”Saatan ottan toisen kädestä haarukan ja laittaa sen astiapesukoneeseen niin päin kuin olen tottunut. Sitten havahdun, että jumankauta, tällaista en halua tehdä. Olen kiitollinen, että tämä on jaksanut naurattaa miestäni”, Wanda sanoo. Kuva: Juha Salminen
”Saatan ottan toisen kädestä haarukan ja laittaa sen astiapesukoneeseen niin päin kuin olen tottunut. Sitten havahdun, että jumankauta, tällaista en halua tehdä. Olen kiitollinen, että tämä on jaksanut naurattaa miestäni”, Wanda sanoo. Kuva: Juha Salminen

Wanda Dubiel seurustelee vuosien yksinolon jälkeen mutta ei halua takertua uuteen suhteeseen. – Rakkaus voi päättyä vaikka ensi viikolla, se täytyy vain hyväksyä.

Kuka minä olen? Mitä haluan? Mikä on aidosti minua, mikä taas ulkopuolelta tulevaa?

Tällaisia kysymyksiä Wanda Dubiel, 42, alkoi pohtia kolmekymppisenä – ja pohtii yhä. Tutkimusmatka itseen on ollut pitkä, mutta silti näyttelijä huomaa välillä, kuinka samat kysymykset ja ajatusmallit pyörivät mielessä aina uudestaan.

Usean vuoden sinkkuna elellyt Wanda tapasi viime kesänä kiinnostavan motoristimiehen. Sittemmin moottoripyöräilystä on tullut tärkeä harrastus myös Wandalle. Parisuhde on ollut uudenlainen peili itsenäiseen elämään tottuneelle näyttelijälle.

Tuoreesta rakkaudestaan hän puhuu varovasti.

– Olemme molemmat eläneet useamman vuoden yksin ja olemme rakentaneet tätä suhdetta ajan kanssa. On myös auttanut, että suhde ei alkanut hillittömästä huumasta. Itsetutkiskelusta huolimatta huomaan välillä käyttäytyväni imbesillisti.

Wanda on rakkauden suhteen realisti; se voi päättyä milloin vain, eikä toiseen saa tai tarvitse ripustautua. Nykyisessä suhteessa Wanda kokee voivansa olla täysin oma itsensä. Se on hänen mukaansa ollut ratkaisevin ero verrattuna näyttelijän edellisiin suhteisiin.

– Hänestä on minulle oikeasti vastusta, eikä minun tarvitse himmailla. Saan olla niin vahva ja niin nainen kuin olen, eikä se aiheuta hänessä sellaista epävarmuutta, että hän kokisi tarpeelliseksi hallita tai vähätellä minua. Olen sitoutunut tässä suhteessa ja itseni kanssa rauhaan. Minulla ei ole tarvetta tapella tappelemisen tai oikeassa olemisen vuoksi.

Vahvuus on piirre, joka on määritellyt Wandaa läpi aikuisuuden. Hän arvelee, että se oli tärkeä tekijä, kun hän pääsi 19-vuotiaana kolmannella yrittämällä Teatterikorkeakouluun.

Vahvoja ovat olleet myös näyttelijän tv-roolit. Tällä hetkellä hänet voi nähdä ruudussa Downshiftaajat 2 -sarjassa blondina Oliviana.

– Vaikka roolini ovat räväköitä, haluan tehdä niistä myös inhimillisiä. Haluan, että henkilöissä on aina jokin koukku, että he ovat lopulta rakastettavia.

Vahvuus niin työ- kuin yksityiselämässäkin on Wandan mielestä seuraus asioiden jalostumisesta. Hän arvelee itsetuntonsa olevan tällä hetkellä toista luokkaa kuin parikymppisenä.

– En usko, että olen enää sama ihminen kuin parikymppisenä. Olen lyönyt otsaa lattiaan monta kertaa. Tärkeintä on ollut, että olen noussut ja esittänyt itselleni kysymyksiä. Ja etsinyt niihin huolella vastauksia.


Wandalla on kolme koiraa, joiden hyvinvoinnista hän ei tingi. Uusi mies on iloisesti retkahtanut koiriin. ”Ihanaa, että toinen on ottanut ne aidosti omakseen.”


Kuka oli ensirakkautesi?

”Rakastuin varmasti jo vauvana synnytyssairaalassa ensimmäiseen mieslääkäriin, jonka näin. Olin nuorempana helposti rakastuvaa sorttia. Kun olin kouluikäinen, Carl-Kristian Rundman oli Mikkelin teatterissa harjoittelemassa, hän näytteli muun muassa Uppo-Nallea. Faija oli teatterissa muusikkona, ja pääsin ihailemaan Rundista useana iltana. Rakastuin Rundikseen korviani myöten. Mustissa leskissä hän näytteli aviomiestäni. Kerran yhden kohtauksen jälkeen hän kysyi, olisitko uskonut, että näin käy. Sanoin, että voi Rundis, olen odottanut tätä liittoa koko elämäni!”

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?

”Pidän kaikkea mahdollisena. Minulle ei ole käynyt niin, lähinnä päinvastoin. Kun tapasin erään ihmisen menneisyydessäni, ensimmäinen ajatukseni oli, että tuohon en lähde. Lähdin kuitenkin, vaikka ensitapaamisella tiesin, että astun omaan ansaani.”

Millainen olet rakastuneena?

”Epämääräinen. Tunnen, miten tolkku heilahtaa. Välillä käyn ylikierroksilla, olen ylipirteä ja seuraavassa hetkessä järjettömän väsynyt.”

Miten näytät rakkautta arjessa?

”Havahduin juuri siihen, että olen kuin äitini. Teen meidän yhteisellä ajallamme todella paljon ruokaa. Olen tykännyt kokata itselleni, mutta nautin enemmän, kun saan kokata myös muille. Välillä teen pitkän kaavan mukaan kolmen ruokalajin illallisia, joihin kuuluu myös keittiön tervehdys. Myös äitini kokkasi jatkuvasti. Nyt ymmärrän, miten suuri rakkaudenteko ja -osoitus sekin on.”

Millaisiin miehiin rakastut?

”Menneisyydessä, jolloin en ollut vetänyt rajoja itseni kanssa, olen ollut enemmän vietävänä ja naiivi. Olen rakastunut tuolloin renttuihin. Olen tehnyt pitkän kasvatustyön itseni kanssa, että en kajoa enää tuohon ihmistyyppiin. Nykykokemuksella voin sanoa, että hyvissä miehissäkin voi olla särmää.”

Voiko seksiä olla ilman rakkautta?

”Voi. Ja hyvääkin! Jos rakkautta on ilman seksiä, silloin on kyse ystävyydestä. Tietysti, asia on ok, jos kummallakaan ole tarvetta, mutta yleensä toisella aina on. Pahimmassa tapauksessa molemmilla.”

Oletko romantikko vai realisti?

”Vaihtelee kuukauden kierron mukaan! Olen molempia, ehkä nykyään olen niin jalat maassa -tyyppi, että olen enemmän realisti. Arvostan ja ilahdun kyllä romanttisista teoista. Tänään sain romanttisen aamutervehdyksen puhelimeen. Kukapa ei tykkäisi, jos saa kukkia tai viedään ulos syömään. Ylipäänsä suhtaudun nykyään rakkauteen päivä kerrallaan -asenteella. Se voi päättyä koska tahansa.”

Mitä ajattelet rakkauden loppumisesta?

”Toisella täytyy olla vapaus lähteä, eikä hänen pidä välttämättä edes selittää, miksi näin kävi, jos ei osaa tai pysty. Rakkaudessa on kyse vapaudesta, ei riippuvuussuhteesta. Olen oppinut, että mikään ei ole niin tärkeää kuin itsensä rakastaminen. Tunnen nykyisessä suhteessa itseni vapaaksi, kun en ole riippuvainen toisen rakkaudesta – annan sitä itse itselleni. Minulla ei ole pakottavaa ajatusta, että tämän suhteen pitäisi kestää loppuelämän. Niin voi käydä, tai se voi päättyä ensi viikolla. Se täytyy vain hyväksyä. En epäile, etteikö siitä seuraisi surua. Mutta minulla ei ole enää tarvetta kontrolloida suhteitani kivun pelossa.”

Mitä vanhempasi opettivat rakkaudesta?

”Jos vain tuijottaa yhtä asiaa, että tuollaista minä haluan rakkauden olevan, se jää kokematta. Vanhempani ovat näyttäneet rakkautta teoilla. Äiti teki ruokaa, ja faija juoksi keikoilla tuodakseen perheelle rahaa. Nuorena ajattelin helposti, että tuo on vääränlaista rakkautta ja pidin sitä rakkaudenpuutteena. Toki tunteiden sanoittaminenkin on tärkeää, eihän toinen voi päästä sinun pääsi sisään.”

Oletko kokeillut salamarakkautta?

”Nuorempana monta kertaa! Serkkuni asuivat Jämsässä, jossa käveltiin pientä rinkiä keskustassa ja katseltiin toisia sillä silmällä. Saatoin haaveilla vuoden jostain paikallisesta.”

Voiko rakkaus muuttaa ihmistä?

”Voi. Jos kyse on rakkaudeksi naamioituneesta riippuvuudesta, se ei tee kenellekään hyvää. Uskon, että aito rakkaus pehmentää ja avaa ihmistä.”

Voiko pettämisen antaa anteeksi?

”Olen pohdiskellut paljon, mikä pettämisessä on pettämistä. Seksi vai se, että et ole aito toista kohtaan? Usein koetaan, että se paneminen on pahinta. Itsellänikin on kokemus, että seksi voi olla vain seksiä. Sellaisen voisin antaa anteeksi. Pettää voi myös kumppania ja itseään, jos on esittänyt jotain toista, eikä ole sitoutunut oikeasti suhteeseen.”

Oletko käyttänyt ammattiapua rakkausongelmissa?

”Olen. Se on aina enemmän tai vähemmän matka itseen. Prosessi on myös paljon pidempi kuin mieli antaisi myöten. Joskus olen ajatellut, että tämä asia muuttuu tai on selvä kahden viikon kuluttua. Usein painiskelen saman kysymyksen kanssa vielä kahden vuoden kuluttuakin. Se, että olen oppinut rakastamaan itseäni, on vaatinut vuosien jokapäiväisen duunin. Elämässäni on aika ennen ja jälkeen sen.”

Hirveintä rakkaudessa?

”Kun sitä ei voi säädellä tai kontrolloida. Kun ei voi toimia vain sellaisella aikataululla, kun itselle sopii. Nykyisessä parisuhteessani minun piti totutella ajatukseen, että minun täytyy ottaa arjessa ja aikatauluissa huomioon toinen ihminen. En voi vaikka kipaista hetken mielijohteesta lomalle etelään ilmoittamatta kenellekään. Parisuhde on armoton peili, jossa joutuu käymään jatkuvaa dialogia itsensä kanssa. Miten minä suhtaudun toisen sanomisiin tai tekemisiin? En edes halua työntää päätäni puskaan ajattelemalla, että tämä suhde ei toimi, kun toinen on tuollainen. Usein reaktioni asioihin kertovat enemmän minusta kuin siitä toisesta.”

Miten erotat ihastumisen ja rakkauden?

”En tiedä, elämällä ja kokeilemalla. Tässä kysymyksessä ei ole kokemuksen voittanutta. Minulla ei ole antureita, että tuon ja tuon kanssa ihastuminen muuttuu varmasti rakkaudeksi.”

Miten ajatuksesi rakkaudesta ovat muuttuneet iän myötä?

”En ajattele enää, että rakkaus menee niin kuin romanttisissa elokuvissa ja Nora Robertsin kirjoissa. Tai miksi ei voisi mennäkin, mutta niistä puuttuvat aina ne arkielämän haasteet.”

Jos rakkaus olisi väri, mikä se olisi?

Valkoinen, siinä on kaikki.

Viisaimmat sanat rakkaudesta

Ei ne suuret sanat vaan pienet teot

Julkkis, johon voisin rakastua

Max Ryan. Näin hänet monta vuotta sitten Sinkkuelämää 2 -elokuvassa. Miehellä oli sellainen hymy, että antaisin heti! Hymy piirtyi verkkokalvoilleni niin, että ihme , että olen sen jälkeen edes päätynyt mihinkään parisuhteeseen.

Ruoka jolla hurmaan rakkaani

Porsaanfilee persillade, palternakkapyre ja vihreät pavut.

Romanttinen paikka

Oli maailman romanttisinta, kun vietimme koko joulun pienessä olohuoneessani. Oli vain kuusi, kynttilät ja levitetty vuodesohva, johon olin laittanut uudet joululakanat. Olimme siinä joulun ja uudenvuoden. Olin tehnyt ruuat valmiiksi, ja kiikutimme ne tarjottimella lemmenlaivaamme. Meillä ei ollut mitään velvollisuuksia.

 

Wanda Dubiel

Näyttelijä, syntyi 15.11.1974 Mikkelissä.

Parisuhteessa. Perheeseen kuuluvat koirat Seela, 11, Kaneli, 5, Geisha, 1.

oli 11 vuotta kiinnitettynä näyttelijänä Kansallisteatterissa. Tunnetaan parhaiten roolistaan Mustat lesket -tv-sarjassa. Nähdään Downshiftaajat 2 -sarjassa Elisa Viihteessä. Näyttelee huhtikuussa Kansallisteatterissa Sarah Greyn Rakkaus on julma laji -lukudraamassa.

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.