Päivi Storgård löysi rauhan ja rakkauden pienestä ruukkikylästä. Kuva: Kati Laukkanen.

Toimittaja, kirjailija Päivi Storgård rakastui naapuriinsa ja muutti emännöimään yli 200-vuotiasta taloa. Pienessä ruukkikylässä hän auttaa turvapaikanhakijoita kotiutumaan Suomeen. – Elämässäni on menossa pitkä tasapainon kausi.

– Olen tällainen historiahullu, kirjailija-toimittaja Päivi Storgård, 50, selittää muuttoaan Strömforsin ruukkikylään viime vuonna.

Päivi etsi rauhallista asuinpaikkaa Loviisan läheisyydestä viime keväänä, muutti ensin omaan asuntoon, mutta päätyi sitten emännöimään naapurinmiehen yli 200-vuotiasta taloa.

”Oli pakko laskea, mihin rahkeeni riittävät.”

– Halusin ensisijaisesti löytää rauhanpaikan missä kirjoittaa, mutta vaakakupissa painoivat muutkin syyt. Helsingin vuokrat olivat karanneet älyttömiksi ja oli pakko laskea, mihin rahkeeni riittävät.

Päivi oli myös kaivannut ruukkikylän erityistä tunnelmaa aina siitä asti, kun oli eronnut teatterijohtaja Johan Storgårdista vuonna 2008. Päivi jätti silloin hyvästit perheen silloiselle kesäpaikalle Mathildedalissa.

– Asuminen näin vanhassa rakennuksessa on elämäntapa. Koko ajan on jotain laitettavaa. Remontoimme ja kunnostamme kuitenkin huolella, mitään ei tehdä sinne päin. Se on tapa kunnioittaa kotitaloa, Päivi kertoo nykyisen kotinsa tuvassa.

Rakkaus alkoi mustikkapiirakasta

Päivin lapset asuvat Helsingissä, ja avopuolison lapset asuvat pariskunnan luona vuoroviikoin. Perheeseen kuuluu myös Päivin kaksi kissaa. Toinen sai kovasti kehuja eilen, kun se onnistui pyydystämään pianon takana rapistelleen hiiren.

Elämä heitti Päivin ja miehen yhteen elokuussa. Miehen tytär oli hoitanut Päivin kissoja tämän lomamatkan ajan, ja Päivi tuli talolle tuomaan hoitopalkkiota tytölle.

– Olin siinä lähdössä mustikkaan ja seuraavana päivänä kutsuin miehen mustikkapiirakalle. Siitä se sitten lähti, Päivi muistelee nauraen.

Päivin rakas suorittaa parhaillaan luonto- ja eräoppaan ammattitutkintoa ja hän on myös artesaaniseppä.

– En usko sokeasti kohtaloon, vaikka ajattelenkin, että joskus asioilla vain on tarkoitus tapahtua. Ehkä muutokset ennemmin liittyvät ihmisen tarpeeseen muuttaa elämänsä suuntaa. Sitä löytää uusia väyliä, missä on sitten tilaa uusille ihmisille ja sattumuksille.

Tasapainon kausi

Sellaisessa muutosaallossa Päivinkin elämä oli ollut. Tuli ero pitkästä avioliitosta, muutto omilleen ja diagnoosi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Päivi oli sairastanut yli kymmenen vuotta, kunnes katsoi tarpeelliseksi käsitellä aihepiiriä romaanissaan Keinulaudalla vuonna 2013.

– Nyt voin hyvin ja olen onnellinen. Arki ja rutiinit ovat minulle äärimmäisen tärkeitä, ne tarkoittavat minulle tasapainoa ja hyvää oloa, Päivi kuvailee.

”Heitän nappeja naamariin aamuin illoin.”

– Minulla on krooninen sairaus, johon kuuluu jatkuva lääkitys. Heitän nappeja naamariin aamuin illoin. Ne auttavat minua pysymään tasapainossa, mutta eivät ne mitään onnellisuuspillereitä ole. Oman voinnin tarkkailu on olennaista.

Vaikka kirjan julkaisusta on jo reilut kaksi vuotta, Päivi saa siitä edelleen palautetta. Usein ne ovat yhteydenottoja, joissa kerrotaan omaa tai läheisen tarinaa saman kokemuksen ympäriltä.

– Joillekin olen ollut ensimmäinen, jolle he ovat kertoneet sairaudestaan, Päivi kertoo.

– Diagnoosin saaminen on yhtä aikaa helpottavaa ja kamalaa. On helpottavaa tietää, mikä minua vaivaa mutta samalla on kamalaa kohdata ne stigmat ja ennakkoluulot, joita yhteiskunnassamme on mielen sairauksia kohtaan.

Päiville sairaudestaan kertominen oli vapauttava kokemus.

– Kirjan jälkeen elämässäni alkoi pitkä tasapainon kausi. Pärjään nyt oikein hyvin.

Tervetuloa meille!

Päivi onnistui täydellisesti siinä, mitä oli muutoltaan hakenut: löysi rauhanpaikan kirjoittamiselleen. Työhuoneessa syntyy pikkuhiljaa Päivin toinen romaani, ehta rakkaustarina.

Politiikan hän on jättänyt kokonaan.

– Aika aikaansa kutakin, entinen Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen entinen varapuheenjohtaja kuittaa.

Kirjoitustyön lomassa Päivi tekee opetustöitä. Tänäänkin kotitupaan astelee seitsemän turvapaikanhakijaa opettelemaan suomen kieltä ja kuulemaan suomalaisesta kulttuurista. Pienessä Strömforsin kylässä yhteensä 60 pakolaista odottaa uutta elämää.

– Aina oppitunnin aluksi juomme kahvit ja kysymme suomeksi, mitä kuuluu. Turvapaikanhakijat ovat erilaisista kulttuuritaustoista, aina finanssialan asiantuntijoista niihin, jotka opettelevat ensi kertaa lukemaan, Päivi kertoo.

– Kerroinkin miehille, että he ovat kuin suomalaisen kirjan seitsemän veljestä jankatessaan länsimaisia aakkosia. Nauroimme sille yhdessä.

”Tässä iässä teen tasan, mitä tykkään.”

Päivi tietää, että pikkukylällä turvapaikanhakijoihin suhtaudutaan kaksijakoisesti. Päiville ja tämän puolisolle oli heti selvää, että ison kodin ovet ovat auki myös näille vieraille. Yli 20 turvapaikanhakijaa vietti jouluakin Päivin ja puolison luona.

– Olen saanut ikävääkin palautetta, mutta eipä jaksa paljon kiinnostaa. Tässä iässä teen tasan, mitä tykkään eikä minun tarvitse miettiä, mitä muut ajattelevat, Päivi sanoo.

– Kun avaa kotinsa juuri heille, jotka arvostavat kotia ja vieraanvaraisuutta, ei siitä voi seurata muuta kuin hyvää ja muutama uusi ystävä.

Nanna Karalahti avautuu tunteistaan ensimmäistä kertaa erouutisen jälkeen.

”Me eroamme Jeren kanssa.” Näin Nanna Karalahti kirjoitti viikko sitten blogissaan Idealista.fissä. Samalla hän kertoi, että hän ja Jere Karalahti aikovat kasvattaa Jax-pojan yhdessä.

Nyt Nanna pohtii elämäntilannettaan uudessa postauksessaan, joka on hänen ensimmäisensä eroilmoituksen jälkeen.  

”Jokainen meistä on vastuussa omista teoistaan ja valinnoistaan. Kukaan meistä ei ole pyhimys. Kävelen usein peilin eteen ja kysyn itseltäni miksi olen tässä tilanteessa, olisinko voinut tehdä jotain toisin”, Nanna kirjoittaa.

”Myrskyn jälkeen on poutasää” -otsikolla julkaisemassaan postauksessa Nanna myöntää, että asioita on osattava katsoa läpi vihan ja katkeruuden.

”On kyse sitten itsensä tai toisensa syyttelystä, se on turhaa. On vaan oltava rehellinen ja elettävä totuudessa. Vihan hetkellä se on vaikeaa – myönnän.”

”Miksi olla vihainen itselleen omista valinnoista, koska virheet tekevät meistä ehjän?”

Nannan mukaan vihasta on päästävä nopeasti eroon – on vihan aiheuttajana kuka tahansa.

”Miksi olla vihainen tai katkera toiselle, jos ei osaa hyväksyä toista sellaisena kuin hän on? Miksi olla vihainen itselleen omista valinnoista, koska virheet tekevät meistä ehjän? Miksi katkeroitua, kun aina on luvassa uutta ja hyvää. Itselläni on paljon opeteltavaa näissä asioissa, mutta haluan oppia”, Nanna kertoo.

Kun ystävyys kehittyy rakkaudeksi, se voi myös pelottaa, tietävät Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen.

Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen julkistivat suhteensa pääsiäisenä yhteisellä Lapin-reissullaan. Varsinaisena yllätyksenä kahden tv-persoonan romanssi ei tullut: siitä on supistu jo viime syksystä lähtien, kun kaksikko paljasti puuhaavansa yhdessä Ylöjärven Kuruun hyvinvointikeskusta.

 – Oikeastikin olimme pitkään ihan vain hyviä ystäviä. Meillä oli tosi hyvä olla ystävinä, mutta jossain vaiheessa tässä keväällä aloimme kuitenkin keskustella, mitä tämä nyt on ja voisiko meillä olla vielä paremmin, Jutta kertoo.

Pari myöntää, että ystävyyden muuttuminen rakkaudeksi on myös hiukan pelottanut. Ystävyydestä oli ehtinyt tulla kummallekin tärkeä asia.

 –  Totta kai olemme miettineet, mitä ystävyydellemme tapahtuu, jos parisuhde ei toimikaan. Mutta elämässä on vain kaksi isoa asiaa: pelko ja rakkaus. Nyt suurempi voitti, Juha sanoo.

Jutan ja Juhan on kuitenkin vaikea uskoa, että ystävyys katoaisi, vaikka suhde ei toimisikaan.

 – Tämä suhde on alkanut eri tavalla kuin mikään aiempi suhteeni. Kumpikin on saanut alusta asti olla täysin oma itsensä, kun ei ole ollut tarvetta yrittää hurmata tai esittää itsestään vain hyviä puolia, Jutta sanoo.

Jasper Pääkkönen sai melkein alastonkuvansa maineikkaaseen amerikkalaislehteen.

Pääkaupunkimme Helsingin hehkutus se vain jatkuu. Nyt vuorossa on amerikkalainen New York Post, joka julkaisi maanantaina nettisivuillaan Helsinki-juttunsa.

Lehti kehuu muun muassa pääkaupungin kylämäistä tunnelmaa, sen huippuravintoloita sekä suomalaista designia – ja tietenkin maamme saunakulttuuria.

– Suomessa sauna ei ole vain kuuma, pimeä huone, jossa hikoilet myrkyt ulos ja lämmittelet kipeitä luitasi. Ennen kaikkea se on kokoontumispaikka, missä – perinteisesti – tavattiin, vauvat syntyivät ja perheet saivat (ja saavat yhä) kokoontua yhteen, lehti kirjoittaa.

Jutun pääkuva on Löylyn saunasta, ja kukas siellä lauteilla istuukaan – näyttelijä-saunayrittäjä Jasper Pääkkönen

Jasper Pääkkösen ja Antero Vartian näyttävä Löyly-sauna Helsingin rannalla on saanut paljon huomiota niin Suomessa kuin ulkomaisessakin mediassa, ja myös New York Post mainitsee paikan.

Jasperkin on jo ehtinyt törmätä juttuun, ja vahvistaa Facebookissa tosiaan olevansa kuvassa saunan lauteilla nautiskeleva mies.

– Alastonkuvani New York Postissa! Ei ehkä kokonaan alaston, mutta idea kuulostaa hyvältä suomalaisesta, Pääkkönen kirjoittaa päivityksessään, jota hän on maustanut #nakupelle-hashtagilla.

Muusikko Samuli Putro vähensi juomista vuosikymmenen taitteessa. – Kokonaan en aio lopettaa, sillä alkoholin juominen on usein tosi kivaa.

Muusikko Samuli Putro, 46, viihtyy nykyään niin hyvin yksin, että on vaikea uskoa hänen olevan sama rokkistara, joka kiersi Zen Cafén ja soolouransa huippuvuosina bändin kanssa tauotta ympäri Suomea.

– Alkoi tuntua muuttamisen arvoiselta asialta se, että elämä mittautuu vaan yleisöjen edessä.  Esiintyminen on ihanaa, mutta se ei voi olla se paikka, missä olen kaikista onnellisin, Samuli sanoo.

– Kaikkein tärkeintä on oppia sietämään yksinäisyyttä ja elämään sen kanssa. Se on ehkä vaikein rasti, joka meille ihmisille annetaan, hän uskoo.

Perheetön arki

Omaa tilaa Samuli etsii elämässään muutenkin. Hän ei notku enää baareissa kuten nuorempana ja on muuttanut kaupungin keskustasta kauemmaksi.

– Vähensin juomista vuosikymmenen taitteessa. Kokonaan en aio lopettaa, sillä alkoholin juominen on usein tosi kivaa.  Olisi hölmöä lopettaa kokonaan vain siksi, ettei hallitse sitä.  

Yksin elävää taiteilijaa eivät sido työajat tai perhearki. Kun kotikaupunki Helsinki alkaa tympiä, Samuli vaihtaa vähäksi aikaa maisemaa.

– Pisin sitoumus elämässäni on ollut popmusiikkiin – ensin kuuntelijana ja sitten tekijänä, hän kertoo.

Yksin asuminen ja lapsettomuus eivät ole Samulille tietoisia valintoja. Hän on välillä elänyt pitkäänkin parisuhteessa.

– Kyllä se aluksi on ollut ihan sattumaa, ettei minulla ole perhettä. Se asia ei vaan koskaan tullut kauhean lähelle. Onneksi nykyään yksinelävä ei ole mikään kummajainen ja perheitäkin on monenlaisia. Se on helpottavaa.

Mitkä ovat Samuli Putron lempipaikat ja miksi? Lue lisää Me Naisten digilehdestä 17/2017.

 

Samuli

Putro

Muusikko syntyi 21.8.1970 Helsingissä, mutta kasvoi Raahessa.

Toimi Zen Café -yhtyeen laulajana ja lauluntekijänä 1992–2007.

Soolourallaan julkaissut viisi levyä. Valkoinen hetero ilmestyi helmikuussa.

Asuu yksin Helsingissä.