Elinan työpäivät venyvät näytösiltoina puolilleöin. ”Kotona käydään nukkumassa.” Kuva: Kim Öhrling
Elinan työpäivät venyvät näytösiltoina puolilleöin. ”Kotona käydään nukkumassa.” Kuva: Kim Öhrling

Elina Miettinen on ainoa suomalainen maineikkaassa American Ballet Theatressa. Kilpailu on kovaa, ja ystäviä vaikea saada.

9-vuotias Elina Miettinen osallistui kesällä 2007 New York International Ballet Competition -balettikilpailuun. Kilpailussa American Ballet Theatren taiteellinen johtaja Kevin McKenzie iski silmänsä suomalaiseen ja kutsui Elinan osallistumaan tanssitunnille vielä kisamatkan aikana.

– Kun olin palannut Suomeen, he soittivat ja tarjosivat sopimusta, Elina muistelee.

Päätös lähdöstä piti tehdä parissa viikossa. Elina oli juuri aloittanut tanssijana Helsingissä Kansallisbaletissa.

– Moni kollega kannusti lähtemään, että ei tällaisia tarjouksia tule! Kansallisbaletin johtaja sanoi, että kyllä hänelläkin olisi ollut minun suhteeni suunnitelmia.

Elina otti tarjouksen vastaan. Ensimmäinen kiinnitys tehtiin tammikuusta elokuuhun, ja siitä se on nyt jatkunut kahdeksan vuoden ajan. American Ballet Theatressa on lähes 90 tanssijaa eri puolilta maailmaa, mutta Elina on ensimmäinen suomalainen.

”Täällä pitää vähän tunnustella, kenen kanssa pystyy solmimaan ystävyyden.”

Alku oli rankka. Elina ei tuntenut New Yorkista ketään, ja elämä piti aloittaa alusta.

– Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Kun tulin iltaisin kotiin, tuntui, että pää räjähtää. Olin koko ajan väsynyt, koska ei ollut hetkeäkään aikaa levähtää ja prosessoida. Koko ajan vain oli jotakin uutta: iso kaupunki, kieli, kulttuuri, ihmiset, työtunnit, kiertueet...

Työtahtikin oli paljon rankempi kuin se, mihin Elina oli tottunut Suomessa. Kulttuuri oli myös kilpailuhenkisempi.

– Täällä pitää vähän tunnustella, kenen kanssa pystyy solmimaan ystävyyden ja kenen kanssa ei, Elina kertoo.

Ensimmäinen puoli vuotta vierähti hujauksessa, ja vasta kesälomalla Suomessa Elina ehti ensimmäisen kerran hengähtää.

– Silloin, ensimmäisen kauden jälkeen, oli hankalinta palata New Yorkiin. Suomi tuntui mukavalta: perhe, ystävät, rauha.

Mielessä kävi, jos sinnittelisi vuoden ja palaisi sitten.

– Mutta toinen puoli minussa sanoi, että ethän sinä nyt luovuta. Mietin, haluanko mukavuutta kotimaassa vai luoda uraa New Yorkissa. Lopulta halusin näyttää, että kyllä minä tästä jotenkin selviän.

Meni vuosi, toinen ja kolmas. Nykyisin Elina asuu miehensä kanssa Manhattanin Upper East Sidella. Työpaikka American Ballet Theatre sijaitsee alempana Broadwaylla.

– Uran tekeminen tuntui oikealta ratkaisulta. Lopulta ei mennyt kauan, kun sopeuduin ja minusta tuli oikea newyorkilainen.


 

Vakkari vai free?

”Olen onnellinen, että olen kiinnitetty, freelancerinä on hankalampaa. Meillä sopimukset allekirjoitetaan keväisin, usein vuodeksi kerrallaan. Vasta kun on ollut vuosia ryhmässä ja tehnyt työnsä hyvin, jatkon saamisesta ei ole epäilystä. Laiskottelun varaa ei kuitenkaan ole.”

Ensimmäiset duunini

”Ensimmäisenä kesätyönäni tein 16-vuotiaana kiinteistönhoitohommia veljeni kanssa. Kun työskentelin kahvilassa, sain selkäni kipeäksi, kun piti seistä koko ajan. 19-vuotiaana sain kiinnityksen Kansallisbalettiin.”

Uraidolini

”Pienenä luin kirjoja ja katsoin videoita balettitanssija Maija Plisetskajasta. Äitini on lääkäri ja isäni liikemies. En kasvanut taiteilijaperheessä enkä ollut sellainen tyypillinen pikkutyttö, joka olisi halunnut ballerinaksi.

Saan myös inspiraatiota taitavista kollegoista. American Ballet Theatressa monella on todella korkea työmoraali. Menestyneistä näkee, että ne, jotka työskentelevät enemmän ja panostavat, myös onnistuvat.”

”Välillä sattuu joka paikkaan niin, että ei pysty liikkumaan.”

Ensimmäinen palkkani

”Muistan, miten suurelta ensimmäinen Amerikan-palkkani tuntui Suomen jälkeen. Nopeasti kuitenkin tajusi, että täällä kaikki on kalliimpaa, vuokrista alkaen. Pitää osata säästää ja suunnitella.”

Normipäivä

”Arkipäivät ovat rankkoja, sillä suurin osa ajasta menee harjoituksissa. Olemme töissä harjoitusjakson aikana tiistaista lauantaihin ja näytöskauden aikana maanantaista lauantaihin. Aamutuntimme alkaa kymmeneltä. Sen jälkeen on harjoitukset kahdestatoista seitsemään. Näytöspäivinä harjoitukset loppuvat viideltä, ja näytös on illalla puoli kahdeksasta kymmeneen tai yhteentoista. Kotona käydään nukkumassa.

Tanssijan ammatti vaatii paljon itsekuria myös työajan ulkopuolella. Täytyy mennä ajoissa nukkumaan, syödä hyvin ja pitää kropasta hyvää huolta. Kyllä me hauskaakin pidetään, mutta täysin voi irtautua oikeastaan vain lomalla.”

Suurin haaveeni

”Haluaisin olla solisti American Ballet Theatressa. Kilpailu on niin kovaa, että solistin asema on vaikea saavuttaa. Kaikki ovat niin hyviä. Olen tehnyt solistirooleja muun muassa Joutsenlammessa, Prinsessa Ruususessa ja Pähkinänsärkijässä, ja olisi hienoa saada tehdä niitä lisää.

Lisäksi haaveilen näyttelijäntöistä elokuvissa tai tv:ssä. Sekin on tosi vaikea ala, monet treenaavat näyttelemistä lapsuudesta saakka. Minulle on sanottu, että ajattele nyt, mitä jos et onnistu. Itse ajattelen, että mitä jos onnistunkin.”

Pahin takaisku

”Viime kausi oli minulle kaikkein hankalin. Sain jalkavamman ja jouduin pitämään pari kuukautta taukoa tanssimisesta. Kun palasin töihin, sama vamma tapahtui uudestaan näytöksessä.

Puolitoista vuotta meni tavallaan hukkaan, kun en pystynyt täydellä potentiaalilla tanssimaan. Toisaalta tauon aikana löysin uuden intohimon, näyttelemisen. Olen nyt vuoden verran käynyt erilaisilla kursseilla.

Jokaiselle tanssijalle sattuu jotain. Olen tanssinut 20 vuotta, ja kroppa on ollut tosi kovilla. Ehkä tauko oli ihan hyvä, latasin myös akkujani. Nyt jalka on vihdoin täysin parantunut.”

Työpäivän jälkeen

”Kehonhuoltoon menee paljon aikaa, ja se on osa työtä. Iltaisin pitää pitää huoli siitä, että kroppa toimii seuraavanakin päivänä. Käyn hieronnassa, venyttelen. Ja joskus illalla, kun on tosi väsynyt, tajuaa, että pitää vielä ommella tossut huomiseksi.”

Rankinta työssäni

”Välillä sattuu joka paikkaan niin, että ei pysty liikkumaan. Mutta sitten aina muistutan itseäni, että en tykkäisi mistään muusta yhtä paljon. En tiedä, mitä tekisin, jos en tanssisi.”

Parasta työssäni

”Yksi kivoista puolista on, että pääsen matkustelemaan paljon. Esiinnymme eri puolilla maailmaa. Hienoa on myös, että saa työskennellä niin hyvien koreografien ja taitavien tanssijoiden kanssa.”

Elina Miettinen

29-vuotias.

Kotoisin Suomesta, mutta asuu New Yorkissa Yhdysvalloissa.

Tanssijana American Ballet Theatressa vuodesta 2008.

Vierailija

New Yorkissa menestyvä suomalaisballerina kertoo elämästään: ”Aluksi tuntui, että pää räjähtää”

Mikähän balettitanssijan eläkeikä mahtanee olla? Ei varmaan tervettä paikkaa nelikymppisinä kehosta enää löydy. Toisaalta ihmetyttää kuinka henkisesti kestävät tällaista itsensä piiskaamista kun ei lepoakaan paljon sisällytetä ohjelmaan. Löytyy paljon askarruttavia asioita ballerinan koulutuksesta sekä työstä. Lieneekö Työterveyslaitos joskus tehnyt jonkinmoista selvitystä/tutkimusta?
Lue kommentti

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.

Näyttelijä teki yhden elämänsä fyysisesti raskaimmista rooleista uutuuselokuvassa.

Pamela Tola pääsi uudessa Napapiirin Sankarit 3 -elokuvassa kokeilemaan elämänsä ensimmäistä kertaa suofutista. Filmiryhmä kuvasi suolle sijoittuvia kohtauksia monen päivän ajan.

– Se oli kivaa, mutta hirveän raskasta fyysisesti. Otti pari askelta ja tuntui, kuin olisi juossut 10 kilsan lenkin. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen futiksen kanssa. Kamppeet olivat märkänä aamusta iltaan, hyväntuulinen Pamela kuvaili saapuessaan maanantaina elokuvan ensi-iltaan.

Pamela kuvaa parhaillaan Elisa Viihteelle Kolmistaan-tv-sarjaa yhdessä näyttelijämiehensä Lauri Tilkasen kanssa. Hän oli ottanut pinkin sävyn tukkaansa roolia varten.

– Viikko sitten alkoivat kuvaukset, ja lopputulos nähdään joulukuussa.

”Suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan.”

Työskentely oman miehen kanssa on kuulemma sujunut mallikkaasti.

– Se auttaa, kun tuntee toisen. Kuvauksissa olemme toki eri roolissa kuin kotona ja suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan, hän kuvaili.

Työasiat seuraavat usein yhteisten projektien myötä kotiin saakka.

– Puramme kohtauksia ja roolihenkilöitä kotona hyvässä hengessä. Lomalla ja viikonloppuisin yritämme välttää sitä, mutta ei meillä sellaista sääntöä ole, ettei työjutuista saisi kotona puhua, hän kertoi.

Sarjan kuvausten jälkeen pariskunta jatkaa Turun kaupunginteatteriin tekemään Kybersielut-näytelmää.

– Jatkamme yhteistä duuniputkea siellä. Ainakin näemme jossain, kahden freelancerin ja kolmen lapsen uusperhettä pyörittävä näyttelijä hymähti.

Jutun otsikkoa muutettu 22.8. klo 11.53. Lauri Tilkasen sukunimi on Tilkanen. Ei Tola, kuten otsikossa aiemmin kirjoitettiin.