanut ystävät mukaan syöpämatkalleen. Missikollega Satu Tuomisto oli mukana kuulemassa tuloksia. Juontajakollega Joanna Kuvaja taas istui mukana tiputushoidossa Syöpäklinikalla.

– Isä oli meillä ensimmäisen hoitoni aikaan, ja ehdotin, että hänkin lähtisi mukaan. Isä epäili, että saisimme porttikiellon sairaalaan, jos mekastaisimme siellä kolmistaan.

Lapsille kerrotaan kaikki

Sohlbergit miettivät tarkkaan, miten sairaudesta puhuttaisiin lapsille. Lääkäreiden neuvo oli kertoa heille kaikesta. Kun Heidi kutsui tyttäret parturoimaan hänen hiuksiaan, kaljuuntumisesta ei kehittynyt mörköä tyttöjen ajatuksissa.

– Tyttöjen on helpompi käsitellä sairastumista, kun he näkevät, että olen itse sinut sen kanssa. Omalla esimerkilläni pystyn vaikuttamaan lasten tapaan reagoida.

”Sairauteni ei ole läpihuutojuttu.”

Tytöt ovat saaneet nähdä päivistä pahatkin.

– Sairauteni ei ole läpihuutojuttu. Lapset näkivät, kun alussa itkin hirveästi ja kävin läpi rajuja tunteita. Nyt he näkevät, kun käyn töissä ja lenkillä ja teen normaalijuttuja. Yhtä lailla he näkevät, kun huonoina päivinä jään sängyn pohjalle.

Silloin tytöt käyvät isänsä kanssa metsälenkillä ja tuovat puolukoita äidille vitamiinipommeiksi.

– Olemme selittäneet, että saan hoitoa, josta tulee paha olo, mutta sitten paranen.

Heidin mielestä avoimuus helpottaa kotiarkea. Koska Heidi puhuu sairaudestaan paljon puhelimessa läheisten kanssa, hänen ei tarvitse joka sanalla miettiä, kuulevatko lapset.

– Tytöt tietävät saman, minkä ystävänikin. Ajattelen, että puhumalla olen samalla heille esimerkki avoimuudesta. Siitä, että yhtä lailla he voivat puhua omista murheistaan meille, Heidi sanoo.

– Sitä olen pyytänyt tytöiltäni anteeksi, että vietän niin paljon aikaa puhelimessa, kun haluan vastata ihmisten tsemppiviesteihin.

Syöpä ei vie naisellisuutta

Heidin hoitosuunnitelmaan kuuluu kuusi sytostaattihoitokertaa. Kaksi on takana, neljä edessä, ja jos hoidot voidaan antaa suunnitellusti, viimeinen niistä tehdään joulukuussa. Aikataulussa pysyminen edellyttää, että elimistö palautuu hoidoista odotetusti tai ettei vaikkapa flunssa romahduta kuntoa.

Itsestä huolehtiminen on nyt Heidin ykköstehtävä.

– Välillä ihmettelen, mistä tätä elämää oikein ohjaillaan. En ole koskaan ollut näin kovassa fyysisessä kunnossa kuin sairastuessani. Ihan kuin treenaamisellani olisi ollut jokin tarkoitus, kuin se olisi osa jotain isompaa suunnitelmaa.

Leikkaus ja hoidot muuttavat kehoa. Kokemus siitä, ettei kroppaa voikaan täysin hallita, on ollut Heidille tähän asti toipumisessa vaikeinta.

– Kun kortisoni turvottaa ja paikkoja kolottaa, keho tuntuu vieraalta. Turhamaisuus puskee pintaan, ja tuskailen vyötärölle ilmestyneitä jenkkakahvoja. Tosin ystäväni kannusti, ettei kukaan huomaa niitä, sillä kaikki kuitenkin tuijottavat kaljuani.

Sitä Heidi ei ole hävennyt hetkeäkään. Hän painelee muina naisina kuula paljaana. Kylmä puree hiuksettomaan herkemmin, joten pipo tai lippis kulkee aina kassissa.

– En ole missään vaiheessa tuntenut, että sairaus vaikuttaisi naisellisuuteeni, Heidi sanoo.

– Siinäkin muiden palaute on tärkeää. Kyllähän se kohottaa mieltä, kun kehutaan kauniiksi. Saan mielettömästi voimaa kannustavista sanoista.

Heidillä on tiukasti katse tulevaisuudessa ja jo malttamaton olo hoitojen loppuun viemiseksi. Hänelle rintasyöpä ei ole kokemus, joka pysäyttää kaiken vaan josta taistellaan läpi.

– Sairaanakin voin edelleen elää hyvää elämää. Olen päättänyt, että ensi vuodesta tulee elämäni paras.

Heidi Sohlberg

  • Sisustussuunnittelijaksi opiskellut juontaja syntyi Jyväskylässä 17.5.1981.
  • Asuu Espoon Nuuksiossa 6- ja 9-vuotiaiden tyttäriensä ja puolisonsa Niklas Sohlbergin kanssa.
  • Heidillä löydettiin keväällä rintasyöpäriskiä lisäävä BRCA2-geenimutaatio. Hänen äitinsä menehtyi rintasyöpään 37-vuotiaana.
  • Juontaa Roosa nauha -konsertin 4.10. Vantaalla.
  • Vuoden 2001 Miss Suomi kuuluu Elixir-ohjelman vetäjiin.

Hanna Kinnusta on haukuttu netissä lihavaksi ja rumaksi, mutta hän on päättänyt rakastaa itseään. – Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

Entinen Salattujen Elämien näyttelijä, nykyinen Radio Aallon juontaja Hanna Kinnunen (o.s. Karjalainen), 37, joutui Salkkari-aikoinaan nettikriitikoiden ruodittavaksi ulkonäkönsä takia. Tänään ilmestyvässä Valtavan ihana – kokemuksia naisen kehosta ja kiloista -kirjassaan Hanna paljastaa, että häntä arvosteltiin tv-näkyvyyden myötä muun muassa syöttöporsaaksi.

Kun negatiivista palautetta alkoi tulla, Hanna hätkähti. Hetken hän jopa uskoi arvostelijoita.

– Kun minua haukuttiin netissä rumaksi ja lihavaksi, ajattelin ensin, että haukkujat ovat oikeassa. Se vahvisti ajatustani siitä, että olen arvoton, Hanna kertoo.

Nyt Hanna ja Valtavan ihana -kirjan toinen tekijä, artistipromoottori Aino-Kuutamo Uusitorppa haluavat lopettaa, tai ainakin vaimentaa, tuollaiset puheet alkuunsa.

– Nykyään ajattelen, että jokaisen keho kuuluu ihmiselle itselleen eikä kenelläkään ole oikeutta arvottaa tai arvostella sitä. Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä, Hanna näpäyttää.

”Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä.”

– Jokaisella naisella on ollut hetki tai hetkiä elämässään, jolloin hän on miettinyt kriittisesti suhdetta omaan kehoonsa. Meidän pitäisi vapautua sellaisesta ajattelusta. Elämä ja aikamme on liian arvokasta käytettäväksi itsensä ja muiden haukkumiseen.

Läskikin voi olla terve

Hanna elää parhaillaan ruuhkavuosiarkea 7- ja 5-vuotiaiden lastensa kanssa. Hän on huomannut, että paras apu jaksamiseen on liikunta. Hanna käy kuntosalilla kolme kertaa viikossa.

Hanna on kuitenkin huomannut, että monet arvostelijat eivät ajattele urheilullisuuden ja pyöreyden liittyvän yhteen. Kun pyöreä ihminen esiintyy julkisesti itseään arvostaen, moni närkästyy ja alkaa luennoida lihavuuden terveysvaaroista.

”Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin.”

– On ihan bullshittiä ajatella, ettei lihava ihminen voisi olla hyväkuntoinen. Ylipaino itsessään ei ole sairaus. Siitä tulee sellainen vasta, jos keho lakkaa sen vuoksi toimimasta. Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin. Arvostelu kertoo enemmän ihmisten stereotypioista kuin arvostelun kohteena olevasta ihmisestä.

Hanna uskoo, että ulkonäköpaineista ja itsekritiikistä vapautuminen ovat lopulta oma valinta.

– Kun minua on arvosteltu netissä tai kiusattu koulussa, olisin voinut jäädä märehtimään epäreiluuden tunteessa. Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.
"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.

Naiset samalle puolelle

Sama ajattelutapa pätee myös toisten ihmisten arvosteluun. Hanna toivoo, että haukkumisen sijaan erityisesti naiset pitäisivät enemmän toistensa puolta.

– Naiset sysäävät helposti vastuun ulkonäkökritiikistä miehille, vaikka oikeasti kilpailemme toistemme kanssa. Jos me tukisimme ja kannustaisimme toisiamme äänekkäämmin, tulisimme kaikki onnellisemmiksi. Se ei liity pelkkiin kiloihin, vaan myös naisen euroon, lasikattoihin, ihan kaikkeen.

Hannaa itseään oikeaan suuntaan ovat ohjanneet paitsi iän mukanaan tuoma itsetunto, myös äitiys.

– Omille lapsilleni haluan opettaa, että he arvostavat sekä itseään että muita ennen kaikkea yksilöinä.

Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen..
Lue kommentti

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin”, Rita kuitenkin uskoo. 

Temptation Island -ohjelmasta alun perin tuttu ja Gladiaattorit-sarjassa syksyllä nähtävä pariskunta Aki Manninen, 41, ja Rita Niemi-Manninen, 38, ovat viime aikoina kertoneet useaan otteeseen lapsihaaveistaan.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille vaikeuksistaan lapsen saamisen kanssa.

– Kyllä meille tulevaisuudessa mahtuisi juoksemaan sellainen vaaleahiuksinen pieni tyttö, mutta saa nähdä kuinka käy. Vielä emme ole menneet mihinkään hoitoihin, Aki kertoi.

Nyt Rita kertoo lapsihaaveestaan Facebook-sivullaan. Hän myös kertoo miettineensä, alkaako ikä jo painaa liikaa vaakakupissa.

– Ollaan Akin kanssa oltu valmiita vauvalle jo tovin. Putin [pariskunnan koira] on onneksi ihanasti täyttänyt vauvan mentävää rakoa elämässämme. Välillä mietin, että aika on ajanut ohi, kun urheilin ne ”otollisimmat” vuodet tulla äidiksi. Silloin en edes ajatellut lapsien hankintaa, Rita kirjoittaa.

Rita kertoo kuitenkin ajattelevansa, että elämässä kaikella on tarkoituksensa. Voimaa hän saa siitä faktasta, ettei äidiksi tuleminen 38-vuotiaana suinkaan ole mahdotonta.

– Moni ikäiseni ja vielä paljon vanhempi on saanut kokea äitiyden ilon. Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin, hän kertoo.

Kirjoituksensa lopuksi hän lähettää halauksia kaikille niille, jotka toivovat lasta.

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin.”

– Ja teille, joita elämä on siunannut lapsella: olette onnekkaita, Rita muistuttaa.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille, että harkitsevat ohjelmaa lapsettomuudesta. 

– Olemme harkinneet jopa tv-ohjelmaa, jossa avaisimme lapsettomuushoitoja ja niihin liittyviä tabuja. Toivomme, että voisimme tarjota vertaistukea tuhansille muille samassa tilanteessa oleville. En ole tämän asian suhteen itsekriittinen. Kun on elämässä menettänyt tarpeeksi, ei osaa pelätä tulevaa. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, Aki kertoi.

Rita julkaisi viikko sitten Instagram-tilillään hymyilevän kuvan puolisonsa kanssa. ”Jos nauru pidentää ikää, me eletään ainakin 100-vuotiaiksi!” hän kirjoittaa.

Toni on viime aikoina antanut puolisolleen Jannikalle kaiken tukensa. Tilanteessa on auttanut se, että Tonilla itselläkin on kokemusta masennuksen voittamisesta.

Apulanta-yhtyeen laulajan Toni Wirtasen vaimo, laulaja Jannika B kertoi heinäkuussa käyvänsä uupumuksen ja väsymyksen takia läpi raskasta elämänvaihetta. Vain elämää -risteilylle keskiviikkona osallistunut Toni kertoi Me Naisille, että pahin on nyt takana.

– Jannika voi hyvin tällä hetkellä, kuten koko perhe, hän sanoi.

Toni on antanut haastavassa tilanteessa vaimolleen kaiken tukensa. Hänellä on itselläkin kokemusta masennuksen voittamisesta.

– Olemme nyt molemmat syvänveden sukelluksen kandidaatteja. Olen ammentanut omista kokemuksistani auttaessani häntä. Olen itse elävä esimerkki siitä, että masennuksen voi voittaa.

”Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy.”

Toni kertoo Jannikan saaneen valtavasti positiivista palautetta sosiaalisessa mediassa puhuttuaan ongelmistaan avoimesti. Ihmiset ovat kertoneet esimerkin voimalla omia kokemuksiaan aiheesta.

– Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy. Ei sinne kenenkään tarvitse jäädä. Ammattiauttajalta saa kuitenkin varmasti parempia neuvoja kuin satunnaiselta rockmuusikolta, hän virnistää.

Salakavala sairaus

Kaksivuotiaan Martta-tytön isä pohtii, ettei puolison huomioiminen aina ole helppoa lapsiperheen pyörityksessä. 

– Tyttö on niin pieni ja vie kaiken huomion, joten sokeuduin sille, miten Jannikalla menee. 

Soimaan itseäni siitä, etten nähnyt riittävän tarkasti häntä, ennen kuin tilanne oli jo pitkällä, hän toteaa.

Toni peräänkuuluttaa sitä, ettei parisuhteessa toista saa pitää itsestäänselvyytenä.

”Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa.”

– Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa. Yhtäkkiä Jannika ei ollut enää oma, iloinen ja energinen itsensä, hän kuvailee.

Tällä hetkellä Jannika voi Tonin mukaan hyvin ja perhearki rullaa mukavasti.

– Arkemme on pitkälti Martan kanssa oloa. Olen tehnyt 13 levyä ja vasta yhden lapsen, joten en ole valmis vielä luopumaan vauvakuplasta.  Martta kietoi minut pikkusormensa ympärille heti synnyttyään. Sen sodan hävisin heti, Toni naurahtaa.

Anna Perhon uutuuskirjassa Antisäätäjä (Otava) pohditaan erilaisia kiireen ja stressin ongelmia sekä sitä, miten oman elämän tahdista saisi tehtyä vähän rauhallisemman.

Kännykkä piippaa jatkuvasti uusista viesteistä, tietokoneen näytölle ponnahtelee sähköposteja, puhelimet soivat ympärillä – monen olo on työpaikalla levoton, ja syystä! Keskittyminen vaikeutuu ja mieli käy ylikierroksilla, kun ympärillä tapahtuu jatkuvasti jotain, jolle pitäisi antaa huomiota.

Onko maailma tullut hulluksi, vai ehkä ongelma on loppujen lopuksi vähän meissä itsessämme?

Anna Perho uusi teos Antisäätäjä käsittelee muun muassa kiireen ja sähläämisen lieveilmiöitä. Moni porskuttaa sata lasissa, mutta kaipaa silti (tai siitä johtuen) rauhallisempaa fiilistä. Perhon mukaan se on myös mahdollista saavuttaa – ihan itse.

Lue myös: Tunnistatko itsesi? Perfektionisteja on kahta lajia – terapeutti antaa vinkit hölläämiseen

Yksi teoksen aiheista on reaktiivisen ajattelun, eli jatkuvasti kaikkeen ympärillä olevaan reagoimisen ongelma.

– Tutkimusten mukaan tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti. Keskimäärin tarkoittaa, että moni tsekkaa viestejä vielä tiuhemmin. Ei siis ihme, että mieli on kuin maailmanpyörä ilman nopeusrajoitinta, Perho kuvailee kirjassaan.

”Tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti.”

Reaktiivinen ajattelu ”vie meitä kuin pässiä narussa” ja voi johtaa Perhon mukaan niin kutsuttuun SVAMP-oireyhtymään.

– SVAMP on akronyymi, johon tiivistyy viisi reaktiivisen käyttäytymisen avaintoimintoa. Ruotsin kielessä sana svamp tarkoittaa sientä, mikä on hyvä vertauskuva tälle käyttäytymiselle. Jos kasvustoa ei aktiivisesti torju, se lahottaa kantajansa puhki.

Ehkä sinäkin kärsit SVAMP-oireyhtymästä? Näistä oireista sen voi tunnistaa:

  • Stressi. Olo on usein ärsyyntynyt, väsynyt ja ahdistunut. Nukkumisestakaan ei tule oikein mitään, ja ilonaiheet tuntuvat olevan harvassa.
  • Vaeltava mieli. Ajatukset säntäilevät päättömästi sinne tänne ja keskittyminen on vaikeaa. Keskittyminen myös herpaantuu jokaisesta piippauksesta, kutsusta ja kehotuksesta.
  • Aina online. Puhelimen sulkeminen tuntuu mahdottomuudelta, ja keho tuntuu käyvän ylimääräisillä kierroksilla. Rentoutuminen on vaikeaa, mutta havahdut myös usein siihen, että olet ollut pitkään aivan muissa ulottuvuuksissa.
  • Multitaskaus. Kaikkea pitää tehdä samaan aikaan, eikä sen takia mikään oikein tahdo valmistua. Ärsyttää, kun kaikki on aina kesken. Lounas tulee syötyä tietokoneen äärellä, etkä pysty esimerkiksi keskustelemaan ilman, että vilkuilisit välillä kännykkää.
  • Paineet. Tuntuu siltä, että on koko ajan kohtuuttomien paineiden alla. Jatkuva kiire ja suorittaminen ovat olennainen osa myös vapaa-aikaa.

Kuulostaako tutulta? SVAMP-oireyhtymästä on Perhon mukaan onneksi mahdollista päästä eroon.

Rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Hän toteaa teoksessaan yksiselitteisesti, että totaalinen pysähtyminen ja rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Perho listaa neljä neuvoa, jotka auttavat pääsemään yli SVAMP-oireyhtymästä:

  1. Opettele käyttämään sähköpostia järkevämmin.
  2. Lopeta multitaskaaminen. Useamman asian yhtäaikainen mukatekeminen verottaa työtehoasi 40 prosentilla, lisää stressioireita ja ärtymystä sekä hajottaa keskittymisen. Aivosi eivät kykene keskittymään kahteen asiaan kerralla, piste.
  3. Suunnittele päiväsi etukäteen ja tauota työpäiviä mindfulness- tai muun rauhoittumishetken avulla.
  4. Keskity lopputulokseen, älä näennäiseen helppouteen. Jos voit hoitaa asian x yhdellä puhelinsoitolla, tee se 40 sähköpostin lähettämisen sijaan.

Lue lisää Anna Perhon uutuuskirjasta Antisäätäjä (Otava), joka ilmestyi 11. elokuuta.