Paula Koivuniemen kokema äitiys 1970-luvulla oli aivan erilaista kuin hänen ystävänsä Merja Larivaaran. "Kun Toni syntyi, olin vain 22-vuotias. Tuntuu, että äitiys jäi minulta jollain tapaa kokematta", Paula kertoi vuonna 2008.

Sydänystävät Paula Koivuniemi ja Merja Larivaara kertoivat Me Naisten haastattelussa vuonna 2008, miten aikuisiällä solmittu ystävyys toimii kotona ja kulisseissa. – Kaverin apuun voi luottaa aina, oli tilanne, mikä tahansa.

Kuka hakee Aarnen lentokentältä? Minä voisin ajaa, jos tarvitsette
apua. Entä mitä pojat tykkäsivät niistä New York -paidoista, jotka toin tuliaisiksi? Paula Koivuniemi kyselee Merja Larivaaran lasten
perään.

Kun ystävättäret tapaavat lounaalla, puhe kääntyy hetkessä Merjan lapsikatraaseen. Merja on herännyt ennen aamukuutta keittämään puuroa pesueelleen, Paula taas nukkunut pitkään ja äsken vasta lähtenyt aamukahvinsa ääreltä.

Neljän lapsen äidin ja sinkun päivärytmit kulkevat eri tahtiin, mutta
tässä ystävyydessä se on vain plussaa.

– Juuri erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi pystymme auttamaan
toisiamme. Kaveri tulee heti hätiin, jos toinen on pulassa.

Ei mikään varamummo

Paula on säännöllinen vieras Merjan ja Kari-Pekka Toivosen perheen luona Porvoossa. Helsingin keskustassa asuvalle laulajattarelle ystäväperheen kotitalo maaseudulla on kuin kadotettu idylli, pakopaikka hektisen arjen keskellä.

– Pyrähdän usein Porvooseen autollani. Ilmapiiri siellä on mahtava,
unohdan stressin ja paineet ja rauhoitun täysin. Monesti siellä on pöytä katettuna, Merja on tehnyt hienon salaatin ja leiponut ihanan piirakan. Sitten jutellaan ja syödään.

Toista on Paulan luona: jääkaapissa on vain sampanjaa ja juustoa, ja yleensä vieraiden on paras tuoda omat syötävät mukanaan. Keittiö ei Paulan paikka.

– Rakastan Merjan perhettä ja haluan kuulua siihen juttuun. Ihailen heidän tapaansa elää. Merja on uskomaton ihminen, hänellä on kaikki langat käsissään. On koti, lapset, mies, ura ja ystävät.

Myös Merjan lapset Meeri, Aarne, Akusti ja Aatos, ovat Paulalle läheisiä ja tärkeitä. Akustin päiväkodissa helmistä väkertämä ystävänpäiväsydän on löytänyt arvoisensa paikan Paulan pianon päältä. Pienimpien vierailu saa hymyn nousemaan silmiin asti.

– Ensitöikseen pojat kysyivät minulta askalteluvälineitä, eikä minulla ole
mitään sellaisia askaltelujuttuja! Täytyy pian hankkia tarvikkeita heitä varten ja pieni pöytä, jonka voi ottaa esille, kun pojat tulevat, Paula suunnittelee ja imitoi pikkuisten puhetapaa.

Paulalle lapset ovat lahjomatonta ja vilpitöntä seuraa, joita ei kiinnosta
läheisen aikuisen tai hoitajansa julkkisarvo. Hän ei liioin ole lapsille mikään varamummo vaan pelkkä Paula vain.

– Eivät lapset tiedä, kuka Paula Koivuniemi on muulle maailmalle. He rakastavat häntä omana itsenään. Lasten ja ystävien seurassa hienointa on juuri se, että tulee varmasti kohdelluksi juuri sellaisena kuin on. Lähipiiri pitää huolta silloinkin, kun työssä tulee takkiin tai elämässä on epäonnea, Merja sanoo.

Erilainen äitiys

Paula on itsekin äiti: jo aikuinen poika Toni seurasi vanhempiensa jalanjälkiä ja on ammatiltaan muusikko. Paulan 1970-luvulla kokema äitiys oli kuitenkin aivan erilaista kuin ystävättären tänään.

Paula lähti keikoille jo kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Vauvan oli kuljettava mukana reissuilla, sillä myös lapsen isä soitti samassa bändissä. Kun muusikkopariesiintyi ravintoloissa, Paula pyysi henkilökuntaa tarkistamaan keikan aikana, oliko poika herännyt takahuoneessa.

– Olin niin nuori silloin, vain 22-vuotias. Tuntuu, että äitiys jäi minulta
jollain tapaa kokematta. Jos jonkin kohdan eläisin toisin, niin ehkä äitiyteni alun. On kuitenkin hienoa, että nyt minulla on jo aikuinen poika, jonka kanssa voimme olla kavereita.

Merjan vanhimpien lasten kanssa Paulalle on jo ehtinyt kehkeytyä hauskoja perinteitä. Kerran vuodessa kolmikko esimerkiksi tekee retken Helsinkiin Linnanmäelle. Automatkalla on aikaa jutella, perillä heilutaan härveleissä ja lopuksi käydään syömässä.

– Isoilla lapsilla on omat juttunsa Paulan kanssa, ja pienimmillä omansa.
Pidän tärkeänä, että lapsilla on ympärillään turvallisia aikuisia, joiden seurassa he saavat harjoitella elämää irti omasta perheestään. Arvostan myös sitä, että tietyt asiat toistuvat ja pysyvät, lapsille muodostuu perinteitä. Niiden tärkeys korostuu nykyään, kun kaikki vain tuntuvat hoitavan asioita omillaan, muista piittaamatta, Merja pohtii.

Tyttöjen kesken

Paula ja Merja tutustuivat 1990-luvun alussa, kun meikkitaiteilija Raili Hulkkonen esitteli heidät toisilleen. Merja oli juuri tehnyt hienon roolin elokuvassa Kaivo ja eli intensiivistä työvaihetta.

Kun Paulallakin pukkasi keikkoja 150 esiintymisen vuosivauhdilla, ystävyys joutui odottelemaan taustalla.

– Tuohon aikaan minulla ei ollut muuta kuin työ. Seurasin laajasti klassista
ja kevyttä musiikkia ja olin käynyt Paulankin keikalla. Teattereissa istuin
harva se ilta, Merja muistelee.

Merjan oli pakko vähentää töitään, kun hän perusti oman perheen. Vasta
silloin naisten ystävyydellekin löytyi enemmän aikaa.

– Kyllä sitä omanlaisensa ihmisen heti tunnisti. Aika pian aloimme puhua,
mitä voisimme tehdä yhdessä, miten yhdistää kummankin ammattitaito,
Merja kertaa.

Yhteinen ja molemmille mieluinen sekä tärkeä produktio Naiset ensin
valmistui viimein vuonna 2002.

Taiteilijanaiset ovat myös toistensa faneja ja käyvät katsomassa toistensa
näytelmiä ja konsertteja. Edelliskerralla Merja lähti yhdessä lapsuudenystävänsä kanssa Paulan konserttiin Ouluun ja biletti yleisön seassa kuin teini. Toisinaan hän poikkeaa Helsinkiin yökylään Paulan luo.

– Eikä me silloin kotona notkuta. Kyllä me lähdemme pyörähtämään jossain, minäkin kun käyn juhlimassa tosi harvoin. Ainakin menemme ulos syömään ja sitten ehkä kurkistamme varoen jonnekin jatkopaikkaan, Paula nauraa.

– Tosin Paulan seurassa on kuin lähtisi kärpäspaperin kanssa liikenteeseen, Merja jatkaa.

– Älä nyt yritä yhtään! Vaikka onhan se kivaa, kun päät kääntyvät, Paula
myöntää.

– On tärkeää, että meillä on myös ihan omia hetkiä, jolloin voimme rauhassa vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia ilman mitään härdelliä ympärillämme, Merja sanoo.

Kun Paula täytti 60 vuotta, hän ei halunnut viettää merkkipäivää
vaan matkusti kahden ystävättärensä kanssa Pariisiin. Railin ja Merjan kanssa vietetty pitkä viikonloppu oli täynnä yllätyksiä aina Paulalle varatusta omasta autonkuljettajasta alkaen.

Myöhemmin kolmikko meni katsomaan ravintolashow’ta, mutta kesken
kaiken valokeila kohdistettiin yleisössä istuvaan Paulaan, ja koko sali nousi laulamaan onnittelulaulua päivänsankarille. Kotimatkalleen naiset pukeutuivat hienoimpiinsa, ja Paula sai kutreilleen kruunun.

– Kun jengi vähän ihmetteli lentokentällä, kerroin olevani Miss Universum
vuosimallia 1974.

Tunteet julki

Paulan ja Merjan mukaan ystävyyden ykkösasioita ovat luotettavuus ja avunanto. Se, että kaveri on heti valmis auttamaan, puolin ja toisin.

Tyypillinen tapaus sattui pari vuotta sitten, kun Paulan keikkapaikaksi paljastui tila, jonne ei mahtunut bändiä eikä pianoa. Vaikka Merja oli synnyttänyt kuopuksensa vain pari viikkoa aiemmin, hän riensi hätiin haitareineen. Yleisö oli show’sta haltioissaan, ja juuri ennen keikkaa syötetty vauvakin tuhisi tyytyväisenä Paulan managerin hoivissa.
Paula puolestaan jelppii Merjaa lastenvahtina ja kuljetusapuna.

– Paula jos joku, on auttamishalussaan aina hereillä. Tarvitsee tuskin edes
kysyä, ja hän on jo hoitanut puolet kaikesta. Hän osoittaa ystävänä uskomatonta luotettavuutta, välittämistä ja huolenpitoa, Merja kuvailee.

Paulan ja Merjan ikäerolla ei ole ollut merkitystä heidän ystävyyssuhteessaan. Paula ei ole ollut Merjalle äiti- eikä opettajahahmo.
Kun ystävät aikoinaan harjoittelivat yhteistä show’taan, Paula jännitti,
miten hän selviäisi puheosuuksistaan, eihän hänellä ollut näyttelijän
ammattitaitoa.

Merjan antama kannustus herätti kuitenkin itseluottamuksen ja
lavalla Paula rupatteli kuin vanha tekijä.

– Toisen kunnioitus, kuunteleminen ja tilan antaminen ovat oleellisia asioita ystävyydessä ja työssä. Tuemme toisiamme vuorotellen, Merja sanoo.

– Huomisissa kiertuemainosten kuvauksissa Paula on taas kuin pikkutyttö, kipsuttelee korkokengissään ja kyselee, miten olla. Siellä hän luottaa ohjaukseeni, kun sanon, miten tehdään ja että otetaanpas rauhallisesti. Mutta kun hän sitten esiintyessään sytyttää ne paulakoivuniemi-valonsa, sen tilanteen edessä minä voin vain kumarrella.

Naisten mukaan aikuisiällä solmitut ystävyyssuhteet ovat usein realistisempia kuin nuoruuden suhteet. Ajan rajallisuuden ymmärtää paremmin eikä asioista tehdä liian monimutkaisia. Paula ja
Merja eivät tunne toistensa kaikkia elämänvaiheita, mutta he ovat toisilleen läsnä nyt tässä hetkessä. Molemmilla on myös lapsuudenystävänsä, joiden kanssa voi jakaa eri asiat. Tärkeät muistot voivat syntyä milloin vain, kunhan on ihmissuhteissaan avoin.

– Kun menetin hyvin läheisen mummoni, mietin, että hän varmasti tiesi,
mitä kaikkea tunsin häntä kohtaan. Samoin uskon, että tässäkin ystävyyssuhteessa katseita, halauksia ja sanoja on matkan varrella jaettu niin paljon, ettei ole jäänyt epäselväksi, mitä toisistamme ajattelemme, Merja sanoo.

Tahti jatkuu Merjalla ja Paulalla on takanaan pitkä ja näyttävä ura. Kumpikin taiteilija on tahollaan arvostettu ammattilainen ja onnistunut uudistumaan ja tekemään monipuolisia ja yllättäviäkin töitä.

Viiden vuoden tauon jälkeen juurilleen Helsingin Kaupunginteatteriin
palannut Merja nauttii jälleen täysillä teatterin tekemisestä.

– Kaupunginteatteri on minulle unelmatyöpaikka. Olen saanut työskennellä siellä haluamallani tavalla ja ottaa myös perheeni huomioon.

Paulan yhteistyö rokkareiden kanssa sekä suosio underground- ja homopiireissä ovat herättäneet huomiota ja tuoneet kestotähdelle uusia kuulijoita.

Myös Merja aikoo tahkota muutamia Paulan festarikeikkoja lastensa kanssa.

– Kaksi vanhintani ovat nyt festari-iässä. Heidän kanssaan minäkin voin nyt aloittaa festarielämän, josta en nuorena oikein päässyt jyvälle, Merja innostuu.

– Ja hei, lapsethan voivat tulla minun kyydissä. Kiepsautetaan autolla sinne, heitän keikan ja ajellaan yhdessä takaisin himaan, Paula ehdottaa.

Lue myös:

Paula Koivuniemi kaahailuistaan: "Olen ajanut kuolemaa halveksien"

Tästä asiasta Paula Koivuniemi kärsi vuosia

Paula Koivuniemi: ”En ole käynyt kasvoleikkauksessa”

Paula Koivuniemi Ilkka Kanervasta: "Pidämme toisistamme huolta"

Paula Koivuniemi vuonna 1997: "Hannu antaa virtaa"

Kun laulaja Erin Anttilalla ei vielä ollut lapsia, niiden hankkimisesta udeltiin häneltä toistuvasti. – Inhoan normeja, joiden mukaan ihmisten pitäisi elää.

Erin Anttilan, 39, lounashetki ei tyssää tähän välikohtaukseen:

Pitkään, vaaleaan hiukseen on takertunut hyppysellinen kosteaa kuskusia, kun laulaja nykii sitä irti salaattiannoksestaan.

Erinin ilme tuskin värähtää.

– Ei mitään hätää, hän sanoo, tiputtaa suortuvan pöydälle ja jatkaa tyynesti salaattinsa haarukoimista helsinkiläisessä kahvilassa.

Sitten laulajaa alkaa naurattaa. Mieleen tulee pari ystävää, joista toinen säikkyy jo nähdessään puhdistamattoman hiusharjan.

– Ja se toinen olisi lähtenyt kiljuen tästä pöydästä, Erin kikattaa.

Hyvähän siinä on naureskella, kun ei itse kärsi edes hämähäkkikammosta.

– Taidan olla jotenkin antineuroottinen, Erin heittää.

– Kerran vastasin erityisherkkyystestiin. Yksikään sen aihe ei häirinnyt minua; ei meteli, eivät hajut. Hyvä, etten saanut testistä miinuspisteitä.

Samanlainen rentous on kuulunut Erinin luonteenpiirteisiin aina. Hänen äitinsä pani sen merkille jo, kun Erin oli pikkutyttö: lapsi ei hermostunut tai suuttunut edes silloin, kun olisi ollut syytä.

Erin selittää levollisuuttaan iltatähden osallaan; kolme vanhempaa sisarusta olivat jo pedanneet kaiken valmiiksi.

Aikuistuessa huolettomuus on jalostunut tietoiseksi elämänasenteeksi ja luottavaisuudeksi, että elämä kyllä järjestää.

– Jos satun hävittämään lompakkoni, menee kolme päivää ennen kuin alan toden teolla etsiä sitä. Jossainhan se kukkaro on, Erin kuvailee.

Tai niin kuin viimeksi, kun laulaja kadotti kalliit kuulokkeensa. Aluksi hän kyseli niiden perään studiolla ja kuukauden päästä penkoi hyllynsä työhuoneella ja kotitalon kellarissa, paikoissa, joissa yleensä tekee musiikkihommiaan.

Kun luurit lopulta löytyivät perheen toisesta autosta, nätisti siitä etupenkiltä, Erin saattoi todeta, että hermoilu olisikin ollut aivan turhaa.

– Sanon aina, etten ole perfektionisti, keskityn vain olennaiseen.

Raskas huolettomuus

Lungius on varmasti terveellisempää kuin stressaaminen, ja hyvä esimerkki myös Erinin ja muusikko Vesa Anttilan 3- ja 1-vuotiaille pojille. Mutta kaikki eivät siitä tykkää.

– Olen huomannut, ettei huolettomuuteni aina ole reilua muille. On raskasta olla tällaisen ihmisen lähipiirissä varsinkin, kun kaikki päätökset riippuvat minusta.

Erinin mukaan parhaat laulunaiheet löytyvät tavallisesta arjesta. ”En halua, ttä elämäni olisi pelkkää musahössötystä. Olen tosi iloinen, että minulla on muutakin.” Kuva Jouni Harala.
Erinin mukaan parhaat laulunaiheet löytyvät tavallisesta arjesta. ”En halua, ttä elämäni olisi pelkkää musahössötystä. Olen tosi iloinen, että minulla on muutakin.” Kuva Jouni Harala.

Rauhallisesti Erin on myös päätöksissään. Mieluiten hän antaisi asioille aikaa ja ratkaisujen syntyä omalla painollaan.

– Siksikin olen maailman huonoin johtaja. Olen saanut siitä palautetta niiltä, jotka joutuvat stressaamaan asioista puolestani.

Niin kävi nyt, kun Erin alkoi olla loppusuoralla kolmannen soololevynsä Seli selin tekemisessä. Projekti oli tarkoittanut muutaman kuukauden irrottautumista kaikista muista velvollisuuksista. Sillä aikaa päätökset esimerkiksi julkaisuun ja tulevaan kiertueeseen liittyvistä kysymyksistä pakkautuivat jonoksi. Suma kysyjiä ja palavereita odotti Erinin vastauksia.

”On loputon suo yrittää pitää kaikki tyytyväisinä.”

Paine oli sitä luokkaa, että heti levytyksen päätyttyä Erin järjesti palaveripäivän eräälle lauantaille omaan kotiinsa. Huoli kasautuneista asioista purkautui itkuna kesken kokouksen.

– On loputon suo yrittää pitää kaikki tyytyväisinä. En kriiseile juuri mistään, mutta tänä vuonna olen kriiseillyt riittämättömyyden tunteen kanssa. Yhtä aikaa tapahtui liikaa asioita, jotka kaikki olivat minusta kiinni: kesän keikat, levyn teko, konserttien suunnittelu ja pienten lasten hoitaminen, Erin kuvailee ruuhkavuottaan.

Miljoona asiaa mielen päällä alkoi näkyä myöhästelynä ja hajamielisinä välispiikkeinä lavalla.

– Tunnistin, että nyt on väsymystä ilmassa, eikä tilanne voi jatkua näin, Erin sanoo.

– Osaan kuitenkin keventää ajoissa enkä anna kiireen mennä niin pitkälle, että uupuisin. En ole koskaan yrittänyt puskea väkisin yksin.

Niinpä Erin ensimmäistä kertaa soolourallaan palkkasi itselleen managerin. Carla Ahonius on Erinin vanha työkumppani jo vuosien takaa ja tuttu tekijä muun muassa Cheekin, Chisun ja Jenni Vartiaisen taustajoukoissa.

– Mielelläni ulkoistan hommat, jotka eivät ole minusta riippuvaisia. Harrastan samaa ulkoistamista kodinkin pyörittämisessä: turvaudun säännöllisesti siivoojaan ja ruokakassipalveluun. Kenellä pienen lapsen vanhemmalla on joutilasta aikaa?

Lauluja eletystä elämästä

Marraskuussa ilmestyvälle levylle valikoitui yhdeksän uutta kappaletta. Teksteissä kuuluu Erinin tavaramerkki: tarkka tarttuminen arjen yksityiskohtiin.

Sydäntä särkee ilmestyi jo sinkkuna, ja toinen rakkauslaulu Kohta hänen kulkee matkan kirkon ovelta vihkialttarille. Kaikki eroaa -biisissä ”miehet on idareit, muijat väsyneit, kaikki eroaa, mutta älä sä lähde”.

Albumin avaava Seli seli taas kertoo kolmikymppisille naisille tutusta ilmiöstä, kun heiltä aletaan udella lapsen hankkimisesta. Ei siitä ole kauan, kun Erinkin toistuvasti löysi itsensä tilanteista, joissa oli pakotettu selittelemään lapsettomuuttaan.

– Olen diplomaattinen ja kohtelias ja hymyillen yritin puhua itseni pois niistä tilanteista. Kyseleminen tuntui epämiellyttävältä ja loukkaavalta, vaikka lapseton elämäntilanne oli silloin oma valintani eikä millään tavalla ongelma.

Erinillä oli tapana vastata, ettei ollut vielä varma, halusiko äidiksi ylipäätään. Se oli totta ja yleensä paras keskustelun lopettaja.

– Inhoan normeja, joiden mukaan ihmisten pitäisi elää. Varsinkin, jos et näytä täyttävän niitä normeja, aletaan kysellä ja kyseenalaistaa, Erin sanoo.

– Vielä enemmän ärsyynnyin niiden puolesta, joille lapsettomuus on kipeä asia eikä oma valinta. Miten kenelläkään on oikeus noin tökkiä toista henkisesti? Sellainen on supertörkeää.

Vaikka elämäntilanne on jo toinen, aihe oli vasta nyt valmis biisiksi. Erinin lauluille on tyypillistä perustua tosielämän kokemukseen tai kertomukseen, mutta kypsyä hitaasti alitajunnassa.

– Joissain arjen hetkissä saatan ajatella, että parin kolmen vuoden päästä tästä vielä syntyy hyvä biisi.

”Maailma on jo alkanut viestiä, että olen vanha. Mitä helvettiä!”

Normielämän vastakapina

Tulevien vuosien biisiaiheet voivat siis löytyä Erinin tämän päivän arjesta; ruuhkavuosista ja lähestyvästä nelikymppisyydestä. Sitäkin sivuaviin normeihin laulaja on jo törmännyt. Kaikki ”kun olet tuon ikäinen” -viittaukset särähtävät pahasti korvaan.

– Olen vasta 39-vuotias, mutta maailma on jo alkanut viestiä, että olen vanha. Mitä helvettiä! Jokainen tämän ikäinen tietää olevansa parhaassa vedossa, Erin sanoo.

– En ole koskaan miettinyt ikääni tai kriiseillyt siitä. Mutta nyt neljänkympin lähestyessä ulkopuolinen maailma on alkanut kertoa, millainen minun kuuluisi olla, miten pitäisi pukeutua tai millaisia sanavalintoja voin tehdä biiseissäni, hän puuskahtaa.

– Jopa uutta hiustyyliäni on selitetty iälläni. Jestas sentään, tukkani on vaihdellut pikimustasta pitkiin rastoihin, mutta nyt kampaus kuulemma johtuu iästäni.

Ikään liitettäviä normeja Erin ravisteli aiemmassa hitissään Vanha nainen hunningolla, jonka kuusikymppinen päähenkilö nauttii seksuaalisuudestaan yhden illan jutun kanssa. Samoin kappaleessa Kakkukahvit, jonka nainen ottaa paineita siitä, ettei osaa arkiaskareita kuten häneltä odotetaan.

” En mieti muiden ulkonäköä tai lihomista, miksi ottaisin paineita omastakaan? ”

– Ehkä en osaa ajatella ikääntymistä, koska olen aina ollut perheeni vauva ja sisaruksista nuorin, hän miettii.

– Mutta en noudata normeja muissakaan asioissa. Sellainen ajattelu saa minut kapinoimaan ja välittäisi väärää viestiä. En mieti muiden ulkonäköä tai lihomista, miksi ottaisin paineita omastakaan? Se ei ole pätkäkään kiinnostavaa tai tärkeää.

Työkaluna Maija Vilkkumaa

Kaksi edellistä albumiaan Erin kirjoitti suurimmaksi osaksi yksin, mutta tällä kertaa hän kutsui työparikseen Maija Vilkkumaan. Kummallakin on työhuone Grind Studios -yhteisössä Helsingin Kalasatamassa. Kustantamon, studion ja tuottajien lisäksi tiloissa työskentelee liuta eturivin artisteja Stigistä Kasmiriin ja Nopsajalkaan.

– Kirjoittaminen on yksinäistä puurtamista. Tuntuu mahtavalta irrottautua sen keskeltä muiden seuraan kahvitauolle tai koputtaa naapurihuoneen oveen ja kysyä, että mitäs olet tästä mieltä.

Erin kuvailee Maijaa ”työvälineekseen”. Sellaiseksi, jonka kanssa saattoi pallotella ideoita, joka auttoi terävöittämään näkökulmia ja joka rohkaisi kirjoittamaan aina vain henkilökohtaisemmin.

Nyt albumin valmistuttua fiilis on helpottunut ja onnellinen.

– Ratkaisuja tehdessä olen kova jahkailemaan, mutta kun työ on valmis, minun on helppo olla tyytyväinen. Moni kollega ei pysty kuuntelemaan omia biisejään, mutta minä kuuntelen uutta levyäni ihan hulluna ja olen siitä fiiliksissäni. Ajattelen, että kaikkien pitäisi tehdä tällaista musaa!

– Tarjoan aina niin hyvää kuin pystyn tekemään ja olen onnellinen siitä.

Erinille tyytyväisyys omaan työnjälkeen onkin tärkeintä.

– En ole janonnut suurta menestystä, sillä se on jatkuvaa aallokkoa eikä kerro oikeasti mistään. Suosio ei ole se juttu vaan oman vision toteuttaminen, hän sanoo.

– Voi tietysti olla, että ääni muuttuu kellossa, kun kukaan ei enää tule keikoilleni.

Tosin senkin Erin on jo kokenut Nylon Beat -aikoinaan lapsuudenystävänsä Jonna Geagean (ent. Kosonen) kanssa. Nuoruuden bändiuralla oli loppuunmyytyjä keikkoja, mutta sellainenkin, jolle tuli tasan yksi kuulija.

– Jos ympärilläni hermoillaan, että sali täyttyi vain puolilleen, muistutan, että siellä oli kuitenkin tosi monta kuulijaa. Olen nähnyt jo niin paljon, että osaan olla iloinen puolikkaastakin.

Kolmas levy merkitsee Erinille yhden etapin saavuttamista. Soolouransa alussa hänellä oli suunnitelma, millaiset kolme levyä hän tekisi. Seuraavista ei sitten olekaan mitään hajua.

– En oikein osaa tehdä pitkäkestoisia urasuunnitelmia. Joskus asetin tavoitteekseni opetella soittamaan kitaraa seuraavan viiden vuoden aikana. No, enpä opetellut, Erin pyrskähtää nauruun.

– Oikeat ratkaisut eivät tule pakottamalla.

Unohdetut lahjat

Jo ennen uuden albumin ilmestymistä Erin bändeineen lähtee konserttikiertueelle. Laulaja on siitä täpinöissään, vaikka keikkailu merkitseekin poissaoloa kotoa. Lapset eivät kierrä mukana kaikilla keikoilla, mutta puoliso kyllä: Vesa on soittanut Erinin bändissä jo Nylon Beatin ajoilta.

– Bändi on minulle kuin toinen perhe ja henkinen koti. Uskon, että yhteen hiileen puhaltaminen kuuluu soitossakin, Erin sanoo ja kuulostaa kiitolliselta.

Muusikon työssä on myös se loistava puoli, että keikkailuun voi yhdistää hauskanpidon, johon pienten lasten vanhemmilla harvoin on aikaa.

– On luksusta istahtaa viinilasilliselle keikan jälkeen. Olisi siihen mahdollisuus kotoakin, mutta en tunne tarvetta lähteä.

Erin valahtaa noloksi kertoessaan saamistaan lahjakorteista, jotka vanhentuneet käyttämättöminä. On kauneushoitoa, hierontaa, ravintolalahjoja ja raakasuklaakurssia sekä liput Mariah Careyn konserttiin, jonne Erin ja Vesa unohtivat mennä.

– Ystävät ovat olleet älyttömän ihania hankkiessaan tällaisia lahjoja, mutta että juuri sinä vuonna, kun minulla ei ole ollut mitään jakoa ehtiä niihin!

Anttiloiden työarki pyörii tutun turvaverkoston avulla. Erinin äiti ja sisarukset perheineen asuvat viidensadan metrin säteellä samassa naapurustossa Itä-Helsingissä, ja ystävät lapsineen ovat usein seurana.

Hekin tietävät, ettei Anttiloilla nipoteta. Viimeksi Erin kuunteli, kun ystävä oli laskemassa lapsikatrasta pihalle.

– Hän oli sanomassa, ettei ulos pidä mennä ilman kenkiä, mutta keskeytti sitten ja mutisi itsekseen: ’paitsi että täällä varmaan saa’.

Erin Anttila
  • Helsinkiläinen laulaja, lauluntekijä syntyi 2.7.1977.
  • Asuu lapsuuden-maisemissaan Itä-Helsingissä muusikkomiehensä Vesa Anttilan sekä 3- ja 1-vuotiaiden poikien kanssa.
  • Erinin äiti on puoliksi irlantilainen, ja Erin aloitti koulunsa Irlannissa viisivuotiaana. Myös Anttiloiden lapset kasvavat kaksikielisiksi.
  • Julkaisee marraskuussa kolmannen soololevynsä Seli seli. Konserttikiertue alkaa Jyväskylästä 30.9.
  • Aloitti uransa 17-vuotiaana Nylon Beatissa.
  • Mukana Vain elämää -kaudella 2012.

Näyttelijä Renée Zellweger tarvitsi kuuden vuoden tauon työstään ja Bridget Jones -elokuvia seuranneesta humusta. Nyt hän palaa tuttuun rooliinsa – ehkä liian täydellisenä?

Näyttelijä Renée Zellwegerin kasvot ovat kuin kohujulkkis Kim Kardashianin takalisto: molempien muodonmuutoksia on seurattu viime vuosina ilmiöiksi asti.

Renéen rumba alkoi lokakuussa 2014, kun hän pitkän julkisuustauon jälkeen asteli Elle-lehden kutsuille Hollywoodissa. Bridget Jones -elokuvista, Jerry Maguiresta, Chicagosta ja Nurse Bettystä muistettu näyttelijä näytti jotenkin kovin erilaiselta, lähes tunnistamattomalta. Pian plastiikkakirurgit ja kauneusammattilaiset hälytettiin arvioimaan, mitä tähden kasvoille oli voitu tehdä: ”Botoxia! Kauneusleikkauksia! Kasvojenkohotuksia!”

Vaikka kauneusoperaatiot ovat ikärasistisessa Hollywoodissa arkipäivää, naisten sankarina pidetyltä Renéeltä sellaisia ei osattu odottaa.

Lopulta näyttelijä vastasi hälyyn kirjoittamalla vastineen People-lehteen.

– Olen iloinen, että ihmiset ajattelevat minun näyttävän erilaiselta. Vietän erilaista, onnellista ja palkitsevampaa elämää ja olen vain innoissani, jos se näkyy.

Tutkimusretkiä

Nyt Renéen, 47, tuo esille kolmas Bridget Jones -elokuva.

Edellisestä elokuvaroolista on kuusi vuotta, kauneuskohusta kaksi, mutta kiinnostus tähden muotoihin ei ole hiipunut – eikä Renéen tympääntyminen koko kohuun.

”En ole koskaan pitänyt naisen kypsymistä negatiivisena asiana.”

– En ole koskaan pitänyt naisen kypsymistä negatiivisena asiana. En ole pitänyt negatiivisena sitäkään, kun nainen on löytänyt itsestään vahvemman puolen. Miksi me silti keskustelemme naisten ulkonäöstä? Miksi arvostamme kauneutta enemmän kuin vaikuttamista? Renée ihmetteli The Hollywood Reporterin haastattelussa elokuun lopussa.

Renée uuden elokuvansa ensi-illassa puolisonsa Doylen kanssa. Opiskeluvuosien tutut alkoivat seurustella neljä vuotta sitten. Kuva MV Photos.
Renée uuden elokuvansa ensi-illassa puolisonsa Doylen kanssa. Opiskeluvuosien tutut alkoivat seurustella neljä vuotta sitten. Kuva MV Photos.

Kuuden vuoden sapattinsa aikana Renée piti taukoa näyttelijäntyöstä, johon hän oli kadottanut palonsa. Jatkuvasti vaihtuvien kuvauspaikkojen sijaan hän vetäytyi merenrantakotiinsa Hamptoniin, maatilalleen Connecticutiin sekä kolmanteen kotiinsa Kalifornian Santa Barbaraan.

Renée matkusteli Thaimaassa ja Kambodžassa ja oli mukana hyväntekeväisyystyössä järjestössä, jonka hänen ystävänsä oli perustanut Liberiaan.

Oscar-palkittu näyttelijä osallistui myös käsikirjoituskursseille Kalifornian yliopistossa. Hänen ja hänen opettajansa kehittelemän tv-sarjan pilotti ostettiin myöhemmin Lifetime-kanavalle. Jos Renéen toiveet toteutuvat, hänestä kuullaan jatkossa enemmän kirjoittajana kuin näyttelijänä.

Välivuosiensa aikana Renée myös löysi rakkauden. Se on jo nyt kestänyt pidempään kuin näyttelijän aiemmat romanssit, kihlaukset tai avioliitto. Miesystävä, kitaristi Doyle Bramhall II, 47, oli tuttu opiskeluvuosilta Teksasista, ja kun pari kohtasi uudelleen vuonna 2012, yhteinen sävel löytyi helposti.

– Halusin kasvaa. Jos ei tee tutkimusretkiä, sitä havahtuu 20 vuoden päästä ja huomaa opettelevansa uusia asioita vain jotain roolia varten, Renée selitti välivuosiaan The Hollywood Reporterille.

Ja kuka onkaan isä?

Uudessa elokuvassa Bridget Jones on 42-vuotias, kummitäti ties monelle ystäviensä lapselle – ja taas kerran solmussa rakkauselämässään kahden miehen välissä. Colin Firthin esittämä vanha suola Mark Darcy sekä Patrick Dempseyn näyttelemä uusi jenkki-ihastus Jack voivat kumpikin olla Bridgetin esikoisen isiä. Elokuvalle kirjoitettiin kolme erilaista loppuratkaisua, ja vielä ennen ensi-iltaa näyttelijät vakuuttivat tietämättömyyttään siitä, miten filmi päättyisi.

Rooliinsa Renée valmistautui tälläkin kertaa huolellisesti. Kun hänet 32-vuotiaana valittiin Bridget Jonesiksi, ura-, ulkonäkö- ja puolisopaineissa kompastelevaksi lontoolaissinkuksi, hän opiskeli brittiaksentin, pestautui Bridgetin tapaan töihin kirjakustantamoon ja lihoi yli kymmenen kiloa näyttääkseen sohvaan unohtuneelta sipsien syöjältä.

Samalla otteella hän nytkin lähestyi roolinaistaan, joka tällä kertaa työskentelee television uutistuottajana ja huomaa yhtäkkiä olevansa raskaana. Renée seurasi englantilaisen aamu-tv:n tuottajaa työssään, tuijotti synnytysvideoita ja haastatteli kätilöitä.

Patrick Dempsey (kesk.) tuki Renéetä tämän kauneuskohussa. ”Hänen ei kuuluisi joutua tuollaiseen syyniin. Hollywood osaa olla julma, ja naisille se on aina pahempi.”
Patrick Dempsey (kesk.) tuki Renéetä tämän kauneuskohussa. ”Hänen ei kuuluisi joutua tuollaiseen syyniin. Hollywood osaa olla julma, ja naisille se on aina pahempi.”

Renée sanoo, ettei hän epäröinyt hetkeäkään paluutaan rooliin. Hän oli jo alkanut kaivata näyttelemistä ja tunsi kuuluvansa Bridget-perheeseen.

Biljardipallopakarat

Jos Renée kokee kasvaneensa ihmisenä, Bridget Jonesia vuodet eivät ole muuttaneet ihan niin paljon. Nokkeluus ja teräväsanaisuus ovat yhä läsnä, mutta niin ovat myös kohellus ja kompurointi sekä ikuinen sen oikean etsintä. Niihin piirteisiin fanit alun perin ihastuivat, ja samoista syistä Renéekin on sanonut rakastavansa roolihahmoaan.

– Bridget tekee epätäydellisyydestä hyväksyttyä.

Bridgetin uusi elämäntilanne löytää samastumispintaa nelikymppisistä naisista, jotka tasapainoilevat lapsettomuuden, yksinäisyyden ja sinkkuuden keskellä. Hahmon luonut kirjailija Helen Fielding uskoo kuitenkin, että Bridget löytää uusia faneja myös nuorista.

– Bridgetillä on jo paljon teini-ikäisiä seuraajia. Toivottavasti hän auttaa heitä muistamaan, että on tärkeämpää olla hyvä ihminen ja hyvä ystävä kuin omistaa luksuskäsilaukku ja biljardipallon muotoiset pakarat, kirjailija on sanonut.

Nähtäväksi jää, miten vanhat fanit suhtautuvat elokuvan Bridgetiin, jonka piirteet alkavat näyttää melkein liian täydellisiltä.

Renée Zellweger
  • Teksasissa 25.4.1969 syntynyt näyttelijä ja tuottaja. Seurustelee kitaristi Doyle Bramhall II:n kanssa.
  • Renéen isä on kotoisin Sveitsistä ja äiti Norjasta.
  • Palaa kolmannen kerran Bridget Jonesin rooliin elokuvassa Bridget Jones’ Baby. Ensi-ilta 16.9.
  • Voittanut yhden Oscarin sekä muun muassa kolme Golden Globea sekä yhden Baftan.

Chisu paljasti Vain elämää -jaksossaan, että Sama nainen kertoo ihmissuhteesta, jossa toinen ymmärtää loputtomiin ja antaa koko ajan anteeksi. 

Luvattu on paljon, rikottu enemmän. Vierelläsi valvon ja kauniina sut nään.

Sä oot se jonka löydän aina uudelleen. Taas tässä oon ja valmis uuteen kierrokseen.

Mä muistan kyllä ne kirosanat ja syyttelyn, anteeksi annan jopa sen pahoinpitelyn.

Näin kuuluvat Chisun Sama nainen -biisin sanat, jonka Anna Puu esitti Chisun Vain elämää -päivänä. Chisu mietti ennen esitystä, että kappale saattaa saada hänet tunnetiloihin.

– Toivottavasti pystyn edes jotenkin kasassa, mutta jos hajoo, niin eihän sekään haittaa. Se on ihan sallittua, Chisu sanoi jaksossa.

”Se oli vain kappale, joka oli kauhean helppo kirjottaa – hirveän totta.”

Näin kävikin, sillä Anna Puu sai akustisella versiollaan Chisun kyyneliin heti ensimmäisessä säkeistössä.

Raju teksti syntyi rankassa elämäntilanteessa

Chisu kertoi jaksossa myös tilanteesta, jolloin hän teki kappaleen.

– Mä muistan, että olin niin huonona. Mä makasin sikiöasennossa sohvalla, että tää on ihan paska, tää on ihan kakkaa koko biisi. Mä en tiiä, miten mä en uskonut siihen ite. Mä luulen, että kaikki käy läpi sellaista, että enhän mä nyt tällaista voi tehdä tai oliks se liian lähellä.

2750553

Jälkeenpäin Chisu on ajatellut, että biisi oli hänelle luonnollinen.

– Se oli vain kappale, joka oli kauhean helppo kirjottaa – hirveän totta.

”Olin tosi väsynyt ja vihainen.”

Lauri Tähkä kysyi Chisulta jaksossa, millainen tämän elämäntilanne oli tuolloin, sillä teksti on raju.

– Se oli sellaista aikaa, että painoin tukka putkella. Mä olin tosi väsynyt, yhtäkkiä tuli julkisuus, ja mä olin vihainen. Tein silloin rajuja biisejä, ja toi oli sen jälkeen sellainen kappale, että olin päässyt tietyn defenssin yli. Ja sitten siinä oli taustalla yksi ihmissuhde, joka oli on-off.

Chisu on kertonut, että hän ottaa biiseihinsä jonkun verran omasta elämästä, mutta käyttää myös värikynää.

Anna Puu kertoi rakastavansa tekstiä, koska siitä välittyy henkilökohtaisuus.

– Mulla on tapana kirjottaa jotain omaa ja pistän sinne sitä värikynää, mutta mä en myöskään tavallaan halua paljastaa sitä, mikä on totta ja mikä ei. Toi biisi käsittelee myös sellasta, että annat vaan anteeksi koko ajan ja ymmärrät – ja silti sä löydät ittes siitä tilanteesta kerta toisensa jälkeen, Chisu vastasi Annalle.

Vain elämää Nelosella perjantaisin kello 20.00.

Ruokakirjailija suunnittelee jo uusia työprojekteja.

Ruokakirjailija Hanna Gullichsen ja juoksuvalmentaja Joonas Laurila saivat elokuussa kaksoset. Pari meni naimisiin viime vuoden marraskuussa.

Vauva-arki viisiviikkoisten Antonin ja Emilin kanssa sujuu Hannan mukaan mainiosti.

– Voisi sanoa, että kaksi menee siinä missä yksikin, koska Joonas on myös osittain isyysvapaalla, hän selitti Lumenen uuden ilmeen lanseeraustilaisuudessa torstaina.

Hannasta on itsestäänselvää, että isä osallistuu vauvojen hoitoon tasapuolisesti äidin kanssa.

– Tuntuu oudolta, kun jotkut sanovat, että onpa sulla hyvä mies tuossa suhteessa. Jos mies haluaa lapsia, niin kyllä hänen mielestäni pitää olla valmis heitä hoitamaankin. Minulle oli itsestäänselvyys, että Joonaksesta tulee loistava isä.

Hannalla on myös kahdeksanvuotias poika aiemmasta liitostaan ravintoloitsija Alexander Gullichsenin kanssa. Vaikka kaksosvauvat pitävät nyt vanhempansa kiireisenä, on Hanna jo suunnitellut uusia työprojekteja.

– Meillä on Joonaksenkin kanssa kaikenlaisia suunnitelmia. Niistä lisää myöhemmin, hän virnisti.

”Kilot tulevat kaikki tarpeeseen, kun imetän.”

Ainoa asia, mitä Hanna arkeensa kaipaa, on kunnon hikiliikunta.

– Ensi viikolla jälkitarkastuksen jälkeen saan toivottavasti lääkärin siunauksen liikunnan aloittamiselle.

Muutamista raskauskiloistaan nainen ei stressaa.

– Ne tulevat kaikki tarpeeseen, kun imetän. Esikoispoikaani imettäessä painoni jopa laski liikaa, joten toivon, että muutamat ”liikakilot” säilyvät vielä hetken.