Hanna Gullichsen on joutunut kiusaamisen kohteeksi niin verkossa kuin tosielämässäkin. Kuvat: Kaisu Jouppi
Hanna Gullichsen on joutunut kiusaamisen kohteeksi niin verkossa kuin tosielämässäkin. Kuvat: Kaisu Jouppi

Bloggaaja Hanna Gullichsenin mielestä kenenkään ei tarvitse sietää ilkeilyä ja kiusaamista – ei, vaikka olisi julkkis.

Onko sinusta koskaan kirjoitettu netissä? Jos on, toivottavasti ei mitään tällaista: ”Mä saan negatiivisia viboja tuosta ämmästä. Jos pukkaa kakaroita toiselle miehelle, niin sen exän sukunimi pitää vaihtaa. Eihän tuossa olen mitään järkeä. Omituista meininkiä!”

Tämä ruokakirjailija ja kustantaja Hanna Gullichsenia, 38, koskeva verkkokommentti on kiltti, kun vertaa moniin hänestä käytäviin keskusteluihin.

– En jaksa uskoa, että kukaan oikeasti haluaisi kenellekään mitään pahaa, se on vain ymmärryksen puutetta, Hanna sanoo häntä koskevista viesteistä.

Hanna muutti nuorena Kankaanpäästä Helsinkiin, löysi rakkauden ravintoloitsija Alexander Gullichsenista ja eteni urallaan tarjoilijasta suosituksi ruokakirjailijaksi. Perusti blogin. Sai esikoisen, pojan. Erosi sittemmin. Perusti kirjakustantamon. Tutustui muutama vuosi sitten juoksuvalmentaja Joonas Laurilaan ja meni tämän kanssa naimisiin. Kirjoitti ja julkaisi ruokakirjoja. Sai Joonaksen kanssa kaksospojat puoli vuotta sitten.

Jokin tässä kuviossa ärsyttää niin, että keskustelupalstat paukkuvat. Julkisuuden henkilöt tapaavat sanoa, että keskustelupalstojen sisältö, juorut ja vihaviestit pitää jättää omaan arvoonsa. Hanna ajattelee, että ilkeilyä ei tarvitse kestää, se pitää lopettaa.

– Olen iloinen niiden puolesta, joita kirjoittelu ei satuta. Itselläni ei ole niin paksua nahkaa, harmi kyllä, hän sanoo.

Henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja on viime aikoina sadellut muillekin kuin Hannalle. Esimerkiksi Anu Saagim tylytti Maria Veitolaa rumaksi ajankohtaisohjelmassa studioyleisön nauraessa, ja Hanna Sumari sai Tanssii tähtien kanssa -jakson jälkeen palautetta alleistaan.

Julmia ja asiattomia kommentteja saavat paitsi julkista työtä tekevät aikuiset, myös esimerkiksi alaikäiset Youtube-tähdet.

– Minulla on vahva tukiverkko ja tunnen itseni. Kommentit loukkaavat, mutta eivät saa minua murtumaan.

Jos asiat perheessä, ystävyyssuhteissa ja töissä eivät olisi näin hyvin kuin nyt, tilanne voisi olla toinen.

– Ehkä oma vahvuus ei riittäisi, ja kommentit alkaisivat mennä ihon alle. Tuntemattoman mollaus voi saada ihmisen suistumaan raiteiltaan.


Hanna Gullichsen ei enää pyri ymmärtämään kiusaajien motiiveja.


Ärsyttävä nauru ja väärä nimi

Avokadopastasta tuli vuonna 2012 niin iso ilmiö, että se muutti tekijänsä, Hanna ja Alexander Gullichsenin julkkiksiksi. Lisää näkyvyyttä tuli, kun pariskunta sai oman tv-ohjelman Meidän safkaa.

– Tuotantoyhtiö varoitteli, että tv-julkisuus tuo usein mukanaan hirveästi kuraa. Mietin, että ei kai. Miksi kukaan nyt minua vihaisi, kun en ole tehnyt kenellekään mitään pahaa, Hanna muistelee.

Hän oli väärässä ja tuotantoyhtiö oikeassa. Kuhina käynnistyi keskustelupalstoilla heti ohjelman alettua.

– Jotenkin nauruni ärsytti ihmisiä ihan suunnattomasti. Että miten voi olla koko ajan noin hauskaa.

Hanna mietti hämmentyneenä, olisiko ollut parempi olla nyrpeänä.

– Olin hölmö, kun luin niitä ketjuja. Kelasin, miksi tuo noin luulee ja miten voisin kertoa, miten asiat oikeasti ovat. Nyt ymmärrän, että se ei ollut henkilökohtaista, Hanna sanoo.

Aluksi Hanna halusi viestiä mollaajiensa kanssa, selittää ja keskustella. Nyt hän on oppinut, että kommenttikentissä jankkaaminen ei auta.

Mitä Hannaan tulee, yksi eniten nettiraivoa keräävistä aiheista on hänen sukunimensä, Gullichsen. Kun Hanna ja Joonas menivät naimisiin, kumpikin piti oman nimensä – Hanna siis sen, jonka oli ottanut mennessään Alexanderin kanssa naimisiin.

– Se on henkilökohtainen, täysin meidän perheemme välinen asia, joka ei kuulu kenellekään muulle, Hanna ­sanoo, kun sukunimestä tulee puhe.

Netissä kipakka keskustelu aiheesta kuitenkin jatkuu, vaikka Hannan ja Joonaksen häistä on reilusti yli vuosi.

– On oikeastaan aivan sama, mitä teen tai olen tekemättä, Hanna toteaa.

Rumat sanat muistetaan

Kiusattuja on maailman sivu kehotettu esittämään vahvaa. Neuvo perustuu ajatukseen, että kun kiusattu näyttää ­kipunsa, kiusaaja onnittelee itseään, koska on onnistunut satuttamaan kohdettaan.

Hannan mielestä on aika näyttää, että kiusaaminen satuttaa ja on väärin.

– On maailmankaikkeuden lattein lause ja tosi huono neuvo sanoa, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, Hanna sanoo.

Aluksi hänkin yritti olla välittämättä ilkeistä viesteistä.

– Yritin, mutta en onnistunut siinä kauhean hyvin. Kun sanotaan tosi rumasti, kyllä se jää kalvamaan. Etenkin, jos joku tulee ja ampuu täyden lastin kaikesta: ulkonäöstä, perheestä, taustasta ja nimestä. Viesti tuntuu pahalta, vaikkei siinä olisi totuuden hiventäkään.

Yksi täyslastillinen tuli tammikuussa, kun Hanna sai nimi­merkki Ebbalta kommentin blogiinsa. 61 sanassa Ebba ehti tölviä Hannan puhetapaa, taustaa, valintoja, kasvoja, nimeä ja oikeastaan koko Hannan elämää.

Kommenttia lukiessaan Hannan mitta tuli täyteen. Hän kirjoitti blogiinsa postauksen, jossa julkaisi Ebban viestin ja vaati, että kiusaamisen pitää loppua.

– Tiesin, että aihe on riipaiseva ja osuu moneen, mutta en arvannut, mitä kaikkea se aloittaisi.

Hanna sai yhteydenottoja vanhemmilta, joiden lapsia kiusataan koulussa, ja paljon tsemppiviestejä bloginsa ­uskollisilta lukijoilta. Ihmiset kertoivat ottaneensa yhteyttä entisiin kiusaajiinsa tai kiusaamiinsa, toivat Hannalle ­kukkia ja tulivat halaamaan.

– Jouduin sanomaan, että ei minulla ole mitään hätää. Kiusaaminen ei ole mikään tämän päivän asia, tätä on jatkunut vuosia.

Pari päivää kirjoituksen jälkeen kommentteihin ilmestyi viesti tutulta nimimerkiltä. ”Ei tällä varmastikaan mitään merkitystä sinulle ole mutta silti: Pyydän anteeksi paskamaista kommenttiani. Olen todella todella pahoillani.” Ebba selitti, että Hannan kirjoitus oli saanut hänet itkemään ja miettimään tekoaan niin, että hän oli lopulta palannut pyytämään anteeksi.

Ehkä Ebballe oli käynyt niin kuin netissä helposti käy: vihaviestin näpyttelijä ei hahmota, että viestin kohde on ihan oikea ihminen, jolla on tunteet.

Turha kadehtia

Hannaa ei kiinnosta, miksi Ebba lähetti ilkeän viestinsä.

– Minua ei auta tietää hänen motiivejaan.

Motiivien arvuutteleminen on silti houkuttelevaa. Jotenkin sitä haluaisi ymmärtää, miksi ­ihminen on tuntemattomalle tahallaan julma. Yksi selitys on kateus.

– Kateuskortti on aina esillä, Hanna sanoo.

– Mielestäni kaikki voivat tehdä sen, minkä olen tehnyt. Siitä on aivan turha olla kateellinen.

Ja jos tämä lausunto lukisi Hannan tai jonkun muun naisen suositussa blogissa, siihen vastattaisiin välittömästi viesteillä, joiden mukaan bloggaaja on saanut menestyksensä ilmaiseksi, koska tällä ei ole seitsemää erityislasta, kolmea raskasta työtä ja viittä kroonista sairautta.

– Tietysti on köyhyyttä ja sairautta, ja se on kauheaa. Mutta isoin vamma on aina asennevamma, ja se on ainoa vamma, jonka voi muuttaa, Hanna sanoo.

Hän on itsekin ollut kateellinen.

– Olen pystynyt jalostamaan kateuden sellaiseksi, että ­piru vie, miten inspiroiva daami, minäpä teen saman kuin hän, mutta omien haaveideni ja intohimojeni kanssa. Kateus voi olla valtava voimavara tai se voi tuhota ihmisen. Kannattaa miettiä, mihin suuntaan tunteen kanssa lähtee.

Kateuden lisäksi kiusaamista selitetään sillä, että kiusaajilla on itsellään huono olla.

– Minulla ei ole mitään psykologin taustaa, joten mistä tietäisin, onko kiusaajalla paha mieli, Hanna sanoo.

Häntä ei mietitytä kiusaajien psyyke vaan kiusaamisen lopettaminen.

– Eihän kaikista tarvitse pitää. Saa olla kateellinen ja saa ärsyyntyä, mutta turhautumiselle täytyy löytää jokin muu väylä kuin, että käy huutamassa ihmisille.


”Ymmärrän, etteivät kaikki pidä minusta. Minäkään en pidä kaikista, mutta en halua loukata ketään,” Hanna Gullichsen toteaa.


Pitäisi olla vahva

Hannalla on kokemusta kiusatuksi joutumisesta myös netin ulkopuolella. Hän joutui syrjityksi vaihtaessaan koulua kolmasluokkalaisena. Oululaiskoulussa Hannan puolankalainen murre oli vääränlainen ja tupsupipo tyhmän näköinen, joten hänet jätettiin porukoiden ulkopuolelle.

– Olin pipostani ylpeä, koska sen tupsu oli todella iso, pään kokoinen. Rakastin pipoa, mutta jengi nauroikin sille.

Hannan äiti puhui opettajille, mutta viesti oli tuttu.

– Sanottiin, että pitäisi olla vahva ja pistää vastaan.

Myöhemmin Hanna sai kavereita sekä Oulussa että uudessa kotikaupungissa Kankaanpäässä.

– Sieltä juontaa, että ystävyys ja lojaalius ovat minulle tärkeämpiä kuin mikään.

Hannan mukaan kiusatuksi joutuminen on vaikuttanut moneen asiaan myöhemmin elämässä, ja enemmän myönteisesti kuin kielteisesti.

– Olen saanut ammennettua siitä paljon esimerkiksi yrittäjyyteen. En silti toivo, että kukaan joutuu käymään läpi sellaista koulua tullakseen vahvaksi.

Julkisuus on huono tekosyy

Hannan mielestä julkisuus ei ole mikään tekosyy kiusata. Ei edes silloin, kun kiusattu on itse hakeutunut julkisuuteen tai hyötyy siitä rahallisesti.

– Törmään usein väitteeseen, että kun olet julkisuuteen mennyt, niin kiusaaminen pitää kestää. Mitä ihmettä! Solvaaminen ei ole ikinä ok, oli ihminen julkisuudessa tai ei.

Hän toivoo, että solvaukset jätettäisiin yksinkertaisesti kirjoittamatta.

– Mieltä riivaavat asiat voi purkaa ystävän tai kumppanin kanssa. Ystävyyssuhteet ovat siitä ihania, Hanna sanoo.

Hanna puhuu ja kirjoittaa kiusaamisesta ehkä siksikin, että on itse ollut paitsi kiusattu myös hiljainen hyväksyjä.

– Jos voisin palata ajassa takaisin, kävisin yläasteellani. Toivon, että minulla olisi ollut keinoja auttaa kavereita, joita kiusattiin. En osannut enkä uskaltanut tehdä mitään, koska pelkäsin niin paljon, että minua alettaisiin kiusata taas. Katsoin sivusta, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt tehdä jotain.

Hanna on vakuuttunut, että kiusaamiselle voi panna lopun.

– Toivon, että ihmiset olisivat hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Se on maailman helpoin tapa toimia, ei tarvitse tehdä mitään. Jos taas on jotain hyvää sanottavaa, se kannattaa sanoa, vaikka olisi kuinka pientä. Se voi pelastaa jopa jonkun itsetunnon.


Hanna Gullichsen

38-vuotias ruokakirjailija ja kustantaja asuu Helsingissä, kotoisin Puolangalta Kainuusta.

Perheeseen kuuluvat aviomies Joonas Laurila, puolivuotiaat Anton ja Emil sekä 9-vuotias Erik.

Pitää blogia nimeltä Hanna G. ja pojat.

Vierailija

Nettivihan satuttama Hanna Gullichsen: ”Mollaus voi saada ihmisen raiteiltaan”

Mutta tuskin nämä asiat muuttuvat. Jo tämän kustantamon jutut ovat liioiteltuja ihmettelyjä jotta saataisiin rahaa. Milloin ihmetellään vanhusten koteja ja kuvissa murjuja jotka lähtökohtaisesti todella vanhoja ja huonokuntoisia. Milloin ihmetellään jonkun vanhenemista ja rupsahtamista kun naisnäyttelijä ei näytä samalta kuin 20 vuotta sitten. Toisella tasolla ollaan kuitenkin jos porukassa vainotaan yhtä pitkään ja systemaattisesti. Lehdilläkään ei ole ketään yhtä ainoaa kohdetta. Tai jos joku...
Lue kommentti
Antti Tuisku ja Erin nähdään yhdessä myös Idols-ohjelman tuomareina. Kuva: Sanoma-arkisto

Aamukuuteen-kumppani Erin on nyt selvittänyt hämmentävän ilmaisun merkitystä.

”Hei beibi, täs on menny liikaa päivii.
Et ei oo päästy lonimaan, mitä me soditaan.”

Ensimmäisellä kerralla Antti Tuiskun Aamukuuteen-sinkun sanat eivät avaudu. Tai ainakaan yksi niistä. Se ei avaudu vielä toisella eikä kolmannellakaan kuuntelukerralla.

Mitä ihmettä ”lonimaan” tarkoittaa?

”Beibi, kun sä katsot mua ja pyydät mua punkkaas lonimaan.”

”Korvamatomateriaalia.” ”Niin loistava.” Antti Tuiskun fanit ovat hehkuttaneet uutta biisiä paljon eri somekanavilla. Mutta tietävätkö hekään, mitä oikeastaan tarkoittaa lonimaan-ilmaisu, joka toistuu kappaleessa?

Biisin feat-osuuden esittää Erin, joka kertoi maanantaina ”lonia”-ilmaisun merkityksen:

– Lonia-sanaa käytetään ku halutaan ns. muffailla, eli lonia, eli vähän kiehnätä ja pussailla, Erin kirjoitti sosiaalisen median tilillään.

Erinin Instagram-päivitykseen on ehtinyt jo tulla kommentteja, mitä muuta lonia-verbi tarkoittaa eri puolella Suomea.

”Meillä päin lonia tarkoittaa hypistelyä.”

– Meillä päin lonia tarkoittaa hypistelyä. Esim. shoppailemassa lonitaan kaikki hyllyt tai rekit, kuvailee Instagram-käyttäjä Kreettalu.

– Mulle tulee mieleen se, kun joku lonii konvehtirasiasta parhaat, sanoo Izmo58.

”Sitä ihteensä”

Antti Tuisku julkaisi uuden sinkkunsa viime viikolla. Se on mukana uudella albumilla Anatude, joka julkaistaan 15. syyskuuta.

Sunnuntaina Antti Tuisku iloitsi Aamukuuteen-kappaleen Spotify-menestyksestä ja julkaisi Instagram-tilillään kuvan, jossa oli selittävä hashtag #lonimaanonlappiajatarkoittaasitäihteensä.

 

Mitä sanoo sanakirja?

Urbaanissa sanakirjassa lonia tarkoittaa ”valita, lajitella, etsiä jotain asiaa jonkin joukosta”.

Esimerkit:

1. älä loni kaikkia lihapaloja siitä kastikkeesta
2. trafi kielsi rekisterikilpien lonimisen, pitää ottaa järjestyksessä eikä välistä

Kunniaväkivalta saa Suomessakin monia muotoja. Yksi niistä on se, että nuorille pojille sallitaan paljon enemmän vapauksia kuin samanikäisille tytöille, kertoo Helsingin Sanomien haastattelema kurdinainen.

Kolmekymppinen kurdinainen kertoo Helsingin Sanomissa lapsuuden rajusta silpomiskokemuksestaan ja siitä, miten lähipiiri pyrkii rajoittamaan varttuvan tytön ihmisoikeuksia perheen kunnian nimissä.

”Mun oli pakko lähteä pois kotoa.”

– Ensin sinut leikataan, sitten kielletään uiminen, sen jälkeen et saa tavata poikia. Kun olin 17-vuotias, mun oli pakko lähteä pois kotoa. Mun oli pakko tehdä raju askel mun vanhemmille ja perheelle, nimettömäksi jäävä nainen kertoo.

THL määrittelee kunniaväkivallan viittaavan psyykkiseen painostukseen tai suoraan väkivaltaan. Se liittyy ajattelutapaan, jossa kunnia on koko perheen ja suvun yhteinen asia. Koska yksilöiden teot vaikuttavat koko yhteisön kunniaan, käyttäytymisen tulee olla siveellistä ja tietyn seksuaalimoraalin mukaista.

Tytöillä ja pojilla eri säännöt

Kurdinainen kokee, että hänen elämäänsä ja oikeuksiaan rajoitettiin voimakkaasti erityisesti nuoruudessa. Nainen ympärileikattiin nelivuotiaana pakolaisleirillä, ja hän oli vähällä kuolla operaatioon. Taustalla oli perheen pyrkimys saada tytär hyviin naimisiin.  

”Pojilla oli enemmän mahdollisuuksia. He saivat mennä vapaammin.”

– Kun olin joku 7–8-vuotias, niin muistan, että oli aika, jolloin joka ilta, kun menin nukkumaan, rukoilin vaan, että tulen pojaksi. Halusin ne poikien oikeudet. Koska jo silloin näin, että pojilla oli enemmän mahdollisuuksia. He saivat mennä vapaammin, kurdinainen kertoo HS:n haastattelussa.

– Mitä vanhemmaksi tulin niin sitä enemmän minulta alettiin kieltämään kaikenlaisia asioita. Multa riistettiin ihmisoikeuksia, mitä enemmän tytöstä naiseksi kasvoin.

Vaara joutua uhriksi

Ympärileikkausten ja kunniaväkivallan uhka on todellinen myös Suomessa.

– Ympärileikkausperinne elää Suomessakin, sanoi Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshome Me Naisten haastattelussa. 

Suomessa ei ole tullut esiin yhtään tapausta, että maahanmuuttajataustaisia tyttöjä olisi ympärileikattu täällä. Monilla tytöillä on kuitenkin vaara joutua silpomisen uhriksi matkalla vanhempiensa kotimaassa.

– Epäilyt voivat herätä esimerkiksi, jos tyttö on lähdössä yhdessä vanhempiensa tai toisen vanhemman kanssa kotimaahansa. Vaikka niin, että vain perheen tyttö on lähdössä, muut sisarukset eivät.

Solomie kertoi saavansa konsultointipuheluita terveydenhoitajilta tällaisista aiheista etenkin keväisin lomien kynnyksellä. Tyttöjen iät vaihtelevat taaperoista teini-ikäisiin.

– Kun tyttö on jo lähdössä matkalle ja herää epäilys, että hän joutuu silvotuksi, ollaan jo myöhässä, Solomie kertoi.

MillaR

Kolmekymppinen kurdinainen puhuu HS:ssä tyttöjen ja poikien erilaisesta kohtelusta: ”Ensin leikataan, sitten kielletään uiminen”

Naisten ympärileikkaus on törkeä rikos ja yhteiskunnnan pitäisi ottaa aktiivisempi ote tällaisen silpomisen estämisessä. Sama koskee myös poikien ilman lääketieteellistä perustetta olevia ympärileikkauksia, jota ei tietysti voi verrata naisten leikkaukseen, mutta on ihan yhtä perusteetonta. Suomi ei ole sivistysvaltio ennenkuin tällaiseen lapseen kohdistuvaan väkivaltaan puututaan todenteolla.
Lue kommentti

Maria Veitola kertoo Instagramissa uuvuttavasta työviikostaan, joka vaati lopulta veronsa ja ajoi lepäämään.

Maria Veitola, 44, kertoo Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Veitolan mukaan voimat hupenivat oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia. Veitola työskentelee tällä hetkellä muun muassa Radio Helsingin sisältöjohtajana.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Veitola kirjoittaa.

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin". Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

Henkilön Maria Veitola (@mariaveitola) jakama julkaisu

Instagram-päivityksen mukaan Veitola sai viime viikon lopulla jopa fyysisiä oireita.

”Kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa.”

– Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että ”älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan”.  Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. 

– Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä, Veitola kirjoittaa.

Instagram-kuvassa Veitola todella näyttää makaavan keskellä metsää. Hän myös neuvoo muita työstään ahdistuneita tekemään samoin.

– Menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua.

Veitola on aikaisemmin kertonut, että viime vuosi oli hänelle yksi rankimmista. Hänen isänsä kuoli, ja kodista paljastui paha sisäilmaongelma. Nämä asiat vaikuttivat myös hänen parisuhteeseensa.

Sosiaalisen median mukaan Ohtosesta tuli avioitumisen jälkeen Ohtonheimo.

Luontokuvaaja ja toimittaja Kimmo Ohtonen avioitui Laura-vaimonsa kanssa viime lauantaina. Pariskunta vaihtoi ilmeisesti samalla sukunimensä Ohtonheimoksi. Molemmat löytyvät nyt nimittäin Facebookista sillä nimellä. Toimittaja kertoi avioliitostaan myös Instagramissa.

– Kannan sydäntäsi. Kannan sitä sydämessäni. Eilen sanoimme "tahdon" kauniin perheemme ja ystäviemme edessä. Kiitos teille kaikille, rakastamme teitä paljon, Ohtonheimo hempeilee sunnuntaina Facebookissa julkaisemansa kuvan yhteydessä.

Kimmo Ohtoheimo on suomalainen luontokuvaaja ja -toimittaja. Hän tuli tunnetuksi uituaan Saimaalla 140 kilometrin matkan saimaannorpan hyväksi. Tempauksestaan Ohtonen palkittiin Kultaisella Venlalla vuoden TV-tekona 2013.

 

They said Yes! 😍#ohtonheimot

Henkilön Riikka Kantinkoski (@weekdaycarnival) jakama julkaisu