”Tämä on minun tapani sairastaa”, Heidi Sohlberg sanoo päätöksestään puhua sairaudesta avoimesti. Kuva LIisa Valonen.

Rintasyövästä toipuva Heidi Sohlberg on ottanut perheensä ja läheiset mukaan syöpämatkalleen ja kertoo vaiheistaan avoimesti. Tiivis tukiverkko auttaa selviytymään arjessa. – Huonoina päivinä arki on kaatunut kokonaan Niken harteille, Heidi sanoo.

Sitä vaihetta Heidi Sohlberg, 35, oli jännittänyt eniten.

Kun hiukset syöpähoitojen seurauksena muutama viikko sitten alkoivat lähteä, itku ei noussutkaan silmiin, vaikka Heidi oli kuvitellut niin. Hiuksia irtosi ensin harjallinen, sitten toinen ja lopulta niitä olisi voinut nyhtää tukkoina.

Heidi kokosi perheensä saman peilin eteen. Tyttäret Josefiina, 9, ja Sofia, 6, saivat sakset sekä kehotuksen naksia äidin vaalea pehko lyhyeksi. Puoliso Niklas viimeisteli siilin trimmikoneella.

– Odotin, että hiusten menettäminen olisi ollut kovempi paikka, mutta yllättävän nopeasti tunnelma vaihtui nauruksi. Varsinkin kun tytöt olivat saksineet pääni näyttämään variksenpelättimeltä, ei siinä kellään pitänyt pokka, Heidi kertoo.

– Parin päivän ajan säikähdin omaa peilikuvaani, mutta sitten silmä jo tottui uuteen lookiin.

Heidin huumori on aina ollut lennokasta ja mustaa eikä sen sävy ole vakavan sairauden takia muuttunut. Tänään hän jo heittää herjaa kaljustaan. Siitä, miten aamuisin voi nukkua pidempään, kun aikaa ei mene hiustenlaittoon. Tai miten paljon hän säästää kampaajakuluissa. Tai kuinka tämän jutun kuvien tyylitietoihin ei kirjata kampauksen tekijää – vaikka Niklas on kyllä tasoitellut siilin ”kuvauskuntoon” edellisiltana.

Kun studiolla suunnitellaan päivän aikataulua, Heidin ääni kantautuu maskeeraustuolista:

– Hiuksiin ei ainakaan mene aikaa!

Hyvä olo, huono omatunto

Hiustenlähtö on elokuussa aloitettujen solumyrkkyhoitojen näkyvin mutta ei ainoa oire. Heidin lihaksia ja niveliä juilii, akne hiipii niskaan, ja kortisoni valvottaa öisin. Iho sekä limakalvot kuivuvat. Kun lääkeaine myöhemmin syksyllä vaihtuu, Heidi saa varautua pahoinvointiin ja kehon yleiseen hoitoväsymykseen.

Niitä Heidi ei vielä mieti, vaan keskittyy iloitsemaan jokaisesta kivuttomasta päivästä, jolloin jaksaa juosta lenkin, käydä töissä, kuskata tytöt kouluun ja harrastuksiin tai touhuta kotona.

”Kyllä minäkin itken ja surkuttelen, mutta minulle ei ole tyypillistä jäädä synkistelemään.”

– Kun oloni ei tunnu sairaalta, miksi en kävisi töissä? Meikäläisen luonteella tuntuu hölmöltä vain oleilla. Siinä minulla on vielä opeteltavaa.

– Kyllä minäkin itken ja surkuttelen, mutta minulle ei ole tyypillistä jäädä synkistelemään. Saan hirveästi energiaa positiivisuudesta, avoimuudesta ja huumorista.

Heidi on somessa kertonut aktiivisesti tekemisistään ja fiiliksistään – niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Avoimuudesta on seurannut valtava palautetulva: tuhatmäärin hyviä ja yksi huono.

Puuhakkuus ja pilke silmäkulmassa ovat vain Heidin tapa sairastaa.

– Syövällä on niin monet kasvot. Todellisuus iskee vastaan aina Syöpäklinikalla asioidessa: siellä tämän sairauden vaiheet näkee alusta rankimpaan loppuun. Jokainen sairastaa, oireilee ja käsittelee sitä omalla tavallaan.

– Jossain vaiheessa tunsin huonoa omaatuntoa, että voin niin hyvin. Päätin kuitenkin olla sen verran itsekäs, että nautin hyvistä päivistäni ja jaan kokemukseni. Palaute, jota siitä saan, tuntuu voimauttavalta ja on minulle tärkeää. Voisinpa antaa jokaiselle syöpäsairaalle samanlaisen voimahalin.

Tunteiden vuoristoradassa

Oikeastaan tähän tilanteeseen ei koskaan pitänyt joutua.

Toukokuussa Heidi kertoi Me Naisille kantavansa rintasyövälle altistavaa BRCA2-geenimutaatiota. Hän oli menettänyt äitinsä samalle sairaudelle 25 vuotta aiemmin ja vannoi tekevänsä kaikkensa, etteivät hänen tyttärensä joutuisi kokemaan samaa.

Kesäkuussa aloitettiin valmistelevat tutkimukset rintarauhasten poistoleikkausta varten. Leikkaus piti tehdä syksyllä rintasyövän ennaltaehkäisemiseksi. Nyt se tehtiinkin syövän poistamiseksi. Uusiutumisriskin vuoksi molemmat rintarauhaset poistettiin ja rinnat rakennettiin uusiksi.

– Oli sokki saada kuulla, että olinkin jo sairastunut syöpään.

Saatuaan diagnoosin Heidi romahti täysin lääkärin vastaanotolla.

– Viskasin lippikseni siihen lääkärin pöydälle, repesin itkuun ja taisin päästää muutaman ärräpään. Sen hetken tunsin kuolemanpelkoa ja mietin, käykö minulle nyt samoin kuin äidilleni.

Lääkäri vakuutti, että Heidin tilanne oli toinen: sairaus todettiin erittäin varhain, hoidot ovat nykyään toista luokkaa, ja Heidi oli loistokunnossa niistä toipuakseen.

Heidi eteni diagnoosista leikkaukseen kahdessa viikossa.

– Sinä aikana tunteeni menivät vuoristorataa. Oli lohduttomuutta ja pelkoa, sitten taas hirmuinen taistelutahto ja varmuus, että tämähän selätetään. Taistelutahto jäi päällimmäiseksi.

Kolme mattomaista, muutaman millin kokoista kasvainta vasemmassa rinnassa eivät olleet oireilleet mitenkään.

– Ilman geenivirheen toteamista ja päätöstä ennaltaehkäisevästä leikkauksesta syöpä tuolla leviäisi kaikessa rauhassa.

Heidi leikattiin Helsingin Töölön sairaalan plastiikkakirurgisella osastolla. Äidin sairausvuosilta jäänyt sairaalakammo nosti esiin voimakkaan ahdistuksen, kun Heidille osoitettiin omaa vuodepaikkaa.

– Sairaalahuoneen ovella iski kauhu. Käännyin ympäri ja sanoin Nikelle, että haluan ulos täältä.

Vasta esilääkkeet auttoivat nukahtamaan. Unissaan Heidi kannusti jalkapallojoukkuetta.

– Minä, joka en yhtään tykkää jalkapallosta! Heidi parahtaa.

– Kun havahduin ja kerroin unestani, Nikke totesi, että nyt on hyvät lääkkeet.

Seuraava tunnevyöry löi päälle leikkaussalissa. Anestesia pelotti, eikä Heidi oikein tiennyt, mitä leikkauksessa tapahtuisi. Juuri ennen nukahtamistaan hän kuvaili hoitajille oloaan samanlaiseksi kuin edellisviikonloppuna Ruisrockissa.

Heidi vietti sairaalassa kolme yötä ja passitettiin kotiin neljä dreeniputkea kainaloissaan. Perhe oli auttamassa kotona.

– Hyvä kokemus varmasti loiventaa sairaalapelkoani. Olen kiitollinen, miten hyvin minua hoidettiin.

Sairaalasta päästyään Heidin eno toi hänelle jalkapallon muistoksi sairaala-ajasta. Heidi raapusti sen pintaan mielikuvitusjoukkueensa nimen: Parca.

Läheiset mukaan syöpämatkalle

Heidille oli heti selvää kertoa sairaudestaan kaikille. Ensin puolisolle, sitten isä Juha Willmanille, ystäville ja lopulta julkisesti. Lääkärin huoneesta päästyään Heidi vietti kaksi tuntia liimautuneena puhelimeen.

”Ymmärrän senkin, että joku valitsee pitää asian tiukasti pienessä piirissä.”

– Olen supersosiaalinen enkä osaa laittaa päätäni pensaaseen. Samalla, kun puhun sairaudestani muille, se helpottaa asian käsittelyä omassa päässäni. Minun on helpompi olla, kun sairautta ei tarvitse piilotella.

– Tämä on tosi henkilökohtainen kokemus. Ymmärrän senkin, että joku valitsee pitää asian tiukasti pienessä piirissä.

Heidin läheisten kesken sairaudesta on tullut yhteinen ja lähentävä kokemus. On tavallista, että lähipiirille myötäeläminen on rankempaa kuin sairauden käsittely potilaalle; sairas tietää miten voi, muut eivät. Heidi uskoo, että perheen miesväki on käynyt läpi pelkoja mielessään – varsinkin Juha-isä, joka jo menetti vaimonsa samalle sairaudelle.

– Uskon, että he välttävät kuormittamasta minua huolillaan. Ehkä he juttelevat peloistaan omien kavereittensa kanssa. Minua kohtaan Nikke ja isä ovat olleet mielettömän kannustavia.

Heidi kuvailee aviomiestään perheensä järjen ääneksi.

– Nikke on asennoitunut tilanteeseen fiksusti ja sanoo, etteihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin parantua.

Sohlbergien perheenjäsenistä ja ystävistä muodostui nopeasti laaja turvaverkko, joka auttaa arjen pyörittämisessä.

– Huonoina päivinä arki on kaatunut kokonaan Niken harteille, mutta hän on kyllä hoitanut roolinsa loistavasti. Välillä olen ihmetellyt, miten yksinhuoltajavanhemmat selviävät arjesta sairastaessaan, Heidi sanoo.

– Olen valtavan kiitollinen perheelleni ja ystävilleni. Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, voinko tai kehtaanko pyytää apua.

”Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, kehtaanko pyytää apua.”

Heidi on huomannut, että kriiseissä ystävyyden merkitys vain korostuu. Tyttökavereiden kanssa puhutaan paljon syövästä, mutta vielä enemmän kaikesta muusta: nauretaan ja hullutellaan. Tärkeimpiä ovat hetket, joissa sairaus ei ole läsnä ajatuksissa.

– En pärjäisi ilman kavereitani ja perhettäni. Olemme hulluja ja hölöttäjiä, ja sellainen saa olla sairaanakin. Vaikka olen sairas, minun ei tarvitse elää vain sairaan elämää, Heidi sanoo.

– Tuntuu, että ystävien välittäminen vain korostuu vakavissa paikoissa. Rakkautta osoitetaan silloin voimakkaammin.

Heidi on myös konkreettisesti ottanut ystävät mukaan syöpämatkalleen. Missikollega Satu Tuomisto oli mukana kuulemassa tuloksia. Juontajakollega Joanna Kuvaja taas istui mukana tiputushoidossa Syöpäklinikalla.

– Isä oli meillä ensimmäisen hoitoni aikaan, ja ehdotin, että hänkin lähtisi mukaan. Isä epäili, että saisimme porttikiellon sairaalaan, jos mekastaisimme siellä kolmistaan.

Lapsille kerrotaan kaikki

Sohlbergit miettivät tarkkaan, miten sairaudesta puhuttaisiin lapsille. Lääkäreiden neuvo oli kertoa heille kaikesta. Kun Heidi kutsui tyttäret parturoimaan hänen hiuksiaan, kaljuuntumisesta ei kehittynyt mörköä tyttöjen ajatuksissa.

– Tyttöjen on helpompi käsitellä sairastumista, kun he näkevät, että olen itse sinut sen kanssa. Omalla esimerkilläni pystyn vaikuttamaan lasten tapaan reagoida.

”Sairauteni ei ole läpihuutojuttu.”

Tytöt ovat saaneet nähdä päivistä pahatkin.

– Sairauteni ei ole läpihuutojuttu. Lapset näkivät, kun alussa itkin hirveästi ja kävin läpi rajuja tunteita. Nyt he näkevät, kun käyn töissä ja lenkillä ja teen normaalijuttuja. Yhtä lailla he näkevät, kun huonoina päivinä jään sängyn pohjalle.

Silloin tytöt käyvät isänsä kanssa metsälenkillä ja tuovat puolukoita äidille vitamiinipommeiksi.

– Olemme selittäneet, että saan hoitoa, josta tulee paha olo, mutta sitten paranen.

Heidin mielestä avoimuus helpottaa kotiarkea. Koska Heidi puhuu sairaudestaan paljon puhelimessa läheisten kanssa, hänen ei tarvitse joka sanalla miettiä, kuulevatko lapset.

– Tytöt tietävät saman, minkä ystävänikin. Ajattelen, että puhumalla olen samalla heille esimerkki avoimuudesta. Siitä, että yhtä lailla he voivat puhua omista murheistaan meille, Heidi sanoo.

– Sitä olen pyytänyt tytöiltäni anteeksi, että vietän niin paljon aikaa puhelimessa, kun haluan vastata ihmisten tsemppiviesteihin.

Syöpä ei vie naisellisuutta

Heidin hoitosuunnitelmaan kuuluu kuusi sytostaattihoitokertaa. Kaksi on takana, neljä edessä, ja jos hoidot voidaan antaa suunnitellusti, viimeinen niistä tehdään joulukuussa. Aikataulussa pysyminen edellyttää, että elimistö palautuu hoidoista odotetusti tai ettei vaikkapa flunssa romahduta kuntoa.

Itsestä huolehtiminen on nyt Heidin ykköstehtävä.

– Välillä ihmettelen, mistä tätä elämää oikein ohjaillaan. En ole koskaan ollut näin kovassa fyysisessä kunnossa kuin sairastuessani. Ihan kuin treenaamisellani olisi ollut jokin tarkoitus, kuin se olisi osa jotain isompaa suunnitelmaa.

Leikkaus ja hoidot muuttavat kehoa. Kokemus siitä, ettei kroppaa voikaan täysin hallita, on ollut Heidille tähän asti toipumisessa vaikeinta.

– Kun kortisoni turvottaa ja paikkoja kolottaa, keho tuntuu vieraalta. Turhamaisuus puskee pintaan, ja tuskailen vyötärölle ilmestyneitä jenkkakahvoja. Tosin ystäväni kannusti, ettei kukaan huomaa niitä, sillä kaikki kuitenkin tuijottavat kaljuani.

Sitä Heidi ei ole hävennyt hetkeäkään. Hän painelee muina naisina kuula paljaana. Kylmä puree hiuksettomaan herkemmin, joten pipo tai lippis kulkee aina kassissa.

– En ole missään vaiheessa tuntenut, että sairaus vaikuttaisi naisellisuuteeni, Heidi sanoo.

– Siinäkin muiden palaute on tärkeää. Kyllähän se kohottaa mieltä, kun kehutaan kauniiksi. Saan mielettömästi voimaa kannustavista sanoista.

Heidillä on tiukasti katse tulevaisuudessa ja jo malttamaton olo hoitojen loppuun viemiseksi. Hänelle rintasyöpä ei ole kokemus, joka pysäyttää kaiken vaan josta taistellaan läpi.

– Sairaanakin voin edelleen elää hyvää elämää. Olen päättänyt, että ensi vuodesta tulee elämäni paras.

Heidi Sohlberg

  • Sisustussuunnittelijaksi opiskellut juontaja syntyi Jyväskylässä 17.5.1981.
  • Asuu Espoon Nuuksiossa 6- ja 9-vuotiaiden tyttäriensä ja puolisonsa Niklas Sohlbergin kanssa.
  • Heidillä löydettiin keväällä rintasyöpäriskiä lisäävä BRCA2-geenimutaatio. Hänen äitinsä menehtyi rintasyöpään 37-vuotiaana.
  • Juontaa Roosa nauha -konsertin 4.10. Vantaalla.
  • Vuoden 2001 Miss Suomi kuuluu Elixir-ohjelman vetäjiin.

Viulisti on nauttinut viime aikoina siitä, että saa määritellä oman vuorokausirytminsä. 

Elonkerjuu-yhtyeen viulisti Johanna Koivu on elänyt pian vuoden uutta elämänvaihetta, kun yhtyeen kuusitoista vuotta kestänyt bändiura päättyi. Elonkerjuu teki viimeisen keikkansa viime kesänä.

– Olen nauttinut, että saan nyt itse määritellä oman vuorokausirytmin. Keikkaillessa rytmi oli koko ajan hukassa. Viikolla elin Suomen aikaa ja viikonlopuksi piti hypätä sitten Aasian aikaan, kun vedimme keikkoja. Olin vuosia todella väsynyt.

Viimeisen bändivuoden aikana Johanna aloitti liiketoimintaterapiamenetelmien opinnot, jonka ohjauksia hän tekee nyt.

– En ottanut paniikkia työllistymisestä. Olen ajatellut, että nyt on uuden etsimisen ja seesteisemmän elämänvaiheen aika.

Helsinkiin asettunut näyttelijä-muusikko sanoo, että ihmissuhteille ei kiertue-elämässä ollut juuri aikaa.

”Olen ajatellut, että nyt on uuden etsimisen ja seesteisemmän elämänvaiheen aika.”

– Myös monet perhejuhlat menivät ohi, kun olimme tien päällä. Viikonloput ovat nyt olleet vapaina, olen ehtinyt nähdä ystäviä. Ja onhan uusille ihmissuhteille tässä elämänvaiheessa eri tavalla tilaa kuin aikaisemmin, yksityisasioistaan vaitonainen Johanna sanoo.

Vanhasta elämästä hän kaipaa esiintymistä ja isoja lavoja. Yhtye keikkaili ensin Lauri Tähkä ja Elonkerjuu -nimellä. Tähkän jätettyä yhtyeen vuonna 2011 bändi jatkoi uuden solistin kanssa Elonkerjuu-nimellä.

– Oli hyvä, että jatkoimme. Muuten olisi jäänyt tunne, että kaikki loppui kesken kaiken. Nyt haluan luoda jotain uutta. Olen itse asiassa esiintyjänä isossa roolissa, joka lanseerataan syksyllä, Johanna kertoi tänään Granonin ja Suomen Urheiluliiton hyvinvointi-iltapäivässä.

Kirjailija-kolumnisti lopettaa radiojuontajan hommat perjantaina. Erityisesti Anna jää ikävöimään kollegaansa Kimmo Vehviläistä.

Anna Perho, 46, on juontanut Radio Aallon Dynastia-aamuohjelmaa jo viisi ja puoli vuotta.

Kaikkea kuitenkin aikansa: tänä perjantaina koittaa hänen viimeinen päivänsä radiossa.

Juontaja kertoo Me Naisille pallotelleensa lopettamispäätöstä jo vuodenvaihteesta asti. Hän ilmoitti irtisanoutumisestaan ensimmäistä kertaa kuukausi sitten Radiogaalassa.

– Ihan itse tajusin lähteä, en saanut potkuja, Anna kertoo.

Mistä päätös kumpusi? Uusista uratuulista tietenkin. Anna kertoo aikovansa panostaa entistä enemmän työhönsä ratkaisukeskeisenä valmentajana. Hän on koko ajan tehnyt muita töitä radiojuontamisen ohella.

”Sosiaalisen elämän kaipuu oli yksi osatekijä päätöksessäni, samoin kuin perheaika.”

– Vaikka radion tekeminen on edelleen hauskaa, kaiken muun ohella alkoi tuntua siltä, etteivät vuorokauden tunnit enää riitä kaikkeen siihen, mitä haluan tehdä.

Aikaiset herätykset eivät olleet kuitenkaan sinänsä ongelma.

–  Alkushokin jälkeen olen oppinut arvostamaan aikaisia aamuja. Kello viiden herätys tarkoittaa kuitenkin aikaista nukkumaanmenoa, mikä on rajoittanut sosiaalista elämää. Sen kaipuu oli yksi osatekijä päätöksessäni samoin kuin perheaika. Lapseni ovat aikuisuuden kynnyksellä, mutta tarvitsevat edelleen aikaa ja huolenpitoa.

Iki-ihana Kimmo

Aamuohjelmaa tehdessään Anna on ollut tiiviissä yhteistyössä juontaja Kimmo Vehviläisen kanssa. Miltä Kimmosta luopuminen tuntuu?

– Oudolta. Yhteisessä lähetyksessä hitsaudutaan hiljalleen vanhaksi aviopariksi – sellaiseksi, joka tuntee toisen hyvät ja huonot puolet kuin omat taskunsa. Eli kyllä tässä varmasti jonkinlaista haamusärkyä aiheutuu.

– En ihmettele, että monista aamujuontajista on tullut pariskuntia. Me ohitimme Kimmon kanssa pariutumisen ja siirryimme suoraan vaiheeseen, jossa voi antaa pahaa silmää, kun toinen yskäisee ärsyttävästi.

”En ihmettele, että monista aamujuontajista on tullut pariskuntia.”

Parasta Kimmossa on Annan mielestä leppoisa elämänasenne.

– Kimmon lempisitaatteja on ”ei se mitään.” Se on armollista ja kuvastaa hänessä arvostamaani piirrettä, äärimmäistä lojaliteettia toisia kohtaan. Ja tietenkin hän on radion rautainen ammattilainen. Minun pärjäämiseni radiossa on nojannut pitkälti siihen, että on kaveri joka ei koskaan jätä tyhjän päälle, Anna kertoo. 

– Harvan ihmisen kanssa olen myöskään nauranut yhtä paljon ennen kello seitsemää aamulla. Sellainen työkaveruus on sanoinkuvaamattoman hienoa, ja sitä tulen varmasti myös eniten kaipaamaan.

Anna Perho ja kollega Kimmo Vehviläinen viime kesänä Radio Aallon -konserttissa. Kuva: Jonna Öhrnberg
Anna Perho ja kollega Kimmo Vehviläinen viime kesänä Radio Aallon -konserttissa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Niin hyvää kuin pahaa

Viiden ja puolen vuoden aikana Anna, Kimmo ja Dynastia ovat saaneet paljon ristiriitaista palautetta. Annan mielestä se on ennen kaikkea mahtavaa.

– On hienoa onnistua herättämään reaktioita. Siksi kiukkuisetkin palautteet ovat aina tervetulleita.

Myös kovia kommentteja on tullut. Negatiiviseen palautteeseen toimituksessa on kuitenkin aina suhtauduttu huumorilla.

– Toimituksen entisissä tiloissa oli tussitaulu, jolle merkkasimme aina, kun kuuntelija kertoi lopettaneensa kuuntelemisen. Minua on epäilty muun muassa Saatanan lähettilääksi. Mieleen on myös jäänyt pitkä henkilöanalyysi, jossa todettiin, että yritän peittää huonoa itsetuntoa pelaamalla golfia ja haukkumalla miestäni radiossa, Anna naurahtaa.

”Toimituksen entisissä tiloissa oli tussitaulu, jolle merkkasimme aina, kun kuuntelija kertoi lopettaneensa kuuntelemisen.”

Kaikista mieleenpainuvimman positiivisen palautteen Anna kertoo saaneensa silloin, kun Dynastian juontajat yllätettiin SuomiLOVE-jaksossa.

– Ohjelmassa kuuntelijamme Taru kertoi itsetuhoisista ajatuksista, joita hän oli hautonut pitkään. Työskennellessään hautausmaan työtekijänä hän oli alkanut kuunnella meidän ohjelmaa, ja hän kertoi lykänneensä ratkaisuaan koska halusi kuulla vielä seuraavankin aamun läpät. Hänen toipumisensa lähti siitä liikkeelle.

Anna kertoo miettineensä usein sitä, miksei viihteen tekemisen sijaan ole esimerkiksi lääkäri tai vakava journalisti.

– Tarun tarina muistutti siitä, että kepeydellä ja hauskuudellakin voi olla ratkaisevan iso merkitys jonkun elämässä. Hetki oli ehdottomasti koko urani kohokohtia.

Pikkuisen Paulo Coelho

Vaikka päätös tuntuu oikealta, viimeinen viikko Dynastiassa on ollut täynnä haikeutta.

– Yleensähän asiat tuntuvat parhailta ja hauskimmilta juuri ennen kuin ne loppuvat. Olen ajatellut, että miksi ihmeessä lopetan ja että tämä on hauskinta työtä ikinä, vain ääliö lopettaa.

”Viihdyn muutostilanteissa ja olen parhaimmillani tilanteissa, joissa joutuu tekemään jotain melkein liian vaikeaa.”

– Esimieheni sanoi minulle tänään, että mieti, tulevaisuudessa joudut tekemään joidenkin vieraiden ihmisen kanssa töitä. Se osui. Monet radiolaiset on ystäviäni myös siviilissä, joten minulla on ollut etuoikeus käydä kavereiden kanssa töissä.

Samaan aikaan Anna on kuitenkin varma, että irtisanoutumispäätös on täysin oikea.

– Tulevaisuus tuntuu jännittävältä, enimmikseen hyvällä tavalla. Viihdyn muutostilanteissa ja olen parhaimmillani tilanteissa, joissa joutuu tekemään jotain melkein liian vaikeaa. Minulle kehittyminen merkitsee onnellisuutta. Jos putoan, olisi kiva pudota korkealta.

Näyttelijä Kalle Lamberg lähtee kesällä kihlattunsa kanssa kuukaudeksi Los Angelesiin. Häät koittavat syksyllä.

Näyttelijä Kalle Lamberg avioituu tulevana syksynä Maria-rakkaansa kanssa. Pariskunta kihlautui lokakuussa Espanjassa vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen.

– Tapasimme aikoinamme laivalla. Hän jäi mieleeni ja aloimme Facebook-kavereiksi. Siitä alkoi kolmen kuukauden kivitys minun puoleltani, eli käytin väsytystaktiikkaa, kunnes sain hänet hurmattua, Kalle paljasti Elisa Viihteen uuden Pää edellä -sarjan lanseeraustilaisuudessa tiistaina.

Hääjärjestelyt ovat Kallen mukaan jo hyvällä mallilla.

– Kaikki on hyvin, kunhan pysyttelen taka-alalla. Eihän minulla ole mitään sanottavaa mihinkään.

Morsiamen vastatessa suurista linjoista jää Kallen vastuulle kaksi asiaa: Hääauton ja bändin hankinta.

– Haluamme kunnon bileet. Vieraita on tulossa useampi sata. Meillä on molemmilla suuret suvut, joten porukkaa riittää. Oli pakko myös vähän rankata vieraita, koska ensimmäisellä listalla oli yli 350 henkilöä.

Kalle ja Maria eivät ota tulevista häistään isompaa stressiä.

– Sen takia on kaasot ja bestmanit. He saavat hoitaa stressaamisen.

Ennen häitä pari suuntaa kuukaudeksi Los Angelesiin, jossa tarkoitus olisi sekä lomailla että haistella uusia työmahdollisuuksia.

– Tarkoitus olisi tavata ainakin Duudsonien Jukka Hildén. Los Angeles on niin valtava paikka, että hän voisi antaa vähän vinkkejä.

Kalle ei usko, että naimisiinmeno tulee mitenkään muuttamaan pariskunnan arkea.

– Meillä menee niin hyvin, että haluamme häillä lähinnä juhlistaa yhteiseloamme. Muuten elämme perusarkea.

Nikke Ankara versioi Juha Tapio Pettävällä jäällä -biisin täysin uusiksi Vain elämää -ohjelmassa. Juha Tapio kertoi Radio Suomipopilla, mitä hän siitä ajattelee.

Jussi Hakulisen Joutsenlaulusta Vain elämää -ohjelmassa on tullut iso kohu, ja viime torstaina Hakulinen kertoi Enbuske, Veitola, Salminen -ohjelmassa harkitsevansa jopa rikosilmoituksen tekemistä. Vain elämää -ohjelmassa Samu Haberin tulkitsema biisi typistettiin viidestä ja puolesta minuutista kolmeen minuuttiin. Kappale on Hakuliselle henkilökohtaisesti tärkeä, eikä hän olisi halunnut, että tarinasta jää niin paljon kertomatta.

Viime perjantain jaksossa Hakulisen biisi ei ollut kuitenkaan ainut kappale, joka sovitettiin täysin uusiksi. Myös Juha Tapion säveltämä ja sanoittama Pettävälllä jäällä -hitti oli täysin erilainen kuin alkuperäinen. Sen esitti räppäri Nikke Ankara.

2968819

Juha Tapio kommentoi Nikke Ankaran versiota Radio Suomipopin haastattelussa. Hän oli ehtinyt kuunnella sen kerran.

– Se kuulosti vaikuttavalta. Nikke on tuonut siihen ensikuulemalta upeasti uutta näkökulmaa. Pystyn silti tunnistamaan tietyn pohjavireen ja moodin, mikä siinä on, Juha Tapio sanoi radiohaastattelussa.

”Popmusiikin ja lauluntekijöiden historia perustuu siihen, että laulut kiertävät ja elävät.”

Hän kertoi myös, ettei ole yhtään mustasukkainen omista biiseistään, vaikka niistä tehtäisiin hyvinkin erilaisia sovituksia kuin alkuperäiset. Pettävällä jäällä oli pitkään Juha Tapion pöytälaatikkobiisi. Lopulta siitä tuli Yö-yhtyeen kappale, mutta myös Suvi Teräsniska on levyttänyt siitä oman versionsa. Lisäksi Juha Tapio on ottanut sen omaankin keikkaohjelmistoonsa.

– Uudelleenmuokkaus ei häiritse mua – varsinkaan, jos se tehdään hyvin. Popmusiikin ja lauluntekijöiden historia perustuu siihen, että laulut kiertävät ja elävät. Laulut ovat toisintoja, ja niitä muokataan. Musta on upeaa olla mukana laulumiesten ketjussa – ja että myös laulumiesten muisto elää sitten joskus.

2971360
Kuuntele Juha Tapion haastattelu videolta. Video: Radio Suomipop
New kid in town

Jussi Hakulisen Joutsenlaulu ei ole ainut! Myös Juha Tapion hitti versioitiin täysin uusiksi: näin hän kommentoi

Minusta on hyvä, että laulun tekijällä on oikeus määritellä missä raja menee sovituksellisesti tai missä yhteydessä kappaletta esitetään tai pätkitäänkö sitä. Jussi Hakulinen ei myöskään ollut Vain elämää-ohjelmassa itse mukana vaan kappale tuotiin ikäänkuin Olli Lindholmin ansiosta.
Lue kommentti