James Nikander eli Musta Barbaari tunnetaan bodaajana. Räppäri kertoo Raymondille treenaavansa myös mieltään – lukemalla kirjoja. Kuva: Sanoma-arkisto / Jenna Lehtonen
James Nikander eli Musta Barbaari tunnetaan bodaajana. Räppäri kertoo Raymondille treenaavansa myös mieltään – lukemalla kirjoja. Kuva: Sanoma-arkisto / Jenna Lehtonen

Teininä räppäri näki, kun neljä skinheadia hakkasi hänen veljensä. – Se oli täyttä paniikkia.

James Nikander eli räppäri Musta Barbaari avautuu RAY:n Raymond-lehdessä kohtaamastaan rasismista. Hän törmäsi siihen jo lapsena.

– Olin pieni taapero, ja käveltiin mutsin kanssa kaupungilla. Vastaan käveli mummo, joka totesi, että hyi ja sylkäisi meitä kohti. Olin niin pieni, etten muista muuta kuin olleeni sokissa, Nikander kertoo.

”Olin puistossa leikkimökin katolla ja katsoin, kun broidi juoksee pimeällä kadulla ja skinheadit kaatoivat sen katuun.”

Elämänsä vaikeimman hetken räppäri koki teininä.

– Kun näin 16-vuotiaana neljän skinarin hakkaavan isoveljeni. Se oli täyttä paniikkia.

– Olin puistossa leikkimökin katolla ja katsoin, kun broidi juoksee pimeällä kadulla ja skinheadit kaatoivat sen katuun. Kelasin vain, että tuossa on mun veli. Se kärsii Crohnin taudista eikä sillä ole nopeat jalat niin kuin meillä muilla sisaruksilla. Olin hyppäämässä alas katolta ja muistan ajatelleeni, että okei, nyt mennään. Olin hädin tuskin 60-kiloinen junnu. Mua ei kiinnostanut mikään muu kuin se, että teen kaikkeni ja menen aikuisten miesten joukkoon puolustamaan isoveljeäni.

Sitten Nikander keksi huutaa poliisia.

– Karjuin täyttä kurkkua ’kytät’, eikä siinä kauaa mennyt kun skinit jättivät broidin rauhaan ja juoksivat karkuun. Veli makasi maassa ja yritti nousta seisomaan, enkä kestänyt nähdä, mitä sille oli tapahtunut. Kasvot verillä, jalka paskana tai jotain. Mutta sitten se nousi ylös, eikä sille ollut tapahtunut mitään. Itkin ja halasin sitä, katsoin taivaalle ja sanoin kiitos.

Räppäri uskoo, että asiat ovat muuttuneet myös parempaan suuntaan.

– Positiivista on, ettei noita uusnatseja ole ollut yhtä paljon kaduilla kun aiemmin. Tosin nythän niillä on taas uusi järjestö. Niin se menee, että kun tapahtuu jotain paskaa, sen ympärille pitää luoda lisää paskaa, ja nyt meillä on Soldiers of Odin.

Nikander lähettää myös terveisiä Soldiers of Odinin jäsenille:

– Pitäisikö teidän löytää joku kunnon työpaikka? Voisitte sijoittaa aikanne paremmin ja tulla maksamaan veroja maahanmuuttajien kanssa.

Näppäimistöbodarit solvaavat

Eniten Nikander törmää rasismiin netissä.

– Näppäimistöbodarit osaa kirjoittaa vaikka mitä ja solvata kaikkea mahdollista. Yleensä jätän tollasen omaan arvoonsa, ei siihen keskusteluun tarvitse hirveästi osallistua. Se, mitä voin tehdä huutelijoita vastaan, on toimia niin kuin itse näen parhaaksi. Mun mielestä paras esimerkki on, jos on puhdas moraali ja hyvät arvot ja elää niiden mukaan.

”Ihmisiä mustamaalataan Facebook-kirjoituksissa, jotka leviävät kuin syöpä.”

Räppärin on vaikea ymmärtää rasisteja.

– Kun seuraan suomalaista mediaa, ymmärrän kyllä vierauden pelon. Varsinkin somessa, nyt kun on esimerkiksi MV??!!-lehti, ja ihmisiä mustamaalataan Facebook-kirjoituksissa, jotka leviävät kuin syöpä. Vaikka tiedot olisivat kuinka valheellisia, niitä joutuu lukemaan joka päivä. Totta kai ne herättävät tunteita, tajuan sen.

Nikander toivoisi kuitenkin, että hyvät asiatkin jäisivät mieleen.

– Mutta tämä on epäreilu taistelu: kun tapahtuu jotain hyvää tai tapaa jonkun kivan tyypin, se ei tunnu laittavan mitään positiivista mielipidekoriin. Mutta heti kun jotain pahaa tapahtuu, kori täyttyy saman tien jollain skeidalla. Ja jos ihminen on opetettu pienestä pitäen vihaamaan, ajatusmalli on juurtunut niin syvälle, että sitä on vaikea alkaa muuttaa.

Vain yksi muisto isästä

Nikanderin vanhemmat erosivat, kun hän oli kolmevuotias. Raymondille räppäri kertoo, että hänellä on vain yksi muisto isästään.

– Yksi valokuva. Ja sekin on kadonnut.

Äitiinsä Nikanderilla on lämmin ja läheinen suhde.

– Mun äitini on emokarhu. Äiti laittaa itsensä niin kovaa likoon mun sisarusten ja mun puolesta. Mä kunnioitan, ihailen ja rakastan häntä äärimmäisen paljon.

– Äiti on opettanut tosi hyviä arvoja.Muistan kun pienenä istuttiin ruokapöydässä. Äiti oli yksinhuoltaja ja laittanut neljälle lapselleen ruokaa. Mulla oli jano, eikä pöydässä ollut laseja, joten hain itselleni lasin. Äiti katsoi mua tosi vihaisesti. Hän ei ymmärtänyt, miksen tuonut laseja kaikille. Oon oppinut äidiltä, että pitää ajatella lähimmäisiä.

”Opiskelu ei maistunut, ja olin masentunut.”

Nikander ei pärjännut koulussa. Hänen intohimonsa oli jalkapallo, ja hän oli rakentanut koko tulevaisuutensa sen varaan. Nikander joutui kuitenkin lopettamaan pelaamisen.

– Sitten loukkaannuin, ja kaikki, minkä ympärille olin suunnitellut elämäni, valui sormien läpi. Opiskelu ei maistunut, ja olin masentunut. Siitä kehittyi Musta Barbaari, ja se veti mut ylös kuopasta.

”Tilillä oli 8,63 euroa.”

Ennen läpimurtohittiään Salil eka salil vika Nikander oli rahaton.

– Tein kaksoistutkintoa eli lukio- ja merkonomiopintoja yhtä aikaa ja olin duunissa, joka raastoi elämääni. Mustan Barbaarin hahmo oli silloin vielä epävarma juttu, joka ei tuottanut rahaa. Salil eka salil vika oli nauhoitettu ja kuvattu, mutta ei vielä julkaistu. Tilillä oli 8,63 euroa.

– Viikko tai pari sen jälkeen musavideo julkaistiin, ja se räjähti voimalla.

Jos musiikkiura ei olisi lähtenyt rullaamaan, Nikander arvelee, että olisi nyt varastolla töissä ja eläisi kädestä suuhun.

 

suomalainen 1958

Musta Barbaari Raymond-lehdelle nuoruudestaan: Väkivaltaa, masennusta, rahavaikeuksia

Sinä olet todella hyvä esikuva Suomen nuorisolle. Olen harmissani kohtaamastasi rasismista, ja erityisesti se tekee asian groteskin, että olet syntyperäinen suomalainen. Minulle se ei merkitse mitään, vaikka olisit muuttanut Suomeen ihan äskettäin, olet hyvä tyyppi joka tapauksessa. Yritä ymmärtää noita typeryksiä, jotka ovat olevinaan jotain soldiers of odineita. Oikeasti asia on juuri niinkuin toteat: Heillä ei ole mitään järkevää tekemistä. Olen itse kohta 60-vuotias syntyperäinen...
Lue kommentti

Hanna Kinnusta on haukuttu netissä lihavaksi ja rumaksi, mutta hän on päättänyt rakastaa itseään. – Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

Entinen Salattujen Elämien näyttelijä, nykyinen Radio Aallon juontaja Hanna Kinnunen (o.s. Karjalainen), 37, joutui Salkkari-aikoinaan nettikriitikoiden ruodittavaksi ulkonäkönsä takia. Tänään ilmestyvässä Valtavan ihana – kokemuksia naisen kehosta ja kiloista -kirjassaan Hanna paljastaa, että häntä arvosteltiin tv-näkyvyyden myötä muun muassa syöttöporsaaksi.

Kun negatiivista palautetta alkoi tulla, Hanna hätkähti. Hetken hän jopa uskoi arvostelijoita.

– Kun minua haukuttiin netissä rumaksi ja lihavaksi, ajattelin ensin, että haukkujat ovat oikeassa. Se vahvisti ajatustani siitä, että olen arvoton, Hanna kertoo.

Nyt Hanna ja Valtavan ihana -kirjan toinen tekijä, artistipromoottori Aino-Kuutamo Uusitorppa haluavat lopettaa, tai ainakin vaimentaa, tuollaiset puheet alkuunsa.

– Nykyään ajattelen, että jokaisen keho kuuluu ihmiselle itselleen eikä kenelläkään ole oikeutta arvottaa tai arvostella sitä. Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä, Hanna näpäyttää.

”Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä.”

– Jokaisella naisella on ollut hetki tai hetkiä elämässään, jolloin hän on miettinyt kriittisesti suhdetta omaan kehoonsa. Meidän pitäisi vapautua sellaisesta ajattelusta. Elämä ja aikamme on liian arvokasta käytettäväksi itsensä ja muiden haukkumiseen.

Läskikin voi olla terve

Hanna elää parhaillaan ruuhkavuosiarkea 7- ja 5-vuotiaiden lastensa kanssa. Hän on huomannut, että paras apu jaksamiseen on liikunta. Hanna käy kuntosalilla kolme kertaa viikossa.

Hanna on kuitenkin huomannut, että monet arvostelijat eivät ajattele urheilullisuuden ja pyöreyden liittyvän yhteen. Kun pyöreä ihminen esiintyy julkisesti itseään arvostaen, moni närkästyy ja alkaa luennoida lihavuuden terveysvaaroista.

”Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin.”

– On ihan bullshittiä ajatella, ettei lihava ihminen voisi olla hyväkuntoinen. Ylipaino itsessään ei ole sairaus. Siitä tulee sellainen vasta, jos keho lakkaa sen vuoksi toimimasta. Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin. Arvostelu kertoo enemmän ihmisten stereotypioista kuin arvostelun kohteena olevasta ihmisestä.

Hanna uskoo, että ulkonäköpaineista ja itsekritiikistä vapautuminen ovat lopulta oma valinta.

– Kun minua on arvosteltu netissä tai kiusattu koulussa, olisin voinut jäädä märehtimään epäreiluuden tunteessa. Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.
"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.

Naiset samalle puolelle

Sama ajattelutapa pätee myös toisten ihmisten arvosteluun. Hanna toivoo, että haukkumisen sijaan erityisesti naiset pitäisivät enemmän toistensa puolta.

– Naiset sysäävät helposti vastuun ulkonäkökritiikistä miehille, vaikka oikeasti kilpailemme toistemme kanssa. Jos me tukisimme ja kannustaisimme toisiamme äänekkäämmin, tulisimme kaikki onnellisemmiksi. Se ei liity pelkkiin kiloihin, vaan myös naisen euroon, lasikattoihin, ihan kaikkeen.

Hannaa itseään oikeaan suuntaan ovat ohjanneet paitsi iän mukanaan tuoma itsetunto, myös äitiys.

– Omille lapsilleni haluan opettaa, että he arvostavat sekä itseään että muita ennen kaikkea yksilöinä.

Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen..
Lue kommentti
Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

Vierailija kirjoitti: En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen.. Miksi pitää...
Lue kommentti

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin”, Rita kuitenkin uskoo. 

Temptation Island -ohjelmasta alun perin tuttu ja Gladiaattorit-sarjassa syksyllä nähtävä pariskunta Aki Manninen, 41, ja Rita Niemi-Manninen, 38, ovat viime aikoina kertoneet useaan otteeseen lapsihaaveistaan.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille vaikeuksistaan lapsen saamisen kanssa.

– Kyllä meille tulevaisuudessa mahtuisi juoksemaan sellainen vaaleahiuksinen pieni tyttö, mutta saa nähdä kuinka käy. Vielä emme ole menneet mihinkään hoitoihin, Aki kertoi.

Nyt Rita kertoo lapsihaaveestaan Facebook-sivullaan. Hän myös kertoo miettineensä, alkaako ikä jo painaa liikaa vaakakupissa.

– Ollaan Akin kanssa oltu valmiita vauvalle jo tovin. Putin [pariskunnan koira] on onneksi ihanasti täyttänyt vauvan mentävää rakoa elämässämme. Välillä mietin, että aika on ajanut ohi, kun urheilin ne ”otollisimmat” vuodet tulla äidiksi. Silloin en edes ajatellut lapsien hankintaa, Rita kirjoittaa.

Rita kertoo kuitenkin ajattelevansa, että elämässä kaikella on tarkoituksensa. Voimaa hän saa siitä faktasta, ettei äidiksi tuleminen 38-vuotiaana suinkaan ole mahdotonta.

– Moni ikäiseni ja vielä paljon vanhempi on saanut kokea äitiyden ilon. Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin, hän kertoo.

Kirjoituksensa lopuksi hän lähettää halauksia kaikille niille, jotka toivovat lasta.

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin.”

– Ja teille, joita elämä on siunannut lapsella: olette onnekkaita, Rita muistuttaa.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille, että harkitsevat ohjelmaa lapsettomuudesta. 

– Olemme harkinneet jopa tv-ohjelmaa, jossa avaisimme lapsettomuushoitoja ja niihin liittyviä tabuja. Toivomme, että voisimme tarjota vertaistukea tuhansille muille samassa tilanteessa oleville. En ole tämän asian suhteen itsekriittinen. Kun on elämässä menettänyt tarpeeksi, ei osaa pelätä tulevaa. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, Aki kertoi.

Rita julkaisi viikko sitten Instagram-tilillään hymyilevän kuvan puolisonsa kanssa. ”Jos nauru pidentää ikää, me eletään ainakin 100-vuotiaiksi!” hän kirjoittaa.

Toni on viime aikoina antanut puolisolleen Jannikalle kaiken tukensa. Tilanteessa on auttanut se, että Tonilla itselläkin on kokemusta masennuksen voittamisesta.

Apulanta-yhtyeen laulajan Toni Wirtasen vaimo, laulaja Jannika B kertoi heinäkuussa käyvänsä uupumuksen ja väsymyksen takia läpi raskasta elämänvaihetta. Vain elämää -risteilylle keskiviikkona osallistunut Toni kertoi Me Naisille, että pahin on nyt takana.

– Jannika voi hyvin tällä hetkellä, kuten koko perhe, hän sanoi.

Toni on antanut haastavassa tilanteessa vaimolleen kaiken tukensa. Hänellä on itselläkin kokemusta masennuksen voittamisesta.

– Olemme nyt molemmat syvänveden sukelluksen kandidaatteja. Olen ammentanut omista kokemuksistani auttaessani häntä. Olen itse elävä esimerkki siitä, että masennuksen voi voittaa.

”Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy.”

Toni kertoo Jannikan saaneen valtavasti positiivista palautetta sosiaalisessa mediassa puhuttuaan ongelmistaan avoimesti. Ihmiset ovat kertoneet esimerkin voimalla omia kokemuksiaan aiheesta.

– Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy. Ei sinne kenenkään tarvitse jäädä. Ammattiauttajalta saa kuitenkin varmasti parempia neuvoja kuin satunnaiselta rockmuusikolta, hän virnistää.

Salakavala sairaus

Kaksivuotiaan Martta-tytön isä pohtii, ettei puolison huomioiminen aina ole helppoa lapsiperheen pyörityksessä. 

– Tyttö on niin pieni ja vie kaiken huomion, joten sokeuduin sille, miten Jannikalla menee. 

Soimaan itseäni siitä, etten nähnyt riittävän tarkasti häntä, ennen kuin tilanne oli jo pitkällä, hän toteaa.

Toni peräänkuuluttaa sitä, ettei parisuhteessa toista saa pitää itsestäänselvyytenä.

”Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa.”

– Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa. Yhtäkkiä Jannika ei ollut enää oma, iloinen ja energinen itsensä, hän kuvailee.

Tällä hetkellä Jannika voi Tonin mukaan hyvin ja perhearki rullaa mukavasti.

– Arkemme on pitkälti Martan kanssa oloa. Olen tehnyt 13 levyä ja vasta yhden lapsen, joten en ole valmis vielä luopumaan vauvakuplasta.  Martta kietoi minut pikkusormensa ympärille heti synnyttyään. Sen sodan hävisin heti, Toni naurahtaa.

Anna Perhon uutuuskirjassa Antisäätäjä (Otava) pohditaan erilaisia kiireen ja stressin ongelmia sekä sitä, miten oman elämän tahdista saisi tehtyä vähän rauhallisemman.

Kännykkä piippaa jatkuvasti uusista viesteistä, tietokoneen näytölle ponnahtelee sähköposteja, puhelimet soivat ympärillä – monen olo on työpaikalla levoton, ja syystä! Keskittyminen vaikeutuu ja mieli käy ylikierroksilla, kun ympärillä tapahtuu jatkuvasti jotain, jolle pitäisi antaa huomiota.

Onko maailma tullut hulluksi, vai ehkä ongelma on loppujen lopuksi vähän meissä itsessämme?

Anna Perho uusi teos Antisäätäjä käsittelee muun muassa kiireen ja sähläämisen lieveilmiöitä. Moni porskuttaa sata lasissa, mutta kaipaa silti (tai siitä johtuen) rauhallisempaa fiilistä. Perhon mukaan se on myös mahdollista saavuttaa – ihan itse.

Lue myös: Tunnistatko itsesi? Perfektionisteja on kahta lajia – terapeutti antaa vinkit hölläämiseen

Yksi teoksen aiheista on reaktiivisen ajattelun, eli jatkuvasti kaikkeen ympärillä olevaan reagoimisen ongelma.

– Tutkimusten mukaan tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti. Keskimäärin tarkoittaa, että moni tsekkaa viestejä vielä tiuhemmin. Ei siis ihme, että mieli on kuin maailmanpyörä ilman nopeusrajoitinta, Perho kuvailee kirjassaan.

”Tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti.”

Reaktiivinen ajattelu ”vie meitä kuin pässiä narussa” ja voi johtaa Perhon mukaan niin kutsuttuun SVAMP-oireyhtymään.

– SVAMP on akronyymi, johon tiivistyy viisi reaktiivisen käyttäytymisen avaintoimintoa. Ruotsin kielessä sana svamp tarkoittaa sientä, mikä on hyvä vertauskuva tälle käyttäytymiselle. Jos kasvustoa ei aktiivisesti torju, se lahottaa kantajansa puhki.

Ehkä sinäkin kärsit SVAMP-oireyhtymästä? Näistä oireista sen voi tunnistaa:

  • Stressi. Olo on usein ärsyyntynyt, väsynyt ja ahdistunut. Nukkumisestakaan ei tule oikein mitään, ja ilonaiheet tuntuvat olevan harvassa.
  • Vaeltava mieli. Ajatukset säntäilevät päättömästi sinne tänne ja keskittyminen on vaikeaa. Keskittyminen myös herpaantuu jokaisesta piippauksesta, kutsusta ja kehotuksesta.
  • Aina online. Puhelimen sulkeminen tuntuu mahdottomuudelta, ja keho tuntuu käyvän ylimääräisillä kierroksilla. Rentoutuminen on vaikeaa, mutta havahdut myös usein siihen, että olet ollut pitkään aivan muissa ulottuvuuksissa.
  • Multitaskaus. Kaikkea pitää tehdä samaan aikaan, eikä sen takia mikään oikein tahdo valmistua. Ärsyttää, kun kaikki on aina kesken. Lounas tulee syötyä tietokoneen äärellä, etkä pysty esimerkiksi keskustelemaan ilman, että vilkuilisit välillä kännykkää.
  • Paineet. Tuntuu siltä, että on koko ajan kohtuuttomien paineiden alla. Jatkuva kiire ja suorittaminen ovat olennainen osa myös vapaa-aikaa.

Kuulostaako tutulta? SVAMP-oireyhtymästä on Perhon mukaan onneksi mahdollista päästä eroon.

Rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Hän toteaa teoksessaan yksiselitteisesti, että totaalinen pysähtyminen ja rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Perho listaa neljä neuvoa, jotka auttavat pääsemään yli SVAMP-oireyhtymästä:

  1. Opettele käyttämään sähköpostia järkevämmin.
  2. Lopeta multitaskaaminen. Useamman asian yhtäaikainen mukatekeminen verottaa työtehoasi 40 prosentilla, lisää stressioireita ja ärtymystä sekä hajottaa keskittymisen. Aivosi eivät kykene keskittymään kahteen asiaan kerralla, piste.
  3. Suunnittele päiväsi etukäteen ja tauota työpäiviä mindfulness- tai muun rauhoittumishetken avulla.
  4. Keskity lopputulokseen, älä näennäiseen helppouteen. Jos voit hoitaa asian x yhdellä puhelinsoitolla, tee se 40 sähköpostin lähettämisen sijaan.

Lue lisää Anna Perhon uutuuskirjasta Antisäätäjä (Otava), joka ilmestyi 11. elokuuta.