”Kun katson Kallea, näen hänessä itseni tai toisen puoliskoni. Olemme hyvä tiimi, koska meissä on niin paljon samaa”, Riina-Maija Palander sanoo.
”Kun katson Kallea, näen hänessä itseni tai toisen puoliskoni. Olemme hyvä tiimi, koska meissä on niin paljon samaa”, Riina-Maija Palander sanoo.

Riina-Maija ja Kalle Palanderin värikäs avioliitto on pysynyt pystyssä Riina-Maijan pelisääntöjen avulla. Niitä tarvittiin silloinkin, kun hänen maailmansa oli murtua suhteen pahimpaan kriisiin.

Kesäpäivä Nizzassa on kääntymässä iltaan, kun entinen alppihiihtäjä, tv-kasvo Kalle Palander, 39, virittelee huvilan terassilla grilliä marinoimiaan kanankoipia varten.

Riina-Maija Palander, 39, istuu terassin lepotuolissa ja antaa silmiensä levätä: Rinteessä sijaitsevan talon pihalta avautuu huikea näkymä Välimerelle, jonka laskeva aurinko värjää vaaleanpunaiseksi.

Eikä Riina-Maijan mielestä puolisokaan näytä hassummalta samanvärisessä paidassaan ja esiliinassaan.

– Naisen pitää muistaa nauttia miehestään. Usein me naiset päsmäämme miestä, vaikka pitäisi ajatella, että mies on olemassa, jotta meillä olisi kivaa, hän sanoo.

– Tykkään katsoa Kallea, kun hän kävelee leveine hartioineen keittiöön. Se on sen arvostamista, että Kalle on siellä eikä jonkun toisen keittiössä.

Päin näköä

Riina-Maijalla ja Kallella on takanaan pian kymmenen vuoden avioliitto, johon on mahtunut käänteitä. Yhden kriisin jälkeen mies tavaroineen olisivat voineet siirtyä toiseen keittiöön – tai ainakin ulos yhteisestä kodista.

Viisi vuotta sitten Kalle jäi kiinni pettämisestä, ja vasta nyt Riina-Maija pystyy puhumaan siitä, miten kipeältä kriisi tuntui. Ulospäin pariskunta näytti urhealta ja antoi rempseitä lausuntoja, mutta todellisuudessa uskottomuus oli ajaa heidät eroon.

– Uskottomuus on ollut suhteemme suurin kasvun paikka ja vei meidät eron partaalle, Riina-Maija sanoo.

”Ihan kuin joku olisi vetänyt päin näköä.”

Kallelta Riina-Maija ei pettämisestä kuullut. Syrjähyppy paljastui, kun toinen nainen soitti ja kertoi siitä hänelle.

– Ihan kuin joku olisi vetänyt päin näköä. Olin tyhjän keskellä ja menettänyt kontrollin kaikesta. Tuntui, kuin en yhtäkkiä enää eläisikään omaa elämääni.

Puhelun jälkeen Riina-Maija ajautui tunteiden vuoristorataan, jossa oli vain alamäkiä ja pimeitä tunneleita.

– Ensin tuli raivo, sitten itsetuntoni tipahti täysin, ja kun ei ollut enää raivoakaan, tuli suru.

Juuri suru tuntuikin pahimmalta.

– Pettäminen tappoi sen alkuperäisen tunteen, että minä riitän ja olen Kallelle tärkein ihminen maan päällä. Sen jälkeen toista ei voi enää koskaan nähdä samalla tavalla kuin aiemmin, vaikka haluaisikin, Riina-Maija kertoo.

Vaikka Riina-Maija oli totaalisen rikki, hänen oli pakko yrittää pysyä toiminta­kykyisenä. Pariskunnan juuri hankkimassa Viron-kartanossa oli remontti levällään, jaloissa pyöri kaksi lasta ja eläimet oli hoidettava. Lisäksi Riina-Maija sai samaan aikaan keskenmenon.

– En nukkunut moneen kuukauteen, yöt läpi puhun Kanadaan ystävälleni. Ne puhelut kannattelivat minua.

Vahvemmaksi ihmiseksi

Tänään Kallella ja Riina-Maijalla näyttää synkkaavan hyvin.

Nizzan-huvilan pihamaalla Kalle pelleilee ja esittää koiraa, joka palvoo tassut ojossa Riina-Maijaa. Ja kun Kalle ei osaa olla varuillaan, Riina-Maija työntää hänet vaatteet päällä pihan uima-altaaseen.

Kriisin jälkeen onkin ehtinyt tapahtua paljon. Pariskunnalle on syntynyt kaksoset, kartanolla Virossa on pyöritetty jo pari kesää majataloa ja tätä nykyä perhe elää talvet Espanjan Aurinkorannikolla, missä lapset voivat käydä suomenkielistä koulua.

Itsestään selvää yhdessä pysyminen ei kriisin jälkeen kuitenkaan ollut.

– Pettämisen jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on, että lähdet ja rakennat itsesi ja elämäsi uudestaan. Toinen, että jäät ja olet siitä eteenpäin vahvempi ihminen, Riina-Maija sanoo.

Hän kuitenkin painottaa, ettei pettämistä tarvitse antaa anteeksi. Riittää, että tapahtuneen hyväksyy tapahtuneeksi.

– On hirveän tärkeää, ettei siinä tilanteessa tule kaunaiseksi ja kyyniseksi. Jos päättää jäädä, ei saa mennä koston kierteeseen, syyllistää tai vittuilla, Riina-Maija sanoo.

– Kostaminen on lapsellista: Jos on vahva, ei tarvitse lyödä takaisin. Jos joskus haluaisin mennä sänkyyn jonkun toisen kuin Kallen kanssa, sillä ei olisi mitään tekemistä tämän kanssa.

”En ole ylpeä sähläilyistäni. Kai me urheilijat olemme niin egoisteja.”

Riina-Maija ajattelee, että jos hän olisi syrjähypyn takia jättänyt Kallen, hän olisi menettänyt tuplasti:

– Ensin menetät rakkauden, mutta annatko toisen naisen viedä kaiken muunkin? Minä ajattelin, että tämä on mun elämä ja mun lapset ja mun perhe ja mun mies, ja näitä et minulta vie.

Jälkeenpäin Riina-Maija on myös pohtinut, mitkä asiat syrjähyppyyn johtivat. Pariskunta eli tuolloin kiireistä aikaa, kun he rakensivat hotellia Viroon. Urheilu-uran jättänyt Kalle kaipasi huomiota.

– Naiset kuvittelevat miehistä liikoja. Miehet toimivat vaistoillaan niin kuin eläimet, Riina-Maija sanoo.

– Kallen mielestä hänen tekonsa oli täysin looginen.

– En ole ylpeä sähläilystäni. Kai me urheilijat olemme niin egoisteja, että ajattelemme saavamme tehdä mitä vain, mutta meille ei saa tehdä samaa, Kalle sanoo.

Molemmat tietävät, että kun julkkismies kulkee yössä, seuraa kyllä löytyisi.

– Naimisissa olevat naiset voivat olla aika härskiä porukkaa. Ennen puhuttiin vain pettävistä miehistä, mutta nykyään se on toisin päin. Naiset ovat niin sikoja miehiä kohtaan.

– Ehkä me myös olemme Riina-Maijan kanssa molemmat flirttejä ihmisiä: tykkäämme olla mukavia, ja joku voi kokea sen flirttailuksi.

Menneisyyden möröt

Kriisi nosti molempien menneisyydestä esiin rankkoja asioita.

Riina-Maija muisti yhtäkkiä selvästi nuoruutensa kipeimmät vuodet, jolloin hänen vanhempansa erosivat.

– Isäni jäi kiinni pettämisestä, kun olin 15-vuotias. Jouduin liian nuorena olemaan vanhempieni välissä heidän riitaisassa erossaan ja näkemään masentuneen äitini tuskan, hän kertoo.

– Oli kamalaa, että se kaikki toistui omalla kohdallani. Sama pimeys laskeutui nyt uudestaan: olin äärettömän surullinen enkä nähnyt ulospääsyä.

”Kalle ei koskaan itke eikä ota syliin.”

Monen yhteisen vuoden jälkeen Riina-Maijalle ei tullut mieleenkään sen syvemmin pohtia tapahtunutta Kallen kanssa.

– Kalle on niin sulkeutunut ihminen, etten ole päässyt hänessä pintaa syvemmälle.

– Hän ei koskaan itke eikä ota syliin. Minun on ollut pakko hyväksyä, että olen on my own, Riina-Maija sanoo.

– Jos haluan puhua syvällisiä, soitan tyttökavereilleni.

Riina-Maija uskoo, että Kallen tunneviileys selittyy osittain menneisyydellä.

Kallen isä Jouni Palander toimi valmentajana pojalleen siihen saakka, kun tämä pääsi maajoukkueeseen. Jos Kalle sairasti tai väsyi, sympatiaa ei herunut.

– Isä sanoi aina, että heikkoa ainesta. Hän oli kova tyyppi eikä antanut minulle yhtään siimaa, Kalle kertoo.

– Kun jälkeenpäin kysyin isältä, miksi hän treenasi minua niin yli, hän vastasi, että muuten olisin lähtenyt kaupungille mokailemaan. Ei siinä valmennussuhteessa ollut enää isäsuhdetta jäljellä.

– Kallen elämästä on puuttunut lämmin vanhemmuussuhde, jossa riittää juuri sellaisena kuin on, Riina-Maija sanoo.

Kallen nuoruutta varjosti myös pikkusiskon kuolema. Anna-Sofia hukkui Tornionjoen kevättulvissa vain 12-vuotiaana. Perhe ei ikinä selvinnyt menetyksestä.

– Lähdin varmastikin pakoon tilannetta. Olin 18-vuotias ja minulla oli treenit ja leirit ja kaikki, vaikka ensimmäisen vuoden kuoleman jälkeen olinkin henkisesti rikki. Mutta jo seuraavana vuonna Naganon olympialaisissa laskin yhdeksänneksi, Kalle kertoo.

– Silti tuntui, että siskon kuoleman jälkeen mikään, mitä saavutin, ei merkinnyt enää mitään vanhemmilleni.

”Isä ajatteli, että naiset pilaavat urheilu-uran.”

Kun Riina-Maija ja Kalle tanssivat häitään, Kallen vanhemmat eivät ilmestyneet juhliin. Ja kun pariskunnan esikoinen Oda-Sofia syntyi, ja Kalle kulki vauva sylissään isäänsä kohti, tämä käveli ohi kuin ei olisi huomannut poikaansa.

– Isä ajatteli, että naiset pilaavat urheilu-uran. Jos lajiin liittyy kuolemanvaara, mies alkaa pelätä saadessaan lapsia. Naisen myötä mies myös tajuaa, että elämässä on muutakin kuin urheilu, Kalle sanoo.

Tosiasiassa Kalle lopetti bilettämisen, kun Riinis astui hänen elämäänsä. Eikä Riina-Maijalle ikinä tullut mieleen, ettei hän olisi tukenut Kallea täysillä tämän uralla.

– Näimme muutaman kerran Kallen isän kanssa, mutta ei hän ikinä oikeasti nähnyt minua, Riina-Maija sanoo.

Selvät pelisäännöt

Palandereiden perhe asuu nykyään talvet Fuengirolassa Espanjassa. Kun Kalle reissaa monta kertaa kuukaudessa työn takia Suomeen, perheen ja huushollin pyörittäminen jää Riiniksen vastuulle.

Riiniksen mukaan Kallen muutaman päivän reissut ovat niin tavallisia, ettei hän edes rekisteröi niitä.

– Mutta kyllä minua ärsyttää, jos Kalle ei kerro etukäteen pitkistä poissaoloistaan. Kallen osallistumisesta Teemu Selänteen isännöimiin Supertähtiin luin lehdestä. Jos mies on kolme viikkoa Jenkeissä ilman, että keskustelee aiheesta kanssani, niin onhan hän epäreilu, Riina-Maija sanoo.

– Olin kyllä sanonut, mutta et ollut rekisteröinyt. Siitä Riinis oli kieltämättä karheana, Kalle yrittää huikata väliin.

– Minä haluan, että meillä on reilu meininki. Kaikki tehdään selvillä säännöillä, Riina-Maija sanoo.

Palandereilla mielipiteet kerrotaankin suoraan, eikä voimasanoja säästellä, jos asioista ollaan eri mieltä. Tavallisesti riidat kuivuvat itsestään viimeistään yön aikana.

– Olen aika vittumainen, ja suustani lipsahtelee asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, Kalle myöntää.

– Kalle ei aina mieti loppuun asti, mitä sanoo ja hänellä ikävä tapa käskyttää minua. Mutta olen jo tottunut ja kovettanut nahkani, joten en ota sitä niin henkilökohtaisesti, Riina-Maija sanoo.

– Vaikka meillä olisi ollut riitaa, niin seuraavana aamuna keittelemme kahvia sovussa.

”Kalle varmasti lähtisi helpommin kävelemään, mutta minä en ole luovuttaja.”

Riina-Maija tietää, millä pelisäännöillä pitkä parisuhde toimii.

– Parisuhde on kuin yritys. On hallitus, joka päättää firman säännöt, ja kaikki tekevät työtä sen eteen, että homma menee eteenpäin: tulee vähän fyrkkaa sisään, ja kaikilla on turvallinen olo. Sitähän se on, vaikka väliin mahtuukin tankotanssia ja strippausta.

Riina-Maija uskoo, että elämä menee jaksoissa, ja välillä iskee taisteluväsymys.

– Kalle varmasti lähtisi helpommin kävelemään, mutta minä en ole luovuttaja. Olisi helppoa ottaa uusi äijä, joka ostaa kalliita laukkuja, mutta uskon, että omaan puolisoonsa voi tutustua uudestaan.

Riina-Maija painottaa, ettei parisuhde saa koskaan olla riippuvuussuhde. Molempien tulee ottaa vastuu itsestään.

– Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Vaikka olisi lapsia ja lainaa ja kämppiä ympäri Eurooppaa, ei se tarkoita, että pitää olla ikuisesti yhdessä.

Kaksi yksinäistä kohtasi

Ehkä itsenäisyys olikin yksi niistä asioista, joihin Kalle ja Riina-Maija toisissaan yli kymmenen vuotta sitten ihastuivat.

Riina-Maija oli tuolloin yksinhuoltaja ja opiskellut pieni poika mukanaan ympäri maailmaa. Kalle oli juuri eronnut ja muuttanut Monacoon.

– Olemme molemmat selviytyjä, ja taustassamme on paljon samaa: Meillä kummallakaan ei ollut kotimaata eikä vahvoja tunnesiteitä mihinkään paikkaan tai ihmiseen. Olimme irrallaan yksin maailmassa, Riina-Maija kuvailee.

”Jokainen haluaa huomiota. Minä saan sitä lapsilta ja meidän eläimiltä.”

Kun Kalle on reissussa, Riina-Maija ei istu kotona odottamassa miehen viestejä eikä raportoi omista menemisistään.

– Tiesin tavatessamme, ettei Kalle tule minulle riipaksi. En jaksaisi sellaista miestä, joka kyselisi, että Riinis-kulta, miltä susta tänään tuntuu.

– Mutta totta kai jokainen haluaa huomiota. Minä saan sitä lapsilta ja meidän eläimiltä, sillä olen niiden elämän keskipiste.

Ja kyllä Kallekin välillä muistaa vaimoaan kehua. Perinteinen hempeily ei vain sovi hänen suuhunsa.

– Viimeksi eilen sanoin Riinikselle, että olisi paljon helpompaa, jos hän olisi ruma haukka eikä noin hyvännäköinen, että haluan häntä koko ajan, Kalle sanoo.

– Tykkään myös Riiniksen suorapuheisuudesta. Hän on niin suorasanainen, että jopa minä joudun välillä häpeämään. Riiniksen kanssa keskustelu onkin ihan vitun hauskaa, Kalle nauraa.

Yhteinen työ

Tänään Kalle ja Riina-Maija ovat molemmat ylpeitä pitkästä suhteestaan.

– Ihmiset eroavat niin helposti, että voimme olla ylpeitä näistä kymmenestä vuodesta. Riiniksen kanssa olen elänyt pisimmän ihmissuhteeni ikinä, Kalle sanoo.

– Kuinka moni olisi yhdessä kaiken sen jälkeen, mitä olemme kokeneet? Meillä on yksi teini-ikäinen, yksi 9-vuotias ja pienet, vilkkaat kaksoset. Olemme hoitaneet skidit yksin ja pyörittäneet talleja ja hotellia, Riina-Maija jatkaa.

Kallesta ja Riiniksestä onkin hioutunut toimiva tiimi: Riina-Maija on positiivinen innovaattori, Kalle puolestaan pessimistinen realisti, joka katkoo vaimonsa rönsyjä.

– Me emme haaveile, vaan meillä tapahtuu. Vauhdikkaasta tekemisestä saamme myös voimaa, Riina-Maija sanoo.

Tänä syksynä Riina-Maijan ja Kallen kemiasta voi nähdä vilauksen Riemuloma Palandereilla -tv-ohjelmassa, jossa pariskunnan luo Etelä-Ranskaan saapuu julkisuudesta tuttuja vieraita.

Kuvaukset Nizzassa ovat olleet kuin lomaa, sillä lapsiperheessä kahdenkeskinen aika on kortilla.

– Vaikka olemme paiskineet aamusta iltaan töitä, ohjelman tekeminen on piristänyt myös suhdettamme, Kalle sanoo.

Parin illallispöydässä ei kaihdeta mitään aiheita: eräässä jaksossa Kalle naurattaa vieraita kertomalla sterilisaatiostaan, ja kuin huomaamatta keskustelu luikertelee seurueen naisten kokemuksiin gynekologilla. Lisäksi ohjelmaan osallistujat kilpailevat leikkimielisesti joka päivä.

– Olen ihan sukka kaikessa, ja Kalle taas hyvä. Se on kiva juttu vieraidenkin kannalta. Kalle saa käydä ihan omaa taisteluaan sen paremman kanssa, Riina-Maija nauraa.

”Kun kamerat sammuvat, me pussailemme.”

Kallen mukaan ohjelman tekeminen sujui paremmin kuin hän uskalsi odottaa.

– Ai, ettei kannata olla skeptinen, jos lähtee vaimonsa kanssa tekemään yhteistä tv-sarjaa? Kalle letkauttaa.

– Vaikka välillä riitelemme, niin kyllä me oikeasti tykkäämme toisistamme. Kun kamerat sammuvat, me pussailemme, Riina-Maija sanoo.

Tärkeintä heidän parisuhteessaan on, että toista ei halua muuttaa miksikään muuksi.

– Toistemme seurassa saamme olla juuri sellaisia kuin olemme, ja se riittää.

Näyttelijä Petteri Summanen halusi tietää, olisiko oleminen onttoa selvin päin. –Tipattoman vuoden aikana tuli aidosti tutkailtua, mikä on suhteeni alkoholiin.

Uudessa Yösyöttö-elokuvassa Petteri Summanen, 48, näyttelee vastasyntyneen kanssa yksin jäävää isää. Tuore isä pitää ensimmäisen iltavapaansa vasta, kun vauva on viisikuinen. Petterin roolihenkilö kupittelee silloin itsensä sammuksiin.

Petteri Summanen näyttelee Yösyöttö-elokuvan pääosaa. Leffan nuorin vauvanäyttelijä oli vain 14 vuorokauden ikäinen. Kuva: Solar Films / Marek Sabogal
Petteri Summanen näyttelee Yösyöttö-elokuvan pääosaa. Leffan nuorin vauvanäyttelijä oli vain 14 vuorokauden ikäinen. Kuva: Solar Films / Marek Sabogal

Kun Yösyöttöä kuvattiin, Petteri vietti oikeassa elämässään tipatonta vuotta. Muutaman läheisen kanssa oli päätetty pitää vuosi 2016 viinattomana.

– Alkoholi ei ollut kenellekään meistä ongelma, mutta keksimme kokeilla, miten vuosi menisi ilman tissuttelua, Petteri sanoo.

– Oli kuvitelma, ettei hyvä ateria ole täydellinen ilman viinilasillista. Kiinnostava väite, mutta eihän se oikeasti pidä paikkaansa.

Olisiko onttoa selvin päin?

Petteri pisti merkille, että määrätietoiset kuntoiluprojektit olivat väistyneet tavoista ja tilalle olivat tulleet lagerin tai viinilasillisen säestämät leffaillat. Painoakin kertyi, laiskistuminen puski päälle.

– Kun jätin tissuttelun, tilalle tuli energisyyttä ja paremmin nukuttuja öitä. Tuli käytyä useammin salilla ja lenkkeilemässä, Petteri kertoo.

– Nopeasti tuli selväksi, ettei tipattomuus myöskään ollut sosiaalinen ongelma. Vain muutamissa tilanteissa jouduin selittämään juomattomuuttani. Se oli helppo perustella porukalla tehdyllä vedolla.

” Isän juominen vaikutti omaan viinasuhteeseeni.”

Kaikkiaan Petteri pitää kokeiluaan kiinnostavana tutkimusmatkana itseensä.

– Isälläni oli vaiheita, jolloin hän joi rankasti. Lapsuudessani en kokenut pelkoa tai turvattomuutta, mutta kyllä isän juominen vaikutti omaan viinasuhteeseeni. Joskus mietin, olisiko minussa jotain sellaista, joka pitäisi kiinni alkoholista, Petteri sanoo.

– Nyt tuli aidosti tutkailtua, mikä on suhteeni alkoholiin. Halusin tietää, olisiko oleminen onttoa selvin päin. Ei luojan kiitos ollut. Oli kiva huomata, että arki on kivaa ja juhlaakin voi sietää selvin päin.

Se vähän yllätti, miten moneen rituaaliin tissuttelu liittyi: saunan jälkeen, mökille päästyä, ensi-iltoihin, ulkomaanmatkoille. Niistä yksikään ei muuttunut vähempiarvoiseksi viinattomana.

– Oikeastaan kaipasin viinilasillista vain niissä myöhäisillan hetkissä, kun istuimme vaimon kanssa kesäpaikan laiturilla ja kuuntelimme iskelmiä radiosta. Iltaa ei tullutkaan jatkettua lasillisella vaan mieluummin kävin nukkumaan.

Rennosti ja kohtuudella

Tipattomuuskokeilu päättyi vuoden 2016 loppuun. Uudenvuodenjuhlissa otettiin lasilliset kuohuvaa. Seuraavana päivänä lätkämatsia katsellessa Petteri suhautti lankomiehensä kanssa nelostölkit auki.

– Sen maku oli terävämpi kuin muistin, ja tuoksahdus tuntui etanoliselta.

Saunan jälkeen Petteri otti toisen oluen ja myöhemmin illalla kahvin kanssa konjakkinaukun. Vähäisestä määrästä seurasi huono olo.

– Vuodessa makuaistini oli muuttunut ja toleranssini nollaantunut. Se johti teinimäiseen yllätykseen. Ystävyyteni lagerolueen loppui siihen kertaan.
Nykyään Petteri saattaa ottaa lätkähallilla lonkeron. Remuvaihe on muutenkin jäänyt nuoruusvuosiin, ja tipattoman kauden jälkeen terävät ovat lakanneet maistumasta.

” Fiksu ihminen ei saa juoda perhettään, kotiaan tai työtään.”

–Nautin alkoholia rennosti ja kohtuudella. En arvota käyttöäni, mitä saisi tai mitä kuuluisi tehdä. Elämästä pitää saada nauttia eikä mennä pakotteiden kautta, hän sanoo.

– Ajattelen kuitenkin, että fiksu ihminen ei saa juoda perhettään, kotiaan tai työtään eikä pilata elämäänsä sillä, että hyppää sellaiseen ränniin.

Sara jaksaa seistä yhdeksän tunnin messupäivän koroissa, mutta tyylitaituri viihtyy myös tennareissa. Kuva: Liisa Valonen

Sara Sieppi, 26, pakkasi Lontooseen mukaan vain lateksibootsit ja nahkahameen. Töissä päällä on mustaa ja hillittyä.

Sara Sieppi on aina ollut kiinnostunut vaatteista, muodista ja tyylistä. Alakouluiässä Mic Mac -ketjun tarjonta oli tornio­laistytön unelma.

Koska perheessä oli neljä lasta, vanhemmat eivät Saran harmiksi ostaneet heti hänen himoitsemiaan farkkuhaalareita.

– Säästin viikkorahani ja ostin housut itse, Sara kertoo.

Ystäviensä kanssa Sara leikki koulun jälkeen vaatekauppaa ja ihaili Spice Girls -yhtyeen musiikkivideoilta bändin tyyliä. Useimmiten Sara oli myyjä, koska vaatteita oli hauska hinnoitella ja katsoa, mikä asu sopi kenellekin.

– Ajattelin jo silloin, että vaatteet ovat yksi itseilmaisun keino.

Lateksihametta tasapainottaa collegepusero. Topin kanssa yhdistelmä olisi Saran makuun liian roisi.
Lateksihametta tasapainottaa collegepusero. Topin kanssa yhdistelmä olisi Saran makuun liian roisi.

Pukeutumisellaan Sara haluaa antaa lämpimän ja lähestyttävän vaikutelman. Kylmä ja torjuva tyyli ei sytytä.

Pukeutujana hän sanoo olevansa avarakatseinen. Hän on joskus epäileväinen, mutta ei tyrmää mitään. Kerran lehtikuvauksissa stylisti pyysi Saraa kokeilemaan haalaria. Sara väitti, että haalari ei ole hänen näköisensä, mutta lopputulos yllätti. Peilistä katsoi tyylikäs leidi.

Sara vastaa usein omatoimisesti asuista, joita hän juontajana käyttää.

– Se on helppoa ja kivaa. Saan varmasti oman tyylini mukaista vaatetta.

Saran suuri haave on Chanelin laukku, mutta kolmentuhannen euron hinta mietityttää. Toisaalta laukku olisi laadukas ja ikuinen. Sillä olisi myös jälleenmyyntiarvoa. Ihan heti laukku ei kuitenkaan pääse ostoslistalle.

– Ehkä ostan sen, kun täytän kolmekymmentä.

Kuka on vaikuttanut tyyliisi?

”Seuraan Instagramissa ruotsalaisia bloggareita kuten Kenza Zouitenia, Angelica Blickia ja Janni Delériä. Myös australialainen Devin Brugman on mahtava. Mimmeillä on siistit ja värikkäät perustyylit. Pukeudun usein mustaan, joten on hyvä, että he muistuttavat eri mahdollisuuksista. En kopioi kenenkään lookia, vaan otan yhden idean sieltä, toisen täältä.”

Millainen tyylisi on?

”Ei järin erikoinen. Ostan vaatteeni useimmiten Zarasta ja H&M:stä, eli tyylini ei ole kallis. Kun lähden juhlimaan, tykkään laittautua, meikata ja tehdä kampauksen. Arkena pukeutumiseni on nopeaa ja helppoa, yleensä vedän päälleni mustaa. Jos minulla on meikkiasiakas, olen farkuissa, t-paidassa ja matalissa kengissä.”

Punainen bleiseri on Zarasta. Se kiinnitti Saran huomion, vaikka tarkoitus ei ollut ostaa mitään. –Takki sopii kaikkialle. Alle toppi tai t-paita.
Punainen bleiseri on Zarasta. Se kiinnitti Saran huomion, vaikka tarkoitus ei ollut ostaa mitään. –Takki sopii kaikkialle. Alle toppi tai t-paita.

Sisustustyylisi?

”Ennen suosin kimallusta, hopeaa ja valkoista. Kun kuvioihin tuli avopuoliso, aloin miettiä, että hän ei ehkä halua asua niin tyttömäisessä ympäristössä. Muutin sisustustamme rosoisempaan. Viimeisin hankintamme on olohuoneen matto. Se on kauan himoitsemani Ikean juuttimatto. Ostan kotiimme jotain uutta lähes viikoittain, useimmiten kasveja. Haaveilen överistä kylpyammeesta, mutta ainakaan nyt se ei ole mahdollinen hankinta.”

Kenen tyyliä ihailet?

”Australialaisen Natasha Oakleyn. Hän tekee bikinimallistoa yhdessä mainitsemani Devin kanssa. Kaksikolla on mukavan oloinen elämä. He ovat hyvässä kunnossa olematta liian laihoja, matkustelevat ja ottavat kuvia hulppeissa paikoissa. Instagram on helpottanut mielenkiintoisten ihmisten seuraamista ja ideoiden hakemista.”

Sara kutsuu kokonaisuutta karkiksi. Yhdistelmä toimii niin iltariennoissa kuin leffareissullakin.
Sara kutsuu kokonaisuutta karkiksi. Yhdistelmä toimii niin iltariennoissa kuin leffareissullakin.

Miten shoppailet?

”Helsingistä löydän harvoin mitään. Yleensä teen hankintoja matkoilta. Kun kuvasimme toukokuussa Paratiisihotellia Sisiliassa, ostin liian monet korkokengät. Laukun pakkaaminen oli haastavaa. Suosin myös nettikauppoja, kuten Nellyä, Zalandoa ja NA-KD-ketjua. Mietin ostoksiani, mutta kun päätös on tehty, en harmittele.”

Milloin repäisit viimeksi?

”Kun matkustin keväällä Lontooseen. Pakkasin mukaani vain mustat lateksinahkabootsit ja nahkahameen. Tarkoitukseni oli ostaa niihin sopivia, rauhallisempia vaatteita Lontoosta, mutta päädyin viettämään kaksi iltaa siinä asussa. Muutaman kerran ajattelin, että kokonaisuus on too much.”

Laukut ovat yksi Saran intohimoista.
Laukut ovat yksi Saran intohimoista.

TOP 3

Aurinkolasit

”Saan asuihini särmää aurinkolaseilla. Minulla on erimerkkisiä ja -värisiä pokia Ray-Banilta, Diorilta ja Versacelta. Rakastan aurinkolaseja ja käytän niitä ympäri vuoden.”

Musta nahka

”Musta nahkatakki toimii aina. Sitä voi käyttää arkena duunissa ja juhlissa pikkumustan kanssa. Olen takkihullu. Minulla on neljä mustaa nahkatakkia. Rotsi löytyy kaapistani myös punaisena, keltaisena ja sinisenä.”

Kunnon korot

”Korkokengät kuuluvat juhlaan. En osaisi olla matalapohjaisissa kengissä. Myös yhdeksän tunnin messupäivä hoituu koroissa, vaikka illalla kävely tuntuu jaloissa.”

Vierailija

Sara Sieppi haaveilee kolmen tonnin Chanelin laukusta: ”Ehkä ostan sen, kun täytän kolmekymmentä”

Suurin haave saada Chanelin laukku? No en kyllä yhtään yllättynyt. Jonkun toisen naisen suurin haave on saada lapsi, selviytyä vaikeasta sairaudesta tai löytää elämän tarkoitus tms...No, ehkä elämä opettaa tätäkin pissaliisaa jonain päivänä vähemmän pinnalliseen elämäntapaan. Toivottavasti.
Lue kommentti