Kliseinen kuva liihottelevasta taiteilijasta ei ole ikinä sopinut Minnaan. "Olen ollut liiankin virkamiesmäinen. Olen löytänyt boheemiuttani vasta vanhemmiten ja uskaltanut elää niin kuin haluan." Kuva: Liisa Valonen
Kliseinen kuva liihottelevasta taiteilijasta ei ole ikinä sopinut Minnaan. "Olen ollut liiankin virkamiesmäinen. Olen löytänyt boheemiuttani vasta vanhemmiten ja uskaltanut elää niin kuin haluan." Kuva: Liisa Valonen

Näyttelijä Minna Haapkylä on ensi kertaa parisuhteessa, jossa hänellä on omaa aikaa. Elämänmuutosten vyöry teki näyttelijästä rennon naisen. – Nyt tiedän, ettei ero tuhonnut lasteni elämää, elokuvatuottajaksi ryhtynyt Minna sanoo.

Pari vuotta sitten Minnan elämässä tapahtui suuria muutoksia. Neljänkympin kriisin seurauksena hänen ja Hannu-Pekka Björkmanin parikymmentä vuotta kestänyt suhde päättyi eroon, ja Minna rakastui näyttelijä Joanna Haarttiin.

Minnan kriisi alkoi, kun hän tunsi hukkaavansa itsensä arkeen ja rutiineihin, jotka oli itse itselleen rakentanut.

– Kaikki voima kului siihen, että yritin sietää elämää ja ylläpitää mukavaa fiilistä, vaikka sisältä ahdisti, Minna muistelee.

Nyt Minnan arki on asettunut sujuviin uomiinsa mullistusten jälkeen.  

Hannu-Pekka on muuttanut pois Helsingin Linnunlaulusta, jossa hän aluksi asui Minnan naapurina, jotta muutos olisi pojille mahdollisimman pieni. Eliel ja Luukas asuvat vuoroviikoin vanhemmillaan.

Minna on huomannut, että kahden kodin järjestelyssä on monia hyviä puolia:

– Varmasti lasten on välillä rasittavaa vaihtaa kotia, mutta kivaa on ainakin se, että toisessa paikassa äiti ei mäkätä, miksi sukat ovat lattialla, hän kertoo.

Rakastunut nainen

Minna ja Joanna ovat pitäneet yhtä jo muutaman vuoden ajan, mutta eivät asu saman katon alla. 

–  Olen rakastunut, mutta itsellinen. Minusta on kiva, että aikuisilla, parisuhteessa elävillä ihmisillä on myös oma elämä, jossa he saavat olla rauhassa. On kiva olla yksin ja ikävöidä, ja sitten taas nähdä toista, Minna sanoo.

– Olen aina kaivannut omaa tilaa, mutta aikaisemmin se oli mulle salainen pahe. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa puoliso, jolle voin sanoa, että haluan olla yksin tämän illan. Se on vapauttavaa.

Ei syyllisyyttä

Minnalla on päärooli Olipa kerran minä -näytelmässä, joka saa ensi-iltansa Kansallisteatterissa marraskuun lopussa. Se käsittelee narsismia, ja Minna onkin joutunut pohtimaan elämänvalintojaan uudestaan. Eropäätöstä hän ei kuitenkaan ole koskaan epäillyt.  

– En tunne syyllisyyttä siitä, että olisin rajusti rikkonut kaiken. Muutin elämäni niin lempeästi kuin pystyin ja niin hitaasti kuin mahdollista, Minna kertoo.

Minna kertoo elävänsä unelmaansa ja olevansa mielettömän kiitollinen.

– Tärkeintä on, että pojat ovat onnellisia enkä ole tuhonnut heidän elämäänsä.

– Nykyään olen todella paljon rennompi. Ulkoinen kuori ei merkitse. Olen ihan näkyvästi virheellinen, mikä on kauhean helpottavaa. Olen tehnyt niin epäsovinnaisia päätöksiä, etten voi keksiä, mikä enää herättäisi enemmän kohua. Eihän enää ole oikein mitään, mitä keksisin hävetä, kun vihdoin uskalsin muuttaa elämäni.

Lue lisää Minnan elämästä ja uusista töistä Me Naisten numerosta 47.

 

Vierailija

Rakastunut näyttelijä Minna Haapkylä: "En tunne syyllisyyttä siitä, että uskalsin muuttaa elämäni"

Olen nuori nainen, vaimo ja äiti. Minulla ei ole mitään syytä, miksi en viettäisi koko loppuelämääni aviomieheni kanssa. Niinhän lupasimme alttarillakin: yhdessä kunnes kuolema erottaa. Voisiko lehtijuttuja siis tehdä välillä siitäkin, miten ihanaa on viettää koko elämä yhden ihmisen kanssa, hyvinä ja pahoina päivinä.
Lue kommentti

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.