"En ole syöpäni takia sen parempi ihminen kuin ennenkään. Kärsimys ei jalosta", Heidi sanoo Aaro ja Vilho sylissään. Kuva: Susanna Kekkonen

Mitä jos kuulisit, että olet kuolemansairas? Mitä katuisit? Mistä olisit elämässäsi kiitollinen? Heidin ei tarvitse arvuutella. Hän tietää.

Heidi Kauppinen, 34:

"Olen tehnyt asioita, joita olen halunnut"

"Ei minua kuolemassa pelota kipu tai kärsimys. Tiedän, että kipua hoidetaan ­hyvin. Mutta se lopullisuus pelottaa. Se, että joutuu jättämään lapsensa.

Sain tietää viime syksynä, että rintasyöpäni oli uusiutunut. Olin juuri palannut syövän jäljiltä töihin lääkäriksi, ja kaiken piti olla hyvin. Sitten tuli flunssa ja hengenahdistus. Selvisi, että syöpä oli levinnyt keuhkopussiin, luihin ja imu­solmukkeisiin, eikä sitä voitaisi enää ­parantaa.

Kukaan ei tiedä, kuinka kauan minulla on aikaa jäljellä. Olen kuullut jonkun eläneen levinneen rintasyövän kanssa parikymmentä vuotta. Toisaalta eräs ­ystäväni menehtyi alle vuodessa diagnoosista.

Ei minusta vanhaa tule koskaan. Se harmittaa. Joskus kadehdin vanhoja ­ihmisiä ja sitä, kuinka paljon he ovat saaneet tehdä ja kokea. Vaikka eihän siitä mitään hyötyä ole.

Tällä hetkellä elän kolme kuukautta kerrallaan. Käyn joka kolmas kuukausi kuvauksissa. Niistä selviää, ovatko nykyiset lääkkeet riittäneet pitämään syövän aloillaan. Seuraava kontrolli on tässä kuussa.

Ole, miten hyvältä tuntuu

Olen kiitollinen, että olen tehnyt asioita, joita olen halunnut, vaikka ne olisivat tuntuneet mahdottomilta. En ­ollut täyden kympin oppilas, mutta pääsin silti lääketieteelliseen.

Myös lapsista olen kiitollinen, sillä olen aina halunnut perheen. Sairastuin syöpään odottaessani nyt nelivuotiasta Aaroa. Syöpäni oli raskauden takia erityisen ärhäkkä ja syöpähoidot vasta­syntyneen kanssa raskaita, mutta kävisin sen kaiken uudestaankin läpi mieluummin kuin niin, että en olisi koskaan saanut Aaroa.

En kadu elämässäni oikeastaan ­mitään, mutta nuoremmalle itselleni voisin lähettää terveisiä: Ajattele vähemmän, mitä muut ajattelevat sinusta. Ole, miten hyvältä tuntuu ja avaa suusi silloin, kun siltä tuntuu. Nyt minulle on monesti vasta jälkikäteen tullut mieleen, että olisinpa sanonut vastaan.

Olen kuullut, että monet katuvat kuolinvuoteellaan sitä, että ovat tehneet liikaa töitä ja pitäneet liian vähän yhteyttä ystäviinsä. En tunnista siitä itseäni. Tein töitä, joita halusin ja joista unelmoin. ­Ystäviä minulla ei ole mielettömän monta, mutta ne jotka on, ovat kestäviä suhteita. Osa ihan ala-asteelta asti.

Kuolema on täysi musta

En koe valaistuneeni sairauteni takia – päinvastoin. Minua ärsyttävät lehti­jutut, joissa syövästä toipuneet nostetaan sankareina kertomaan, kuinka hyvä ja opettavainen asia syöpä lopulta oli. Minä osasin arvostaa elämääni ennen tätäkin. En todellakaan olisi tarvinnut tätä sairautta. Syöpä ja syöpähoidot ovat kauheaa kärsimystä, joita en toivo kenellekään.

Rintasyövästä paranee 90 prosenttia, mutta minä kuulun siihen loppuun kymmeneen prosenttiin. Usein sankaritarinoissa unohdetaan, että syöpään yhä kuollaan.

On sairaus silti muuttanut minua. Enää pikkuasiat eivät haittaa. Jos maitolasi kaatuu syliin, mitä sitten. Mutta ei minua haittaa, jos joku muu valittaa pikku­asioista. Jokaisella on ongelmansa. Puhun mielelläni ystävien kanssa myös heidän arkisista haasteistaan. Vaikka ne ovat erilaisia, eivät ne ole sen vähempi­arvoisia kuin minun murheeni.

Juuri nyt arkeni on rauhallista. Käyn hoidoissa kolmen viikon välein. Joinain päivinä käyn pienellä kävelylenkillä.
Ikkunalaudalla odottavat äitini kasvattamat tomaatintaimet, jotka aion istuttaa kasvi­maalle. Vilho, 5, ja Aaro ovat toivoneet pihamaalle porkkanoita.

Pojille minä ja mieheni Max olemme kertoneet sairaudesta, että äitillä on huonoja soluja rinnassa, ne piti leikata pois. Siitä emme ole vielä puhuneet, että sairaus ei ole parannettavissa. Se ei ole vielä ajankohtaista.

Ajatuksissa se on silti aina. Toivon, ­että saisin olla poismenon hetkellä kotona, että minua hoidettaisiin kotona mahdollisimman pitkään. Se on ehkä mahdollista, ehkä ei. En ole uskonnollinen ihminen, minulle kuolema on täysi musta. Olisihan se lohduttavaa, jos uskoisi näkevänsä rakkaansa vielä myöhemmin.

Onhan vielä haaveita

Juuri se on kuolemassa pelottavinta: että joudun jättämään lapseni. Suren toki omaakin menetystä, mutta eniten surettavat pojat: miten surullisia lapset tulevat olemaan ja kuinka he kärsivät?

En ole vielä tehnyt konkreettisia järjestelyjä ajalle minun jälkeeni, esimerkiksi kirjoitellut viestilappuja pojilleni. Hyvinhän he tulevat täällä pärjäämään, sen tiedän.

Onneksi pojat alkavat olla jo vähän isompia. Kun sain diagnoosin, minua s­uretti, että pojat eivät välttämättä edes muistaisi minua. Nyt haaveilen siitä, että näkisin vielä molempien menevän kouluun."

Heidi ja kaksi muuta kertoivat tarinansa Me Naiset 16–17/2014 -lehdessä. Voit ostaa lehden sähköisenä lehtiarkistosta.

Lue myös:

Ollin vaimo sairastaa rintasyöpää: "Mietin, rangaistaanko minua jostain"

Rintasyöpään sairastuneen puoliso Mikko: "Olemme alusta asti pystyneet nauramaan syövälle"

Prinsessa ihastutti kaikki paijaamalla kaneja ja lausumalla ensimmäiset sanansa kameroiden läsnäollessa.

Herttuatar Catherine ja prinssi William edustavat parhaillaan Kanadassa. Pääministeri Justin Trudeau kutsui perheen vieraakseen juhlimaan Kanadan 150-vuotissynttäreitä.

Herttuatarparin lapset, kolmevuotias prinssi George ja reilun vuoden vanha prinsessa Charlotte, ovat päässeet tällä kertaa mukaan reissuun. Viime keväänä lapset jäivät kotiin, kun William ja Catherine olivat edustusmatkalla Intiassa ja Bhutanissa.

Matkalta julkaistuista kuvista päätellen George ja Charlotte nauttivat reissusta täysillä. He esimerkiksi osallistuivat torstaina armeijan perheille järjestetyille lastenkutsuille Victorian kaupungissa.

Charlotte ihastui kutsuilla Smores-nimiseen pupuun.
Charlotte ihastui kutsuilla Smores-nimiseen pupuun.

Brittilehti Telegraphin mukaan Charlotte lausui kutsuilla ensimmäisen sanansa julkisesti. Ilmapalloihin ihastunut pikkuprinsessa huusi innoissaan ”Dada” isälleen Williamille.

Charloten virne kertoo, että simppelit asiat, kuten ilmapallot, ilahduttavat myös prinsessaa.
Charloten virne kertoo, että simppelit asiat, kuten ilmapallot, ilahduttavat myös prinsessaa.

Jos näistä ilmeistä ei tule hyvälle tuulelle, niin mistä sitten?

Pupun lisäksi lapset hurmasi kuusivuotias kultaisennoutajan ja villakoiran sekoitus Moose, joka on terapiakoira syöpäpotilaille.
Pupun lisäksi lapset hurmasi kuusivuotias kultaisennoutajan ja villakoiran sekoitus Moose, joka on terapiakoira syöpäpotilaille.

Moosesta oli varmasti apua, jos pikkukuninkaallisilla oli ikävä omaa koiraansa Lupoa.

Georgen yllä oli pikkuprinssin tavaramerkki eli sortsit.
Georgen yllä oli pikkuprinssin tavaramerkki eli sortsit.

Prinssin ja prinsessan tyyli on tullut jo tutuksi. Charlotte edustaa useimmiten leveähelmaisessa mekossa ja neuletakissa.

Ilmeistä päätellen myös herttuatarparilla oli hauskaa lastenkutsuilla.
Ilmeistä päätellen myös herttuatarparilla oli hauskaa lastenkutsuilla.

Juhlien kohokohta eläinten lisäksi oli ilmapalloista hahmoja puhaltava taikuri.

Myös herttuaparin asuinpaikan Kensingtonin palatsin virallisella Instagram-tilillä jaettiin suloisia kuvia juhlista. Yhdessä niistä George intoilee saippuakuplista.

Edustushommat, eivät aina mitään tylsää pönötystä. Ainakaan jos sattuu olemaan pikkukuninkaallinen.

Jutta Gustafberg kiittelee ex-miestään Harria siitä, että he ovat pysyneet ystävinä ja kasvattaneet lastaan onnistuneesti yhdessä.

Fitness-yrittäjä Jutta Gustafberg hehkuttaa Facebookiin kirjoittamassaan tuoreessa tekstissä yllättävää henkilöä: ex-miestään ja poikansa isää Harri Gustafsbergiä.

Hehkutukseen ja Harrille osoitettuun kiitoskirjeeseen on Jutan mukaan syynsä.

– Kiitos siitä, että olet ollut luottoystäväni kaikki nämä vuodet. Ystävyytemme ei päättynyt siihen, kun oma avioliittomme päättyi. Jos jostain olen ylpeä niin siitä, että olemme osanneet laittaa omat tunteet tarvittaessa järjestykseen niin, että lapsen etu on aina ollut etusijalla, Jutta kirjoittaa.

– Olemme mielestäni malliesimerkki siitä, miten avioero voidaan hoitaa hyvässä hengessä. Koskaan ei ole ollut vääntöä huoltajuudesta, lomista, rahasta tai mistään muustakaan. Jopa se, että olemme etsineet asuntomme riittävän läheltä toisiaan pojan kulkemisen helpottamiseksi on mahtavaa. 

”Koskaan ei ole ollut vääntöä huoltajuudesta, lomista, rahasta tai mistään muustakaan.”

Jutan ja Harrin erosta on kulunut seitsemän vuotta. Harri ja leskeksi jäänyt Jutta olivat naimisissa 2007–2011. Harrista tuli silloin adoption kautta Maxin isä. Edelleen he kasvattavat teini-iän kynnyksellä olevaa poikaansa yhdessä.

– Kasvattamisessa edessä on tärkeät vuodet. Sanomasi ”poika tarvitsee positiivista pakkoa” monen asian suhteen pitää hyvin paikkansa, Jutta toteaa kirjeessään.

Jutta kiittelee myös Harrin nykyistä kumppania.

– Terveiset myös ihanalle elämässäsi vaikuttavalle naiselle J:lle, joka on ymmärtänyt sen, että exät voivat olla keskenään hyviä ystäviä.

Jutta nostaa kirjoituksessaan esille myös sen, että Harri on väittelemässä tohtoriksi mielenhallinnasta ja on ehdolla vuoden puhujaksi.

Petteri Jussilan eksät

Jutta on onnistunut muutenkin säilyttämään hyvät välit ympäröiviin ihmisiin, vaikka parisuhteet ovat vaihtuneet. Viime vuonna kerroimme haastattelussamme Jutan ystävyydestä Sari Peltoseen, joka oli avoliitossa Petteri Jussilan kanssa, ennen kuin Jutta ja Petteri tapasivat ja rakastuivat.

Lue myös: Jutta Gustafsberg ystävystyi miehensä exän kanssa: “En halunnut velloa katkeruudessa kuten äitini”

Naisten yhteinen taival alkoi ikävissä merkeissä, sillä Jutta oli toinen nainen ja Sari petetty puoliso ja pienten lasten äiti.

– Tiesin kyllä, että ero oli vain ajan kysymys, ja mietin, kuka on se ihminen, joka tulee tähän väliin. Aluksi reagoin Juttaan, että sekin lehmä, mutta ajan mittaan olen ollut iloinen, että Luojan kiitos Petteri valitsi juuri hänet, Sari kertoi haastattelussa.

Jutan ja Petterin lapsi Max oli vain kymmenkuinen, kun Petteri hukkui kotitalonsa rantaan vuonna 2004.

Menetys yhdisti naisia, ja Sari perheineen jopa muutti joksikin aikaa Jutan luo.

–Olemme edelleen toistemme ensimmäiset tukijat kriiseissä. Kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, tiedämme, että toisistamme saamme parhaan sparrauskaverin. Voimme aina purkaa toisillemme synkintä settiä, Jutta kertoi.

Jutta Gustafsberg ja Sari Peltonen ovat parhaat ystävykset, joilla on sama ex-mies.
Jutta Gustafsberg ja Sari Peltonen ovat parhaat ystävykset, joilla on sama ex-mies.

Meeri ja Sami kokkaavat toisilleen aina, kun heillä on yhteistä aikaa.

Valokuvaaja Meeri Koutaniemi, 28, ja muusikko Sami Yaffa, 52, viettivät torstaina iltaa näyttelijä Ville Haapasalon uuden Purpur-ravintolan avajaisissa.

Meeri ja Sami istuivat Michael Monroen ja tämän Johanna-vaimon kanssa samassa seurueessa ja vaihtoivat ruokalajien välissä helliä suudelmia. Maaliskuussa yhteisen työprojektin kautta tavannut pariskunta ei tuntenut ravintolan isäntää etukäteen.

– Venla-gaalassa ollaan sanottu moi kerran, siinä se. Monroen kanssa Ville on parempi kaveri, ja hänen kauttaan tänne tulimmekin, Sami selitti.

– Georgialainen keittiö on minulle tuttu juttu. Olen reissannut siellä päin pari kertaa opettamassa ja kuvaamassa ja rakastuin heti maan ruokakulttuuriin, Meeri kertoi.

Muistatko vielä? Sami Yaffa: Näin suhde Meeri Koutaniemen kanssa alkoi

Yhteisessä kodissa asuvan parin elämä on tällä hetkellä täyttä. Molemmilla on kiireinen työsyksy: Sami julkaisi hiljattain elämäkerran ja Meeri pitää lokakuussa Kiasmassa valokuvanäyttelyn yhdessä Arman Alizadin kanssa. Kun heillä on yhteistä aikaa, kokkailevat he toisilleen.

– Meeri on tehnyt minulle georgialaista ruokaa, Sami kertoi.

”Eilen kun tulin töistä kotiin, oli Sami kokannut minulle ahventacoja.”

– Ja eilen, kun tulin töistä kotiin, oli Sami kokannut minulle ahventacoja, Meeri jatkoi.

– Improvisointi on kaiken a ja o!

Näyttelijä Krista Kosonen palaa onnellisena töihin oltuaan vuoden äitiysvapaalla esikoistyttärensä kanssa. Edessä odottaa naispääosa Miami-elokuvassa.

Näyttelijä Krista Kosonen on ollut viimeisen vuoden äitiysvapaalla esikoistyttärensä kanssa. Ensi viikolla on edessä paluu töiden pariin.

– Kulunut vuosi on ollut todella erilainen, mutta ihan paras. Nyt kun olen viettänyt 24 tuntia vuorokaudessa tytön kanssa, tuntuu myös aika ihanalta päästä takaisin töihin. Lapsi jää isänsä Antin hoiviin, Kosonen kertoi saapuessaan yhdessä miehensä Antti J. Jokisen kanssa tämän ohjaaman Pahan kukat -elokuvan kutsuvierasnäytökseen.

Kristan ensimmäinen rooli äitiysvapaan jälkeen on naispääosa Zaida Bergrothin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Miami. Leffa kertoo sisarusten yllättävästä tapaamisesta ja sen vaarallisista seurauksista. Krista on mielissään päästessään mukaan juuri tähän projektiin.

– Tämä työ ei olisi voinut parempaan saumaan osua! Loistavan ohjaajan rooli odottaa minua juuri, kun olen ollut vuoden äitiyslomalla. Kuvaukset kestävät viidestä kuuteen viikkoa, ja sitten voin taas palata kotiin. Minun ei siis myöskään tarvitse ajatella, että olenpa huono äiti, kun lähden töihin, vaikka lapseni tarvitsee minua, Krista muotoili.

Yhteisiä pariskuntatöitä

Kristalla on sivurooli myös puolisonsa tuoreessa Pahan kukat -leffassa. Pariskunta on tehnyt yhdessä töitä myös Antin aiemmissa elokuvissa Puhdistus ja Kätilö. Kristan mukaan siihen on luonnollinen selityksensä.

– Antti on mielestäni hyvä ohjaaja – jopa paras henkilöohjaaja, jonka olen tavannut. Miksi en siis näyttelisi hänen elokuvissaan?

– Jostakin haastattelusta tosin luin, että Antti ei voi sanoa minulle ei, Krista nauroi.