Matti Mikkola on mies monen ­menestyvän artistin takana. Pepe Willbergin lisäksi hän on tuottanut Laura Närheä, Kaija Koota, Jesse Kaikurantaa ja Stigiä. Kuvat: Milka Alanen

Pepe Willberg on kerännyt suurimman huo­mion Pepe & Saimaan menestyksestä, vaikka sävellykset ovat Matti Mikkolan käsialaa. – En uskonut, että sellaiselle musiikille voisi olla mitään markkinoita, Matti sanoo.

Viisitoistavuotias lahtelainen hevi­jätkä Matti Mikkola on kirjoittanut biisin, mutta nyt häntä nolottaa. Tähän asti Matin kappaleet ovat olleet koulupojan pylly­huumoribiisejä, mutta nyt nuorella­miehellä on ollut vähän sydänsuruja ja ensimmäistä kertaa hän on vuodattanut tunteensa musiikkiin. Kappaleesta on tullut hyvä, ehkä paras tähänastisista, mutta silti. Mitä jos joku nauraa?

Mutta kun Matti esittelee treeni­kämpällä aikaansaannostaan, kukaan ei pilkkaa. Sen sijaan joku sanoo: ”Täähän kuulostaa ihan oikealta musalta!”
Siinä hetkessä Matti tajuaa jotakin olennaista musiikista: hyvän biisin taustalla on aina aito tunne.

– Täytyy uskaltaa antautua naurunalaisuuden uhkalle. Jos tuntee pientä ­häpeää luovuttaessaan ideaa eteenpäin, se on yleensä merkki siitä, että se koskettaa myös muita.

Ja tänä kesänä Matti on koskettanut. 38-vuotias Matti muistetaan parhaiten 2000-luvun alusta Tehosekoitin-yhtyeen kitaristina ja biisintekijänä. Miehen tuorein projekti, Pepe & Saimaa -albumi, sai viisi tähteä arvosteluissa ja loppui kaupoista ensimmäisenä myynti­päivänään. Levy nosti konkarilaulaja Pepe Willbergin takaisin tähtikaartiin, ja toi tälle pitkän uran ensimmäisen kultalevyn.

Pepe & Saimaan konsertti Huvilateltassa Helsingin Juhlaviikoilla myytiin hetkessä loppuun, kun liput tulivat keväällä myyntiin.

Suosio tuli Matille täytenä yllätyksenä. Suurimman osan kappaleista Matti sävelsi Saimaa-bändilleen jo melkein kymmenen vuotta sitten. Hän oli puuhastellut ”pöytälaatikkosinfoniansa” ­parissa rauhassa, ilman mitään paineita. Tehnyt lähinnä mitä huvitti piittaamatta siitä, mikä myy. 

– En uskonut, että sellaiselle musiikille voisi olla mitään markkinoita.

Tiktakista se lähti

Matti on mies myös monen muun ­menestyvän artistin takana. Biisejä on syntynyt niin iskelmätähdille kuin räppäreille. Lisäksi Matti on tuottanut muun muassa Laura Närheä, Kaija Koota, Jesse Kaikurantaa ja Stigiä.

Nykyiselle uralleen säveltäjäksi ja tuottajaksi Matti päätyi oikeastaan Tiktakin ansiosta. Jo Tehosekoitin-­aikoina Matti ja bändin laulaja Otto Grundström olivat tehneet tyttöbändille muutaman kappaleen. Se oli ollut tietoinen irtiotto rokkikukon roolista, Tiktak kun ei ollut yhtään katu-uskottava.

– Tiktak oli aloittaessaan puhtaasti levy-yhtiön setien masinoima tuote, mutta meille se oli Jotakin Ihan Muuta. Oksansahaaminen on ollut aina mua määrittävä luonteenpiirre. Ihmiset halua­vat helposti kategorisoida ja luoda sääntöjä; miten tietyssä ryhmässä pitää olla ja käyttäytyä. Jossain vaiheessa mua alkaa aina sellainen kerhotouhu ärsyttää, ja sitten pitää panna pakka sekaisin, Matti kertoo.

Siitä Tehosekoitinkin on kuin kouluesimerkki. Se aloitti Lahdessa vuonna 1991 punkbändinä, mutta kun bändiä diggailevat ”anarkomarkot” alkoivat tympiä, tyyli liukui glamrockin suuntaan. Seuraavaksi alkoivat rasittaa hontelot glam-pojat pörrötukissaan, ja bändi ­halusi vetää äijempää kamaa. Tuli ­tatuointivimma ja amerikanraudat. Sellaisena Tehis muistetaan: pojat kireissä farkuissa ja revityissä t-paidoissa. Tytöt kiljuvat eturivissä ja näyttävät tissejä, kun Lahden rokut veivaavat hittejään Pillitä Elli, pillitä ja Asfaltti polttaa.

Tehosekoittimen amerikanrauta-look. Matti vasemmalla takana.

Basicista listaykköseksi

Matti ei ole imenyt pakansekoitus­halujaan ja säveltäjänlahjojaan äidinmaidossa. Lapsuudenperhe Lahdessa oli miehen mukaan ”tosi basic”: äiti oli sairaanhoitaja, isä tilintarkastaja.

Teini-iässä Matin käteen löytyi kitara. Mutta vasta riparilla hän ­tapasi ensimmäisen kerran tyyppejä, jotka eivät olleet urheilijoita tai roolipelaajia.

– Siinä ei ehditty kissaa sanoa, kun bändi oli pystyssä. Saman tien aloimme puskea seiskatuumaisia vinyyleitä ja käydä punkkeikoilla. Perjantaisin otettiin kouluun makuupussit, ja vähän yli kolme oli pösö oottamassa kadulla edessä. Siitä sitten painuttiin milloin mihinkin päin Suomea.

Nuoruus oli välillä karua: Lahdessa turpaan saattoi saada ihan vain siksi, ­että oli se pitkä tukka.

– Hitto, miten välillä sai juosta, jos ei halunnut sakinhivutusta!

Ulkopuolisuuden tunne synnytti kuitenkin näyttämisenhalun.

– Jos sä oot kylläinen ja tyytyväinen ja nautit selkään taputtelua, teet yleensä paskoja asioita.

Samana päivänä kun Matti pääsi ­armeijasta, hän sai kuulla, että Teho­sekoittimen C’mon Baby Yeah oli lista­ykkösenä. Hakupaperit Taideteollisen korkeakoulun graafiselle puolelle jäivät palauttamatta.

Maailmanvalloitusyrityksiä

Tehosekoitin lopetti 2004, ilman erityistä dramatiikkaa. Takana oli pitkä yhteinen taival, ja kaikilla jäsenillä oli omia tavoitteitaan, joita bändi tuntui ­rajoittavan.

Yhtyeen hajoamisen jälkeen Matti leikkasi tukkansa, alkoi pukeutua verkkareihin ja tehdä ”dad rockia”, 60–70-­lukujen bändeiltä vaikutteensa ammentavaa musiikkia. Noihin aikoihin Saimaa-projektikin sai alkunsa.
Oli vähällä, ettei Saimaasta sukeutunut hittiä jo tuolloin. Yhtyeen demo päätyi Suomessa vierailulla olleen Pets Shop Boys -managerin käsiin, ja tämä innostui. Matin sähköpostiin tuli jo kyselyitä, onko laulaja tarpeeksi hyvännäköinen. Näyttökeikkoja järjestettiin, ja meileissä luonnosteltiin sopimuksia.

Matti suhtautui kuitenkin varauksella ajatukseen maailmanvalloituksesta, sillä Tehosekoitinkin oli yrittänyt läpimurtoa Euroopan-markkinoilla. Kun toinenkin maailmanvalloitus lässähti, Saimaa-projekti hautautui pöytälaatikkoon.

– Vaikea sanoa kumpaankaan epä­onnistumiseen yhtä syytä. Tehosekoittimen tähtiin kirjoitettu aika oli lyhyt, sen suosio ei ikinä ehtinyt olla stabiilissa ­tilassa. Kun Saimaasta taas kiinnostuttiin, olin jo melkein kolmekymmentä. Ei senikäisenä enää huvita lähteä päistikkaa mihinkään niin sanotusti kokeilemaan siipiään. On jo tietty elintaso ja mukavuudenhalu. Mutaiset festarit ja telttamajoitus eivät enää kiinnostaneet.

Siinä vaiheessa oksansahaaja-Mattia oli myös alkanut väsyttää koko Saimaa-projekti, touhotus aidoista soittimista ja vinyylilevyistä. Varsinkin kun mp3 oli ­hänen mielestään paras keksintö aikoihin.

– Minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä sporttiräppiä Onnela-artisteille, ja se oli parasta mitä siinä tilanteessa saattoi olla.

Sihinäteknoon kyllästyttyään Matti kaivoi jälleen Saimaa-­sinfoniat esiin.

– Aivan kuin joku olisi kaatanut ihaninta hunajamaitoa korvakäytäviini!
Vielä kun levy-­yhtiöpomo Kari Hynninen keksi esitellä Matin ja Pepen toisilleen, loppu olikin musiikkihistoriaa.

Tarkkailija velmun asussa

Matti miettii, että ­ehkä maailmanvalloitusten esteenä on ­ollut myös hänen luonteensa.

– Mieluummin odotan, että tullaan hakemaan kotoa, hän hymähtää.

Matin mukaan hänen on ollut aina vaikea tyrkyttää ­itseään mihinkään.

– Sosiaaliset roolit ja hierarkiat muodostuvat ryhmissä aina nopeasti. Olen saanut kokea sen ihan ekasta tarha­päivästä lähtien armeijaan ja kansain­välisiin biisileireihin asti. Kaikissa huomaan aina olevani samassa roolissa,
vetäytyjä ja tarkkailija.

Haastatteluissa esiintyvä Matti on kuitenkin nokkelasanainen velmu. Se on silti vain päälleliimattu rooli.

– Tiedän, mitä pitäisi tehdä ja millainen pitäisi olla, jos haluaisi menestyä, mutta olen vain niin huono siinä. Minun on vaikea ymmärtää nuoren polven ­musiikintekijöitä, jotka uskaltavat sanoa haaveensa ääneen, ääntävät täydellistä englantia ja aikovat olla vuoden päästä keikalla Paris Hiltonin bileissä tai missä lie kuussa. Minuun on iskostunut vahvasti ”antaa työn puhua puolestaan” -ajattelu. Varmaan se on myös itsesuojelua. Jos jokin ei onnistu, voin ainakin sanoa, etten yrittänyt sitä likaisella pelillä.

Miestä ahdistaa positiivisuuden ilo­sanomaa toitottavat tyypit.

– Minun on helpompi luottaa tyyppeihin, jotka sanovat suoraan, että paskat, mun mielestä nämä kukkaistutukset tässä ­eivät ole mistään kotoisin. Se on myös hieno hetki, kun kaksi kaltaistani hiljaista ja pidättyväistä takatuhdolla istuskelijaa saa jutusta kiinni.

Yhden kerran Matti muistaa saaneensa suunsa auki oikeassa paikassa ­oikeaan aikaan: kun Liisa Akimof soitti hänelle joitakin vuosia sitten ja pyysi saada käyttää Tehosekoittimen kappaleita eräässä nuorisosarjassa. Silloin Matti sanoi, että olisi oikeastaan kiva tehdä joskus varta vasten musiikkia elävään kuvaan. Liisa pyysikin hänet tuottamaan musiikkia Ylen Harvoin tarjolla -draamasarjaan. Sen jälkeen pyyntöjä niin säveltää kuin tuottaa on sadellut tasaisesti, eikä Matin ole juuri tarvinnut ­itseään tyrkyttää.

Eikä Matti ihan täysin vaille kansainvälistä huomiota ole jäänyt. Hänellä on hitti Aasiassa. Matti on osallistunut kansainvälisille biisileireille, joilla säveltäjät ja tuottajat eri maista tekevät yhteistyötä keskenään.

– En edes muista, oliko se Koreassa vai Taiwanissa, ja biisin nimikin on mitä lie Hai-tsing-haa.

Hifistelyä keittiössä

Matin päivät täyttyvät nykyään lähinnä puuhailusta Helsingin Kruununhaan työhuoneella, jonka hän jakaa muutaman kollegan kanssa. Baarissakin tulee enää käytyä harvoin.

– Mieluummin perjantaisin haemme lekan Alkosta ja teemme töitä tavallista myöhempään.

Jatkuvaa keikkailua ei ole varsinaisesti ikävä.

– Cumulusten takahuoneet on nopeas­ti nähty, ja jengi on niin tuubassa aina.

Matti on väleissä Tehosekoitin-kavereidensa kanssa, mutta yhteyttä tulee nykyään pidettyä harvakseltaan.

– Toisaalta aidot ystävät tunnistaa siitä, että ei haittaa vaikka menisikin pitkä aika näkemättä.

Matti on asunut jo vuosia Helsingissä. Hän on naimisissa, mutta perheeseen ei ”ainakaan vielä” kuulu lapsia. Vaimo tekee arkkitehdin töitä ja opiskelee kalustesuunnittelua. Vapaa-ajalla Matti säveltää  keittiössä. Hän on foodie, jonka ruuan­laittoharrastus hifistyy kovaa vauhtia.

– Tosin aina vähän harmittaa olla osa jotain massaliikettä. Ruuanlaittohan on yksi 2000-luvun isoista trendeistä.

Curling-vanhempi unelmille

Matti sanoo, että hänen elämänsä suuri tragedia on se, ettei hän saanut elää 60-luvulla.

– Mun olisi pitänyt saada kuulua Grateful Deadiin ja kiertää maailmaa eksentrisessä hippipumpussa, jonka soitto oli ­improvisointia ja päättymätöntä haahuilua. Ympärillä päihtyneet hipit hymyilisivät onnellisina, Matti maalailee.

Pepe & Saimaa on kuitenkin jo melko lähellä sitä, ja Matin unelma pääsee nyt ”semisti” toteutumaan. Ruisrockin heinä­kuiselle konsertille on mahtipontisuudessaan vaikea löytää vertailu­kohtaa. Pepen lisäksi lavalla nähtiin seitsemän puhaltajaa, kymmenen jousi­soittajaa, kaksi kosketinsoittajaa, kaksi rumpalia, neljä kitaristia, basisti, perkussionisti ja lähes neljänkymmenen hengen sekakuoro. Huvilateltassa nähtiin saman­moinen spektaakkeli.

Harva on edes huomannut, että lavalla on ollut mukana kitaristina myös Matti. Hän pitää mielellään matalaa profiilia, ja melkein kaikki haastattelut levyn tiimoiltakin on antanut Pepe.

Suosiosta huolimatta Pepen ja Saimaan yhteistyö jäi lyhyeksi, sillä alku­peräisistä suunnitelmista poiketen tiet erkanivat Huvila-keikan jälkeen.

– Yhteisiä keikkoja Pepen kanssa ei enää tule. Pepe haluaa keikkailla pienemmällä kokoonpanolla, käytännön syistä.

Projekti kuitenkin aktivoi Saimaan.

– Meillä on kova into jatkaa keskenämme suurien soundiensa kanssa.

Kiirettä suunnitelmien toteuttamiseen ei ole. Syksylle Matilla on jonossa muita tuotanto- ja sävellystöitä. Pöytälaatikkosinfonian jatko-osa on varma, mutta sen julkaisuun voi mennä toiset kymmenen vuotta.

– Olen oppinut, että omiin unelmiin kannattaa uskoa, mutta niiden eteen ei tarvitse koko ajan tehdä hirveästi töitä. Riittää, että huolehtii, ettei mikään tule unelman esteeksi. Kutsun sitä curling-vanhemmuudeksi omille unelmille. Musta se on hyvä filosofia.

Lue myös:

Yhteiskeikoille loppu: Pepe Willbergin ja Saimaan tiet eroavat

Pepe Willberg jättisuosiostaan: "Olen odottanut tätä 52 vuotta"

Pepe Willbergin uusin albumi on pähkähullu teos

Matti Mikkola

■ Vuonna 1976 syntynyt muusikko, säveltäjä ja tuottaja.
■ Säveltänyt ja tuottanut Pepe & Saimaa -levyn kappaleet. Soittaa Saimaassa kitaraa.
■ Tuli tunnetuksi Tehosekoitin-yhtyeen kitaristina ja pääasiallisena biisientekijänä.
■ 2010-luvulla Mikkola on tuottanut useiden ­kotimaisten artistien albumeita ja kappaleita.
■ Kotoisin Lahdesta. Asuu Helsingin keskustassa ­yhdessä vaimonsa kanssa. Harrastaa ruuanlaittoa.

Iltalehden mukaan muusikkopari Paula Vesala ja Lauri Ylönen ovat kertoneet eroavansa 12 yhteisen vuoden jälkeen.

Paula Vesala ja Lauri Ylönen ilmoittivat avioerostaan Iltalehdelle toimittamassaan viestissä.

Heidän mukaansa eropäätös on surullinen, mutta vääjäämätön.

– Eroon ei liity mitään draamaa tai yllättäviä käänteitä, vaan pitkä parisuhde tuli päätökseensä.

”Eroon ei liity mitään draamaa tai yllättäviä käänteitä.”

– Asia olisi joka tapauksessa tullut julki, joten halusimme välttää kaikenlaisia spekulaatioita ja ilmoittaa asiasta itse, pari kertoi viestissään.

Muusikkopariskunta aloitti seurustelunsa 2000-luvun alkuvaiheessa. He avioituvat vuonna 2014, ja heillä on yksi lapsi.

Muusikko–näyttelijä Paula Vesala, 34, muistetaan parhaiten PMMP-yhtyeestä. Hän julkaisi kesäkuussa ensimmäisen soololevynsä. Hän näyttelee pääosaa tällä hetkellä elokuvateattereissa pyörivässä Tyttö nimeltä Varpu -leffassa.

Lauri Ylönen, 37, on puolestaan muusikko, joka tunnetaan The Rasmus -yhtyeestä. Hänet nähdään myös televisiossa omassa televisiosarjassa vuonna 2017.

Lue lisää! Lauri Ylönen saa oman tv-sarjan: suunnittelee luksuskodit perheelleen ja julkkisystävilleen

 

Junon pika-avioliitto Janna Hurmerinnan kanssa päättyi vain puolen vuoden jälkeen, kun Juno jäi kiinni pettämisestä. – Olisihan asian voinut paremminkin hoitaa, hän sanoo.

Räppäri Jon ”Juno” Korhonen, 29, meni viime vuoden elokuussa naimisiin laulaja Janna Hurmerinnan kanssa, mutta jäi kiinni pettämisestä. Helmikuussa, vain puoli vuotta häiden jälkeen, Janna jätti avioeropaperit käräjäoikeuteen.

– En tietenkään ole ylpeä teoistani, olisihan asian voinut paremminkin hoitaa. Kai se oli sen hetkisen Jonin tapa ratkaista joitain juttuja. En sano olevani sitoutumiskammoinen, mutta elämän mittapuulla olen vielä aika nuori. En silti voi tapahtuneelle enää mitään, se on ollutta ja mennyttä, Juno sanoo.

Avioero ja pettämiskohu nousivat näyttävästi otsikoihin. Muun muassa laulaja Jannika B jakoi somessa avoimen viestin, jossa luki: ”Vitun Juno”.

– Se oli hänen mielipiteensä ja ymmärrän sen. Varmaan moni muukin on kelannut niin. Kyllä minua kiinnostaa, mitä muut minusta ovat mieltä, mutta en voi antaa sen liikaa vaikuttaa. Ne, jotka haluavat tehdä omat päätelmänsä minusta, tekevät ne ilman hyväksyntäänikin.

 


Janna Hurmerinta haki avioeroa Junosta puolen vuoden avioliiton jälkeen. Kuva: Sanoma-arkisto
Janna Hurmerinta haki avioeroa Junosta puolen vuoden avioliiton jälkeen. Kuva: Sanoma-arkisto

 

– Voi olla, että ajattelen tekemisistäni eri tavalla vuoden päästä, kun tästä kaikesta on kulunut enemmän aikaa. Nyt asia on vielä itselleni vähän liian tuore käsiteltäväksi.

Ensimmäinen leffarooli

Työrintamalla Junolle kuuluu uutta, sillä hän näyttelee pääroolissa Antti J. Jokisen ohjaamassa Pahan kukat -elokuvassa. Leffa kertoo syrjäytyneiden nuorten lähiöelämästä väkivallan ja päihteiden keskellä. Junon roolihahmo haaveilee paremmasta huomisesta, mutta sortuu yhä uudestaan huumeisiin.

Pahan kukissa Juno tekee ensimmäisen roolityönsä. Siinä ja Junon yksityiselämässä on nähtävissä tiettyjä yhtäläisyyksiä.

– Mielikuva minusta on, että olen maahanmuuttajan näköinen pilveä polttava tyyppi. Kaipa jengi pitää minua pahana poikana, mutta mielestäni olen aika kiltti. Olen vain ihminen, teen virheitä.

Miltä Junosta tuntui tulla itse nuorena isäksi? Miten hän kommentoi rötöstelyjään? Koko haastattelu Me Naisten numerossa 39/2016.

Heidi Sohlberg käy läpi rankkoja rintasyöpähoitoja, mutta positiivisesta asenteestaan hän ei tingi. Puoliso tukee hengessä mukana. 

Heidi Sohlbergin, 35, huumori ei ole vakavan sairauden takia muuttunut. Tänään hän heittää herjaa rintasyöpähoitojen aiheuttamasta kaljustaan. Siitä, miten aamuisin voi nukkua pidempään, kun aikaa ei mene hiustenlaittoon. Tai miten kukaan ei huomaa vyötärölle ilmestyneitä jenkkakahvoja, kun kaikki kuitenkin tuijottavat kaljua.

– Kyllä minäkin itken ja surkuttelen, mutta minulle ei ole tyypillistä jäädä synkistelemään. Saan hirveästi energiaa positiivisuudesta, avoimuudesta ja huumorista.

Heidi on somessa kertonut aktiivisesti tekemisistään ja fiiliksistään – niin hyvinä kuin huonoina päivinä.  Puuhakkuus ja pilke silmäkulmassa ovat vain hänen tapansa sairastaa.

”Tunsin huonoa omaatuntoa, että voin niin hyvin.”

– Jossain vaiheessa tunsin huonoa omaatuntoa, että voin niin hyvin. Päätin kuitenkin olla sen verran itsekäs, että nautin hyvistä päivistäni ja jaan kokemukseni. Voisinpa antaa jokaiselle syöpäsairaalle samanlaisen voimahalin.

Läheiset mukaan syöpämatkalle

Heidille oli heti selvää kertoa sairaudestaan kaikille. Ensin aviomies Niklas Sohlbergille, sitten isä Juha Willmanille, ystäville ja lopulta julkisesti.

Heidin läheisten kesken sairaudesta on tullut yhteinen ja lähentävä kokemus. Heidi uskoo, että perheen miesväki on käynyt läpi pelkoja mielessään – varsinkin Juha-isä, joka jo menetti vaimonsa samalle sairaudelle.

Aviomiestään Heidi kuvailee perheensä järjen ääneksi.

–Nikke on asennoitunut tilanteeseen fiksusti ja sanoo, etteihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin parantua.

Sohlbergien perheenjäsenistä ja ystävistä muodostui nopeasti laaja turvaverkko, joka auttaa arjen pyörittämisessä.

–Tuntuu, että ystävien välittäminen vain korostuu vakavissa paikoissa. Rakkautta osoitetaan silloin voimakkaammin.

Lue Heidin koko haastattelu Me Naisten numerosta 39/2016.

Ruotsin kieli selvisi viiden parhaan joukkoon. Äänestä omaa suosikkiasi!

Brittilehti Independent uutisoi tuoreesta kyselystä, joka selvitti, mikä eurooppalainen kieli on puhuttuna kaikkein puoleensavetävin.

Kyselyyn vastasi 1 000 ihmistä, ja sen suoritti deittisivusto Happn.

Voittoon kiiri italia, joka keräsi neljäsosan äänistä. Ranskan kieli tuli täpärästi hopealle vain kaksi prosenttia pienemmällä äänisaalilla. Suomen naapureista ruotsin ja venäjän kieli selvisivät Top 10 -joukkoon.

Näin kielet sijoittuivat kyselyssä:

  1. italia (25 prosenttia)
  2. ranska (23 prosenttia)
  3. irlanti (19 prosenttia)
  4. espanja (16 prosenttia)
  5. ruotsi (5 prosenttia)
  6. venäjä (4 prosenttia)
  7. portugali (2 prosenttia)
  8. saksa (1 prosentti)
  9. hollanti (1 prosentti)
  10. kreikka (1 prosentti)

Äänestä suosikkiasi!

Euroopan voi mieltää monella tavalla. Valitsimme äänestykseen Euroopan unionin 24 virallista kieltä. Mikä kieli on sinun mielestäsi EU:n seksikkäin?

Mikä eurooppalainen kieli on mielestäsi viehättävin?