Suunnistajat Minna Kauppi ja Pasi Ikonen jakavat sekä uransa että arkensa ja ovat toistensa parhaat tukijat.

Minna Kaupin, 27, ja Pasi Ikosen, 30, kotoa on viime aikoina kuulunut porausta ja vasaran pauketta. Pariskunta osti ensimmäisen asuntonsa kesällä vain hieman ennen suunnistuksen maailmanmestaruuskisoja.

– Asuntokaupat eivät tulleet ihan parhaaseen koloon. Emme voineet rehkiä muutossa liikaa ennen MM-kisoja, ettei kroppa olisi mennyt jumiin tai selkä sijoiltaan, Minna kertoo.

Varovaisuus kannatti, sillä Minna voitti elokuussa uransa kolmannen henkilökohtaisen MM-kullan. Nyt voittohulina on takana, ja Minnalla ja Pasilla on aikaa purkaa muuttolaatikoita, kunnostaa vanhoja huonekaluja ja koota hyllyjä.

Jyväskylässä asuva pariskunta ehti etsiä omistusasuntoa pari vuotta. Minna hurahti netin asuntosivuihin ja tarkasti tarjonnan monta kertaa päivässä. Pari halusi asua lenkkimaastojen lähellä, ja lopulta 85-neliöinen rivitalokolmio löytyi entisen kodin naapurista.

– Minnalle asunto on ikuisuusprojekti, ja hän sisustaa sisustamisen vuoksi. Minna päättää sisustuksessa kaiken, mutta minunkin mielipidettäni jopa kysytään. Minnalla on hyvä silmä, joten en pistä pahakseni, Pasi naureskelee.

Kahden huippu-urheilijan kodissa ei juuri päästä nauttimaan tavallisesta arjesta. Pariskunta on viime vuosina pakannut tavaransa lähes joka viikko ja matkustanut kisoihin tai leireille. Reissuille lähdetään onneksi melkein aina yhdessä.

– Jossain vaiheessa en edes osannut olla kotona: tuntui siltä, että mitäs tässä tekisi. Se on vähän sellainen sairaus, kun on paljon reissussa, Minna pohtii.

Pariskunta alkoi seurustella kymmenen vuotta sitten, kun Minna oli 17 ja Pasi 20. Kesän kisakausi oli takana, ja suunnistajat juhlivat kauden päättymistä ruotsinlaivalla. Pasi ja Minna olivat vilkuilleet toisiaan leireillä ja kisoissa pitkin kesää, mutta lopulta laivan diskossa Pasi uskalsi pyytää Minnaa hitaille.

– Se oli hyvä lemmenlaivareissu, koska suunnistusta harrastava siskoni löysi samalta risteilyltä oman aviomiehensä. Pojat istuivat samassa bussissa meidän kanssamme ja vielä vierekkäisillä paikoilla. Minä otin vaalean ja sisko tumman, Minna kertoo.

Minna ja Pasi sopivat seuraavaksi päiväksi treffit Helsinkiin. Ravintolassa pari huomasi pitävänsä toisiaan kädestä.

– Se oli sitten siinä. Tämä on sellainen kerralla kolahtanut juttu, Pasi muistelee.

Suhteen ensimmäisen vuoden Pasi asui Jyväskylässä ja Minna vanhempiensa luona 150 kilometrin päässä Asikkalassa. Minna kävi lukion loppuun, muutti ensin Jyväskylän lähelle Korpilahdelle ja lopulta samaan kaupunkiin.

Viitisen vuotta sitten Pasi kosi Minnaa. Kihlaus oli parille pikemminkin sitoutumisen merkki kuin päätös mennä naimisiin.

– Naimisiinmeno ei ole meille mikään juttu. Se on iso projekti, emmekä edes tiedä, millaiset häät haluamme. Ehkä joskus, tai sitten ei. Emme ainakaan lupaa sukulaisille mitään, Minna sanoo.

Kymmenessä vuodessa itsenäistyvistä nuorista on tullut omasta perheestä haaveilevia aikuisia.

– Suhde on vain vahvistunut. Kymmeneen vuoteen on mahtunut kaikenlaista, ja on oppinut, että pieni riita ei ole maailmanloppu, Minna pohtii.

– Emme ole enää vain avopuolisoita vaan myös toistemme parhaita ystäviä, Pasi sanoo.

Räiskettä ja harkintaa

Mihin ihastuit toisessa?
Minna: Pasi alkoi menestyä tosi nuorena ja voitti maailmanmestaruutensa jo 21-vuotiaana. Pasi oli itsevarma, ja katsoin myös hänen ulkomuotoaan. Siinä oli vekkulia poikamaisuutta.
Pasi: Aluksi ajattelin, että Minna on hempukka, joka puhuu, mitä sylki suuhun tuo. Kun olin katsellut Minnaa monta kuukautta yhteisillä leireillä, tajusin, ettei hän olekaan tyhmä. Huomasin Minnan iloisuuden, ja onhan hän ihan pirun nätti. Minnalla on pirtsakka olemus.

Missä olette samanlaisia?
Minna: Urheilu on tuonut kunnianhimon ja elämäntavan. Lisäksi tykkäämme vapaasta elämästä. Emme arkaile vaan tartumme hetkeen. Saatamme vaikkapa yhtäkkiä päättää, että huomenna lähdemme reissuun.
Pasi: Rakastamme luontoa ja luonnossa liikkumista. Samanlaisia luonteenpiirteitä löytyy ehkä vähän hintsummin, mutta olemme molemmat toimeliaita emmekä lorvi.

Missä olette erilaisia?
Minna: Pasi on meistä rauhallisempi ja harkitsevampi, minä puheliaampi ja spontaanimpi. Pasi on suhteessamme rauhoittava osapuoli, minä se, joka vie. Pasi osaa ottaa kotona iisisti, kun minun pitää koko ajan olla mylläämässä kaappeja tai laittamassa ruokaa.
Pasi: Minä olen rauhallinen ja hiljainen, Minna räväkkä ja räiskyvä. Mietin asioita liiankin pitkään, Minna taas on tosi nopea käänteissään. Minna on nytkin näköjään saanut hyllyn kunnostettua eikä ole pitänyt ollenkaan taukoja.

Mikä on toisessa seksikkäintä?
Minna: Koko pakkaus. Tietynlainen itsevarmuus on aika seksikästä, ja lisäksi olen aina rakastanut Pasin pisamia. Keväällä oikein odotan, että niitä tulee lisää. Se ei ole kyllä niinkään seksikästä vaan sellainen ihana juttu.
Pasi: Minnan tulisieluisuus ja kiivaus sytyttävät. Toki ulkonäkö merkitsee paljon, mutta seksikkyys tulee silti luonteesta.

Ei miestä keittiöön

Millaista arkenne on?
Minna: Tavallista arkea on vähän, sillä aina on kisat tulossa. Ei se ole perusarkea, että tulee kolmeksi päiväksi kotiin pesemään pyykkiä. Koska matkustamme paljon, on kiva olla kahdestaan kotona. Silloin katsomme leffoja tai pelaamme korttia. Lisäksi menemme usein retkelle esimerkiksi johonkin kansallispuistoon.
Pasi: Arkemme on mielenkiintoista ja vaihtelevaa, koska suunnistus ohjaa kaikkea. Välillä tosin kaipaisin tasaisuutta, kun reissut rikkovat jatkuvasti arkea. Kotona puhumme suunnistusjutuista, käymme sienessä, katsomme elokuvia ja pelaamme korttia. Juuri nyt laitamme uutta kotia.

Miten teillä jaetaan kotityöt?
Minna: Kumpikin inhoaa siivousta, joten sen voisi jakaa jollekin muulle. Teen ehkä vähän enemmän, mutta se sopii luonteelleni. Jos meillä on vaikka tiskit tiskaamatta, minä mieluummin pesen astiat kuin jätän ne siihen. Enkä kyllä muista, että Pasi olisi siivonnut vessaa monta kertaa. En silti tunnustaudu siivousnipottajaksi, koska imurointipäiväni ovat harvassa. Pasi taas tekee kisoja varten taustatyötä ja onkii netistä kisapaikkojen vanhoja karttoja.
Pasi: Emme tykkää imuroinnista, ja sen koetamme jakaa tasapuolisesti. Uudessa kodissamme minä olen tehnyt miesten hommia, kuten kunnostanut Minnan ostamia vanhoja huonekaluja. Minna hoitaa pyykit suvereenisti. Keittiössä minulla ei ole osaa eikä arpaa tuon kokkikolmosen ruokapatojen äärellä. Se on säälikin, koska yksin asuessani opet¬telin hyvät ruuanlaittotaidot. Reissussa tykkään pitää paikat siistinä, kun taas Minnan tavarat ovat levällään.

Miten juhlitte?
Minna: MM-kisoissa on perinteisesti loppubileet, ja siellä tulee juhlittua. Kotona sen sijaan on kiva vain rauhoittua. Emme käy kahdestaan baarissa. Jos haluan mennä baariin, lähden tyttöporukalla tanssimaan. Kun Pasi täytti 30, olimme Rukalla ja tein Pasille synttärisuunnistuksen. Piilotin metsään kaikenlaisia aarteita, kuten salmiakkipastilleja, arvan ja pieniä aforismilappuja.
Pasi: Emme ole vielä niin vanhoja, ettemmekö osaisi bailata arvokisoissa. Kotioloissa lähdetään syömään tai vaikka keilaamaan. Pukeudumme hyvin ja nostamme maljan. Syksyllä tulee kymmenen vuotta seurustelua täyteen, ja sitten pitää keksiä jotain erityistä. Olisi nostalgista mennä sinne samalle risteilylle.

Millaisia paheita teillä on?
Minna: Isojen kisojen jälkeen tekisi joka päivä mieli karkkia ja suklaata. Lisäksi minun paheeni on ostaa jotain hömppää. Tajusin muutossa, kuinka paljon minulla on vaatteita, joita en käytä koskaan.
Pasi: Monet suunnistajat pitävät karkkilakkoja, mutta me olemme turhankin lepsuja. Eilenkin kului jäätelöä, karkkia ja suklaata. Meillä on rento asenne: ajattelemme, että maapallolle on tultu nauttimaan elämästä, ei kitumaan.

Miten hemmottelette toisianne?
Minna: Meillä on sellaista pientä arjen hellittelyä, ei sen tarvitse suurta ollakaan. Joskus saatan ostaa Pasille kivan paidan ja joskus tehdään hyvää ruokaa. Olemme olleet koukussa karitsaan ja jossain vaiheessa söimme ihan liikaa juustoja. Voimme myös mennä ravintolaan. Kotinurkista lähtemisestä tulee spesiaali olo.
Pasi: Halimalla. Meillä on suunnilleen kerran päivässä halitauko, jolloin pussailemme ja halailemme. Halailu on pitänyt meidät lapsenomaisina. Olen huomannut, että jos halimista ei ole, kaikki ei ole kunnossa. Lisäksi Minna laittaa ruokaa. Minä saatan tuoda kukkia, tai mitä nyt huonolla mielikuvituksellani keksin.

Kisakaverin olkapää

Millaista on kilpailla samassa lajissa?
Minna: On hienoa, että kisoissa on varmin tuki mukana. Toiselle ei tarvitse selitellä, että menen nyt lenkille, vaan treeneissä voi olla niin kauan kuin haluaa. Joskus tosin on vaikea irrottautua urheilijaelämästä, ja esimerkiksi kulttuuririentoja on vähän.
Pasi: Ne ovat huippuhetkiä, kun molemmat pärjäävät kisoissa. Jos voitamme samana päivänä, urheileminen tuntuu vielä enemmän yhteiseltä projektilta. On vain positiivista, että lähdemme yhdessä kisoihin ja leireille. Kannustamme toisiamme, ja kun on vaikeaa, tarjoamme olkapäätä.

Miltä toisen menestys tuntuu?
Minna: Olen viime vuosina menestynyt meistä paremmin. Pasille ei varmasti aina ole helppoa, että toinen on nostettu jalustalle. Tuntuu hölmöltä, että teemme samaa duunia ja minä kuorin kermat kakun päältä. Pasi ei silti ole kateellinen vaan tukee minua täysillä.
Pasi: Minnan menestys voi alitajuisesti vaikuttaa minuun negatiivisestikin. Sitä jää jotenkin sivustaseuraajaksi, eikä se ole aina helppoa. Toisaalta se sopii luonteelleni, koska minulla ei ole tarvetta olla esillä. En ole kateellinen ja osaan iloita toisen menestyksestä.
 

Miten teillä riidellään?
Minna: Riidat liittyvät arkeen, tyyliin ”mikset voi siivota vessaa”. Joskus alkaa kiukuttaa ilman syytä ja pitää päästää savuja ulos. On hyväkin, että riitelemme, koska silloin tulee puhuttua, jos jokin kaivelee. Voi olla, että minä suutun helpommin. Pasi on sellainen ärähtäjä, hän lyö oven kiinni ja lähtee menemään.
Minulta taas tulee aika kovaa tekstiä, eikä toinen pysty sanomaan siihen mitään väliin. Olemme molemmat lyhytvihaisia. Kun olen saanut tulen ja tappuran suustani, olen ihan, että eiköhän unohdeta koko juttu.
Pasi: Emme juuri riitele kunnolla. Se on sellaista inttämistä pikkuasioista, usein siitä, mitä on jäänyt tekemättä. Minna huomauttaa minulle ihan syystäkin. Joskus myös poikien illoissa käymisestä tulee sanomista, niissä liika on liikaa. Emme ole pitkävihaisia. Pian jompikumpi tajuaa, ettei ole järkeä riidellä. Minä olen usein se, joka ottaa neuvottelijan roolin.

Mikä toisessa ärsyttää?
Minna: Haluaisin joskus mennä taidenäyttelyyn, mutta Pasia on vaikea saada mukaan. Ja varsinkin aiemmin Pasi jätti aina kaapinovet auki. On se toisaalta aika hellyttävääkin.
Pasi: Minna on kova jankkaamaan eikä anna helposti periksi. Jos myönnän tehneeni väärin ja lupaan toimia toisin tulevaisuudessa, Minna jankkaa pitkään, että asia varmasti menee, kuten on sovittu.

Reilu ja rehellinen

Mitä arvostat toisessa?
Minna: Pasi on aina reilu kaikkia kohtaan eikä tavoittele omaa etuaan. Huippu-urheilussa on vaikea myöntää oma tappionsa, mutta Pasi on siinä hyvä. On hieno piirre pystyä rehellisesti onnittelemaan toista, kun itseä kirpaisee. Ihailen Pasin paneutumista. Hän antaa valmennettavilleen syvällisiä palautteita.
Pasi: Minna on rehellinen ja aito, aina oma itsensä. Minna puhuu ja toimii suoraan. Lisäksi Minna on myötätuntoinen. Kun minulla on ollut vaikeaa, Minna on osannut kannustaa ja auttaa.

Mikä on yhteinen unelmanne?
Minna: Toivon, että meillä on jonain päivänä perhe ja olemme peruselämässä onnellisia. Urheilussa olemme jo saaneet toteuttaa haaveitamme. Lisäksi molemmat unelmoivat työpaikasta, joka olisi yhtä antoisaa kuin urheilu.
Pasi: Se punainen tupa ja perunamaa, eli oma koti ja yhteinen perhe.

Mitä haluaisit sanoa hänelle juuri nyt?
Minna: Pidetäänhän onnellisen ihana syksy.
Pasi: Lopeta nyt se entisöinti, ettei tule känsiä kauniisiin käsiin.

Minna Kauppi

  • Vuonna 1982 Asikkalassa syntynyt suunnistaja.
  • Voitti elokuussa keskimatkalla ja viestissä suunnistuksen maailmanmestaruuden. Saavuttanut kolme henkilökohtaista ja neljä viestin MM-kultaa.
  • Opiskellut Jyväskylän yliopistossa englantia ja ruotsia. Tekee ensi vuonna opetusharjoittelun, jotta saa opettajan pätevyyden.
  • Aikoo jatkaa kilpauraa ainakin kolmekymppiseksi.

Pasi Ikonen

  • Vuonna 1980 Vihannissa syntynyt suunnistaja.
  • Sijoittui elokuussa MM-kisojen keskimatkalla kahdeksanneksi. Voitti pikamatkan MM-kultaa 2001.
  • Opiskelee Jyväskylän yliopistossa valmennus- ja testausoppia. Työskennellyt valmentajana ja valmentanut myös Minnaa.
  • Aikoo kilpailla ainakin vuoden 2013 MM-kisoihin asti. Voisi tehdä sen jälkeen urheiluun liittyviä töitä.

Heidi Sohlbergille piti tehdä rintarauhasten poistoleikkaus syövän ehkäisemiseksi. Nyt se tehtiinkin syöpäkasvainten poistamiseksi. –Olen kiitollinen, miten hyvin minua hoidettiin, hoitoja läpikäyvä Heidi sanoo.

Kun Heidi Sohlberg, 35, keväällä kuuli kantavansa rintasyövälle altistavaa BRCA2-geenimutaatiota, hän vannoi tekevänsä kaikkensa, etteivät omat tyttäret joutuisi kokemaan samaa, minkä Heidi oli käynyt läpi lapsuudessaan. Hän oli menettänyt äitinsä rintasyövälle 25 vuotta aiemmin. Äiti oli sairastunut Heidin ikäisenä, 35-vuotiaana, ja menehtyi sairastettuaan kaksi vuotta.

”Viskasin lippikseni siihen lääkärin pöydälle, repesin itkuun ja taisin päästää muutaman ärräpään.”

Kesällä Heidillä aloitettiin valmistelevat tutkimukset rintarauhasten poistoleikkausta varten. Leikkaus piti tehdä syksyllä rintasyövän ennaltaehkäisemiseksi.

Heidille oli sokki kuulla, että olikin jo sairastunut syöpään. Saatuaan diagnoosin hän romahti täysin lääkärin vastaanotolla.

– Viskasin lippikseni siihen lääkärin pöydälle, repesin itkuun ja taisin päästää muutaman ärräpään. Sen hetken tunsin kuolemanpelkoa ja mietin, käykö minulle nyt samoin kuin äidilleni.

Lue myös! Mies ja lapset parturoivat Heidi Sohlbergille kaljun: ”Ei siinä kenelläkään pitänyt pokka”

Kolme yötä, neljä dreeniputkea

Heidi leikattiin Helsingin Töölön sairaalan plastiikkakirurgisella osastolla. Geenivirheen ja uusiutumisriskin vuoksi molemmat rintarauhaset poistettiin ja rinnat rakennettiin uusiksi. 

Äidin sairausvuosilta jäänyt sairaalakammo nosti esiin voimakkaan ahdistuksen.

– Sairaalahuoneen ovella iski kauhu. Käännyin ympäri ja sanoin Nikelle, että haluan ulos täältä.

Heidi vietti sairaalassa kolme yötä ja passitettiin kotiin neljä dreeniputkea kainaloissaan. Perhe oli auttamassa kotona.

– Hyvä kokemus varmasti loiventaa sairaalapelkoani. Olen kiitollinen siitä, miten hyvin minua hoidettiin.

Miten Heidi kertoi syövästä lapsilleen? Miten arki pyörii toipilaan perheessä? Lue Heidin koko haastattelu Me Naisten numerosta 39/2016!

Riina-Maija Palander vastaa blogissaan nyt heille, joita hänen ulkonäkönsä ei miellytä.

”Olen tullut telkkarin kautta suomalaisiin olohuoneisiin nyt muutaman viikon ajan, ja se, jos mikä, on pelottavaa.”

Näin Riina-Maija Palander kirjoittaa tämänhetkisistä tunnelmistaan Me Naisten sivuilla pitämässään blogissa.

Syyskuusta lähtien entinen alppihiihtäjä Kalle Palander ja hänen vaimonsa Riina-Maija ovat esitelleet elämäänsä tosi-tv-ohjelmassa. Riemuloma Palandereilla -sarjassa pariskunta suomalaisten julkkisvieraidensa kanssa.

Sattuu ja tapahtuu -nimisessä blogissaan Riina-Maija kertoo, että itsensä katsominen televisiosta toisten ihmisten silmin on ”hupaisaa, mutta myös jäätävää”.

– Hassuinta tässä telkkariroolissa on, että nyt kaikki ns. tuntee mut ja monilla on voimakkaita mielipiteitä musta. Se tuntuu oudolta, koska jengi laukoo mielipiteitä musta, mutta mä en voi laukoa mielipiteitä taasen heistä, koska en tunne heitä alkuunkaan, kirjoittaa Riina-Maija uusimmassa postauksessaan.

”Jengi laukoo mielipiteitä musta, mutta mä en voi laukoa mielipiteitä heistä, koska en tunne heitä alkuunkaan.”

Katsojien kommentit ovat Riina-Maijan mukaan olleet jopa ”hyytävän negatiivisia”. Hän sietää luonteeseensa kohdistuvat mielipiteet, mutta ulkonäkönsä kommentointia hän pitää ikävänä. Varsinkin silloin, kun haukutaan liian laihaksi, Riina-Maija sanoo.

– Olen koittanut sanoa, että yritän syödä, mutta kun on neljä lasta, kuusi hevosta, neljä koiraa, kolme kissaa ja kaksi kania, on joskus se aika syömiseen kortilla. Varsinkin, jos samaan aikaan on majatalo täynnä janoisia ja nälkäisiä asiakkaita.

Lue lisää Riina-Maijasta täältä: Tällainen on Me Naisten uusi bloggaaja Riina-Maija Palander

Palanderien perhe reissaa paljon Espanjan, Suomen ja Viron välillä. Riina-Maija mainitsee postauksessaan, että hänen on helpompaa asua nyt Espanjassa, kun hänestä on tullut televisiosta tuttu tyyppi.

Samantyyppisen kommentin hän kirjoitti myös viikko sitten blogissaan, kun Kalle – Suoraa puhetta -uutuuskirja ilmestyi. Kirjassaan Kalle muistelee muun muassa hetkeä, jolloin hän sai tietää tulevansa isäksi.

– Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin myöntää, että nyt kun Kallen kirja on juuri julkaistu ja hänestä revitään kaikenlaisia otsikoita joka lehteen, niin on huomattavasti helpompaa olla maapallon toisella laidalla. Ei mulla ole aavistukaan, mitä kirja sisältää saatikka mitä siellä on minusta, mutta varmaan parempi kun en tiedä, Riina-Maija kertoi tuolloin.

Suosittelemme! Kalle Palander kertoo kuntokuuristaan: ”Vaimo huomautti, kun takapuoli lähti”

Kymmenen kysymystä paljastaa, oletko syntynyt ennen vai jälkeen 90-luvun – tai fanituksesi tason.

”En tiedä yhtään hänen biisiään. Sano muka yksikin!” Tämä lause kuului aika monen suusta, kun Vain elämää -artistit julkistettiin. No tietysti suurin osa kommentoijista oli ennen 90-lukua syntyneitä. Mutta Mikael Gabrielista tulee taatusti pian koko kansan Miklu. Häntä on jo ylistetty Lauri Tähkän Pauhaava sydän sekä Chisun Mun koti ei oo täällä -versioistaan. Perjantain Vain elämää -jaksossa hän avaa sydämensä ja liikuttuu, kun Chisu, Anna Puu, Lauri Tähkä, Suvi Teräsniska, Hector ja Mikko Kuustonen laulavat hänen hittejään.

Ja niitähän riittää enemmän kuin moni tietää. Soitetuinta biisiä on toistettu Spotifyssä yli 7 miljoonaa kertaa ja toiseksi toistetuintakin yli 4,5 miljoonaa kertaa.

Testaa, miten hyvin sinä tunnet MG:n tuotannon.

Vain elämää Nelosella perjantaisin kello 20.00. Me Naiset ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Laulaja Mikko Kuustonen kertoo Isän tyttö, tytön isä -kirjassa vanhemmuuden hetkistä, jotka olisi voinut hoitaa paremminkin.

Muusikko Mikko Kuustonen, 56, tunnusti eilisillan Yhden illan juttu -ohjelmassa terapeutti Maaret Kalliolle raivostuneensa helposti tyttärilleen, kun nämä olivat teini-ikäisiä.

– Koin siitä suurta epäonnistumista. Jotenkin, että mun hermot meni aina ensimmäisenä, hän kertoi jaksossa.

– Kun lapsi menee siihen teiniangstiin, niin mä menin samaan, enkä säilyttänyt aikuisuutta.

Muusikko kertoo myös tänä vuonna ilmestyneessä Isän tyttö, tytön isä -kirjassa (Otava) siitä, millaista on ollut kasvattaa tyttöjä. Mikolla ja hänen ex-vaimollaan on kaksi tytärtä, Iina, 32, ja Minka, 31. Molemmat Kuustosen siskokset ovat näyttelijöitä.

Kirjan toinen kirjoittaja on juontaja Jenni Pääskysaari. Hän mainitsee tekstissään somessa vastaan tulevat meemit, joissa suojelevat isät vitsailevat kaivavansa aseen esiin pitääkseen tytärtään lähestyvät pojat loitolla. Vaikka kyse on huumorista, asetelma on väärä. Meemeillä isät ajattelemattomuuttaan tukevat ajatusmallia siitä, että joku muu kuin tytär itse päättäisi kehostaan.

Mikko Kuustonen myöntää sortuneensa aikoinaan samaan.

– Sain lahjaksi puolustusvoimien ”Miinoitettu”-suojanauhaa jolla reunustin pihapolun tytärten sulhasille. Omasta mielestäni tuolloin ensiluokkaista faijailua. Nyt jättäisin väliin, hän kertoo kirjassa.

”Omasta mielestäni tuolloin ensiluokkaista faijailua. Nyt jättäisin väliin.”

Nuorekas isä? Mission impossible

Muutenkaan Mikko ei ole aina onnistunut tekemään vaikutusta Iinan ja Minkan poikaystäviin.

– Olin aina ajatellut olevani jotenkin nuorekas isä kunnes tajusin että se on mission impossible.

– Huomasin erityisesti tytärten ensimmäisten poikaystävien kanssa muuttuvani jostain syystä isäni kaltaiseksi. Yritin liikaa ja halusin tehdä vaikutuksen.

”Yritin liikaa ja halusin tehdä vaikutuksen.”

Mikko antaa esimerkiksi kommelluksen, joka hänelle sattui Minkan ja tämän uuden poikaystävän kanssa. Isosisko Iina oli palaamassa purjehdukselta, ja isä halusi lähteä porukalla vastaan. Hänen ohjaamansa moottorivene kuitenkin karahti liian innokkuuden vuoksi kiville.

– Lopputulos oli legendaarinen: poliisi hinaa paattiani, takapenkillä istuu Minka hiljaisen poikaystävänsä kanssa ja viereisessä veneessä Iina seurueineen puistelee päätään. Isi tuli vastaan, Mikko kertaa kirjassa.

Isän suojelunhalusta huolimatta kaikki poikaystävät ovat kuitenkin olleet tervetulleita Kuustosten kotiin.

– Muutaman lähtöäkin olen tervehtinyt ilolla, Mikko Kuustonen heittää kirjassa.