Koska kansanedustajan elämä on epäsäännöllistä, Li Anderssonilla menee paljon rahaa kahviloihin ja ravintoloihin. – Olen aika surkea kokki, hän myöntää.

Kun kansanedustaja ja vasemmistoliiton tuore puheenjohtaja Li Andersson, 29, kulkee pitkin Aurajoen rantaa, hän saa nostaa kättään vähän väliä tervehdykseen. Li on asunut koko ikänsä Turussa, joten kaupungissa on paljon tuttuja.

Ennen kaikkea Li tuntee kotikaupunkinsa kuppilat, museot ja kirjastot.

– Käytän mielelläni kahviloita ja kirjastoja työhuoneena, ja minulla kuluukin paljon rahaa kahveihin ja leipiin, Li kertoo.

Vaikka Lin työpaikka on eduskunnassa Helsingissä, Turkua hän ei aio jättää, päinvastoin. Puoli vuotta sitten Li osti ensimmäisen oman asuntonsa puutalosta. Hän nauttii vanhan talon tunnelmasta sekä pihasta, jonka portailla hän usein tekee töitä läppäri sylissään.

Pätkätyöläistä asunnonhankinta vähän hirvitti, mutta ajatus omasta kodista tuntui yhtäkkiä tärkeältä.

– Koska työni on stressaavaa ja tahti kova, huomasin kaipaavani paikkaa, joka tuntuisi oikeasti kodilta ja jossa osaisin rauhoittua. Aikaisemmin olin asunut asunnoissa, jotka olin valinnut sijainnin ja edullisen vuokran perusteella. Ne olivat pikemmin paikkoja kuin koteja.

– Vaikka poikaystäväni ja työni ovat Helsingissä, en aio koskaan muuttaa Turusta. Helsinki on kiva, mutta Turku on vielä kivempi, Li hymyilee.

MAANANTAI: Kahvi ja lohileipä 2,50 €, karjalanpiirakat ja vichy 7,37 €

”Eduskunnan pitkää lomaa kritisoidaan usein, mutta tosiasiassa suurin osa edustajista kiertää silloin Suomea tapaamassa äänestäjiä. Kesällä suomalaiset ovat liikkeellä ja ulkona – tammikuussa meidän politiikkojen on vähän pahempi odottaa, että tulisiko joku torille.

”Kesällä vähän relaan, mutta maanantaina tein töitä.”

Kiertäminen on myös tosi kivaa, sillä sellaiseen ei istuntokauden aikana ole aikaa.

Minulle kevät puolueen puheenjohtajavaaleineen oli niin intensiivinen, että kesällä myös vähän relaan, mutta maanantaina tein töitä. Annoin päivällä pari haastattelua Turun keskustassa ja ilta­päivällä palasin kotiin läppäröimään.

Istuin kannettava sylissäni kotini ulkorappusilla, jonne tietokoneen johto juuri ja juuri yltää. Se on yksi lempipaikoistani kotona. Luin meilejä ja vastailin palautteisiin, kunnes keksimme naapurini, Vasemmistonuorten puheenjohtajan Anna Mäkipään kanssa lähteä uimaan Ruissaloon.

Hyppäsimme Annan autoon ja ostimme matkan varrelta Siwasta mukaamme pari karjalanpiirakkaa ja vichyä. Perillä etsimme paikan ihan Ruissalon Saaronniemen kärjestä, jossa on rauhallisempaa kuin lapsiperheiden suosimalla rannalla.

Olen hyvä uimaan enkä pelkää kylmää vettä ja kävinkin meressä kolme kertaa. Se oli ihanaa.”

TIISTAI: Kirjat 37,80 €, seitan-sämpylä lounaaksi 6,30 €

”Nukuin aamulla vähän pidempään ja luin rauhassa Turun Sanomia. Tilaan lehteä enää vain digiversiona: koska vietän aina osan viikosta Helsingissä, paperilehden tilaaminen tuntuisi paperin tuhlaukselta.

Annoin muutaman haastattelun, minkä jälkeen fillaroin postiin. Olin tilannut Adlibriksestä pari kirjaa: Jenkkien rotu­mellakoita käsittelevän Joshua Cloverin Riot. Strike. Riotin ja ruotsalaisen feministikirjailijan Ebba Witt-Bratströmin Århundradets kärlekskrigin.

En ehdi lukea niin paljon kuin haluaisin. Yritän silti huolehtia siitä, että lukisin myös kaunokirjallisuutta ja runoutta, jottei äidinkieleni ruotsi kuihtuisi. Teen töitä pääasiassa suomeksi. Kun käyttää koko ajan kahta kieltä, on hirveän tärkeää huolehtia, että oma kieli kehittyy.

Witt-Bratstömin runot kiinnostavat minua, koska ne viittaavat Märta Tikkasen runokokoelmaan, joka on ollut minulle erityisen tärkeä. Kutsun yhtä sen runoa taistelurunokseni. Se kuvastaa niin täydellisesti sitä, miksi minäkin olen mukana politiikassa. Moni ajattelee, että poliitikon työ vaatii rohkeutta, mutta pikemminkin kyse on jostain sisäisestä pakosta.

”En pystyisi olemaan, jollen yrittäisi tehdä jotakin epätasa-arvolle.”

Minä en pystyisi olemaan, jollen yrittäisi tehdä jotain globaalille epätasa-arvolle, ilmastonmuutokselle ja nykyiselle finanssipolitiikalle. Näen ne suurimpina epäkohtina ympärilläni.

Vanhempieni mukaan olin jo lapsena kova huolehtimaan muista ja puhelias. Teininä liikuin porukassa, jossa oli paljon ’us against the world’ -henkeä. Puimme yhdessä niin tunne-elämän asioita kuin isompia yhteiskunnallisia kuvioita.

Ostan kirjoja myös kaupasta, mutta netistä tilaaminen sopii kaltaiselleni ihmiselle, jolla on epäsäännöllinen elämänrytmi. Lisäksi lainaan kirjoja äidiltäni, viimeksi Karl-Ove Knausgårdin romaanisarjan ensimmäiset osat. Minulla on ärsyttävä tapa lukea montaa kirjaa samaan aikaan.

Minulla on kotona paljon kirjoja, vaikka niiden hamstraaminen on ehkä vähän tyhmää. Haluan myös usein palata itselle tärkeään kirjaan ja plärätä sitä.”

KESKIVIIKKO: Mehujää 1,50 €, ruokaostokset 17,25 €

”Kävin junalla edestakaisin Helsingissä, sillä olin unohtanut Helsingin-kämpilleni muutaman lempivaatteeni, joita tiesin tarvitsevani pian Turussa.

Junasta on tullut minulle ikään kuin jatkettu työhuone, eikä matka tunnu pitkältä, koska olen tottunut siihen. Jos istuntoaikatauluihin vain sopii, matkustan Helsinkiin tiistaiaamuna ja palaan sieltä Turkuun perjantaina iltapäivällä.

Matkustan aina kakkosluokassa, sillä minusta on mukavaa olla ihmisten keskellä ja jutella tuntemattomienkin kanssa.

Sen verran paljon olen kuitenkin junassa istunut, että vapaalla valitsen yleensä mieluummin bussin. Siellä pystyn lukemaan kirjoja tai nukkumaan, toisin kuin junassa, jossa minulla on aina työmoodi päällä.

Me kansanedustajat saamme junamatkat eduskunnan kautta ilmaiseksi, joten lähinnä minulla kuluu rahaa eväisiin. Ravintolavaunun valikoima ei päätä huimaa: koska en syö lihaa, VR:n juustoruissarit ovat tulleet minulle liiankin tutuiksi.

Olen kova syömään jäätelöä kesäisin. Nyt ostin junaan Jaffa-puikon, joka on mielestäni ehdottomasti paras mehujää.

Olen huomannut, että kun reissaa kaupunkien väliä ja liikkuu paljon kaupungissa, iso määrä rahaa menee ihan huomaamatta kahveihin, välipaloihin ja ruokiin.

Kotimatkalla piipahdin ruokakaupassa.

Valitettavan usein sorrun käymään 24/7 auki olevassa lähi-Salessani. Se ei ole mikään halpa kauppa, mutta auki aina.

Ostin kiireessä tomaatteja, juustoa, kahvimaitoa ja ruisleipää. Mitä tummempi ja kovempi ruisleipä, sen parempi. Yleensä pistän koriini pussin Jälkiuuniviipaleita, mutta joskus kompromissina jotain muuta, sillä poikaystäväni tykkää vaaleasta kauraleivästä.”

TORSTAI: Pesu ja leikkaus kampaajalla 37 €, juomat klubilla 17,50 €

”Olen joskus nähnyt täysistuntosalissa otettuja kuvia ja ajatellut, että voisin ehkä panostaa enemmänkin ulkonäkööni ja vaikka opetella peittämään silmäpussejani. Olen aina ollut erittäin huono laittautuja – se ei vain kiinnosta minua. Ostan lentokentältä yleensä aina saman Cliniquen ripsivärin ja käyn kampaajalla ehkä kaksi kertaa vuodessa tasoittamassa latvojani.

”Kampaajani läksytti minua, kun kerroin, millä sampoolla pesen hiukseni.”

Tänään kävin kampaajallani. Hän läksytti minua, kun kerroin peseväni hiukseni Erittäin hienolla suomalaisella sampoolla. Lupasin panostaa enemmän hiustenhoitotuotteisiin.

Kotona tein kaapista löytämistäni aineksista pestopastaa, joka on yksi niistä ehkä viidestä ruuasta, joita osaan valmistaa. Olen aika surkea kokki enkä nauti ruuanlaitosta, vaan tunnen syvää turhautumista aina, jos ruokani epäonnistuu. Poikaystäväni laittaakin meillä yleensä ruokaa, ja hänen tekemänsä kesäkeitto on yksi lemppareistani.

Illalla istuimme naapurini ja hyvän ystäväni kanssa pihalla puhumassa elämästä ennen kun lähdimme Ydintalvipuutarha-klubille. Tarjosin kavereilleni talon valkoviiniä ja yhden pullon olutta.”

PERJANTAI: Bussilippuihin 7 €, vegaaniset makkaraperunat 8 €

”Aamulla pesin pyykkiä ja imuroin, sillä minulle oli tulossa yövieraita. En ole kovin siisti ihminen, eikä minun varmasti muuten olisi tullut siivottua.

Sen jälkeen kävin nyrkkeilytreeneissä. Aikaisemmin olen kuntoillut pyöräilemällä ja juoksemalla, koska niitä pystyy harrastamaan milloin vain, mutta tämän vuoden alussa palasin teiniharrastukseni nyrkkeilyn pariin, koska se on hirveän kivaa ja kehittävää ja tekee hyvää istumatyöläiselle.

En ole koskaan ollut himourheilija – nuorena harrastin teatteria enkä liikuntaa. Nyt olen huomannut, että vanha klisee urheilun hyvää tekevästä voimasta on totta. Työpäiväni ovat pitkiä ja intensiivisiä, ja joskus myös politiikkaan liittyvä julkinen paine uuvuttaa, mutta urheilu vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen välittömästi. Minusta on myös kiva tuntea, että voimistun.

Pyrin käymään salilla kaksi kertaa viikossa, mutta välillä se on vaikeaa, koska nyrkkeilysalini sijaitsee on Turussa. En ole mikään tiukkis. Minulle tulee hyvä olo myös siitä, jos menen joskus sunnuntaina kaverin kanssa kaljalle.

”Jätin lihan pois ruokavaliostani kymmenisen vuotta sitten.”

Illalla lähdimme ystävieni kanssa H2Ö-festareille. Ostin pari olutta ja söin vegaaniset makkaraperunat, joka oli tosi hyvä setti. On aika harvinaista, että jossain saa paistettuja kasvismakkaroita, sillä kasvissyönti liitetään vaan salaatteihin ja terveyspirtelöihin. Ihan yhtä paljon kasvisyöjäkin voi haluta välillä mässäillä!

Jätin lihan pois ruokavaliostani kymmenisen vuotta sitten, kun muutin pois kotoa omaan talouteen. Päätökseeni vaikuttivat ilmastopoliittiset ja eläineettiset syyt: lihan tehotuotannon ajatteleminen saa minut voimaan pahoin. Ostan tiski- ja pesuaineet Ruohonjuuresta tai Vege­kaupasta. Ne voivat olla vähän kalliimpia, mutta minulla on siihen varaa.

Ruoka on myös iso luokkakysymys. Nyhtökaura on hieno innovaatio, mutta se maksaa viisi euroa paketti.”

LAUANTAI: Vesibussi 5 €, ruoka ja olut 30 €

”Suuntasin lempifestareilleni H2Ö:hön. Se on paljon pienempi ja meiningiltään vaihtoehtoisempi kuin muut Turun festarit. Siellä näkee aina hyviä keikkoja ja vähän vahingossa muutakin, esimerkiksi performansseja ja valoshow’ta. Sääli, että tämä oli festareiden viimeinen vuosi.

Sain kutsun, joten en maksanut pääsylipusta, mutta aika paljon rahaa päivän aikana kului oluttölkkeihin ja ruokaan. Söin Soul Kitchenin seitanmössötahna­salaatin, joka oli tosi hyvä.

Lähdimme alueelta viimeisellä vesibussilla kello kahdelta yöllä. Mereltä katsottuna telakka-alueen valot näyttivät sairaan hienoilta.”

SUNNUNTAI: Pizza 11,50 €

”Pari ystävääni oli meillä yökylässä festareiden takia. Koska meillä kaikilla oli juhlimisen jälkeen pizza-olotila, suuntasimme lähikapakkaani Turun Semaforin terassille. Tilasin vakkaripizzani: vapaavalintaisen, jonka päälle tuli aurajuustoa, sipulia ja tomaattia.

Illalla menin vielä kylään isäni uuden perheen luo. Pikkuveljeni syntyi isäni toiseen liittoon, kun oli 17-vuotias. On ollut jännä saada seurata ihmisen kasvua, kun itse on jo ollut melkein aikuinen. Olen varmaan ollut veljelleni puoliksi sisko ja puoliksi läheinen aikuinen.

Sain isältäni ja pikkuveljeltäni oppitunnin Pokemon Go -pelistä. Faijani on levelillä 4, veljeni levelillä 17. Olen päättänyt, etten lataa sitä omalle puhelimelleni, koska en tarvitse arkeeni yhtään aikasyöppöä lisää.”

Viikon menot yhteensä: 188,72 €

Li Andersson

Kansanedustaja on syntynyt 13.5.1987 Turussa.

Kaikkien aikojen nuorin puolueen puheenjohtaja, kun hänet valittiin vasemmistoliiton johtoon kesäkuussa.

Opiskellut kansainvälistä oikeutta.

Asuu Turussa, kihloissa.

Kuukausitulot 6 400 € + veroton kulu­korvaus 1 300 €.

Kuukausimenot kahdesta asunnosta yhteensä 1 800 €.

Zirup

Näin paljon Li Anderssonilta kuluu rahaa viikossa

Vierailija kirjoitti: Siinähän ns. kansanedustaja törsäsi viikossa saman verran kuin minulla on varaa koko kuukauden ruokiin. Minusta kansanedustaja ei edusta kansaa jos palkka on suurempi kuin edustamansa kansan ansiot! No, just joo. "Kansa" sisältää kyllä laidasta laitaan erilaista sakkia. Köyhiäkö vaan saisi "kansassa" olla? Tiedoksi vaan, että suurin osa Suomen kansasta tod.näk. ansaitsee enemmän kuin sinä. Sinänsä kiintoisa ajatus tuo "kansanedustaja ei saisi saada suurempaa palkkaa kuin...
Lue kommentti

Ruotsin prinssi Carl Philip ja hänen Sofia-vaimonsa odottavat toista lasta.

Lähimmästä kuninkaanlinnasta kuuluu taas iloisia uutisia. Ruotsin hovi on ilmoittanut, että prinssi Carl Philip ja prinsessa Sofia odottavat toista lasta, sisarusta pikku prinssi Alexanderille. Prinssi Alexander syntyi huhtikuussa 2016.

”Olemme iloisia voidessamme ilmoittaa, että odotamme lasta, sisarusta prinssi Alexanderille. Odotamme innolla, että saamme toivottaa tervetulleeksi perheeseemme uuden pikku jäsenen,” Carl Philip ja Sofia kertovat Expressenin mukaan lehdistötiedotteessa.

Ruotsin hovin Instagram-tilillä kerrotaan, että tulevan pikku prinssin tai prinsessan laskettu aika on syyskuussa 2017.

 

Prins Carl Philip och Prinsessan Sofia väntar barn./ Prince Carl Philip and Princess Sofia are expecting a child. "Vi är glada att kunna meddela att vi väntar barn, ett syskon till Prins Alexander. Vi ser fram emot att välkomna en ny liten medlem till vår familj", säger Prins Carl Philip och Prinsessan Sofia. Prinsessan Sofia mår bra och födseln beräknas till september 2017. Under våren och sommaren 2017 förväntas inga större förändringar i Prinsparets program. "We are happy to announce that we are expecting a child, a sibling to Prince Alexander. We are looking forward to welcoming a new little member to our family," says Prince Carl Philip and Princess Sofia. The birth is expected to take place in September 2017. No changes in the schedule of The Prince Couple's public engagements are planned during the spring and summer of 2017. Foto: kungahuset.se. #prinsparet #kungahuset

Henkilön Kungahuset (@kungahuset) jakama julkaisu

 

 

Brangelinan päädyttyä eri teille Brad Pittin huhutaan viettäneen 15-tuntisia päiviä kuvanveiston ja nyyhkymusiikin parissa.

Merkittävä osa kaikesta maailmassa koskaan luodusta taiteesta lienee sydänsurujen tulosta. Uusin teos sydänverellä maalatun taiteen sarjaan ilmestynee näyttelijä Brad Pittiltä – jos huhuihin on uskominen. 

Brad Pitt ja Angelina Jolie hakivat eroa syyskuussa 2016. Hollywoodin unelmaparin lähtö eri teille oli kansainvälisesti suuri uutinen, joka kolautti monen uskoa rakkauteen.

Siinä missä Angelina on eron jälkeen muun muassa matkustellut maailmalla parin lasten kanssa, Bradin väitetään antautuneen taideharrastukselle. Daily Mailin mukaan Brad on viettänyt paljon aikaa brittitaiteilija Thomas Houseagon studiolla Los Angelesissa, jossa on työn alla veistos.

”Taide on hänelle keino keskittyä yhteen asiaan ja saada ajatukset irti kaikesta muusta.”

Lehden lähteen mukaan Thomas assistentteineen on päiväsaikaan Bradin seurana, mutta pimeyden laskeuduttua Losin kattojen ylle Brad jää studiolle ylhäiseen – ja ilmeisesti luovaan – yksinäisyyteensä.

– Hän viettää koko yön työstäen taidettaan ja kuunnellen tunteellisia biisejä, nimetön lähde kertoo Daily Mailille.

Pariisissa vuonna 2014 esillä ollut ”Giant Figure (Cyclops)” on yksi esimerkki Thomas Houseagon taiteesta.
Pariisissa vuonna 2014 esillä ollut ”Giant Figure (Cyclops)” on yksi esimerkki Thomas Houseagon taiteesta.

Soittolistakin selvillä

Lehdessä on jopa eritelty, mitä kappaleita Bradin nyyhkysoittolistalta löytyy. On hyvä kysymys, miten nimetön lähde on päässyt soittolistaan käsiksi, mutta jos häntä on uskominen, Brad tekee taidettaan Bon Iverin ja Waylon Jenningsin tahtiin. Jälkimmäiseltä on kuulemma kuuntelussa erobiisiksi tituleerattu Just To Satisfy You.

– Taide on hänelle keino keskittyä yhteen asiaan ja saada ajatukset irti kaikesta muusta. Hän tekee mieluummin sitä ja käyttäytyy rakentavasti kuin bilettää, lähde kertoo Bradista. 

”Tee särkyneestä sydämestäsi taidetta.”

Daily Mailin tietojen luotettavuudesta emme mene takuuseen, mutta vaikea olla eri mieltä taiteen parantavasta voimasta – ja toisaalta erotuskan voimasta taiteen moottorina. Sydänsuruihin taiteen lähtökohtana on luottanut muun muassa edesmennyt näyttelijä Carrie Fisher.

– Tee särkyneestä sydämestäsi taidetta, kuului hänen mottonsa.

 

– Olen hyvilläni siitä, että lapseni eivät ole joutuneet kohtaamaan minuun liittyvää julkisuutta, 1990-luvulla julkisuuteen noussut Anu Hälvä toteaa Avussa. 

Anu Hälvä, 52 vuotta, on nykyään kiinteistönvälittäjä, ohjaaja ja laulaja. Moni muistaa hänet kuitenkin parhaiten 1990-luvulla tehdyistä näyttelijäntöistä Metsolat- ja Blondi tuli taloon -sarjoissa. Hälvä esitti sarjoissa sairaanhoitajaa ja blondia ja painui suomalaisten mieliin roolien kautta.

– Jossain vaiheessa en enää tunnistanut otsikoista itseäni, Hälvä muistelee nyt Avussa

– Muistan senkin jutun, jossa kirjoitettiin, että olen Suomen toiseksi tyhmin ihminen.

Hälvä miettii nyt, että julkisuudelle olisi pitänyt heti vetää tiukat rajat.

– Olin naiivi ja lähdin mukaan moniin juttuihin.

Barbi ja diiva?

Anu Hälvän julkisuuskuvan voi hyvin palauttaa mieleen lukemalla Me Naisten jutun Hälvästä vuodelta 1996. Jutussa Hälvä kertoo, ettei ole diiva, barbi, miesten viekoittelija tai burn outissa, vaikka niin juorutaan.

Näin Hälvä pohdiskeli julkisuutta 21 vuotta sitten:

– Nyt on taottava, kun rauta on kuuma. Mutta olen myös varautunut aikaan, jolloin suosio on ohitse, eikä se pelota minua ollenkaan. Pahempaa ei voi tapahtua kuin minkä olen jo kokenut.

Pois julkisuuden valokeilasta

Me Naisten jutussa Hälvä haaveilee miehestä ja perheestä. Sittemmin Hälvä vetäytyikin julkisuudesta ja keskittyi perhe-elämään. Nyt hänellä on 20- ja 16-vuotiaat lapset.

– Olen hyvilläni siitä, että lapseni eivät ole joutuneet kohtaamaan minuun liittyvää julkisuutta, hän sanoo  Avussa.

Tätä nykyä Hälvä tekee laulukeikkaa, työskentelee teatteriohjaajana ja kiinteistönvälittäjänä, joka on Hälvän uusin ammatti. Viime vuonna Hälvä kommentoi, ettei halua hyödyntää tunnettuja kasvojaan kiinteistönvälitystyössä.

– On aivan se ja sama, mitä olen tehnyt aiemmin. En halua olla mikään julkkiskiinteistönvälittäjä, enkä halua hyötyä jostain tuhat  vuotta vanhasta näyttelijäntyöstä.

 

Koulukiusaus johti masennuskierteeseen aikuisena, kertoo Mokoma-yhtyeen keulakuva Marko Annala tänään ilmestyvässä Me Naisissa. 

Ensimmäisen kerran Marko Annala, 44, hakeutui psykiatriseen hoitoon jo parikymppisenä. Hän kärsi harhoista ja käyttäytyi impulsiivisesti. Lääkäri totesi miehen olevan lähellä psykoosia ja alkoi etsiä syitä traumaan muun muassa tämän perhetaustasta.

– Mutta minulla oli hyvä lapsuus. Vasta silloin huomasin kertoa koulukiusaamisesta, Marko Annala muistaa. 

Marko oli joutunut 12-vuotiaana julman koulukiusaamisen uhriksi: kiusaajat olivat muun muassa pakottaneet hänet istumaan vesilätäkössä ja nielemään muttereita. Marko Annala on kirjoittanut kokemuksistaan biisejä ja kertonut julkisesti sekä mielenterveysongelmistaan että kiusaamisestaan. Nyt hän kirjoittanut kokemuksiinsa pohjautuvan romaanin Värityskirja.

Hän on sairastanut masennuksen neljä kertaa. Viimeisin kerroista oli rankin, sillä Markolla oli jo vaimo ja lapsia. 

– Kaikille mielenterveysongelmaisille sanoisin, että älkää odottako sitä päivää, kun tervehdytte. Se on kauhea painolasti, koska on raskasta tajuta, ettei se päivä koittanut tänäänkään. Kannattaa ajatella, että tämä on ominaisuus. Minullakin on terveitä jaksoja ja sairaita jaksoja, ja yritän nauttia molemmista. 

Kantaako Marko vielä kaunaa kiusaajilleen? Miksi kukaan ei puuttunut? Kuinka Marko on selvinnyt masennuskausistaan? Millaisista asioista hän löytää nykyään iloa? Lue koko Matkalla minuksi -juttu Me Naisten tänään ilmestyvästä nrosta 12/2017.