"Olen jäbä, jolla on koko ajan joku projekti päällä", Juno sanoo. Kuva: Liisa Valonen

Tekevätkö rosoinen lapsuus, rötöstausta ja pettämis­kohu räppäri Junosta pahan pojan? – Olisihan asian ­voinut ­paremminkin hoitaa, Juno sanoo pika-avioliitostaan Janna Hurmerinnan kanssa.

Räppäri Jon ”Juno” Korhonen, 29, on kietaissut lähes polviin asti ulottuvat rastansa löysälle nutturalle. Rööki palaa huulessa ja tatuoinnit kurkkivat hihojen alta, kun Juno osoittaa läheistä rakennusta. Siellä hänen 7-vuotias poikansa on juuri aloittanut koulun.

Ollaan Helsingin Pasilassa, Junolle tärkeässä paikassa. Junon oma isä on aikanaan asunut täällä kymmenen vuoden ajan. Nyt Juno asuu Pasilassa itse, kuten myös hänen kaksi lastaan. Pasilassa on myös kuvattu Antti J. Jokisen Pahan kukat -elokuvaa, jonka pääroolissa Juno näyttelee.

Kun esikoisen koulupäivä on ohi, Juno viettää hänen kanssaan hetken isän ja pojan laatuaikaa. Sen jälkeen he hakevat nelivuotiaan tyttären päiväkodista.

– Lapset ovat siisteintä, mitä olen ikinä saavuttanut. Diggaan heräillä aikaisin, kokkailla heille aamiaista ja puhua tärkeistä jutuista, kuten vaikka My Little Poneista, Juno nauraa.

”Lapset ovat siisteintä, mitä olen ikinä saavuttanut.”

Isyyden lisäksi on olemassa myös toisenlainen Juno. Sellainen, jonka rikos­rekisteristä löytyy useampi merkintä ja joka ei ole hoitanut parisuhteitaan kovin hyvin.

Juno meni viime vuoden elokuussa naimisiin laulaja Janna Hurmerinnan kanssa, mutta jäi kiinni pettämisestä. Helmikuussa, vain puoli vuotta häiden jälkeen, Janna jätti avioeropaperit käräjäoikeuteen.

– En tietenkään ole ylpeä teoistani, olisihan asian voinut paremminkin hoitaa. Kai se oli sen hetkisen Jonin tapa ratkaista joitain juttuja. En sano olevani sitoutumiskammoinen, mutta elämän mittapuulla olen vielä aika nuori. En silti voi tapahtuneelle enää mitään, se on ollutta ja mennyttä, Juno sanoo.

Janna Hurmerinta ja Juno ehtivät olla naimisissa vain puoli vuotta ennen avioerohakemusta. Kuva: Sanoma-arkisto
Janna Hurmerinta ja Juno ehtivät olla naimisissa vain puoli vuotta ennen avioerohakemusta. Kuva: Sanoma-arkisto

Avioero ja pettämiskohu nousivat näyttävästi otsikoihin. Muun muassa laulaja Jannika B jakoi somessa avoimen viestin, jossa luki: ”Vitun Juno”.

– Se oli hänen mielipiteensä ja ymmärrän sen. Varmaan moni muukin on kelannut niin. Kyllä minua kiinnostaa, mitä muut minusta ovat mieltä, mutta en voi antaa sen liikaa vaikuttaa. Ne, jotka haluavat tehdä omat päätelmänsä minusta, tekevät ne ilman hyväksyntäänikin.

– Voi olla, että ajattelen tekemisistäni eri tavalla vuoden päästä, kun tästä kaikesta on kulunut enemmän aikaa. Nyt asia on vielä itselleni vähän liian tuore käsiteltäväksi.

Ensimmäinen leffarooli

Tuore elokuva Pahan kukat kertoo syrjäytyneiden nuorten lähiöelämästä väkivallan ja päihteiden keskellä. Junon roolihahmo haaveilee paremmasta huomisesta, mutta sortuu yhä uudestaan huumeisiin.

Pahan kukissa Juno tekee ensimmäisen roolityönsä. Siinä ja Junon yksityiselämässä on nähtävissä tiettyjä yhtäläisyyksiä. Jopa hahmon kutsumanimi on sama, Juno.

– Antti kysyi minulta, olisiko nimen käyttäminen leffassa ok. Se sopi, sillä Juno on fiktiivinen hahmo musiikissakin. Läheiseni kutsuvat minua Joniksi.

Junon roolihahmo on poliisin vanha tuttu, kuten räppäri itsekin. Nuorempana hän jäi kiinni rattijuopumuksesta, viime vuonna huumaustarkoitukseen viljellyn hampun kasvattamisesta kotonaan.

”Olen vain ihminen, teen virheitä.”

Jälkimmäisen takia Juno on parhaillaan koeajalla. Poliisi päätyi tutkimaan hänen kotiaan, koska Juno oli mukana autossa, josta löytyi huumeita.

Junoa harmittaa se, että rikosrekisterimerkinnät saattavat sulkea joitain ovia.

– Turha tässä on hakea kaupungilta virkaa. Haluaisin ehkä joskus työskennellä nuorten kanssa, mutta voi olla, ettei se onnistu, Juno miettii.

– Mielikuva minusta on, että olen maahanmuuttajan näköinen pilveä polttava tyyppi. Kaipa jengi pitää minua pahana poikana, mutta mielestäni olen aika kiltti. Olen vain ihminen, teen virheitä.

Kosteita kotibileitä

Junon vanhemmat ovat suomalaisia, isä on puoliksi kenialainen. Vanhemmat erosivat, kun hän oli pieni. Juno asui äitinsä kanssa eri puolilla Helsinkiä, muun muassa Hakaniemessä, Kruununhaassa ja Pihlajamäessä.

– Vietin aika paljon aikaa yksin, sillä äitini hengaili isäpuoleni kodissa, enkä suostunut menemään mukaan. Ajattelin, ettei toi ole mun faija, en kuuntele sitä.

Yksin oleminen tarjosi mahdollisuuden jatkuville kotibileille. Kosteita juhlia järjestettiin välillä Junon luona, välillä hänen kaverinsa kotona isossa omakotitalossa. Malmin poliisin kenttäjohtaja kävi useampaankin kertaan koputtelemassa ovella ja huomauttamassa, että juhlijoista lähtee liikaa ääntä.

Jo nuorena Juno näki ympärillään paljon väkivaltaa. Teinien perusviihdettä oli mennä iltaisin Pihlajamäen kallioille juomaan kaljaa ja katsomaan, kuinka lähibaarin känniläiset tulivat ulos tappelemaan.

Koulussakin joku saattoi huikata, että lähdetään porukalla rinkiin hakkaamaan joku.

– Nuorena ympärilläni oli paljon ihmisiä, jotka tappelivat ja narkkasivat. Opin nopeasti, ettei siinä maailmassa ole mitään ihannoitavaa. Väkivalta ei ole juttuni. Haluan mieluummin olla kaikille ystävällinen.

”Väkivalta ei ole juttuni.”

Vaikka Juno itse vältteli tappeluita, tutut eivät. Siitä ei seurannut hyvää.

– Elämässäni oli ajanjakso, jolloin useampi tuttuni kuoli muutaman vuoden sisällä joko huumeisiin, onnettomuuksiin tai itsemurhiin. Ne vuodet olivat synkkiä. Silloin mietin, että tätäkö tämä elämä on.

Kuumottava seksikohtaus

Yksi Junon tapa käsitellä vaikeita tapahtumia oli musiikki. Jo ala-asteella Juno tapaili riimejä, yläastetta hän kävi JVG:stä tutun VilleGallen kanssa.

– Silloin ajattelimme, että teemme musaa englanniksi ja valtaamme maailman. Emme osanneet kuvitellakaan, että suomiräpillä voisi päästä niin pitkälle kuin nyt on päästy. Oli tunteikasta seurata JVG:n konsertteja Hartwall-areenassa.

Juno on tehnyt räppiä useissa kokoonpanoissa, joista tunnetuimpia ovat Elokuu ja SMC Lähiörotat. Vuonna 2013 hän osallistui Tanssii tähtien kanssa -kilpailuun.

– Muistan, kun seisoimme tanssiportailla ja suora lähetys alkoi. Se oli yksi elämäni jännittävämpiä hetkiä. Meinasin melkein pyörtyä. Parini Kia Lehmuskoski hoki, että hengitä.

Toinen kuumottava tilanne tuli eteen Pahan kukat -elokuvan kuvauksissa, joissa Junolla on suoraviivainen seksikohtaus Diana Tenkorangin kanssa.

– Juuri ennen kohtauksen kuvaamista olin yhtä vakava kuin jos olisin juuri saanut kuulla sukulaiseni kuolleen. Kun kaikki oli ohi, sain älyttömät adrenaliini- ja endorfiinihöyryt. Minulta kysyttiin, olenko vetänyt jotain. Se tunne oli ihan mieletön.

”Koekuvauksissa stressasin itseni melkein hengiltä.”

Juno kertoo ihailleensa Antti J. Jokisen tekemiä musiikkivideoita jo kauan. Rooli tämän ohjaamasta kokopitkästä elokuvasta olikin saavutus, jota oli vaikea uskoa todeksi. Melkein kaikki näyttelijät ovat ensikertalaisia, ja leffa voitti parhaan ohjauksen palkinnon Shanghain kansainvälisen elokuvafestivaalin pääsarjassa kesäkuussa.

– Olin varma, etten ikinä saa tätä roolia. Koekuvauksissa stressasin itseni melkein hengiltä. Antti oli hyvä ohjaaja, määrätietoinen ja tiukka. Hän tiesi, mitä halusi.

Elokuvassa näyttelee myös räppäri Mikael Gabriel. Kun Juno kuuli, että tästä tulisi hänen vastanäyttelijänsä, häntä ärsytti. Räppärit kun eivät tulleet keskenään toimeen.

– Olimme liian samanlaisia, tavallaan kilpailijoita. Vasta Shanghaissa tutustuimme oikeasti. Siitä lähtien olemme olleet hyviä frendejä.

Nuorena isäksi

Junosta tuli isä 22-vuotiaana. Hän kertoo olevansa lapsirakas ja halunneensa omia lapsia aina. Poika olikin toivottu.

– Kai meillä oli lasten äidin kanssa myös jotain näyttämisen halua. Tämä oli tapa olla uhmakkaita omia vanhempiamme kohtaan.

Kolme vuotta myöhemmin pari sai myös tyttären. He tosin erosivat ennen lapsen syntymää.

– Eron jälkeen tuntui pitkään siltä, että olen puolikas ihminen. Että jotain puuttuu. Pelkäsin, etten edes näkisi lapsiani enää.

Alkuun Junon ja lasten äidin olikin vaikea käsitellä tilannetta.

– Kyllähän ihmiset erotessa riitelevät. Vaati paljon aikaa ja kompromisseja saada rakennettua välillemme edes jonkinlainen harmonia. Jälkikäteen olen kuitenkin kiitollinen, että lapset tuli tehtyä nuorena. On hienoa, että se unelmani on toteutunut.

”Eron jälkeen tuntui pitkään siltä, että olen puolikas.”

Nykyään lapset viettävät sekä äitinsä että isänsä kanssa yhtä paljon aikaa.

– Molempien lapsiahan he ovat, Juno huomauttaa.

Kun lapset ovat Junon kanssa, he kulkevat mukana studiossa ja keikoilla. Yksi hauskimmista muistoista liittyy konserttiin, jonka aikana J. Karjalainen hoiti Junon lapsia. Juno oli tuolloin festareilla esiintymässä Elokuun kanssa.

– Olen kuunnellut J. Karjalaista ensimmäistä kertaa kolmivuotiaana. Nyt minulla on valokuva, jossa hän pitää kolmivuotiasta poikaani sylissä samalla, kun minä olen lavalla. Se tuntuu mainiolta.

Isäksi tuleminen vaikutti myös Junon räppäämiseen. Yhtäkkiä hän ei ollutkaan vihainen nuori, vaan pienestä lapsesta vastuussa oleva isä. Kun piti valita musiikin ja lapsen välillä, Juno valitsi lapsen.

– Poikani synnyttyä en ollutkaan enää nälkäinen rap-artisti menestystä metsästämässä. Jotkut kummastelivat, miksi olin yhtäkkiä niin passiivinen. Mutta silloin tuntui tärkeämmältä olla lapseni kanssa kuin gangstaräppiä tekemässä.

Unelma omakotitalosta

Räppärit esittävät usein musiikissaan elämänsä olevan yhtä glamouria, mutta Juno kokee asiat toisin.

– Kiinnostavampaa on pyrkiä koskettamaan ihmisiä aidoilla asioilla. Surullisuus on kauniimpaa kuin glamour. Cheekillä on tosin ihan kiva vene. En ole koskaan käynyt siellä.

Juno kertoo haaveilevansa eniten ihan tavallisesta elämästä. Hänen unelmansa olisi omistaa velaton omakotitalo jostain kaukaa maalta.

– Vaikka olen kasvanut kaupungissa, en viihdy täällä. Haluaisin ison kodin, jonka pihalla voisi olla eläimiä, ja ovet olisivat aina auki.

Omakotitalo saa kuitenkin vielä odottaa, sillä lasten arki on asettunut Pasilaan. Isä haluaa olla lähellä heitä.

– Olen mustan huumorin ystävä. Aiemmin ajattelin, että koetan selvitä hengissä 18-vuotiaaksi. Sitten 27-vuotiaaksi. Nykyään toivon, että näkisin lasteni kasvavan täysi-ikäisiksi ja että edes he saisivat sen omakotitalon.

Jon ”Juno” Korhonen

Räppäri syntyi 5.1.1987 Helsingissä. Poika, 7, ja tytär, 4.

Ollut kihloissa Amanda Harkimon kanssa, erosi Janna Hurmerinnasta helmikuussa.

Räpännyt mm. Elokuu- ja SMC Lähiörotat -kokoonpanoissa.

Näyttelee Antti J. Jokisen -elokuvassa Pahan kukat, jonka ensi-ilta oli 30.9.

Uusi sinkku 90’s julkaistiin 30.9.

Emmi Peltonen, 17, lopetti opiskelun peruskouluun ja keskittyi luistelemiseen. Leijonalegenda Ville Peltonen tukee tytärtään huippu-urheilussa niin pitkälle kuin mahdollista.

Vaaleatukkainen tyttö on niin pieni, että valkoiset luistimet hänen jaloissaan näyttävät melkein koomisen isoilta. Kaksivuotias vaappuu ja kaatuu välillä jään pintaan, muttei lakkaa yrittämästä ylös.

Eletään 2000-luvun alkua. Emmi Peltonen ottaa ensituntumaa luisteluun ulkojäällä Munkkiniemessä Helsingissä. Hän on halunnut itselleen omat luistimet nähtyään äitinsä kiitävän jäällä. Kyllin pieniä oli vaikea löytää, mutta lopulta onnisti.

Luistelun kanssa käy samoin kuin kävelemään oppimisessa. Emmi saa juonesta kiinni hämmästyttävän varhain ja ihmeen hyvin. Tytöllä on vahva tahto, huomaavat Hanna ja Ville Peltonen, mutta eivät ehkä arvaa, että tytär nähdään vielä kansainvälisillä kilpailujäillä.

Kovaa treeniä päivittäin

Tänään on harvinainen päivä. Tahoillaan kiireiset tytär ja isä, Emmi ja Ville Peltonen ovat samassa maassa ja samassa paikassa, tässä helsinkiläisessä kahvilassa. Muhkeat korvapuustit pöydässä saavat syömisistään tarkan Emmin mietteliääksi.

– Pannaanko yksi puoliksi?

Ville pudistaa päätään.

– Syö vain ja nauti, hän kannustaa tytärtään ja hymyilee.

Lahjakkuus, kova työnteko ja reipas asenne. Siinä perusasiat, joista Peltosten luistelijaperhe menestyksensä ammentaa.

Ville Peltonen on NHL:ssä asti loistanut huippujääkiekkoilija, tytär Emmi kisaa taitoluistelussa MM-tasolla. Myös muut perheenjäsenet ovat jäällä kuin kotonaan. Äiti Hanna Peltonen on entinen SM-tason taitoluistelija ja Emmin veljet Jesper ja Aleksi pelaavat jääkiekkoa. Jo isoäiti oli taitoluistelija, isänisä maajoukkuetason kiekkoilija.

Voisi luulla, että menestyneen NHL-pelaajan perheessä lapsia olisi hemmoteltu mielin määrin.

Mutta ei, Ville ja Hanna ovat kasvattaneet pesueensa tervejärkisesti. Kotitöihin täytyy osallistua, koulu hoitaa ja vanhempia pitää kunnioittaa.

– Isä on opettanut, ettei mitään saa ilmaiseksi. Kaiken eteen on tehtävä töitä, Emmi sanoo.

Hänen elämässään se tarkoittaa itsekuria ja uutteraa treenaamista. Pullaa ja muita herkkuja voi syödä, mutta harvemmin.

Päivittäin täytyy harjoitella. Jäällä ollaan kaksi tai kolme kertaa päivässä. Usein treeniin kuuluu lisäksi oheisharjoittelua – juoksua, voimaharjoittelua, kehonhuoltoa.

"Ikinä ei tunnu siltä, että vanhempani olisivat pettyneitä minuun."

Taviksen korviin hurjalta kuulostavat määrät ovat Emmille perusarkea. Treeni uuvuttaa välillä muttei kyllästytä. Hän on nähnyt lapsesta asti, millaista huippu-urheilijan elämä on. Jäällä yleisön edessä tehty suoritus on vain kirsikka kakun päällä.

– Vaikka menisi huonosti, ikinä ei tunnu siltä, että vanhempani olisivat pettyneitä minuun. Isä on aina sanonut, että muista Emmi, teet tätä itsellesi, et meille tai muille. Tee rohkeasti omaa juttuasi, hae rajojasi.

Emmi tietää, että elämässä täytyy olla muutakin kuin urheilua. Noin kerran viikossa hän pitää lepopäivän, jolloin voi herkutella, maata sohvalla, nähdä ystäviä, käydä leffassa, shoppailla. Tehdä kaikkea sellaista, mitä muutkin 17-vuotiaat tekevät.

Toisin kuin useimmat muut samanikäiset, Emmi ei kuitenkaan käy koulua. Hän lopetti opinnot yhdeksänteen luokkaan keskittyäkseen luisteluun täysillä. Ratkaisu ei hätkähdyttänyt hänen vanhempiaan.

– Taitoluistelussa parhaat vuodet ovat usein alle kaksikymppisenä. Nyt on Emmin hetki kokeilla rajojaan, katsoa, miten pitkälle hän urheilijana pääsee. Opiskella voi milloin vain myöhemminkin, isä Ville sanoo.

– Aion miettiä asiaa uudelleen olympiavuoden 2018 jälkeen. Opiskeluvaihtoehtoja on useita, Emmi toteaa.

”Isä ja äiti ovat parhaat ja tärkeimmät tukijani”, Emmi sanoo.
”Isä ja äiti ovat parhaat ja tärkeimmät tukijani”, Emmi sanoo.

Epäonnistumiset kuuluvat asiaan

Emmi on lupaava kyky vaativassa lajissa, nuori nainen matkalla maailman huipulle. Tammikuussa taitoluistelun EM-kisoissa hän ylsi lyhytohjelmallaan uransa ennätyspisteisiin: 53,32.

Maaliskuussa Emmi kisasi MM-tittelistä Helsingin Hartwall Arenalla. Hän seisoi jään reunalla liekinpunaisessa mekossaan ja luki lyhytohjelman pisteensä valotaululta: 50,74. Yleisö taputti villisti nuorelle suomalaislupaukselle, mutta Emmi tiesi, etteivät pisteet todennäköisesti riitä finaaliin. Valmentaja Sirkka Kaipio halasi häntä lohdutukseksi. Emmin pisteillä ei herunut jatkopaikkaa.

Kyse on niin pienistä eroista hiotuissa suorituksissa, ettei taviskatsoja niitä välttämättä edes huomaa. Emmillä ei onneksi ole kiire.

– Myös epäonnistumiset kuuluvat asiaan. Kokonaisuutena olin tyytyväinen. Kotiyleisön edessä luisteleminen oli upeaa, Emmi hehkuttaa puolitoista kuukautta MM-jään tapahtumien jälkeen.

– Emmi tietää, että kaikesta, myös heikommin menneistä suorituksista, voi oppia jotakin, sanoo isä Ville.

Säikähdys kaukalossa

Hartwall Arenan kaukalo on tuttu ympäristö paitsi Emmille, myös urallaan HIFK:n paidassa useita kausia pelanneelle Villelle.

Jääkiekkokansa järkyttyi syvästi syksyllä 2012, kun kiihkeässä paikallispelissä Jokeri-hyökkääjä iski kaukalossa Ville Peltosen kimppuun ja teloi hänet sairaalakuntoon. Moni muistaa kuvat jäällä tajuttomana viruneesta Peltosesta.

Tilanne pelotti katsojia – miltä se mahtoikaan tuntua perheenjäsenistä?

Peltoset eivät tuota iltaa mielellään muistele.

Emmi oli silloin vasta 12-vuotias. Perhe oli hiljattain palannut Suomeen. Kuka olisi uskonut, että monta loukkaantumista kokenut ja niistä toipunut Ville Peltonen joutuisi uransa pahimpaan tilanteeseen kotimaisilla jäillä?

– Onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä. Aika pian sairaalasta voitiin toimittaa pelästyneelle perheelleni tieto, että tästä selvitään kyllä, Ville sanoo.

– Tärkeintä on, että isällä on nyt kaikki hyvin, Emmi toteaa.

Ville Peltonen toipui ja palasi pian jäälle. Hän pelasi uransa sinetiksi vielä yhden hyvän kauden SM-liigassa. Hokkarit mies pisti lopullisesti naulaan keväällä 2014.

"Vau, on minulla aika kova faija, nostan hattua."

Nyt Ville tekee menestyksekästä valmentajanuraa Sveitsissä.

– Olen nähnyt katkelmia vanhoista peleistä isän uran ajalta. Pakko sanoa että vau, on minulla aika kova faija, nostan hattua, Emmi sanoo lämpimästi.

– Olen antanut isälle lempinimen Lion King, leijonakuningas.

Emmi kutsuu Ville-isäänsä lempinimellä Lion King, Leijonakuningas.
Emmi kutsuu Ville-isäänsä lempinimellä Lion King, Leijonakuningas.

Urheilun ehdoilla

Huippu-urheiluun kuuluu myös se, että loukkaantumisia voi tulla. Pahimmillaan ura, johon on panostettu vuosia, voi kaatua fyysisiin pulmiin. Emmi tietää tosiasiat. 14–15-vuotiaana selän kipuilu hidasti hänen harjoitteluaan. Peltosten perheessä ei kuitenkaan ole tapana kantaa etukäteen turhia huolia.

– Riskit kuuluvat urheiluun. Vaikeudet kohdataan ja ratkaisut haetaan sitä mukaan, kun niitä tulee eteen. Urheilijan täytyy elää hetkessä ja nauttia siitä, mitä tekee, Ville linjaa.

Luistelu vaatii paitsi fyysisiä ja henkisiä, myös isoja taloudellisia uhrauksia. Taustajoukkojen on oltava kunnossa. Tarvitaan fysioterapeuttia, urheilulääkäriä, koreografia, puvuntekijää, valmentajaa. Emmillä niitä on peräti kaksi – Sirkka Kaipio Suomessa ja Rafael Arutunian Yhdysvalloissa. Arutunianin aiempia valmennettavia ovat olleet esimerkiksi Kiira Korpi ja Michelle Kwan. Ilman vanhempien vankkumatonta tukea Emmin luistelu-ura ei olisi mahdollinen.

"Haluan, että lapsillani on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan."

– Isä ja äiti ovat parhaat ja tärkeimmät tukijani, Emmi sanoo.

– Olen iloinen siitä, että olemme voineet tarjota Emmille hyvät olosuhteet. Haluan, että lapsillani on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan, Ville toteaa.

– Hannaa on paljolti kiittäminen lasten arjen järjestämisestä. Arki ratkaisee niin paljon, hän lisää.

Emmin ja Villen suhde on selvästi lämmin. Pari vuotta sitten oli silti vaihe, jolloin kotona paiskottiin ovia.

– Taisin välillä olla aika vaikea. Nakkelin niskojani enkä suostunut kuuntelemaan isän ja äidin neuvoja, vaikka kyllä tiesin heidän olevan oikeassa, Emmi myöntää.

Kielipuoli koulussa

Emmi syntyi Yhdysvalloissa Villen pelatessa Nashville Predatorsissa. Hänellä on Suomen ja Yhdysvaltojen kansalaisuus. Perhe asui välillä Sveitsin Luganossa, myöhemmin jälleen Atlantin takana, Floridassa.

"Isä on meidän perheen pääkokki, hän tykkää ruuanlaitosta."

– Isä on aina kotona ollessaan ollut tosi paljon läsnä. Hän hoiti meitä lapsia siinä missä äitikin. Muistan, että aina ennen tärkeää peliä isä nukkui hetken. Pienenä kömmin usein hänen viereensä päiväunille, Emmi kertoo.

– Isä on myös meidän perheen pääkokki, hän tykkää ruuanlaitosta.

Suomea on Peltosilla puhuttu aina. Englanti on kuitenkin Emmin vahvempi kieli. Hanna ja Ville korjailevat välillä kotosalla lempeästi lastensa puheen päätteitä ja sanajärjestystä.

Siinä missä Villen lapsuudenmaisemaa olivat Vantaan Klaukkalan elementtitalot, metsät ja ulkojäät, varttui Emmi lämpimillä ilmastovyöhykkeillä etäällä Suomesta. Hyvää seuraa olivat isän pelikavereiden samanikäiset lapset, joista moneen Emmi pitää yhteyttä edelleen.

Sitten perhe muutti Suomeen.

Emmi meni viidennelle luokalle englantilaiseen kouluun ja opiskeli englanniksi ala-asteen loppuun.

Seuraava askel oli Pohjois-Haagan urheilupainotteinen, täysin suomenkielinen yläaste.

Se oli sokki.

– Äiti ei aluksi pitänyt suomenkielistä koulua hyvänä ideana, ja hetken verran tunsin samoin.

– Ujostutti. En tohtinut viitata tunneilla, koska pelkäsin, että sanon väärin, Emmi muistelee.

Jälkikäteen ajatellen koulu oli hyvä ratkaisu.

Liikunnassa Emmi sai loistaa, se on aina ollut todistuksessa kymppi kuten Villelläkin aikoinaan. Emmi sai uusia kavereita. Kolmessa vuodessa suomi alkoi sujua. Isä auttoi matematiikan tehtävissä.

"Perheenä olemme tottuneet siihen, että asiat ympärillä voivat muuttua nopeasti."

– Kulttuurien välissä kasvaminen on tuonut lapsille haasteita mutta on myös antanut paljon, Ville uskoo.

– Perheenä olemme tottuneet siihen, että asiat ympärillä voivat muuttua nopeasti. Tietyllä tavalla kotimme on aina ollut Suomessa. Olemme olleet täällä joka kesä, usein jouluisinkin, ja vaalineet suhteita täällä asuviin perheenjäseniin.

Molemmissa maissa on puolensa. Suomessa Emmi nauttii erityisesti pohjoisesta luonnosta, Yhdysvalloissa auringosta ja ihmisten avoimuudesta.

Jääkiekkoa katsoessaan Peltoset hurraavat kuitenkin vain yhdelle joukkueelle – tietysti Suomelle.

Äitiyslomalle ohjaaja Alli Haapasalo ei ole vielä ehtinyt, vaikka laskettuun aikaan on alle kaksi viikkoa.

Syysprinssi-elokuvan ohjannut ja käsikirjoittanut Alli Haapasalo odottaa ensimmäistä lastaan amerikkalaisen puolisonsa Christian Giordanon kanssa. 

– Lapsen laskettu aika on 12 päivän kuluttua. Oletamme odottavamme poikaa, Alli kertoi parin saapuessa perjantaina Allas Seapoolin avajaisiin Helsingin Katajanokalle.

Ensimmäinen raskaus on Allin mukaan sujunut hyvin.

– Onneksi on ollut niin helppo raskaus, että pystyy vielä porhaltamaan ihmisten ilmoilla. En ole kertaakaan edes oksentanut, hän virnisti.

Yli kymmenen vuotta New Yorkissa asunut pari muutti Suomeen, kun Alli sai kutsun tulla ohjaamaan Syysprinssiä.

– Olin päättänyt, etten muuta ennen kun minulla on elokuvaprojekti sovittuna. Etenkään kun mies joutui ottamaan lopputilin ja muuttamaan toiselle puolelle maapalloa. Eikä lapsia kannata Amerikassa tehdä, vaan Suomessa, Alli jutteli.

Täydellinen ajoitus

Alli ei ole vielä malttanut jäädä äitiyslomalle, koska hänellä on useita projekteja kesken.

– Vauvan ajoitus on kyllä täydellinen. Alkukesän vauvan kanssa pääsee nauttimaan kunnolla kesästä. 

Synnytystä nainen ei osaa etukäteen jännittää.

– Aion mennä tilanteen mukaan. Jos kaikki menee yhtä hyvin kuin äidilläni meni, niin olen turvallisin mielin.

Nimeäkin tulokkaalle on jo mietitty.

– Haluamme nimen, joka toimii myös kansainvälisesti. Meillä on eri sukunimet, joten pitää miettiä etunimeä senkin mukaan.

Antti Holma kertoo heittävänsä vuosittain kaikki sukkansa roskiin ja korvaavansa ne uusilla.

Näyttelijä Antti Holma kertoi muutama vuosi sitten kokkaavansa joka ilta saman ruoka-annoksen: puoli kiloa kanaa ja Oriental-pata-ainespussin.

Antin tuoreesta Facebook-päivityksestä käy ilmi, että hän noudattaa yhtä minimalistista linjaa myös pukeutumisessaan.

Lue myös: Putous-tähti Antti Holman erikoinen ruokavalio hämmästyttää – mitä sanoo ravitsemusterapeutti?

Hän on jakanut kuvan sukka- ja alushousupinostaan ja selittää sen yhteydessä pukeutumisfilosofiaansa.

– En ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat parittomia sukkia ja vaatteiden valinnan hankaluutta. Jos kaikki käyttövaatteet ovat samaa merkkiä, kokoa ja väriä, ei vaikeaa ole ikinä, hän kirjoittaa julkaisemansa kuvan yhteydessä.

Hän kertoo heittävänsä vuosittain kaikki sukkansa roskiin ja ostavansa tilalle uudet – esikuvakseen hän mainitsee muotisuunnittelija Tom Fordin.

– Jos joskus löydän parittoman sukan, vien sen välittömästi ulos talosta, ulkoroskikseen. Näin se ei pääse levittämään entropiaansa jo valmiiksi sotkuiseen elämääni, Antti selittää.

– Luonto ei ehkä kiitä, mutta toisaalta en tee lapsia tähän lohduttomaan väestöräjähdykseen luonnonvaroja kuluttamaan, joten tasoissa ollaan, saatana.

”Jos kaikki käyttövaatteet ovat samaa merkkiä, kokoa ja väriä, ei vaikeaa ole ikinä.”

Antti Holma ei ole ainoa julkisuuden henkilö, joka suosii pukeutumisessaan yksinkertaisuutta, jopa tylsyyttä. Apple-johtaja Steve Jobs pukeutui aina mustaan pooloon. Facebook-menestyjä Mark Zuckerberg vetää joka päivä ylleen t-paidan ja farkut.

Viime vuosina myös moni nainen on hankkinut itselleen muutamasta luottovaatteesta koostuvan ”kapseligarderobin”, joka helpottaa päivittäistä pukeutumista.

Antti Holmalla on ratkaisulleen käytännön perustelu: elämässä on jo muutenkin tarpeeksi kaaosta. Yhden ja saman asun hehkutetaan myös vähentävän päätöksentekoväsymystä. Kun vaatekaapilla pohdiskeluun ei mene joka aamu puolta tuntia, jää enemmän aikaa ajatella muita, mahdollisesti tärkeämpiä asioita.

Voi vaikka keksiä Facebookin. Tai Kissi Vähä-Hiilarin.

Kysely

Ovatko parittomat sukat sinulle ongelma?

Viikon faijailupalkinto menee kantoreppuhommat suvereenisti hallitsevalle Sipe Santapukille.

Apulanta-yhtyeen rumpali Simo ”Sipe” Santapukki näyttää nauttivan sekä kesästä että isyydestä. Hän julkaisi Instagramissa kuvan, jossa hän poseeraa Turun torilla yhdessä nelikuisen poikansa kanssa. Sipen ja ex-suunnistaja Minna Kaupin lapsi syntyi tammikuun lopulla.

Kuvassa Sipe kantaa vauvaansa kantorepussa. Tunnisteiksi hän on lisännyt muun muassa sanat #torikahvit, #kantoreppu, #rakkaudenkesä, #turunsinappikone sekä #elämäniaurinko.

– Turuilla ja Toreilla. Päällikkö kuskin paikalla, kuvan yhteydessä lukee – mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.

Sipe ja Minna eivät ole julkaisseet lapsestaan kasvokuvaa, ja myös tässä kuvassa pojan kasvot ovat piilossa kantorepun uumenissa. Melko tuoreen isän kasvoilla on sen sijaan rento hymy.

Myös muiden Instagram-kuvien perusteella vaikuttaa siltä, että Sipe viihtyy isänä. Viikko sitten hän nautiskeli auringonpaisteesta terassilla, tietenkin lastenvaunut mukanaan.

Pari viikkoa sitten Sipe toivotti hyvää äitienpäivää suloisella varvaskuvalla.

– Näillä jaloilla ei ole otettu vielä askeltakaan. Mitä elämänpolkuja ne ikinä päättävätkin talsia, äidillä on siinä(kin) asiassa valtaisa merkitys, hän kirjoitti kuvan yhteydessä.