Vuokko Hovatan ja Aino Sepon ystävyys alkoi yhteisestä näytelmästä. Tänä syksynä heidät molemmat nähdään Helsingin Kaupunginteatterin rikoskomediassa Komisario Palmun erehdys.

Vuokko Hovatta ja Aino Seppo ystävystyivät ­näytellessään surevaa tytärtä ja äitiä. Ystävyys syveni, kun Vuokko menetti yllättäen puolisonsa Zarkus Poussan viime tammikuussa.

Muistatko, kun oltiin äitisi kanssa sienimetsällä, Aino Seppo kysyy Vuokko Hovatalta.

– Muistan, olimme vanhempien mökillä Lohjalla, ja äiti lähti meille kaveriksi tunnistamaan sieniä.

Naiset seisovat kumisaappaat jalassa keskellä kanervikkoa ja harmittelevat, etteivät ole ehtineet tänä kesänä yhteiselle mökki- ja sienireissulle. Mutta onhan syksyä vielä edessä.

”Meitä yhdistää samanlainen suhde luontoon.”

Edellisenä iltana Vuokko, 43, on pyöräillyt siirtolapuutarhamökiltään vastanostetut perunat mukanaan. Ainolla, 58, on takanaan saaristossa vietetty mökkikesä miehensä Esko Salmisen kanssa kuten monena vuonna aiemminkin.

– Meitä yhdistää samanlainen suhde luontoon. Metsä rauhoittaa, vaikka olemmekin kaupunkilaistyttöjä, he sanovat.

– Mutta rehellisyyden nimissä: on sitä ravintolaelämääkin yhdessä vietetty!

Vuokon ja Ainon ystävyys on hioutunut vuosien aikana helpoksi ja tiiviiksi. Kaveruus lähti Housut pois -musikaalista vuonna 2002 Helsingin Kaupunginteatterissa, mutta vasta riipaiseva Aina-näytelmä seitsemän vuotta myöhemmin teki heistä aidot ystävät. Siinä Vuokko näytteli 11-vuotiasta tyttöä, jonka isä on kuollut, ja Aino äitiä, joka suree miestään niin, ettei jaksa huomioida lastaan.

– Kun on sanonut jollekin sanan äiti, suhteesta tulee merkityksellinen, vaikka olisikin kyse näyttämöäidistä. Meidän ystävyytemme syveni tuon projektin aikana, Vuokko miettii.

– Ainassa oli suru läsnä. Siinä käytiin läpi tunteita, jotka ovat tosia, Aino jatkaa.

Suru, josta tuli kaikkien

Tämän vuoden aikana ystävyyttä on tarvittu enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Sunnuntaina 24. tammikuuta Vuokko sai puhelun muusikkoystävältään: hänen puolisonsa Zarkus Poussa oli saanut sairauskohtauksen Jukka Pojan yhtyeen keikan jälkeisenä aamuna ruotsinlaivalla. Vaikka tilanne oli tuolloin vakaa, 45 minuutin lentomatkan jälkeen perillä Arlandan lentokentällä odotti musertava uutinen. Zarkus oli menehtynyt 40-vuotiaana.

– Se tuli yllättäen. Minkäänlaista merkkiä ei ollut aiemmin. Olimme juuri olleet kuukauden matkoilla Espanjassa ja Ranskassa, ja kaikki tuntui olevan hyvin, Vuokko kertoo.

Läheisille ystäville, kuten Aino Sepolle, hän soitti samana iltana. Seuraavana päivänä joku päivitti Facebookiin: ”R.I.P. Zarkus”. Vuokon ja hänen ystävänsä Anna Tuluston yhdessä kirjoittama lähipiirin tiedote oli tarkoitus julkaista Yleisradion kautta vasta päivää myöhemmin, tiistaiaamuna.

– Facebook räjähti. Yhtäkkiä kaikki tunsivat Zarkuksen. Se oli hämmentävää. Minun oli pakko vetäytyä somesta vähäksi aikaa, Vuokko kertoo.

– Niin, mutta Zarkushan oli poikkeuksellinen ihminen. Hänellä oli kohtaamisen lahja ja kyky olla läsnä. Kaikki, jotka olivat tavanneet hänet, kokivat, että olivat tärkeitä. Zarkuksen kohtaamisesta jäi aina jälki, Aino sanoo.

Se on totta, Vuokko myöntää:

– Kun Zarkus täytti edelliskesänä 40, Anna Tulusto kutsui häntä hienossa puheessaan Isä Aurinkoiseksi. Zarkus antoi pahalta kalskahtavalle lisänimelle uuden merkityksen.

Juhlapuheen muisto hymyilyttää Vuokkoa vieläkin.

Vailla vastausta

Dramaattisesta päivästä on kulunut seitsemän kuukautta, ja menetyksestä puhuminen tuntuu Vuokosta vielä kummalliselta. Niin suuri osa surusta on yksityistä, ja vain osan siitä voi sanoittaa ääneen muille – vai voiko? Ja mitä surevalta edes voi kysyä?

– Ei mitään oikeastaan, Vuokko vastaa ja jatkaa:

– Mielestäni voin olosuhteisiin nähden hyvin ja olen palannut jo töihin. Mutta kysymys, miten voit, on absurdi surevalle ihmiselle. Yhtäkkiä minun pitäisi avata hyvin yksityisiä tunteita vaikkapa tavatessani puolituttuja kadulla.

– Tuntuu, että länsimaisessa kulttuurissa yritämme kieltää kuoleman. Lääketieteen ansiosta olemme tottuneet, että vakavistakin sairauksista selvitään. Se tekee meistä välillä kyvyttömiä tajuamaan, että voimme menettää rakkaan ihmisen millä hetkellä tahansa.

”Ajattelin, että on tärkeää olla vain saatavilla.”

Läheisen ystävän kanssa surusta puhuminen on helpompaa. Ainon kanssa Vuokko on käynyt kaiken läpi monta kertaa.

– Aino vastaa aina puhelimeen, vaikka keskellä yötä. Hän tuli meille jo siinä vaiheessa, kun en vielä halunnut liikkua ulkona.

– Menimme Vuokon ehdoilla. Teimme ruokaa ja puhuimme. Ajattelin, että on tärkeää vain olla saatavilla, Aino toteaa.

Kun järkytys oli suurimmillaan, Aino toi Vuokon ja tämän Hertta-tyttären kotiin muistutuksen siitä, että elämä jatkuu. Ainon tytärpuoli Kreeta Salminen oli juuri saanut vauvan, ja uutinen sai 12-vuotiaan Hertan huokaisemaan: ”Ihanaa, että tapahtuu myös hyviä asioita.”

– Hertta ja Zarkus olivat läheisiä. Onneksi lapset kuitenkin elävät enemmän tässä hetkessä kuin me aikuiset, Vuokko sanoo.

Rakkautta jäi

Silti ensimmäiset päivät kuoleman jälkeen olivat kaaosmaisia. Vuokko kutsuu vaihetta eläimelliseksi. Vuokko ja Zarkus olivat paitsi eläneet myös tehneet tiiviisti työtä yhdessä. Yhtäkkiä toinen oli poissa.

– Jossain vaiheessa tunsin pienen hetken vihaa koko maailmaa kohtaan, mutta sitten tajusin, etten oikein tiedä, kenelle olisin vihainen. Sellaiseen on turha käyttää energiaa. Mieluummin nojaan siihen hyvään, mitä oli. Minähän rakastin niin paljon, että annettavaksi jäi nimenomaan rakkautta, ei vihaa.

”Olen kiitollinen, että sain elää niin suuren rakkauden.”

Vihan ja katkeruuden sijaan pintaan on noussut suuri kiitollisuuden tunne.

– Suru on kiitollisuuden veli, lohdutti Jukka Perko minua muistotilaisuudessa. Olen kiitollinen, että sain elää niin suuren rakkauden. Sitä ei voi ottaa pois, Vuokko sanoo.

Kiitollisuutta Vuokko tuntee myös monista ystävistä ja läheisistä, jotka ovat olleet tukena. Erityisen parantavia ovat olleet pitkät kävelyt, joskus yksin, joskus ystävän kanssa. Vuokko on tarponut monet loskakelit pitkin Helsingin katuja ja rantoja myös yhdessä Aino Sepon kanssa.

– Keväällä tein ainakin kymmenen kilometrin lenkin joka päivä. Vaikka kävely oli välillä päämäärätöntä, pääsin kuitenkin surutyössä eteenpäin, Vuokko sanoo.

Hän on huomannut, että sureminen voi olla myös aktiivista. Kävely oli siitä yksi esimerkki.

– En usko omalla kohdallani seinään tuijottamiseen. Se ei ole koskaan ollut minun tapani. On pakko mennä eteenpäin.

– Juuri tuota piirrettä ihailen Vuokossa; käytännöllistä, fyysistä työskentelyä surun kanssa. Kuitenkin tarvittaessa hän antaa surulle tilaa, koska onhan sille tilaa annettava, Aino pohtii.

Pääsiäisenä Vuokko teki tärkeiden ystävien kanssa matkan Ateenaan. Se osoittautui merkitykselliseksi.

– Olin matkalla hämmentynyt, koska nauroin niin paljon. Välimatkan vuoksi annoin itselleni luvan nauttia hetkistä ja läsnäolosta. Tajusin, ettei tämä voi olla väärin, vaan tämän täytyy tarkoittaa sitä, että olen kiinni elämässä. Olen onnekas, sillä minulla on paljon ihmisiä, jotka välittävät minusta.

Vuokko sanoo, ettei suru jalosta ihmistä. Hän menetti esikoistyttärensä Martan synnytyksessä.

– Mutta jonkinlaista ymmärrystä se kasvattaa, tajua, että läsnäolon hetki on tärkein. Niin on myös työssäni näyttelijänä ja laulajana, Vuokko pohtii.

Aino Sepon ex-mies ja Saara-tyttären isä, näyttelijä Turo Pajala kuoli 51-vuotiaana vuonna 2007. Aika on auttanut paljon, Aino sanoo:

– Hän kuoli vuosikausia eromme jälkeen, mutta on ikuisesti tyttäreni isä. Aika on ihmeellinen apu. Tuntuu, että nyt tässä ei auta mikään, ja sitten saakin huomata, että aika auttaa.

Voimaa työstä

Yksi Vuokon viikoittaisista kävelykavereista oli säveltäjä Kerkko Koskinen. Hän toi kerran mukanaan Agatha Christien novellikokoelman Herkuleen urotyöt ja sanoi: ”tässä sinulle lohdullista rinnakkaistodellisuutta, johon voit vetäytyä”.

– Dekkarimaailma on niin kiehtova, sinne voi todellakin mennä. Aloin lukea kertomuksia ja katsoin myös ruudulta Hercule Poirot’n epookkia. Löysin molemmista paljon huumoria ja kiinnostavia arkkityyppejä. Niitähän Christiellä riittää, Vuokko kertoo.

”Juuri siksi rakastan tätä työtä: pääsen hetkeksi irti.”

Novellit helpottivat siirtymistä seuraavan työn pariin, Helsingin Kaupunginteatterin Komisario Palmun erehdys -näytelmään, jossa sekä Vuokko että Aino näyttelevät tänä syksynä.

– Kuulin roolistani keväällä ystävältäni ja kollegaltani Vappu Nalbantoglulta. Myös hän näyttelee Palmussa. Vappu laittoi juuri silloin ruokaa keittiössäni ja kertoi seuraavasta roolistani. Ajatus tämän näytelmän tekemisestä juuri näiden kollegojen kanssa oli ensimmäinen valopilkku kaiken keskellä, Vuokko muistelee.

Vuokko oli kokenut jo maaliskuussa, miten työ lääkitsi, kun teatterinjohtaja Asko Sarkola tuli ja ”repäisi kelmusta”. Vuokko hyppäsi vain puolentoista vuorokauden opettelun jälkeen vaativaan rooliin paikkaamaan kollegaa Kari Hotakaisen kirjaan perustuvaan näytelmään Luonnon laki.

– Se oli Askolta hyvä veto. Hän sanoi, että tässä olisi nyt tällainen tehtävä, eikä kysynyt, suostunko siihen. Tajusin, että juuri siksi rakastan tätä työtä niin paljon: pääsen hetkeksi irti, kun joudun keskittymään täysin johonkin muuhun.

Syksyn aikana uutta ajateltavaa riittää komisario Palmussa, joka on jollakin tavalla tuttu lähes jokaiselle aikuiselle suomalaiselle. Hänkin, joka ei ole lukenut Mika Waltarin kirjoittamaa salapoliisiromaania, on luultavasti nähnyt joskus Matti Kassilan ohjaaman samannimisen klassikkoelokuvan. Teos nähdään nyt ensimmäistä kertaa teatterissa, ja sen on ohjannut Mika Waltarin tyttärenpoika Joel Elstelä.

Vahvat Palmu-muistot yllättivät Vuokonkin. Sehän on se lapsena nähty leffa, joka tapahtuu huvilassa Eirassa, hän huomasi ajattelevansa. Mustavalkoiset kuvat ja ikimuistettavat repliikit alkoivat heti pyöriä mielessä.

Vanha 30-luvun Helsinki nousi heti Ainonkin silmien eteen.

– Siksi onkin hienoa, että ajankuva on näytelmässä säilytetty. Muutenkin minua viehättää ajatus siitä, että joskus maailma oli niin yksinkertainen, että asiat hoituivat lankapuhelimella ja ihmisiä haettiin ympäri kaupunkia. Kaikki ei ollutkaan tässä ja nyt koko ajan saatavilla, Aino nauraa.

Hänestä on hauskaa, että Palmua on näytelty heidän perheessään ennenkin. Esko Salminen oli nuorena teatterikoululaisena mukana Komisario Palmun erehdyksessä kurssikavereidensa kanssa.

Nyt Vuokko näyttelee näytelmässä nuorta, viatonta Irma Vannetta, ja Ainolla on turmeltuneen Alli Rygseckin rooli.

– Ihmisten arkkityypeistähän näytelmässä on kyse. Kun oppii ymmärtämään näiden henkilöiden motiiveja, heitä kohtaan on helpompi tuntea empatiaa. Siitähän dekkareissa on kyse – ja oikeastaan koko elämässä, Vuokko ja Aino sanovat.

Metsä sen sanoo

Reilu viikko ennen ensi-iltaa Vuokon ja Ainon vire on odottava ja tunnelma korkealla. Kesän vapaus on tehnyt hyvää, ja näinä päivinä kaupunki tuntuu taas kutsuvalta ja kotoisalta.

Silti Vuokon elämässä moni asia on toisin. Vuosi sitten kalenteri täyttyi päivisin teatteriharjoituksista, iltaisin esityksistä ja öisin yhteisen levyn teosta Zarkuksen kanssa. Syntyi Voi kuinka metsä rauhoittaa -albumi, joka ilmestyi joulukuussa. Se koostuu Aulikki Oksasen runoista ja lausunnasta, Vuokon ja Zarkuksen laulusta sekä Zarkuksen soitosta.

– Syksy oli työntäyteinen. Miksasimme meidän talon kellaristudiossa. Minähän en menettänyt ainoastaan puolisoani vaan myös tärkeimmän työkaverini. On onnekasta, että se levy tehtiin, Vuokko sanoo.

Levy jäi monilahjakkaan muusikon ja rumpalina parhaiten tunnetun Zarkus Poussan viimeiseksi. Aulikki Oksasen Syvällä metsässä -runoon hän teki myös viimeiseksi jääneen sävellyksensä, joka ei ole levyllä. Sen äänitys löytyi postuumisti, ja se kuultiin Zarkuksen muistoksi pidetyssä konsertissa maaliskuussa Tavastialla.

– Syvällä metsässä on kaunis runo, Vuokko sanoo ja lausuu viimeisen säe­parin:

rakastaa, niin että taivas kadehtii, rakastaa juurillaan ja latvallaan,

rakastaa siivillään ja sarvillaan, rakastaa niin, että suru sädehtii.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Koomikko kertoo Facebookissaan olevansa vaikeasti selitettävässä baarisuhteessa joidenkin tamperelaisten ravintoloiden kanssa. 

Pitkään yhdessä olleet Rosa Meriläinen, 41, ja Simo Frangén, 53, kertoivat toissa viikolla eroavansa. Entinen pari kertoi yhteisessä tiedotteessa liittonsa päättyneen ”musiikillisiin erimielisyyksiin”.

Viime viikolla Rosa kertoi muuttaneensa väliaikaisesti vanhempiensa luokse asumaan. Sunnuntaina hän vahvisti Anna-lehdelle, että seurustelee tällä hetkellä toimittaja Tuomas Murajan kanssa. Sunnuntai-iltana sekä Rosa että Tuomas merkitsivät Facebookiin, että ovat parisuhteessa.

Myös Simo on päivittänyt suhdetilanteensa Facebookissa. Lauantaina hän merkitsi olevansa ”baarisuhteessa”.

– Simo Frangén on baarisuhteessa joidenkin tamperelaisten ravintoloiden kanssa. (Vaikeasti selitettävä baarisuhde), Simo kirjoittaa.

”Vaikeasti selitettävän baarisuhteen” konsepti on herättänyt koomikon seuraajissa hilpeyttä.

– Etkö osaa päättää, mikä baari olisi se, jonka kanssa voisi jakaa loppuelämänsä? Mieti vaikka, mikä on luotettavin, ei petä koskaan, on aina valmis jakamaan murheesi ja tuottaa eniten mielihyvää? eräs pohdiskelee nauruhymiöiden kera.

Tähän Simo vastaa omalla kysymyksellään:

– Vaikea kysymys on myös se, kumman pitäisi tehdä aloite, minun vai baarin?

”Vaikea kysymys on myös se, kumman pitäisi tehdä aloite, minun vai baarin?”

Myös baarisuhteen ”turvallisuus” on nostettu päivityksen alla esiin.

– Mitä sillä turvallisuudella tarkoitetaan? Kun minä menen baariin vähäksi aikaa istumaan, niin en minä aina sinä aikana käytä kondomia, Simo heittää.

Lisäksi hän tokaisee, että ehkä hänen on parasta mennä baarisuhdekurssille tai baarisuhdeterapiaan. Eräs kommentoija kertoo, että baarisuhde on hänen mielestään suhteista paras.

– Baarisuhde ei petä. Se on ollut minullakin ainoa kestävä suhde.

Huippumalli haussa -ohjelman uusi juontaja, malli Maryam Razavi seurasi kahden vuoden ajan 16-vuotiasta Olivia Orasta ja tämän elämää Instagramissa.

Mallina tunnettu, hiljattain uudeksi Huippumalli haussa -ohjelman juontajaksi valittu Maryam Razavi on ohjannut dokumentin The Perfect Selfie. Hän ja ohjaaja-kuvaaja Jenni Salonen seurasivat kahden vuoden ajan taidemaalari Johanna Oraksen tytärtä Olivia Orasta, joka oli kuvausten alkaessa 16-vuotias.

Dokumentissa tutkitaan Olivian suhdetta sosiaaliseen mediaan, erityisesti Instagramiin. Sen on tuottanut Mikko Leppilampi.

– Minua kiehtoo tietää, miltä tuntuu kasvaa aikuiseksi, kun koko maailma katsoo. Siinä täytyy olla aivan hirveät paineet. Nykymaailma on teineille somen takia raaempi kuin omassa nuoruudessani. Instagram-feedejä selatessa on varmaan aika riittämätön olo, kun oma arkielämä ei näytä samalta, Maryam pohtii.

Maryamin mielestä Instagramin ja Snapchatin tarkoitus on tuottaa iloa, mutta mitään oikeaa ja aitoa niissä ei itsestä jaeta.

”Somessa otetaan kantaa, muttei näytetä omaa surua ja epävarmuutta.”

– Some on uusi 15 minuuttia julkisuudessa. Siellä kaikki on mielivaltaista – siitä ei saa otetta, sillä se on tavallaan todellisuutta muttei kuitenkaan. Some on esteettinen paikka, jossa otetaan kantaa, muttei näytetä omaa surua ja epävarmuutta. Olen onnellinen, että sain itse kasvaa aikuiseksi ilman sitä.

Ei filttereille

Maryam itse käyttää Instagramia eniten työvälineenään, sillä mallina ja stylistinä työskennellessä kuvat puhuvat puolestaan.

– Instagramissa jaan mielelläni sisältöä, joka toivottavasti ilahduttaa muita arjen keskellä, kuten inspiroivia sitaatteja ja kauniita kuvia. Filttereitä en käytä. Muutenkin jaan paljon behind the scenes -kuvia ja yksittäisiä hetkiä, jotka eivät ole tarkkaan suunniteltuja ja rakennettuja.

Somekanavat ovat Maryamille myös keino tutustua etukäteen esimerkiksi uuteen valokuvaajaan ja tämän kuvaustyyliin.

– Tajuan kyllä niitäkin, jotka eivät halua olla esimerkiksi Facebookissa, sillä ymmärrän yksityisyyden arvon. Nämä ovat veteen piirrettyjä viivoja.

The Perfect Selfie DocPoint -dokumenttielokuvafestivaaleilla perjantaina 27.1.

Kun Happoradio-yhtyeen Aki Tykistä tuli isä, levynteko meni hetkeksi hyllylle. – Kun on vastasyntynyt lapsi hoidettavana, ei paljon riimittely kiinnosta.

Happoradio-yhtyeen Aki Tykistä, 41, tuli isä bändin uuden levyn Kauniin kääntöpiirin tekemisen aikana. Isyys pisti Akilta pasmat niin sekaisin, ettei hän hetkeen pystynyt sanoittamaan ollenkaan.

– Kun on vastasyntynyt lapsi hoidettavana, ei paljon riimittely kiinnosta. Kolmeen kuukauteen en pystynyt tekemään yhtään biisejä, sillä halusin keskittyä vain poikaani. Muu maailma sai odottaa. Alkusokista toivuttuani pääsin kyllä taas työn pariin, Aki muistelee.

Isäksi tulo näkyy Akin mukaan levyllä muutenkin. Mukana on pojan nimeä kantava kappale, Leevin laulu. Nyt Leevi on kahdeksan kuukauden ikäinen.

– Vanhemmuus on elämän suurimpia muutoksia. Koko levy käsitteleekin sitä, mitä tuoreena isänä ajattelen: että elämä on täynnä äärimmäistä onnea ja samaan aikaan ääretöntä pelkoa sen kaiken menettämisestä. Sitä ristiriitaa kuvaa albumin nimikin.

”Kehitymme eniten, kun saamme itse tehdä omat virheemme.”

Kauniin kääntöpiiri on Happoradion seitsemäs levy, ja bändi tuotti sen kokonaan itse. Edellisellä Elefantti-levyllä he käyttivät tuottajaa, mutta totesivat tämän tyylin tuntuvan paremmalta.

– Kehitymme eniten, kun saamme itse tehdä omat virheemme. Se on työlästä, mutta erehdyksen ja yrityksen kautta löytyy myös paljon hienoja asioita.

Osallistuva isä

Isänä Aki uskoo olevansa osallistuva. Hän arvelee voivansa osallistua poikansa elämään jopa enemmän kuin perustoimistotyössä, koska hän on arkipäivät kotona. Sanoituksiakin Aki kirjoittaa yleensä öisin.

– Kyllä minä vaippaa vaihdan yhtä paljon kuin vaimokin. Toki äiti imetyksineen on tässä vaiheessa lapselle vielä ykkönen, mutta yritän kompata häntä parhaani mukaan. Olemme onnekkaita myös siksi, että poika nukkuu kahdentoista tunnin yöunia parilla havahduksella. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys.

Petra Gargano seurasi Robinin uraa kauhulla, koska tietää omasta kokemuksestaan, ettei teinitähteys ole helppoa.

Uudet Vain elämää -artistit julkistettiin tänään sunnuntaina, ja yksi artisteista on Petra Gargano, 31. Petra on julkaissut kolme sooloalbumia, mutta parhaiten hänet muistetaan Tiktak-yhtyeestä. Kun Tiktak allekirjoitti levytyssopimuksen, Petra oli vasta 13-vuotias. Petran Vain elämää -kollega, Robin, oli myös 13-vuotias, kun tämän Frontside Ollie -hitti julkaistiin. Petra kertoo, että seurasi Robinin uran alkua kauhulla.

– Robin alkoi tehdä sooloartistina samaa, mitä me tehtiin bändin kanssa, niin olen kauhulla miettinyt, miten tuo ihminen voi tuon pyörityksen keskellä kasvaa järkeväksi aikuiseksi ihmiseksi, Petra kertoo Nelosen videolla.

Sittemmin Petra on ajatellut, että ehkä syytä huoleen ei ole.

– Mulla on sellainen käsitys, että hän on äärettömän kunnianhimoinen ja mukava. On ollut niin siistiä nähdä, miten upee tyyppi, jalat maassa – ja jotenkin lämmin ja sydämellinen fiilis hänestä tulee.

2885177
Kenen artistin kappaletta Petra jännittää eniten? Katso video! Video: Nelonen

Petran ja Robinin lisäksi kuudennella Vain elämää -kaudella nähdään Samu Haber, Irina, Laura Voutilainen, Olli Lindholm ja Nikke Ankara.

Vain elämää alkaa Nelosella 21. huhtikuuta.

Me Naiset ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.