Pia Hasan on erotettu jehovantodistajista neljästi. Viimeinen ja lopullinen kerta erotti hänet myös perheestään. kuva: Jussi Vierimaa
Pia Hasan on erotettu jehovantodistajista neljästi. Viimeinen ja lopullinen kerta erotti hänet myös perheestään. kuva: Jussi Vierimaa

Viisikymppinen Pia Hasan on pelännyt maailmanloppua ja pahoja henkiä koko ikänsä. Pahinta hänestä oli silti tulla perheensä hylkäämäksi.

Buddhapatsas keittiössä, Krishna olohuoneessa, enkeleitä vessassa. Turkulaisen Pia Hasanin koti ei olisi voinut näyttää tältä, kun hän vielä kuului jehovantodistajiin. Ei hänellä olisi voinut olla Koraaniakaan kirjahyllyssään. Ne kaikki olivat kiellettyjä, koska ne saattoivat tuoda kotiin demoneja.

– Niin minulle on opetettu lapsesta asti. Perheemme istui kaksi kertaa viikossa jehovantodistajien kokouksissa ja me lapset kuulimme kaiken saman kuin aikuisetkin. Demonien pelosta tuli totta, Pia Hasan kertoo.

Pia Hasan on viidenkymmenen, mutta pelännyt pahoja henkiä ja harmagedonia, maailmanloppua, lähes koko ikänsä. Vasta viime aikoina olo on alkanut helpottaa niin paljon, että uskallusta riittää jopa haastatteluun. Väliin jääviin vuosiin mahtuu masennusta, unettomuutta, liikaa alkoholia, itsetuhoisuutta ja huonoa seuraa.

– Olen voinut huonosti, ja uskonto on ollut siihen osasyy. Vasta vertaistuki on tuonut helpotuksen: kukaan muu, edes ammattiauttajat, eivät ole tuntuneet ymmärtävän, millaisia traumoja pelon ilmapiirissä kasvaminen on jättänyt.

Ensimmäinen satukirja

Pia on kolmen tai neljän, kun isä alkaa lukea kotona jehovantodistajien kirjaa. Istuntoja kutsutaan perhetutkisteluiksi. Piirroskuvissa tulee maailmanloppu: maa järisee ja tulisadetta sataa pakenevien ihmisten päälle.

– Sellainen oli eka satukirjani, Pia muistaa.

Hiirenkorville luettu kirja Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin on tallessa vieläkin. Pelottavin kohta löytyy nopeasti, mutta lukunäytteen antaminen ottaa lujille. Kurkussa on yhtäkkiä jotain ylimääräistä.

”Mutta jos vauvasta asti opetetaan, pelot istuvat lujassa.”

Pia on arka lapsi, joka pelkää pimeää. Mutta pimeänpelko ei lopu, vaikka Piasta kasvaa aikuinen. Demonit tulevat uniin niin, että nukahtaminen alkaa pelottaa. Demoneita ei voi nähdä, mutta niiden läsnäolon voi aistia. Pia on tuntenut itsekin, kuinka huoneeseen saattaa yhtäkkiä tulla painostava, raskas tunnelma.

– Monien mielestä tämä on naurettavaa, kuin uskoisi joulupukkiin. Mutta jos vauvasta asti opetetaan, pelot istuvat lujassa, Pia sanoo.

Lapsuudenperhe muuttaa tiheään isän työn perässä: Kemijärveltä Ouluun, sieltä Turun kautta Tampereelle. Aina uudelta paikkakunnalta löytyy jehovantodistajien yhteisö.

Elämä kuitenkin muuttuu, kun vanhemmille tulee avioero. Isä muuttaa toiseen kaupunkiin, äiti, sisarukset ja ekaluokkalainen Pia jäävät Tampereelle. Perhe on erkaantunut uskosta. Äiti kuuluu vielä seurakuntaan, mutta hänestä on tullut niin sanotusti toimeton. Se tarkoittaa, että hän ei ole jättänyt uskoaan, mutta hän ei käy enää kokouksissa eikä todista. Piasta tuntuu helpottavalta, ettei heidän tarvitse käydä viikkokokouksissa.

– Silti minun piti yhä noudattaa yhteisön sääntöjä. En saanut vieläkään osallistua koulussa uskontotunneille tai mennä kavereiden synttäreille.

Koulussa Piaa kiusataan ja hän saa tottua seisomaan koulun pihalla yksin.

15-vuotiaana Pia päättää olla samanlainen kuin muut: Hän ilmoittaa äidille alkavansa käydä uskonnon tunneilla. Hän alkaa tupakoida ja juoda. Hervannasta löytyy helposti samanhenkistä seuraa.

Kapina kuitenkin vain pahentaa oloa. Piasta tuntuu, että hän elää väärin.

Monesti erotettu

19-vuotiaana Pia alkaa seurustella miehen kanssa, joka on kiinnostunut jehovantodistajista. Koska äiti, isä ja sisarukset ovat palanneet seurakunnan pariin, Piakin päättää ottaa kasteen; hän ei halua olla ulkopuolinen tai elää toisin kuin perheensä.

– Se oli virhe. En ymmärtänyt, että kaste johtaisi myöhemmin siihen, että kun lähden lopullisesti pois yhteisöstä, perhe hylkää minut täysin, Pia kertoo.

”Olinkin paha ja huono, en kiltti ja nöyrä. En arvostanut itseäni, eikä perheenikään.”

Kokoukset ja konventit eivät jaksa kauan kiehtoa parikymppistä Piaa. Kun suhde loppuu, maailma alkaa taas vetää puoleensa. Baarista löytyy uusia miehiä. Sitten Pia tulee raskaaksi. Hän on vasta 21-vuotias ja yksin; yhteiselämä lapsen isän kanssa ei onnistu.

– Oli pakko palata taas yhteisön jäseneksi, muuten minulla ei olisi ollut edes perhettäni tukena.

Paha olo ei kuitenkaan hellitä. Seuraavan kymmenen vuoden välillä Pia sahaa edestakaisin yhteisön ja ”maailman” välillä. Pia saa toisen lapsen, sitten kolmannen, eri miehille. Yhteisössä Pian elämäntapoja ei hyväksytä. Aina maailmaan kääntyessään Pia erotetaan kuten luopioiksi kutsutuille lähtijöille tehdään.

Jehovantodistajien joukossa Pia on merkattu nainen, ei puhtoinen niin kuin naisen pitäisi olla. Yhteisössä naisen pitää myös miettiä, miltä näyttää ja miten pukeutuu.

– Minä sain kyllä näyttää itseltäni, mutta olinkin paha ja huono, en kiltti ja nöyrä. En arvostanut itseäni, eikä perheenikään.

Seurakunnan ulkopuolella Pia viihtyy parhaiten maahanmuuttajien seurassa, koska hänellä on tunne, että vain muut syrjityt ymmärtävät häntä.

– Moni on kysynyt, että miten voin olla niin tyhmä, että palasin aina takaisin. Mutta olin yksin ja sekaisin, eivätkä miessuhteeni koskaan onnistuneet. Lopulta minulla ei ollut missään hyvä.

Pelastava Facebook-ryhmä

Viimeisen kerran Pia erotettiin yhteisöstä vuonna 1999. Uusi miesystävä sai Pian vakuuttuneeksi, ettei tämä tarvitse jehovantodistajia kelvatakseen itselleen tai muille. Tällä kertaa erottaminen johti eroon perheestä. Tai kuten termi kuuluu: karttamiseen.

– Se tarkoittaa, että en ole sen jälkeen ollut olemassa perheelleni. Olen kuin kuollut heille.

Kolme vuotta sitten Pia löysi Facebookista entisille jehovantodistajille tarkoitetun suljetun Facebook-ryhmän. Ensimmäisen kerran omista kokemuksista kirjoittaminen pelotti.

– Jännitin niin, että koko kroppa tärisi. Luin tekstin ainakin kymmenen kertaa ja mietin, voinko julkaista sen.

Kirjoitus ei synnyttänyt ihmeempää reaktiota ryhmässä, mutta Pia oli saanut äänensä auki. Pikkuhiljaa hän alkoi kirjoitella aktiivisemmin.

”Ensimmäiseksi iskivät päälle viha ja raivo itseni ja kaikkien muiden puolesta.”

Syksyllä 2015 tuttava pyysi Piaa tulemaan mukaan Uskontojen uhrien tuen tapaamiseen. Pia yllätti itsensä olemalla täysin auki, vaikka oli ajatellut, etteivät ryhmät olisi häntä varten. Mutta ryhmässä oli helppo puhua. Piasta tuntui käsittämättömältä, että jotkut muut saattoivat ymmärtää häntä.

– Ensimmäiseksi iskivät päälle viha ja raivo itseni ja kaikkien muiden puolesta.

Nykyään Pia vetää tukiryhmää Turussa. Ajatuskin ryhmän vetämisestä olisi tuntunut vielä jokin aika sitten mahdottomalta, sillä Pia on kärsinyt teinistä alkaen paniikkihäiriöstä. Vielä parikymppisenä kädet vapisivat niin pahasti, että hän ei saanut aina edes bussikorttia leimattua. Kaksi kertaa Pia on viety ambulanssilla sairaalaan, koska hän on luullut kuolevansa kohtaukseen.

Paha olo saa selityksen

Pian mukaan paniikkihäiriö on erittäin yleistä entisillä jehovantodistajilla.

– En osaa sanoa, onko uskonnollisella taustalla ollut vaikutusta myös juomiseeni. Mutta alkoholi piti demoneja loitolla. Kun join, minua ei pelottanut mennä nukkumaan.

Pia ei ikinä unohda sitä hetkeä, kun hän tajusi, että monet hänen ongelmansa ovat johtuneet ahdasmielisestä uskonnollisesta kasvatuksesta.

– Palaset vain loksahtivat paikoilleen. Tajusin koko kuvion: miksi olen harrastanut holtittomia miessuhteita, miksi suhteeni ovat aina kariutuneet. Olen ajanut itseni aina samaan jamaan, koska olin tottunut, että minut jätetään. Uskoin että olen paha, koska perheenikin karttoi minua.

”Tajusin, että minulla ei ole mitään yhteistä enää heidän kanssaan.”

Seitsemäntoista vuoden aikana Pia on tavannut isoveljensä kolme kertaa. Kaksi kertaa veli on tullut käännyttämään häntä, kerran he tapasivat sattumalta. Isäänsä Pia ei nähnyt erottamisensa jälkeen. Viime pääsiäisenä isä kuoli; silloin sisko kuitenkin soitti Pialle.

– Vielä siihen asti olisin ottanut siskoni takaisin elämääni, mutta puhelinkeskustelu herätti: he elävät fantasiamaailmassa ja minä todellisuudessa. Tajusin, että minulla ei ole mitään yhteistä enää heidän kanssaan.

Maailmanloppua Pia ei enää pelkää. Tunteella hän ei pystynyt asiaa ratkaisemaan, vaan pelko piti järkeillä pois. Kun Pian 21-vuotias kuopus viime syksynä muutti pois kotoa, Pia pelkäsi aluksi yksinäisiä öitä, mutta yllättäen demonit eivät enää tulleetkaan.

– Oloni onkin ollut ihan tyyni. Ehkä psyykkasin itseäni niin paljon, että pelko katosi.

Pojan muutosta on kulunut kuitenkin vasta puoli vuotta. Pia sanoo varovasti, että toivottavasti pahat henget eivät tule enää takaisin. Olo on kuitenkin päivä päivältä voimakkaampi ja valoisampi. Katkeruutta Pia ei tunne ja vihan ja raivon tilalle on tullut suru.

– Suren menetettyä perhettä ja menetettyä elämää. Niitä en saa takaisin. On väärin sanoa, että oma vika, mitäs lähdit. Perheenjäsenen hylkääminen on julmuutta.

Nykyään Pia kutsuu itseään agnostikoksi: hän ei usko kristilliseen jumalaan, mutta ei ole ateistikaan. Vieraat uskonnot kiinnostavat; siitä todistavat myös muiden uskontojen symbolit kodin seinillä.

– Olen hankkinut näitä vähän kuin varmuuden vuoksi. Eihän elämässä koskaan tiedä, mitä se tuo eteen.

Pia Hasan

Syntynyt 1966 Kemijärvellä, asuu nykyään Turussa.

Uskontojen Uhrien tuki ry:n Turun vertaistukiryhmän vetäjä.

Perheeseen kuuluvat 28- ja 24-vuotiaat tytöt sekä 21-vuotias poika.

Pian kokemuksia on mukana Aila Ruohon hengellistä väkivaltaa käsittelevissä kirjoissa Pyhät, pahat ja pelokkaat (2017) sekä Vartiotornin varjossa (2015).

luopio

Neljästi jehovantodistajista erotettu Pia: ”Suren menetettyä perhettä ja menetettyä elämää”

Samaa tapahtuu muissakin lahkoissa. Itse olin helluntailainen ja kun vaihdoin kirkkoon minut merkittiin luopioksi. Kun sitten menin myöhemmin heidän kokouksiinsa minua ei edes tervehditty! Eli ymmärrän miten rankkaa on lähteä pois näitten lahkolaisten kekkereistä. Ensin sinut eristetään muusta yhteiskunnasta koska muut ovat vääräuskoisia ja sen jälkeen on vaikea lähteä uskonlahkosta koska olo tuntuu hyljätyltä. Niin, ja päälle tietysti vielä pelotellaan helvetillâ eli käyttävät mitä suurinta...
Lue kommentti
Pois lähtenyt

Neljästi jehovantodistajista erotettu Pia: ”Suren menetettyä perhettä ja menetettyä elämää”

Ja kuulostaa tutulle myös islamin piirissä. Ensin eristetään/eristäydytään muusta maailmasta ja "väärin uskovista" muslimeistakin. Sitten jos haluatkin pois, olet kaiken ulkopuolella, hylkiö, joka ei ole kenellekään mitään. Oma perhe jättää kun olet paha, olet vältettävä. Ja todellakin, siihen päälle rutkasti sääntöjä mitä pitää tehdä/miten pitää elää - lähtö ei ole helpotus vaan hyvin vaikea prosessi.
Lue kommentti

Kysyimme hyvinvointivalmentajina työskenteleviltä Kirsi Salolta ja Teemu Syrjälältä, mitä he tekevät arjessaan voidakseen kokonaisvaltaisesti hyvin.

Hyvinvointivalmentajat Kirsi Salo ja Teemu Syrjälä puhuvat työkseen – ja yrittävät innostaa muita tavoittelemaan hyvää elämää. Mutta mitä he itse tekevät voidakseen mahdollisimman hyvin? Kaksikko kertoo.

1. Itsensä kuunteleminen

Kirsi Salo kertoo elävänsä niin kuin opettaa.

– Järjestän itselleni paljon hiljaisuutta, rauhaa ja omaa aikaa. Hiljennän mieltä esimerkiksi meditoimalla. Osaan hallita oman pään sisältöä hyvin.

Meditoiminen auttaa Kirsiä myös pitämään ajatukset myönteisiä ja tekemään viisaita ajankäyttöön liittyviä ratkaisuja.

– Järjestän aikaa niille asioille, jotka lisäävät hyvinvointiani ja sanon ei sellaisille asioille, jotka eivät edistä, yksin viihtyvä Kirsi kertoo.

”Jos ihmissuhteet ovat kunnossa, muut palikat menevät helposti kohdalleen.”

2. Panostaminen ihmissuhteisiin

Hyvinvointivalmentaja Teemu Syrjälälle suhde itseen ja muihin on kaiken perusta.

– Jos ihmissuhteet ovat kunnossa, muut palikat menevät helposti kohdalleen, hän kertoo.

Hän kiinnittää huomiota myös siihen, miten puhuu itselleen ja läheisilleen. Rakkauttaan ja välittämistään hän osoittaa koskettamalla.

– Omasta menneisyydestäni tiedän, että kun on haasteellista, kosketus alkaa jäädä pois. Kun saa koskettaa, ongelma alkaa hävitä.

”Kosketus on muuttanut oikeastaan koko elämäni.”

Kosketuksella Teemu ei tarkoita pelkästään seksuaalista kosketusta. Se voi olla halaus tai vaikka hipaisu olkapäähän, kunhan ei riko toisen ihmisen rajoja. Teemun mielestä joskus on parempi katsoa toista silmiin kuin puhua – kohdata toinen ihminen ja olla läsnä.

Teemun omassa parisuhteessa kosketellaan paljon.

– Se on muuttanut oikeastaan koko elämäni.

3. Kipupisteiden työstäminen

Kirsi on puhunut julkisuudessa henkisestä herätyksestään, mutta ei hänen elämänsä ole ollut pelkkää auvoa. Kirsi on huomannut, että ihmisen sisältä kumpuaa läpi elämän asioita, joita on käsiteltävä.

– Minullakin tulee kipupisteitä esiin silloin tällöin. Saatan tulla alakuloiseksi tai ärtyä. Olen siitä kuitenkin hirveän tietoinen, että silloin jokin on osunut minua vanhaan haavaan. Sitten työstän sitä.

“Jos emme hengitä koko keholla, jumiutamme tunnejärjestelmämme.”

4. Hengittäminen

Teemu keskittyy hengittämiseen kaikessa, mitä tekee – niin kävellessä, uidessa kuin voimaharjoitellessa. Hengittämällä Teemu antaa energian kiertää.

– Jos emme hengitä koko keholla, jumiutamme tunnejärjestelmämme.

5. Lepo ja ravinto

Myös lepo ja ruokavalio ovat niin Kirsille kuin Teemullekin tärkeitä. Kirsin mukaan nukkuminen ja kylpeminen ovat hänelle harrastuksia. Ylipäätään elämän hidastaminen on Kirsille tärkeää, jotta hän voi hyvin.

– Syön kevyesti eli mahdollisemman paljon vihreää ja kasviksia. Valkoista sokeria ja nopeita hiilihydraatteja en syö juuri lainkaan.

Teemulle ravinnossa tärkeintä on laatu: hän syö paljon villi- ja lähiruokaa.

– Tällä hetkellä tulee syötyä marjoja joka päivä.

Teemu ei silti halua nipottaa, koska tietää kokemuksesta, ettei liika tiukkapipoisuus ravintoasioissa lisää hyvinvointia.

6. Kylmälle altistuminen

Teemu altistaa kehoaan säännöllisesti kylmälle – talvisin avannossa, kesäisin kylmässä suihkussa. Sillä hän yrittää ehkäistä kehon jumiutumista.

– On tärkeää, että saa keholle haastetta, ettei vain mukavasti jumppaile neljän seinän sisällä.

“Muistan pitää itseni lapsenmielisenä.”

7. Lapsenmielisenä pysyminen

Kirsille on tärkeää pysyä lapsenmielisenä. Tässä häntä auttavat hänen kaksi lastaan.

– Lapset ovat jatkuva kutsu tuossa vierellä päästä irti ja olla hetkessä. Saatan viettää paljon aikaa lattialla kissojen ja lasten kanssa.

8. Tanssiminen ja voimaharjoittelu

Tanssi on Teemulle tärkeä tapa ilmaista itseään. Se avaa myös tunnelukkoja. Teemu liikuttelee kehoaan fiiliksen mukaan.

– Joskus rymistellään, joskus hempeilllään.

Vastapainoksi tanssille Teemu nostaa rautaa ja pyrkii liikkumaan niin, että keho omaksuu jatkuvasti uusia liikemuotoja.

9. Inspiroivien videoiden kuuntelu

– Kuuntelen ihan älyttömän paljon erilaisia Youtube-videoita. Jos muut menevät kahdeksaksi tunniksi töihin, minä kuuntelen viisi tuntia videoita. Minua kiinnostaa eniten se, mikä ihminen on ja miksi hän on täällä, Kirsi kertoo.

Hän nimeää yhdeksi suosikikseen jamaikalaisen henkisen opettajan Moojin.

“Sisäinen tila heijastuu ulkoiseen tilaan.”

10. Elämän yksinkertaistaminen

Kirsi tavoittelee ”sisäistä tyhjyyttä”. Siksi hän on yrittänyt tehdä elämästään mahdollisimman yksinkertaista. Hän on esimerkiksi raivannut kotoaan turhia tavaroita.

– Kun saavutan hyvän tilan, vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tukevat tuota tilaa. Sisäinen tila heijastuu ulkoiseen tilaan.

11. Yhteys luontoon

Kirsi rakentaa tällä hetkellä ekokylää Kolumbiaan. Siellä hän sanoo pääsevänsä eri tavalla kosketuksiin luonnon kanssa kuin Suomessa. Hän ei kuitenkaan väitä viettävänsä luonnossa erityisen paljon aikaa.

– Luonto on minulle kuitenkin hyvin tärkeä.

12. Muiden auttaminen

Kirsi uskoo, että oma sydän laajenee pysyvästi, kun auttaa muita. Enää häntä ei kiinnosta, mitä hän voi saada ja saavuttaa.

– Parannan itseäni parantamalla muita. Yksi minivalaistumisen kokemukseni on, että minussa on sirpale jokaista ihmistä.

 

– Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen, Jere Karalahti kertoo. Kuvat: Jonna Öhrnberg

Jere Karalahden elämäkerrassa äänessä ovat myös hänen läheisensä. Jerellä oli heille yksi pyyntö: olkaa täysin rehellisiä.

Ex-jääkiekkoilija Jere Karalahti arvelee, että rehellisyys ja lojaalius ovat arvoja, jotka ovat kannatelleet häntä, vaikka hänen elämässä on sattunut poikkeuksellisen paljon.

– Minulta kysyttiin elämäkertaa jo kymmenen vuotta sitten. Olen ollut nämä vuodet aika hiljaa kaikesta. Nyt kun ura päättyi, asia tuntui ajankohtaiselta. Kirja on minun oma puheenvuoro ja puhdistautuminen.

Jere haluaa tuoda lokakuussa ilmestyvässä kirjassa myös oman näkökulmansa tapahtumiin ja otsikoihin.

– Monien ihmisten mielikuva minusta kantautuu kolmenkymmenen tai vähintään kymmenen vuoden takaa. Onhan minun elämä monella tapaa täysin erilaista kuin silloin.

Jere lopetti vuosi sitten jääkiekkouransa. Samaan aikaan Jere ja vaimo Nanna Karalahti saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, nyt reilun vuoden ikäisen Jax-pojan. Jeren 16-vuotias Ronja-tytär edellisestä liitosta asuu vuoroviikoin parin kanssa.

”Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin.”

Keväällä liitto ajautui kriisiin ja Nanna kirjoitti blogissaan parin eronneen. Avioeropapereita he eivät kuitenkaan ikinä laittaneet vetämään.

– Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin. Olemme molemmat tehneet kompromisseja, myös kasvatusasioissa kulmat ovat saatu kohtaamaan. Pidän isänä tiukkaa kuria, mutta annan myös siimaa, että hän saa kasvaa omana itsenään. Jax on lumonnut minut täysin. Onhan se erilaista kasvattaa lasta, jolla roikkuu käärme jalkojen välissä, Jere naurahtaa.

Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.
Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.

”Juhlimista voi olla eri tasoista”

Päihteiden käytön Jere lopetti jo vuonna 2008, kun hän vajosi koomaan päihteiden käytöstä johtuvan haimatulehduksen vuoksi.

Urheilu-uransa ohessa Jere kuvaa olleensa ammattijuhlija. WSOY:n syksyn avajaistilaisuudessa paljastettiin, että kirjassa kerrotaan myös, kuinka Jere on meinannut sokeutua kaljapullon siruihin.

”Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.”

– Juhlimista voi olla eri tasoista. Tiettyjä tasoja siitä minulla ei ole ikävä. Olen oppinut vuosien aikana elämään uutta elämää. Urheilen kaksi kertaa päivässä ja pyöritämme Nannan kanssa hyvinvointivalmennusta. Myös Jax syntyi uran loppumisen kannalta hyvään saumaan, jääkiekkomittarit ehtivät tulla täyteen. Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.

Lihaa, kanaa vai kalaa? Voiko tämän vaikeampaa kysymystä esittää kasvissyöjälle – edes teoriassa?

Anssi Kela on ollut kasvissyöjänä noin 20 vuotta. Nyt hän kertoo Facebook-sivuillaan hankalasta kysymyksestä, johon joutui miettimään vastausta pitkään.

– Minulta kysyttiin hiljattain kysymys, joka päällisin puolin vaikutti helpolta, mutta johon vastaaminen oli lopulta yllättävän vaikean prosessin takana: jos minun pitäisi nyt syödä yksi annos liharuokaa, niin mitä lihaa söisin?

Vastaus löytyi perinpohjaisten kysymysten avulla. Kela kirjoittaa kysyneensä itseltään, missä tilanteissa hän on kokenut menettävänsä jotain vegetaristina ja milloin hänellä on tullut mieleen, että ei haluaisi olla kasvissyöjä?

– Olenko ollut pettynyt jossain hienossa ravintolassa, kun pöytäseurani lautasella on lojunut kallista lihaa, ja minulle on tarjoiltu jotain selvästi vähäisempää? Vai olenko tuntenut kateutta silloin, kun kaverini on mäystänyt mehevää hampurilaista, ja oman sämpyläni välissä on ollut kuiva juurespihvi, Kela sanoo miettineensä. 

”Jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.”

– Tällaisen pohdinnan tuloksena lopullinen vastaus kirkastui minulle: jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.

Facebook-postauksen alla fanit kysyvät jo, että millaiseen makkaraan Kela päätyisi, jos pitäisi syödä lihaa. Mutta Kela myöntää, ettei tunne makkaroita niin hyvin, että osaisi valita jonkun tietyn makkaran.

Perheen koira ja dokumentti saivat luopumaan lihasta

Nettisivuillaan Anssi Kela on kirjoittanut aiemmin, että hän suuntasi kasvislinjoille joko 1997 tai 1998. Sitä ennen hän oli kuitenkin ”intohimoinen lihansyöjä”.

– Kun tilasin Pizza Fantasian, niin neljä täytettäni olivat salami, kinkku, pekoni ja jauheliha. Minulla ei ollut kokemusta kasvisruoasta, arvelin sen olevan mautonta.

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.”

– Vegetarismi oli kuitenkin kiinnostanut jo jonkin aikaa. Olin salaa ajatellut, että joskus voisi ihan huvikseen kokeilla miltä tuntuisi olla syömättä lihaa. Kimmoke tähän suuntaan taisi syntyä siitä, kun perheeseen hankittiin koira: sen silmiin katsellessa aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.

Viimeisenä niittinä Kelan mukaan toimi dokumentti, jossa seurattiin lihan matkaa laitumella pihviksi. Se ei ollut kaunista katsottavaa, kirjoitti Kela vuonna 2009. Sen jälkeen hän alkoi kokeilla kasvissyöntiä ja koki sen sopivan elämäntyyliinsä.

Kerro oma vastauksesi, kasvissyöjä!

Mihin liharuokaan tarttuisit, jos pitäisi valita yksi?

Kerro vastauksesi ja osallistu keskusteluun alla olevassa kommentointikentässä. Kirjoita kommenttisi pinkkiä nappia painamalla.

Olet mitä syöt

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

Aihealueeseen liittyen juuri noussut kohu suomalaisen lihantuottaja HKScanin eläintenkohtelusta on noussut skandaali --> http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201708222200343599_ul.shtml En tiedä miksi ihmiset tukevat raskaalla työllä hankituilla €:llaan tällaista? Jos ei olisi kysyntää, ei olisi myöskään tarjontaa ja eläimet sekä terveytesi säästyisivät. Jos ihmiset eivät olisi laiskoja tutkimaan julkaistuja tutkimuksia liittyen terveelliseen ravintoon liittyen joita maailman huippuyliopistot...
Lue kommentti
Eläimille elämisen arvoinen elämä

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.” Hienoa Anssi että olet avannut silmäsi epäkohdalle, kuitenkin herää kysymys että jos motiivisi on eläinten hyvinvointi, niin minkä takia syöt maitotuotteita? Jos ihmiset avaisivat silmänsä,he ymmärtäisivät että lehmiä raiskataan ja heidän lapsensa otetaan heiltä pois, monet voisivat miettiä kumpi on pahempi? Kohtelemme jo ihmisinä toinen toisiamme yhä huonommin nykypäivänä, eläimiä vielä...
Lue kommentti

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).