Meryl Streepillä on hallussaan Golden Globe -ehdokkuuksien ja -voittojen ennätys. Viimeisimmässä palkintopuheessaan Streep sanoi suorat sanat maansa uudelle presidentille. Kuva: Reuters

"Kun valtaapitävät käyttävät asemaansa kiusaamiseen, se on meille kaikille tappio", suosikkinäyttelijä kritisoi palkintopuheessaan maansa tulevaa presidenttiä.

Näyttelijä Meryl Streepin puhe oli yksi viimeöisen Golden Globe -gaalan vaikuttavimmista hetkistä. Streep sai elämäntyöstään Cecil B. DeMille -palkinnon, ja käytti palkintopuheenvuoronsa kertoakseen, mitä mieltä on Yhdysvaltain presidenttinä aloittavasta Donald Trumpista.

Koko puheen voit katsoa yltä tai lukea Harper's Bazaarista.

Streep aloitti puheensa huomauttamalla, että hänen yleisönsä kuuluu tällä hetkellä amerikkalaisen yhteiskunnan parjatuimpiin osiin: Hollywood-väkeen, ulkomaalaisiin ja lehdistöön. 

– Mikä Hollywood edes on? Se on vain joukko eri paikoista tulevia ihmisiä, Streep sanoi. 

Hän luetteli arvostettuja kollegoitaan, jotka ovat kuka mistäkin kotoisin: Ryan Gosling Kanadasta, Sarah Jessica Parker Ohiosta, Amy Adams Italiasta... Kansainvälisin esimerkki oli näyttelijä Dev Patel, joka on syntynyt Keniassa ja kasvatettu Lontoossa, ja joka edusti Golden Globe -gaalassa näyteltyään Tasmaniassa kasvanutta intialaista. 

–  Hollywood kuhisee ulkopuolisia ja ulkomaalaisia. Jos potkii kaikki heidät pois, ei jää muuta katseltavaa kuin jalkapallo ja vapaaottelu. 

Yksi esitys järkytti

Streepin mukaan näyttelijän ainoa työ on astua erilaisten ihmisten nahkoihin ja antaa ihmisten tuntea, millaista se on. Kaikista vuoden aikana näkemistään hengästyttävän upeista näyttelijäsuorituksista Streep nosti kaikkein mieleenpainuvimpana esiin yhden: 

– Yksi esitys järkytti minua tänä vuonna. – Se oli se hetki, kun henkilö, joka pyrki maamme kunnioitetuimmalle istuimelle, imitoi liikuntavammaista toimittajaa – ihmistä, jonka hän päihitti etuoikeuksissa, vallassa ja kyvyssä iskeä takaisin. Sen näkeminen mursi sydämeni. En saa sitä mielestäni, koska se ei ollut elokuva. Se oli elävää elämää. 

Video New York Timesin reportteria esittävästä Trumpista levisi syksyllä laajasti ja aiheutti paljon paheksuntaa. Trump kannattajineen on puolustautunut väittämällä, että kyse ei ollut toimittajan mollaamisesta. Videon Trumpin puheesta näet täältä.

Väkivalta yllyttää väkivaltaan

Meryl Streep korosti puheessaan, että kun julkisessa valta-asemassa oleva henkilö nöyryyttää heikompiaan edellä kuvaillulla tavalla, se antaa muillekin luvan tehdä samoin.

– Epäkunnioitus kutsuu lisää epäkunnioitusta. Väkivalta yllyttää väkivaltaan. Kun valtaapitävät käyttävät asemaansa kiusaamiseen, se on meille kaikille tappio.

Streep kannusti kaikkia läsnäolijoita suojelemaan journalistien työtä, jotta lehdistö voisi pitää valtaapitäviä silmällä. Puheensa hän lopetti lainaamalla edesmennyttä kollegaansa Carrie Fisheriä:

– Tee särkyneestä sydämestäsi taidetta.

Nimeä ei mainittu

Streepin rohkea kannanotto herätti tuoreeltaan mielipiteitä puolesta ja vastaan. Hän ei maininnut koko puheessaan Trumpia nimeltä kertaakaan, mutta oli varsin selvää, kenestä oli puhe. 

Osa televisionkatsojista oli sitä mieltä, että Golden Globe -gaala on viihdettä, ei paikka politikoinnille. Toisaalta niin tunnetut nimet kuin kotikatsomoista puhetta seuranneet ylistivät Streepiä Twitterissä.

Näyttelijä Emmy Rossum tviittasi rakastavansa Meryl Streepiä enemmän kuin koskaan.

Näyttelijä ja laulaja Alyssa Milano kiitteli Streepiä kauniiksi sieluksi.

Omaa talk show'taan emännöivä Ellen Generes kommentoi Meryl Streepin olevan vailla vertaa.

Koulukiusaus johti masennuskierteeseen aikuisena, kertoo Mokoma-yhtyeen keulakuva Marko Annala tänään ilmestyvässä Me Naisissa. 

Ensimmäisen kerran Marko Annala, 44, hakeutui psykiatriseen hoitoon jo parikymppisenä. Hän kärsi harhoista ja käyttäytyi impulsiivisesti. Lääkäri totesi miehen olevan lähellä psykoosia ja alkoi etsiä syitä traumaan muun muassa tämän perhetaustasta.

– Mutta minulla oli hyvä lapsuus. Vasta silloin huomasin kertoa koulukiusaamisesta, Marko Annala muistaa. 

Marko oli joutunut 12-vuotiaana julman koulukiusaamisen uhriksi: kiusaajat olivat muun muassa pakottaneet hänet istumaan vesilätäkössä ja nielemään muttereita. Marko Annala on kirjoittanut kokemuksistaan biisejä ja kertonut julkisesti sekä mielenterveysongelmistaan että kiusaamisestaan. Nyt hän kirjoittanut kokemuksiinsa pohjautuvan romaanin Värityskirja.

Hän on sairastanut masennuksen neljä kertaa. Viimeisin kerroista oli rankin, sillä Markolla oli jo vaimo ja lapsia. 

– Kaikille mielenterveysongelmaisille sanoisin, että älkää odottako sitä päivää, kun tervehdytte. Se on kauhea painolasti, koska on raskasta tajuta, ettei se päivä koittanut tänäänkään. Kannattaa ajatella, että tämä on ominaisuus. Minullakin on terveitä jaksoja ja sairaita jaksoja, ja yritän nauttia molemmista. 

Kantaako Marko vielä kaunaa kiusaajilleen? Miksi kukaan ei puuttunut? Kuinka Marko on selvinnyt masennuskausistaan? Millaisista asioista hän löytää nykyään iloa? Lue koko Matkalla minuksi -juttu Me Naisten tänään ilmestyvästä nrosta 12/2017. 

 

 

Malli-juontaja Maryam Razavia kiusattiin koulussa viiden vuoden ajan. Häntä vähäteltiin, nimiteltiin ja suljettiin porukan ulkopuolelle. – Kun minua ensimmäisen kerran pyydettiin kotibileisiin, olin silmät pyöreinä, että ai minä vai?

Sen häkeltyneen torjunnan tunteen Suomen Huippumalli haussa -ohjelman juontaja, malli Maryam Razavi, 34, muistaa vieläkin. Oli vanhojen tanssien aika. Maryam oli lukion toisella luokalla, ja hän oli haaveillut pukeutuvansa tansseihin Tuulen viemää -henkiseen hulmuavahelmaiseen mekkoon. Kukaan ei vain ollut pyytänyt häntä tanssipariksi.

Lopulta Maryam rohkaistui kysymään erästä luokkatoveriaan itse. Poika kuitenkin kieltäytyi, koska Maryam oli luokan hylkiö eikä hänen kanssaan kuulunut hengailla. Maryamin vanhojentanssit jäivät lopulta kokonaan väliin.

Maryamia kiusattiin kuudennen luokan lopusta lukion toiselle luokalle, yhteensä viisi vuotta. Koulukiusaaminen oli henkistä: Maryamia nimiteltiin, vähäteltiin ja hänet suljettiin ulkopuolelle. Maryam seurasi vierestä, kun muut saivat kutsuja synttärijuhliin ja kotibileisiin, mutta hän jäi aina ilman.

 ”Minua haukuttiin milloin mistäkin: pituudestani, ihonväristäni ja siitä, että olin liian hyvä koulussa.”

Kiusaaminen alkoi, kun yksi luokan suosituimmista tytöistä otti Maryamin silmätikukseen ja alkoi arvostella häntä muiden edessä. Pian muut oppilaat seurasivat perässä.

– Minua haukuttiin milloin mistäkin: pituudestani, ihonväristäni ja siitä, että olin liian hyvä koulussa. Jos joku alkoi viettää aikaa kanssani, häntä rupesi nopeasti pelottamaan, että häntäkin aletaan kiusata. Vaikka muut oppilaat näkivät, että minua kohdeltiin väärin, he eivät uskaltaneet nousta vastaan ja puolustaa minua. Tunsin itseni todella, todella yksinäiseksi.

Muutto muutti tilanteen

Maryam on aina ollut hyvin läheinen oman perheensä kanssa. Hänellä on iranilainen isä, suomalainen äiti ja neljä vuotta nuorempi pikkusisko Shadi. Äiti oli ensimmäinen aikuinen, jonka kanssa Maryam otti koulukiusaamisen puheeksi. Tämä teki kaikkensa auttaakseen tytärtään, mutta häntäkään ei uskottu koulussa.

Käänne parempaan tapahtui, kun Razavien perhe muutti lukion toisen luokan puolivälissä Espooseen äidin töiden perässä. Muutto jännitti Maryamia paljon.

– Pelkäsin, että kaikki jatkuu uudessakin koulussa ennallaan. Mutta niin ei käynytkään. Kun minua ensimmäisen kerran pyydettiin kotibileisiin, olin silmät pyöreinä, että ai minä vai? Olin aivan ihmeissäni ja innoissani: yhtäkkiä minulla olikin ystäviä! Muutto oli yksi parhaista asioista, joita minulle on tapahtunut, Maryam iloitsee.

Lue Maryamin koko koulukiusaustarina Me Naisten numerosta 12/2017.

34-vuotias malli-juontaja syntyi Turussa, asuu Helsingissä avomiehensä Mikko Leppilammen kanssa.

Asui ulkomailla 10 vuotta mallintöitä tehden. Asiakkaita muun muassa Pantene ja Max Factor.

Nähdään nyt Suomen Huippumalli haussa -ohjelmassa Livillä.

– Olimme suunnitelleet, että asuisimme yhdessä niin pitkään kuin olemme elossa, Tellervo Koivisto kertoo tänään ilmestyvässä Me Naisissa.

Tellervo ja Mauno Koivisto ovat siirtyneet elämässään seuraavaan vaiheeseen, kun Alzheimeria sairastava presidentti muutti hiljattain hoitokotiin. Mauno Koivisto kaatui yöllä kotonaan tammikuussa. Tapaturmassa häneltä murtui olkapään luu, ja käsi on nyt kantositeessä.

– Hän tarvitsee kaikessa ammatti-ihmistä hoitamaan, kun käsi on sidottuna, Tellervo Koivisto kertoo.

– Mauno on hoitokodissa toistaiseksi, mutta koska hänellä on jo ikää ja  muistisairaus, kotiinpaluu voi jäädä haaveeksi.

Tellervo Koivisto kertoo muuttuneesta elämäntilanteestaan Me Naisten Tämän olen oppinut -haastattelussa.

– Vietän Maunon luona päivisin kolme neljä tuntia. Iltaisin soittelemme. Olemme ikään kuin palanneet yhteisen taipaleemme alkuun, kun kirjeenvaihdossa kaipasimme toisiamme. Minulle vaikein vaihe on iltasoitto. Illat ovat Maunolle vaikeita, ja hän saattaa puhelimessa sanoa, että tule hakemaan minut. Sitten rauhoittuu kyllä taas, Tellervo Koivisto kertoo. 

Mauno kaipaa hoitokodissakin keskusteluseuraa. Tuttuja onkin käynyt, ja presidentti on yhä tunnistanut vierailijat.

– Jos olen ollut yli tunnin, Mauno saattaa sanoa, että mene nyt välillä pois ja tule sitten takaisin, kun se tuleminen on aina niin mukavaa. Se vain on niin, että vaikka meilläkin yhteiset keskustelunaiheet ovat jo hyvin rajallisia, niin kyllä se rakkaus pysyy. Puolin ja toisin.

Tellervo Koivisto kertoo myös, miten Alzheimer on muuttanut Mauno Koiviston muistia, miltä presidenttiparin koti tuntuu nyt sitä yksin asuessa. Lue koko haastattelu Me Naisten tänään ilmestyvästä numerosta 12/2017. 

 

Suosittua Kalastajan vaimo -blogia pitävä Johanna Alvestad myöntää, että Norjassa kurjat asiat saavat vähemmän huomiota kuin Suomessa.

Johanna Alvestad muutti aikoinaan Norjaan sen jälkeen, kun hän oli Kanarian-lomallaan tavannut elämänsä rakkauden, norjalaisen kalastajan.

Pian Norjaan muutettuaan Johanna alkoi pitää Kalastajan vaimo -blogiaan, jossa hän kertoo elämästään, harrastuksistaan ja perheestään. Alkuaikoina hän hämmästeli Norjassa etenkin ihmisten lempeyttä, rentoutta ja rauhallisuutta.

Nyt hän on asunut Norjan eteläkärjessä, Lillesandissa, kymmenen vuotta ja ihmettelee edelleenkin paikallisten positiivisuutta – sekä hyvässä että pahassa.

– Mistään ei saa negatiivista palautetta, ei edes rakentavaa kritiikkiä. Töissä sitä joskus melkein tarvitsisi, mutta kehitystä tuetaan muilla tavoin. Täällä ei sanota asioita niin suoraan, mutta ei niitä myöskään kyräillä selän takana. Ihmiset osaavat keskittyä positiivisiin asioihin ja mennä negatiivisten yli, kotkalaissyntyinen Johanna kertoo.

”Ihmiset osaavat keskittyä positiivisiin asioihin ja mennä negatiivisten yli.”

Norjassa ollaan tutkitusti onnellisia. Yhdistyneiden kansakuntien onnellisuusraportti julkaistiin maanantaina, ja sen mukaan maailman onnellisin maa on nyt Norja. Suomi sijoittuu listauksessa viidenneksi.

Millä tavoin norjalainen onnellisuus näkyy arjessa?

– Ihmisillä on jollain tavalla luottavaisempi olo. He eivät murehdi, koska luottavat valtioon ja siihen, että esimerkiksi rahaa on riittävästi. Tosin Norjassa ei niin puhuta rahasta, omistuksista tai muusta materiasta. Moni tuntee, että rahaa on tarpeeksi, eikä siksi esimerkiksi varakkuus ole niin tavoiteltavaa. Ihmiset seisovat tukevasti omilla juurillaan, ja kansallistunne on vahva.

Maisemalenkit auttavat

Johanna uskoo, että myös luonnolla on suuri merkitys norjalaisten onnellisuuteen. Hän on huomannut, että norjalaiset liikkuvat enemmän ulkona kuin suomalaiset. Kun Suomessa lähdetään ulos ystävän tai kumppanin kanssa kotiovelta ja kävellään kävelytietä autotien vieressä, Norjassa valitaan lähin maisemalenkki ja nautitaan samalla sekä luonnosta että liikunnasta ja eväistä, Johanna kertoo.

Luonnossa liikkuminen on Johannalle itsellekin tärkeää. Hän ulkoilee paljon ja toteaa haluavansa aistia silloin ympäristöä eikä vain ”paahtaa menemään asfaltilla”.

Vapaa-ajan eroista Johanna Alvestad on huomannut sen, että norjalaiset pitävät myös hyvää huolta taloistaan sekä sisältä että ulkoa. ”Niitä rempataan ja maalataan”, hän sanoo. Kuva: Sanoma-arkisto
Vapaa-ajan eroista Johanna Alvestad on huomannut sen, että norjalaiset pitävät myös hyvää huolta taloistaan sekä sisältä että ulkoa. ”Niitä rempataan ja maalataan”, hän sanoo. Kuva: Sanoma-arkisto

Löysäily kunniaan!

Johannan mukaan Norja on vähän konservatiivisempi maa kuin Suomi, joten siellä pärjää parhaiten tavallisena tallaajana. Paikalliset pitävät kiinni perinteistä ja arvostavat sosiaalisuutta työpaikallakin, Johanna sanoo. Norjalaisten ”löysäily” on yksi asioista, joka suomalaisten kannattaisi myös omaksua.

– Esimerkiksi eilen kesken kokouksen keksimme varata liput stand up -teatteriin syksyksi koko työporukalle, ja tunnelma oli katossa loppupäivän. Kuulostaa ehkä löysäilyltä, mutta uskon, että se vaikuttaa elämänlaatuun, terveyteen, työpaikalla viihtymiseen ja työpanokseen positiivisesti. Löysäily maksaa itsensä takaisin.

”Löysäily maksaa itsensä takaisin.”

Johanna lisää, ettei Norjassa kukaan ajattele kuitenkaan löysäilevänsä perinteisellä tavalla; kaikki haluavat saada työt tehtyä, mutta työpaikalla pitää olla kivaakin.

– Töissä vietetään niin paljon aikaa, että sen pitäisi olla mukavaa. Töissä pitäisi olla mahdollisuus kivoihin lounashetkiin, kollegojen kanssa puhumiseen ja sosiaalisiin taukoihin.

Kaiken kaikkiaan Johanna on huomannut, että norjalaiset haluavat nauttia elämästään enemmän ja ovat valmiita tekemään enemmän sen eteen. Suomalaisia hän pitää hieman vaatimattomina ja vähään tyytyvinä.

– Kyllä täällä kaikesta puhutaan eikä elämä ole kuin kiiltokuvaa, mutta harmit eivät saa päävaltaa. Norjalaiset jättävät harmilliset tunteet ja asiat taka-alalle eivätkä halua pilata iloa. Norjalaiset yrittävät nauttia hyvistä – tai siis ihan tavallisista asioista. Tunnelma pysyy yleensä positiivisena – siitä pitää aina joku huolen!

Kalastajan vaimo -blogia voit lukea menaiset.fi:n sivuilla täällä.

 

Kysely

Haluaisitko muuttaa Norjaan?

yleistystä yleistystä..

Mitä suomalaiset voisivat oppia norjalaisilta onnellisuudesta? Kalastajan vaimo kertoo

Tuo on jännä kun lehdessä kuin lehdessä kirjoitetaan mistä meidän täytysi ottaa oppia milloin kenestäkin? Ei meidän tarvitse olemme hyviä tälläisinä!Minä olen ihan onnellinen rakastan SUOMEA !Kun katson perhettä joka rämpii pakoilaisileirillä ilman kenkiä savessa ja liassa en todella kehtaa valittaa koska asiani on hyvin terveyttä lämpöä ruokaa kaikkea löytyy mitä tältä mudassa kulkevalta puuttuu eli kaikkea!Olemme viidenneksi onnellisin kansa pitääkö olla YKKÖNEN ja valitta ja etsiä epäkohtia...
Lue kommentti