Tuore äiti Nasima Razmyar ja hänen miehensä Johan Fager vaalivat parisuhdettaan veneilemällä, mökkeilemällä ja käymällä konserteissa. Kuvat: Juha Salminen
Tuore äiti Nasima Razmyar ja hänen miehensä Johan Fager vaalivat parisuhdettaan veneilemällä, mökkeilemällä ja käymällä konserteissa. Kuvat: Juha Salminen

Nasima Razmyarille on tapahtunut lyhyessä ajassa paljon: mies, lapsi, uusi koti ja pesti apulaispormestarina. – Vaikka äitiys tuntuu upealta, myös riittämättömyys on osa arkipäivää.

Helsingin Kauppatorin turistivilinässä apulaispormestari Nasima Razmyar, 32, popsii mustikoita ja osoittaa vastapäisen Kaupungintalon ikkunaa. Siellä on hänen uusi työhuoneensa. Tila on vielä hetken remontissa, mutta kunhan se valmistuu, työhuone tarjoaa huikeat näkymät merelle.

Nasima on ollut uudessa virassaan vasta muutaman viikon, mutta tuntee työn jo omakseen. Siihen kuuluu kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntapalveluiden ylläpitoa ja kehittämistä. Sähköposti on jo täynnä tapaamispyyntöjä kaupunkilaisilta ja eri tahoilta.

”Rakastuminen, avioliitto, lapsi ja yhteinen asunto – huh! Nyt tuntuu, että voisin vähän aikaa vain olla ja tehdä töitä.”

Nasimalle on tapahtunut muutamassa vuodessa paljon, tärkeimpänä Jonas-pojan syntymä 11 kuukautta sitten. Äiti ei malta olla esittelemättä pojan kuvia kännykästään. Kuulostaa, että siirtyminen kansanedustajasta apulaispormestariksi on vain pieni sivujuonne elämässä.

– Rakastuminen, avioliitto, lapsi ja yhteinen asunto – huh! Nyt tuntuu, että voisin vähän aikaa vain olla ja tehdä töitä, Nasima pyörittää päätään onnellisena.

Nasima ei silti puhu ruuhkavuosista, termi kuulostaa hänestä epämukavalta. Hänhän elää elämänsä onnellisinta aikaa.

– Haluan nauttia tästä ihanasta ajasta, pienestä lapsestani ja mahtavasta työstäni.

Niiden kesken Nasima haluaa säilyttää sopivan tasapainon. Työhön kuuluu iltamenoja ja edustusta, ja vauvan synnyttyä parisuhdeaikaa on muutenkin vähemmän. Silloin kun aikuisten aikaa järjestyy, aviomies Johan Fager vie Nasimaa Musiikkitalon konsertteihin ja illalliselle.

– Parisuhteen yhteistä aikaa on nyt vähemmän. Meidän pitäisi oppia ottamaan enemmän omaa aikaa. Ei ole hyvä, jos vanhemmat elävät vain lapsensa kautta, Nasima miettii.

–Minun pitää kuitenkin varoa, etten vietä iltoja kulttuuririennoissa liian usein. Haluan olla paikalla, kun lapseni menee nukkumaan ja iltapesulle. Kun poika on nukahtanut, emme malta olla katselematta kuvia hänestä.

TALVIPUUTARHA JA KASVITIETEELLINEN PUUTARHA

”Puutarhat muistuttavat Kabulista”

”Syntymäkaupunkini Kabul mielletään uutiskuvien perusteella karuksi ja surulliseksi, mutta minä muistan sieltä isovanhempieni puutarhan, tulppaanit ja ruusut. En ole nähnyt muuta niin kaunista. Puutarhan verannalla juotiin teetä ja nukuttiin serkkujen kanssa päiväunet. Heräsimme ruusun tuoksuun.

Talvipuutarhan kasvit tuovat Nasimalle mieleen isovanhempien puutarhan Kabulissa.
Talvipuutarhan kasvit tuovat Nasimalle mieleen isovanhempien puutarhan Kabulissa.

Minulla ei ole puutarhaa, hyvä kun saan orkideani pysymään hengissä. Helsingin kukkaistutukset, Talvipuutarha ja Kasvitieteellinen puutarha muistuttavat Kabulista. Käymme puutarhoissa silloin tällöin.

Lapsuus Kabulissa oli iloista. Oli silloinkin räjähdyksiä, ja olen nähnyt, miten pommitukset alkoivat. Päällimmäisenä muistan kuitenkin sukuni.

Ystäväni ja mieheni eivät halua, että matkustaisin Afganistaniin. Uskaltaisin kyllä, mutta tiedän, että ihana muistikuvani kaupungista hajoaisi. Haluan edelleen uskoa, että kaupungista tulee vielä kaunis kuin puutarha.

Isovanhempani asuivat Kabulissa elämänsä loppuun. Kun muutimme Suomeen, emme tienneet, ettemme enää koskaan pääse Kabuliin ja hyvästelemään heitä. Se on ollut raskasta erityisesti äidilleni.”

PUU-KÄPYLÄ

”Pitkään pahvilaatikko toimi kahvipöytänä”

”Isäni Mohammed Daud Razmyar työskenteli Afganistanissa ministeripäällikkönä, pääministeriäkin korkeammassa asemassa. Sitten isästä tehtiin suurlähettiläs, ja muutimme Moskovaan, kun olin viisivuotias. Meidän oli tarkoitus palata Afganistaniin, mutta sota muutti suunnitelmat. Saimme turvapaikan Rovaniemeltä vuonna 1992. Olin kahdeksanvuotias.

Moskovan-kotimme oli ollut upea iso talo, jossa melkein eksyi. Vanhempani eivät jääneet kaipaamaan sen kristalleja, sillä he menettivät läheisiään ja kotimaansa. Heidän elämänsä oli totaalisesti murtunut. Siitä selviäminen ja uuden elämän rakentaminen oli kauheaa, eikä sitä toivoisi kenellekään. Minulla on ihanat vanhemmat, jotka päättivät, että jos lapsilla menee Suomessa hyvin, kaikki on ollut sen arvoista.

Nasima rakastaa kaupunkibulevardeja. Oma suosikkikatu löytyy lapsuuden maisemista Käpylästä.
Nasima rakastaa kaupunkibulevardeja. Oma suosikkikatu löytyy lapsuuden maisemista Käpylästä.

Asuimme Rovaniemellä reilut puoli vuotta. Muistan, että talvi ja lumi tuntuivat hienoilta, mutta muuten kaikki tuntui tyhjältä, emmekä tienneet, mistä aloittaa.

Sitten vastaanottokeskuksen hälinä vaihtui kerrostalokotiin Helsingin Puu-Käpylässä. Pitkään pahvilaatikko toimi kahvipöytänä, ja ostimme tavaroita kirpputorilta. Venäjällä olin ollut suurlähettilään lapsi ja saanut erityiskohtelua. Suomessa olin pakolaisperheen lapsi, mutta en koskaan ajatellut olevani muita vähempiarvoinen. Saimme toisen mahdollisuuden ja olimme siitä kiitollisia. Kolmatta ei ehkä tulisi koskaan. Tänä päivänä olemme kaikki onnellisia.

”Minulla on sarja hymytyttöpatsaita ja sain stipendin melkein joka vuosi.”

Kotiuduimme nopeasti Helsinkiin, Käpylä oli turvallinen ja kotoisa alue lapselle. Leikimme ulkona majoissa ja kallioilla. Meillä ei ollut mahdollisuutta matkustella, mutta kävimme Kumpulan maauimalassa. Vanhempani asuvat edelleen Käpylässä, ja käyn siellä viikottain.

Tiedostin varhain olevani erilainen. Minulla ei ollut verkostoa tai isovanhempia Suomessa. Opettajien kannustus auttoi sopeutumaan Suomeen. Vanhempani eivät saaneet kunnon töitä, joten ymmärsin, että ainoa tapa selvitä, on opiskella ahkerasti ja tehdä paljon töitä. Halusin, että vanhemmillani olisi kevätjuhlissa hyvä olo siitä, että menestyn. Minulla on sarja hymytyttöpatsaita ja sain stipendin melkein joka vuosi.

Suomen kieliopin haltuun ottaminen kesti aikansa. Ainekirjoitusteni punakynämerkinnät vähenivät vuosi vuodelta, koska jaksoin yrittää. Sain koenumeroiden päälle usein yhden lisänumeron yritteliäisyydestä.

Tämän päivän maahanmuuttopolitiikka on erilaista, ja afganistanilaisten pakkopalautukset koskettavat läheltä. Ihmisillä on edelleen painavia syitä lähteä Afganistanista. Kun heille väitetään, että maa on turvallinen, silloin ei edes haluta tuntea sikäläisiä olosuhteita.

Olin mukana yhden palautuslennon yhteydessä järjestetyssä mielenosoituksessa. Kansanedustajana minulla oli ensimmäistä kertaa voimaton olo.”

LAUTTASAARI

”Yritimme rakentaa pesää ennen lapsen syntymää”

”Muutimme Helsingin Lauttasaareen vuosi sitten, kun raskauteni oli jo pitkällä. Yritimme rakentaa pesää ennen lapsen syntymää, mutta olen vasta tänä kesänä ehtinyt kunnolla järjestellä yhteistä kotiamme.

Nasima Razmyar on kotiutunut hyvin Helsingin Lauttasaareen. ”Meri on minulle tärkeä, rauhoittava ja kaunis elementti.”
Nasima Razmyar on kotiutunut hyvin Helsingin Lauttasaareen. ”Meri on minulle tärkeä, rauhoittava ja kaunis elementti.”

Olemme kävelleet Jonaksen kanssa Lauttasaaren ympäri satoja kertoja. Meri on minulle tärkeä, rauhoittava ja kaunis elementti. Lauttasaaressa meri on kaikkialla. Täällä on myös hienoja ja tilavia leikkipuistoja. Hiekkalaatikot ja leikkipuistot alkavat nyt tulla tutuiksi.

”Jokainen tuore äiti tietää, että riittämättömyys ja osaamattomuus ovat arkipäivää.”

Äitiys tuntuu upealta ja hienolta. Jokainen tuore äiti tietää, että riittämättömyys ja osaamattomuus ovat arkipäivää. Illalla nukkumaan mennessä minulla on päällimmäisenä mielessä lapsen lämpö ja ihanat asiat, joita olemme tehneet yhdessä. Aamulla ennen töihin lähtöä tuoksuttelen poikaani pitkään.”

CAFE REGATTA

”Korvapuusti maistuu paremmalta meri-ilmassa”

”On suloista, kuinka isossa kaupungissa pidetään pientä kotikutoista merenrantakahvilaa, missä ei tarvitse olla viimeisen päälle hienoa, mutta konsepti toimii. Kahvia ja korvapuusti maistuvat meri-ilmassa paremmalta.

Kävelemme Töölöön ympäri vuoden, välillä lenkkimme kiertävät myös Keskuspuistoon. Valtava alue ulottuu Töölönlahdelta Vantaan rajalle.

”Ostimme juuri pienen moottoriveneen, jolla ajamme joka toinen päivä saaristoon.” 

Suomi on paitsi tuhansien järvien, myös tuhansien saarien maa. Ostimme juuri pienen moottoriveneen, jolla ajamme joka toinen päivä saaristoon. Viimeksi kävimme Suomenlinnassa, Vallisaaressa ja Isosaaressa. Helsingin saaristo on niin upea, että tänä kesänä ei ole tullut tarvetta lähteä ulkomaille. Otamme mukaan eväitä, Johan ajaa venettä, ja Jonas nukkuu sylissäni.”

Nasima kävelee usein Lauttasaareesta Töölöön Cafe Regattaan kahville ja korvapuustille.
Nasima kävelee usein Lauttasaareesta Töölöön Cafe Regattaan kahville ja korvapuustille.

KAUPPATORI

”Suunnittelemme yhteisiä torikahveja työpäivään”

”Helsingissä on niin paljon kaunista, mutta Senaatintorin ja Kauppatorin alueesta tulee aina vau-efekti. Mieheni työpaikka on lähellä Kaupungintaloa, ja suunnittelemme näkevämme päivisin toisiamme torikahvilla.

Perjantaisin hemmottelemme itseämme sushilla. Suosikkejani ovat Domo ja Tokyo 55. Kun haluan pikaruokaa, menen Fafa’siin.

Shoppailu on vähentynyt lapsen synnyttyä. Helpoiten ostan Andiatasta, sillä he tietävät vaatekokoni ja makuni. Kaiken ei tarvitse olla uutta, joten välillä käyn sekä ostoksilla että myymässä Hietalahden kirpputorilla.

Helsinkiä kuvaa parhaiten sana kotoisa. Kannattaa seurata, mitä turistit tekevät, sillä he tarttuvat asioihin, jotka me paikalliset ohitamme helposti. Kannattaa myös kulkea kotikulmilta muihin kaupunginosiin. Esimerkiksi Kontula on kehittynyt valtavasti. Sillä on oma festivaali ja hyviä etnisiä ravintoloita, kuten syyrialainen Nuur.

Kun käyn Jonaksen kanssa sukulaisten luona Itä-Helsingissä, kuljemme metrolla, koska hän rakastaa metron ääniä ja oranssia väriä.”

SUVILAHTI

”Meillä osataan järjestää juhlia”

”Olen kulttuuri-ihminen ja tykkään käydä oopperassa, teatterissa, Blockfesteillä ja Flow-festareilla Suvilahdessa. Tänä vuonna odotan näkeväni Lana Del Reyn. Suvilahti on hyvä esimerkki siitä, että betoni voi olla kaunista.

Kulttuurin ystävälle myös Töölönlahti on ainutlaatuinen. HAM, Amos Anderssonin museo, Musiikkitalo, Ooppera, Ateneum ja tuleva kaupunkikirjasto muodostavat hienon ringin.

”Mieheni on ylittänyt kaikessa sen, miten suomalainen mies voi ymmärtää kulttuuriani ja taustaani.”

Kesätapahtumien lisäksi mökkeilemme paljon. Afgaanilaisessa ja mieheni suomenruotsalaisessa kulttuurissa on paljon samaa: ollaan yhteisöllisiä, perhekeskeisiä ja molemmissa kulttuureissa osataan järjestää juhlia. Suomenruotsalaiset tosin laulavat paljon, ja snapsilaulut tulevat kaupan päälle. Mieheni on ylittänyt kaikessa sen, miten suomalainen mies voi ymmärtää kulttuuriani ja taustaani.”

Nasima Razmyar

Syntyi 13.9.1984 Kabulissa, Afganistanissa.

Asuu Helsingin Lauttasaaressa rahoitusalalla työskentelevän miehensä Johan Fagerin ja 11 kuukauden ikäisen lapsensa Jonaksen kanssa.

Työskentelee Helsingin apulaispormestarina. Työskennellyt aiemmin mm. Sdp:n kansanedustajana vuosina 2015–2017 ja sitä ennen Sdp:n viestintäsihteerinä.

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.

Näyttelijä teki yhden elämänsä fyysisesti raskaimmista rooleista uutuuselokuvassa.

Pamela Tola pääsi uudessa Napapiirin Sankarit 3 -elokuvassa kokeilemaan elämänsä ensimmäistä kertaa suofutista. Filmiryhmä kuvasi suolle sijoittuvia kohtauksia monen päivän ajan.

– Se oli kivaa, mutta hirveän raskasta fyysisesti. Otti pari askelta ja tuntui, kuin olisi juossut 10 kilsan lenkin. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen futiksen kanssa. Kamppeet olivat märkänä aamusta iltaan, hyväntuulinen Pamela kuvaili saapuessaan maanantaina elokuvan ensi-iltaan.

Pamela kuvaa parhaillaan Elisa Viihteelle Kolmistaan-tv-sarjaa yhdessä näyttelijämiehensä Lauri Tilkasen kanssa. Hän oli ottanut pinkin sävyn tukkaansa roolia varten.

– Viikko sitten alkoivat kuvaukset, ja lopputulos nähdään joulukuussa.

”Suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan.”

Työskentely oman miehen kanssa on kuulemma sujunut mallikkaasti.

– Se auttaa, kun tuntee toisen. Kuvauksissa olemme toki eri roolissa kuin kotona ja suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan, hän kuvaili.

Työasiat seuraavat usein yhteisten projektien myötä kotiin saakka.

– Puramme kohtauksia ja roolihenkilöitä kotona hyvässä hengessä. Lomalla ja viikonloppuisin yritämme välttää sitä, mutta ei meillä sellaista sääntöä ole, ettei työjutuista saisi kotona puhua, hän kertoi.

Sarjan kuvausten jälkeen pariskunta jatkaa Turun kaupunginteatteriin tekemään Kybersielut-näytelmää.

– Jatkamme yhteistä duuniputkea siellä. Ainakin näemme jossain, kahden freelancerin ja kolmen lapsen uusperhettä pyörittävä näyttelijä hymähti.

Jutun otsikkoa muutettu 22.8. klo 11.53. Lauri Tilkasen sukunimi on Tilkanen. Ei Tola, kuten otsikossa aiemmin kirjoitettiin.