Kimmo Ohtonen yhdistää kirjassaan oman tarinansa ja luonnon merkityksen. Kuva: Sanoma-arkisto / Lassi Rinne
Kimmo Ohtonen yhdistää kirjassaan oman tarinansa ja luonnon merkityksen. Kuva: Sanoma-arkisto / Lassi Rinne

Viikon varrella toimittaja Kimmo Ohtonen liikuttui hääpukusovituksessa ja kuvasi kaksoisleukansa.

MIKÄ OLI VIIKKOSI KOHOKOHTA?
Tietokirjojen Lukija-Finlandian voitto tuli puskista. Juhlistimme sitä kotona dinnerillä ja punaviinillä. Uskon kirjani herättäneen vastakaikua, koska tarina lapsena koetusta väkivallasta on henkilökohtainen ja yhä tabu. Olin otettu, että se pääsi ehdolle niin hienossa seurassa.

MISTÄ TUNSIT YLPEYTTÄ?
Vietämme elokuussa häitä elämäni rakkauden Lauran kanssa. Olin mukana hänen morsiuspukunsa sovituksessa. Seurasin vierestä muiden hösäämistä ja tunsin suurta rakkautta, kiitollisuutta ja ylpeyttä, että saan mennä naimisiin juuri tuon naisen kanssa.

MILLE NAUROIT?

Ystäväparin kanssa jaamme Whatsapp-ryhmässä epäedullisia selfieitä, joissa pistämme itseämme halvalla. Repesin uudelle kuvalle kesken palaverin. Aloin sommitella, miten saisin omaani kaksoisleukani sekä Ylen lähetystornin.

MISTÄ ÄRSYYNNYIT?

Katoava pohjola -sarjastani on seurannut hämmentäviä reaktioita. On haukuttu Stadin pelleksi ja syytetty maalaisten kimppuun hyökkäämisestä. Viha yleensä laantuu, kun olen avannut väärinkäsityksiä. Ärsyttää silti, miten somessa oksennetaan impulsiivinen raivo ulos. Keskustelun kulttuuri ei ole Suomessa vahvaa.

MISTÄ VIIMEKSI LIIKUTUIT?

Tuntui hyvältä jutella ystävän kanssa, josta en ollut kuullut aikoihin. Päätin, että kun seuraavan kerran kysytään, mitä kuuluu, en vastaa selittelemällä kiireistäni. Härömoodissa aidosti tärkeät hetket jäävät huomaamatta.

MISTÄ NOLOSTUIT?

Väsyneenä tulkitsin väärin sähköpostin, joka sisälsi parannusehdotuksia. Alahuuli mutrussa murehdin, etten kelpaakaan enää. Laura luki meilin ja oli että häh, viestihän on kannustava! Nolotti, kun tajusin käyttäytyneeni kuin kymmenvuotias. Meillä kaikilla on kipupisteemme, joihin välillä kolahtaa.

Kimmo Ohtonen

34-vuotias luontokuvaaja, toimittaja ja käsikirjoittaja työskentelee Ylellä. Asuu Helsingissä kihlattunsa kanssa.

Karhu – voimaeläin (Docendo) oli yleisösuosikki tietokirjojen Finlandia-ehdokkaista.

Tunnetaan myös tempauksestaan saimaannorpan hyväksi: Kimmo ui 140 kilometriä Saimaalla.

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.