Näyttelijä Pamela Tola on löytänyt tasapainon perheensä ja uskon avulla.

Kun näyttelijä Pamela Tola alkoi 25-vuotiaana odottaa esikoistaan, hän aisti kollegoiden ja tuttujen reaktioista,
että nämä olivat yllättyneitä. Eihän nuoren, juuri läpi­murtonsa tehneen naisen ollut järkevää hankkia lapsia: nyt pitäisi keskittyä luomaan uraa. Pamela päätti kuitenkin viitata kintaalla muiden odotuksille ja tehdä asiat oman päänsä mukaan.

– Olen spontaani ihminen enkä kannata liikaa suunnitelmallisuutta. Elämänsä pitää muokata sellaiseksi kuin haluaa, ja niin olen tehnyt. Eikä 25-vuotias minusta edes ole kovin nuori äidiksi, Pamela perustelee.

Muutaman vuoden hiljaiseloa viettänyt Pamela aikookin laittaa uraepäilijöille jauhot suuhun kerta­heitolla. Hänet voi syksyn mittaan bongata tv-sarjoista Vastaparit, Hiphop Hamlet ja Virta, elokuvasta Napapiirin sankarit ja näyttelijä Pihla Viitalan kanssa tehdystä lyhytelokuvasta Elma ja Liisa.

Enkeleitä ja henkioppaita

Pamela odottaa innokkaasti, että kaksi- ja pian nelivuotiaat lapset vielä vähän kasvavat, jotta hän pääsee toden teolla keskustelemaan heidän kanssaan. Yksi keskustelun­aiheista on usko.

Hengellisen puolensa Pamela löysi seitsemän vuotta sitten. Mitään mullistavaa uskoontuloa hän ei kokenut, vaan uskonasiat hiipivät ajatuksiin pikku hiljaa. Jossain vaiheessa hän huomasi, että niistä oli tullut luonnollinen osa elämää.
Pamelalle usko ei tarkoita vain kristillisyyttä vaan laajempaa hengellisyyttä.

– Uskon Jumalaan, enkeleihin, energioihin, henkioppaisiin ja sielun­vaellukseen. On olemassa korkeampi voima, joka johdattaa meitä. Hengellisyyteni ei rajoitu vain yhteen uskontoon. Vaikka kuulunkin kirkkoon, en alle­kirjoita kaikkea sen sanomaa, Pamela sanoo.

Aina uskonasiat eivät ole olleet osa Pamelaa. Lapsena ne pelottivat häntä, vaikka hän ahmikin aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Teininä hän käänsi hengellisyydelle selkänsä kokonaan.

– Kärsin huonosta itsetunnosta, soimasin itseäni ja hain oikeutusta negatiivisille tunteille, koska en ollut valmis päästämään niistä irti.

Tuohon aikaan Pamelan päässä pyöri paljon kysymyksiä, joihin hän etsi vastauksia.

– Olen kokenut lapsuudessani rankkoja asioita, enkä ole tosiaankaan kasvanut pumpulissa. Joskus elämä tuuppii rajusti, mutta jälkikäteen tajuaa, että niin asioiden oli tarkoituskin tapahtua. Hengellisyys on tuonut elämääni rauhaa ja tasapainoa, Pamela kertoo.

Pamela Tola
- Ruotsinpyhtäällä 15.10.1981 syntynyt näyttelijä. Asuu
Espoossa.
-  Meni naimisiin Pauli-miehensä kanssa kolmisen vuotta sitten. Parilla on kaksi poikaa.
- Valmistui Teatteri­korkeakoulusta vuonna 2008. Oli Jussi-ehdokkaana elokuvasta Tyttö sinä olet tähti (2005).
- Näyttelee syksyllä MTV3:n sarjassa Vastaparit, MTV3 AVA:n sarjassa Hiphop Hamlet ja Kinotv:n sarjassa Virta.
- Esiintyy myös elo­kuvassa Napapiirin sankarit ja lyhyt­­elo­kuvassa Elma ja Liisa. Marraskuussa Ylen Nenä­päivä-ohjelman yhteydessä esitetään Pamelan ja Dome
Karukosken
lyhyt­elokuva Burungo.

Kurinalaista elämää viettävä Jonna Nygrén herää aamuisin polkemaan kuntopyörää parvekkeelle.

Rokkari Ville Valon ex-tyttöystävä ja entinen tv-juontaja Jonna Nygrén viettää nykyään rauhallista perhe-elämää kitaristi Rane Raitsikan eli Harri Jäntin ja pariskunnan kahden pienen lapsen kanssa. Ravintoneuvojaksi kouluttautuneen Jonnan kello soi joka aamu kuudelta tai puoli seitsemältä.

Hän kertoo perhe-elämän ja fitnessin yhdistämisen olevan pientä säätämistä.

– Aamulla vedän lämmöt lasitetulla parvekkeella, jossa minulla on spinning-pyörä. Sen jälkeen treenit jatkuvat esimerkiksi vastuskuminauhoilla.

Rane ja Jonna syövät samaa ruokaa, lapsille tehdään oma satsi.

– Onneksi on mies, joka haluaa syödä samaa ruokaa. Olisi kauheaa jos toinen vetäisi pitsaa vieressä! Syömme aina aika lailla saman kaavan mukaan: riisiä, bataattia, kanaa, munia ja vähärasvaista lihaa.

Kun Jonnalla on löysäilyaika, hän yrittää silti syödä mahdollisimman puhtaasti.

– Mutta sitten se lähtee aina käsistä. Irtokarkit ovat parhaita, olen makean perään, parhaillaan personal traineriksi kouluttautuva Jonna paljastaa.

Syksyllä Jonna suuntaa jälleen bikini fitness -kilpailuihin. Yli 35-vuotiaiden sarjassa kilpailevalla Jonnalla on omien sanojensa mukaan kova kilpailuvietti.

– Ehkä siksi tällainen laji sopii minulle!

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Juontaja asuu tällä hetkellä kumppaninsa kanssa eri kaupungeissa.

Tänä viikonloppuna Tikkurila-festivaaleilla juontajana työskennellyt Sami Kuronen kertoi suunnittelevansa yhteen muuttamista tyttöystävänsä Mirkka Torikan kanssa. Tällä hetkellä Mirkka asuu lapsineen toistaiseksi Jyväskylässä, mutta tilanteeseen saattaa tulla pian muutos.

– Ensi vuosi mennään näin, koska tytöillä alkavat syksyllä koulut. Olemme puhuneet yhteen muuttamisesta, mutta emme pidä sen kanssa kiirettä. Päivä, viikko ja vuosi kerrallaan, Sami kertoi.

Samin kesäloma alkaa ensi viikolla. Esimerkiksi Temptation Island Suomi -ohjelmasta tuttu Sami sanoi festivaalien ja syksyllä nähtävän Toisenlaiset äidit -sarjan kuvausten sotkevan lomarytmiä.

– Tälle kesälle kasaantui kaikenlaista ekstraa, joten lomailut jäävät nyt vähemmälle. Mutta se oli tietoinen valinta, Sami tokaisi.

Elokuun alussa Kuronen suuntaa perheineen Etelä-Pohjanmaalle maakuntamatkailemaan.

– Lisäksi säästin yhden viikon syksyyn, jolloin suuntaamme koko porukka etelään lämpöön.

Yli 25 vuotta radiota tehnyt Kuronen sai ennen tv-pestejä kävellä kaduilla rauhassa. Nykyään hänen kasvonsa kuitenkin tunnistetaan päivittäin.

– Nyt kaverikuvan pyytäjiä riittää ruokakaupoissakin. Mutta se on vain mukava asia!

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Ennakkoluuloista huolimatta näyttelijä aikoo imettää myös toista lastaan julkisilla paikoilla, kun tarve vaatii.

Näyttelijä Mila Kunis, 32, odottaa toista lastaan näyttelijä Ashton Kutcherin, 38, kanssa. Pariskunnan esikoistyttär Wyatt Isabelle on jo parivuotias.

Nyt Mila paljasti Vanity Fair -lehdelle, että ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen hän sai kohdata runsaasti epämiellyttäviä katseita, koska imetti tytärtään julkisilla paikoilla.

– Se sai aina minun ja puolisoni olon oudoksi. Hämmennyimme, koska ihmiset oikeasti katsoivat meitä tuomitsevasti ja me ajattelimme 'voi hyvä jumala', koska se ei ole millään tavalla seksuaalista, Mila totesi.

Ravintolassa, puistossa ja lentokoneissa

Mila ei kuitenkaan antanut katseiden lannistaa. Hän kertoi haastattelussa, että muiden asenteista huolimatta imetti tytärtään juuri silloin, kun siltä tuntui.

– Imetin lastani kirjaimellisesti kaikkialla. Oli monia kertoja, kun en peittänyt itseäni millään, ja imetin häntä ravintolassa, metrossa, puistossa, lentokentillä ja lentokoneissa.

Hänen mielestään jokaisella on oikeus valita, imettääkö julkisesti vai ei. Vastaus siihen, miksi hän itse päätti tehdä niin, on Milan mukaan yksinkertainen.

– Minun oli ruokittava nälkäinen lapseni. Minun on ruokittava lastani myös julkisesti siitä huolimatta, että ruoka tulee pullon sijaan rinnasta.

”Minun on ruokittava lastani myös julkisesti siitä huolimatta, että ruoka tulee pullon sijaan rinnasta.”

Kulttuurin syytä

Epämiellyttävistä katseista Mila syytti haastattelussa erityisesti ympäröivää kulttuuria, jossa rintoja seksualisoidaan.

– On valitettavaa, että ihmiset suhtautuvat niin ikävästi naisiin, jotka päättävät imettää julkisesti. Kulttuurissamme rintoja seksualisoidaan niin paljon, etteivät ihmiset osaa suhtautua siihen, että joku näyttää rintaansa julkisesti.

”Kulttuurissamme rintoja seksualisoidaan niin paljon, etteivät ihmiset osaa suhtautua siihen, että joku näyttää rintaansa julkisesti.”

Mila kertoi ymmärtävänsä, myös niitä, jotka eivät hyväksy julkisilla paikoilla imettämistä. Oudoista katseista huolimatta hän kuitenkin aikoo imettää myös toista lastaan julkisilla paikoilla, kun tarve vaatii. Hänellä on yksikertainen vinkki siihen, miten julkisesti imettävään naiseen tulisi suhtautua.

– Jos se ei ole sinua varten, älä katso.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Kumma

Myös ulostaminen on ihmiselle täysin tarpeellinen ja luonnollinen toimitus. Pitäisikö myös sitä alkaa suorittaa julkisesti kuten imettämistä ? Ymmärrän, että imettäminen on tehtävä silloin , kun pienokaisella on nälkä, selvä juttu, mutta tuskin julkisesti kuitenkaan. 

Demokraatti

Imettämispaikka löytyy takuuvarmasti mualtakin kuin muiden katseiden ristitulessa!!! Onkohan tämä imettäjä ajatellut miltä siitä vauvasta tuntuu???

Etäisten vuosien jälkeen Ellen ja Ida Jokikunnas löysivät toisistaan sydänystävät ja maailman parhaan remonttitiimiin.

No miten olis Pirkko Liinamaa?” maskeeraaja Ida Jokikunnas, 31, heittää ehdotuksen siskolleen, juontaja Ellen Jokikunnakselle, 39.

Aamukahvilla mietitään nimiä Ellenin kesäkanoille. Hänen työkaverinsa ovat ehdotelleet Virpi Hämeen-Anttilaa ja Ripsa Papunen-Koskista. Yksi on kuitenkin varmaa: lauman kukko on pöyhkeän esikuvansa mukaan Freddie Mercury. Se on hollantilaista kääpiörotua, kun taas kanat ovat puolet kookkaampia amerikkalaisia plymoutheja.

– Punaisine kaulahelttoineen ne näyttävä ihan kalkkunoilta. Kun näin ensimmäiset kuvat linnuista, olin varma, että Elleniä on huijattu, Ida muistelee.

Ellen on kanoista täpinöissään. Hän kunnosti niille Röykän-kotinsa pihapiiristä reilun kokoisen lampolan tarhoineen, kiikutti sinne orsia, olkia ja herkkuja. Jo ensimmäisen yönsä jälkeen kanat alkoivat munia ja kukko kiekua.

– Nykyisin olen kanafarmari ja ylpeä juntti, Ellen esittäytyy.

– Kukaan ei vain ymmärrä innostustani. Kun selitin Ranskassa taksikuskille kanoistani, hän katsoi kuin jotain kahelia.

Mutta on Ellenillä saman hurahduksen kokeneita lajitovereitakin: Facebookin Munanetti-ryhmässä hänen ensimmäinen munavideonsa sai hetkessä 650 tykkäystä.

Kiusaamismateriaalia

Kun Ellen vuonna 2007 hankki vanhan juna-aseman ja päätti kunnostaa siitä itselleen kodin, ensimmäisenä hän valjasti Idan remonttikaverikseen. Pikkusisko oli jo kokenut remontoija.

– Eikä minulla olisi ollut varaa palkata työmiehiä. Kukaan ei usko, että aseman remontti on lattiasta kattoon meidän kahden tekemä, Ellen sanoo.

Vanhassa rakennuksessa oli kamalasti tekemistä. Ida sadattelee tuhansia katon pinkopahvien alta paljastuneita kannattomia nauloja, jotka hän nyki irti hohtimilla yksi kerrallaan.

– Etkö sä vieläkään ole päässyt yli niistä? Ellen kiusoittelee.

Ennen remonttia Ellen ja Ida eivät olleet koskaan riidelleet keskenään, mutta urakan alussa he olivat varmoja, että jossain vaiheessa toinen tulee tapetuksi.

– Välillä olimme niin väsyneitä ja kipeitä, että pystyimme vain kikattamaan. Naulasimme jalkaamme ja putosimme rakennustelineiltä, mutta kertaakaan emme tapelleet, siskot muistelevat.

– Siinä auttaa, kun pitää Ellenin kylläisenä, Ida tietää.

– Olen ihan hirveä nälkäisenä.

– Mutta sut on helppo pitää säyseänä, kun vain tumppaa lihapiirakan tai kylmän nakin suuhun, Ida virnistää.

Tai sitten siskojen sopuisuus johtuukin siitä, ettei heillä ole keskinäistä riitelyhistoriaa. Kun Ida ehti teini-ikään, kahdeksan vuotta vanhempi Ellen oli jo kaukana kotoa: asui au pairina Sveitsissä tai muutti poikaystävänsä perässä Turkuun, josta työt veivät myöhemmin Helsinkiin. Sisarukset tapasivat lähinnä perhejuhlissa.

”Erot ulkonäössämme olivat parasta mahdollista kiusaamismateriaalia.”

– Se oli sellaista ”moi, mitä kuuluu, ihan hyvää” -olemista. Oikeasti en tiennyt Idan elämästä mitään, Ellen kertoo.

– Ellen oli se cool ja aikuinen isosisko, joka oli aina poissa, Ida muistaa.

Ellen ei tiennyt, että Idaa kiusattiin, kun isosisko nousi missikisoista julkisuuteen. Ida rämpi teinivuosissaan, totutteli kehonsa muutoksiin ja ihaili sivusta, kun sisko edusti upeana maailmalla.

– Se oli ristiriitaista aikaa. Pikkukylässä monilla oli vahvoja mielipiteitä Ellenin menestyksestä. Erot meidän ulkonäössämme olivat parasta mahdollista kiusaamismateriaalia, Ida kuvailee.

Idan vähäinenkin tyttömäisyys vaihtui punk-tyyliksi, synkäksi grungeksi ja lopulta poikamaiseksi pukeutumiseksi.

– Halusin neutralisoida kaiken vertailun välillämme.

Jokainen Ellenin esiintyminen oli kiusaajille kuin bensaa liekkeihin.

– En tiennyt, missä kotona mentiin. Ajattelen myös, etten voi kantaa taakkaa ammatillisista valinnoistani, vaikka perhe kuuleekin niistä, Ellen pohtii.

– Sitä paitsi olimme värikäs rytmiryhmä ja aina pikkupaikkakunnan silmätikkuja, Ida loiventaa.

Ahdas ilmapiiri ajoi Idan opiskelemaan muualle, ensin Hämeenlinnaan ja 17-vuotiaana Turkuun. Ellen houkutteli Idan muuttamaan hänen vanhaan asuntoonsa. Se oli kuin uusi avaus siskojen suhteelle.

– Tutustuimme toisiimme ja ystävystyimme vasta silloin aikuisina.

”Oli siistiä huomata, miten hyvin viihdyimme yhdessä. Että Ida olikin niin hauska tyyppi.”

Ellen muistaa vieläkin, miltä välien lähentyminen tuntui.

– Oli siistiä huomata, miten hyvin viihdyimme yhdessä. Että Ida olikin niin hauska tyyppi, parasta kaveriainesta ja kaiken päälle vielä siskoni. Se tuntui jotenkin tosi hienolta oivallukselta.

 

Ida ja Ellen ovat remontoineet Ellenin kodin alusta asti itse. Vasta vuosien myöhemmin Ellen tajusi, miksi rakastui vanhaan asemaan. ”Röykkä muistutti lapsuuteni rakkaimmasta paikasta. Teen yhä pyhiinvaelluksia lapsuudenkotiini ja vollotan sen pihapiirissä.”

 

Räiskyjä ja sovittelija

Ellen syntyi vuosi isoveljensä jälkeen, kun nuori perhe asui Janakkalassa, Mallinkaisten vanhassa koulussa. Idan syntyessä perhe oli jo muuttanut Turenkiin, ja tyttöjen välissä oli syntynyt toinen veli lisää.

– Me muut synnyimme suomalaiseen tyyliin Kekkosen näköisinä, kaljuina ja värittöminä, mutta Ida oli maailman suloisin vauva. Hänellä oli paksu, musta tukka ja tumma pigmentti, Ellen muistaa elävästi.

– Hän oli myös superkiltti. Kun minä tappelin veljien kanssa pesäpallomailoilla, Ida pilasi riitamme tepastelemalla paikalle päivänkakkara kädessä ja halausta vaatien.

Ellen keksi siskolleen nimenkin. Tosin virallisiin papereihin kirjattiin lyhyesti vain Ida, mutta perhe käyttää yhä litaniaa Ida Linda Lotta Matleena Jokikunnas.

– Varsinkin, jos olen tehnyt jotain pahaa, Ida käkättää.

Niitä tilanteita tulee harvoin, sillä Idan rooliksi jäi olla perheen sovittelija. Jos sisarusten välille tulee erimielisyyttä, Ida setvii ja sopii. Jos jollain on sydänsuruja, Ida kuuntelee ja tukee.

– Meillä ollaan temperamenttisia, ja törmäyksiä tapahtuu usein. Niissä tilanteissa kaikki kaatavat murheensa Idan niskaan, Ellen kuvailee.

Joskus Ida kokee roolinsa rankaksi, varsinkin kun muiden konfliktien setviminen vie aikaa omasta arjesta.

– Minulla on kuitenkin pakonomainen tarve selvittää asiat. Usein jään märehtimään muiden huolia.

Omat murheensa Ida pitää sisällään.

– Ida on simpukka. On ihan hirveä duuni saada hänet puhumaan, Ellen katsoo siskoaan.

– Simpukassa on hyviä piirteitä, kuten sataprosenttinen luotettavuus. Ida ei ikinä lavertele muiden asioita eteenpäin. Mutta joskus mietin, miten hän jaksaa.

Idan mielestä kehitys on jo käynnissä.

– Avaudun jo enemmän. Odota vain, viiden vuoden kuluttua et jaksa vastata soittoihini, kun ajattelet, että taas se Ida tilittää asioitaan.

Kahvipöydässä soi taas siskosten käheä nauru.

Oppi rahan arvosta

Lapsuudenkodissa opittiin tekemään kaikkea itse. Ida on 12-vuotiaasta leikannut perheensä hiukset ja tekee niin edelleen. Siskot tienasivat taskurahaa puutarhoilla, lapsia hoitamassa, siivoojina.

Isossa perheessä arki oli tiukkaa.

– Jos halusi omaa rahaa, piti mennä töihin. Aamuisin kuurasin räkälöiden ja kauppojen lattioita ja koulumatkalla laskin, montako aamua pitää vielä tehdä, että saan uudet farkut, Ellen kertaa.

– Teininä oivalsin, etteivät kaikkien lapset käykään juurikaspelloilla kitkemässä. Joskus se korpesi, mutta aikuisena olen ollut kiitollinen työtä arvostavasta kasvatuksestamme.

Ellenin ura vei televisioon, radioon ja juontamisen ammattilaiseksi.

– Urani on aina humpsahtanut eteenpäin. En oikein vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Haluaisin opiskella puusepäksi, mutta taloni pitäminen vaatii tiivistä töissä käymistä.

Ida opiskeli ravintola-alaa ja pestattiin ravintolapäälliköksi vain 18-vuotiaana.

– Jo silloin CV:ni oli ihan älytön. Vuotta myöhemmin, 19-vuotiaana, aloitin kaiken alusta.

Ida muutti Helsinkiin töihin vaateliikkeisiin, teki töitä aamusta iltaan ja opiskeli visualistiksi. Työt laajenivat puvustuksiin ja stailauksiin.

Vuonna 2006 Ida ryhtyi kokopäiväiseksi yrittäjäksi.

– Siihen aikaan stylistejä ei juuri ollut. Vanhemmat vähän nostelivat kulmiaan.

Mutta Ida pärjäsi, niin kuin aina. Pitkäjänteisellä suunnittelijalla oli periaate: tavoitteet eivät toteudu heti.

– Kaiken eteen pitää tehdä pitkään töitä ennen kuin asiat palkitsevat, Ida sanoo.

Jotain vähän nitisevää

Asenteessa näkyy siskojen suurin ero. Siinä missä Ellenin elämässä asiat tapahtuvat tsädäm, Idan ratkaisut syntyvät pitkän suunnittelun tuloksina.

– Minä olen impulsiivinen idiootti ja huithapeli, Ida on harkitseva järjen ääni, Ellen luonnehtii.

Niin kuin nämä talokaupat: Ellen löysi Röykkänsä sunnuntai-Hesarin pikku­ilmoituksesta ja oli yhtäkkiä elämänkestoisen taloprojektin omistaja.

Ida etsi sitä oikeaa neljä vuotta.

– Se oli pitkä aika laahata asuntonäytöissä joka viikko. Olin päättänyt ostaa vasta, kun tulisi vahva tunne oikeasta.

Ellen kuvailee Idan taloa mielenvikaiseksi, niin ihana se on. Ja vain kymmenen minuutin päässä Röykästä.

Tilan nimi on Kulkula, kenties siksi, että kiinteistö toimi sodan aikana kulkutautisairaalana. Tosin Ellen kutsuu sitä Käymäläksi, koska käy siellä niin usein.

Nuorina siskoilla oli kiire kaupunkilaisiksi, mutta nyt kumpikin on vanhan maalaistalon emäntä. Ida sanoo kummankin rakastavan jotain vähän nitisevää. Ellenin mukaan junttius ei lähde ihmisestä.

– Tajusin vasta vuosia Röykän löydyttyä, että olin alitajuntaisesti rakastunut siihen, mikä muistutti lapsuuden rakkaimmasta paikasta. Teen yhä pyhiinvaelluksia lapsuudenkotiini ja vollotan sen pihapiirissä, Ellen tunnustaa.

– Viimeksi lastenhuoneessa oli vielä tapetit, joihin olin pyyhkinyt räkääni, ja tallessa oli pulpettikin, jonka pohjaan olin kaivertanut EL-LEN.

 

 

Suoraa puhetta miehistä

Ida säästi taloaan varten kuusi vuotta. Iso käsiraha oli saatava kasaan.

– Kun tein 18-tuntisia päiviä minuuttiaikataululla, ystävät kommentoivat, että olen sairastunut säästämiseen. Olen työ­narkkari, mutta se on hyvää huumetta.

Ellen on toista mieltä: vaikka hänkään ei tee hommia vasurilla, kalenterissa on aina myös vapaa-aikaa. Joskus Ellen on huolissaan Idan jaksamisesta.

– Viime talvena houkuttelin Idan kanssani lomalle Thaimaahan. Tai no, oikeammin painostin.

Hän oli tehnyt tyypilliset ellenit: ottanut äkkilähdön lämpöön heti, kun säästötilillä oli matkan verran rahaa. Lähtöä edelsi puhelinpommitus Idalle: ”Loma on voimavarojesi kartuttamista, kuin pistäisit rahaa pankkiin. Mieti rikkauksia, joita se antaa mielellesi ja sielullesi.”

– Päästelin hirveitä kliseitä vain, jotta sain Idan löhöämään viereeni.

Ida pähkäili vielä, kun Ellen jo istui koneessa kohti Thaimaata, mutta lähti lopulta. Tosin vain viikoksi, toinenhan olisi ollut sikailua.

”Ellen näkee, jos minua on kohdeltu huonosti.”

Ellen sanoo olevansa hyvä tiimi Idan avopuolison kanssa; yhdessä he ovat saaneet Idan löysäämään tahtiaan.

– Tunnen, että minulla on nyt aikuinen ja tasapainoinen parisuhde, jossa en ainoana huolehdi siitä, että katto pysyy pään päällä. Tämä ihminen on saanut minut irrottamaan töistä ja pistänyt ottamaan aikaa itsellenikin, Ida sanoo.

Miehiä siskot tapaavat kommentoida suoraan. Ellen tunnistaa, jos Ida on yrittänyt liikaa olla sovittelija suhteissaan.

– Ellen näkee, jos minua on kohdeltu huonosti ja sanoo, että nyt riittää.

Siitä siskot ovat kiitollisia, että vanhemmat ovat tukeneet ja antaneet jokaisen tehdä virheensä, vaikka olisivat aavistelleet, että mönkään menee.

– Vanhempamme menivät yhteen 15-vuotiaina, ja heidän suhdettaan kritisoitiin paljon. He päättivät jo varhain, etteivät tekisi samaa omille lapsilleen.

Vanhempiinsa Idalla ja Ellenillä on edelleen läheiset välit. Viimeksi Ellen soitti äidilleen ajaessaan kotiin Idan luota.

– Sanoin, että ruksi seinään, hain juuri Idalta ruusupapuja ja herneenalkuja. Ida puhuu vihdoin kukkaa!

Siinä missä Ellen hurahti puutarhailuun jo vuosia sitten, Ida ottaa vielä ensiaskeliaan istutusten maailmassa. Vielä viime kesänä Ida soitti Ellenille ja hehkutti istuttaneensa kukkia koko kuistin kaiteen mitalta. Ellen kysyi, mitä kukkia sisko oli valinnut. Luurissa tuli hetkeksi hiljaista, kunnes Ida sanoi: ”Tilanne on nyt sellainen, että ne ovat vaaleanpunaisia.”

– Ajoin sitten katsomaan, ja pelargonioitahan ne olivat. Tästä se lähtee! 

Meidän suhteessamme...

on erityistä, ettei meillä ole sisarriitoja. Tulemme hyvin juttuun juuri vaikeissa tilanteissa: matkustaessa ja remonttia tehdessä.

Olen ylpeä Idasta...

aina. Erityisesti hänen luonteenlujuudestaan ja kärsivällisyydestään. Saan usein todeta, vau, tosi erilaista mutta siistiä.

Olen ylpeä Ellenistä...

yleisesti. Erityistä ylpeyttä tunsin, kun Ellen ryhtyi taloprojektiinsa. Se muutti hänen elämäntyylinsä ja vihdoin juurrutti kulkijan johonkin pysyvään.

Merkittävin eromme...

on luonteessa: Ellen on impulsiivinen ja räjähtelijä, Ida pitkään suunnitteluun uskova sovittelija. Ellen on viihdyttäjä, Ida tarkkailija.

Olemme matkustelleet...

yhdessä ainakin Intiassa, Thaimaassa, Kreikassa, Turkissa ja Venäjällä.

Meitä yhdistää…

nostalgisuus ja kotoa peritty suvaitsevaisuus. Meillä on myös vahva moraali. Äiti joskus nauroi, mistä sekin on tullut: 70-luvun hippeinä heitä yllytettiin kokemaan ja elämään. Me olemme parisuhteissamme tarkkoja, ettei toista kohtaan saa tehdä väärin.

Vanhempamme ovat esimerkki…

siinä, ettei koskaan ole liian myöhäistä. Molemmat ovat opiskelleet aikuisina uudet ammatit, äiti suorittanut pari korkeakoulututkintoakin yli nelikymppisenä.