”On muodikasta puhua hetkessä elämisestä ja elämän rajallisuudesta. Minulle sen merkitys valkeni vasta, kun jouduin vastakkaisn kuoleman läheisyyden kanssa”, muusikko Astrid Swan sanoo. Kuva: Liisa Valonen

Kun muusikko Astrid Swanilla todettiin rintasyöpä, hän pysyi toiveikkaana. Synkkyys iski vasta, kun raskain vaihe oli ohi. – Olen ollut vihainen, miksi tämä tapahtui minulle näin nuorena.

Mitä sitä kaunistelemaan: kokemus oli katastrofi. Kun laulaja Astrid Swan sairastui rintasyöpään kolme vuotta sitten, hänestä tuntui, että yhdellä diagnoosilla romutettiin kaikki, mitä oli ollut.

31-vuotiaan naistutkimuksen maisterin muusikonura oli hyvässä lennossa, ja neljättä sooloalbumia oltiin viemässä ulkomaille. Oli kaksivuotias poika, jota Astrid oli hiljalleen alkanut vieroittaa rintamaidosta, ja 12 vuotta yhteiseloa brittiläisen tuottajapuolison Nick Trianin kanssa. Astridin ja Nickin ensimmäinen yhteishaastattelu ilmestyi Me Naisissa samaan aikaan, kun Astrid sai tiedon sairastumisestaan.

– Ensimmäiset viikot olivat pelottavimpia. Pyörin kotona sekavana, itkin ja pelkäsin kuolevani. Yhdessä hetkessä minusta oli tullut täysin eri tyyppi kuin siinä haastattelussa.

Loppuelämä hihassa

Astridin syöpä oli aggressiivinen, ja siitä selvitäkseen oli suostuttava järeimpiin hoitoihin. Ensin sairas rinta ja lähistön imusolmukkeet poistettiin, sitten tulivat solumyrkyt ja sädehoidot. Hiukset lähtivät, turvotukset tulivat. Myöhemmin poistetun rinnan tilalle rakennettiin uusi, terve pienennettiin samankokoiseksi.

Hormonilääkitys jatkuu kymmenen vuotta, oikeaa kättä pakottava turvotus todennäköisesti loppuelämän. Muille se näyttäytyy pitkähihaisena kompressiohanskana, johon Astrid pukeutuu päivittäin. Hänelle itselleen se tarkoittaa kivuliaita sidontahoitoja sekä heikentynyttä motoriikkaa sormissa. Astrid sanoo jo huomanneensa toimintakyvyn muutoksen pianoa soittaessaan.

– Fyysiset muutokset ovat olleet yksi sairauden vaikeimpia puolia sietää. Pelkoja voin käsitellä, mutta kehon muutokset ovat pysyviä juttuja. Olen ollut vihainen siitä, miksi tämä tapahtui minulle näin nuorena, Astrid sanoo 35-vuotispäivänsä lähestyessä.

– Samalla huomaan, miten iso osa minua sairaudesta on tullut. Minulla ei ole lupaa unohtaa sitä eikä syytä peitellä sitä. Joskus olen salaa melkein tyytyväinen, kun en uimahallissa näytä normaalilta. Tuntuisi feikiltä, jos minulla olisikin täydelliset silarit.

Tänään Astridia korpeaa, etteivät vanhat farkut mahdu päälle.

– Turhamaisuuteni ei ole kadonnut mihinkään. Olen ollut kuin pakkomielteinen hiusteni kasvatuksesta ja tuskaillut, kun hormonilääkitys lihottaa. Tekisi mieli selittää kaikille, että vatsani johtuu lääkkeistä, tää ei ole niinku oikea minä, Astrid nauraa.

Palaan töihin, siis elän

Syöpään sairastuminen on ollut Astridille moniulotteinen kokemus, jonka voi nähdä vaikuttaneen kaikkeen elämässä: ihmissuhteisiin, arvoihin, elämäntapoihin. Sairastumiseen liittyvät kelailunsa Astrid on nyt työstänyt uusiksi lauluiksi ja esityksiksi. Kappaleissa raa’an rehelliset tekstit kohtaavat kauniit, kepeätkin popsävelmät.

– Minulla on aina ollut tapana käsitellä musiikissani elämää ja tunteisiin meneviä juttuja. Siksi oli luontevaa, että kirjoitin tekstejä myös sairastumisestani.

”Suorittaja minussa kuoli, eikä sitä tarvitse herättää henkiin.”
”Suorittaja minussa kuoli, eikä sitä tarvitse herättää henkiin.”

Kirjoittaminen oli Astridille tapa käydä läpi kokemustaan. Maaliskuussa ilmestyvällä albumilla yksi laulu on omistettu syöpään kuolleelle vertaissiskolle, toisessa Astrid listaa pelkojaan.

– Ihan kaikki vaiheet eivät taittuneet biiseiksi, ja osaa koetusta en pysty vielä pukemaan sanoiksi. Tällaisen kokemuksen sanoittaminen oli vaikeaa, mutta vielä enemmän jännitän biisien esittämistä. Niitä harjoitellessakin itku on tullut väkisin.

Astridille nopea paluu töihin on kytkeytynyt uskoon elämän jatkumisesta. Varsinaisesti keikkailu alkaa uudelleen nyt maaliskuussa. Ensimmäisen kerran hän kuitenkin kävi yleisön edessä jo vuoden 2014 elokuussa Flow-festareilla, kun sytostaatti- ja sädehoidot olivat nipin napin saatu päätökseen.

– Ihmisillä kesti tunnistaa minut kaljuna, ja he kyselivät, mitäs sulle on tapahtunut. Omissa muistikuvissani minulla jo kasvoi tukka ja lavalla, kukkaseppele päässäni, tunsin oloni ylvääksi, oli oikein voittajafiilis, Astrid muistelee.

– Jälkeenpäin olen katsonut valokuvia ja todennut, että eihän minulla ollut hiuksia ollenkaan. Kuvissa näkyy vielä tosi heikoilla oleva ihminen.

Toivoaan Astrid ei silti hukannut missään vaiheessa. Ei silloin, kun hoidot veivät kaikki voimat tai kun peilikuva hirvitti.

– Kun kuoleman vaara konkretisoituu, ei ole varaa synkistelyyn. Olin toiveikkain ja elämäniloisin juuri sairauteni rankimmissa vaiheissa. Tein suunnitelmia monen vuoden päähän, ja kun muista huokui suurin huoli, minulla oli varma olo selviytymisestäni, Astrid kuvailee.

– Ehkä se on selviytymisviettiä. Tunnistan saman nyt sairastavissa ystävissäni. Kun asiat ovat huonoimmin, sairastuneesta löytyykin supersissi.

Astridilla synkistelyvaihe iski vasta, kun hän ymmärsi selvinneensä ja alkoi kirjoittaa laulujaan.

– Silloin tulivat mustimmat ajatukset ja ihmettely, mitä minulle oikein tapahtui.

Varhaista pohdiskelua kuolemasta

Astrid näkee puolisonsa Nickin käyneen läpi samat vaiheet. Pelko ja hätäännys ovat päässeet esiin vasta pikkuhiljaa.

– Kun kävin hoidoissa, Nick oli kauhean rohkea. Hän keskittyi työhön ja arjen rullaamiseen ja antoi minun sairastaa rauhassa.

”Ei ole helppoa puhua yhdessä kuolemasta tai tehdä suunnitelmia sen varalle, jos tässä käykin huonosti.”

Pariskunta jutteli paljon töistä. Se piti ajatukset kiinni arjessa, poissa peloista.

– Ei ole helppoa puhua yhdessä kuolemasta tai tehdä suunnitelmia sen varalle, jos tässä käykin huonosti. Siihen tarvitaan voimavaroja, ja usein olimme vain liian väsyneitä. Seurasimme yhteistä fiilistä: puhutaan, kun jaksetaan, Astrid kertoo.

– Itkimme paljon yhdessä. Kun toinen prakasi, toinen lohdutti.

Vanhemmille oli uutta, miten sairaudesta kerrotaan lapselle. Aluksi kaksivuotiaalle puhuttiin pipitissistä, siitä, miten äidin rinta oli kipeä ja lääkärin piti ottaa se pois. Nyt pian viisivuotias tuntee jo sanan syöpä ja on ihmetellyt, miksi äiti selvisi, mutta tämän ystävä ei.

Ja on sairastumisesta irronnut riemuakin. Pojasta on ollut hauskaa leikkiä Astridin rintaproteeseilla ja peruukeilla ja hämmästyttää kavereitaan kertomuksella yksirintaisesta äidistä.

– Lapsilla on mieletön sopeutumistaito, ja meillä paljon opittavaa siitä. Hän normalisoi sairastumiseni nopeasti ja näytti meillekin, miten se sopeutettiin arkeen, Astrid kertoo huvittuneena.

– Jokainen joutuu elämässään pohtimaan pelkojaan ja kuolemaa. Meillä se aloitettiin varhain.

Elämää minimillä

Astrid ei epäröi hetkeäkään nimetessään lapsensa suurimmaksi innostajaksi toipumisessaan.

– Halusin nähdä poikani kasvavan ja listasin mielessäni, mitä kaikkea näkisin hänen tekevän elämänsä varrella.

Myös tavoitteet ja työhön liittyvä kunnianhimo vahvistuivat kuolemanpelon varjossa. Sairastuessaan Astrid oli juuri saanut oikeuden tohtorinopintoihinsa, ja hoitojen lopulla hän ahnaasti halusi saada kaikki projektit käyntiin.

Paluu töihin oli vähän pakon sanelemaakin.

– Freelancerina olin sairastuessani pudonnut minimi-kaikelle. Samalla kun olin puhki hoidoista, arjesta tuli sinnittelyä. Sairastuminen tarkoitti meille köyhyyttä, Astrid sanoo suoraan.

– Oli nöyryyttävää joutua selittelemään uupumustani ja tehdä selvityksiä Kelaan. Olin aika huonossa kunnossa palatessani töihin mutta olin niin tympääntynyt anomaan sairauslomaa, etten halunnut muutakaan.

Hoitojen keskellä Astrid kävi läpi arvojaan. Vaikka hän oli tehnyt musiikkia aina, nyt sen merkitys tuntui vasta kirkastuneen.

– Minulta oli usein kysytty, mitä teen oikeasti, siis elääkseni. Ikään kuin musiikki ei ollut tarpeeksi arvokasta. Hätäpäissäni listasin aina muita projekteja ja todistelin, että minulla on monta rautaa tulessa, Astrid sanoo.

– Vasta sairastuttuani minulle kirkastui, että riittää, jos teen vain musiikkia. Se tuntuu arvokkaammalta ja mielekkäämmältä työltä nyt.

” En usko, että pelkkä kurkuman ja parsakaalin syöminen takaisi, ettei syöpäni koskaan uusiudu.”

Oivallus on opettanut Astridille omanarvontuntoa ja armeliaisuutta itseä kohtaan. Elämän nauttimisesta on tullut uusi punainen lanka. Moni hurahtaa sairastuessaan esimerkiksi terveellisempään ruokavalioon, mutta Astrid, gluteeniton kasvissyöjä, antoi palaa.

– Hoitojen aikaan söin pullaa suunnilleen päivittäin. Menin fiiliksen mukaan ja vedin, mitä mieli teki. En usko, että pelkkä kurkuman ja parsakaalin syöminen takaisi, ettei syöpäni koskaan uusiudu. Tie terveellisyyden ja nautinnon välimaastossa on parempi valinta. Minulle on nyt tärkeintä kuunnella omaa hyvää oloani.

Se näkyy myös Astridin tavassa olla välittömämpi ja suorempi muita kohtaan. On helpompaa olla suorasukainen ja rohkea toisten kanssa.

– Joillekin se sopii, toisille ei. Osa ystävistä on tullut läheisimmiksi, osa on kaikonnut kokonaan, Astrid kertoo.

– Minun on myös helpompi sanoa, että en jaksa tai pysty tai että tarvitsen lepoa. Minulla on hyvä syy olla kuormittamatta itseäni. Suorittaja minussa kuoli, eikä sitä tarvitse enää herättää henkiin.

Irti kohtaloajattelusta

Kun Astrid ja Nick antoivat ensimmäisen yhteishaastattelunsa Me Naisissa, heidän luonne-eronsa piirtyi selvästi. Mies oli temperamenttinen eikä himmaillut hiiltyessään, vaimo taas oli suhteen sovitteleva zen. Astrid nauraa roolien kääntyneen toisin päin.

– Ihmisillä on taipumusta kohtaloajatteluun, että kärsimyksellä olisi merkityksensä ja että lopulta siitä seuraisi jokin lottovoitto. Minunkin päälleni on yritetty sovittaa viittaa, että sairastuminen olisi jalostanut minusta viisaamman ja paremman ihmisen.

Astridista se tuntuu ahdistavalta vaatimukselta.

– Päinvastoin, olen paljon vihaisempi ja ärtyneempi ja siksi varmasti hirveämpi vaimo. Mutta olen siitä vain iloinen, oli jo aikakin!

Astrid Swan

  • 34-vuotias helsinkiläinen musiikintekijä on oikealta nimeltään Astrid Joutseno. Naimisissa Soliti-levy-yhtiötä johtavan Nick Trianin kanssa. Pariskunnalla on nelivuotias poika.
  • Julkaisee viidennen albuminsa From the bed and beyond 3.3.
  • Aloittaa esiintymiset 9.–11.3. keikoillaan WHS Teatteri Unionissa. Keikka on yhteistyö valokuvaaja Tekla Vàlyn, muotisuunnittelija Yat Cheungin sekä mediataiteilija Timo Wrightin kanssa.
  • Valmistelee väitöskirjaa luovien ammattien blogiäideistä.
  • Kuuluu One Quart Magazine -nettijulkaisun perustajiin ja kirjoittajiin.

Kirjailija-kolumnisti lopettaa radiojuontajan hommat perjantaina. Erityisesti Anna jää ikävöimään kollegaansa Kimmo Vehviläistä.

Anna Perho, 46, on juontanut Radio Aallon Dynastia-aamuohjelmaa jo viisi ja puoli vuotta.

Kaikkea kuitenkin aikansa: tänä perjantaina koittaa hänen viimeinen päivänsä radiossa.

Juontaja kertoo Me Naisille pallotelleensa lopettamispäätöstä jo vuodenvaihteesta asti. Hän ilmoitti irtisanoutumisestaan ensimmäistä kertaa kuukausi sitten Radiogaalassa.

– Ihan itse tajusin lähteä, en saanut potkuja, Anna kertoo.

Mistä päätös kumpusi? Uusista uratuulista tietenkin. Anna kertoo aikovansa panostaa entistä enemmän työhönsä ratkaisukeskeisenä valmentajana. Hän on koko ajan tehnyt muita töitä radiojuontamisen ohella.

”Sosiaalisen elämän kaipuu oli yksi osatekijä päätöksessäni, samoin kuin perheaika.”

– Vaikka radion tekeminen on edelleen hauskaa, kaiken muun ohella alkoi tuntua siltä, etteivät vuorokauden tunnit enää riitä kaikkeen siihen, mitä haluan tehdä.

Aikaiset herätykset eivät olleet kuitenkaan sinänsä ongelma.

–  Alkushokin jälkeen olen oppinut arvostamaan aikaisia aamuja. Kello viiden herätys tarkoittaa kuitenkin aikaista nukkumaanmenoa, mikä on rajoittanut sosiaalista elämää. Sen kaipuu oli yksi osatekijä päätöksessäni samoin kuin perheaika. Lapseni ovat aikuisuuden kynnyksellä, mutta tarvitsevat edelleen aikaa ja huolenpitoa.

Iki-ihana Kimmo

Aamuohjelmaa tehdessään Anna on ollut tiiviissä yhteistyössä juontaja Kimmo Vehviläisen kanssa. Miltä Kimmosta luopuminen tuntuu?

– Oudolta. Yhteisessä lähetyksessä hitsaudutaan hiljalleen vanhaksi aviopariksi – sellaiseksi, joka tuntee toisen hyvät ja huonot puolet kuin omat taskunsa. Eli kyllä tässä varmasti jonkinlaista haamusärkyä aiheutuu.

– En ihmettele, että monista aamujuontajista on tullut pariskuntia. Me ohitimme Kimmon kanssa pariutumisen ja siirryimme suoraan vaiheeseen, jossa voi antaa pahaa silmää, kun toinen yskäisee ärsyttävästi.

”En ihmettele, että monista aamujuontajista on tullut pariskuntia.”

Parasta Kimmossa on Annan mielestä leppoisa elämänasenne.

– Kimmon lempisitaatteja on ”ei se mitään.” Se on armollista ja kuvastaa hänessä arvostamaani piirrettä, äärimmäistä lojaliteettia toisia kohtaan. Ja tietenkin hän on radion rautainen ammattilainen. Minun pärjäämiseni radiossa on nojannut pitkälti siihen, että on kaveri joka ei koskaan jätä tyhjän päälle, Anna kertoo. 

– Harvan ihmisen kanssa olen myöskään nauranut yhtä paljon ennen kello seitsemää aamulla. Sellainen työkaveruus on sanoinkuvaamattoman hienoa, ja sitä tulen varmasti myös eniten kaipaamaan.

Anna Perho ja kollega Kimmo Vehviläinen viime kesänä Radio Aallon -konserttissa. Kuva: Jonna Öhrnberg
Anna Perho ja kollega Kimmo Vehviläinen viime kesänä Radio Aallon -konserttissa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Niin hyvää kuin pahaa

Viiden ja puolen vuoden aikana Anna, Kimmo ja Dynastia ovat saaneet paljon ristiriitaista palautetta. Annan mielestä se on ennen kaikkea mahtavaa.

– On hienoa onnistua herättämään reaktioita. Siksi kiukkuisetkin palautteet ovat aina tervetulleita.

Myös kovia kommentteja on tullut. Negatiiviseen palautteeseen toimituksessa on kuitenkin aina suhtauduttu huumorilla.

– Toimituksen entisissä tiloissa oli tussitaulu, jolle merkkasimme aina, kun kuuntelija kertoi lopettaneensa kuuntelemisen. Minua on epäilty muun muassa Saatanan lähettilääksi. Mieleen on myös jäänyt pitkä henkilöanalyysi, jossa todettiin, että yritän peittää huonoa itsetuntoa pelaamalla golfia ja haukkumalla miestäni radiossa, Anna naurahtaa.

”Toimituksen entisissä tiloissa oli tussitaulu, jolle merkkasimme aina, kun kuuntelija kertoi lopettaneensa kuuntelemisen.”

Kaikista mieleenpainuvimman positiivisen palautteen Anna kertoo saaneensa silloin, kun Dynastian juontajat yllätettiin SuomiLOVE-jaksossa.

– Ohjelmassa kuuntelijamme Taru kertoi itsetuhoisista ajatuksista, joita hän oli hautonut pitkään. Työskennellessään hautausmaan työtekijänä hän oli alkanut kuunnella meidän ohjelmaa, ja hän kertoi lykänneensä ratkaisuaan koska halusi kuulla vielä seuraavankin aamun läpät. Hänen toipumisensa lähti siitä liikkeelle.

Anna kertoo miettineensä usein sitä, miksei viihteen tekemisen sijaan ole esimerkiksi lääkäri tai vakava journalisti.

– Tarun tarina muistutti siitä, että kepeydellä ja hauskuudellakin voi olla ratkaisevan iso merkitys jonkun elämässä. Hetki oli ehdottomasti koko urani kohokohtia.

Pikkuisen Paulo Coelho

Vaikka päätös tuntuu oikealta, viimeinen viikko Dynastiassa on ollut täynnä haikeutta.

– Yleensähän asiat tuntuvat parhailta ja hauskimmilta juuri ennen kuin ne loppuvat. Olen ajatellut, että miksi ihmeessä lopetan ja että tämä on hauskinta työtä ikinä, vain ääliö lopettaa.

”Viihdyn muutostilanteissa ja olen parhaimmillani tilanteissa, joissa joutuu tekemään jotain melkein liian vaikeaa.”

– Esimieheni sanoi minulle tänään, että mieti, tulevaisuudessa joudut tekemään joidenkin vieraiden ihmisen kanssa töitä. Se osui. Monet radiolaiset on ystäviäni myös siviilissä, joten minulla on ollut etuoikeus käydä kavereiden kanssa töissä.

Samaan aikaan Anna on kuitenkin varma, että irtisanoutumispäätös on täysin oikea.

– Tulevaisuus tuntuu jännittävältä, enimmikseen hyvällä tavalla. Viihdyn muutostilanteissa ja olen parhaimmillani tilanteissa, joissa joutuu tekemään jotain melkein liian vaikeaa. Minulle kehittyminen merkitsee onnellisuutta. Jos putoan, olisi kiva pudota korkealta.

Näyttelijä Kalle Lamberg lähtee kesällä kihlattunsa kanssa kuukaudeksi Los Angelesiin. Häät koittavat syksyllä.

Näyttelijä Kalle Lamberg avioituu tulevana syksynä Maria-rakkaansa kanssa. Pariskunta kihlautui lokakuussa Espanjassa vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen.

– Tapasimme aikoinamme laivalla. Hän jäi mieleeni ja aloimme Facebook-kavereiksi. Siitä alkoi kolmen kuukauden kivitys minun puoleltani, eli käytin väsytystaktiikkaa, kunnes sain hänet hurmattua, Kalle paljasti Elisa Viihteen uuden Pää edellä -sarjan lanseeraustilaisuudessa tiistaina.

Hääjärjestelyt ovat Kallen mukaan jo hyvällä mallilla.

– Kaikki on hyvin, kunhan pysyttelen taka-alalla. Eihän minulla ole mitään sanottavaa mihinkään.

Morsiamen vastatessa suurista linjoista jää Kallen vastuulle kaksi asiaa: Hääauton ja bändin hankinta.

– Haluamme kunnon bileet. Vieraita on tulossa useampi sata. Meillä on molemmilla suuret suvut, joten porukkaa riittää. Oli pakko myös vähän rankata vieraita, koska ensimmäisellä listalla oli yli 350 henkilöä.

Kalle ja Maria eivät ota tulevista häistään isompaa stressiä.

– Sen takia on kaasot ja bestmanit. He saavat hoitaa stressaamisen.

Ennen häitä pari suuntaa kuukaudeksi Los Angelesiin, jossa tarkoitus olisi sekä lomailla että haistella uusia työmahdollisuuksia.

– Tarkoitus olisi tavata ainakin Duudsonien Jukka Hildén. Los Angeles on niin valtava paikka, että hän voisi antaa vähän vinkkejä.

Kalle ei usko, että naimisiinmeno tulee mitenkään muuttamaan pariskunnan arkea.

– Meillä menee niin hyvin, että haluamme häillä lähinnä juhlistaa yhteiseloamme. Muuten elämme perusarkea.

Nikke Ankara versioi Juha Tapio Pettävällä jäällä -biisin täysin uusiksi Vain elämää -ohjelmassa. Juha Tapio kertoi Radio Suomipopilla, mitä hän siitä ajattelee.

Jussi Hakulisen Joutsenlaulusta Vain elämää -ohjelmassa on tullut iso kohu, ja viime torstaina Hakulinen kertoi Enbuske, Veitola, Salminen -ohjelmassa harkitsevansa jopa rikosilmoituksen tekemistä. Vain elämää -ohjelmassa Samu Haberin tulkitsema biisi typistettiin viidestä ja puolesta minuutista kolmeen minuuttiin. Kappale on Hakuliselle henkilökohtaisesti tärkeä, eikä hän olisi halunnut, että tarinasta jää niin paljon kertomatta.

Viime perjantain jaksossa Hakulisen biisi ei ollut kuitenkaan ainut kappale, joka sovitettiin täysin uusiksi. Myös Juha Tapion säveltämä ja sanoittama Pettävälllä jäällä -hitti oli täysin erilainen kuin alkuperäinen. Sen esitti räppäri Nikke Ankara.

2968819

Juha Tapio kommentoi Nikke Ankaran versiota Radio Suomipopin haastattelussa. Hän oli ehtinyt kuunnella sen kerran.

– Se kuulosti vaikuttavalta. Nikke on tuonut siihen ensikuulemalta upeasti uutta näkökulmaa. Pystyn silti tunnistamaan tietyn pohjavireen ja moodin, mikä siinä on, Juha Tapio sanoi radiohaastattelussa.

”Popmusiikin ja lauluntekijöiden historia perustuu siihen, että laulut kiertävät ja elävät.”

Hän kertoi myös, ettei ole yhtään mustasukkainen omista biiseistään, vaikka niistä tehtäisiin hyvinkin erilaisia sovituksia kuin alkuperäiset. Pettävällä jäällä oli pitkään Juha Tapion pöytälaatikkobiisi. Lopulta siitä tuli Yö-yhtyeen kappale, mutta myös Suvi Teräsniska on levyttänyt siitä oman versionsa. Lisäksi Juha Tapio on ottanut sen omaankin keikkaohjelmistoonsa.

– Uudelleenmuokkaus ei häiritse mua – varsinkaan, jos se tehdään hyvin. Popmusiikin ja lauluntekijöiden historia perustuu siihen, että laulut kiertävät ja elävät. Laulut ovat toisintoja, ja niitä muokataan. Musta on upeaa olla mukana laulumiesten ketjussa – ja että myös laulumiesten muisto elää sitten joskus.

2971360
Kuuntele Juha Tapion haastattelu videolta. Video: Radio Suomipop
New kid in town

Jussi Hakulisen Joutsenlaulu ei ole ainut! Myös Juha Tapion hitti versioitiin täysin uusiksi: näin hän kommentoi

Minusta on hyvä, että laulun tekijällä on oikeus määritellä missä raja menee sovituksellisesti tai missä yhteydessä kappaletta esitetään tai pätkitäänkö sitä. Jussi Hakulinen ei myöskään ollut Vain elämää-ohjelmassa itse mukana vaan kappale tuotiin ikäänkuin Olli Lindholmin ansiosta.
Lue kommentti

Melanoomasta säikähdyksellä selvinnyt Antti Holma kieltäytyy vertaamasta sairastamista taisteluun.

Näyttelijä Antti Holma otti maanantai-iltana Facebookissa kantaa siihen, miten syövästä puhutaan ja kirjoitetaan.

Kun häneltä itseltään poistettiin helmikuussa melanooma, hän kertoi asiasta huumorintajuiseen tyyliinsä Instagramissa. 

”Pitäkää peukkuja! Muistakaa aurinkorasva! Elämä on ihanaa!” hän lähetti terveisiä Instagram-kuvansa saatteessa ja nimitti itseään Mela-Anaksi.

Maaliskuussa Antti tiedotti, että kasvainkuvosta ei ollut löytynyt lisää, joten hän oli selvinnyt tapauksesta säikähdyksellä. Hän rikkoi silloinkin Facebook-postauksessaan syöpäselviytyjistä puhumisen kaavaa ja kieltäytyi hehkuttamasta syövän vaikutusta elämäänsä:

”Ainoa miinus on, että en ole tässä ehtinyt valaistua arvostamaan elämän pieniä asioita, vaan olen aivan yhtä vittumainen kuin aina ennenkin.”

Hän totesi hiljattain Me Naisten haastattelussa, että mitään Ihanaa olla elossa -vaihetta ei sairastumisen jälkeen tullut.

Syöpä ei ole taistelu

Maanantai-iltana Antti jakoi Facebook-sivullaan Helsingin Sanomien artikkelin, jossa todetaan, etteivät kielteiset ajatukset tai stressi tutkimusten mukaan johda syöpää – ja ettei syöpään sairastuneita pitäisi näillä oletuksilla syyllistää. Saatteessa Antti toteaa, ettei syövän sairastamisesta pitäisi puhua taisteluna.

”Ei kai siinä mitään pahaa ole, että on positiivinen ja energinen ja sanoo taistelevansa sairautta vastaan, mutta minua harmittaa varsinkin kaikkien niiden voimakkaiden ja energisten syöpään menehtyneiden puolesta koko tämä retoriikka siksi, että siihen kuuluu myös häviäminen ja se, että aina joku ei ”jaksa taistella” tai ”ei taistellut riittävästi”,” Antti kirjoittaa saatetekstissä.

Hän kertoo seuranneensa läheltä syövän sairastamista, joka päättyi kuolemaan. 

”Hän sairastui ja kuoli, eikä hän itse voinut asialle mitään vaikka hän teki kaikkensa. Kukin uskokoon mihin uskoo, minä uskon sairauskuluvakuutukseen ja islantilaisiin maahisiin. Ja siihen, että kaikki ei ole omissa käsissä.”

Kerro kommenteissa, mitä mieltä olet: Voiko sairastamisesta puhua taisteluna?

Vierailija

Antti Holma ei halua kutsua syöpää taisteluksi: ”Kaikki ei ole omissa käsissä”

Juurikin näin, kiitos Antti sinulle. Olen itse parhaillaan sairaalassa käymässä läpi rankkoja syöpähoitoja. Varsin vähän on toipumisessa merkitystä omilla toimilla tai julkisuudessa liehumisella. Valtaosa paranemisesta on kiinni siitä miten kyseiseen sairauteen on olemassa lääkkeitä ja hoitoja ja miten oma elimistö kaikkeen siihen sopeutuu. Toki pirteä mieli ja aktiivinen ote omaan hoitoon voi helpottaa oloa muutaman prosentin verran, mutta todella raskaalta tuntuu "syyllistää" ihmisiä siitä,...
Lue kommentti