”Tämä on minun tapani sairastaa”, Heidi Sohlberg sanoo päätöksestään puhua sairaudesta avoimesti. Kuva LIisa Valonen.

Rintasyövästä toipuva Heidi Sohlberg on ottanut perheensä ja läheiset mukaan syöpämatkalleen ja kertoo vaiheistaan avoimesti. Tiivis tukiverkko auttaa selviytymään arjessa. – Huonoina päivinä arki on kaatunut kokonaan Niken harteille, Heidi sanoo.

Sitä vaihetta Heidi Sohlberg, 35, oli jännittänyt eniten.

Kun hiukset syöpähoitojen seurauksena muutama viikko sitten alkoivat lähteä, itku ei noussutkaan silmiin, vaikka Heidi oli kuvitellut niin. Hiuksia irtosi ensin harjallinen, sitten toinen ja lopulta niitä olisi voinut nyhtää tukkoina.

Heidi kokosi perheensä saman peilin eteen. Tyttäret Josefiina, 9, ja Sofia, 6, saivat sakset sekä kehotuksen naksia äidin vaalea pehko lyhyeksi. Puoliso Niklas viimeisteli siilin trimmikoneella.

– Odotin, että hiusten menettäminen olisi ollut kovempi paikka, mutta yllättävän nopeasti tunnelma vaihtui nauruksi. Varsinkin kun tytöt olivat saksineet pääni näyttämään variksenpelättimeltä, ei siinä kellään pitänyt pokka, Heidi kertoo.

– Parin päivän ajan säikähdin omaa peilikuvaani, mutta sitten silmä jo tottui uuteen lookiin.

Heidin huumori on aina ollut lennokasta ja mustaa eikä sen sävy ole vakavan sairauden takia muuttunut. Tänään hän jo heittää herjaa kaljustaan. Siitä, miten aamuisin voi nukkua pidempään, kun aikaa ei mene hiustenlaittoon. Tai miten paljon hän säästää kampaajakuluissa. Tai kuinka tämän jutun kuvien tyylitietoihin ei kirjata kampauksen tekijää – vaikka Niklas on kyllä tasoitellut siilin ”kuvauskuntoon” edellisiltana.

Kun studiolla suunnitellaan päivän aikataulua, Heidin ääni kantautuu maskeeraustuolista:

– Hiuksiin ei ainakaan mene aikaa!

Hyvä olo, huono omatunto

Hiustenlähtö on elokuussa aloitettujen solumyrkkyhoitojen näkyvin mutta ei ainoa oire. Heidin lihaksia ja niveliä juilii, akne hiipii niskaan, ja kortisoni valvottaa öisin. Iho sekä limakalvot kuivuvat. Kun lääkeaine myöhemmin syksyllä vaihtuu, Heidi saa varautua pahoinvointiin ja kehon yleiseen hoitoväsymykseen.

Niitä Heidi ei vielä mieti, vaan keskittyy iloitsemaan jokaisesta kivuttomasta päivästä, jolloin jaksaa juosta lenkin, käydä töissä, kuskata tytöt kouluun ja harrastuksiin tai touhuta kotona.

”Kyllä minäkin itken ja surkuttelen, mutta minulle ei ole tyypillistä jäädä synkistelemään.”

– Kun oloni ei tunnu sairaalta, miksi en kävisi töissä? Meikäläisen luonteella tuntuu hölmöltä vain oleilla. Siinä minulla on vielä opeteltavaa.

– Kyllä minäkin itken ja surkuttelen, mutta minulle ei ole tyypillistä jäädä synkistelemään. Saan hirveästi energiaa positiivisuudesta, avoimuudesta ja huumorista.

Heidi on somessa kertonut aktiivisesti tekemisistään ja fiiliksistään – niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Avoimuudesta on seurannut valtava palautetulva: tuhatmäärin hyviä ja yksi huono.

Puuhakkuus ja pilke silmäkulmassa ovat vain Heidin tapa sairastaa.

– Syövällä on niin monet kasvot. Todellisuus iskee vastaan aina Syöpäklinikalla asioidessa: siellä tämän sairauden vaiheet näkee alusta rankimpaan loppuun. Jokainen sairastaa, oireilee ja käsittelee sitä omalla tavallaan.

– Jossain vaiheessa tunsin huonoa omaatuntoa, että voin niin hyvin. Päätin kuitenkin olla sen verran itsekäs, että nautin hyvistä päivistäni ja jaan kokemukseni. Palaute, jota siitä saan, tuntuu voimauttavalta ja on minulle tärkeää. Voisinpa antaa jokaiselle syöpäsairaalle samanlaisen voimahalin.

Tunteiden vuoristoradassa

Oikeastaan tähän tilanteeseen ei koskaan pitänyt joutua.

Toukokuussa Heidi kertoi Me Naisille kantavansa rintasyövälle altistavaa BRCA2-geenimutaatiota. Hän oli menettänyt äitinsä samalle sairaudelle 25 vuotta aiemmin ja vannoi tekevänsä kaikkensa, etteivät hänen tyttärensä joutuisi kokemaan samaa.

Kesäkuussa aloitettiin valmistelevat tutkimukset rintarauhasten poistoleikkausta varten. Leikkaus piti tehdä syksyllä rintasyövän ennaltaehkäisemiseksi. Nyt se tehtiinkin syövän poistamiseksi. Uusiutumisriskin vuoksi molemmat rintarauhaset poistettiin ja rinnat rakennettiin uusiksi.

– Oli sokki saada kuulla, että olinkin jo sairastunut syöpään.

Saatuaan diagnoosin Heidi romahti täysin lääkärin vastaanotolla.

– Viskasin lippikseni siihen lääkärin pöydälle, repesin itkuun ja taisin päästää muutaman ärräpään. Sen hetken tunsin kuolemanpelkoa ja mietin, käykö minulle nyt samoin kuin äidilleni.

Lääkäri vakuutti, että Heidin tilanne oli toinen: sairaus todettiin erittäin varhain, hoidot ovat nykyään toista luokkaa, ja Heidi oli loistokunnossa niistä toipuakseen.

Heidi eteni diagnoosista leikkaukseen kahdessa viikossa.

– Sinä aikana tunteeni menivät vuoristorataa. Oli lohduttomuutta ja pelkoa, sitten taas hirmuinen taistelutahto ja varmuus, että tämähän selätetään. Taistelutahto jäi päällimmäiseksi.

Kolme mattomaista, muutaman millin kokoista kasvainta vasemmassa rinnassa eivät olleet oireilleet mitenkään.

– Ilman geenivirheen toteamista ja päätöstä ennaltaehkäisevästä leikkauksesta syöpä tuolla leviäisi kaikessa rauhassa.

Heidi leikattiin Helsingin Töölön sairaalan plastiikkakirurgisella osastolla. Äidin sairausvuosilta jäänyt sairaalakammo nosti esiin voimakkaan ahdistuksen, kun Heidille osoitettiin omaa vuodepaikkaa.

– Sairaalahuoneen ovella iski kauhu. Käännyin ympäri ja sanoin Nikelle, että haluan ulos täältä.

Vasta esilääkkeet auttoivat nukahtamaan. Unissaan Heidi kannusti jalkapallojoukkuetta.

– Minä, joka en yhtään tykkää jalkapallosta! Heidi parahtaa.

– Kun havahduin ja kerroin unestani, Nikke totesi, että nyt on hyvät lääkkeet.

Seuraava tunnevyöry löi päälle leikkaussalissa. Anestesia pelotti, eikä Heidi oikein tiennyt, mitä leikkauksessa tapahtuisi. Juuri ennen nukahtamistaan hän kuvaili hoitajille oloaan samanlaiseksi kuin edellisviikonloppuna Ruisrockissa.

Heidi vietti sairaalassa kolme yötä ja passitettiin kotiin neljä dreeniputkea kainaloissaan. Perhe oli auttamassa kotona.

– Hyvä kokemus varmasti loiventaa sairaalapelkoani. Olen kiitollinen, miten hyvin minua hoidettiin.

Sairaalasta päästyään Heidin eno toi hänelle jalkapallon muistoksi sairaala-ajasta. Heidi raapusti sen pintaan mielikuvitusjoukkueensa nimen: Parca.

Läheiset mukaan syöpämatkalle

Heidille oli heti selvää kertoa sairaudestaan kaikille. Ensin puolisolle, sitten isä Juha Willmanille, ystäville ja lopulta julkisesti. Lääkärin huoneesta päästyään Heidi vietti kaksi tuntia liimautuneena puhelimeen.

”Ymmärrän senkin, että joku valitsee pitää asian tiukasti pienessä piirissä.”

– Olen supersosiaalinen enkä osaa laittaa päätäni pensaaseen. Samalla, kun puhun sairaudestani muille, se helpottaa asian käsittelyä omassa päässäni. Minun on helpompi olla, kun sairautta ei tarvitse piilotella.

– Tämä on tosi henkilökohtainen kokemus. Ymmärrän senkin, että joku valitsee pitää asian tiukasti pienessä piirissä.

Heidin läheisten kesken sairaudesta on tullut yhteinen ja lähentävä kokemus. On tavallista, että lähipiirille myötäeläminen on rankempaa kuin sairauden käsittely potilaalle; sairas tietää miten voi, muut eivät. Heidi uskoo, että perheen miesväki on käynyt läpi pelkoja mielessään – varsinkin Juha-isä, joka jo menetti vaimonsa samalle sairaudelle.

– Uskon, että he välttävät kuormittamasta minua huolillaan. Ehkä he juttelevat peloistaan omien kavereittensa kanssa. Minua kohtaan Nikke ja isä ovat olleet mielettömän kannustavia.

Heidi kuvailee aviomiestään perheensä järjen ääneksi.

– Nikke on asennoitunut tilanteeseen fiksusti ja sanoo, etteihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin parantua.

Sohlbergien perheenjäsenistä ja ystävistä muodostui nopeasti laaja turvaverkko, joka auttaa arjen pyörittämisessä.

– Huonoina päivinä arki on kaatunut kokonaan Niken harteille, mutta hän on kyllä hoitanut roolinsa loistavasti. Välillä olen ihmetellyt, miten yksinhuoltajavanhemmat selviävät arjesta sairastaessaan, Heidi sanoo.

– Olen valtavan kiitollinen perheelleni ja ystävilleni. Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, voinko tai kehtaanko pyytää apua.

”Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, kehtaanko pyytää apua.”

Heidi on huomannut, että kriiseissä ystävyyden merkitys vain korostuu. Tyttökavereiden kanssa puhutaan paljon syövästä, mutta vielä enemmän kaikesta muusta: nauretaan ja hullutellaan. Tärkeimpiä ovat hetket, joissa sairaus ei ole läsnä ajatuksissa.

– En pärjäisi ilman kavereitani ja perhettäni. Olemme hulluja ja hölöttäjiä, ja sellainen saa olla sairaanakin. Vaikka olen sairas, minun ei tarvitse elää vain sairaan elämää, Heidi sanoo.

– Tuntuu, että ystävien välittäminen vain korostuu vakavissa paikoissa. Rakkautta osoitetaan silloin voimakkaammin.

Heidi on myös konkreettisesti ottanut ystävät mukaan syöpämatkalleen. Missikollega Satu Tuomisto oli mukana kuulemassa tuloksia. Juontajakollega Joanna Kuvaja taas istui mukana tiputushoidossa Syöpäklinikalla.

– Isä oli meillä ensimmäisen hoitoni aikaan, ja ehdotin, että hänkin lähtisi mukaan. Isä epäili, että saisimme porttikiellon sairaalaan, jos mekastaisimme siellä kolmistaan.

Lapsille kerrotaan kaikki

Sohlbergit miettivät tarkkaan, miten sairaudesta puhuttaisiin lapsille. Lääkäreiden neuvo oli kertoa heille kaikesta. Kun Heidi kutsui tyttäret parturoimaan hänen hiuksiaan, kaljuuntumisesta ei kehittynyt mörköä tyttöjen ajatuksissa.

– Tyttöjen on helpompi käsitellä sairastumista, kun he näkevät, että olen itse sinut sen kanssa. Omalla esimerkilläni pystyn vaikuttamaan lasten tapaan reagoida.

”Sairauteni ei ole läpihuutojuttu.”

Tytöt ovat saaneet nähdä päivistä pahatkin.

– Sairauteni ei ole läpihuutojuttu. Lapset näkivät, kun alussa itkin hirveästi ja kävin läpi rajuja tunteita. Nyt he näkevät, kun käyn töissä ja lenkillä ja teen normaalijuttuja. Yhtä lailla he näkevät, kun huonoina päivinä jään sängyn pohjalle.

Silloin tytöt käyvät isänsä kanssa metsälenkillä ja tuovat puolukoita äidille vitamiinipommeiksi.

– Olemme selittäneet, että saan hoitoa, josta tulee paha olo, mutta sitten paranen.

Heidin mielestä avoimuus helpottaa kotiarkea. Koska Heidi puhuu sairaudestaan paljon puhelimessa läheisten kanssa, hänen ei tarvitse joka sanalla miettiä, kuulevatko lapset.

– Tytöt tietävät saman, minkä ystävänikin. Ajattelen, että puhumalla olen samalla heille esimerkki avoimuudesta. Siitä, että yhtä lailla he voivat puhua omista murheistaan meille, Heidi sanoo.

– Sitä olen pyytänyt tytöiltäni anteeksi, että vietän niin paljon aikaa puhelimessa, kun haluan vastata ihmisten tsemppiviesteihin.

Syöpä ei vie naisellisuutta

Heidin hoitosuunnitelmaan kuuluu kuusi sytostaattihoitokertaa. Kaksi on takana, neljä edessä, ja jos hoidot voidaan antaa suunnitellusti, viimeinen niistä tehdään joulukuussa. Aikataulussa pysyminen edellyttää, että elimistö palautuu hoidoista odotetusti tai ettei vaikkapa flunssa romahduta kuntoa.

Itsestä huolehtiminen on nyt Heidin ykköstehtävä.

– Välillä ihmettelen, mistä tätä elämää oikein ohjaillaan. En ole koskaan ollut näin kovassa fyysisessä kunnossa kuin sairastuessani. Ihan kuin treenaamisellani olisi ollut jokin tarkoitus, kuin se olisi osa jotain isompaa suunnitelmaa.

Leikkaus ja hoidot muuttavat kehoa. Kokemus siitä, ettei kroppaa voikaan täysin hallita, on ollut Heidille tähän asti toipumisessa vaikeinta.

– Kun kortisoni turvottaa ja paikkoja kolottaa, keho tuntuu vieraalta. Turhamaisuus puskee pintaan, ja tuskailen vyötärölle ilmestyneitä jenkkakahvoja. Tosin ystäväni kannusti, ettei kukaan huomaa niitä, sillä kaikki kuitenkin tuijottavat kaljuani.

Sitä Heidi ei ole hävennyt hetkeäkään. Hän painelee muina naisina kuula paljaana. Kylmä puree hiuksettomaan herkemmin, joten pipo tai lippis kulkee aina kassissa.

– En ole missään vaiheessa tuntenut, että sairaus vaikuttaisi naisellisuuteeni, Heidi sanoo.

– Siinäkin muiden palaute on tärkeää. Kyllähän se kohottaa mieltä, kun kehutaan kauniiksi. Saan mielettömästi voimaa kannustavista sanoista.

Heidillä on tiukasti katse tulevaisuudessa ja jo malttamaton olo hoitojen loppuun viemiseksi. Hänelle rintasyöpä ei ole kokemus, joka pysäyttää kaiken vaan josta taistellaan läpi.

– Sairaanakin voin edelleen elää hyvää elämää. Olen päättänyt, että ensi vuodesta tulee elämäni paras.

Heidi Sohlberg

  • Sisustussuunnittelijaksi opiskellut juontaja syntyi Jyväskylässä 17.5.1981.
  • Asuu Espoon Nuuksiossa 6- ja 9-vuotiaiden tyttäriensä ja puolisonsa Niklas Sohlbergin kanssa.
  • Heidillä löydettiin keväällä rintasyöpäriskiä lisäävä BRCA2-geenimutaatio. Hänen äitinsä menehtyi rintasyöpään 37-vuotiaana.
  • Juontaa Roosa nauha -konsertin 4.10. Vantaalla.
  • Vuoden 2001 Miss Suomi kuuluu Elixir-ohjelman vetäjiin.

Jare ”Cheek” Tiihosen paljastus laittoi Wikipedia-tiedot heti uusiksi, kertoo Ilta-Sanomat.

Laulaja Cheekin perheestä löytyy mäkimiehiä.

– Faija oli mäkihyppääjä nuoruudessaan ja mun ukki oli olympialaisissa hyppäämässä mäkee, Cheek kertoi perjantai-iltana Ilta-Sanomille.

”Mun ukki oli olympialaisissa hyppäämässä mäkee.”

Cheekin isoisä oli Väinö Tiihonen, joka edusti Suomea olympiakisoissa vuonna 1936. Tiihonen sijoittui yhdeksänneksi Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa. Hän osallistui myös Lahden MM-kilpailuihin vuonna 1938.

Ennen Cheekin paljastusta Väinö Tiihosen Wikipedia-artikkeli ei maininnut mitään sukulaissuhteesta. Ilta-Sanomien mukaan kuitenkin vain tunti haastattelun jälkeen artikkeli oli käyty päivittämässä.

– Väinö Tiihosen pojanpoikia ovat muun muassa rap-artisti Cheek (Jare Tiihonen) ja vapaaottelija Jere Tiihonen, lukee nyt sivulla.

Lahdesta kotoisin oleva laulaja innostui muistelemaan omia hiihtokokemuksiaan perjantaina myös Yle-uutisten haastattelussa.
Cheek kertoi, että hän oli koulunsa paras hiihtäjä ala-asteella:

– Olin kolmannella luokalla koulun paras hiihtäjä, mutta juuri kisojen aikaan olin kipeänä. Sitten kaksoisveljeni Jere tuli kisoista kotiin voittajana ja antoi mulle sen palkinnon. Ala-asteella tuli joka tapauksessa hiihdettyä tosi paljon, Cheek sanoi.

Konttori on näyttelijä Linda Wiklundin ensimmäinen merkittävä tv-työ. Häntä ja Anna-hahmoa yhdistää vastahakoisuus hääjärjestelyihin.

Konttori-sarjan suomiversiossa näyttelevä Linda Wiklund, 28, on kihloissa häntä 13 vuotta vanhemman näyttelijän Mikko Nousiaisen kanssa. Pari tapasi kolmisen vuotta sitten, kihloissa he ovat olleet kaksi vuotta.

Lindaa ja hänen Konttori-hahmoaan Annaa yhdistää vastahakoisuus hääjärjestelyihin. Sarjassa Anna on yhdessä häntä kurjasti kohtelevan Ripan (Leo Honkonen) kanssa, josta hän ei meinaa päästä eroon.

– Odottelemme Mikon kanssa häitä yhtä hanakasti kuin Anna ja Ripa, sillä emme saa järjestelyjä aikaiseksi. Joku voisi järjestää häät meidän puolestamme. Suhteessamme on kuitenkin huomattavasti enemmän huumorintajua kuin Annalla ja Ripalla, Linda nauraa.

Linda ja Mikko asuvat sekä Helsingissä että Tampereella, jossa asuu Mikon 11-vuotias poika. Tällä hetkellä pariskunta viettää paljon aikaa myös Turussa, sillä he näyttelevät yhdessä Turun Linnateatterissa Lars Von Trierin käsikirjoittamassa Pomo! -esityksessä.

Kova hinku Konttoriin

Konttori-rooli on Lindan ensimmäinen merkittävä tv-rooli. Hänet valittiin mukaan koekuvausten kautta. Kun Linda toukokuussa sai puhelun, että hänet on valittu sarjaan mukaan, hän oli pakahtua onnesta.

”Minulta meinasi päästä itku, koska halusin Konttoriin mukaan niin paljon.”

– Minulta meinasi päästä itku, koska halusin Konttoriin mukaan niin paljon. Se on ykkösbrittisarja kautta aikain. Me olemme kuitenkin tehneet siitä omanlaisemme version, joka sijoittuu nykypäivän Suomeen eikä 2000-luvun alun Iso-Britanniaan.

Aiemmin Linda on näytellyt eri teattereissa, muun muassa Kansallisteatterissa ja Espoon kaupunginteatterissa. Teatterikorkeakoulusta hän valmistui vuonna 2015.

Lindan Konttori-hahmo Anna on näyttelijän mukaan huumorintajuinen, kiltti ja järjettömän luova, mutta jumissa itsensä kanssa.

– Anna ei uskalla hypätä tuntemattomaan, koska hän pelkää, ettei laskuvarjo aukea. Tunnistan Annassa kiltteyden, jonka takia häntä helposti hyppyytetään. Olen käynyt saman koulun läpi itsekin. Annalla se kaikki on kuitenkin vielä edessä.

Suomen Konttori 3.3. eteenpäin nähtävillä Elisa Viihteestä. Sarja esitetään ensi syksynä Nelosella.

”Katselin aikani broilerivideoita netistä. Aina kun tungin kanaa suuhuni, tuli fiilis, että tämä ei ole hyvä juttu", suosikkinäyttelijä kertoo. 

Näyttelijä Eero Ritala, 33, näki viime kesän alussa dokumentin, jonka jälkeen hän aloitti vegaaniruokavalion. Eero jätti pois lihan, kalan ja maitotuotteet. Nyt uutta elämäntapaa on takana yhdeksän kuukautta. Uuden ruokavalion noudattaminen on tuntunut näyttelijästä helpolta.

– Kesän aikana painoa tippui se 15 kiloa. Olen nyt kaksikymmentä kiloa hoikempi kuin mitä olen ollut painavimmillani. Kaikki toimii hyvin, teen hyvää ruokaa, enkä joudu aktiivisesti miettimään syömisiäni. 

Näyttelijä ei tavoitellut ruokavaliomuutoksella laihtumista, vaan hän halusi alkaa syödä eettisesti. 

– En voinut vuosi sittenkään huonosti, mutta ehkä nyt joku askeleen ja varsinkin mielen keveys on löytynyt. Katselin aikani niitä broilerivideoita netistä. Aina kun tungin kanaa suuhuni, tuli fiilis, että tämä ei ole hyvä juttu. Tietysti koko ajan tulee eteen uusia juttuja, joiden eettisyyttä joutuu miettimään. 

Eeron mielestä kasvisyöjänkään ei tarvitse tankata proteiineja.

– Niitä tulee automaattisesti lähes kaikesta mitä syö. Itse syön lisäksi paljon papuja. Jos joudun tilanteeseen, jossa ruokani koskettanut jotain kalakastiketta, niin aivan sama. Ei vegaanius ala sen jälkeen mitenkään alusta. Pääasia, että tuntee yleisesti elävänsä arvojensa mukaisesti. 

Muun muassa Putouksesta tuttu näyttelijä nähdään Inari Niemen Joulumaa-elokuvassa, jonka kuvaukset alkavat ensi maanantaina. Elokuva saa ensi-iltansa loppuvuodesta 2017. Elokuvan lisäksi Eero näyttelee Q-teatterissa ja kuvaa paraikaa sekä Ylelle että MTV:lle komediasarjoja.

Aikoinaan samasta huolestunut

Näyttelijä Eero Ritala laihtui 20 kiloa – muutti kokonaan ruokavalionsa

Nykyään on onneksi tarjolla vegaanisiakin lähteitä omega 3n DHAlle ja EPAlle. Sitä saadaan eristettyä levästä. Tottakai vegaanit monesti käyttävät myös pellavansiemeniä, hampunsiemeniä tai rypsiöljyä alfalinoleenihapon lähteinä, mutta kuten sanoit, eivät ne välttämättä yksin riitä.
Lue kommentti

Oprah synnytti kyllä 14-vuotiaana pojan, mutta tämä kuitenkin menehtyi vain muutaman viikon ikäisenä. 

Äitiys ei todellakaan ole joka naisen juttu. Viime vuosina esimerkiksi näyttelijä Jennifer Aniston, 48, on puhunut siitä, ettei naisia saisi velvoittaa äitiyteen.

Lue myös: Nyt riitti! Jennifer Anistonilta tyhjentävä vastaisku jatkuvaan raskauskyttäykseen

Nyt myös mediamoguli Oprah Winfrey, 63, kertoo tuoreessa Good Housekeeping -lehden numerossa olevansa tyytyväinen siihen, ettei hankkinut lapsia.

– En olisi ollut hyvä äiti lapsilleni. Minulla ei ole tarpeeksi kärsivällisyyttä, hän kertoo.

Oprah joutui nuoruudessaan sukulaistensa hyväksikäyttämäksi. 14-vuotiaana hän synnytti pojan, joka kuoli kuitenkin pian syntymänsä jälkeen. Hän on kertonut aiemmin kokemuksensa aiheuttamasta traumasta ja häpeästä. Pari vuotta sitten hän kertoi The Hollywood Reporter -lehdelle, että on kuitenkin onnellinen siitä, ettei päätynyt myöhemminkään äidiksi.

– Jos minulla olisi lapsia, he vihaisivat minua. He olisivat päätyneet johonkin Oprah-show’n kaltaiseen ohjelmaan puhumaan minusta. Jonkun alueen elämässäni on kärsittävä, ja se olisi todennäköisesti ollut lapseni, Oprah sanoo.

Äiti kaikille maailman lapsille

Vaikka biologisia tai adoptoituja lapsia yhdellä maailman rikkaimmista naisista ei olekaan, hän kokee velvollisuudekseen jakaa hyvää jälkipolville. Vuonna 2007 hän perusti koulun Etelä-Afrikan köyhille tytöille. Oprah Winfreyn tyttöjen johtaja -akatemiassa työskentely on ollut hänelle valtavan palkitsevaa.

– Aloitin akatemia auttaakseni tyttöjä, mutta se on tuonut elämääni valoa enemmän kuin osasin kuvitella, hän kertoo.

Nykyään hän kokeekin olevansa eräänlainen äitihahmo kaikille niille, joita auttaa ympäri maailmaa. Hän puhuu tuoreessa haastattelussa rajattoman rakkauden puolesta.

– Rakkaus ei tunne rajoja. Ei ole väliä, tuleeko lapsi sinun kohdustasi, vai tapasitko lapsesi hänen ollessaan 2-, 10- tai 20-vuotias. Kunhan rakkaus on aitoa ja välittää, kaikki järjestelyt toimivat, hän sanoo.

 

O Happy Day. Another class graduates. Congratulations "Paragons" of OWLAG 2014!

Henkilön Oprah (@oprah) jakama julkaisu