Ollin vaimo sairastaa rintasyöpää: "Mietin, rangaistaanko minua jostain"

Äitinsä vuosi sitten keuhkosyövälle menettänyt Olli Sainio on rintasyöpään sairastuneen vaimonsa Jennan tukena. – Äitini kuolemasta viisastuneena olen pystynyt välttämään aiempia virheitäni.

Olli Sainio, 28:

"Istuin isäni työpaikan kahvipöydässä viime helmikuussa, kun lääkäri soitti ja kertoi, että Jennalla on todettu syöpä. Olin osannut valmistautua uutisiin. Järkytys iski päälle vasta myöhemmin, mutta ajattelin silloin, ettei tämä tauti voi taas viedä yhtä ihmistä­ viereltäni. Äitini kuoli viime vuonna keuhkosyöpään. Mietin, rangaistaanko minua jostain.

Jenna huomasi kyhmyn rinnassaan jo vuosi sitten, mutta lääkärissä sen sanottiin olevan hyvälaatuinen. Joulukuussa hänen selkänsä kuitenkin kipeytyi pahasti.­ Voimakkaat särkylääkkeet saivat aikaan munuaistulehduksen, ja Jenna joutui tehovalvontaan sairaalaan. Silloin aloin aavistaa, ettei kyse ole pelkästä selkäkivusta. Kun Jennan syöpä löydettiin, se oli levinnyt rinnasta selkärankaan ja maksaan.

Jennalle alettiin antaa hoitoja viikon kuluttua syöpädiagnoosista, ja hän pääsi pian sairaalasta kotiin. Vaikka Jenna on voinut olla kotona, arjessamme ei ole mitään, mihin syöpä ei olisi vaikuttanut. Vaihdoin työpaikkaakin, jotta pystyn olemaan enemmän kotona.

Koska Jennan on vaikea kävellä heikon kuntonsa takia, hän kulkee vähänkin pidemmät matkat pyörätuolissa. Kotitöiden tekeminen on  Jennalle hankalaa, ja hänestä oli aluksi vaikeaa seurata vierestä, kun minä hoidan ne hänen puolestaan ja vieläpä eri tavalla kuin hän. Lapsemmekaan eivät ensin ymmärtäneet, miksei äiti vie heitä enää hammaspesulle tai voi ottaa syliin. Sen katsominen tuntui kamalalta. Olemme sanoneet äidin­ olevan kipeä, mutta emme ole halunneet antaa turhaa toivoa lupaamalla, että äiti paranee.

Toukokuussa Jennan sytostaattihoidot täytyi keskeyttää muutamaksi kuukaudeksi liian korkeiden maksa-arvojen takia. Silloin menettämisen pelko nosti päätään. Äitini hoidot lopetettiin samasta syystä, ja hän kuoli alle kuukausi sen jälkeen.

Äitini kuolemasta viisastuneena olen pystynyt välttämään aiempia virheitäni. Viime vuonna karkasin pahaa oloani töihin, mutta se ei johda mihinkään. Hieman ennen Jennan diagnoosia minulla todettiin masennus, johon olen saanut nyt apua. Avun pyytämisessä on ollut opettelemista."

Jenna ei halua kosketusta

"Syöpä on vaikuttanut myös parisuhteeseemme. Kun tapasin Jennan yhdeksän vuotta sitten, ihastuin ensimmäiseksi hänen ulkonäköönsä. Sairaus ja lääkkeet ovat muuttaneet Jennaa ulkoisesti paljon, eikä hän ole siksi halunnut, että kosken häneen. Nukumme eri sängyissä, ja läheisyys­ on kadonnut.

Välitän Jennasta samalla tavalla kuin ennenkin. Joskus olemme menneet kahdestaan elokuviin, mutta pääasiassa olen yrittänyt olla Jennan vierellä ja vain ottaa vastaan hänen turhautumisensa.

Jenna ei ole ikinä ollut hyvä näyttämään tunteitaan, mutta sairaalassa hän rupesi kirjaamaan ajatuksiaan päiväkirjaan. Sen lukeminen tuntuu pahalta, koska en oikeastaan pysty auttamaan häntä. Tuen Jennaa mahdollisimman paljon, mutten halua sääliä häntä. Sen sijaan yritän kannustaa häntä liikkumaan ja puuhailemaan omatoimisesti."

Jarrut päällä kohti tulevaa

"Elokuussa Jennan hoitoja pystyttiin jatkamaan, ja veren syöpäarvot ovat laskeneet. Jennan mieliala on kohentunut. Minäkin olen tietysti iloinen, mutta jarrut ovat koko­ ajan päällä. Lääkäri ei ole antanut tarkkaa ennustetta, joten en uskalla­ tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Olen miettinyt paljon, miten selviäisin kahden lapsen kanssa yksin. Ajatus kuolemasta pelottaa, mutta joskus väsyneenä ja turhautuneena haluaisin vain päästä tästä tilanteesta eteenpäin joko terveemmän Jennan kanssa tai ilman Jennaa. Sellaisina hetkinä täytyy vain viettää päivä poissa kotiympyröistä ja koettaa ajatella jotain aivan muuta.

Sairaus kummittelee koko ajan taustalla, mutta olen sen ansiosta myös oppinut­ nauttimaan lapsiperheen arjesta. Viime viikolla teimme nuotion ja paistoimme makkaraa perheen kanssa mökillä. Se oli pieni juttu, mutta kuitenkin aika hieno hetki. Niistä pitäisi osata iloita ilman sairautta, joka laittaa asiat uuteen tärkeysjärjestykseen."

Jenna Sainio, 26:

”Syöpädiagnoosi oli aikamoinen järkytys, vaikka huomattuani kyhmyn rinnassani osasin jo tavallaan aavistaa, mistä on kyse. Suurena yllätyksenä tuli, että syöpä oli levinnyt jo selkärankaan ja maksaan asti. Tuntuu epätodelliselta, että tämä osui omalle kohdalle. Tuntui pahalta kertoa Ollille sairaudestani, koska hänen äitinsä oli kuollut syöpään vain vuotta aiemmin. Taisin itkeäkin.

Aluksi mietin, miten lapset pärjäävät, jos kuolen. Olli on kuitenkin pärjännyt heidän kanssaan vielä paremmin kuin osasin kuvitella. Kesällä kuolema oli paljon mielessäni, mutta nyt hoitojen jatkuttua olen ollut melko hyvillä mielin. Ainakin minulla on vähän lisää aikaa.

Olli on kuunnellut paljon murheitani, ja mielestäni hänkin on pystynyt näyttämään minulle tunteensa. Sairastumiseni jälkeen suhteessamme ei ole kuitenkaan ollut yhtä paljon läheisyyttä kuin ennen. Hiukseni lähtivät keväällä hoitojen takia, joten oloni ei ole ollut kovin naisellinen. Kesällä hiuksia tuli vähän takaisin, ja nyt ne ovat onneksi pysyneet päässä. Ulkonäköni muutos on ollut minulle vaikea asia, joten olen työntänyt Ollia pois luotani. Olli on silti sanonut, että olen hänelle­ sama ihminen kuin ennenkin.

Sairastaminen on ollut turhauttavaa, kun en pysty liikkumaan tai puuhastelemaan lasten kanssa yhtä paljon kuin ennen,­ mutta siihen on vain sopeuduttava. Saan lapsiltani paljon voimia jaksaa. Kun teemme jotain yhdessä perheen kanssa, sairaus jää hetkeksi taustalle."

Myös Mikko jakoi Me Naiset -lehden numerossa 41 tarinansa puolisonsa Marikan rintasyövästä. Lue juttu täältä.

Jenna ja Olli Sainio

  • Jenna, 26, ja Olli, 28, asuvat Rauman maaseudulla 4-vuotiaan poikansa ja 2-vuotiaan tyttärensä kanssa.
  • Olli on puutavara-autonkuljettaja ja Jenna vartija. He ovat olleet yhdessä yhdeksän ja puoli vuotta.
  • Jennan syöpä on levinnyt rinnasta selkärankaan ja maksaan. Hänelle annetaan tällä hetkellä sytostaattihoitoja. Ennustetta tulevaisuudesta ei ole annettu.
Kommentit (2)

Laulaja Sanni Kurkisuo kulkee omaa polkuaan: ”Olen aina tuntenut kosmista yksinäisyyttä”

Sanni Kurkisuon matka kotimaisen popin huipulle on ollut yksinäinen. – En tiedä, voinko luottaa enää keneenkään, Sanni sanoo.

Try not to give a fuck, älä välitä paskan vertaa. Siinä se on, lyhyesti ja ytimekkäästi: laulaja ja lauluntekijä Sanni Kurkisuon, 22, uudenvuodenlupaus vuodelle 2015.

Lupauksen on helppo uskoa toteutuvan, sillä naisen olemus uhkuu omapäisyyttä: sininen tukka ulottuu puoleen selkään, nenänpieltä koristaa hopearengas ja nahkarotsin hapsut heiluvat vimmatusti.

– Olin vuosia ajatellut, että minun kuuluu olla blondi, koska siten olen miellyttävä ja helposti lähestyttävä. Olin aina halunnut värikkäät hiukset, ja uutenavuotena päätin, etten enää pelkää, Sanni sanoo ja sujauttaa nuuskan ylähuuleen.

Kolmen edellisvuoden aikana Sanni on monta kertaa miettinyt, miltä hänen kuuluisi toisten mielestä näyttää ja kuulostaa. Eikä ihme, sillä Sanni on näkynyt ja kuulunut kaikkialla. 22-vuotias nainen on julkaissut kaksi levyä, Sotke mut (2013) ja LELU (2015), jotka ovat myyneet platinaa ja kultaa. Lisäksi hän on sanoittanut kappaleita muille artisteille, kuten Cheekille, Diandralle ja JVG:lle.

Vaikka Sanni tekee nyt unelmiensa työtä, ei popartistin roolia ole helppo ottaa haltuun. Se vaatii muun muassa, että oppii kohauttamaan olkiaan juorupuheille.

– Mä hukun siihen suohon, jos en lopeta miettimästä, millainen tai kuka olen. Olen saanut valtavasti energiaa, kun olen päässyt sen miettimisestä. Joka tapauksessa minusta puhutaan ja ollaan jotain mieltä.

Pienessä kaupungissa kasvanut Sanni hyväksyy nyt ensimmäistä kertaa, että joukosta erottuminen on hyvä juttu.

 

 

”XO, terkkuja kotiin”

Lohjalaisella kotipihalla rymyää viisivuotias pellavapää. Vilkas Sanni ei ehdi itkeä polviin tulleita naarmuja, koska futiksen pelaaminen vain on niin kova juttu.

– Äiti vei minut kerran satubalettiin, mutta en viihtynyt siellä yhtään. Sen sijaan kokeilin karatea ja aloin pelata jalkapalloa, Sanni muistelee.

Sanni ei välittänyt, vaikka muut tytöt leikkivät barbeilla ja häntä kiinnostivat enemmän katuhait. Parasta oli, kun sai kokeilla uusia juttuja, osallistua juoksu- ja hiihtokilpailuihin ja kulkea ylpeänä kuhmu otsassa. Rymytä poikien kanssa tai kirjoitella ja piirrellä omissa oloissaan.

– Olen aina tuntenut jonkinlaista kosmista yksinäisyyttä ja ollut kiinnostunut itsetutkiskelusta, Sanni sanoo.

–Vanhempanikin sanoivat, että Sanni nyt on tuollainen omanlaisensa. Luin paljon jo pienenä. Lokki Joonatan, Iso kiltti jätti ja myöhemmin Harry Potterit olivat suosikkejani.

Myös musiikki on aina ollut osa Sannin elämää. Sannin äiti on laulanut covereita soittavassa rockbändissä, ja isäpuolikin soitti useita instrumentteja. Sanni aloitti viulutunnit 6-vuotiaana, 9-vuotiaana kuvioihin tulivat kitara sekä biisien kirjoittaminen.

Kun äiti treenasi Anoukin Nobody’s Wifea, päätti kolmosluokkalainen Sanni ottaa kappaleen haltuun. Vielä kun kotoa löytyi isäpuolen vanha Roland-kosketinsoitin, Sanni alkoi tehdä omia lauluja.

– Ensimmäiset biisini olivat nimeltään Friends Forever ja I’m Giving My Heart To You Baby. Kerran luulin keksineeni hitin, kunnes selvisi, että se olikin päähäni soimaan jäänyt Sweet Home Alabama, Sanni kertoo nauraen.

Sanni oli lähes poikkeuksetta hyvä siinä mihin ryhtyi. Paikallislehdissä kirjoitettiin, kun Kurkisuo teki maaleja jalkapalloturnauksissa ja pokkasi 8-vuotiaana Napero Finlandiassa voiton tarinallaan Lintu, joka halusi laulaa.

Teini-ikäisenä Sanni tunnettiin kotiseudullaan Captor-bändin keulakuvana, jonka kanssa hän sijoittui toiseksi Ääni ja vimma -kilpailussa. Captoriin häntä olivat pyytäneet toista koulua käyneet samanikäiset pojat, jotka olivat vakuuttuneet Sannin taidoista bändikatselmuksessa.

Yläasteen lopussa Sannin selän takana puhuttiin: hän oli tyyppi, joka luuli olevansa joku isompikin stara. Niinpä Sanni päätti välitunneilla vetäytyä omiin oloihinsa lukemaan Anthony de Melloa ja Paulo Coelhoa.

– Sen sijaan, että olisin rusinoitunut yksinoloon, halusin oppia ihmisyydestä ja siitä, miksi olemme tunteiden ja ihmissuhteiden kanssa niin ihmeissämme.

Peruskoulun aikana Sannin päässä oli kypsynyt ajatus: hän aikoi muuttaa 56 kilometrin päähän pääkaupunkiin, jossa hän saisi aloittaa alusta. Lohjalta Sannille ei jäänyt lapsuudenystäviä, vain jokunen kaveri, joihin yhteydenotto on sittemmin hiipunut.

– Lohja alkoi tuntua pieneltä paikalta, ja minua ei otettu mukaan niin sanottuun röökirinkiin. Muutaman kaverin mimmikoplamme alkoi hajoilla, kun elämäntilanteeni oli erilainen. En saanut tavoitella omia hulluja unelmiani ilman, että ne poljettiin alas.

”Prinsessoja ja astronautteja piti meistä tulla”

Sanni oli 16, kun hän muutti Lohjalta Helsinkiin, yhteiskämppään kolme vuotta vanhemman siskonsa Essin kanssa.

– Pääsin sisään Sibelius-lukioon, jossa tutustuin samanhenkisiin taiteilijatyyppeihin ja sain muutaman hyvän ystävän. Kaikilla meillä oli isoja unelmia eikä kukaan yrittänyt tallata toisen haaveita, Sanni kuvailee.

Sanni saattoi seisoskella tuntemattomuudestaan nauttien täpötäydessä metrossa ja miettiä, kuinka yksin ihminen lopulta on. Noista hetkistä syntyi idea tekstiin ja tulevaan hittibiisiin Jos mä oon oikee.

– Vaikka muutin kotoa jo nuorena, ei elämäni ollut pelkkää biletystä. Halusin olla vanhemmilleni luottamuksen arvoinen. Tiesin, mitä haluan ja podin maailmantuskaa siitä, miten jengi suunnittelee ryhtyvänsä prinsessaksi tai astronautiksi, mutta päätyykin dokaamaan ja tuijottamaan tv-sarjoja.

Ei Sanni silti halua osoitella sormellaan ketään.

– Olin itsekin töissä pikaruokaravintolassa, mutta ajattelin koko ajan, etten halua jäädä sinne. Päätin tehdä kaikkeni, jotta saisin tehdä musiikkia elääkseni.

Kauan Sannin ei tarvinnut kirjoitella lauluja pöytälaatikoiden täytteeksi. Onnekas yhteensattuma ajoi hänet yhteen tuottaja Hank Solon kanssa, ja pian kaksikko ryhtyi yhteistyöhön.

Sanni väittää, ettei listahittien leipominen ole hänen tavoitteensa, mutta niin vain niitä näyttää pukkaavaan. Sannin molemmat levyt ovat täynnä radiohittejä. Julkisuus tuli rymisten.

– Mietin, että mitä helvettiä? Olin aina ajatellut vain kirjoittelevani biisejä, mutta yhtäkkiä olinkin muka jonkinlainen artisti. Tajusin, että kaikki musiikkini kulminoituu tästä lähtien minun kasvoihini ja nimeeni.

”Me ollaan paljaita, haarniskaa ei täällä tarvita”

 

 

Sannin kirjoittamat kappaleet ovat kuin kurkistuksia päiväkirjojen sivuille: viittauksia oikeisiin ihmisiin ja tapahtuneisiin asioihin. Hän ei halua selittää, mistä kappaleissa lauletut rakkaus-, ero- ja pettämisteemat kumpuavat.

– Koen antavani biisien kautta niin paljon itsestäni, että joitain asioita haluan pitää ihan ominani, kuten vaikkapa ihmissuhteeni, Sanni sanoo.

Sanni on joutunut etsimään lähipiiristään luottamuksen arvoiset ihmiset yhä tarkemmin.

– En pidä siitä, että julkisuudestani muistutetaan, koska en tee siitä numeroa itsekään. En halua baarissa kavereideni hämmästelevän, miten minua taas tuijotetaan. Niinkin on käynyt.

Sanni on lopettanut yhteydenpitämisen ihmisiin, joille hän on ollut se, jonka kanssa otetaan vain Instagram-kuvia ja Snapchattejä. Nyt harvoja ja valittuja ystäviä on kourallinen.

– Joidenkin suhtautuminen minuun muuttui: valitettiin, miksei mulla ole koskaan aikaa heille, kun olen niin kiireinen. Jouduin punnitsemaan, ketkä ovat niitä, jotka haluavat tietää kuulumiseni vaikka tietävät, että viiletän menemään tukka nutturalla.

Tarkkaan sanojaan punnitseva, pohdiskeleva ja hieman mystinen. Sellaisen kuvan Sannista saa, ja se on ehkä tarkoituskin. Meikkituolissa Sanni supattaa luottokampaajalleen Saara Sarvakselle, kuinka häneltä taas penättiin ihmissuhdeasioita keikan jälkeen.

– En tiedä, voinko luottaa enää keneenkään. Minun ei ole vaikea tutustua ihmisiin, mutta vaikeaa on päästää uusia tuttavia oikeasti lähelleni.

”Tuijotan tienviittoja, oikee vaatii luonnetta, väärä on se hauska”

 

 

Millainen artisti Sanni on? Kuka Sanni on? Kuten kuka tahansa tähtitaivaan uusi tulokas, Sannikin on joutunut punnitsemaan näitä kysymyksiä. Pitäisikö Sanni Kurkisuosta tulla jonkinlainen brändi, laulaja-Sanni?

– Musiikin tekeminen on minulle se ykkösjuttu. Julkisuuden takia olen kuitenkin joutunut miettimään paljon, millainen minun pitäisi olla. Siitä asti, kun Prinsessoja ja astronautteja -biisi julkaistiin vuonna 2013, olen ollut naama kiinni peilissä ja pakottanut itseni määrittämään sitä, miltä muiden silmissä näytän.

Sannia ärsyttää, että ihmisiä pitäisi lokeroida tietynlaisiksi sen perusteella, miltä he näyttävät tai mitä tekevät. Jos hän haluaa värjätä hiuksensa tai laittaa lätsän päähän, se ei tee hänestä poikamaista tai tyttömäistä – tai mitään muutakaan.

– Olen sisäistänyt, että minun ei tarvitse olla täydellinen, minun tarvitsee olla vain minä. Tämän tajuttuani olen ollut onnellisempi kuin koskaan.

Koska kaikki on niin hyvin nyt, ei Sanni osaa listata tulevaisuuden haaveitaan tai suunnitelmiaan.

– Olen jo saavuttanut niin paljon, etten edes osaa haaveilla. Tiedän vain, etten haaveile punaisesta tuvasta, perunamaasta ja tasapainoisesta elämästä. Haluan mennä ja tulla, miten tykkään. Elämäni on nyt hyvin itsekeskeistä, ja sen hyväksyvät ne, jotka hyväksyvät, Sanni tymäyttää.

Syksyllä Sanni voi kuitenkin vetää yhden rastin seinään, kun hänet nähdään Vain elämää -sarjan neljännellä tuotantokaudella. Osa on ihmetellyt, miten kahden albumin artisti on valikoitunut suosikkisarjan kaartiin pitkän linjan musiikintekijöiden sijaan, mutta Sanni ei kuuntele soraääniä.

– Kyllähän minua jännitti vetää Antti Tuiskun, Anssi Kelan ja Maijan Vilkkumaan kappaleita, koska kuuntelin heitä koko lapsuuteni. Onneksi joukossa on myös VilleGalle, joka edustaa kanssani nuorempaa joukkoa, Sanni sanoo pilke silmissään.

Sanoitusten perusteella selvää, että laulajalla on vielä paljon kerrottavaa.

– Idolini ja Vain elämää -kaverini Maija muistutti minua, että taiteilijana minulla on vastuu olla kuulijoilleni ennen kaikkea rehellinen. Se ei tarkoita sitä, että kerron, mitä ostin kaupasta, vaan sitä, että sanon, mitä tunnen.

Väliotsikoiden sitaatit ovat Sannin kappaleista.

 

 

Sanni

Laulaja ja lauluntekijä syntyi 26.5.1993 ja vietti lapsuutensa Lohjalla. Asuu Punavuoressa, Helsingissä.

Julkaissut kaksi albumia, Sotke mut (2013) ja Lelu (2015), jotka ovat myyneet platinaa ja kultaa.

Tehnyt sanoituksia myös muille artisteille, esimerkiksi Cheekille, Diandralle ja JVG:lle.

Valittiin vuoden 2013 naissolistiksi Emma-gaalassa 2014.Teki 2012 pääosan Miss Farkku-Suomi -elokuvassa Piken roolissa.

Harrastaa hotjoogaa, jalkapalloa ja kuntosalia.

Nähdään syksyllä Nelosen Vain elämää -sarjan neljännellä tuotantokaudella.

Pirjo Heikkilä: Tätä jekkua emme kehdanneet tehdä tv-sarjan kuvauksissa

Kun työkavereina on hauskoja ja teräviä naisia, ei jekuttamiselta voi välttyä.

Vieläkö muistat sketsisarja Siskonpedissä esitetyn gynekologipilan? Ykköskaudella nähdyssä kohtauksessa Pirjo Heikkilä esitti gynekologia ja Sanna Stellan tämän asiakasta. Myöhemmin netissä kiersi video siitä, mitä emme nähneet telkkarissa. Stellan nimittäin yllätti Heikkilän kuvauksissa asettumalla tutkimuspöydälle oikeasti ilman alushousuja. Heikkilän reaktio vaihtui alkujärkytyksestä hysteeriseen nauruun, kun kanssanäyttelijän paljas alapää törötti naaman edessä.

–Suunnittelimme kostoa kakkoskauden kuvauksissa, Heikkilä paljastaa.

–Yhdessä sketsissä raskaana oleva nainen menee ultraäänitutkimukseen, ja kuvauksissa käytettiin oikeaa ultraäänilaitetta. Ohjaajallamme Anna Dahlmanilla oli idea, että kun lääkäri oli tulossa neuvomaan kuvausryhmää laitteen käytössä, oltaisiin hommattu laitteen ruudulle ultraäänikuva, jossa näkyykin sikiö.

Vastapilalla oli tarkoitus höynäyttää Sanna Stellania, Niina Lahtista tai Krisse Salmista: kohteeksi joutunut kollega olisi luullut olevansa raskaana. Lopulta jekku jätettiin kuitenkin toteuttamatta.

–Ajattelimme, että se olisi ollut kumminkin vähän liian paha.

 

​Katso ykköskauden kuvauksissa tehty gynekologijekku tästä.

 
Siskonpedin kakkoskausi alkaa syksyllä. Ykköskauden jaksot pyörivät parhaillaan uusintoina.

Naisurheilijoiden kova arki huipulla: masennusta ja vaikeita isäsuhteita

Mystisiä sairauksia, menetettyjä nuoruudenhaaveita ja uhrauksia. Tennistähti Serena Williams ja muut maailman huiput eivät ole päässeet helpolla, mutta ehkä siinä piilee menestyksen salaisuus.

Kun kiinalainen Guo Wenjun, 30, vuonna 2008 lähti kilpailemaan Pekingin olympialaisiin, hänellä oli mielessään muutakin kuin voitto. Urheilijan tärkein tavoite oli löytää kadonnut isänsä.

Wenjunin vanhemmat erosivat pian hänen syntymänsä jälkeen, ja tytär jäi isälleen. Kun Wenjun oli 14-vuotias, isä esitteli hänelle ampumaharrastuksen. Pian tämän jälkeen isä kuitenkin katosi, ja tyttö jäi valmentajansa kasvatettavaksi.

Vuosien kuluessa Wenjun oli vähällä lopettaa urheilemisen monta kertaa. Hän kipuili harrastuksena kanssa, mutta lopullinen niitti uralle tuli vuonna 2005 huonosti menneiden kisojen jälkeen. Wenjun lopetti kilpailemisen ja ryhtyi urheiluvaatteiden myyjäksi.

Urheiluvietti kuitenkin palasi, ja vain vuosi lopettamisen jälkeen Wenjun oli taas ampumaradalla.

Vähän ennen Pekingin olympialaisia Wenjun oli jälleen valmis luopumaan urheilu-urastaan, koska ikävöi isäänsä niin valtavasti. Valmentaja sai kuitenkin Wenjunin innon urheiluun palaamaan. Hän vakuutti suojatilleen, ettei mikään olisi parempi tapa etsintäkuuluttaa isää kuin kultamitali olympialaisissa. ”Minun on menestyttävä kilpailuissa. Silloin isäni näkee minut ja on ylpeä”, Wenjun sanoi China Dailyn mukaan valmentajalleen ennen kisoja.

 

Guo Wenjun on voittanut kaksi perättäistä pistooliammunnan olympiakultaa ainoana naisena maailmassa. Jo nyt hänellä on vankka asema yhtenä Rion olympialaisten ennakkosuosikeista.

 

Wenjun voitti Pekingissä olympiakultaa naisten 10 metrin ilmapistooliammunnassa. Kultaa tuli myös Lontoosta neljä vuotta myöhemmin. Pistooliammunnan maailmancupissa Wenjun on päihittänyt kaikki vastustajansa seitsemän kertaa. Saavutuksista ja kymmenientuhansien maanmiehien avusta huolimatta isää ei ole vieläkään löytynyt.

Välirikko isän kanssa

Yhdysvaltojen parhaaksi alppihiihtäjäksi tituleerattu Lindsey Vonn, 30, puolestaan joutui katkaisemaan välit isäänsä urheilu-uransa – ja rakkautensa – tähden. Pelottomasta laskutyylistään tunnettu nainen kilpailee monessa alppilajissa, mutta MM- ja olympiamitalinsa hän on saanut supersuurpujottelussa ja syöksylaskussa.

Isä Alan Kildow oli juuri se, joka patisti tyttärensä suksille jo taaperoiässä. Yhdeksänvuotiaana Vonn kilpaili jo kansainvälisellä tasolla isänsä tiukassa valmennuksessa. Jo kymmenvuotiaana Vonn päihitti monta vuotta vanhemmat kilpakumppaninsa mennen tullen.

Kilpailuhenkinen isä halusi nähdä tyttärensä voittavan, ja niinpä koko perhe muutti Vonnin uran perässä Minnesotasta Coloradoon, jossa tämä saattoi treenata entistä kovemmin. Jälkeenpäin Vonn on kuvaillut tunteneensa syyllisyyttä siitä, että hänen kolme sisarustaan joutui jättämään kaverinsa entiseen kotikaupunkiin. ”Minulla oli ikävä perinteisiä lapsuuden juttuja – yökyläilyä, koulun diskoja, kavereiden saamista tavalliseen tapaan”, Vonn on kertonut The New York Timesille.

Kun Vonn vuonna 2002 osallistui ensimmäisiin olympialaisiinsa, sijoitus oli kuudes. Keskittymistä sotki kuitenkin se, että isä puuttui jatkuvasti Yhdysvaltain hiihtojoukkueessa hiihtävän tyttärensä uraan. Isä ei hyväksynyt myöskään tyttärensä suhdetta yhdeksän vuotta vanhempaan mieheen, entiseen olympiahiihtäjään Thomas Vonniin. Erimielisyydet johtivat välien katkeamiseen vuonna 2005.

Isä ja tytär eivät puhuneet toisilleen vuosiin, eikä isä ollut tervetullut edes pariskunnan häihin. ”Se saattaa kuulostaa kovalta”, Lindsey kommentoi jälkeenpäin The New York Timesille. ”Se oli jotain, mitä minun oli pakko tehdä pitääkseni elämäni vakaampana.”

Isän ja tyttären välit lämpenivät vasta pari vuotta sitten, kun pariskunnan avioliitto päättyi eroon.

Rinteiden ulkopuolella Vonn tekee mallin ja urheilutoimittajan töitä.

 

67 alppihiihdon maailmancup-voittoa plakkarissa. Ainoastaan ruotsalainen hiihtolegenda Ingemar Stenmark on voittanut uransa aikana enemmän pystejä kuin Lindsey Vonn.

 

Alppihiihdon kaksinkertainen olympiavoittaja seurusteli pari vuotta golffari Tiger Woodsin kanssa, mutta suhde päättyi eroon toukokuun alussa. Viimeisimpien arvauksien mukaan suhde päättyi, koska jo aiemmin seksiskandaalistaan tunnettu Woods petti Vonnia. Alppihiihtäjä itse on kommentoinut eroa tähän mennessä vähäsanaisesti.

Munasoluja pakkaseen

Neljä vuotta sitten tennislegenda Serena Williamsin, 33, ei enää uskottu palaavan kilpakentille. Hänen keuhkoistaan oli löytynyt lukuisia veritulppia, ja tähti joutui leikkaukseen. Tilanne äityi niin vaaralliseksi, että osa pelaajan keuhkokudoksesta tuhoutui lopullisesti.

Nyt tähti on palannut kilpakentille, eikä lopettamisaikeista ole tietoakaan. Sairastuminen avasi Williamsin silmät. ”Minulla oli kamala ikävä kentälle”, Williams kuvaili toipilasaikaansa alkuvuodesta Voguelle. ”En ikävöinyt yleisöä tai ilmapiiriä. Ikävöin vain pallon lyömistä. Tajusin, etten halua lopettaa koskaan.”

Isänsä koulima Serena on aina tähdännyt tennismaailman huipulle. Jo 14-vuotiaana hän voitti merkittäviä kisoja yhdessä vuotta vanhemman isosiskonsa Venuksen kanssa.

Kentillä Serena on nähty niin itkevän kuin rikkovan mailojaan. Hän ei ole ottanut häviämistä koskaan kevyesti, mutta harvoin hän on hävinnytkään. ”Näen itseni kahtena eri ihmisenä. On olemassa Serena Williams, jonka kaikki tuntevat. Hän on hullu. Hän ei voi tehdä virheitä. Hän on vihainen eikä oikeastaan ollenkaan kiva. Olen se ihminen kolme tuntia päivästä, kun olen kentällä. Loput ajasta olen pelkkä Serena. Olen luokan pelle”, hän on kuvaillut itseään Fitness Magazinelle.

Tähän mennessä Williamsilla on plakkarissa 19 Grand Slam -turnauksen voittoa. Vaikka kilpaileminen ja pokaalien piteleminen on tähden mukaan hänen lempipuuhaansa, yhtä asiaa hän katuu huippu-urheilijan urassaan. ”Ajattelin, että olisi siistiä hankkia nuorena lapsi”, Serena kertoi Rolling Stone -lehdelle vuonna 2013. ”Mutta aina jostain pitää luopua menestyksen takia. Kaikella on hintansa. Kysymys on siitä, kuinka paljon on valmis maksamaan.”

Samassa haastattelussa Serena tosin totesi, ettei ole vielä valmis heittämään lapsihaaveellensa hyvästejä. ”Olen vakavissani harkinnut munasolujeni jäädyttämistä – ihan tosissaan. Olen ajatellut asiaa, mutta dopingtestien lomassa jos tekee niin, testi saattaa näyttää positiivista. Ehkä palaan asiaan myöhemmin uudelleen.”

Taistelusta toiseen

Pitkään Venus Williams, 34, kisasi pikkusiskonsa Serenan kanssa parhaan tennispelaajan tittelistä, mutta nyt hän on joutunut luopumaan paikastaan huipulla. Venus sairastaa kroonista autoimmuunisairautta, Sjögrenin oireyhtymää. Se aiheuttaa muun muassa nivelkipuja, ja tennistähti on kertonut olleensa välillä niin väsynyt, että on jopa nukahtanut autoonsa heti parkkeerattuaan sen kotipihaansa.

Sairaudestaan huolimatta Venus ei ole lopettanut tenniksen pelaamista. Hän on kertonut jopa nauttivansa sen tuomista haasteista. ”Ennen treenasin niin kovaa, että jälkeenpäin olin ihan kuollut. Nyt minun on oltava sairauden takia varovaisempi. Jos treenaan liian kovaa, en voi tehdä mitään seuraavana päivänä. Tämä on tasapainoilua itsensä järkevällä tavalla loppuun asti haastamisen ja oman kehoni sietokyvyn välillä”, Venus kertoi yhdysvaltalaiselle urheilukanava ESPN:lle viime kesänä

Alppihiihtäjä Lindsey Vonn joutui jättämään kilparinteet viime vuonna polvivamman takia. Loppuvuodesta hän kuitenkin palasi rinteisiin, ja keväällä hän niitti jo voittoja.

Vonn on myös tunnustanut julkisesti kärsineensä vuosia masennuksesta. ”Kaikki elämässäni näyttää täydelliseltä, mutta minulla on omat taisteluni niin kuin kaikilla muillakin”, Vonn on sanonut People-lehdelle.

Vuonna 2008 masennus oli Vonnin mukaan niin paha, ettei hän päässyt ylös sängystä. Alppihiihtäjä on kertonut syövänsä yhä masennuslääkkeitä, mutta nauttivansa silti elämästä täysillä. ”Mitä järkeä pelkäämisessä on? Olen kaatunut miljoona kertaa. Jos kulkee ympäriinsä peloissaan, ei koskaan voi nauttia elämästä”, Vonn kuvaili elämänasennettaan Self-lehdelle. ”Elämään on vain yksi mahdollisuus, joten silloin on pidettävä hauskaa.”

Rajoja rikkovat roolimallit

 

Autojen maailmasta ei ole löytynyt ainoastaan ammattia – vaan myös poikaystävä! Danica Patric seurustelee tällä hetkellä amerikkalaisen autourheilijan Ricky Stenhouse Juniorin kanssa.

 

Yhdeksi historian parhaaksi naiskuljettajaksi luokiteltu, yhdysvaltalainen Danica Patrick, 33, jätti 16-vuotiaana koulun kesken, koska halusi tavoitella unelmaansa autourheilijana. Karting-autoilun hän oli aloittanut olleessaan vasta 10-vuotias.

Nyt Patrick on ensimmäinen nainen, joka on voittanut Indy Car -kilpailun. Hän on roolimalli monelle autourheilijan urasta haaveilevalle nuorelle. ”Roolimallina oleminen antaa minulle itsevarmuutta, mutta loppujen lopuksi asialla ei ole mitään väliä. Minulla on päättäväisyyttä päihittää vastustajani olivat he tyttöjä tai kundeja. On hauskaa olla erilainen”, Patrick kertoi AOL.com-sivustolle.

Patrickin asema autourheilijana on kyseenalaistettu moneen kertaan. Hänen painoaan on pidetty kohtuuttomana valttina suhteessa suurempikokoisiin miehiin. Lisäksi naista on kritisoitu siitä, että hän toimii urheilu-uransa ohella mallina ja mainoskasvona eri yrityksille.

Kritiikkiä on joutunut kestämään myös kamppailu-urheilija Ronda Rousey, 28, ensimmäinen nainen, joka on otettu mukaan vapaaotteluorganisaatio UFC:n vapaaottelijaksi.

Haastatteluissa Rousey usein kiroilee ja puhuu häpeilemättä miesasioistaan. Erityisesti Rousey on aiheuttanut pahennusta lyttäämällä muita urheilijoita.

Pekingin olympialaisissa vuonna 2008 Rousey voitti pronssia judossa alle 70-kiloisten sarjassa – ja suomi julkisesti uimari Michael Phelpsiä. Häntä risoi Phelpsin tapa vetäytyä omiin oloihinsa olympialaisten aikaan pidetyissä illanistujaisissa – uimari käyttäytyi hänen mukaansa ylimielisesti. ”En halunnut edes moikata sitä tyyppiä. Hänen pitäisi chillata”, Rousey arvosteli ESNews-urheilukanavan haastattelussa.

Nykyään Rousey keskittyy vapaaotteluun, ja urheilun ohella hän tekee mallin ja näyttelijän töitä. Hänellä on myös lähes kaksi miljoonaa seuraajaa kuvapalvelu Instagramissa. Upeasta ulkomuodostaan huolimatta Rousey on kertonut kamppailleensa pitkään itsetuntonsa kanssa. ”Vihasin ulkonäköäni 22-vuotiaaksi asti”, Rousey kertoi maaliskuussa ESPN:lle. Hän halusi näyttää langanlaihalta kansikuvatytöltä.

Vuoden 2008 olympialaisten jälkeen Rousey lopetti vaa’alla käymisen ja alkoi syödä mielensä mukaan. Pikkuhiljaa minäkuva korjaantui. ”Ajattelin pitkään, että minun pitäisi muuttaa vartaloni tietynlaiseksi, jotta olisin onnellinen. Mutta kun yritin ensin olla onnellinen, myös suhtautumiseni vartalooni muuttui.”

 

Facebookin perustajasta tulee isä – kertoo aiemmista vaikeuksista avoimesti

Mark Zuckerbergin vaimo Priscilla Chan odottaa parin esikoista.

Facebookin keksijän Mark Zuckerbergin vaimo Priscilla Chan on raskaana, uutisoi Us Magazine

Mutta miten jättiyrityksen toimitusjohtaja Zuckerberg kertoi maailmalle tästä? On vain yksi vaihtoehto: tietenkin Facebookissa.

Perjantaina 31.7. Zuckerberg, 31, postasi Facebook-sivulleen uutisen, jossa kertoi, että hänellä on jännittäviä uutisia.

– Odotamme tyttövauvaa! Tästä alkaa uusi luku elämässämme. Olemme jo olleet niin onnekkaita, että olemme saaneet vaikuttaa muiden ihmisten elämään ympäri maailmaa, hän kirjoittaa yli 33,2 miljoonalle seuraajalleen.

Postauksen mukana on kuva Priscillasta, 30, ja parin koirasta nimeltä Beast.

Lapsi on parin ensimmäinen. Zuckerberg kirjoittaa postauksessaan myös yksityiskohtaista tietoa siitä, miten pari on yrittänyt saada lapsia jo vuosia ja kokenut kolme keskenmenoa. 

– Ihminen muuttuu niin toiveikkaaksi, kun kuulee, että on saamassa lapsen. Alkaa kuvitella, millainen lapsesta tulee. Aletaan tehdä suunnitelmia, jotka sitten vain ovat poissa. Se on yksinäinen kokemus, hän kirjoittaa.

Zuckerbergin mukaan sosiaalinen media auttoi paria selviämään keskenmenoista.

– Nykypäivän avoimessa maailmassa näistä asioista keskusteleminen ei vieraannuta meitä toisistaan, vaan tuo meidät yhteen. Kun aloimme puhua ystäviemme kanssa tästä, huomasimme, kuinka yleistä tämä on.

Nyt kaikki on kuulemma ainakin toistaiseksi hyvin. Peukku sille.