Kreeta treenasi uutta esitystä Helsingissä Aleksanterin teatterissa, jossa harjoitteli viimeksi teininä. ”Meillä oli täällä tiivis ja läheinen yhteisö.” Kuvat: Milka Alanen
Kreeta treenasi uutta esitystä Helsingissä Aleksanterin teatterissa, jossa harjoitteli viimeksi teininä. ”Meillä oli täällä tiivis ja läheinen yhteisö.” Kuvat: Milka Alanen

Näyttelijä Kreeta Salminen nauttii yksinolosta, aamu-uinneista hyisessä meressä ja tasa-arvoisesta vanhemmuudesta puolisonsa Ville Tiihosen kanssa. – Luotto toiseen on vain syventynyt.

Näyttelijä Kreeta Salmisen, 32, piti tehdä yksi näytelmä Kansallisteatterille ja jäädä sitten äitiyslomalle. Kävikin niin, että klassikkokomedia Luulosairas porskuttaa vahvana vielä kaksi vuotta myöhemmin. Viime syksynä esitys siirrettiin pieneltä näyttämöltä suurelle.

Kreeta esiintyi vielä viimeisillään raskaana ja palasi näyttämölle kolme kuukautta tyttären syntymän jälkeen. Kesällä, hänen kuvatessaan Ylen Joulukalenteria, lapsen isä, näyttelijä Ville Tiihonen jäi vauvan kanssa kotiin. Nyt tytär on vuoden ikäinen ja pääsee tarvittaessa hoitoon vuoroin isovanhemmilleen tai jollekin seitsemästä kummistaan.

– Äitiys on ihanaa. Lapseni on minulle maailman tärkein ihminen. Nautin täysillä työstäni, mutta kaikista eniten nautin olemisesta tyttäreni kanssa. Olen äärimmäisen onnellinen, että olen voinut yhdistää työn ja äitiyden jo näin nopeasti tyttären syntymän jälkeen. En pystyisi pelkästään jäämään kotiin lapsen kanssa, sillä palo takaisin kutsumusammattiini on kova. Työni on osa minua niin kuin äitiyskin.

Kreetan mielestä kahden epäsäännöllistä työtä tekevän freelancerin arki pienen lapsen kanssa sujuu hyvin, koska vanhemmat ymmärtävät alan realiteetit. Vanhemmuus jakautuu heidän välillään tasa-arvoisesti, kumpikin esimerkiksi vuorollaan herää lapsen kanssa öisin.

– Tyttären syntymästä lähtien Ville on hoitanut ja ottanut yhtä paljon vastuuta kuin minäkin. Pidän tasa-­arvoista vanhemmuutta tärkeänä asiana ja isien oikeutena, joka joskus vähän sivuutetaan. Olen usein kuullut, että isät tuntevat alussa jäävänsä sivustakatsojiksi. Olen onnellinen, että meillä asiat ovat menneet toisin, Kreeta pohtii.

”Pidän tasa-­arvoista vanhemmuutta tärkeänä asiana ja isien oikeutena, joka joskus vähän sivuutetaan.”

– Parisuhteemme on tietysti muuttunut lapsen syntymän jälkeen. Kahdenkeskistä aikaa pitää järjestää erikseen, mutta toisaalta luotto toiseen on vain kasvanut ja syventynyt. Haluan silti pitää kiinni siitä, että teemme asioita myös kahdestaan.

Kreetaa työllistää myös visuaalinen ja tanssillinen esitys Song of Goddess. Kreetan ja kollegoiden Helsingin Kannel­taloon valmistelema näytös käsittelee naiseutta – sitä, ­miten löytäisimme itsestämme sisäisen jumalattaremme ja oppisimme olemaan itsellemme armollisia.

Sama teema on pinnalla myös Kreetan elämässä.

Jooga avaa lukkoja

”Joogasta on ollut minulle paljon apua niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen harrastanut sitä kymmenen vuotta, tykkään erityisesti astangasta ja hotjoogasta. Ennen saatoin joogata joka päivä, mutta juuri nyt, pienen lapsen äitinä, sellainen tahti on mahdoton.

Nykyisin riittää, kun teen aamulla pari aurinko­tervehdystä herättääkseni kehoni. Olen oppinut, ettei ole pakko vetää puolentoista tunnin täyttä sarjaa.

Jooga aukaisee tunnelukkoja: kun lihasjumi aukeaa, saatan alkaa itkeä tai nauraa, ja tulee puhdistunut olo. Uskon, että olemme psykofyysisiä kokonaisuuksia ja kannamme kropassamme pelkojamme, toiveitamme ja menneisyyttämme.

Olen aina ollut liikunnallinen ja voimakas, mutta raskausaikana lihasvoimani katosi. On outoa, etten olekaan se kaikkein vahvin ja reippain. Olen joutunut aloittamaan kuntoilun alusta. Samaan aikaan olen äärimmäisen kiitollinen siitä, mihin kehoni on pystynyt. Se on antanut minulle maailman tärkeimmän asian eli tyttäreni. Olen useasti miettinyt, miten uskomaton naisen keho on, kun se pystyy raskauteen ja synnyttämiseen.

”Leikin terveydelläni urheilemalla liikaa.”

Lapsena ja nuorena tanssin paljon, mikä on jättänyt jäljen minäkuvaani. Silloin leikin terveydelläni urheilemalla liikaa ja syömällä vähän turhankin terveellisesti. Teinivuosina kilpailu tanssissa oli hirveän kovaa. Asetin itselleni tiukat rajat, joiden sisällä minun kuului olla tietynlainen. Se oli rankkaa.

Aiemmin olin myös suorittajaluonne. Jos en heti oppinut tietynlaista hyppyä, kiroilin ja ärsyynnyin itseeni. Nyt ymmärrän, ettei mitään voi osata heti ensimmäisellä kerralla. Olenkin harjoitellut armollisuutta itseäni kohtaan, yritän olla itselleni lempeämpi.”

"Voin unohtua tuijottelemaan merta pitkiksi ajoiksi", Kreeta kertoo.
"Voin unohtua tuijottelemaan merta pitkiksi ajoiksi", Kreeta kertoo.

Sielunmaisemana meri

”Isäni Esko Salminen vei meidät lapset jo pieninä hyiseen mereen kesämökillämme Turun saaristossa. Edelleen menemme siellä uinnille joka päivä ennen aamiaista, vaikka miten väsyttäisi. Kova merenkäynti ja isot aallot eivät haittaa: silloin vain pidämme kiinni köysistä. Aamu-uinnista tulee mielettömän hyvä olo, vaikka olosuhteet olisivat karut.

Mökkimme on sielunmaisemani ja paras paikka, mitä tiedän. Lapsuudenperheeni kanssa saatamme istua pitkiä aikoja ihan hiljaa tuijottamassa saariston meri­maisemaa.

Meren kanssa ei pelleillä, sen olen oppinut kantapään kautta. Kesällä 2012 lähdimme kaveriporukalla purjehtimaan Gotlantiin. Kapteeni halusi lähteä yötä vasten, jotta olisimme aamulla perillä. Tuli myrsky, ja aallot olivat paljon korkeampia kuin purjeveneemme. En ole ikinä elämässäni ollut yhtä peloissani.

Tuolla reissulla todella tajusin, ­miten suuri voima merellä on ja ­miten arvaamaton se voi olla. Opin kunnioittamaan merta jo lapsuudessani, mutta pelottava kokemus syvensi kunnioitusta entisestään.

Kasvoin Helsingin Hakaniemessä ja olen tottunut ­kävelemään Tokoinrannassa sekä Töölönlahdella merta katsellen. Vauvankin kanssa se tarjosi hengähdys­paikan: äitiyslomalla suuntasin usein vaunulenkille rantaan tuijottelemaan ulappaa.

Vesi on ihana elementti, se hieroo ja hellii. Jos minulla on ollut kova päivä, haluan mennä yksikseni kylpyyn ja pitkään kuumaan suihkuun. Tiedostan, ettei se ole ekologista mutta silti ihan parasta.

Olen harrastanut uimistakin pitkään, se on rakas laji. Vapaauinnissa liukuessa ja kauhoessa voi ­samalla huutaa.

Vuonna 2011 loukkasin nilkkani ja kuntoutin sen vesijuoksun avulla. Siitä asti olen käynyt ystävien kanssa ­vesijuoksemassa, se on kätevä tapa urheilla ja vaihtaa kuulumiset. Tehostamme treenaamista juoksemalla ilman vesijuoksuvyötä.”

”On rentouttavaa nauttia lasillinen hyvää viiniä yksin tai ystävien kanssa”, Kreeta sanoo.
”On rentouttavaa nauttia lasillinen hyvää viiniä yksin tai ystävien kanssa”, Kreeta sanoo.

Yksinolon ihanuus

”Minulle ei tuota mitään ongelmaa olla kotona yksin yökkärissä kolmekin vuorokautta putkeen. Rakastan sitä oloa, kun tiedän, ettei kukaan ole tulossa kylään, ja saan olla ihan vain itsekseni. Olen nautiskelija, voin hyvin jumittua koko päiväksi tv-sarjan tai kirjan äärelle.

Lapsen vaikutuksesta yksinolo on muuttunut, siitä on tullut suurempaa luksusta. Kun tyttäreni meni päiväksi hoitoon äidilleni Riikka Korppi-Tommolalle, nauroin ja itkin hämmennyksestä, jonka yksinolo ja vapaus aiheuttivat. Luin melkein kokonaisen kirjan, katsoin minisarjan ja kävin kaupassa. Miten ehdinkin kaiken?

Olen myös matkustanut paljon yksin. Vuonna 2012 interrailasin itsekseni useaan Euroopan maahan. ­Tapasin ystäviäni perillä eri maissa, mutta matkat maasta toiseen kuljin yksin.

Yksinmatkailua voi tehdä myös pienemmässä mitta­kaavassa. Suomessakin olen hypännyt Turkuun menevään junaan ja ottanut perillä hotellihuoneen vain itselleni. Yksin matkustamisessa parasta on valtava vapauden tunne.”

Lähipiirin tärkeys

”Yksinolon vastapainoksi tarvitsen runsaasti aikaa ­ystävien ja perheen kanssa. Tapaamme viikoittain lapsuudenperheeni kesken ja olemme paljon tekemisissä. Minusta on ihanaa kyläillä läheisteni luona tai kutsua heidät meille. Laitamme yhdessä ruokaa ja juttelemme rauhassa. Lähipiirini on minulle korvaamaton tuki.

Näen ystäviäni myös kulmakuppilassani, jota kutsun leikkisästi toiseksi olohuoneekseni. Siellä voin vain istahtaa tuttuun pöytään, ja baarimikko tietää ­kysymättäkin, minkä juoman tuoda. Kun joku tuttu vielä sattuu kävelemään sisään, fiilis on täydellinen.

”En ole ­hifistelijä, mutta tunnistan hyvät viinit.”

Viinit ovat yksi keinoni rentoutua. En ole ­hifistelijä, mutta tunnistan hyvät viinit. Olen kasvanut ­ilmapiirissä, jossa aikuiset pystyivät hyvin ottamaan lasin tai pari viiniä lasten seurassa. Mielestäni ääripäät ovat huono asia: liiallisesta piilottelusta lapsi saattaisi alkaa ihmetellä, ­mitä tässä salaillaan.

Olen tuntenut pitkäaikaisimmat ystäväni vaippa­ikäisestä. Heidän kanssaan noudatamme tuttua kliseetä: vaikka emme näkisi pitkään ­aikaan, juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäi. ­Minulla on aina ollut paljon ystäviä, he ovat iso rikkaus ja siunaus. Haluan pitää ystävyyssuhteistani huolta.

Olen onnekas, että moni läheiseni on saanut lapsia samaan aikaan. Olemme muodostaneet näyttelijä-äitien kanssa yhteisen mammaryhmän, joka on ollut minulle tärkeä turvaverkko. On ihanaa voida jakaa yhdessä sekä ammatin että äitiyden tuomia ­kysymyksiä ja paineita. Nyt, kun melkein kaikki meistä ovat taas työelämässä, tapaamme harvemmin, mutta ryhmäviestit vaihtuvat tiuhaan.

Arvostukseni ja kunnioitukseni vanhempiani kohtaan on noussut oman lapsen mukana. Mietin usein, miten paljon he ovat minun eteeni tehneet. Olen joka päivä kiitollinen läheisistäni.”

Kreeta Salminen

Näyttelijä syntyi Helsingissä 1.4.1984. Näyttelijäpuoliso Ville Tiihonen ja yksivuotias tytär.

Esiintynyt useissa teattereissa ja tv-sarjoissa, muun muassa Kansallisteatterissa.

Valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2010.

Esiintyy parhaillaan Molièren komediassa Luulosairas Kansallisteatterissa ja Song of Goddess -esityksessä Kanneltalossa Helsingissä.

Hanna Kinnusta on haukuttu netissä lihavaksi ja rumaksi, mutta hän on päättänyt rakastaa itseään. – Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

Entinen Salattujen Elämien näyttelijä, nykyinen Radio Aallon juontaja Hanna Kinnunen (o.s. Karjalainen), 37, joutui Salkkari-aikoinaan nettikriitikoiden ruodittavaksi ulkonäkönsä takia. Tänään ilmestyvässä Valtavan ihana – kokemuksia naisen kehosta ja kiloista -kirjassaan Hanna paljastaa, että häntä arvosteltiin tv-näkyvyyden myötä muun muassa syöttöporsaaksi.

Kun negatiivista palautetta alkoi tulla, Hanna hätkähti. Hetken hän jopa uskoi arvostelijoita.

– Kun minua haukuttiin netissä rumaksi ja lihavaksi, ajattelin ensin, että haukkujat ovat oikeassa. Se vahvisti ajatustani siitä, että olen arvoton, Hanna kertoo.

Nyt Hanna ja Valtavan ihana -kirjan toinen tekijä, artistipromoottori Aino-Kuutamo Uusitorppa haluavat lopettaa, tai ainakin vaimentaa, tuollaiset puheet alkuunsa.

– Nykyään ajattelen, että jokaisen keho kuuluu ihmiselle itselleen eikä kenelläkään ole oikeutta arvottaa tai arvostella sitä. Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä, Hanna näpäyttää.

”Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä.”

– Jokaisella naisella on ollut hetki tai hetkiä elämässään, jolloin hän on miettinyt kriittisesti suhdetta omaan kehoonsa. Meidän pitäisi vapautua sellaisesta ajattelusta. Elämä ja aikamme on liian arvokasta käytettäväksi itsensä ja muiden haukkumiseen.

Läskikin voi olla terve

Hanna elää parhaillaan ruuhkavuosiarkea 7- ja 5-vuotiaiden lastensa kanssa. Hän on huomannut, että paras apu jaksamiseen on liikunta. Hanna käy kuntosalilla kolme kertaa viikossa.

Hanna on kuitenkin huomannut, että monet arvostelijat eivät ajattele urheilullisuuden ja pyöreyden liittyvän yhteen. Kun pyöreä ihminen esiintyy julkisesti itseään arvostaen, moni närkästyy ja alkaa luennoida lihavuuden terveysvaaroista.

”Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin.”

– On ihan bullshittiä ajatella, ettei lihava ihminen voisi olla hyväkuntoinen. Ylipaino itsessään ei ole sairaus. Siitä tulee sellainen vasta, jos keho lakkaa sen vuoksi toimimasta. Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin. Arvostelu kertoo enemmän ihmisten stereotypioista kuin arvostelun kohteena olevasta ihmisestä.

Hanna uskoo, että ulkonäköpaineista ja itsekritiikistä vapautuminen ovat lopulta oma valinta.

– Kun minua on arvosteltu netissä tai kiusattu koulussa, olisin voinut jäädä märehtimään epäreiluuden tunteessa. Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.
"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.

Naiset samalle puolelle

Sama ajattelutapa pätee myös toisten ihmisten arvosteluun. Hanna toivoo, että haukkumisen sijaan erityisesti naiset pitäisivät enemmän toistensa puolta.

– Naiset sysäävät helposti vastuun ulkonäkökritiikistä miehille, vaikka oikeasti kilpailemme toistemme kanssa. Jos me tukisimme ja kannustaisimme toisiamme äänekkäämmin, tulisimme kaikki onnellisemmiksi. Se ei liity pelkkiin kiloihin, vaan myös naisen euroon, lasikattoihin, ihan kaikkeen.

Hannaa itseään oikeaan suuntaan ovat ohjanneet paitsi iän mukanaan tuoma itsetunto, myös äitiys.

– Omille lapsilleni haluan opettaa, että he arvostavat sekä itseään että muita ennen kaikkea yksilöinä.

Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen..
Lue kommentti

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin”, Rita kuitenkin uskoo. 

Temptation Island -ohjelmasta alun perin tuttu ja Gladiaattorit-sarjassa syksyllä nähtävä pariskunta Aki Manninen, 41, ja Rita Niemi-Manninen, 38, ovat viime aikoina kertoneet useaan otteeseen lapsihaaveistaan.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille vaikeuksistaan lapsen saamisen kanssa.

– Kyllä meille tulevaisuudessa mahtuisi juoksemaan sellainen vaaleahiuksinen pieni tyttö, mutta saa nähdä kuinka käy. Vielä emme ole menneet mihinkään hoitoihin, Aki kertoi.

Nyt Rita kertoo lapsihaaveestaan Facebook-sivullaan. Hän myös kertoo miettineensä, alkaako ikä jo painaa liikaa vaakakupissa.

– Ollaan Akin kanssa oltu valmiita vauvalle jo tovin. Putin [pariskunnan koira] on onneksi ihanasti täyttänyt vauvan mentävää rakoa elämässämme. Välillä mietin, että aika on ajanut ohi, kun urheilin ne ”otollisimmat” vuodet tulla äidiksi. Silloin en edes ajatellut lapsien hankintaa, Rita kirjoittaa.

Rita kertoo kuitenkin ajattelevansa, että elämässä kaikella on tarkoituksensa. Voimaa hän saa siitä faktasta, ettei äidiksi tuleminen 38-vuotiaana suinkaan ole mahdotonta.

– Moni ikäiseni ja vielä paljon vanhempi on saanut kokea äitiyden ilon. Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin, hän kertoo.

Kirjoituksensa lopuksi hän lähettää halauksia kaikille niille, jotka toivovat lasta.

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin.”

– Ja teille, joita elämä on siunannut lapsella: olette onnekkaita, Rita muistuttaa.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille, että harkitsevat ohjelmaa lapsettomuudesta. 

– Olemme harkinneet jopa tv-ohjelmaa, jossa avaisimme lapsettomuushoitoja ja niihin liittyviä tabuja. Toivomme, että voisimme tarjota vertaistukea tuhansille muille samassa tilanteessa oleville. En ole tämän asian suhteen itsekriittinen. Kun on elämässä menettänyt tarpeeksi, ei osaa pelätä tulevaa. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, Aki kertoi.

Rita julkaisi viikko sitten Instagram-tilillään hymyilevän kuvan puolisonsa kanssa. ”Jos nauru pidentää ikää, me eletään ainakin 100-vuotiaiksi!” hän kirjoittaa.

Toni on viime aikoina antanut puolisolleen Jannikalle kaiken tukensa. Tilanteessa on auttanut se, että Tonilla itselläkin on kokemusta masennuksen voittamisesta.

Apulanta-yhtyeen laulajan Toni Wirtasen vaimo, laulaja Jannika B kertoi heinäkuussa käyvänsä uupumuksen ja väsymyksen takia läpi raskasta elämänvaihetta. Vain elämää -risteilylle keskiviikkona osallistunut Toni kertoi Me Naisille, että pahin on nyt takana.

– Jannika voi hyvin tällä hetkellä, kuten koko perhe, hän sanoi.

Toni on antanut haastavassa tilanteessa vaimolleen kaiken tukensa. Hänellä on itselläkin kokemusta masennuksen voittamisesta.

– Olemme nyt molemmat syvänveden sukelluksen kandidaatteja. Olen ammentanut omista kokemuksistani auttaessani häntä. Olen itse elävä esimerkki siitä, että masennuksen voi voittaa.

”Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy.”

Toni kertoo Jannikan saaneen valtavasti positiivista palautetta sosiaalisessa mediassa puhuttuaan ongelmistaan avoimesti. Ihmiset ovat kertoneet esimerkin voimalla omia kokemuksiaan aiheesta.

– Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy. Ei sinne kenenkään tarvitse jäädä. Ammattiauttajalta saa kuitenkin varmasti parempia neuvoja kuin satunnaiselta rockmuusikolta, hän virnistää.

Salakavala sairaus

Kaksivuotiaan Martta-tytön isä pohtii, ettei puolison huomioiminen aina ole helppoa lapsiperheen pyörityksessä. 

– Tyttö on niin pieni ja vie kaiken huomion, joten sokeuduin sille, miten Jannikalla menee. 

Soimaan itseäni siitä, etten nähnyt riittävän tarkasti häntä, ennen kuin tilanne oli jo pitkällä, hän toteaa.

Toni peräänkuuluttaa sitä, ettei parisuhteessa toista saa pitää itsestäänselvyytenä.

”Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa.”

– Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa. Yhtäkkiä Jannika ei ollut enää oma, iloinen ja energinen itsensä, hän kuvailee.

Tällä hetkellä Jannika voi Tonin mukaan hyvin ja perhearki rullaa mukavasti.

– Arkemme on pitkälti Martan kanssa oloa. Olen tehnyt 13 levyä ja vasta yhden lapsen, joten en ole valmis vielä luopumaan vauvakuplasta.  Martta kietoi minut pikkusormensa ympärille heti synnyttyään. Sen sodan hävisin heti, Toni naurahtaa.

Anna Perhon uutuuskirjassa Antisäätäjä (Otava) pohditaan erilaisia kiireen ja stressin ongelmia sekä sitä, miten oman elämän tahdista saisi tehtyä vähän rauhallisemman.

Kännykkä piippaa jatkuvasti uusista viesteistä, tietokoneen näytölle ponnahtelee sähköposteja, puhelimet soivat ympärillä – monen olo on työpaikalla levoton, ja syystä! Keskittyminen vaikeutuu ja mieli käy ylikierroksilla, kun ympärillä tapahtuu jatkuvasti jotain, jolle pitäisi antaa huomiota.

Onko maailma tullut hulluksi, vai ehkä ongelma on loppujen lopuksi vähän meissä itsessämme?

Anna Perho uusi teos Antisäätäjä käsittelee muun muassa kiireen ja sähläämisen lieveilmiöitä. Moni porskuttaa sata lasissa, mutta kaipaa silti (tai siitä johtuen) rauhallisempaa fiilistä. Perhon mukaan se on myös mahdollista saavuttaa – ihan itse.

Lue myös: Tunnistatko itsesi? Perfektionisteja on kahta lajia – terapeutti antaa vinkit hölläämiseen

Yksi teoksen aiheista on reaktiivisen ajattelun, eli jatkuvasti kaikkeen ympärillä olevaan reagoimisen ongelma.

– Tutkimusten mukaan tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti. Keskimäärin tarkoittaa, että moni tsekkaa viestejä vielä tiuhemmin. Ei siis ihme, että mieli on kuin maailmanpyörä ilman nopeusrajoitinta, Perho kuvailee kirjassaan.

”Tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti.”

Reaktiivinen ajattelu ”vie meitä kuin pässiä narussa” ja voi johtaa Perhon mukaan niin kutsuttuun SVAMP-oireyhtymään.

– SVAMP on akronyymi, johon tiivistyy viisi reaktiivisen käyttäytymisen avaintoimintoa. Ruotsin kielessä sana svamp tarkoittaa sientä, mikä on hyvä vertauskuva tälle käyttäytymiselle. Jos kasvustoa ei aktiivisesti torju, se lahottaa kantajansa puhki.

Ehkä sinäkin kärsit SVAMP-oireyhtymästä? Näistä oireista sen voi tunnistaa:

  • Stressi. Olo on usein ärsyyntynyt, väsynyt ja ahdistunut. Nukkumisestakaan ei tule oikein mitään, ja ilonaiheet tuntuvat olevan harvassa.
  • Vaeltava mieli. Ajatukset säntäilevät päättömästi sinne tänne ja keskittyminen on vaikeaa. Keskittyminen myös herpaantuu jokaisesta piippauksesta, kutsusta ja kehotuksesta.
  • Aina online. Puhelimen sulkeminen tuntuu mahdottomuudelta, ja keho tuntuu käyvän ylimääräisillä kierroksilla. Rentoutuminen on vaikeaa, mutta havahdut myös usein siihen, että olet ollut pitkään aivan muissa ulottuvuuksissa.
  • Multitaskaus. Kaikkea pitää tehdä samaan aikaan, eikä sen takia mikään oikein tahdo valmistua. Ärsyttää, kun kaikki on aina kesken. Lounas tulee syötyä tietokoneen äärellä, etkä pysty esimerkiksi keskustelemaan ilman, että vilkuilisit välillä kännykkää.
  • Paineet. Tuntuu siltä, että on koko ajan kohtuuttomien paineiden alla. Jatkuva kiire ja suorittaminen ovat olennainen osa myös vapaa-aikaa.

Kuulostaako tutulta? SVAMP-oireyhtymästä on Perhon mukaan onneksi mahdollista päästä eroon.

Rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Hän toteaa teoksessaan yksiselitteisesti, että totaalinen pysähtyminen ja rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Perho listaa neljä neuvoa, jotka auttavat pääsemään yli SVAMP-oireyhtymästä:

  1. Opettele käyttämään sähköpostia järkevämmin.
  2. Lopeta multitaskaaminen. Useamman asian yhtäaikainen mukatekeminen verottaa työtehoasi 40 prosentilla, lisää stressioireita ja ärtymystä sekä hajottaa keskittymisen. Aivosi eivät kykene keskittymään kahteen asiaan kerralla, piste.
  3. Suunnittele päiväsi etukäteen ja tauota työpäiviä mindfulness- tai muun rauhoittumishetken avulla.
  4. Keskity lopputulokseen, älä näennäiseen helppouteen. Jos voit hoitaa asian x yhdellä puhelinsoitolla, tee se 40 sähköpostin lähettämisen sijaan.

Lue lisää Anna Perhon uutuuskirjasta Antisäätäjä (Otava), joka ilmestyi 11. elokuuta.