"Vaikka päätös olikin yhteinen, ehkä aloite tuli jossain määrin enemmän minun puoleltani", Satu kertoo. Kuvat: Liv
"Vaikka päätös olikin yhteinen, ehkä aloite tuli jossain määrin enemmän minun puoleltani", Satu kertoo. Kuvat: Liv

Millaisia tunteita Sadulla on tällä hetkellä Bachelor-Juhaa kohtaan? Entä millaiset välit Sadulla on pahimpaan kilpakumppaniinsa Jennyyn? Satu vastaa kysymyksiin, jotka eivät selvinneet televisiossa.

Katsoit kaikki Bachelor-jaksot televisiosta.  Millaiset fiilikset sinulla on nyt, kun kaikki on ohi?

Helpottuneet, vaikka toisaalta vähän haikeat. Haikeaa on se, että olen saanut fiilistellä tv:stä joka tiistai matkaa ja kokemiani tunteita, mutta nyt se on ohi. Toisaalta on helpottavaa, että nyt saan viimein puhua kaikista tunteistani ja kertoa, millaista se oikeasti oli.

"Se, mitä meillä olisi voinut olla, olisi ehkä ollut ihan mahtavaa."

Sinun ja Juhan suhteesta ei sitten tullutkaan mitään. Millainen olo sinulla on siitä?

Ihan hyvä, koska päätös on tehty ja se oli yhteinen. Meillä oli Juhan kanssa ihan mieletöntä aikaa, ja varmaan se, mitä meillä olisi voinut olla, olisi ehkä ollut ihan mahtavaa. Mutta kun siirryttiin kuplasta arkeen eli Etelä-Afrikasta Suomeen, niin se joku jäi vaan puuttumaan.

"Varmasti romantiikkaa riittäisi yhä, eikä se kemia ole kadonnut väliltämme mihinkään."

Teistä tuli Juhan kanssa matkalla hyviä ystäviä. Kaatuiko suhde siihen, ettei välillänne ollut riittävästi romantiikkaa?

Ei se siitä jäänyt kiinni. Varmasti romantiikkaa riittäisi yhä, eikä kemia ole kadonnut väliltämme mihinkään. Juha mainitsi minulle, että joku "rakkaudellinen juttu" jäi puuttumaan. Ehkä se oli juuri se myös minun puoleltani. Puhuimme Juhan kanssa, että suhteemme oli paras lomaromanssi ikinä.

Arjessa aikataulut eivät vain menneet yksiin. Juhan työ on tosi hektistä, ja hänen elämänsä on pitkälti vain töitä, töitä ja töitä. Ja minullakin on vuorotyö, joten yhteisen ajan löytäminen oli suurin ongelma – tai ainakin minun mielestäni.

”Mielestäni on parempi pistää pillit pussiin ja jatkaa eteenpäin.”

 

"Vietimme valintajakson jälkeen aivan ihanan päivän. Vielä siinä vaiheessa tuntui, että tästä tulee jotain niin mahtavaa", Satu sanoo.
"Vietimme valintajakson jälkeen aivan ihanan päivän. Vielä siinä vaiheessa tuntui, että tästä tulee jotain niin mahtavaa", Satu sanoo.

Mitä ajattelet tällä hetkellä Juhasta?

Hän on erittäin, erittäin ihana mies. Siitä se ei jäänyt kiinni. Ja kyllä mua harmittaa, ettei tästä tullutkaan mitään. Vaikka päätös olikin yhteinen, ehkä aloite tuli jossain määrin enemmän minun puoleltani. Juha itse välttelli tosi pitkään käyttämästä sanaa sinkku, eikä olisi vielä halunnut julistaa sitä. Mutta kun sitä yhteistä säveltä ei löytynyt, niin mielestäni on parempi pistää pillit pussiin ja jatkaa eteenpäin. Olen sellainen, etten halua jäädä roikkumaan siihen ajatukseen, mitä olisi voinut olla.

Vaikea sanoa, olisiko tilanne toinen, jos olisimme heti voineet elää normaalisti ja liikkua yhdessä.

Ehditkö tavata Juhan lapsia?

En. Juha painotti, ettei halua tutustuttaa lapsiin ennen kuin on täysin varma, että suhteesta tulee jotain. Olisin tavannut lapset mielelläni, mutta ymmärrän täysin Juhaa. Ei ole hyvä, jos lapset ehtivät kiintyä, jos ei sitten olekaan heidän elämässään jatkossa.

”En voi sanoa, että olisin kuitenkaan rakastunut.”

Rakastuitko Juhaan?

Viimeisessä jaksossa taisin sanoa, että olen rakastumassa. Mutta en voi sanoa, että olisin kuitenkaan rakastunut. Olen ihminen, joka haluaa tuntea ihmisen läpikotaisin ennen kuin pystyn käyttämään tätä ilmaisua tai edes tuntemaan niin suurta. 

Olit lähes ainut matkalla ollut nainen, joka ei hajoillut reissussa. Et myöskään ottanut stressiä ryhmätreffeistä – toisin kuin muut. Miten pystyit ottamaan niin rennosti?

Perusluonteeni on sellainen, etten ota hirveästi stressiä mistään. Lisäksi tiedostin koko ajan, mihin formaattiin olen lähtenyt. Ymmärsin sen, etten ole ainut nainen ja että Juha tapaa muitakin naisia ja myös pussailee heitä. Mietin vain sitä, mitä mulla ja Juhalla on enkä sitä, mitä hän tekee muiden naisten kanssa.

Olen aikaisemmin kokenut pettymyksiä rakkaudessa, joten ajattelin, että otan tällaisen lungin asenteen ja lähden ennakkoluulottomasti reissuun. Elin hetki ja päivä kerrallaan ja yritin pitää koko ajan hyvää fiilistä yllä.

Mulla ei ole aina ollut näin hyvä itsetunto, mutta nyt kun voin olla täysin oma itseni, minun ei tarvitse miettiä, mitä muut ajattelevat minusta. Tai miltä esimerkiksi näytän pahimpina hetkinä. Varmasti tämäkin auttoi siinä, etten stressannut niin paljoa kuin moni muu.

”Sannan ja Jennin kanssa eivät kemiat kohdanneet.”

Tilintekojaksossa kävi ilmi, että Sannalla ja Jennillä ei ole kovin lämpiminä tunteita sinua kohtaan. Miten tulit toimeen muiden naisten kanssa?

Tulin toimeen kaikkien kanssa. Kuuntelin Etelä-Afrikassa paljon muiden murheita ja osalle ihmisistä olin olkapäänä. Sanna ja Jenni olivat niitä ihmisiä, joiden kanssa kemiat eivät kuitenkaan kohdanneet yhtä hyvin kuin muiden kanssa. Mutta mulla ei ole heistä mitään pahaa sanottavaa. Jos välillämme on ollut jotain selvitettävää, niin ne asiat on jo selvitetty. Tai ainakin toivon niin.

Satun mukaan tilintekojaksossa oli jäätävä tunnelma, kun osa naisista hyökkäsi Juhan lisäksi myös Satua vastaan.
Satun mukaan tilintekojaksossa oli jäätävä tunnelma, kun osa naisista hyökkäsi Juhan lisäksi myös Satua vastaan.

Entä millaiset välit sinulla on Jennyn kanssa?

Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, olemme ystävystyneet Jennyn kanssa. Jenny on ihan huikea mimmi, ja tuntuu, että tulemme koko ajan läheisimmiksi. Vaikkei se ehkä televisiossa tullutkaan ilmi, olemme molemmat iloisia luonteita ja muutenkin tosi samanhenkisiä.

Jenny pettyi todella paljon ja hänen sydämensä murtui, mutta hän on silti ollut iloinen mun puolesta. Arvostan sitä Jennyssä tosi paljon. Tietysti siinä meni oma aikansa, että lähennyimme taas matkan jälkeen.

”Suoraan sanottuna tilintekojaksosta jäi paska maku suuhun.”

Tilintekojakso vaikutti sinun ja Juhan kannalta kuumottavalta. Oliko se oikeastikin sitä?

Suoraan sanottuna siitä jäi paska maku suuhun. Muutama tyttö hyökkäsi mua vastaan ja kertoi, ettei mun todellakaan kuuluisi istua Juhan kanssa siinä sohvalla. Tuntui tyhmältä, että minua syyllistettiin valinnasta, joka oli Juhan. Mutta pyrin unohtamaan sen melko pian. Ajattelin, että heillä on oikeus sanoa mielipiteensä ja parempi, että se tuli päin naamaa.

Miksi lähdit mukaan reality-ohjelmaan?

Parhaalla ystävälläni oli sormensa pelissä. Hän bongasi haun ja sanoi, että nyt jumaliste sä Satu lähdet tonne. Mietin sitä hetken ja ajattelin, että miksi ei! Olen ollut kolme vuotta sinkkuna ja on tullut tapailtua jos jonkinlaista tyyppiä, niin ajattelin, että eihän sitä koskaan tiedä. Ajattelin myös, että formaatti on sellainen, että on mahdollista löytää sieltä se oikea.

"Ei tässä ole kerennyt vielä mitkään Tinderit laulamaan."

En vaihtaisi yhtään hetkeä enkä todellakaan kadu, että lähdin mukaan. Juha olisi saattanut olla se oikea, mutta voihan olla, että niitä "oikeita" on ihmiselle useampi.

Oletko tavannut ketään kiinnostavaa eron jälkeen?

Sinkkuna tässä elellään. Sitä paitsi päätös tehtiin melko äskettäin eli ei tässä ole kerennyt vielä mitkään Tinderit laulamaan. Eikä minulla ole mitään hoppua. Lisäksi olin tosi ihastunut – ja varmasti olen vieläkin vähän. Ei ne tunteet ihan heti Juhaa kohtaan katoa.

 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

 

 

Linda Liukkaan tärkein kohderyhmä on pienten lasten isät.

Linda Liukas on palkittu lastenkirjailija ja koodauslähettiläs. Liukkaan tietotekniikka-aiheiset Hello Ruby -lastenkirjat ovat olleet jättimenestys maailmalla: ensin hän keräsi kirjoilleen 380 000 euron arvoisen joukkorahoituspotin ja voitti sitten kiinalaisen 130 000 euron arvoisen muotoilupalkinnon.

Liukkaan uusin, keskiviikkona julkaistu kirja vie lapset tutkimusmatkalle internetiin. Kirjasarjan oikeudet on myyty 22 kielialueelle.

Vaikka Liukkaan teokset ovat lastenkirjoja, kirjailija on kertonut tärkeimmäksi kohderyhmäkseen pienten lasten isät. Hänen mukaansa isien roolimallilla on tärkeä vaikutus pienten tyttöjen päätöksiin.

– Ollessani pieni muut isät sanoivat tietokoiden olevan kalliita aikuisten juttuja. Oma isäni sen sijaan opetti, ettei ole asiaa, mitä ei voisi tietokoneella korjata. Opettelimme yhdessä juttuja ja välillä mokailtiin, Liukas muistelee.

”Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.”

Liukkaan mukaan koululla on paljon vaikutusta lapsen asenteisiin, mutta vanhemmilla vielä suurempi. Liukas haaveileekin omistavansa kymmenen vuoden päästä koulun, jossa teknologiaa kehitetään yhdessä lasten kanssa.

– Lapsia pitää kannustaa löytämään oma juttunsa, ja heitä pitää altistaa uusille asioille. Ei suljeta liian aikaisin mahdollisuuksia lapselta. Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.

Ruby pienten poikien esikuvana

Teknologia-alalla vallitsee vieläkin merkittävä naispula. Liukas kannustaa naisia innostumaan alasta, sillä teknologiaan tarvitaan naisten näkökulmia.

– Ohjelmoija on se henkilö, joka käyttää tietokonetta ratkaistakseen maailman ongelmia, ja tarvitsemme naisten näkemystä. Tietokoneella voi ilmaista itseään ja muuttaa maailmaa paremmin kuin millään muulla, Liukas sanoo.

Kun Liukkaan ohjelmointityöpaja Rails Girls alkoi menestä, hän kohtasi vanhempia miehiä, jotka yrittivät neuvoa joka käänteessä.

– Kun sulkee korvansa setämiesten kritiikiltä, ei törmäile lasikattoihin.

Liukas kertoo ylpeimmäksi hetkekseen sen, kun pienet pojat ovat tulleet kertomaan hänelle, että kirjojen naiskoodaaja Ruby on heidän esikuvansa.

– Se on feminismiä parhaimmillaan, kun nainenkin voi olla teknologia-alan esikuva.

 

Madonna juhli viikolla syntymäpäiviään ja julkaisi sen kunniaksi kuvan koko perheestään.

Popin kuningatar Madonna, 59, jakoi perjantaina ensimmäistä kertaa koskaan yhteiskuvan kaikkien lastensa kanssa. Kuvassa Madonnan kanssa poseeraavat pojat Rocco, 17, ja David, 11, sekä tyttäret Lourdes, 20, Mercy James, 11, ja 4-vuotiaat kaksoset Estere ja Stella.

Kuva on julkaistu Madonnan syntymäpäivän kunniaksi. Hän täytti 59 vuotta 16. elokuuta. Syntymäpäiviään hän juhli Italiassa.

 

Birthday 🎉🎂🎈🇮🇹♥️

A post shared by Madonna (@madonna) on

Lourdes ja Rocco ovat Madonnan biologisia lapsia. Lourdesin isä on Madonnan entinen henkilökohtainen valmentaja Carlos Leon. Roccon isä on elokuvaohjaaja Guy Ritchie, jonka kanssa Madonna erosi vuonna 2008. David, Mercy James, Estere ja Stella ovat adoptoitu Malawista.

Madonna adoptoi Esteren ja Stellan Malawista viime helmikuussa. Alkuvuodesta prosessi tuotti ongelmia. Tyttöjen isä väitti, ettei adoptio mennyt hänelle kerrottujen suunnitelmien mukaan.

– Minulle kerrottiin alussa, että Esther ja Stella menevät asumaan rikkaan naisen luo ulkomaille, ja että hän antaa heille kunnon koulutuksen ja palauttaa heidät sitten minulle, asumaan kanssani ja auttamaan perhettäni, tyttöjen biologinen isä Adam Mwalen kertoi.

Lue lisää täältä: Madonna julkaisi iloisen videon adoptiokaksosistaan – tyttöjen isä väittää, että häntä on huijattu

Myös Madonnan aiemmat adoptiot kuohuttivat. Vuonna 2006 laulaja adoptoi Malawista Davidin ja vuonna 2009 Mercy Jamesin. Erityisesti Mercyn adoptio synnytti kritiikkiä.

Tytön äiti kuoli synnytyksessä, ja sukulaiset sijoittivat lapsen orpokotiin. Jälkikäteen isovanhemmat kuitenkin kertoivat suunnitelleensa, että olisivat ottaneet lapsen hoitaakseen, kun tämä on 6-vuotias. He syyttivät Madonnaa lapsen varastamisesta ja repimisestä juuriltaan. Alun perin he olivat hyväksyneet adoption.

Juttua muokattu 20.8. 12.35: Lourdesin isä on Madonnan entinen henkilökohtainen valmentaja Carlos Leon. Ei Guy Ritchie, kuten aiemmin jutussa kerrottiin.

”Kohta lavalle tulee jäbä, joka ei ole koskaan esiintynyt näin isolle porukalle”, Cheek sanoi kutsuessaan Antin lavalle. 

Vuoden 2018 helmikuussa ensi-iltansa saava Veljeni vartija -elokuva on herättänyt runsaasti huomiota jo viime keväästä saakka. Tuolloin saatiin ensimmäisen kerran tietää, että leffassa Jare Tiihosta eli Cheekiä näyttelee Antti Holma.

Moni on pohtinut, miltä näyttelemisestä tunnettu Antti kuulostaa ja näyttää räppärinä.

No, nyt siitä on saatu esimakua. Eilen Tampereella järjestetyillä Blockfest-festivaaleilla saatiin kuulla ja nähdä ensimmäinen maistiainen Antista Cheekinä. Profeettojen festarikeikan aikana räppäri kutsui Antti lavalle esittämään kappaleensa Äärirajoille.

– Mua on jännittänyt tänään tää keikka paljon enemmän, kuin mikään keikka pitkään aikaan. Mulla on parikin syytä siihen, Cheek aloittaa Antin esittelyn.

– Osa teistä tietää, että me ollaan kuvattu tällaista Veljeni vartija -elokuvaa. Meillä on tänään tarkoitus kuvata viimeisiä kohtauksia. Sen takia mä tarviin kohta sitä Blockfest-rakkautta enemmän kuin koskaan, koska kohta lavalle tulee jäbä, joka ei ole koskaan esiintynyt näin isolle porukalle eikä nähny tällaista mitä täällä on tai kokenut tällaista.

Cheek pyytää porukkaa laulamaan ja bailaamaan mukana.

Katso osa Antin esiintymisestä tästä:

Eilen illalla Antti kommentoi esiintymistään Twitter-tilillään: 

Antti nähdään valkokankaalla myös Jaren veljenä Jerenä.

– Ajattelen, että tässä leffassa on kolme roolia Jare, Jere ja Cheek. Tarkkailin Jaren tapaa olla maailmassa. Jeressä minua kiehtoo se, että rauhallinen tyyppi voi kiihtyä nollasta sataan, Antti kommentoi viime kesänä Me Naisille.

Antti julkaisi pari viikkoa sitten kuvan Mersusta, jolla ajelee elokuvan kuvausten ajan. Auton rekisteriotteessa lukee A-HOLE. ” Nuo kilvet tosin haaveena vasta”, Antti kirjoitti kuvan yhteydessä.

Juttua muokattu 20.8. klo 9.18: Muokattu kirjoitusvirhe.

Kauppias Sampo Kaulasen isä teki itsemurhan vuosi sitten. Vierellä Minttu-vaimo seurasi, miten lupsakka Sampo muuttui synkäksi. – Jos surua alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä.

Sampo Kaulasen, 38, ja Michele Murphy-Kaulasen, 37, Tampereen-kodin lattialla makaa levällään puolitäysi matkalaukku. Se kertoo tarinaa nopeista lähdöistä, ahkerasta reissaamisesta ja siitä, että jotakuta saa aina ikävöidä.

Alkukesästä Sampo vietti kuusi viikkoa Filippiinien viidakossa Selviytyjät Suomi -ohjelman kuvauksissa. Siitä muistuttavat pukeva rusketus ja kymmenen kiloa kaventunut olemus.

Juuri nyt Sampo, Mintuksi kutsuttu Michele ja perheen nuorimmainen Rianna, 3, ovat kaikki samassa maassa ja samassa kodissa.

Tampereen lisäksi Sampolla ja Mintulla on toinen koti Äkäslompolossa Ylläksellä. Siellä sijaitsee myös perheyritys, kuulu Jounin kauppa, jota ennen Sampoa isännöivät hänen vanhempansa Anne ja Esa Kaulanen.

– Kulunut vuosi on ollut meille hirveän raskas, Sampo Kaulanen aloittaa.

”Isän kuolema jätti elämäämme tyhjiön.”

Keväällä 2016 koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti. Mielenterveysongelmista pitkään kärsinyt Esa Kaulanen teki itsemurhan psykiatrisessa sairaalassa. Hän oli kuollessaan 62-vuotias. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä. Puoliso Anne jäi leskeksi 36 yhteisen vuoden jälkeen.

– Isän kuolema jätti elämäämme tyhjiön. Valtavan surun, jossa on mukana myös kiukkua ja katkeruutta, Sampo Kaulanen sanoo.

Hän on vanhempiensa ainoa lapsi.

Koko perheen suru

Uutinen tuli yllättäen, tavallisena toukokuisena tiistaina, kuten sellaiset uutiset niin usein tulevat. Minttu oli saanut tiedon ensin ja soitti Tampereelta Sampolle, joka oli auton ratissa matkalla Ylläkseltä Ouluun.

Suru-uutinen muutti kaiken hetkessä. Piti hankkiutua pohjoiseen niin pian kuin mahdollista. Minttu lensi Riannan kanssa Rovaniemelle, ja Sampo poimi heidät kyytiinsä lentoasemalta.

– Kun kohtasimme, Sampo oli täysin ilmeetön, surun jähmettämä. Vei viikkoja, ennen kuin hän pystyi millään lailla käsittelemään menetystään, Minttu muistaa.

”Alussa olin eniten huolissani äidistäni.”

Lapsille he kertoivat tapahtuneesta heti, kaunistelematta tapaa, jolla vaari oli menehtynyt. Suoruus ja rehellisyys ovat tällaisissa asioissa parasta, Sampo ja Minttu uskovat. On tärkeää, että lapsi kuulee ikävänkin totuuden vanhemmaltaan, ei ilkeänä juoruna muualta.

– Alussa olin eniten huolissani äidistäni. Mietin, miten ihmeessä hän jaksaa yksinäisyyden pitkän avioliiton jälkeen. Äiti on ihana ihminen, jolle olisin suonut onnelliset eläkepäivät yrittäjän ankaran arjen jälkeen, Sampo sanoo.

Isän kuolemasta käynnistyi perheessä uusi ajanlasku.

–  Kaikki jakautuu tästedes aikaan sitä ennen ja sen jälkeen.

Avoimuus voi auttaa

Esa Kaulanen oli sairastanut vuosikymmeniä kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sairaudessa vuorottelivat mania ja masennus. Maniavaiheessa kauppias tilaili ylenpalttisesti tarpeetonta tavaraa ja painoi töitä lähes yötä päivää.

Syvissä, mustissa masennusjaksoissa hän tuskin pääsi ylös sängystä ja puhui jatkuvasti itsemurhasta. Jutut muuttuivat iän karttuessa yhä levottomammiksi. Esa myös häpesi sairauttaan, mielensä särkymistä, vaikka perheenjäsenet yrittivät selittää hänelle, ettei mitään hävettävää ole. Viimeisinä vuosina kalastus ja mökillä puuhailu – asiat, jotka ennen olivat tuottaneet Esalle iloa – muuttuivat merkityksettömiksi. Ilo katosi.

– Esa puuskahti kerran, että aikoo päättää päivänsä, Minttu muistaa.

– Muille perheenjäsenille se oli jo siinä vaiheessa arkista puhetta, mutta minulle uutta. Sanoin Esalle, että älä mieti tuollaisia, olet tärkeä meille ja lapsenlapsille. Pian lapset unohtavat minut, hän totesi. En saanut häntä uskomaan muuta.

– Isän kohtalo vahvisti uskoani siihen, että vaikeistakin asioista täytyy puhua. Mielen sairauksiin ja itsemurhiin liittyvä häpeä pitäisi jo jättää menneisyyteen, Sampo painottaa.

Kaikki ihmiset hänen ympärillään eivät ole katsoneet avoimuutta hyvällä silmällä. Olisi syytä pitää suu soukemmalla, Sampo on saanut kuulla. Olla jakamatta asioita, jotka tekevät kipeää ja joihin liittyy häpeän stigma.

– Jos pystyn puhumalla auttamaan edes yhtä ihmistä, olen toiminut oikein, Sampo uskoo.

Vaikeat kysymykset

Perheenjäsenen kuolemasta käynnistyi loputon vyöry käytännön asioita. Hautajaisten suunnittelu, perunkirjoitus, perheyrityksen lopullinen sukupolvenvaihdos pikakelauksella. Eikä puhettakaan, että Sampolla ja Mintulla olisi viime keväänä ollut mahdollisuus keskittyä vain niihin.

Lapset piti hoitaa, etukäteen lukkoon lyöty kesäkiertue ympäri Suomen Jounin kaupan myymäläautolla täytyi toteuttaa. Sopimukset kesätapahtumiin olivat sitovia. Elämän piti jatkua, oli mikä oli. Tien päälle Sampo lähti vain kolme päivää suru-uutisen jälkeen.

Lähes jokaisella kauppa-auton asiakkaalla läpi Suomen oli Sampolle sanottavanaan myötätunnon sana. Sosiaalisen median tempauksista ja televisiosta tuttu, leppoisa pohjoisen mies on helposti lähestyttävä hahmo. Julkkis, joka kerää ihmisiä ympärilleen missä tahansa liikkuukin ja jolle on helppo puhua myös vaikeista asioista. Moni halusi jakaa hänelle oman tarinansa läheisen menettämisestä.

Yleensä ihmisten kohtaaminen on Sampon mielestä ihan mukavaa. Surun keskellä oli toisin. Asiasta puhuminen uudelleen ja uudelleen vieraiden ihmisten kanssa oli raskasta.

– Kaikki tarkoittivat hyvää, mutta ikävä kyllä siinä tilanteessa ylenpalttinen myötätunto ei juuri auttanut. Suru on niin yksityinen asia. Parhaaksi myötäelämisen tavaksi koin kädenpuristuksen ja yksinkertaisen lauseen: otan osaa, Sampo muistaa.

Ensisokin jälkeen suruun alkoi sekoittua myös toisenlaisia tunteita. Esimerkiksi katkeruutta viranomaisia kohtaan. Kuinka itsemurha on ylipäätään mahdollinen sairaalaoloissa? Laitoksessa, jossa omainen luulee tuskaisen läheisensä olevan turvassa. Miksi mielenterveysongelmista kärsivää on niin vaikea saada hoitoon?

Kysymyksistä raskain ja suurin riippui ilmassa aina, kun perheenjäsenet kohtasivat. Miksi Esa – aviomies, isä, appiukko ja vaari – oli päätynyt ratkaisuun, joka tuotti muille niin mittaamatonta surua.

”Missä vaari on?” Rianna kyseli isoisänsä perään yhä uudelleen.

Sampo puri hammasta. Kiukku ja viha kuplivat pinnan alla.

Miten isä oli saattanut tehdä niin?

Kun kumppani suree

Minttu seurasi aviomiehensä vointia huolestuneena. Sampo sulkeutui suruunsa ja painoi töitä. Joskus hän ­alkoi yllättäen puhua isästään, mutta hiljeni nopeasti, vaikka Minttu yritti jatkaa aiheesta.

Mintulla oli jonkinlainen käsitys siitä, mitä toinen kävi läpi. Hän menetti isänsä jo vuonna 2005 ollessaan vain 25-vuotias.

– Suruja ei voi verrata, tietenkään. Minun isäni asui Yhdysvalloissa, ja vaikka rakastin häntä, hän jäi tavallaan etäiseksi. Elimme yhteistä arkea niin vähän. Sampon isä taas oli hänelle erittäin läheinen, he asuivat vuosia Ylläksellä samassa pihapiirissä ja tekivät kaupalla yhdessä töitä. Menetys oli Sampolle valtava.

Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt alkoholia nautittuaan synkäksi ja äreäksi.

– En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Menköön, jos saa siitä iloa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

”Sampolla alkoi selvästi mennä liian lujaa viinan kanssa.”

Katkeruus ja kiukku, vastausta vaille jääneet kysymykset, hiipivät pintaan humalassa.

– Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

– Sampolla alkoi selvästi mennä liian lujaa viinan ja paikanvaihdosten kanssa. Hän saattoi alkaa yhtäkkiä ­haluta reissuun, vaikka oli vasta samana päivänä ajanut Lappiin. Vitsit alkoivat olla minulta vähissä.

Ensimmäinen muutos parempaan pilkahti perheen ­aurinkolomalla Turkissa vuoden 2016 heinäkuussa. ­Uima-altaan vesi kimalteli, lapset nauroivat, aurinko paistoi. Esasta ei puhuttu kahteen viikkoon sanaakaan.

Myöhemmin syyskuussa, Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla Espanjassa, Sampo pystyi vihdoin rentoutumaan.

– Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Siitä, mitä hänen päässään liikkuu silloin, kun paha olo valtaa. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

– Matkan jälkeen tuli jotenkin parempi olo. On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Hassut ja mukavat muistot

On vaikea määritellä, missä vaiheessa se tapahtuu. Kiukku ja katkeruus pehmenevät ja muuttavat muotoaan. ­Tilalle tulevat vähitellen lämpimät muistot ja huumori. Rakas omainen on rakas omainen, vaikka hänen tekemäänsä ratkaisua olisikin vaikea hyväksyä.

Vasta Esan kuoleman jälkeen Sampo ja Minttu ovat huomanneet, miten paljon työtä tämä teki kaupalla. ­Kätevä mies huomasi kaiken ja eleettömästi korjasi repsottavat listat ja muut pikkuviat.

Riannalle vaari jaksoi lukea loputtomasti, esimerkiksi pitkiä otteita kansalliseepos Kalevalasta.

Lasten ohella erityisen lähellä Esan sydäntä olivat Jounin kaupan yhteydessä olevan Konijänkän kotieläinpihan eläimet. Niitä hän hoiti väsymättä saksanpaimenkoiransa Urpo vierellään. Sampoa ja Minttua naurattaa vieläkin muisto kolmesataakiloisesta urossiasta, valtavasta karjusta, jonka lämpöiseen kylkeen Esa pötkähti mielellään päiväunille.

– Isän silmässä oli kyynel aina, kun joku eläimistä jouduttiin lopettamaan, Sampo muistaa.

– Esalla oli uskomaton muisti ja mahtava, sysimusta huumorintaju. Hän oli herkkä ja empaattinen ihminen, Minttu ­sanoo.

– Surullista on se, ettei Esa koskaan todella ymmärtänyt, miten paljon merkitsi lapsille. Hän elää heidän puheissaan vahvasti edelleen.

Sampokin osaa jo ajatella isänsä ratkaisua armollisemmin.

– Hän teki päätöksensä, sen mukaan meidän muiden on elettävä. Luulen, että isä näki edessään lääkkeiden ja laitosten täyttämän, toivottoman loppuelämän ja halusi muuta. Ymmärrän ja en ymmärrä sitä ajatusta.

– Tiedän, että isä rakasti meitä kaikkia. Tiedän myös, että hän oli minusta ylpeä, Sampo sanoo.

Sampo ja Minttu ovat oppineet, että kaikesta, jopa musertavasta surusta, voi mennä eteenpäin.

– Olemme yhdessä selviytyneet jo monesta liemestä. Perheenä selviydymme tästäkin.

 

Sampo Kaulanen

- 38-vuotias Jounin kaupan omistaja.

- Ensimmäisestä liitosta tytär Jenriina, 12.

- Nähdään syksyllä Nelosella yhtenä Selviytyjät Suomi -ohjelman kilpailijoista.