Anttu Harlin miettii työkseen, pitäisikö taivaalta sataa konfetteja, ilmapalloja vai poksahtelevia ilon kuplia. Kuva Kaisu Jouppi
Anttu Harlin miettii työkseen, pitäisikö taivaalta sataa konfetteja, ilmapalloja vai poksahtelevia ilon kuplia. Kuva Kaisu Jouppi

Animaatiotuottaja Anttu Harlin, 33, on hippivanhempien kasvatti, joka saa tehdä työkseen kaikkea pähkähullua.

Tuleeko animaatiostudiosi tekemästä Kikattavasta Kakkiaisesta eli Gigglebugista seuraava Angry Birds?
Toivottavasti mutta omalla tyylillämme. Jos rahoitus varmistuu, aiomme tehdä tarinamaailmasta vielä 52 tv-jaksoa, neljä uutta peliä ja jouluksi lastenlevyn. Kirjastakin on neuvoteltu ja elokuvakäsikirjoitus on tekeillä. Ja niin, eräs panimo haluaisi käyttää Setä Simarusina -hahmoamme ensi vapun simoissaan. Uskon, että menestys seuraa hyvää työtä.

Elokuvabisneksessä menestynyt Renny Harlin on enosi. Oletko ottanut häneltä oppia?
Enoni on aina korostanut, että jokaisen pitäisi tehdä aidosti omaa juttuaan. Päätin siis tehdä jotain muuta kuin hän. Opiskelin teatteria Lontoossa, mutta tajusin, ettei vakava taide ole minua varten: animaatio on paljon hauskempaa. Nyt saan tehdä työkseni kaikkea pähkähullua, kuten naurattaa näyttelijöitä äänistudiossa ja vangita spontaanin kuuloisia nauruja lastenohjelmaan.

Kikattava Kakkiainen -pelissä kutitetaan metsän eläimiä. Kutiatko itse helposti?
Kutian. Mitä enemmän naurua, sen parempi. Tarttuvaan nauruun perustuvan peli-idean keksi ohjaaja Joonas Utti, ja innostuin siitä heti. Meillä on molemmilla lapsia, joten halusimme tehdä heille sopivan pelin.
Päähenkilöksi haluttiin pieni ötökkä, koska lapsetkin ovat porukan pienimpiä. Simarusinat taas tietävät, miten ilosta voi kuplia. Kanavoin sarjaan kaiken hassun, mitä näen. Joskus kysyn tyttäriltäni, millaisia hahmoja he haluaisivat nähdä. Viimeksi he toivoivat vaaleanpunaista kakkaa, mutta sitä tuskin on luvassa.

Mitä pelasit ja katselit telkkarista lapsena?
Kasvoin hippiperheessä, jossa kaikki sotaan liittyvä oli kielletty. Kavereillani oli uusia He-Maneja, mutta minun piti leikkiä puuleluilla metsässä. Olen siitä iloinen, paitsi kun animaatioalan ihmiset viittaavat Tähtien sotaan, en tajua, mistä puhutaan. Olen yrittänyt kasvattaa lapseni ilman sotaleikkejä, silti toisen tyttäreni suosikkileikki on taisteluhippa.

Kikattava Kakkiainen on ensimmäinen pelisi. Jännittikö sen tekeminen?
Pelien teko on pikkutarkkaa viilausta, mutta onneksi saimme oppia peliyritykseltä. Pari vuotta sitten en olisi uskonut pohtivani tunnin kokouksessa, pitäisikö pelin lopussa sataa taivaalta konfetteja, ilmapalloja vai poksahtelevia ilon kuplia. Tiesin, että peli on onnistunut, kun näytimme sen ensi kerran lapsiperheille. Ruutua ensimmäisenä koskettanut alkoi nauraa, ja nauru tarttui muihin.

Anttu Harlin
33-vuotias helsinkiläinen animaatiotuottaja. 

Tuottaa ja käsikirjoittaa Kikattava Kakkiainen -animaatiota. Anima Boutique -animaatiostudion perustaja. 

5- ja 6-vuotiaiden tytärten isä ja elokuvaohjaaja Renny Harlinin sisarenpoika.

Harrastaa surffausta.

Kikattava kakkiainen -lastenohjelmaa esitettiin TV:ssa 14.7. asti.

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.