”Kun katson Kallea, näen hänessä itseni tai toisen puoliskoni. Olemme hyvä tiimi, koska meissä on niin paljon samaa”, Riina-Maija Palander sanoo.

Riina-Maija ja Kalle Palanderin värikäs avioliitto on pysynyt pystyssä Riina-Maijan pelisääntöjen avulla. Niitä tarvittiin silloinkin, kun hänen maailmansa oli murtua suhteen pahimpaan kriisiin.

Kesäpäivä Nizzassa on kääntymässä iltaan, kun entinen alppihiihtäjä, tv-kasvo Kalle Palander, 39, virittelee huvilan terassilla grilliä marinoimiaan kanankoipia varten.

Riina-Maija Palander, 39, istuu terassin lepotuolissa ja antaa silmiensä levätä: Rinteessä sijaitsevan talon pihalta avautuu huikea näkymä Välimerelle, jonka laskeva aurinko värjää vaaleanpunaiseksi.

Eikä Riina-Maijan mielestä puolisokaan näytä hassummalta samanvärisessä paidassaan ja esiliinassaan.

– Naisen pitää muistaa nauttia miehestään. Usein me naiset päsmäämme miestä, vaikka pitäisi ajatella, että mies on olemassa, jotta meillä olisi kivaa, hän sanoo.

– Tykkään katsoa Kallea, kun hän kävelee leveine hartioineen keittiöön. Se on sen arvostamista, että Kalle on siellä eikä jonkun toisen keittiössä.

Päin näköä

Riina-Maijalla ja Kallella on takanaan pian kymmenen vuoden avioliitto, johon on mahtunut käänteitä. Yhden kriisin jälkeen mies tavaroineen olisivat voineet siirtyä toiseen keittiöön – tai ainakin ulos yhteisestä kodista.

Viisi vuotta sitten Kalle jäi kiinni pettämisestä, ja vasta nyt Riina-Maija pystyy puhumaan siitä, miten kipeältä kriisi tuntui. Ulospäin pariskunta näytti urhealta ja antoi rempseitä lausuntoja, mutta todellisuudessa uskottomuus oli ajaa heidät eroon.

– Uskottomuus on ollut suhteemme suurin kasvun paikka ja vei meidät eron partaalle, Riina-Maija sanoo.

”Ihan kuin joku olisi vetänyt päin näköä.”

Kallelta Riina-Maija ei pettämisestä kuullut. Syrjähyppy paljastui, kun toinen nainen soitti ja kertoi siitä hänelle.

– Ihan kuin joku olisi vetänyt päin näköä. Olin tyhjän keskellä ja menettänyt kontrollin kaikesta. Tuntui, kuin en yhtäkkiä enää eläisikään omaa elämääni.

Puhelun jälkeen Riina-Maija ajautui tunteiden vuoristorataan, jossa oli vain alamäkiä ja pimeitä tunneleita.

– Ensin tuli raivo, sitten itsetuntoni tipahti täysin, ja kun ei ollut enää raivoakaan, tuli suru.

Juuri suru tuntuikin pahimmalta.

– Pettäminen tappoi sen alkuperäisen tunteen, että minä riitän ja olen Kallelle tärkein ihminen maan päällä. Sen jälkeen toista ei voi enää koskaan nähdä samalla tavalla kuin aiemmin, vaikka haluaisikin, Riina-Maija kertoo.

Vaikka Riina-Maija oli totaalisen rikki, hänen oli pakko yrittää pysyä toiminta­kykyisenä. Pariskunnan juuri hankkimassa Viron-kartanossa oli remontti levällään, jaloissa pyöri kaksi lasta ja eläimet oli hoidettava. Lisäksi Riina-Maija sai samaan aikaan keskenmenon.

– En nukkunut moneen kuukauteen, yöt läpi puhun Kanadaan ystävälleni. Ne puhelut kannattelivat minua.

Vahvemmaksi ihmiseksi

Tänään Kallella ja Riina-Maijalla näyttää synkkaavan hyvin.

Nizzan-huvilan pihamaalla Kalle pelleilee ja esittää koiraa, joka palvoo tassut ojossa Riina-Maijaa. Ja kun Kalle ei osaa olla varuillaan, Riina-Maija työntää hänet vaatteet päällä pihan uima-altaaseen.

Kriisin jälkeen onkin ehtinyt tapahtua paljon. Pariskunnalle on syntynyt kaksoset, kartanolla Virossa on pyöritetty jo pari kesää majataloa ja tätä nykyä perhe elää talvet Espanjan Aurinkorannikolla, missä lapset voivat käydä suomenkielistä koulua.

Itsestään selvää yhdessä pysyminen ei kriisin jälkeen kuitenkaan ollut.

– Pettämisen jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on, että lähdet ja rakennat itsesi ja elämäsi uudestaan. Toinen, että jäät ja olet siitä eteenpäin vahvempi ihminen, Riina-Maija sanoo.

Hän kuitenkin painottaa, ettei pettämistä tarvitse antaa anteeksi. Riittää, että tapahtuneen hyväksyy tapahtuneeksi.

– On hirveän tärkeää, ettei siinä tilanteessa tule kaunaiseksi ja kyyniseksi. Jos päättää jäädä, ei saa mennä koston kierteeseen, syyllistää tai vittuilla, Riina-Maija sanoo.

– Kostaminen on lapsellista: Jos on vahva, ei tarvitse lyödä takaisin. Jos joskus haluaisin mennä sänkyyn jonkun toisen kuin Kallen kanssa, sillä ei olisi mitään tekemistä tämän kanssa.

”En ole ylpeä sähläilyistäni. Kai me urheilijat olemme niin egoisteja.”

Riina-Maija ajattelee, että jos hän olisi syrjähypyn takia jättänyt Kallen, hän olisi menettänyt tuplasti:

– Ensin menetät rakkauden, mutta annatko toisen naisen viedä kaiken muunkin? Minä ajattelin, että tämä on mun elämä ja mun lapset ja mun perhe ja mun mies, ja näitä et minulta vie.

Jälkeenpäin Riina-Maija on myös pohtinut, mitkä asiat syrjähyppyyn johtivat. Pariskunta eli tuolloin kiireistä aikaa, kun he rakensivat hotellia Viroon. Urheilu-uran jättänyt Kalle kaipasi huomiota.

– Naiset kuvittelevat miehistä liikoja. Miehet toimivat vaistoillaan niin kuin eläimet, Riina-Maija sanoo.

– Kallen mielestä hänen tekonsa oli täysin looginen.

– En ole ylpeä sähläilystäni. Kai me urheilijat olemme niin egoisteja, että ajattelemme saavamme tehdä mitä vain, mutta meille ei saa tehdä samaa, Kalle sanoo.

Molemmat tietävät, että kun julkkismies kulkee yössä, seuraa kyllä löytyisi.

– Naimisissa olevat naiset voivat olla aika härskiä porukkaa. Ennen puhuttiin vain pettävistä miehistä, mutta nykyään se on toisin päin. Naiset ovat niin sikoja miehiä kohtaan.

– Ehkä me myös olemme Riina-Maijan kanssa molemmat flirttejä ihmisiä: tykkäämme olla mukavia, ja joku voi kokea sen flirttailuksi.

Menneisyyden möröt

Kriisi nosti molempien menneisyydestä esiin rankkoja asioita.

Riina-Maija muisti yhtäkkiä selvästi nuoruutensa kipeimmät vuodet, jolloin hänen vanhempansa erosivat.

– Isäni jäi kiinni pettämisestä, kun olin 15-vuotias. Jouduin liian nuorena olemaan vanhempieni välissä heidän riitaisassa erossaan ja näkemään masentuneen äitini tuskan, hän kertoo.

– Oli kamalaa, että se kaikki toistui omalla kohdallani. Sama pimeys laskeutui nyt uudestaan: olin äärettömän surullinen enkä nähnyt ulospääsyä.

”Kalle ei koskaan itke eikä ota syliin.”

Monen yhteisen vuoden jälkeen Riina-Maijalle ei tullut mieleenkään sen syvemmin pohtia tapahtunutta Kallen kanssa.

– Kalle on niin sulkeutunut ihminen, etten ole päässyt hänessä pintaa syvemmälle.

– Hän ei koskaan itke eikä ota syliin. Minun on ollut pakko hyväksyä, että olen on my own, Riina-Maija sanoo.

– Jos haluan puhua syvällisiä, soitan tyttökavereilleni.

Riina-Maija uskoo, että Kallen tunneviileys selittyy osittain menneisyydellä.

Kallen isä Jouni Palander toimi valmentajana pojalleen siihen saakka, kun tämä pääsi maajoukkueeseen. Jos Kalle sairasti tai väsyi, sympatiaa ei herunut.

– Isä sanoi aina, että heikkoa ainesta. Hän oli kova tyyppi eikä antanut minulle yhtään siimaa, Kalle kertoo.

– Kun jälkeenpäin kysyin isältä, miksi hän treenasi minua niin yli, hän vastasi, että muuten olisin lähtenyt kaupungille mokailemaan. Ei siinä valmennussuhteessa ollut enää isäsuhdetta jäljellä.

– Kallen elämästä on puuttunut lämmin vanhemmuussuhde, jossa riittää juuri sellaisena kuin on, Riina-Maija sanoo.

Kallen nuoruutta varjosti myös pikkusiskon kuolema. Anna-Sofia hukkui Tornionjoen kevättulvissa vain 12-vuotiaana. Perhe ei ikinä selvinnyt menetyksestä.

– Lähdin varmastikin pakoon tilannetta. Olin 18-vuotias ja minulla oli treenit ja leirit ja kaikki, vaikka ensimmäisen vuoden kuoleman jälkeen olinkin henkisesti rikki. Mutta jo seuraavana vuonna Naganon olympialaisissa laskin yhdeksänneksi, Kalle kertoo.

– Silti tuntui, että siskon kuoleman jälkeen mikään, mitä saavutin, ei merkinnyt enää mitään vanhemmilleni.

”Isä ajatteli, että naiset pilaavat urheilu-uran.”

Kun Riina-Maija ja Kalle tanssivat häitään, Kallen vanhemmat eivät ilmestyneet juhliin. Ja kun pariskunnan esikoinen Oda-Sofia syntyi, ja Kalle kulki vauva sylissään isäänsä kohti, tämä käveli ohi kuin ei olisi huomannut poikaansa.

– Isä ajatteli, että naiset pilaavat urheilu-uran. Jos lajiin liittyy kuolemanvaara, mies alkaa pelätä saadessaan lapsia. Naisen myötä mies myös tajuaa, että elämässä on muutakin kuin urheilu, Kalle sanoo.

Tosiasiassa Kalle lopetti bilettämisen, kun Riinis astui hänen elämäänsä. Eikä Riina-Maijalle ikinä tullut mieleen, ettei hän olisi tukenut Kallea täysillä tämän uralla.

– Näimme muutaman kerran Kallen isän kanssa, mutta ei hän ikinä oikeasti nähnyt minua, Riina-Maija sanoo.

Selvät pelisäännöt

Palandereiden perhe asuu nykyään talvet Fuengirolassa Espanjassa. Kun Kalle reissaa monta kertaa kuukaudessa työn takia Suomeen, perheen ja huushollin pyörittäminen jää Riiniksen vastuulle.

Riiniksen mukaan Kallen muutaman päivän reissut ovat niin tavallisia, ettei hän edes rekisteröi niitä.

– Mutta kyllä minua ärsyttää, jos Kalle ei kerro etukäteen pitkistä poissaoloistaan. Kallen osallistumisesta Teemu Selänteen isännöimiin Supertähtiin luin lehdestä. Jos mies on kolme viikkoa Jenkeissä ilman, että keskustelee aiheesta kanssani, niin onhan hän epäreilu, Riina-Maija sanoo.

– Olin kyllä sanonut, mutta et ollut rekisteröinyt. Siitä Riinis oli kieltämättä karheana, Kalle yrittää huikata väliin.

– Minä haluan, että meillä on reilu meininki. Kaikki tehdään selvillä säännöillä, Riina-Maija sanoo.

Palandereilla mielipiteet kerrotaankin suoraan, eikä voimasanoja säästellä, jos asioista ollaan eri mieltä. Tavallisesti riidat kuivuvat itsestään viimeistään yön aikana.

– Olen aika vittumainen, ja suustani lipsahtelee asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, Kalle myöntää.

– Kalle ei aina mieti loppuun asti, mitä sanoo ja hänellä ikävä tapa käskyttää minua. Mutta olen jo tottunut ja kovettanut nahkani, joten en ota sitä niin henkilökohtaisesti, Riina-Maija sanoo.

– Vaikka meillä olisi ollut riitaa, niin seuraavana aamuna keittelemme kahvia sovussa.

”Kalle varmasti lähtisi helpommin kävelemään, mutta minä en ole luovuttaja.”

Riina-Maija tietää, millä pelisäännöillä pitkä parisuhde toimii.

– Parisuhde on kuin yritys. On hallitus, joka päättää firman säännöt, ja kaikki tekevät työtä sen eteen, että homma menee eteenpäin: tulee vähän fyrkkaa sisään, ja kaikilla on turvallinen olo. Sitähän se on, vaikka väliin mahtuukin tankotanssia ja strippausta.

Riina-Maija uskoo, että elämä menee jaksoissa, ja välillä iskee taisteluväsymys.

– Kalle varmasti lähtisi helpommin kävelemään, mutta minä en ole luovuttaja. Olisi helppoa ottaa uusi äijä, joka ostaa kalliita laukkuja, mutta uskon, että omaan puolisoonsa voi tutustua uudestaan.

Riina-Maija painottaa, ettei parisuhde saa koskaan olla riippuvuussuhde. Molempien tulee ottaa vastuu itsestään.

– Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Vaikka olisi lapsia ja lainaa ja kämppiä ympäri Eurooppaa, ei se tarkoita, että pitää olla ikuisesti yhdessä.

Kaksi yksinäistä kohtasi

Ehkä itsenäisyys olikin yksi niistä asioista, joihin Kalle ja Riina-Maija toisissaan yli kymmenen vuotta sitten ihastuivat.

Riina-Maija oli tuolloin yksinhuoltaja ja opiskellut pieni poika mukanaan ympäri maailmaa. Kalle oli juuri eronnut ja muuttanut Monacoon.

– Olemme molemmat selviytyjä, ja taustassamme on paljon samaa: Meillä kummallakaan ei ollut kotimaata eikä vahvoja tunnesiteitä mihinkään paikkaan tai ihmiseen. Olimme irrallaan yksin maailmassa, Riina-Maija kuvailee.

”Jokainen haluaa huomiota. Minä saan sitä lapsilta ja meidän eläimiltä.”

Kun Kalle on reissussa, Riina-Maija ei istu kotona odottamassa miehen viestejä eikä raportoi omista menemisistään.

– Tiesin tavatessamme, ettei Kalle tule minulle riipaksi. En jaksaisi sellaista miestä, joka kyselisi, että Riinis-kulta, miltä susta tänään tuntuu.

– Mutta totta kai jokainen haluaa huomiota. Minä saan sitä lapsilta ja meidän eläimiltä, sillä olen niiden elämän keskipiste.

Ja kyllä Kallekin välillä muistaa vaimoaan kehua. Perinteinen hempeily ei vain sovi hänen suuhunsa.

– Viimeksi eilen sanoin Riinikselle, että olisi paljon helpompaa, jos hän olisi ruma haukka eikä noin hyvännäköinen, että haluan häntä koko ajan, Kalle sanoo.

– Tykkään myös Riiniksen suorapuheisuudesta. Hän on niin suorasanainen, että jopa minä joudun välillä häpeämään. Riiniksen kanssa keskustelu onkin ihan vitun hauskaa, Kalle nauraa.

Yhteinen työ

Tänään Kalle ja Riina-Maija ovat molemmat ylpeitä pitkästä suhteestaan.

– Ihmiset eroavat niin helposti, että voimme olla ylpeitä näistä kymmenestä vuodesta. Riiniksen kanssa olen elänyt pisimmän ihmissuhteeni ikinä, Kalle sanoo.

– Kuinka moni olisi yhdessä kaiken sen jälkeen, mitä olemme kokeneet? Meillä on yksi teini-ikäinen, yksi 9-vuotias ja pienet, vilkkaat kaksoset. Olemme hoitaneet skidit yksin ja pyörittäneet talleja ja hotellia, Riina-Maija jatkaa.

Kallesta ja Riiniksestä onkin hioutunut toimiva tiimi: Riina-Maija on positiivinen innovaattori, Kalle puolestaan pessimistinen realisti, joka katkoo vaimonsa rönsyjä.

– Me emme haaveile, vaan meillä tapahtuu. Vauhdikkaasta tekemisestä saamme myös voimaa, Riina-Maija sanoo.

Tänä syksynä Riina-Maijan ja Kallen kemiasta voi nähdä vilauksen Riemuloma Palandereilla -tv-ohjelmassa, jossa pariskunnan luo Etelä-Ranskaan saapuu julkisuudesta tuttuja vieraita.

Kuvaukset Nizzassa ovat olleet kuin lomaa, sillä lapsiperheessä kahdenkeskinen aika on kortilla.

– Vaikka olemme paiskineet aamusta iltaan töitä, ohjelman tekeminen on piristänyt myös suhdettamme, Kalle sanoo.

Parin illallispöydässä ei kaihdeta mitään aiheita: eräässä jaksossa Kalle naurattaa vieraita kertomalla sterilisaatiostaan, ja kuin huomaamatta keskustelu luikertelee seurueen naisten kokemuksiin gynekologilla. Lisäksi ohjelmaan osallistujat kilpailevat leikkimielisesti joka päivä.

– Olen ihan sukka kaikessa, ja Kalle taas hyvä. Se on kiva juttu vieraidenkin kannalta. Kalle saa käydä ihan omaa taisteluaan sen paremman kanssa, Riina-Maija nauraa.

”Kun kamerat sammuvat, me pussailemme.”

Kallen mukaan ohjelman tekeminen sujui paremmin kuin hän uskalsi odottaa.

– Ai, ettei kannata olla skeptinen, jos lähtee vaimonsa kanssa tekemään yhteistä tv-sarjaa? Kalle letkauttaa.

– Vaikka välillä riitelemme, niin kyllä me oikeasti tykkäämme toisistamme. Kun kamerat sammuvat, me pussailemme, Riina-Maija sanoo.

Tärkeintä heidän parisuhteessaan on, että toista ei halua muuttaa miksikään muuksi.

– Toistemme seurassa saamme olla juuri sellaisia kuin olemme, ja se riittää.

Ruotsin prinssi Carl Philip ja hänen Sofia-vaimonsa odottavat toista lasta.

Lähimmästä kuninkaanlinnasta kuuluu taas iloisia uutisia. Ruotsin hovi on ilmoittanut, että prinssi Carl Philip ja prinsessa Sofia odottavat toista lasta, sisarusta pikku prinssi Alexanderille. Prinssi Alexander syntyi huhtikuussa 2016.

”Olemme iloisia voidessamme ilmoittaa, että odotamme lasta, sisarusta prinssi Alexanderille. Odotamme innolla, että saamme toivottaa tervetulleeksi perheeseemme uuden pikku jäsenen,” Carl Philip ja Sofia kertovat Expressenin mukaan lehdistötiedotteessa.

Ruotsin hovin Instagram-tilillä kerrotaan, että tulevan pikku prinssin tai prinsessan laskettu aika on syyskuussa 2017.

 

Prins Carl Philip och Prinsessan Sofia väntar barn./ Prince Carl Philip and Princess Sofia are expecting a child. "Vi är glada att kunna meddela att vi väntar barn, ett syskon till Prins Alexander. Vi ser fram emot att välkomna en ny liten medlem till vår familj", säger Prins Carl Philip och Prinsessan Sofia. Prinsessan Sofia mår bra och födseln beräknas till september 2017. Under våren och sommaren 2017 förväntas inga större förändringar i Prinsparets program. "We are happy to announce that we are expecting a child, a sibling to Prince Alexander. We are looking forward to welcoming a new little member to our family," says Prince Carl Philip and Princess Sofia. The birth is expected to take place in September 2017. No changes in the schedule of The Prince Couple's public engagements are planned during the spring and summer of 2017. Foto: kungahuset.se. #prinsparet #kungahuset

Henkilön Kungahuset (@kungahuset) jakama julkaisu

 

 

Brangelinan päädyttyä eri teille Brad Pittin huhutaan viettäneen 15-tuntisia päiviä kuvanveiston ja nyyhkymusiikin parissa.

Merkittävä osa kaikesta maailmassa koskaan luodusta taiteesta lienee sydänsurujen tulosta. Uusin teos sydänverellä maalatun taiteen sarjaan ilmestynee näyttelijä Brad Pittiltä – jos huhuihin on uskominen. 

Brad Pitt ja Angelina Jolie hakivat eroa syyskuussa 2016. Hollywoodin unelmaparin lähtö eri teille oli kansainvälisesti suuri uutinen, joka kolautti monen uskoa rakkauteen.

Siinä missä Angelina on eron jälkeen muun muassa matkustellut maailmalla parin lasten kanssa, Bradin väitetään antautuneen taideharrastukselle. Daily Mailin mukaan Brad on viettänyt paljon aikaa brittitaiteilija Thomas Houseagon studiolla Los Angelesissa, jossa on työn alla veistos.

”Taide on hänelle keino keskittyä yhteen asiaan ja saada ajatukset irti kaikesta muusta.”

Lehden lähteen mukaan Thomas assistentteineen on päiväsaikaan Bradin seurana, mutta pimeyden laskeuduttua Losin kattojen ylle Brad jää studiolle ylhäiseen – ja ilmeisesti luovaan – yksinäisyyteensä.

– Hän viettää koko yön työstäen taidettaan ja kuunnellen tunteellisia biisejä, nimetön lähde kertoo Daily Mailille.

Pariisissa vuonna 2014 esillä ollut ”Giant Figure (Cyclops)” on yksi esimerkki Thomas Houseagon taiteesta.
Pariisissa vuonna 2014 esillä ollut ”Giant Figure (Cyclops)” on yksi esimerkki Thomas Houseagon taiteesta.

Soittolistakin selvillä

Lehdessä on jopa eritelty, mitä kappaleita Bradin nyyhkysoittolistalta löytyy. On hyvä kysymys, miten nimetön lähde on päässyt soittolistaan käsiksi, mutta jos häntä on uskominen, Brad tekee taidettaan Bon Iverin ja Waylon Jenningsin tahtiin. Jälkimmäiseltä on kuulemma kuuntelussa erobiisiksi tituleerattu Just To Satisfy You.

– Taide on hänelle keino keskittyä yhteen asiaan ja saada ajatukset irti kaikesta muusta. Hän tekee mieluummin sitä ja käyttäytyy rakentavasti kuin bilettää, lähde kertoo Bradista. 

”Tee särkyneestä sydämestäsi taidetta.”

Daily Mailin tietojen luotettavuudesta emme mene takuuseen, mutta vaikea olla eri mieltä taiteen parantavasta voimasta – ja toisaalta erotuskan voimasta taiteen moottorina. Sydänsuruihin taiteen lähtökohtana on luottanut muun muassa edesmennyt näyttelijä Carrie Fisher.

– Tee särkyneestä sydämestäsi taidetta, kuului hänen mottonsa.

 

– Olen hyvilläni siitä, että lapseni eivät ole joutuneet kohtaamaan minuun liittyvää julkisuutta, 1990-luvulla julkisuuteen noussut Anu Hälvä toteaa Avussa. 

Anu Hälvä, 52 vuotta, on nykyään kiinteistönvälittäjä, ohjaaja ja laulaja. Moni muistaa hänet kuitenkin parhaiten 1990-luvulla tehdyistä näyttelijäntöistä Metsolat- ja Blondi tuli taloon -sarjoissa. Hälvä esitti sarjoissa sairaanhoitajaa ja blondia ja painui suomalaisten mieliin roolien kautta.

– Jossain vaiheessa en enää tunnistanut otsikoista itseäni, Hälvä muistelee nyt Avussa

– Muistan senkin jutun, jossa kirjoitettiin, että olen Suomen toiseksi tyhmin ihminen.

Hälvä miettii nyt, että julkisuudelle olisi pitänyt heti vetää tiukat rajat.

– Olin naiivi ja lähdin mukaan moniin juttuihin.

Barbi ja diiva?

Anu Hälvän julkisuuskuvan voi hyvin palauttaa mieleen lukemalla Me Naisten jutun Hälvästä vuodelta 1996. Jutussa Hälvä kertoo, ettei ole diiva, barbi, miesten viekoittelija tai burn outissa, vaikka niin juorutaan.

Näin Hälvä pohdiskeli julkisuutta 21 vuotta sitten:

– Nyt on taottava, kun rauta on kuuma. Mutta olen myös varautunut aikaan, jolloin suosio on ohitse, eikä se pelota minua ollenkaan. Pahempaa ei voi tapahtua kuin minkä olen jo kokenut.

Pois julkisuuden valokeilasta

Me Naisten jutussa Hälvä haaveilee miehestä ja perheestä. Sittemmin Hälvä vetäytyikin julkisuudesta ja keskittyi perhe-elämään. Nyt hänellä on 20- ja 16-vuotiaat lapset.

– Olen hyvilläni siitä, että lapseni eivät ole joutuneet kohtaamaan minuun liittyvää julkisuutta, hän sanoo  Avussa.

Tätä nykyä Hälvä tekee laulukeikkaa, työskentelee teatteriohjaajana ja kiinteistönvälittäjänä, joka on Hälvän uusin ammatti. Viime vuonna Hälvä kommentoi, ettei halua hyödyntää tunnettuja kasvojaan kiinteistönvälitystyössä.

– On aivan se ja sama, mitä olen tehnyt aiemmin. En halua olla mikään julkkiskiinteistönvälittäjä, enkä halua hyötyä jostain tuhat  vuotta vanhasta näyttelijäntyöstä.

 

Koulukiusaus johti masennuskierteeseen aikuisena, kertoo Mokoma-yhtyeen keulakuva Marko Annala tänään ilmestyvässä Me Naisissa. 

Ensimmäisen kerran Marko Annala, 44, hakeutui psykiatriseen hoitoon jo parikymppisenä. Hän kärsi harhoista ja käyttäytyi impulsiivisesti. Lääkäri totesi miehen olevan lähellä psykoosia ja alkoi etsiä syitä traumaan muun muassa tämän perhetaustasta.

– Mutta minulla oli hyvä lapsuus. Vasta silloin huomasin kertoa koulukiusaamisesta, Marko Annala muistaa. 

Marko oli joutunut 12-vuotiaana julman koulukiusaamisen uhriksi: kiusaajat olivat muun muassa pakottaneet hänet istumaan vesilätäkössä ja nielemään muttereita. Marko Annala on kirjoittanut kokemuksistaan biisejä ja kertonut julkisesti sekä mielenterveysongelmistaan että kiusaamisestaan. Nyt hän kirjoittanut kokemuksiinsa pohjautuvan romaanin Värityskirja.

Hän on sairastanut masennuksen neljä kertaa. Viimeisin kerroista oli rankin, sillä Markolla oli jo vaimo ja lapsia. 

– Kaikille mielenterveysongelmaisille sanoisin, että älkää odottako sitä päivää, kun tervehdytte. Se on kauhea painolasti, koska on raskasta tajuta, ettei se päivä koittanut tänäänkään. Kannattaa ajatella, että tämä on ominaisuus. Minullakin on terveitä jaksoja ja sairaita jaksoja, ja yritän nauttia molemmista. 

Kantaako Marko vielä kaunaa kiusaajilleen? Miksi kukaan ei puuttunut? Kuinka Marko on selvinnyt masennuskausistaan? Millaisista asioista hän löytää nykyään iloa? Lue koko Matkalla minuksi -juttu Me Naisten tänään ilmestyvästä nrosta 12/2017.