Ulla Tapaninen tykkää, että asiat sanotaan suoraan ja sitten niitä ei enää vatvota. Kuva: Heli Blåfield
Ulla Tapaninen tykkää, että asiat sanotaan suoraan ja sitten niitä ei enää vatvota. Kuva: Heli Blåfield

Kansa tuntee Ulla Tapanisen hauskana naisena, mutta itse koomikko ei helpolla naura. Tunteissa vellominenkaan ei ole Ullan juttu. – Asiat pitää nostaa esille ja käsitellä, ja sitten niitä ei enää vatvota.

Oppi 1: Ääneen ei tarvitse nauraa

”Olen aina ollut pelle tai porukan viihdyttäjä. Komiikka on aina ollut minulle hyvin myötäsyntyistä. Kun on koomikon vikaa, alkaa katsoa kaikkia asioita sen linssin läpi. Silloinhan ne vasta muuttuvatkin koomisiksi.

Itse en helposti naura. Saatan nähdä kyllä, että jokin asia on hauska ja se saattaa huvittaa, mutta en ole ääneen nauraja.

Vanhin veljeni, nyt 65-vuotias Jorma, joka asuu Kuhmossa, käy aina katsomassa esitykseni. Hän on hirveän älykäs mies, lukee valtavasti, mutta ei oikein koskaan naura millekään. Hän sanoo, että ’suomalainen mies voi elää täysipainoisen elämän nauramatta kertaakaan ääneen’.

Minusta se on hirmuisen suuri viisaus. Ajattelen Jorma-veljen viisautta aina, jos yleisön reaktiot eivät ole kovin hekumallisia. Että varmaan ne tykkäävät valtavasti, eivät vain naura ääneen.”

Oppi 2: Luojan kiitos on muitakin mielipiteitä

”Lapsuudenkotini Suomussalmella oli ulkoisesti vaatimaton, mutta rakkautta ja välittämistä oli paljon. Isäni oli rajavartioston vääpeli ihan itärajan pinnassa. Äitini oli kotona. Minulla on Jorman lisäksi toinenkin veli sekä yksi sisko, olen sisarusparven nuorin.

Väitän aina kahta vuotta vanhemmalle siskolleni, että minä olin meistä se isän tyttö. Hän sanoo, että etpähän ollut, minä olin. Kyllä meitä kaikkia varmaan aika tasavertaisesti kohdeltiin.

”Olisi ollut mukava tutustua äitiin vähän isompana tyttönä ja aikuisena.”

Vanhempani eivät olleet millään tavalla kirjasivistyneitä ihmisiä, vaan sydämensivistyneitä. Isä opetti, että muista aina, jos olet jostakin asiasta jotakin mieltä, että se on vain sinun mielipiteesi. Sen opin olen muistanut: minun mielipiteeni ovat vain minun mielipiteitäni. Luojan kiitos maailmassa on muitakin mielipiteitä.

Elimme isän pienellä palkalla. Äiti aina sanoi, että ’jolla on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä’. Äiti oli semmoinen keittiörealisti.”

Oppi 3: En jaksa vatkata

”Äitini kuoli aivoverenvuotoon, kun olin 15-vuotias. Se tuli ihan puun takaa yhtenä sunnuntaiaamuna.

Siihen aikaan 1970-luvun alussa ei ollut liuotushommeleita, mutta en tiedä, olisiko mitään ollut tehtävissä vaikka se olisikin tapahtunut nykyaikana. Kai verenvuoto oli ollut aika massiivinen.

Olisi ollut mukava tutustua äitiin vähän isompana tyttönä ja aikuisena. Se minulta jäi puuttumaan. Mutta sen ikäisenä en osannut jäädä vatvomaan tai käsittelemään tapahtunutta. Jonkin aikaa sitä tuhrusti itsekseen siinä, mutta sitten alkoivat kiinnostaa kaikki muut asiat, jotka teini-ikään liittyvät.

En minä niin kauheasti käsittele asioita nykyisinkään. En jaksa vatkata. Lavalla pääsen purkautumaan ja avautumaan. Se riittää.”

Oppi 4: Olen jostakin kotoisin

”Nuorempana oli vaihe, jossa häpesin, että olen perukasta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän nousee rinta rottingille: olen jostakin kotoisin!

Kainuun murre ei toimi semmoisenaan lavalla, sillä sen poljento on niin hidas. Mutta kyllä minä varmasti kannan kainuulaisuutta jollain tavalla mukanani. Se näkyy siinä, miten katselen asioita.

Löydän itseni Kainuun marssin monesta säkeestä ja pätkästä. Sehän on kauhean komea laulu: ’Kuulkaa korpeimme kuiskintaa…’ Sieltä minä olen, ja ylpeä Ilmari Kiannosta, Eino Leinosta ja Urho Kekkosesta. Ja minusta!”

Oppi 5: Ei ole montaa pakkoa

”Isäni joutui hoitamaan pesuettaan yksin leskimiehenä. Häneltä kysyin, onko pakko mennä lukioon. Isä sanoi, että monikaan asia ei ole tässä elämässä pakko.

Lukiossa olisin varmaan pärjännyt kielissä hyvinkin, mutta matematiikka on minulle aivan hepreaa. Ne helvetin matikantunnit olivat oppikoulussa minulle niin hirveä painajainen, että ne tulevat uniin vieläkin.

Oppitunteja enemmän minua kiinnostivat koulussa häärintä ja hälinä. Paljon seisoin käytävässä ja istuin jälki-istunnossa, sillä minun piti saada huomiota. Että kattokaa, kattokaa, minäpä uskallan!

Ne helvetin matikantunnit tulevat uniin vieläkin.

Kävin oppikoulun viimeisen luokan kaksi kertaa, sillä en oikein tiennyt, mitä tehdä. 17-vuotiaana menin myymäläautoon töihin. Minusta se sopi minulle oikein hyvin. Olin sen verran levoton jo silloin.”

Oppi 6: Sisuuntuminen tuottaa tulosta

”Pian olin jo kansalaisopiston näytelmäpiirissä. Harrastajateatteriinkin sotkeennuin. Kajaanin kaupunginteatterin johtaja, joka näki harrastajateatterin esityksen, sitten sanoi, että heillä olisi harjoittelijanäyttelijän paikka auki. Kiinnostaisiko?

Olin silloin Venäjän puolella Kostamuksessa Enso-Gutzeitilla konttorihommissa. Kysyin teatterinjohtajalta suoraan, että mitäs siitä maksetaan. Hän sanoi palkan, ja minä ajattelin, että sehän on puolet vähemmän kuin saan Kostamuksessa.

Kaverit kuitenkin sanoivat, että jumalauta nyt lähdet, ja niin minä menin.

Ehkä joku on jossain suunnitellut minulle elämänvanan, että näin sen pitää mennä. Itse en ole koskaan pyrkinyt mihinkään, paitsi Teatterikorkeakouluun, johon pyrin kolmesti.

Siihenkin työkaverit Kajaanista painostivat. Ensimmäisenä vuonna palaute oli, että ’ei lahjakkuutta alalle’. Putosin pääsykokeiden ensimmäisessä vaiheessa. Toisena vuonna tuli sama palaute.

Kolmantena keväänä sisuunnuin, tuli hirveä näyttämisen tarve. Ajattelin, että jumalauta, on sinne huonommatkin päässeet. Rupesin oikein treenaamaan vähän. Minulla on taipumusta pieneen pyöreyteen, ja pudotin painoakin muutamia kiloja.

Kolmannella kerralla sitten luiskahdin kouluun ja muutin Helsinkiin. Pikkuhiljaa 38 vuodessa olen kotiutunut tänne.”

Oppi 7: Olen taikauskoinen

”Kaulassani riippuu risti, mutta se ei ole minulle uskonnollinen symboli. Olen kirkosta eronnut, mutta minusta pakanakin voi pitää ristiä.

Kuulin yhden nuorehkon papin sanovan rististä, että sen keskuspaikka on tärkeä. Siinä voi kohdata ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle. Risti on killunut kaulassani niin kauan, että en ole osannut sitä ottaa poiskaan. Ehkä olen vähän taikauskoinen.”

Oppi 8: Suhteessa olen suora

”Olen elänyt parisuhteessa jo 21 vuoden ajan. Pitkä parisuhde opettaa epäitsekkyyttä, toisen ihmisen huomioon ottamista, antamista ja ottamista. Se opettaa myös vastuuta toisesta ihmisestä. Se on minusta kauhean voimaannuttavaa.

Olen hyvin uskollista tyyppiä. Kun sitoudutaan, sitten sitoudutaan. Toista ei pidä ottaa itsestään selvänä. Ei parisuhde tietenkään aina pelkkää suklaata ja samppanjaa ole, on myös kivikkoa ja vastatuulta. Silloin olen aika suora. Asiat pitää nostaa esille ja käsitellä, ja sitten niitä ei enää vatvota.

”Siedän lapsia kyllä, kunhan eivät tule ihan iholle. En ymmärrä niitä eivätkä ne minua.”

En vatvo asioita muutenkaan, en menneitä enkä oikein tuleviakaan. Mitä ne vanhan vatvomiset auttavat, kun eihän menneille mitään voi? Sellainen, että ’silloin kolmekymmentä vuotta sitten sinä sanoit minulle niin pahasti’ – ei apuva!”

Oppi 9: En ymmärrä lapsia

”En ole kaivannut omia lapsia enkä osaa olla kauhean luonteva lasten kanssa. Eiköhän luonteva suhtautuminen lapsiin tule jotenkin äitiyden tai isyyden kautta.

Siedän lapsia kyllä, kunhan eivät tule ihan iholle. En ymmärrä niitä eivätkä ne minua. Vauvoja en varsinkaan osaa käsitellä. Pelkään, että ne menevät rikki.

Puolisoni taas on todellinen lapsimagneetti. Olen aina ihmetellyt, että mikä siinä on. Hän vain osaa käsitellä niitä, vaikka meillä ei omia lapsia olekaan.

Muumimamma oli vain yksi roolihahmo muiden joukossa. Tove Jansson oli kyllä erittäin hieno taiteilija ja persoona. Mitä enemmän olen häneen aikuisena tutustunut, sitä enemmän kaikki muut asiat ja hänen muu taiteensa tuntuvat läheisemmiltä kuin Muumit. Lapsenakaan en lukenut Muumi-kirjoja.”

Oppi 10: Esillä olemisen vimma vetää lavalle

”Kun rupean miettimään, missä kaikessa olen saanut olla mukana – Cats-musikaalit ja kaikki – onhan se hauskaa. Jokaisesta jutusta tarttuu mukaan jotain uutta. On hirveän freskaavaa, että tälläkin iällä pystyy oppimaan uusia asioita.

Raila Leppäkosken kanssa kirjoittamani monologi Lava-ammuntaa V saatiin juuri ensi-iltaan. Omat monologit ovat minusta haastavia ja pelottaviakin, ja siksi rakkaita. Ne ovat niin henkilökohtaisia.

Olen nyt 60-vuotias. Sen verran olen itseäni oppinut tuntemaan, että olen niin levoton tyyppi, etten osaa kuvitella jääväni eläkkeelle. Niin kauan kuin perse penkistä nousee, pitää lavalle päästä. Kai sitä toivoo vain, että joku tulee sitten sanomaan, kun ei ole enää hyvä heilua.

Esiintyminen on elämäntapa. Ei siitä jäädä eläkkeelle. Tai ehkä kyse on narsistisesta esillä olemisen vimmasta. Että ei vain osaa olla muuten.”

Ulla Tapaninen

  • Näyttelijä ja koomikko syntyi 19.11.1955 Suomussalmella.
  • Asuu ja työskentelee Helsingissä.
  • Näytellyt muun muassa Ryhmäteatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Elokuva- ja tv-rooleja 1980-luvun alusta lähtien. Muumimamman ääni tv-sarjassa Muumilaakson tarinoita (1990–1992).
  • Monologinäytelmien sarja Lava-ammuntaa vuodesta 1995. Lava-ammuntaa parhaillaan Helsingin Kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä.

Kysyimme hyvinvointivalmentajina työskenteleviltä Kirsi Salolta ja Teemu Syrjälältä, mitä he tekevät arjessaan voidakseen kokonaisvaltaisesti hyvin.

Hyvinvointivalmentajat Kirsi Salo ja Teemu Syrjälä puhuvat työkseen – ja yrittävät innostaa muita tavoittelemaan hyvää elämää. Mutta mitä he itse tekevät voidakseen mahdollisimman hyvin? Kaksikko kertoo.

1. Itsensä kuunteleminen

Kirsi Salo kertoo elävänsä niin kuin opettaa.

– Järjestän itselleni paljon hiljaisuutta, rauhaa ja omaa aikaa. Hiljennän mieltä esimerkiksi meditoimalla. Osaan hallita oman pään sisältöä hyvin.

Meditoiminen auttaa Kirsiä myös pitämään ajatukset myönteisiä ja tekemään viisaita ajankäyttöön liittyviä ratkaisuja.

– Järjestän aikaa niille asioille, jotka lisäävät hyvinvointiani ja sanon ei sellaisille asioille, jotka eivät edistä, yksin viihtyvä Kirsi kertoo.

”Jos ihmissuhteet ovat kunnossa, muut palikat menevät helposti kohdalleen.”

2. Panostaminen ihmissuhteisiin

Hyvinvointivalmentaja Teemu Syrjälälle suhde itseen ja muihin on kaiken perusta.

– Jos ihmissuhteet ovat kunnossa, muut palikat menevät helposti kohdalleen, hän kertoo.

Hän kiinnittää huomiota myös siihen, miten puhuu itselleen ja läheisilleen. Rakkauttaan ja välittämistään hän osoittaa koskettamalla.

– Omasta menneisyydestäni tiedän, että kun on haasteellista, kosketus alkaa jäädä pois. Kun saa koskettaa, ongelma alkaa hävitä.

”Kosketus on muuttanut oikeastaan koko elämäni.”

Kosketuksella Teemu ei tarkoita pelkästään seksuaalista kosketusta. Se voi olla halaus tai vaikka hipaisu olkapäähän, kunhan ei riko toisen ihmisen rajoja. Teemun mielestä joskus on parempi katsoa toista silmiin kuin puhua – kohdata toinen ihminen ja olla läsnä.

Teemun omassa parisuhteessa kosketellaan paljon.

– Se on muuttanut oikeastaan koko elämäni.

3. Kipupisteiden työstäminen

Kirsi on puhunut julkisuudessa henkisestä herätyksestään, mutta ei hänen elämänsä ole ollut pelkkää auvoa. Kirsi on huomannut, että ihmisen sisältä kumpuaa läpi elämän asioita, joita on käsiteltävä.

– Minullakin tulee kipupisteitä esiin silloin tällöin. Saatan tulla alakuloiseksi tai ärtyä. Olen siitä kuitenkin hirveän tietoinen, että silloin jokin on osunut minua vanhaan haavaan. Sitten työstän sitä.

“Jos emme hengitä koko keholla, jumiutamme tunnejärjestelmämme.”

4. Hengittäminen

Teemu keskittyy hengittämiseen kaikessa, mitä tekee – niin kävellessä, uidessa kuin voimaharjoitellessa. Hengittämällä Teemu antaa energian kiertää.

– Jos emme hengitä koko keholla, jumiutamme tunnejärjestelmämme.

5. Lepo ja ravinto

Myös lepo ja ruokavalio ovat niin Kirsille kuin Teemullekin tärkeitä. Kirsin mukaan nukkuminen ja kylpeminen ovat hänelle harrastuksia. Ylipäätään elämän hidastaminen on Kirsille tärkeää, jotta hän voi hyvin.

– Syön kevyesti eli mahdollisemman paljon vihreää ja kasviksia. Valkoista sokeria ja nopeita hiilihydraatteja en syö juuri lainkaan.

Teemulle ravinnossa tärkeintä on laatu: hän syö paljon villi- ja lähiruokaa.

– Tällä hetkellä tulee syötyä marjoja joka päivä.

Teemu ei silti halua nipottaa, koska tietää kokemuksesta, ettei liika tiukkapipoisuus ravintoasioissa lisää hyvinvointia.

6. Kylmälle altistuminen

Teemu altistaa kehoaan säännöllisesti kylmälle – talvisin avannossa, kesäisin kylmässä suihkussa. Sillä hän yrittää ehkäistä kehon jumiutumista.

– On tärkeää, että saa keholle haastetta, ettei vain mukavasti jumppaile neljän seinän sisällä.

“Muistan pitää itseni lapsenmielisenä.”

7. Lapsenmielisenä pysyminen

Kirsille on tärkeää pysyä lapsenmielisenä. Tässä häntä auttavat hänen kaksi lastaan.

– Lapset ovat jatkuva kutsu tuossa vierellä päästä irti ja olla hetkessä. Saatan viettää paljon aikaa lattialla kissojen ja lasten kanssa.

8. Tanssiminen ja voimaharjoittelu

Tanssi on Teemulle tärkeä tapa ilmaista itseään. Se avaa myös tunnelukkoja. Teemu liikuttelee kehoaan fiiliksen mukaan.

– Joskus rymistellään, joskus hempeilllään.

Vastapainoksi tanssille Teemu nostaa rautaa ja pyrkii liikkumaan niin, että keho omaksuu jatkuvasti uusia liikemuotoja.

9. Inspiroivien videoiden kuuntelu

– Kuuntelen ihan älyttömän paljon erilaisia Youtube-videoita. Jos muut menevät kahdeksaksi tunniksi töihin, minä kuuntelen viisi tuntia videoita. Minua kiinnostaa eniten se, mikä ihminen on ja miksi hän on täällä, Kirsi kertoo.

Hän nimeää yhdeksi suosikikseen jamaikalaisen henkisen opettajan Moojin.

“Sisäinen tila heijastuu ulkoiseen tilaan.”

10. Elämän yksinkertaistaminen

Kirsi tavoittelee ”sisäistä tyhjyyttä”. Siksi hän on yrittänyt tehdä elämästään mahdollisimman yksinkertaista. Hän on esimerkiksi raivannut kotoaan turhia tavaroita.

– Kun saavutan hyvän tilan, vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tukevat tuota tilaa. Sisäinen tila heijastuu ulkoiseen tilaan.

11. Yhteys luontoon

Kirsi rakentaa tällä hetkellä ekokylää Kolumbiaan. Siellä hän sanoo pääsevänsä eri tavalla kosketuksiin luonnon kanssa kuin Suomessa. Hän ei kuitenkaan väitä viettävänsä luonnossa erityisen paljon aikaa.

– Luonto on minulle kuitenkin hyvin tärkeä.

12. Muiden auttaminen

Kirsi uskoo, että oma sydän laajenee pysyvästi, kun auttaa muita. Enää häntä ei kiinnosta, mitä hän voi saada ja saavuttaa.

– Parannan itseäni parantamalla muita. Yksi minivalaistumisen kokemukseni on, että minussa on sirpale jokaista ihmistä.

 

– Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen, Jere Karalahti kertoo. Kuvat: Jonna Öhrnberg

Jere Karalahden elämäkerrassa äänessä ovat myös hänen läheisensä. Jerellä oli heille yksi pyyntö: olkaa täysin rehellisiä.

Ex-jääkiekkoilija Jere Karalahti arvelee, että rehellisyys ja lojaalius ovat arvoja, jotka ovat kannatelleet häntä, vaikka hänen elämässä on sattunut poikkeuksellisen paljon.

– Minulta kysyttiin elämäkertaa jo kymmenen vuotta sitten. Olen ollut nämä vuodet aika hiljaa kaikesta. Nyt kun ura päättyi, asia tuntui ajankohtaiselta. Kirja on minun oma puheenvuoro ja puhdistautuminen.

Jere haluaa tuoda lokakuussa ilmestyvässä kirjassa myös oman näkökulmansa tapahtumiin ja otsikoihin.

– Monien ihmisten mielikuva minusta kantautuu kolmenkymmenen tai vähintään kymmenen vuoden takaa. Onhan minun elämä monella tapaa täysin erilaista kuin silloin.

Jere lopetti vuosi sitten jääkiekkouransa. Samaan aikaan Jere ja vaimo Nanna Karalahti saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, nyt reilun vuoden ikäisen Jax-pojan. Jeren 16-vuotias Ronja-tytär edellisestä liitosta asuu vuoroviikoin parin kanssa.

”Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin.”

Keväällä liitto ajautui kriisiin ja Nanna kirjoitti blogissaan parin eronneen. Avioeropapereita he eivät kuitenkaan ikinä laittaneet vetämään.

– Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin. Olemme molemmat tehneet kompromisseja, myös kasvatusasioissa kulmat ovat saatu kohtaamaan. Pidän isänä tiukkaa kuria, mutta annan myös siimaa, että hän saa kasvaa omana itsenään. Jax on lumonnut minut täysin. Onhan se erilaista kasvattaa lasta, jolla roikkuu käärme jalkojen välissä, Jere naurahtaa.

Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.
Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.

”Juhlimista voi olla eri tasoista”

Päihteiden käytön Jere lopetti jo vuonna 2008, kun hän vajosi koomaan päihteiden käytöstä johtuvan haimatulehduksen vuoksi.

Urheilu-uransa ohessa Jere kuvaa olleensa ammattijuhlija. WSOY:n syksyn avajaistilaisuudessa paljastettiin, että kirjassa kerrotaan myös, kuinka Jere on meinannut sokeutua kaljapullon siruihin.

”Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.”

– Juhlimista voi olla eri tasoista. Tiettyjä tasoja siitä minulla ei ole ikävä. Olen oppinut vuosien aikana elämään uutta elämää. Urheilen kaksi kertaa päivässä ja pyöritämme Nannan kanssa hyvinvointivalmennusta. Myös Jax syntyi uran loppumisen kannalta hyvään saumaan, jääkiekkomittarit ehtivät tulla täyteen. Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.

Lihaa, kanaa vai kalaa? Voiko tämän vaikeampaa kysymystä esittää kasvissyöjälle – edes teoriassa?

Anssi Kela on ollut kasvissyöjänä noin 20 vuotta. Nyt hän kertoo Facebook-sivuillaan hankalasta kysymyksestä, johon joutui miettimään vastausta pitkään.

– Minulta kysyttiin hiljattain kysymys, joka päällisin puolin vaikutti helpolta, mutta johon vastaaminen oli lopulta yllättävän vaikean prosessin takana: jos minun pitäisi nyt syödä yksi annos liharuokaa, niin mitä lihaa söisin?

Vastaus löytyi perinpohjaisten kysymysten avulla. Kela kirjoittaa kysyneensä itseltään, missä tilanteissa hän on kokenut menettävänsä jotain vegetaristina ja milloin hänellä on tullut mieleen, että ei haluaisi olla kasvissyöjä?

– Olenko ollut pettynyt jossain hienossa ravintolassa, kun pöytäseurani lautasella on lojunut kallista lihaa, ja minulle on tarjoiltu jotain selvästi vähäisempää? Vai olenko tuntenut kateutta silloin, kun kaverini on mäystänyt mehevää hampurilaista, ja oman sämpyläni välissä on ollut kuiva juurespihvi, Kela sanoo miettineensä. 

”Jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.”

– Tällaisen pohdinnan tuloksena lopullinen vastaus kirkastui minulle: jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.

Facebook-postauksen alla fanit kysyvät jo, että millaiseen makkaraan Kela päätyisi, jos pitäisi syödä lihaa. Mutta Kela myöntää, ettei tunne makkaroita niin hyvin, että osaisi valita jonkun tietyn makkaran.

Perheen koira ja dokumentti saivat luopumaan lihasta

Nettisivuillaan Anssi Kela on kirjoittanut aiemmin, että hän suuntasi kasvislinjoille joko 1997 tai 1998. Sitä ennen hän oli kuitenkin ”intohimoinen lihansyöjä”.

– Kun tilasin Pizza Fantasian, niin neljä täytettäni olivat salami, kinkku, pekoni ja jauheliha. Minulla ei ollut kokemusta kasvisruoasta, arvelin sen olevan mautonta.

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.”

– Vegetarismi oli kuitenkin kiinnostanut jo jonkin aikaa. Olin salaa ajatellut, että joskus voisi ihan huvikseen kokeilla miltä tuntuisi olla syömättä lihaa. Kimmoke tähän suuntaan taisi syntyä siitä, kun perheeseen hankittiin koira: sen silmiin katsellessa aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.

Viimeisenä niittinä Kelan mukaan toimi dokumentti, jossa seurattiin lihan matkaa laitumella pihviksi. Se ei ollut kaunista katsottavaa, kirjoitti Kela vuonna 2009. Sen jälkeen hän alkoi kokeilla kasvissyöntiä ja koki sen sopivan elämäntyyliinsä.

Kerro oma vastauksesi, kasvissyöjä!

Mihin liharuokaan tarttuisit, jos pitäisi valita yksi?

Kerro vastauksesi ja osallistu keskusteluun alla olevassa kommentointikentässä. Kirjoita kommenttisi pinkkiä nappia painamalla.

Olet mitä syöt

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

Aihealueeseen liittyen juuri noussut kohu suomalaisen lihantuottaja HKScanin eläintenkohtelusta on noussut skandaali --> http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201708222200343599_ul.shtml En tiedä miksi ihmiset tukevat raskaalla työllä hankituilla €:llaan tällaista? Jos ei olisi kysyntää, ei olisi myöskään tarjontaa ja eläimet sekä terveytesi säästyisivät. Jos ihmiset eivät olisi laiskoja tutkimaan julkaistuja tutkimuksia liittyen terveelliseen ravintoon liittyen joita maailman huippuyliopistot...
Lue kommentti
Eläimille elämisen arvoinen elämä

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.” Hienoa Anssi että olet avannut silmäsi epäkohdalle, kuitenkin herää kysymys että jos motiivisi on eläinten hyvinvointi, niin minkä takia syöt maitotuotteita? Jos ihmiset avaisivat silmänsä,he ymmärtäisivät että lehmiä raiskataan ja heidän lapsensa otetaan heiltä pois, monet voisivat miettiä kumpi on pahempi? Kohtelemme jo ihmisinä toinen toisiamme yhä huonommin nykypäivänä, eläimiä vielä...
Lue kommentti

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).