Koska kansanedustajan elämä on epäsäännöllistä, Li Anderssonilla menee paljon rahaa kahviloihin ja ravintoloihin. – Olen aika surkea kokki, hän myöntää.

Kun kansanedustaja ja vasemmistoliiton tuore puheenjohtaja Li Andersson, 29, kulkee pitkin Aurajoen rantaa, hän saa nostaa kättään vähän väliä tervehdykseen. Li on asunut koko ikänsä Turussa, joten kaupungissa on paljon tuttuja.

Ennen kaikkea Li tuntee kotikaupunkinsa kuppilat, museot ja kirjastot.

– Käytän mielelläni kahviloita ja kirjastoja työhuoneena, ja minulla kuluukin paljon rahaa kahveihin ja leipiin, Li kertoo.

Vaikka Lin työpaikka on eduskunnassa Helsingissä, Turkua hän ei aio jättää, päinvastoin. Puoli vuotta sitten Li osti ensimmäisen oman asuntonsa puutalosta. Hän nauttii vanhan talon tunnelmasta sekä pihasta, jonka portailla hän usein tekee töitä läppäri sylissään.

Pätkätyöläistä asunnonhankinta vähän hirvitti, mutta ajatus omasta kodista tuntui yhtäkkiä tärkeältä.

– Koska työni on stressaavaa ja tahti kova, huomasin kaipaavani paikkaa, joka tuntuisi oikeasti kodilta ja jossa osaisin rauhoittua. Aikaisemmin olin asunut asunnoissa, jotka olin valinnut sijainnin ja edullisen vuokran perusteella. Ne olivat pikemmin paikkoja kuin koteja.

– Vaikka poikaystäväni ja työni ovat Helsingissä, en aio koskaan muuttaa Turusta. Helsinki on kiva, mutta Turku on vielä kivempi, Li hymyilee.

MAANANTAI: Kahvi ja lohileipä 2,50 €, karjalanpiirakat ja vichy 7,37 €

”Eduskunnan pitkää lomaa kritisoidaan usein, mutta tosiasiassa suurin osa edustajista kiertää silloin Suomea tapaamassa äänestäjiä. Kesällä suomalaiset ovat liikkeellä ja ulkona – tammikuussa meidän politiikkojen on vähän pahempi odottaa, että tulisiko joku torille.

”Kesällä vähän relaan, mutta maanantaina tein töitä.”

Kiertäminen on myös tosi kivaa, sillä sellaiseen ei istuntokauden aikana ole aikaa.

Minulle kevät puolueen puheenjohtajavaaleineen oli niin intensiivinen, että kesällä myös vähän relaan, mutta maanantaina tein töitä. Annoin päivällä pari haastattelua Turun keskustassa ja ilta­päivällä palasin kotiin läppäröimään.

Istuin kannettava sylissäni kotini ulkorappusilla, jonne tietokoneen johto juuri ja juuri yltää. Se on yksi lempipaikoistani kotona. Luin meilejä ja vastailin palautteisiin, kunnes keksimme naapurini, Vasemmistonuorten puheenjohtajan Anna Mäkipään kanssa lähteä uimaan Ruissaloon.

Hyppäsimme Annan autoon ja ostimme matkan varrelta Siwasta mukaamme pari karjalanpiirakkaa ja vichyä. Perillä etsimme paikan ihan Ruissalon Saaronniemen kärjestä, jossa on rauhallisempaa kuin lapsiperheiden suosimalla rannalla.

Olen hyvä uimaan enkä pelkää kylmää vettä ja kävinkin meressä kolme kertaa. Se oli ihanaa.”


TIISTAI: Kirjat 37,80 €, seitan-sämpylä lounaaksi 6,30 €

”Nukuin aamulla vähän pidempään ja luin rauhassa Turun Sanomia. Tilaan lehteä enää vain digiversiona: koska vietän aina osan viikosta Helsingissä, paperilehden tilaaminen tuntuisi paperin tuhlaukselta.

Annoin muutaman haastattelun, minkä jälkeen fillaroin postiin. Olin tilannut Adlibriksestä pari kirjaa: Jenkkien rotu­mellakoita käsittelevän Joshua Cloverin Riot. Strike. Riotin ja ruotsalaisen feministikirjailijan Ebba Witt-Bratströmin Århundradets kärlekskrigin.

En ehdi lukea niin paljon kuin haluaisin. Yritän silti huolehtia siitä, että lukisin myös kaunokirjallisuutta ja runoutta, jottei äidinkieleni ruotsi kuihtuisi. Teen töitä pääasiassa suomeksi. Kun käyttää koko ajan kahta kieltä, on hirveän tärkeää huolehtia, että oma kieli kehittyy.

Witt-Bratstömin runot kiinnostavat minua, koska ne viittaavat Märta Tikkasen runokokoelmaan, joka on ollut minulle erityisen tärkeä. Kutsun yhtä sen runoa taistelurunokseni. Se kuvastaa niin täydellisesti sitä, miksi minäkin olen mukana politiikassa. Moni ajattelee, että poliitikon työ vaatii rohkeutta, mutta pikemminkin kyse on jostain sisäisestä pakosta.

”En pystyisi olemaan, jollen yrittäisi tehdä jotakin epätasa-arvolle.”

Minä en pystyisi olemaan, jollen yrittäisi tehdä jotain globaalille epätasa-arvolle, ilmastonmuutokselle ja nykyiselle finanssipolitiikalle. Näen ne suurimpina epäkohtina ympärilläni.

Vanhempieni mukaan olin jo lapsena kova huolehtimaan muista ja puhelias. Teininä liikuin porukassa, jossa oli paljon ’us against the world’ -henkeä. Puimme yhdessä niin tunne-elämän asioita kuin isompia yhteiskunnallisia kuvioita.

Ostan kirjoja myös kaupasta, mutta netistä tilaaminen sopii kaltaiselleni ihmiselle, jolla on epäsäännöllinen elämänrytmi. Lisäksi lainaan kirjoja äidiltäni, viimeksi Karl-Ove Knausgårdin romaanisarjan ensimmäiset osat. Minulla on ärsyttävä tapa lukea montaa kirjaa samaan aikaan.

Minulla on kotona paljon kirjoja, vaikka niiden hamstraaminen on ehkä vähän tyhmää. Haluan myös usein palata itselle tärkeään kirjaan ja plärätä sitä.”


KESKIVIIKKO: Mehujää 1,50 €, ruokaostokset 17,25 €

”Kävin junalla edestakaisin Helsingissä, sillä olin unohtanut Helsingin-kämpilleni muutaman lempivaatteeni, joita tiesin tarvitsevani pian Turussa.

Junasta on tullut minulle ikään kuin jatkettu työhuone, eikä matka tunnu pitkältä, koska olen tottunut siihen. Jos istuntoaikatauluihin vain sopii, matkustan Helsinkiin tiistaiaamuna ja palaan sieltä Turkuun perjantaina iltapäivällä.

Matkustan aina kakkosluokassa, sillä minusta on mukavaa olla ihmisten keskellä ja jutella tuntemattomienkin kanssa.

Sen verran paljon olen kuitenkin junassa istunut, että vapaalla valitsen yleensä mieluummin bussin. Siellä pystyn lukemaan kirjoja tai nukkumaan, toisin kuin junassa, jossa minulla on aina työmoodi päällä.

Me kansanedustajat saamme junamatkat eduskunnan kautta ilmaiseksi, joten lähinnä minulla kuluu rahaa eväisiin. Ravintolavaunun valikoima ei päätä huimaa: koska en syö lihaa, VR:n juustoruissarit ovat tulleet minulle liiankin tutuiksi.

Olen kova syömään jäätelöä kesäisin. Nyt ostin junaan Jaffa-puikon, joka on mielestäni ehdottomasti paras mehujää.

Olen huomannut, että kun reissaa kaupunkien väliä ja liikkuu paljon kaupungissa, iso määrä rahaa menee ihan huomaamatta kahveihin, välipaloihin ja ruokiin.

Kotimatkalla piipahdin ruokakaupassa.

Valitettavan usein sorrun käymään 24/7 auki olevassa lähi-Salessani. Se ei ole mikään halpa kauppa, mutta auki aina.

Ostin kiireessä tomaatteja, juustoa, kahvimaitoa ja ruisleipää. Mitä tummempi ja kovempi ruisleipä, sen parempi. Yleensä pistän koriini pussin Jälkiuuniviipaleita, mutta joskus kompromissina jotain muuta, sillä poikaystäväni tykkää vaaleasta kauraleivästä.”

TORSTAI: Pesu ja leikkaus kampaajalla 37 €, juomat klubilla 17,50 €

”Olen joskus nähnyt täysistuntosalissa otettuja kuvia ja ajatellut, että voisin ehkä panostaa enemmänkin ulkonäkööni ja vaikka opetella peittämään silmäpussejani. Olen aina ollut erittäin huono laittautuja – se ei vain kiinnosta minua. Ostan lentokentältä yleensä aina saman Cliniquen ripsivärin ja käyn kampaajalla ehkä kaksi kertaa vuodessa tasoittamassa latvojani.

”Kampaajani läksytti minua, kun kerroin, millä sampoolla pesen hiukseni.”

Tänään kävin kampaajallani. Hän läksytti minua, kun kerroin peseväni hiukseni Erittäin hienolla suomalaisella sampoolla. Lupasin panostaa enemmän hiustenhoitotuotteisiin.

Kotona tein kaapista löytämistäni aineksista pestopastaa, joka on yksi niistä ehkä viidestä ruuasta, joita osaan valmistaa. Olen aika surkea kokki enkä nauti ruuanlaitosta, vaan tunnen syvää turhautumista aina, jos ruokani epäonnistuu. Poikaystäväni laittaakin meillä yleensä ruokaa, ja hänen tekemänsä kesäkeitto on yksi lemppareistani.

Illalla istuimme naapurini ja hyvän ystäväni kanssa pihalla puhumassa elämästä ennen kun lähdimme Ydintalvipuutarha-klubille. Tarjosin kavereilleni talon valkoviiniä ja yhden pullon olutta.”

PERJANTAI: Bussilippuihin 7 €, vegaaniset makkaraperunat 8 €

”Aamulla pesin pyykkiä ja imuroin, sillä minulle oli tulossa yövieraita. En ole kovin siisti ihminen, eikä minun varmasti muuten olisi tullut siivottua.

Sen jälkeen kävin nyrkkeilytreeneissä. Aikaisemmin olen kuntoillut pyöräilemällä ja juoksemalla, koska niitä pystyy harrastamaan milloin vain, mutta tämän vuoden alussa palasin teiniharrastukseni nyrkkeilyn pariin, koska se on hirveän kivaa ja kehittävää ja tekee hyvää istumatyöläiselle.

En ole koskaan ollut himourheilija – nuorena harrastin teatteria enkä liikuntaa. Nyt olen huomannut, että vanha klisee urheilun hyvää tekevästä voimasta on totta. Työpäiväni ovat pitkiä ja intensiivisiä, ja joskus myös politiikkaan liittyvä julkinen paine uuvuttaa, mutta urheilu vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen välittömästi. Minusta on myös kiva tuntea, että voimistun.

Pyrin käymään salilla kaksi kertaa viikossa, mutta välillä se on vaikeaa, koska nyrkkeilysalini sijaitsee on Turussa. En ole mikään tiukkis. Minulle tulee hyvä olo myös siitä, jos menen joskus sunnuntaina kaverin kanssa kaljalle.

”Jätin lihan pois ruokavaliostani kymmenisen vuotta sitten.”

Illalla lähdimme ystävieni kanssa H2Ö-festareille. Ostin pari olutta ja söin vegaaniset makkaraperunat, joka oli tosi hyvä setti. On aika harvinaista, että jossain saa paistettuja kasvismakkaroita, sillä kasvissyönti liitetään vaan salaatteihin ja terveyspirtelöihin. Ihan yhtä paljon kasvisyöjäkin voi haluta välillä mässäillä!

Jätin lihan pois ruokavaliostani kymmenisen vuotta sitten, kun muutin pois kotoa omaan talouteen. Päätökseeni vaikuttivat ilmastopoliittiset ja eläineettiset syyt: lihan tehotuotannon ajatteleminen saa minut voimaan pahoin. Ostan tiski- ja pesuaineet Ruohonjuuresta tai Vege­kaupasta. Ne voivat olla vähän kalliimpia, mutta minulla on siihen varaa.

Ruoka on myös iso luokkakysymys. Nyhtökaura on hieno innovaatio, mutta se maksaa viisi euroa paketti.”

LAUANTAI: Vesibussi 5 €, ruoka ja olut 30 €

”Suuntasin lempifestareilleni H2Ö:hön. Se on paljon pienempi ja meiningiltään vaihtoehtoisempi kuin muut Turun festarit. Siellä näkee aina hyviä keikkoja ja vähän vahingossa muutakin, esimerkiksi performansseja ja valoshow’ta. Sääli, että tämä oli festareiden viimeinen vuosi.

Sain kutsun, joten en maksanut pääsylipusta, mutta aika paljon rahaa päivän aikana kului oluttölkkeihin ja ruokaan. Söin Soul Kitchenin seitanmössötahna­salaatin, joka oli tosi hyvä.

Lähdimme alueelta viimeisellä vesibussilla kello kahdelta yöllä. Mereltä katsottuna telakka-alueen valot näyttivät sairaan hienoilta.”

SUNNUNTAI: Pizza 11,50 €

”Pari ystävääni oli meillä yökylässä festareiden takia. Koska meillä kaikilla oli juhlimisen jälkeen pizza-olotila, suuntasimme lähikapakkaani Turun Semaforin terassille. Tilasin vakkaripizzani: vapaavalintaisen, jonka päälle tuli aurajuustoa, sipulia ja tomaattia.

Illalla menin vielä kylään isäni uuden perheen luo. Pikkuveljeni syntyi isäni toiseen liittoon, kun oli 17-vuotias. On ollut jännä saada seurata ihmisen kasvua, kun itse on jo ollut melkein aikuinen. Olen varmaan ollut veljelleni puoliksi sisko ja puoliksi läheinen aikuinen.

Sain isältäni ja pikkuveljeltäni oppitunnin Pokemon Go -pelistä. Faijani on levelillä 4, veljeni levelillä 17. Olen päättänyt, etten lataa sitä omalle puhelimelleni, koska en tarvitse arkeeni yhtään aikasyöppöä lisää.”

Viikon menot yhteensä: 188,72 €

Li Andersson

Kansanedustaja on syntynyt 13.5.1987 Turussa.

Kaikkien aikojen nuorin puolueen puheenjohtaja, kun hänet valittiin vasemmistoliiton johtoon kesäkuussa.

Opiskellut kansainvälistä oikeutta.

Asuu Turussa, kihloissa.

Kuukausitulot 6 400 € + veroton kulu­korvaus 1 300 €.

Kuukausimenot kahdesta asunnosta yhteensä 1 800 €.

Zirup

Näin paljon Li Anderssonilta kuluu rahaa viikossa

Vierailija kirjoitti: Siinähän ns. kansanedustaja törsäsi viikossa saman verran kuin minulla on varaa koko kuukauden ruokiin. Minusta kansanedustaja ei edusta kansaa jos palkka on suurempi kuin edustamansa kansan ansiot! No, just joo. "Kansa" sisältää kyllä laidasta laitaan erilaista sakkia. Köyhiäkö vaan saisi "kansassa" olla? Tiedoksi vaan, että suurin osa Suomen kansasta tod.näk. ansaitsee enemmän kuin sinä. Sinänsä kiintoisa ajatus tuo "kansanedustaja ei saisi saada suurempaa palkkaa kuin...
Lue kommentti

Päivi on pyrkinyt järjestämään elämänsä niin, että ehtii käydä tapaamassa äitiään mahdollisimman usein.

1990-luvun hittibändi Movetron on taas suosittu keikkailija. Bändin solisti Päivi Lepistö, 44, iloitsee, että keikkoja on riittänyt ysäribuumin myötä yhä enemmän.

– Ollaan menty bändin kanssa vuosi kerrallaan. Loppuvuonna olemme aina yhtä ällistyneitä, kun keikkoja alkaa taas tippua keväälle. Teemme niin paljon kuin ehdimme. Ysäribuumin myötä keikkoja on selvästi enemmän. En tiedä, kauanko tämä kestää, mutta olemme tilanteesta kiitollisia.

Päivi on nykyään kahden lapsen äiti, poika on 11-vuotias ja tytär 7. Laulajan mieskin on muusikko, joten arjen aikatauluissa riittää sumplimista.

– Isovanhemmat auttoivat todella paljon, kun lapset olivat pieniä. Äitini kuitenkin sairastui vakavasti Alzheimerin-tautiin ja on nyt hoitokodissa. Tällä hetkellä on meneillään surun ja luopumisen vaihe. Järjestän elämääni niin, että ehtisin käydä katsomassa äitiä lapsuuden kotikonnuilla Kihniössä.

2000-luvun alussa Päivi työskenteli kolme vuotta kahvilassa, sen jälkeen kenkäkaupassa ja vaatekaupassa. Nytkin hän haaveilee asiakaspalvelutyöstä.

– Kaipaan keikkailun ohelle konkreettista puuhastelua. En ole ikinä pakoillut, jos ihmiset tunnistavat minut kassalla. On hyvä, että minulla on muukin elämä, Päivi kertoi Tammerfestien avajaispäivänä Ratinanniemessä. Tilaisuudessa juhlistettiin samalla Central Linen 25-vuotisjuhlaa.

 

Turkulaisen Marina Seligsonin rinta tuntui oudolta, mutta mammografiassa ei näkynyt mitään, ja lääkäreiden mukaan kaikki oli hyvin. Pitkälle edennyt rintasyöpä paljastui vasta ultraäänessä, jonne Marina hakeutui itse.

Ei siellä mitään pitänyt olla. Marina Seligson oli käynyt mammografiassa, missä ei ollut näkynyt mitään poikkeavaa. Rinnat nyt joskus ovat vähän erikokoisia ja -muotoisia, oli lääkäri sanonut.

–Kun ystäväni sairastui, lähiympäristössäni alettiin keskustella paljon syövästä. Halusin, että rintani ultrataan, koska minulla oli sellainen olo, että rinnassa on jotain outoa.

Toukokuussa mammografiassa ei ollut näkynyt mitään. Saman vuoden elokuussa Marina sai rintasyöpädiagnoosin.

–Lääkärin mukaan noin kymmenellä prosentilla naisista on sellainen rintakudos, että syöpä ei välttämättä näy mammografiassa. En ollut kuullutkaan, että se voisi olla mahdollista. Kun pääsin syöpälääkärille, olin vihainen: miten on mahdollista, että näin tapahtuu.

Miten Marinan syöpä eteni ja miten hän voi nyt? Miten sairastuminen vaikutti ihmissuhteisiin? Lue Marinan tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 29/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Rallitähti kertoo päässeensä masennuksesta eroon kesän alussa.

Tänään ilmestyneessä Seurassa rallikuski Jari-Matti Latvala kertoo viimeisen vuoden aikana kokemista henkisistä ongelmista. Viimevuotinen rallikausi oli Jari-Matille niin raskas, että hän sairastui masennukseen.

– Viime vuoden lopulla olin älyttömän masentunut. Vaikeudet alkoivat Jyväskylän rallin jälkeen, hän kertoo Seuralle.

– Olin ahdistunut kotonakin, eikä mikään tuntunut hauskalta. Yritimme tyttöystäväni Maisa Torpan kanssa lomailla kauden jälkeen Australiassa, mutta siitäkään ei tullut mitään, hän kertoo.

Lopulta rallikuski hakeutui urheilupsykologin vastaanotolle. Nyt Jari-Matin tilanne on ehdottomasti parempi.

– Masennukseni ei ollut mikään pikku juttu, lopullisesti pääsin siitä eroon vasta kesän alussa. On hankala selvittää niin isoja asioita yksin, kun ei tiedä yhtään, mikä on oikein ja mikä ei. Onneksi hain ja sain ammattiapua, hän kertoo.

MM-ajoja ja lapsihaaveita

Ensi viikolla Jari-Matti ajaa Jyväskylän MM-rallisssa. Hän ja Maisa ovat seurustelleet vuoden ajan. Pariskunta kihlautui juhannuksena.

Hääpäivää ei toistaiseksi ole lyöty lukkoon, mutta taannoin pari kertoi Me Naisille haaveilevansa lapsista.

– Haluamme ehdottomasti yhteisiä lapsia. Siihen tähdätään, Maisa kertoi.

– Se ei kuitenkaan tapahdu lähivuosina. Ei olisi reilua jättää Maisaa kotiin lapsen kanssa, kun itse reissaan yli 200 päivää vuodessa, Jari-Matti totesi.

Maisa Torppa ja Jari-Matti Latvala ovat pitäneet yhtä reilun vuoden. Kuva: Sanoma-arkisto / Milka Alanen
Maisa Torppa ja Jari-Matti Latvala ovat pitäneet yhtä reilun vuoden. Kuva: Sanoma-arkisto / Milka Alanen

Hanna ja Otto Kanervan pitkän liiton suurin kriisi oli Hannan sairastuminen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Terapiassa käsiteltiin sairauden lisäksi parisuhteen kestävyyttä.

Vielä muutama vuosi sitten näyttelijä Otto Kanervan ja pilateskouluttaja Hanna Kanervan arki kulki sellaista vauhtia, että pari vaihtoi eteisessä läpsystä vuoroa kotonaan Hämeenlinnassa. Työtahti katkesi viisi vuotta sitten, kun Hanna sai työmatkallaan keuhkoveritulpan ja pian sen jälkeen diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Sairauden aiheuttamien mielialavaihteluiden takia Hanna hakeutui psykoterapiaan ja karsi töitään.

– Itsetuntemukseni on nyt parempi kuin koskaan, hän sanoo.

– Hannan terveysasiat eivät olleet suhteellemme läpihuutojuttu. Onneksi olimme kumpikin valmiita tekemään töitä suhteemme eteen. Jokainen pitkä liitto vaatii välillä sinnikkyyttä, tämä oli meidän koetinkivemme, Otto kuvailee.

Sairastuminen on ollut Kanervien avioliiton suurin kriisi.

– Olemme käyneet myös parisuhdeterapiassa. Se auttaa näkemään monet asiat uudesta näkökulmasta ja on pelkästään hyvä asia, Otto kertoo.

– Kävin terapiassa läpi koko menneisyyteni aina voimisteluaikojen anorektisesta vartaloihanteesta lähtien. Kun tutkin itseäni, tarkastelin myös suhdettamme. Arvostan sitä, että Otto jaksoi olla tukenani, Hanna kiittelee.

– Onneksi meillä on ollut intohimoa selvittää matkan varrella eteen tulleet asiat. Olemme koko suhteen ajan antaneet toistemme toteuttaa unelmia, jotka toinen on kokenut tärkeiksi.

Lue Oton ja Hannan Parisuhteellista-haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 11/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.