Yön keulakuva listaa elämäänsä tärkeiden lukujen kautta.

2500 keikkaa

Yön toiminta on hiottu niin huippuunsa, ettei lavalle nouseminen jännitä enää pätkääkään. Porukallamme ei satu yllätyksiä. Haluan, että kaikki toimii rasvatusti ja että joka keikalla bändi kuulostaa hyvältä aina ensimmäisestä soinnusta alkaen. Nykyään teemme noin sata keikkaa vuodessa, kiivaimmillaan on ollut 140:kin keikan vuosia.

Soolona esiintyminen on toista. On intiimi tilanne ilmestyä johonkin kabinettiin tai saunan pukuhuoneeseen ja esiintyä polttarisankarille, joka kuuntelee vain 20 sentin päässä. Yleensä vähintään sankari liikuttuu kyyneliin, viimeksi koko 16-henkinen seurue itki. Sellaiset hetket kolahtavat itsellekin eri tavalla.

1 000 000 keikkakilometriä

Ajan keikkamatkani omalla autolla, bändin bussissa en ole kulkenut 15 vuoteen. Aiemmin minun oli ehdittävä toiseen työhön ja myöhemmin olen vain halunnut olla oman arkeni easy rider. Jos kotimatka on alle 200 kilometriä, ajan yöksi kotiin. Voin pysähtyä rullaluistelemaan tai yöuinnille enkä halua pysäyttää koko bussillista väkeä sen takia. Keikkabussirytmi on sellainen, että kroppani väsyy nopeasti.

Jos keikkamatkojen päälle lasketaan muut ajamiset, olen suhannut varmasti 2 000 000 kilometriä.

9 ammattia

Olen työskennellyt Juicen roudarina, taksikuskina, siivoojana, siivoustyönjohtajana, kiinteistöhuoltojohtajana, vaatemyyjänä, rakennusmiehenä ja viemärimiehenä kaupungin kadunrakennusosastolla. Nykyään teen vain muusikon töitä. Olen hyvin työkeskeinen ja kasvanut uskoen, että ihmisen on tehtävä työtä selviytyäkseen ja ollakseen onnellinen.

3 käännekohtaa

Elämäni tärkein käännekohta tapahtui 27.3.2000. Sinä päivänä raitistuin ja kaikki muuttui. Ilman sitä Yötä ei takuulla olisi olemassa eikä ehkä minuakaan.

Uran kannalta kakkosena tulee Jussi Hakulisen tapaaminen ja bändin perustaminen 18-vuotiaana. Silloin ei ollut odotuksia, ei kelattu mitään eikä puhuttu rahasta tai urasta. Kunhan soiteltiin vain ja haaveiltiin joskus pääsystä keikoille. Laskimme, että vuonna 2000 meidän olisi pakko lopettaa soittohommat: olisimme silloin 36-vuotiaita ja liian vanhoja muusikoiksi.

Yksi käännekohta osuu vuoteen 2002, silloin lopetin taksihommat ja keskityin kokonaan soittamiseen. Se oli helvetin pelottava päätös, ja pelkäsin, ettei musiikilla voisi elättää perhettä.

46 vuotta

Olen 46-vuotias ja pidän itseäni melko nuorekkaana, vaikka kyllä minusta on tullut vähän ärtynyt. Vielä kymmenen vuotta sitten lähdin innolla mukaan kaikkeen, nyt minua ei saa kaiken maailman kissanristiäisiin kirveelläkään. Ajattelen, että on viisautta jättää turhat menot ja keskittyä siihen, mikä on tärkeintä. Itseään repimällä ei jaksa pitkään.

Viime talvena jäin muutamasta jääkiekko-ottelustakin. Olin jo ovella takki päällä, kun aloin tuumia, että hallilla on kuiteskin kylmä ja matkalla sataa lunta ja perhana, jos ne vielä häviävät. Kuuntelin ottelut sitten radiosta. Tässä iässä vapaa-aikaa on alkanut arvostaa ihan eri tavalla.

4 henkeä

Meitä on neljä: vaimoni Satu, 14-vuotias Ella, 17-vuotias Ossi ja minä. En ole jyrä, vaikka pidänkin itseäni perheen päänä. En ole mikään boheemi haihattelijataiteilija mutta paljon poies kotoa. Siksi vaimollani on valtava rooli ja vastuu siinä, että homma pysyy kasassa.

Siviilissä en erotu muista kaduntallaajista. Lapset ovat tottuneet ammattiini, isän laulutyö on heille normijuttu. Tyttäreni häpeää minua, se kuuluu siihen ikään. Minun pitää ajaa hänet treeneihin, mutta jättää kyydistä pari korttelia aiemmin, koska olen niin nolo.

4 naista – ja ne muut

Satu on elämäni tärkein nainen. Olemme olleet yhdessä pian 20 vuotta ja naimisissa vuodesta 1992. Ella taas on näyttänyt sen, miten yhdessä minuutissa voin olla sekä rakastettava, kiva kaveri että inhottava, nolo idiootti.

Myös äiti ja mummo ovat olleet valtavan tärkeitä. Mummo tykkäsi minusta kovasti, vaikka olin aika vilpertti. Äidilleni olen tuottanut valtavasti surua hukassa olemisillani ja alkoholinkäytöllä, mutta myös valtavasti iloa menestymiselläni.

En ole mikään naissankari, mutta oli minulla muutamia tyttöystäviä. Yhden perässä muutin Tampereellekin vuonna 1986. Ilman sitä siirtoa Yötä ei ehkä olisi. Ainakaan bändiä ei olisi ilman naiskuuntelijoitamme, alkuaikoina yleisömme oli lähes pelkästään naisia. Nykyiset laulumme koskettavat molempia, ja pariskunnat käyvät yhdessä keikoillamme. Naisfanien kirkuminen tuntuu edelleen hyvältä. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei nauttisi ihailusta lavalle noustessaan.

37 500 esitettyä biisiä

Ajattelen, että Yö on nyt kolmannella kierroksellaan. Kokemus näkyy muun muassa siinä, etteivät pikkumokat tunnu missään tai ainakaan välity kuulijoille asti. 90-luvun Yössä soittovirhe aiheutti kaaoksen ja 80-luvulla aloimme tapella siitä lavalla. Olemme ottaneet riskejä ja lähteneet vastavirtaan monissa jutuissa, mutta se on kannattanut.

Omaa matskuamme kuuntelen enää vain analyyttisesti ja kriittisellä korvalla. Arvioin omaa laulusuoritustani ja mietin, olenko varmasti tehnyt parhaani. Jos saan itseni kiinni falskiudesta, yritän muistaa, mikä laulutilanteessa on mennyt pieleen. Onnistumisen ja harmituksen tunne seuraavat mukana lopun elämän. 1990-luvulla muutamat levyt tehtiin niin juosten kusten, että ne kaduttavat vieläkin.

10 kultalevyä, 7 platinaa, 4 tuplaplatinaa, 2 multiplatinaa

Levy-yhtiön mukaan Yö on myynyt 900 000 levyä. Onhan se ihan hieno juttu, mutta itse en pidä lukua kultalevyistä ja sen sellaisista. Levyt on kotona nostettu takkasyvennyksen seinälle, siihen pianon viereen. Arvostan niitä, mutta en pysähdy niiden eteen henkäilemään ihastuksesta. Minulle ne ovat merkki kunnolla tehdystä työstä. Menestys on sitä, että keikan jälkeen tilaisuuden järjestäjän kanssa lyömme kättä päälle: nähdään ensi vuonna uudestaan.

8 idolia

Oikeastaan minulla on enemmänkin idoleita ja monella elämän alueella. Olen diggaillut muun muassa Pelle Miljoonaa, Tero Vaaraa ja Kari Tapiota: arvostan saakelisti, miten he ovat onnistuneet pitämään linjansa. Ihailen Simo Silmua ja sitä, miten loistava hän on kaikessa vaatimattomuudessaan. Toisaalta saan kylmät väreet, kun Pauli Mustajärvi nousee lavalle – ihminen ei voi olla sen leveempi. Yleisö syö kädestä, vaikka se tietää, että kaikki on show’ta eikä Pauli ole sellainen korni kukko. Ihailen myös kirjoittajia kuten Kalle Isokalliota tai Hannu Lauermaa, psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäriä. Samoin arvostan Teemu Selännettä ja hänen uskomatonta uraansa. Ei ole sattumaa, että näistä ihmisistä on tullut suuria. Heissä on tinkimättömyyttä ja johdonmukaisuutta.

6+

Koulumenestykseni oli huonoa, keskiarvoni aina siinä kuuden päällä. Olin yllytyshullu, jolla oli hirveä hinku näyttää mutta ei paljon järkeä. Kun Ristikedon koulu täytti 75 vuotta, minut kutsuttiin sinne puhujaksi. Kerroin koululaisille, että minut oli kerran kannettu poies samalta lavalta.

Vasta jälkikäteen olen tajunnut, miten paljon minussa on ollut kestämistä. Kun oma poikani on nyt samantyylinen touhottaja, ymmärrän edes vähän, millaista äitini oli kasvattaa minua yksin. Mutta näinhän sen kuuluukin mennä, vähän kuin peilikuvaansa katsoisi. Nyt vain pitää löytyä ymmärrystä, eikä saa unohtaa omaa menneisyyttään.

4 harrastusta

Kaikkein rakkain harrastukseni on jääkiekko, jota en kuitenkaan ole voinut harrastaa kolmeen vuoteen akillesjänteiden napsahdeltua. Uskon palaavani luistimille ensi talvena. Sen jälkeen tulevat avantouinti ja punttisalilla käynti. Käyn säännöllisesti myös metsäkävelyillä, sekä porukassa että yksin, sauvoilla ja ilman. Kun pääsen lenkin suosikkikohtaani Soppeenmäellä, siinä lähellä Lamminpään urheilumajaa, mistä näkee Näsijärven, tulee todella hieno tunne. Kohta pulahdetaan järveen, ja joku porukasta on laittanut teetä, toinen tuonut leivät.

Haaveilen, että voisin jokin päivä treenata thainyrkkeilyä aidossa ympäristössä. Jollain karulla salilla, missä ei ole yhtä ainutta hienoa vehjettä, vain kehänarut ja hien haju. Tosin tiedän olevani siihen jo liian vanha, kroppani ei kestäisi ja vastustaja tekisi minusta ihmishakkelusta.

Mutta saahan sitä haaveilla.

Iltalehden mukaan muusikkopari Paula Vesala ja Lauri Ylönen ovat kertoneet eroavansa 12 yhteisen vuoden jälkeen.

Paula Vesala ja Lauri Ylönen ilmoittivat avioerostaan Iltalehdelle toimittamassaan viestissä.

Heidän mukaansa eropäätös on surullinen, mutta vääjäämätön.

– Eroon ei liity mitään draamaa tai yllättäviä käänteitä, vaan pitkä parisuhde tuli päätökseensä.

”Eroon ei liity mitään draamaa tai yllättäviä käänteitä.”

– Asia olisi joka tapauksessa tullut julki, joten halusimme välttää kaikenlaisia spekulaatioita ja ilmoittaa asiasta itse, pari kertoi viestissään.

Muusikkopariskunta aloitti seurustelunsa 2000-luvun alkuvaiheessa. He avioituvat vuonna 2014, ja heillä on yksi lapsi.

Muusikko–näyttelijä Paula Vesala, 34, muistetaan parhaiten PMMP-yhtyeestä. Hän julkaisi kesäkuussa ensimmäisen soololevynsä. Hän näyttelee pääosaa tällä hetkellä elokuvateattereissa pyörivässä Tyttö nimeltä Varpu -leffassa.

Lauri Ylönen, 37, on puolestaan muusikko, joka tunnetaan The Rasmus -yhtyeestä. Hänet nähdään myös televisiossa omassa televisiosarjassa vuonna 2017.

Lue lisää! Lauri Ylönen saa oman tv-sarjan: suunnittelee luksuskodit perheelleen ja julkkisystävilleen

 

Junon pika-avioliitto Janna Hurmerinnan kanssa päättyi vain puolen vuoden jälkeen, kun Juno jäi kiinni pettämisestä. – Olisihan asian voinut paremminkin hoitaa, hän sanoo.

Räppäri Jon ”Juno” Korhonen, 29, meni viime vuoden elokuussa naimisiin laulaja Janna Hurmerinnan kanssa, mutta jäi kiinni pettämisestä. Helmikuussa, vain puoli vuotta häiden jälkeen, Janna jätti avioeropaperit käräjäoikeuteen.

– En tietenkään ole ylpeä teoistani, olisihan asian voinut paremminkin hoitaa. Kai se oli sen hetkisen Jonin tapa ratkaista joitain juttuja. En sano olevani sitoutumiskammoinen, mutta elämän mittapuulla olen vielä aika nuori. En silti voi tapahtuneelle enää mitään, se on ollutta ja mennyttä, Juno sanoo.

Avioero ja pettämiskohu nousivat näyttävästi otsikoihin. Muun muassa laulaja Jannika B jakoi somessa avoimen viestin, jossa luki: ”Vitun Juno”.

– Se oli hänen mielipiteensä ja ymmärrän sen. Varmaan moni muukin on kelannut niin. Kyllä minua kiinnostaa, mitä muut minusta ovat mieltä, mutta en voi antaa sen liikaa vaikuttaa. Ne, jotka haluavat tehdä omat päätelmänsä minusta, tekevät ne ilman hyväksyntäänikin.

 


Janna Hurmerinta haki avioeroa Junosta puolen vuoden avioliiton jälkeen. Kuva: Sanoma-arkisto
Janna Hurmerinta haki avioeroa Junosta puolen vuoden avioliiton jälkeen. Kuva: Sanoma-arkisto

 

– Voi olla, että ajattelen tekemisistäni eri tavalla vuoden päästä, kun tästä kaikesta on kulunut enemmän aikaa. Nyt asia on vielä itselleni vähän liian tuore käsiteltäväksi.

Ensimmäinen leffarooli

Työrintamalla Junolle kuuluu uutta, sillä hän näyttelee pääroolissa Antti J. Jokisen ohjaamassa Pahan kukat -elokuvassa. Leffa kertoo syrjäytyneiden nuorten lähiöelämästä väkivallan ja päihteiden keskellä. Junon roolihahmo haaveilee paremmasta huomisesta, mutta sortuu yhä uudestaan huumeisiin.

Pahan kukissa Juno tekee ensimmäisen roolityönsä. Siinä ja Junon yksityiselämässä on nähtävissä tiettyjä yhtäläisyyksiä.

– Mielikuva minusta on, että olen maahanmuuttajan näköinen pilveä polttava tyyppi. Kaipa jengi pitää minua pahana poikana, mutta mielestäni olen aika kiltti. Olen vain ihminen, teen virheitä.

Miltä Junosta tuntui tulla itse nuorena isäksi? Miten hän kommentoi rötöstelyjään? Koko haastattelu Me Naisten numerossa 39/2016.

Heidi Sohlberg käy läpi rankkoja rintasyöpähoitoja, mutta positiivisesta asenteestaan hän ei tingi. Puoliso tukee hengessä mukana. 

Heidi Sohlbergin, 35, huumori ei ole vakavan sairauden takia muuttunut. Tänään hän heittää herjaa rintasyöpähoitojen aiheuttamasta kaljustaan. Siitä, miten aamuisin voi nukkua pidempään, kun aikaa ei mene hiustenlaittoon. Tai miten kukaan ei huomaa vyötärölle ilmestyneitä jenkkakahvoja, kun kaikki kuitenkin tuijottavat kaljua.

– Kyllä minäkin itken ja surkuttelen, mutta minulle ei ole tyypillistä jäädä synkistelemään. Saan hirveästi energiaa positiivisuudesta, avoimuudesta ja huumorista.

Heidi on somessa kertonut aktiivisesti tekemisistään ja fiiliksistään – niin hyvinä kuin huonoina päivinä.  Puuhakkuus ja pilke silmäkulmassa ovat vain hänen tapansa sairastaa.

”Tunsin huonoa omaatuntoa, että voin niin hyvin.”

– Jossain vaiheessa tunsin huonoa omaatuntoa, että voin niin hyvin. Päätin kuitenkin olla sen verran itsekäs, että nautin hyvistä päivistäni ja jaan kokemukseni. Voisinpa antaa jokaiselle syöpäsairaalle samanlaisen voimahalin.

Läheiset mukaan syöpämatkalle

Heidille oli heti selvää kertoa sairaudestaan kaikille. Ensin aviomies Niklas Sohlbergille, sitten isä Juha Willmanille, ystäville ja lopulta julkisesti.

Heidin läheisten kesken sairaudesta on tullut yhteinen ja lähentävä kokemus. Heidi uskoo, että perheen miesväki on käynyt läpi pelkoja mielessään – varsinkin Juha-isä, joka jo menetti vaimonsa samalle sairaudelle.

Aviomiestään Heidi kuvailee perheensä järjen ääneksi.

–Nikke on asennoitunut tilanteeseen fiksusti ja sanoo, etteihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin parantua.

Sohlbergien perheenjäsenistä ja ystävistä muodostui nopeasti laaja turvaverkko, joka auttaa arjen pyörittämisessä.

–Tuntuu, että ystävien välittäminen vain korostuu vakavissa paikoissa. Rakkautta osoitetaan silloin voimakkaammin.

Lue Heidin koko haastattelu Me Naisten numerosta 39/2016.

Ruotsin kieli selvisi viiden parhaan joukkoon. Äänestä omaa suosikkiasi!

Brittilehti Independent uutisoi tuoreesta kyselystä, joka selvitti, mikä eurooppalainen kieli on puhuttuna kaikkein puoleensavetävin.

Kyselyyn vastasi 1 000 ihmistä, ja sen suoritti deittisivusto Happn.

Voittoon kiiri italia, joka keräsi neljäsosan äänistä. Ranskan kieli tuli täpärästi hopealle vain kaksi prosenttia pienemmällä äänisaalilla. Suomen naapureista ruotsin ja venäjän kieli selvisivät Top 10 -joukkoon.

Näin kielet sijoittuivat kyselyssä:

  1. italia (25 prosenttia)
  2. ranska (23 prosenttia)
  3. irlanti (19 prosenttia)
  4. espanja (16 prosenttia)
  5. ruotsi (5 prosenttia)
  6. venäjä (4 prosenttia)
  7. portugali (2 prosenttia)
  8. saksa (1 prosentti)
  9. hollanti (1 prosentti)
  10. kreikka (1 prosentti)

Äänestä suosikkiasi!

Euroopan voi mieltää monella tavalla. Valitsimme äänestykseen Euroopan unionin 24 virallista kieltä. Mikä kieli on sinun mielestäsi EU:n seksikkäin?

Mikä eurooppalainen kieli on mielestäsi viehättävin?