Puhumisesta on tullut Päiville ja Simolle tärkeää. ”Vaikka toinen suutahtaisi – minä yleisemmin – niin se menee kohta ohi, ja sitten asia voidaan käsitellä”, Päivi kertoo. Kuva: Kristiina Kontoniemi
Puhumisesta on tullut Päiville ja Simolle tärkeää. ”Vaikka toinen suutahtaisi – minä yleisemmin – niin se menee kohta ohi, ja sitten asia voidaan käsitellä”, Päivi kertoo. Kuva: Kristiina Kontoniemi

Päivi ja Simo Silmu olivat suhteensa alkaessa tahoillaan parisuhteissa.

– Ehkä emme halunneet itse myöntää rakastuneemme.

Päivi ja Simo Silmu tutustuivat Simon Yölintu-yhtyeen keikoilla lähes parikymmentä vuotta sitten. Simo lauloi, Päivi fanitti. Tutustumista avitti takavuosina suosittu matkapuhelinliittymä, jolla pystyi soittamaan ilmaiseksi muutamaan saman operaattorin liittymään.

– Meitä oli useamman kaverin porukka, joilla kaikilla sattui olemaan sama liittymä. Keksimme, että otetaan toisemme siihen ystävärinkiin, jossa voi soittaa ilmaiseksi.

Silloin kännyköitä ei ollut tapana kantaa joka paikassa mukana, joten Simo antoi numeronsa Päiville kirjoittamalla sen Päivin käteen.

– Ehkä jossakin vaiheessa poistimme muut siitä ringistä, Päivi hymyilee.

Meni kuitenkin vuosia, ennen kuin Simosta ja Päivistä tuli läheisiä ystäviä ja lopulta pariskunta.

– Päädyimme yhteen viimeistään siinä vaiheessa, kun kumpikin oli tarpeeksi kypsä. Mutta sen voi käsittää monella tavalla, olimmeko henkisesti kypsiä toisillemme vai oliko jotakin muuta, johon olimme kypsiä, Simo kääntelee.

– Emme me kumpikaan osaa sanoa päivää, jolloin aloimme olla yhdessä. Niin siinä vain kävi, eikä ihan oikeiden kaavojen kautta, Päivi kertoo.

Toisiinsa rakastuessaan sekä Päivi että Simo olivat tahoillaan parisuhteissa.

– Ehkä se oli niin, ettemme halunneet itse myöntää rakastuneemme, vaikka kaikki muut jo päivänselvästi näkivät tilanteen, Päivi sanoo.

”Olen sellainen ajopuu, että menen aina virran mukana, mihin se viekin.”

Ajan myötä myös Simon vaimo sai tietää suhteesta. Kesällä 2014 erään pitkän keikkareissun jälkeen Simo sai tutulta tekstarin, että jos tarvitset lakimiestä, tiedän sellaisen. Vaimo oli hakenut avioeroa yksin, ja iltapäivälehdet uutisoivat siitä.

– Avasin keikkalaukkuni, laitoin likaiset vaatteet lattialle ja kasasin laukun uudestaan. Sanoin vaimolle, että lähden nyt, selvitellään asiat loppuun myöhemmin. Vaimo sanoi siihen, että voin kyllä heittää sinut rautatieasemalle. No, kiitti! Simo muistelee.

Hän hyppäsi junaan Porista, ja Päivi lähti Oulusta Tampereelle vastaan.

Ajopuu asuntoautossa

Aluksi pariskunta punkkasi Simon asuntoautossa.

– Siinä oikeasti hiottiin kulmat, kun opetteli tuntemaan toista ja elämään yhteistä arkea eikä päässyt toiseen huoneeseen karkuun, Päivi muistaa.

– Se on vähän kuin sakkia pelaisi: jos mä menen tänne, sä pääset tähän, Simo kuvailee asuntoautoelämää.

Nyt sakinpeluutaidot ovat niin hyvät, että pariskunta yöpyy keikkapaikoillakin mieluummin asuntoautossa kuin hotellihuoneessa.

– Meillä on koira, joka viihtyy asuntoautossa, ja siellä on tietysti kaikki vaatteet kaapeissa tai pitkin poikin Ikean säkeissä. Ne pitäisi erikseen raijata matkalaukuissa hotellihuoneeseen ja sitten taas takaisin autoon, Simo sanoo.

Päivin hiustenlaitto on oikeastaan ainoa asia, joka sujuu kätevämmin hotellissa kuin autossa. Tukanpesu vielä menee asuntoauton suihkussa, mutta kuivattaminen ja muotoilu tuottavat hankaluuksia. Päivi on yhdeltä ammatiltaan kampaaja ja työskennellyt pitkään kauneusalalla, joten tukka olisi mukava päästä laittamaan kivasti.

– Hiustenpidennykset ovat intohimoni, mutta tällä hetkellä en tee kauneusalan töitä, Päivi kertoo.

Nyt hän on Simolla töissä ja mukana joka keikalla. Ei ole ihan tavallista, että muusikon vaimo heittäytyy kiertue-elämän vietäväksi moneksi vuodeksi sen sijaan, että tekisi omaa uraansa. Päivi on valinnut niin kuin on valinnut, koska muuten pariskunta ei juuri ehtisi olla yhdessä.

Päivin homma on pitää kalenteri ryhdissä, suunnitella aikataulut ja huolehtia, että Simolla on lavalla kaikki hyvin.

– Minulla ei ole ikinä ollut kalenteria, Simo paljastaa.

– Olen sellainen ajopuu, että menen aina virran mukana, mihin se viekin.

Selvänä keikoilla

Vuosien ajan Simoa vievä virta oli alkoholi. Yölintu on ollut kasassa kunnioitettavat 25 vuotta, mutta neljännesvuosisataan on mahtunut sellaisiakin aikoja, jolloin keikat ovat jääneet väliin tai menneet penkin alle laulajan huonon kunnon takia.

– Aikoinaan meni enemmän kuin lujaa, Simo toteaa.

Nyt hän kertoo keikkailleensa viimeiset kaksi vuotta selvin päin.

– On sekin aikamoinen saavutus jo.

Simo on ollut katkolla monta kertaa, mutta aiemmin selvät jaksot ovat päättyneet retkahduksiin. Käännekohta oli neljän viikon avohoitojakso A-klinikalla kaksi vuotta sitten. Simo pääsi hoitojaksolle ohi byrokratian, koska oli sinnitellyt kuusi viikkoa kuivilla ennen sitä.

– Oma tahto täytyy löytää. Se on se kaikkein ratkaisevin tekijä. Kun näin, että pystyin suoriutumaan sen neljän viikon jakson, tuli tunne, että kyllähän tämä voi onnistua, Simo muistelee.

– Silloinkin kävit keikoilla viikonloppuisin, Päivi kehuu.

”Aluksi vannoin joka paikassa, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin täysraittius.”

Täysraitista miestä Simosta ei kuitenkaan tullut, eikä tule. Alkoholi on tulevaisuudessakin ongelma, hän arvelee.

– Aluksi vannoin joka paikassa, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin täysraittius. Pitkään ajattelin, että pystyn siihen kyllä. Toiset pystyvätkin, mutta minun piti loppujen lopuksi nostaa kädet pystyyn ja todeta, että en pysty.

Täysraittiuden sijaan Simo pyrkii nyt siihen, että viikonloppuisin töissä ollaan selvin päin. Arkipäivät taas ovat yleensä vapaa-aikaa, ja vapaa-ajalla voi halutessaan mennä vaikka ka­raokebaariin.

– Sitten kun sulla loppuu tahto, mulla riittää vielä tahtoa, Päivi sanoo.

– Olemme Simon kanssa tunteneet sen 20 vuotta, joten ei tämä asia mikään yllätys ollut, vaan olemme puhuneet tästä jo paljon ennen parisuhdettammekin. Nyt ollaan hyvällä mallilla ja koetetaan vain taistella eteenpäin.

Päivi kertoo saaneensa apua riippuvaisten läheisten ryhmistä.

– Varmaan tärkeintä on kuitenkin se, että teimme jo ennen hoitojaksoa yhteisen päätöksen siitä, että meille juominen ei ole tabu. Simo ei salaa sitä minulta, ja minä saan puhua ja kysyä asiasta päin naamaa.

Puhumista pari on opetellut pariterapiassa, joka kuului Simon hoitojaksoon.

– Puhumisen kautta luottamus, joka meillä on, vahvistuu koko ajan, Simo sanoo.

– Vaikeimmat asiat on vain paikko puhua, Päivi täydentää.

Avioon risteilyllä

Silmujen häitä juhlittiin kuluvan vuoden toukokuussa risteilyllä.

– Häistä tuli kyllä just sellaiset kuin suunniteltiin, oikein hyvät bileet eikä mitkään pönötysjuhlat, Päivi sanoo.

– Olemme molemmat olleet jo kerran naimisissa, eikä ollut hirveästi rahaakaan järjestää mitään isoja häitä. Halusimme vain kaverit matkaan.

Simo ei omien sanojensa mukaan juurikaan ollut häiden järjestelytoimikunnassa mukana, mutta kosinnan hän ”vissiin” hoiti.

Kosinta tapahtui tietenkin leirintäalueella.

– Kyllä minä aamulla vielä tarkistin, että onko nyt ihan varma, Päivi nauraa.

– Tavoite on, että olisimme loppuelämän yhdessä, mutta kokemuksen kautta olemme järkeviä ja ymmärrämme, ettei se välttämättä niin mene. Esimerkiksi avioehto on kyllä tehty, Päivi kertoo.

Päivin lähipiiri sijaitsee Oulussa, Simon Porin kupeessa Noormarkussa. Koska Päivillä on Oulussa lukiota käyvä poika, Silmuilla on kodit sekä Oulussa että Noormarkussa. Ja asuntoautossa, tietenkin.

Rauhallinen ja räiskyvä

Vapaa-ajallaan Päivi ja Simo touhuavat Reiska-koiran kanssa, katsovat suosikkisarjojaan Salattuja elämiä sekä Poliiseja – ja pelaavat, esimerkiksi Kimbleä.

– Se on ehkä mennyt addiktion puolelle, Simo sanoo.

Pelaaminen alkoi ajan tappamisena keikkareissuilla. Silmut saattavat ajaa perjantain keikkapaikasta lauantain tanssilavalle heti yöllä keikan päätyttyä ja viettää koko lauantaipäivän asuntoautossa illan keikkapaikan liepeillä. Siinä alkavat nopeasti peukalot pyöriä ja Kimble kiinnostaa.

”Tuntuu, ettei enää tarvitse räpiköidä joka suuntaan, kun voi luottaa toiseen.”

Silmut osaavat Iskelmä-tietopelin 1 200 kysymystä melkein ulkoa. Korttipelien eri versioita on niitäkin tahkottu satoja kertoja.

– Nykyään emme edes aloita pelaamista ennen kuin keksimme jonkin panoksen. Panos voi olla esimerkiksi, että häviäjä lämmittää saunan tai pesee pyykit, Päivi kertoo.

Pariskunnalla on pinkkikantinen pelivihko, johon pelit päivämäärineen merkitään tukkimiehen kirjanpidolla. Voittotilanne on kuulemma kohtalaisen tasan.

Kun Päivi voittaa, hän tuulettaa isosti. Simo on kaikessa rauhallisempi.

– Nykyään osaamme jo varautua. Tiedän, että jos heitän jonkin asian ilmoille, Päivi reagoi tosi nopeasti ja tulee heti päälle. Ja Päivi tietää, mitä tapahtuu, jos tulee äkkiä mua koputtamaan olkapäälle ja sanomaan, että nyt pitää toimia: ”jaa mitää...” Simo kertoo.

– Joskus Simon hitaus ärsyttääkin, mutta Simo on hirveän turvallinen, kohtelias ja rauhallinen. Tuntuu, ettei enää tarvitse räpiköidä joka suuntaan, kun voi luottaa toiseen.

Silmut

Simo Silmu

39-vuotias Yölintu-yhtyeen laulaja.

Kotoisin Porista.

Kiertänyt Suomea Yölinnun riveissä pian 25 vuotta.

Ainoa yhä mukana oleva alkuperäisjäsen.

 

Päivi Silmu

40-vuotias parturi-kampaaja ja tradenomi.

Aiemmasta liitosta 16-vuotias poika.

Kotoisin Oulusta. Pariskunnalla on kodit Oulussa ja Noormarkussa.

Silmut pitävät Päivin Silmukoita -nimistä blogia, jossa kerrotaan muun muassa karavaanarielämästä ja 2-vuotiaan Reiska-koiran vaiheista.

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.

Näyttelijä teki yhden elämänsä fyysisesti raskaimmista rooleista uutuuselokuvassa.

Pamela Tola pääsi uudessa Napapiirin Sankarit 3 -elokuvassa kokeilemaan elämänsä ensimmäistä kertaa suofutista. Filmiryhmä kuvasi suolle sijoittuvia kohtauksia monen päivän ajan.

– Se oli kivaa, mutta hirveän raskasta fyysisesti. Otti pari askelta ja tuntui, kuin olisi juossut 10 kilsan lenkin. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen futiksen kanssa. Kamppeet olivat märkänä aamusta iltaan, hyväntuulinen Pamela kuvaili saapuessaan maanantaina elokuvan ensi-iltaan.

Pamela kuvaa parhaillaan Elisa Viihteelle Kolmistaan-tv-sarjaa yhdessä näyttelijämiehensä Lauri Tilkasen kanssa. Hän oli ottanut pinkin sävyn tukkaansa roolia varten.

– Viikko sitten alkoivat kuvaukset, ja lopputulos nähdään joulukuussa.

”Suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan.”

Työskentely oman miehen kanssa on kuulemma sujunut mallikkaasti.

– Se auttaa, kun tuntee toisen. Kuvauksissa olemme toki eri roolissa kuin kotona ja suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan, hän kuvaili.

Työasiat seuraavat usein yhteisten projektien myötä kotiin saakka.

– Puramme kohtauksia ja roolihenkilöitä kotona hyvässä hengessä. Lomalla ja viikonloppuisin yritämme välttää sitä, mutta ei meillä sellaista sääntöä ole, ettei työjutuista saisi kotona puhua, hän kertoi.

Sarjan kuvausten jälkeen pariskunta jatkaa Turun kaupunginteatteriin tekemään Kybersielut-näytelmää.

– Jatkamme yhteistä duuniputkea siellä. Ainakin näemme jossain, kahden freelancerin ja kolmen lapsen uusperhettä pyörittävä näyttelijä hymähti.

Jutun otsikkoa muutettu 22.8. klo 11.53. Lauri Tilkasen sukunimi on Tilkanen. Ei Tola, kuten otsikossa aiemmin kirjoitettiin.