Äitinsä vuosi sitten keuhkosyövälle menettänyt Olli Sainio on rintasyöpään sairastuneen vaimonsa Jennan tukena. – Äitini kuolemasta viisastuneena olen pystynyt välttämään aiempia virheitäni.

Olli Sainio, 28:

"Istuin isäni työpaikan kahvipöydässä viime helmikuussa, kun lääkäri soitti ja kertoi, että Jennalla on todettu syöpä. Olin osannut valmistautua uutisiin. Järkytys iski päälle vasta myöhemmin, mutta ajattelin silloin, ettei tämä tauti voi taas viedä yhtä ihmistä­ viereltäni. Äitini kuoli viime vuonna keuhkosyöpään. Mietin, rangaistaanko minua jostain.

Jenna huomasi kyhmyn rinnassaan jo vuosi sitten, mutta lääkärissä sen sanottiin olevan hyvälaatuinen. Joulukuussa hänen selkänsä kuitenkin kipeytyi pahasti.­ Voimakkaat särkylääkkeet saivat aikaan munuaistulehduksen, ja Jenna joutui tehovalvontaan sairaalaan. Silloin aloin aavistaa, ettei kyse ole pelkästä selkäkivusta. Kun Jennan syöpä löydettiin, se oli levinnyt rinnasta selkärankaan ja maksaan.

Jennalle alettiin antaa hoitoja viikon kuluttua syöpädiagnoosista, ja hän pääsi pian sairaalasta kotiin. Vaikka Jenna on voinut olla kotona, arjessamme ei ole mitään, mihin syöpä ei olisi vaikuttanut. Vaihdoin työpaikkaakin, jotta pystyn olemaan enemmän kotona.

Koska Jennan on vaikea kävellä heikon kuntonsa takia, hän kulkee vähänkin pidemmät matkat pyörätuolissa. Kotitöiden tekeminen on  Jennalle hankalaa, ja hänestä oli aluksi vaikeaa seurata vierestä, kun minä hoidan ne hänen puolestaan ja vieläpä eri tavalla kuin hän. Lapsemmekaan eivät ensin ymmärtäneet, miksei äiti vie heitä enää hammaspesulle tai voi ottaa syliin. Sen katsominen tuntui kamalalta. Olemme sanoneet äidin­ olevan kipeä, mutta emme ole halunneet antaa turhaa toivoa lupaamalla, että äiti paranee.

Toukokuussa Jennan sytostaattihoidot täytyi keskeyttää muutamaksi kuukaudeksi liian korkeiden maksa-arvojen takia. Silloin menettämisen pelko nosti päätään. Äitini hoidot lopetettiin samasta syystä, ja hän kuoli alle kuukausi sen jälkeen.

Äitini kuolemasta viisastuneena olen pystynyt välttämään aiempia virheitäni. Viime vuonna karkasin pahaa oloani töihin, mutta se ei johda mihinkään. Hieman ennen Jennan diagnoosia minulla todettiin masennus, johon olen saanut nyt apua. Avun pyytämisessä on ollut opettelemista."

Jenna ei halua kosketusta

"Syöpä on vaikuttanut myös parisuhteeseemme. Kun tapasin Jennan yhdeksän vuotta sitten, ihastuin ensimmäiseksi hänen ulkonäköönsä. Sairaus ja lääkkeet ovat muuttaneet Jennaa ulkoisesti paljon, eikä hän ole siksi halunnut, että kosken häneen. Nukumme eri sängyissä, ja läheisyys­ on kadonnut.

Välitän Jennasta samalla tavalla kuin ennenkin. Joskus olemme menneet kahdestaan elokuviin, mutta pääasiassa olen yrittänyt olla Jennan vierellä ja vain ottaa vastaan hänen turhautumisensa.

Jenna ei ole ikinä ollut hyvä näyttämään tunteitaan, mutta sairaalassa hän rupesi kirjaamaan ajatuksiaan päiväkirjaan. Sen lukeminen tuntuu pahalta, koska en oikeastaan pysty auttamaan häntä. Tuen Jennaa mahdollisimman paljon, mutten halua sääliä häntä. Sen sijaan yritän kannustaa häntä liikkumaan ja puuhailemaan omatoimisesti."

Jarrut päällä kohti tulevaa

"Elokuussa Jennan hoitoja pystyttiin jatkamaan, ja veren syöpäarvot ovat laskeneet. Jennan mieliala on kohentunut. Minäkin olen tietysti iloinen, mutta jarrut ovat koko­ ajan päällä. Lääkäri ei ole antanut tarkkaa ennustetta, joten en uskalla­ tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Olen miettinyt paljon, miten selviäisin kahden lapsen kanssa yksin. Ajatus kuolemasta pelottaa, mutta joskus väsyneenä ja turhautuneena haluaisin vain päästä tästä tilanteesta eteenpäin joko terveemmän Jennan kanssa tai ilman Jennaa. Sellaisina hetkinä täytyy vain viettää päivä poissa kotiympyröistä ja koettaa ajatella jotain aivan muuta.

Sairaus kummittelee koko ajan taustalla, mutta olen sen ansiosta myös oppinut­ nauttimaan lapsiperheen arjesta. Viime viikolla teimme nuotion ja paistoimme makkaraa perheen kanssa mökillä. Se oli pieni juttu, mutta kuitenkin aika hieno hetki. Niistä pitäisi osata iloita ilman sairautta, joka laittaa asiat uuteen tärkeysjärjestykseen."

Jenna Sainio, 26:

”Syöpädiagnoosi oli aikamoinen järkytys, vaikka huomattuani kyhmyn rinnassani osasin jo tavallaan aavistaa, mistä on kyse. Suurena yllätyksenä tuli, että syöpä oli levinnyt jo selkärankaan ja maksaan asti. Tuntuu epätodelliselta, että tämä osui omalle kohdalle. Tuntui pahalta kertoa Ollille sairaudestani, koska hänen äitinsä oli kuollut syöpään vain vuotta aiemmin. Taisin itkeäkin.

Aluksi mietin, miten lapset pärjäävät, jos kuolen. Olli on kuitenkin pärjännyt heidän kanssaan vielä paremmin kuin osasin kuvitella. Kesällä kuolema oli paljon mielessäni, mutta nyt hoitojen jatkuttua olen ollut melko hyvillä mielin. Ainakin minulla on vähän lisää aikaa.

Olli on kuunnellut paljon murheitani, ja mielestäni hänkin on pystynyt näyttämään minulle tunteensa. Sairastumiseni jälkeen suhteessamme ei ole kuitenkaan ollut yhtä paljon läheisyyttä kuin ennen. Hiukseni lähtivät keväällä hoitojen takia, joten oloni ei ole ollut kovin naisellinen. Kesällä hiuksia tuli vähän takaisin, ja nyt ne ovat onneksi pysyneet päässä. Ulkonäköni muutos on ollut minulle vaikea asia, joten olen työntänyt Ollia pois luotani. Olli on silti sanonut, että olen hänelle­ sama ihminen kuin ennenkin.

Sairastaminen on ollut turhauttavaa, kun en pysty liikkumaan tai puuhastelemaan lasten kanssa yhtä paljon kuin ennen,­ mutta siihen on vain sopeuduttava. Saan lapsiltani paljon voimia jaksaa. Kun teemme jotain yhdessä perheen kanssa, sairaus jää hetkeksi taustalle."

Myös Mikko jakoi Me Naiset -lehden numerossa 41 tarinansa puolisonsa Marikan rintasyövästä. Lue juttu täältä.

Jenna ja Olli Sainio

  • Jenna, 26, ja Olli, 28, asuvat Rauman maaseudulla 4-vuotiaan poikansa ja 2-vuotiaan tyttärensä kanssa.
  • Olli on puutavara-autonkuljettaja ja Jenna vartija. He ovat olleet yhdessä yhdeksän ja puoli vuotta.
  • Jennan syöpä on levinnyt rinnasta selkärankaan ja maksaan. Hänelle annetaan tällä hetkellä sytostaattihoitoja. Ennustetta tulevaisuudesta ei ole annettu.

”Kuusi vuotta sitten olin poika, nyt olen mies.” X Factor -ohjelmasta tunnetuksi tullut laulaja Elias Hämäläinen iloitsee uudesta kunnostaan.

Laulaja Elias Hämäläinen on kova mies punnertamaan.

– Aloitin kolmella punnerruksella ja nyt menee 300.

Välillä hän tekee kotona punnerruksia ja crossfitin tyyppistä kuntoharjoittelua joka päivä, toisinaan menee viikkojakin ilman treenejä.

Elias tunnetaan Suomen ensimmäisen X Factor -kilpailun voittajana. Se oli vuosi 2010, kun tummatukkainen laulaja esitti finaalissa Hectorin säveltämän herkän balladin Jos sä tahdot niin.  Jo silloin Elias kertoi, että hän oli laihduttanut teinivuosistaan 40 kiloa.

Kahden viimeisen vuoden aikana Eliaksen projekti on jatkunut, ja kiloja on sulanut lisää.

– Olen nyt pitänyt hieman parempaa huolta itsestäni, ja ikähän on tietty hoitanut loput. En tarkkaan tiedä, mutta arvelen, että yhteensä painoa on nyt lähtenyt varmaan 20–30 kiloa, Elias selvittää muuttunutta ulkomuotoaan.  

Vuonna 2014 alkanut elämäntapamuutos toi tuloksia Eliaksen mukaan ”yllättävän nopeasti”. Elias muutti ruokavaliotaan ja lisäsi vedenjuontiaan, ja ensimmäisen puolen vuoden aikana hän laihtui 20 kiloa.

– Hienointa on ollut se, että en ole tarvinnut kuntosalia enkä ravitsemusterapeuttia. Tämä ei ole ollut taistelua missään vaiheessa, sillä halusin näitä terveellisimpiä asioita elämääni.

Elämäntapamuutos on Eliaksen mukaan vaatinut häneltä itsensä tuntemista, luovuutta ja perusjärkeä. Hän on ilokseen huomannut, mitä kaikkea omalla kropallaan voi tehdä ja mihin kaikkeen se taipuu. Samalla hän on ymmärtänyt mielen ja kehon yhteyden.

– Huono mieli loi minulle aikaisemmin huonon kehon. Huomasin, että muutos oli tarpeen, koska minun ei ollut hyvä olla. Halusin tuntea hyvältä, ja paransin asennettani sekä sitä kautta koko kehoni. Eikä se ollut niinkään työtä, vaan enemmänkin olemista todellisena minänä, Elias pohtii.

– Itse laihduttaminen oli vain sivuseikka. Koko juttu oli – ja on edelleen – itsensä kohtaamista ja tosiasioiden myöntämistä.  Tajusin joskus, kun näin itseni peilistä, että ”tuo tyyppi” on pahin esteeni. Elämässä pitää voittaa ensin itsensä ja sitten pyyhkäistä muut esteet tieltä pois. Samalla pitää nauttia jokaisesta punnerruksesta ja olla lasnä.

”Hienointa on ollut se, että en ole tarvinnut kuntosalia enkä ravitsemusterapeuttia.”

Päivittäiseen ruokavalioonsa Elias kertoo lisänneensä paljon kasviksia ja marjoja – unohtamatta esimerkiksi hyviä rasvoja, joita hän saa kalasta ja avokadosta. Muutaman ”paheen” hän kuitenkin sallii itselleen silloin tällöin.

– Tykkään nauttia pari hyvää olutta ja tehdä itse muun muassa hampurilaisia, joissa on punaista lihaa. Kyllä sitä joskus saa syödä, mutta muuten punaista lihaa olisi hyvä välttää terveyssyistä. Kaikkien, hän lisää.

Uudet tavat ovat antaneet Eliakselle uutta puhtia. Hänen mielestään laulaminen on nyt luontevampaa, ”kun on lihaksia, jotka kantavat”. Testosteronin määränkin hän kokee lisääntyneen kehossaan terveellisen elämäntapojen jälkeen.

– Mieskuntoni on toki parantunut paljon, mutta ehkä tarkemmin siihen osaisi vastata tyttöystäväni, sanoo Elias.
 

Havaijilla äskettäin lomaillut Elias Hämäläinen äänittää parhaillaan uutta tuotantoa ja etsii tiiminsä kanssa isompaa levysopimusta. Kuva: Maarit Salo
Havaijilla äskettäin lomaillut Elias Hämäläinen äänittää parhaillaan uutta tuotantoa ja etsii tiiminsä kanssa isompaa levysopimusta. Kuva: Maarit Salo

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Kommentit

Työkiireet tulivat kokki Teresa Välimäen ajatuksiin öisinkin.

Kokki Teresa Välimäki on tehnyt rajusti töitä viime aikoina. Teresa avasi vappuna ravintolan Helsingin Hernesaarenrantaan. 

– Nyt olen onneksi saanut viimeiset kolme, neljä yötä nukuttua paremmin, hän kertoi torstaina Raffaellon terassikauden avajaisissa.

– Ravintolassa voi tapahtua koska vain mitä tahansa, ja hoidamme sitä paljon myös itse. Tällä viikolla olen vihdoin tehnyt myös muita hommia.

Teresa kertoi heräilleensä keskellä yötä miettimään työasioita vielä Super Bowl -ravintolan avaamisen jälkeenkin.

”Kaikesta huolimatta tykkään tehdä tätä.”

– Sellaisia, joille ei voi mitään siihen aikaan vuorokaudesta! Kaikesta huolimatta tykkään tehdä tätä. Saan tosi paljon kiksejä siitäkin, että työllistämme nuoria ja konseptimme on osoittautunut toimivaksi. Näyttää siltä, että riski kannatti ottaa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

 

Kommentit

Ruotsissa juhlitaan tänään Oscar-vauvan kastetilaisuutta.

Kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin toinen lapsi Oscar Carl Olof syntyi 2. maaliskuuta 2016.

Me Naiset vertaili Oscarin piirteitä hänen äitinsä ja isänsä piirteisiin. Kuvassa Oscar on viisi päivää vanha. Mitä mieltä sinä olet: Kumpaa pikkuprinssi muistuttaa enemmän, Victoriaa vai Danielia?

Kuninkaalliset näyttävät harvoin julkisuudessa näin vakavilta.

Tilanne muuttuu selvästi, kun vertailukuvaksi valitaan hymyilevät kuvat Victoriasta ja Danielista.

Tukholmassa vietetään perjantaina prinssi Oscarin, Skånen herttuan, kastejuhlaa. Hänellä on yksi isosisko, 4-vuotias Estelle.

Oscarin kummit ovat prinsessa Madeleine, Norjan kruununprinsessa Mette-Marit, Tanskan kruununprinssi Frederik sekä Victorian serkku Oscar Magnuson ja Danielin serkku Hans Åström.

Lue myös: Ruotsin hovin vauvaonnea! Victoria ja Daniel kiittivät onnitteluista suloisella kuvalla

Perinteitä noudattaen Oscarin päällä kastetilaisuudessa on mekko, jota on käytetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1906.

Hovi julkaisi Instagramissa kuvan tuoreeltaan myös kastemaljasta. Se on otettu ensimmäisen kerran käyttöön tammikuussa 1746, kun Kustaa III kastettiin, ja on ollut käytössä siitä saakka.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Kumpaa Oscar muistuttaa enemmän: Victoriaa vai Danielia?

Kommentit

Miss Suomi Shirly Karvinen jättää vihapuheet ja keskustelupalstojen kommentit omaan arvoonsa.

Rasismikirjoittelun kohteeksi joutunut uusi Miss Suomi Shirly Karvinen yrittää jättää pahat puheet taakseen.

– Olen saanut kritiikkiä vähän kaikesta, en oikein pysy edes perässä. Lola Wallinkoski on laittanut minulle sosiaalisessa mediassa tsemppiviestejä, se on ollut tosi ihanaa. Minulta on kysytty, olenko keskustellut kunnolla aiheesta Lolan ja Sara Chafakin kanssa, mutta toistaiseksi emme ole, Karvinen kertoi eilen Helsingin Raffaellon terassikauden avajaisissa.

”Ei keskustelupalstoilla käytävä debatti vaikuta elämääni ollenkaan.”

Shirlyn mielestä paras keino on jättää vihapuheet ja kommentit omaan arvoonsa.

– Keskityn positiiviseen ja teen omaa juttuani. Saan enimmäkseen hyvää palautetta, eikä keskustelupalstoilla käytävä debatti vaikuta elämääni ollenkaan. Olen erittäin onnellinen.

Karvinen myös iloitsi saaneensa kohun aikana kannustusviestejä ympäri maata.

– Tuntemattomat ihmiset lähettivät pitkiä viestejä, joissa he kiittelivät sitä, että olen uskaltanut olla esillä ja näyttää mallia. 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Kommentit

Vierailija
Viesti

Kauneinhan tuo niistä misseistä oli. Missit ovat yleensä vain keskivertokaduntallaajaa kauniimpia, mutta kyllä tuo Shirley on siellä kauneimmasta päästä. Luultavasti maailmallakin voi pärjätä hyvin.