Savolainen Katri tapasi suomenruotsalaisen miehensä ystävien kautta. ”Meitä yhdistää rauhallisuus, ja olemme molemmat luksusboheemeja.” Kuva: Anna Huovinen
Savolainen Katri tapasi suomenruotsalaisen miehensä ystävien kautta. ”Meitä yhdistää rauhallisuus, ja olemme molemmat luksusboheemeja.” Kuva: Anna Huovinen

Muotisuunnittelija Katri ­Niskanen rakastui 14 vuotta vanhempaan muusikko­puolisoonsa ensi silmäyksellä. – Osaamme antaa tilaa toisillemme, Katri sanoo. 2-vuotiaan pojan äiti on oppinut myös armollisuutta.

Mustat, teräväkärkiset Valentinot. Niillä muotisuunnittelija Katri Niskanen, 30, hemmotteli itseään viimeksi. Ne oli pakko saada, vaikka hintaa oli yli viisisataa euroa.

Hän luovii rennosti skumppa kädessä seurapiirikutsuilla, vastailee tottuneesti julkkismorsianten hääpukutilauksiin ja ostaa silmääkään räpäyttämättä luksustuotteita, jos niistä on iloa.

Tämä on se puoli, joka Katriin helposti yhdistetään.

Yhtä luontevasti hän kuitenkin askeltaa hiekkalaatikon laidalle, ei tosin niillä stilettikoroilla vaan mustilla lenkkareilla, ja alkaa rakentaa hiekkakakkua. Leikkipuistossa on elämä, joka vaatii paljon enemmän huomiota kuin glamourhumu tai yrittäjän arki: Katrista tuli äiti reilut kaksi vuotta sitten.

Samoihin aikoihin Katri eli uransa kiireisintä huippua. Mallistoja esiteltiin muotimessuilla Pariisissa, New Yorkissa ja Las Vegasissa, ja Katri suunnitteli uusia kokoelmia, teki mittatilauspukuja ja pyöritti toimitusjohtajana yrityksensä rutiineja. Vuosi sitten liikekin muutti paraatipaikalle kalliille ostoskadulle Helsingin ydinkeskustaan.

”Jos oikeaa aikaa odottaa, sitä ei vain tule.”

– Punnitsin, onko ikinä oikeaa aikaa tulla äidiksi, mutta en usko. Jos sellaista odottaa, sitä ei vain tule. Elämä ei ole koskaan niin tasaista, Katri sanoo.

– Enemmän pelkäsin sitä, miten itse sujahdan siihen hiekkalaatikkomaailmaan, vaikka olen aina pitänyt lapsista ja halunnut perheen. Se sujui onneksi hyvin.

Pojan syntymän jälkeen elämä ja omakuva kuitenkin muuttuivat.

Uhrauksia töissä

Ennen Katrin intohimo oli istua illat kynä kädessä ja piirtää. Hän teki töitä vaikka yli puolen yön, ja kaikki pyöri työn ympärillä.

Nyt luovuus on valjastettava päiväkodin aukioloaikaan.

– Olen päättänyt, että lapsen ollessa läsnä en edes yritä tehdä töitä, sillä hän aistii sen. Se on hukkaan heitettyä aikaa meille molemmille.

– Ei luovuus ole kuitenkaan sitä, että fiilistelen miten sattuu, vaan ideat pyörivät päässä pitkään. Nyt suunnittelen etukäteen, milloin saan vapauttaa ne. Työpäivän tunneista on tullut arvokkaampia, ja ne on pakko käyttää tehokkaasti. Lapsi asetti minulle rajat, miten paljon voin tehdä töitä, ja se on ihan hyväkin asia.

Toisaalta juuri tämän unelmansa eteen Katri on koko uransa tehnyt töitä. Kun hän voitti Muodin huipulle -kisan 23-vuotiaana, hän valmistui samaan aikaan koulusta ja oli jo ehtinyt työskennellä muun muassa Luhdalla kellokortilla.

”Olen kiitollinen, että ystäväni ovat pysyneet, vaikka minusta ei ole kuulunut mitään.”

Kouluaikoina Katri oli asunut myös kuukausia Intiassa työharjoittelussa ja nähnyt, miten vaatteita valmistetaan tehtaissa suuryrityksille. Se oli silmiä avaava kokemus, ja tv-kisan voitto toi sysäyksen lähteä ihan toiseen suuntaan.

Nyt Katrin vaatteita myydään Suomen lisäksi Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Paraikaa työn alla on morsiuspukumallisto, sillä niitä Katrilta tilataan paljon. Viimeksi kilpauimari Emilia Bottas halusi puvun juuri Katrilta, vaikka olisi voinut tilata sen mistä tahansa maailman muotitalosta.

Katrista on tullut myös suomalaistähtien, kuten Jenni Vartiaisen tai Hanna Pakarisen, luottovaatettaja ja Linnan juhlien pukukuningatar. Tämänkin vuoden juhliin pukuja on teossa jo useita.

– Totta kai se on vaatinut uhrauksia. Olen päämäärätietoisesti tehnyt mitä haluan ja käyttänyt siihen kaiken aikani sekä verta, hikeä ja kyyneleitä. Aika on ollut pois ystäviltäni ja ydinperheeltäni, mutta olen kiitollinen, että ystäväni ovat pysyneet, vaikka minusta ei ole kuulunut pitkiin aikoihin mitään.

Katri myöntää, että vaikka hän ulospäin saattaa näyttäytyä seurapiirisuhaajana, hän on todellisuudessa aikamoinen erakko. On pakko olla, jos tekee työtä omassa päässään.

– Tykkään mennä metsän hiljaisuuteen ja kääntyä sisäänpäin, koska sieltä se kaikki lähtee. En siis koe menettäneeni mitään valintojeni takia.

Kahden luovan kohtaaminen

Haastetta lapsiperheen ja yrittäjän arkeen tuo se, että Katrin avomies, muusikko Niklas Varisto, 44, on myös luovalla alalla. Niklas soittaa Egotripissä kitaraa, ja kun hän lähtee keikoille, se ei tapahdu yhdeksän ja viiden välillä.

– Emme selviäisi ilman turvaverkkoja. Nuorin siskoni Iita ja molempien vanhemmat auttavat usein.

Katri ja Niklas tapasivat kuusi vuotta sitten perinteisesti, ystävien kautta baarissa. Se oli Katrin puolelta rakkautta ensi silmäyksellä. Parilla on ikäeroa 14 vuotta, mutta sitä ei Katrin mielestä huomaa.

– Meillä oli heti harmoninen olo ja vahva yhteys, jonka tunnistaa oikean ihmisen kanssa. Ymmärrämme toistemme työtä ja osaamme antaa tilaa toisillemme. On tärkeää kunnioittaa toisen tarpeita, ja minusta me onnistumme siinä.

– En ajattele ikää. Meillä ei ole edes erillisiä sukupolvikokemuksia, kun kumpikaan meistä ei ole tykännyt valtavirrasta vaan vähän taiteellisimmista asioista.

”Olemme molemmat luksusboheemeja ja haluamme hemmotella itseämme.”

Katria ja Niklasta yhdistävät myös rauhallisuus ja elämästä nautiskelu.

– Olemme molemmat luksusboheemeja eli yhtä aikaa sekä rentoja että snobeja. Meillä ei ole liikaa rutiineja, ja haluamme hemmotella itseämme ja tuoda arkeen mahdollisimman paljon luksusta pienillä jutuilla.

Käytännössä se tarkoittaa pitkiä, laiskoja aamuja aina, kun niihin on mahdollisuus, sekä kahvihetkiä ja ruuasta nauttimista – sekä harkitusti niitä luksusostoksia.

– En minä mitään kultaämpäriä kuitenkaan toiselta odota! Katri nauraa.

– Yritän kohottaa arkea pikkujutuilla. Tulen hyvälle mielelle kukkakimpusta, sellaisista pienistä arjen piristyksistä, tai treffeistä.

Vaikka moni liitto alkaa natista pikkulapsivaiheessa uhmakohtausten keskellä, Katrin mielestä heille on käynyt päinvastoin. Lapsi on tuonut suhteeseen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

– Jokainen meistä tuo tiimiimme oman juttunsa. Lapsi tuo meille rakkautta ja tutustuttaa meidät maailmaansa, jossa moni asia näyttäytyy aivan erilaisena.

Äidin urotyö

Katrin oma lapsuus oli vastakohta nykyisyyteen: hän kasvoi maalla syvällä Savossa, ja lyhin reitti kouluun kulki peltojen läpi.

Oli pakko hiihtää. Perässä hiihti kaksi vuotta nuorempi pikkusisko Kerttu.

1990-luvun loppuvaiheessa Kerttu paineli jo ohi. Toissa talvena Kerttu ja kuusi vuotta nuorempi pikkuveli Iivo hiihtivät olympiamitalit, Iivo jopa kultaa.

– Ei siellä Vieremällä ollut muuta tekemistä kuin hiihto. Meni vain pihalle!

Katria hiihto ei houkuttanut koulumatkoja enempää, mutta Kerttu ja Iivo innostuivat sen verran, että sihteerinä työskennellyt äiti ja koneteknikkoisä alkoivat kuskata heitä kisoihin.

Katria vietiin siihen kylän toiseen harrastukseen, kuvataidekerhoon, ja hän ompeli verhoista mekkoja, kun sisarukset hikoilivat hangessa. Vimma oli sama.

”Äiti on paras kaverini.”

Paljon oli kiinni vanhemmista, ja heitä Katri kiitteleekin. Arkisen auttamisen lisäksi he luottivat ja antoivat lastensa uskoa omiin unelmiinsa, vaikka ne rehellisesti sanoen tuntuivat savolaiskylässä hyvinkin kaukaisilta.

– Meitä kaikkia yhdistää sisäinen palo ja määrätietoisuus oman uran eteen. Vaatesuunnittelijan ammatti kuulosti absurdilta, mutta niin kuulostivat olympiamitalitkin. Emme ole missään vaiheessa olleet kateellisia toisillemme, päinvastoin. On ollut hienoa seurata toisten menestystä.

Sisarusten ja vanhempien välit ovat edelleen niin tiiviit, että he ovat tekemisissä päivittäin. Viestit lentelevät ja puhelin soi, ja silloin Katrikin viäntää taas savvoo.

– Tänään sain jo äidiltä viestin, jossa toivotettiin kivaa päivää. Sellainen lämmittää. Äiti on paras kaverini, ja vasta nyt alan ymmärtää, millaisen urotyön hän on tehnyt kasvattaessaan neljä lasta. Ei se helppoa ole ollut, vaikka se siltä lapsena näytti.

Kahden vuoden ja yhden lapsen kokemuksella Katri sanoo oppineensa äitiydestä kärsivällisyyttä ja tilanteen hallintaa.

– Vaikka olisi vaikeaa, tiedän, että se vaihe kestää vain hetken. Näin ajattelin, kun vauva itki öisin. Kestän myös paineita enkä hirveästi stressaa kotona, vaan olen aika lungi. Luonteenikin on sellainen, että tykkään, että on dynamiikkaa eikä elämä ole pelkkää perunavelliä.

– Olen oppinut myös armollisuutta. Jos tänään ei siivota, ehkä sitten huomenna. Sohvalla saa syödä ja murustaa, koska niin teen minäkin.

Sopiva keho

Kun työskentelee hoikkuutta ihannoivalla alalla, myös oma kehonkuva joutuu väistämättä suurennuslasin alle. Se ei tarkoita välttämättä muiden katseita vaan oman itsensä tarkastelua.

Katri myöntää, että ulkonäkö on hänellekin tärkeä asia, mutta vain hänen itsensä vuoksi. Se, miltä näyttää, tuo Katrille itsevarmuutta.

– Vaikkei minulla ole koskaan mitään komplekseja ollut, raskauden jälkeen olen tyytyväisempi omaan kehooni kuin koskaan. Raskaus oli koettelemus, ja kun kehoni kesti sen, minulla on tyyni olo ja hyväksyn itseni täysin.

”Jos vaate saa olemaan rennompi, se lähentelee jo psykologiaa.”

Äitiys ja oman kehon koon vaihtelu avasivat silmät myös suunnittelussa: normielämä ei ole nollakokoa, vaikka muoti kuvataankin hoikkien päällä.

– On imetystä, mahan turpoamista ja muita haasteita. Vaatteen pitää muuttua kropan tarpeiden mukaan, ei toisinpäin, ja nollamekkoon ei tarvitse mahtua, jos se ei ole luontainen koko. Vaatteen tulee aina tehdä kantajansa olo hyväksi, ja se on tärkeämpää kuin miettiä jotain selkämakkaraa.

Katrista hoikkuutta ihannoidaan siksi, että se edustaa itsensä ja elämänsä hallintaa, nykyajan kovia arvoja. Hän on tarkka siitä, ettei välitä sellaista asennetta eteenpäin.

– Haluan opettaa myös lapseni hyväksymään kehonsa. En esimerkiksi kommentoi negatiivisesti itseäni tai muita. Haluan kuitenkin rohkaista häntä pukeutumaan oman mieltymyksensä mukaan, sillä pukeutuminen on yksi itseilmaisun muoto, Katri sanoo.

– Toki muotimaailma on pinnallinen, mutta jos vaate saa olemaan rennompi ja oma itsensä, se lähentelee mielestäni jo psykologiaa.

Katri Niskanen

  • Muotisuunnittelija syntyi 10.5.1986 Oulussa.
  • Voitti Muodin huipulle -kisan 2009. Luonut Katri Niskanen -vaatemalliston.
  • Suunnitellut pukuja Linnan juhliin sekä hääpuvut muun muassa Emilia Bottakselle, Anna Abreulle ja Nina Backmanille.
  • Asuu Helsingin keskustassa. Perheeseen kuuluvat 2-vuotias poika ja muusikkoavomies, Egotripin kitaristi Niklas Varisto.
  • Harrastaa vaihtelevasti joogaa ja pilatesta sekä taidenäyttelyitä.

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.