Tyttö nimeltä Varpu on valittu mukaan torstaina alkaville Toronton elokuvajuhlille. Pääosan esittäjä Paula Vesala kuvattiin elokuvan lehdistötilaisuudessa elokuvateatteri Andorrassa torstaina. Kuvat: Jonna Öhrnberg
Tyttö nimeltä Varpu on valittu mukaan torstaina alkaville Toronton elokuvajuhlille. Pääosan esittäjä Paula Vesala kuvattiin elokuvan lehdistötilaisuudessa elokuvateatteri Andorrassa torstaina. Kuvat: Jonna Öhrnberg

Paula Vesala palaa kotiinsa Los Angelesiin kuun lopulla.

Taiteiden monilahjakkuus Paula Vesala, 34, on pääroolissa ohjaaja Selma Vilhusen ensimmäisessä pitkässä näytelmäelokuvassa Tyttö nimeltä Varpu. Paula esittää elokuvassa 12-vuotiaan Varpu-tytön yksinhuoltajaäitiä. Lisäksi hän on säveltänyt elokuvan musiikin yhdessä Jori Sjöroosin kanssa. Ison draamaroolin tekeminen oli naiselle kiinnostava projekti.

– En ottanut paineita roolistani. Kyllähän noin iso rooli vaati ennakkotyötä. Mutta uskon, että näkymätön työ näkyy lopputuloksessa, Paula kertoi leffan lehdistötilaisuudessa torstaina.

Paula valmistautui keskenkasvuisen äidin rooliinsa tekemällä muun muassa improvisaatioharjoituksia ja niin sanotulla Chekhovin metodilla.

– Metodissa sukelletaan omaan menneisyyteen ja ammennetaan sieltä. Tärkeintä oli kuitenkin muodostaa kontakti Linneaan ja tutkia, miten me väreilemme yhdessä, Paula selitti vierellään vastanäyttelijänsä Linnea Skog, 13. 

Näyttelijän työ on tuttua 13-vuotiaalle Linnea Skogille, sillä sekä hänen isänsä että ukkinsa ovat näyttelijöitä.  Teatteriohjaajana tunnettu Lauri Maijala esittää leffassa Varpun isää.
Näyttelijän työ on tuttua 13-vuotiaalle Linnea Skogille, sillä sekä hänen isänsä että ukkinsa ovat näyttelijöitä.  Teatteriohjaajana tunnettu Lauri Maijala esittää leffassa Varpun isää.

Äitiyden herkkyyttä

Paula kehui elokuvan nimiroolin esittäjää luonnonlahjakkuudeksi.

– Linnea on ihana ja aivan ammattilainen! Hän on luonnostaan todella hyvä näyttelijänä ja herkkä, hyvä työkaveri, Paula kuvaili.

Vesalalla on aiempaa kokemusta reilusti itseään nuoremman vastanäyttelijän kanssa työskentelystä, sillä hänen ensimmäinen naispääosansa oli elokuvassa 3 Simoa. Siinä hän näytteli vauvan kanssa. 

– Äitinä pystyn samaistumaan näihin rooleihin.

Paulalla on roolit myös tulevissa elokuvissa Syysprinssi ja Tuntematon Sotilas. Hän palaa syyskuun lopulla kotiinsa Los Angelesiin, jossa asuu miehensä, muusikko Lauri Ylösen, ja 8-vuotiaan Julius-poikansa kanssa. Hän opiskelee näytelmäkirjailijaksi UCLA-yliopiston maisteriohjelmassa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.