Mikael Gabriel nähdään tänä syksynä kahdessa elokuvassa sekä Vain elämää -ohjelmassa.

Mikael Gabriel ponnisti pinnalle räppäämällä peloistaan. Nyt hän aloittelee näyttelijänä ja hoitaa ison talonsa pihanurmikkoa. – Musiikkia on vaikea tehdä, kun on hyvä olla, hän sanoo.

Timantein koristeltu kultakello roikkuu niin raskaan näköisenä Mikael Gabrielin, 26, ranteessa, että sen on pakko olla aito. Rahaa siihen on ainakin palanut. Mikael osti sen helsinkiläisestä kultasepänliikkeestä, antoi vaihdossa kolme halvempaa Rolexia ja maksoi väliäkin vielä 7 000 euroa.

– Meille räppäreille kello on se juttu. Piti saada, kun Danillakin (rap-artisti Uniikilla) on tällainen, Mikael Gabriel sanoo vähän ohimennen.

Kultakello on jo vanha juttu, ja Mikael Gabriel on pysynyt otsikoissa viime aikoina muutenkin. Elokuussa hän debytoi näyttelijänä Taneli Mustosen kauhuelokuvassa Bodom , ja kohta mies nähdään toisessakin kotimaisessa elokuvassa, kun Antti J. Jokisen Pahan kukat -jengidraama saa ensi-iltansa.

– Kiva kuulla eka kertaa kehuja muiltakin kuin itseltäni. Aikaisemmin puhuin saavutuksista jo ennen kuin ne olivat totta. Ajattelin, että fake it till you make it. Mutta en halua enää tehdä samaa.

”Olen luullut, että paha olo lähtee räppäämällä, mutta se ei ehkä lähdekään.”

Suurelle yleisölle Mikael Gabriel, oikealta nimeltään Mikael Sohlman, tulee tutuksi syksyn aikana, sillä hän on yksi kauden Vain elämää -artisteista. Räppäri, näyttelijä ja tyyli-ikoni, joka raivasi itsensä pikku­rikosten ja huostaanotetun nuoren tieltä menestykseen ei ole koskaan peitellyt menneisyyttään, mutta silti oman elämän läpikäynti kameroiden edessä otti koville.

– Olen luullut, että paha olo lähtee räppäämällä, mutta kuvauksissa huomasin, että ei se ehkä lähdekään. En ole ikinä hajonnut niin pahasti. Ehkä biisien kirjoittaminen on sittenkin muistojen värjäämistä. Oikeat tunteet voivat jäädä sinne maalauksen taakse.

Lapsuuden kesät Virossa

”Minulla on virolais-suomenruotsalaiset juuret. Äiti on lähtöisin Etelä-Virosta pienestä Võrun kaupungista, isä oli suomenruotsalainen. Äiti tuli Suomeen ennen Viron itsenäistymistä vuonna 1988.

Vietin lapsena kaikki kesät mummin ja ukin luona Võrussa. Kun koulu loppui, lähdin sinne pariksi kuukaudeksi. Pelattiin poikien kanssa futista kerrostalon pihalla, ja kesän jälkeen puhuin aina kuin virolainen. Seuraavaan kesään mennessä olin taas melkein unohtanut eestin kielen.

Mummi ja ukki olivat tosi köyhiä. Lapsena en koskaan ikävöinyt heidän luokseen vaan ajattelin, että jouduin sinne. Myöhemmin tajusin, että mummin kanssa oli sikasiistiä. Kasvatus oli kurinalaista, ja rakkauden tunsi ilmassa. Mummi oli uskomaton pikkunainen, niin pippurinen, ettei mitään järkeä.

Viro oli vasta itsenäistynyt, mutta Võrussä oli vielä neuvostomeininki. Sellaiselta se näytti viimeksikin, kun kävin jättämässä mummille jäähyväiset neljä vuotta sitten. En olisi halunnut nähdä vahvaa ihmistä heikkona vaan olisin halunnut pitää hyvät muistot. Mutta menin, koska äiti pakotti. Olin pitkään haaveillut, että kun alan pärjätä, voisin auttaa mummia taloudellisesti, mutta en saanut siihen koskaan tsäänssiä.”

Isä jäi vieraaksi

”Lapsena mun maailma oli Ylä-Malmi. Asuimme Traktorintie 4:ssä, ja oli kotoisaa, kun koti, koulu ja äidin työpaikka, oma ompelimo, sijaitsivat kaikki pienen kolmion sisällä.

Äidillä on ollut ompelimo niin kauan kuin muistan. Siellä on tehty takkeja Tony Halmeelle, verryttelyasuja HIFKin joukkueelle ja liivejä moottoripyöräjengeille. Hengailin lapsena mutsin työpaikalla paljon ja opin kunnioittamaan käsityötä. Äidin firman seinällä lukee, että ainoa, joka täällä huutaa olen minä, ja että täällä ei tingitä.

Mutsi opetti, että verot pitää maksaa, ja luokitteli asiakkaat niihin, jotka yrittävät maksaa ilman kuittia ja niihin, jotka ymmärtävät käsityötä. Jotain siitä jäi alitajuntaan. Vieläkään en pysty ottamaan ilmaiseksi, kun joku sanoo, että saat tällaisen, jos laitat Faceen. Mieluummin maksan vaikka kakskymppiä.

Äiti on maailman vahvin ihminen, ihan himmee muija. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin ymmärrän häntä. Se kasvatti mut yksinhuoltajana, teki menestyvän firman ja on yhä hengissä.

”Pari viikkoa ennen kuolemaansa faija soitti ja ehdotti, että nähdään. Just silloin en voinut puhua.”

Isäni menehtyi elokuussa 55-vuotiaana. Pari viikkoa ennen kuolemaansa faija soitti ja ehdotti, että nähdään. Just silloin en voinut puhua. Nyt harmittaa, että en ehtinyt enää tavata isää.

Isän kuolema ei tunnu hyvältä, vaikka olen joutunut käsittelemään kuolemaa paljon. Mulle käy aina näin: heti kun mun elämässä tapahtuu isoja hienoja asioita, joku läheinen kuolee. Kai universumi toimii niin: kun yksi hieno juttu kasvaa isoksi, toinen loittonee. Molemmilta puolilta ei elämään voi tulla koko ajan lisää.

Meillä ei ollut isä–poika-suhdetta koskaan. Kuulin isästä ensimmäisen kerran, kun mulla meni todella huonosti. Äiti oli ottanut yhteyttä isoisään, ja isä soitti, että mitä sä poika pelleilet.

Enemmänkin isän soitto ärsytti. Ajattelin, että mikä sinä olet kertomaan, mitä minun pitäisi tehdä. Kun olin pieni, isä oli vankilassa, mutta hän oli vapautunut jo kauan ennen sitä soittoa. Olin 13-vuotias ja karannut kotoa. Ei silloin ajattele selkeästi. Myöhemmin tutustuimme kuin kaverit.”

Hölmöilyä urakalla

”Mulla oli Malmilla paljon kavereita. Se oli ihan himmee mesta asua. Kutsuttiin kavereiden kanssa itseämme Malmi Murderaz -jengiksi. Se kuulostaa pahemmalta kuin olikaan. Teimme perustyhmyyksiä, tappelimme kuten katujengit tappelee, mutta emme sentään ryöstäneet ketään.

Kerran näpistin ostoskeskuksen Karkkipussi-kaupasta sinisiä liskoja ja jäin kiinni. Siitä alkoi rikollisuuden aaltoni. Kerran yritettiin kaverin kanssa sytyttää koulun nurmikko palamaan, ja kerran pompin vahtimestarin Mersun päällä. Äiti joutui maksamaan, ja totta kai sain rangaistuksen kotona. Pahin oli auton varastaminen. Siitä jäin kiinni ja sain tuomion.

Olen hölmöillyt koko nuoruuteni. Halusin testata äitiä, koska hän oli minulle molemmat, mutsi ja faija. Äiti oli töissä koko ajan, ja olin niin kusipää, että halusin tehdä siitä vaikeampaa sen sijaan, että olisin auttanut. Nyt ajattelen aivan toisin ja haluaisin auttaa. Ethän sä nuorena ajattele muuta kuin itseäsi.

Äiti kasvatti aikamoisella kurilla, mutta oli pakko, koska pompin niin pahasti silmille. Enää minua ei harmita mikään muu kuin se, mitä äiti on joutunut kestämään. Virheet tekevät meistä sellaisia kuin olemme, mutta äiti vanheni niiden kymmenen vuoden aikana 30 vuoden edestä.”

Toteutumaton unelma

”Jalkapallo oli nuorena koko mun elämä. Halusin olla jonain päivänä maailman paras maalivahti ja ihailin Oliver Khania. Përparim Hetemajn kanssa pelattiin melkein joka päivä Pukinmäen jalkapallokentällä. Olin pienissä maaleissa todella hyvä, ja kaikki tiesivät sen. Sitten tulivat isot maalit, ja tipuin nokkimisjärjestyksessä pidemmän jätkän taakse. Pikkuhiljaa sain vähemmän ja vähemmän vastuuta.

”Varastin seuran näyttelyssä olleet salibandykengät ja menin niillä saman illan peliin.”

Yritin jatkaa pelaajana, mutta en pärjännyt, joten siirryin salibandyyn. Pääsin suoraan koulun peleistä Tapanilan Erän ykkösjunnuihin ja aloin treenata ahkerasti. Mulla oli hyvä tekniikka ja veto ja aloin pärjätä. Sitten tein tyhmyyden. Varastin seuran näyttelyssä olleet salibandykengät ja menin niillä saman illan peliin. Kaikki tiesivät, että ei minulla ollut sellaisia kenkiä, ja sain siirron alempaan porukkaan.

Olin kakkosjunnuihin liian hyvä, joten vaihdoin SSV:iin. Siihen aikaan SSV oli yksi Suomen parhaista joukkueista. Muistan kun tein maalin ensimmäisessä matsissa vanhaa joukkuetta vastaan. Mutta juuri tuohon aikaan minut huostaanotettiin 14-vuotiaana, koska äidillä ei ollut jäänyt muuta vaihtoehtoa. En päässyt vähään aikaan treeneihin, ja kun ne tajusivat syyn, siitä tuli ongelma.”

Räppiä alkaa tulla

”Muistan hämärästi sen hetken, kun tekstiä alkoi tulla ensimmäisen kerran. Olin Pihkapuiston perhekodissa Malminkartanossa, jossa asuin aluksi huostaanotettuna kolme kuukautta. Ei ollut mitään tekemistä, ei puhelinta, ei telkkaria, vain vihko, kynä, koulureppu ja mp3-soitin. Kuuntelin Iso H:n Vertigoa, joka kertoo korkean paikan kammosta. Olin yksin huoneessa ja pelkäsin. Yhtäkkiä tajusin, että teen tähän omat sanat omasta pelostani.

Ensimmäisen oman biisin sanat näytin kaverilleni Karimille, joka räppäsi jo Insane MSY -ryhmässä. Nauhoitimme biisin, ja ajattelin saman tien, että olen Suomen paras. Lähdin kaupungille ja soitin sitä joka ikiselle vastaantulijalle. Kaikki sanoivat, että ihan paskaa. Osa kavereistakin totesi, ettet edes näytä räppäriltä, mene pelaamaan jalkapalloa, Miklu!

En tiedä, mikä voima minua vei eteenpäin. Olin joskus kirjoittanut runoja äidille, mutta en koskaan tehnyt biisejä. En ollut koulussa hyvä musiikissa enkä äidinkielessä. Äiti laittoi minut soittamaan kannelta jo nelivuotiaana ja sanoi, että sinusta tulee pianisti. Soitin klassista pianoa kymmenen vuotta Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa, mutta silti vihasin musiikkia. Jokin juttu niistä silti jäi. Kun ensimmäinen levyni tuli vuonna 2009, äiti pääsi nokittamaan, että mitäs minä sanoin.”

Kirjoita, puhu, älä vaikene

”Oli sekä minulle että äidille yllätys, että huostaanottoni venyi yli neljän vuoden mittaiseksi. Ensin oli puhetta kahdesta viikosta, sitten kolmesta kuukaudesta. Meille jopa valehdeltiin suoraan. Sitä asetelmaa minä-äiti-sosiaaliviranomaiset on normaalin ihmisen vaikea ymmärtää. Välillä äiti yritti taistella minua kotiin.

Aika nopeasti kuitenkin tajusin, että syy, miksi näin kävi, oli minussa, ei kenessäkään muussa. Vähitellen Hyrynsalmen nuorisokodista tuli koti. Siellä oli oma huone, kun äidin pienemmässä kodissa sitä ei enää ollut. Eivät hölmöilyt kokonaan loppuneet, meitähän oli seitsemän samanlaista nuorta. Mutta pääsin silti 16-vuotiaana Brightoniin Pop Idol -leirille kesäksi, koska en karkaillut enkä jättänyt tulematta kotilomilta takaisin.

Kirjoitin ja räppäsin koko ajan, ja toiset nuoret ja aikuiset saivat lukea tekstini. Olin kai ainoa nuorisokodin asukas, jota ei pakotettu psykiatrin tapaamisiin, koska teksteistäni tiedettiin, miten voin.

Nykyisin muistutan faneille, että kirjoittaminen auttaa. Kirjoittakaa ja puhukaa vaikka mielikuvitusolennoille, jos tuntuu nololta puhua kaverille. Minä puhuin seinän raoille ja mustille pisteille, kun en muille pystynyt. Jos ei koskaan puhu, ja jonain päivänä päässä räjähtää, kaikki käsittelemättömät asiat räjähtävät yhtä aikaa. Mutta jos pystyy puhumaan ajoissa, räjähtää ehkä vain se yksi juttu. Sen kanssa pärjää.”

Nurmikon laittaja

”Ensimmäisen levyn jälkeen on tapahtunut paljon. Nyt minulla on 300 neliön talo Espoossa, nopea auto, mallityttöystävä ja elokuvaroolit. En ole rikastunut, mutta minulla on varaa hankkia kaikenlaista. Talokaupat tein nopeasti viime syksynä sen jälkeen, kun olin nähnyt kuvia Uniikin talosta. Sain pankista lainaa ja tein kaupat saman tien. Äidin mielestä se on ensimmäinen fiksu päätös elämässäni.

”Äidin mielestä talokauppa on ensimmäinen fiksu päätös elämässäni.”

Talo on kodin ja työpaikan välimaasto. Ensimmäinen talvi oli vaikea, kun koko ajan paloi sulakkeita, ja yksi vesivahinkokin oli. Siinä oli Malmin kerrostalopoika ihmeissään.

Olen tehnyt yläpihan nurmikosta hienon. Käytän alle puhaltavaa bioruohonleikkuria ja poistan voikukat raudalla. Sitten vain nurmikkomultaa ja pari siementä, ja taas kasvaa hieno ruoho tilalle. Kasvihuonekin on valmis, ja betonivalut tehty, mutta istuttaminen jää ensi kesään.”


Mikael ja Triana Bodom-leffan ensi-illassa elokuussa.

Norjalaisen tyttöystäväni Trianan kanssa olemme seurustelleet vuoden. Tapasimme vuosi sitten Gumball-rallissa Tukholmassa, ja kai voi sanoa, että olen rakastunut päästä varpaisiin. Triana on vaikuttanut maailmankatsomukseeni muun muassa sillä, että hän on kasvissyöjä. Kun hän tulee, meillä on kasvisviikot. Kaveritkaan eivät erota Trianan tekemää pastakastiketta bolognesesta.”

Toisten tarinat

”Olen tatuoinut Vladimir Putinin ihooni, koska Putin tekee kaiken oman mielensä mukaan, vaikka koko maailma olisi häntä vastaan. Tatuointi ei ollut poliittinen kannanotto. Muutenkin tuntuu oudolta puhua tatuoinneista, koska kyse on mun ihosta. Ne ovat vähän kuin taiteellinen elämäkertani. Tatuoidut ruusut ovat läheisiäni.

”Menestymiseni on syntynyt siitä, kun meni huonosti.”

Alkaa pikkuhiljaa tuntua, että olen siirtynyt pysyvästi varjoista aurinkoiselle puolelle. Se on uusi tunne eikä kaikilla tavoin positiivinen. Musiikkia on vaikeampi tehdä, kun on hyvä olla. Ja minun menestymisenihän on syntynyt siitä, kun meni huonosti.

Mutta varjoissa oli silti raskaampaa. Ja muiden ihmisten huolien jakaminen on helvetin raskasta. Opin Elastiselta, että ihmiset hymyilee takaisin, kun sä hymyilet niille.

Uskon, että näyttelemällä pystyn eläytymään toisten ihmisten tarinoihin, eikä minun enää tarvitse kertoa pelkästään itsestäni. Sama voi tapahtua musiikissa: siinäkin kerron toisten tarinoita.

Uskon siihen, että jokaisella on oma vahvuutensa. Luulin aina, että olen jalkapallomaalivahti, ja nyt olenkin räppäri ja näyttelijä. Päätin oman unelmani 14-vuotiaana huostaanotettuna. Jos olisin puhunut siitä muille, kaikki olisivat sanoneet minua hulluksi. Oman unelman eteen kannattaa tehdä töitä, vaikka se tuntuisi mahdottomalta.”

 

Mikael Gabriel

Mikael Sohlman syntyi 25.2.1990 Helsingissä. Asuu Espoossa.

Perhe: äiti yrittäjä Liidia Sohlman ja tyttöystävä dj, juontaja ja malli Triana Iglesias.

Rap-artisti ja näyttelijä.

Opiskeli liiketaloutta ammattikoulussa, mutta jätti opinnot kesken.

Läpimurto 2. albumilla Pohjosen poika 2011. Biisejä striimattu yli 50 miljoonaa kertaa.

Uuden kauden Vain elämää -artisti, jaksot alkavat 16.9.

Päärooleissa elokuvissa Bodom ja Pahan kukat.

Beyoncén ja Jay-Z:n tulevia kaksosia juhlittiin viikonloppuna säästelemättä. 

Kun Beyoncé helmikuussa julkisti odottavansa kaksosia, hän teki sen postaamalla Instagramiin kuvan, josta tuli palvelun kaikkien aikojen tykätyin. Ei siis ole yllätys, että Beyoncén ja Jay-Z:n pian syntyvien kaksosten kunniaksi järjestetyt kemut olivat enemmän kuin eeppiset. 

Pariskunta itse tituleerasi juhlia Carter Push Partyksi – tai ainakin tällainen teksti oli kirjoitettu sisääntulon yhteyteen kultaisin ilmapalloin. Push presenteiksi kutsutaan lahjoja, joita synnyttäneelle naiselle annetaan synnytyksen jälkeen tai joskus jo ennen sitä. Push party taas on Voguen mukaan sama asia kuin baby shower, mutta tarkoitettu molemmille sukupuolille.

Beyoncé ja hänen äitinsä Tina Lawson kunnostautuivat laittamalla tapahtumasta kuvia Instagramiin. Niistä opimme, että näin juhlitaan tulevaa jälkikasvua pop-kuninkaalliseen tyyliin:

1. Teema

Brittimedia Complexin mukaan juhlien teemana oli Nigeria. Koko miljöö oli päällystetty teemaan sopivilla kankailla ja huonekaluilla, ja taustalla soi afrobeat-pioneeri Fela Kutin musiikki. 

  •  

Had to take a picture in this light the next day ! NEVER waste good light😀❤️

Henkilön Tina Knowles (@mstinalawson) jakama julkaisu

2. Lapsille tekemistä 

Glamour-lehden mukaan pariskunnan Blue Ivy -tyttärelle oli kutsuttu omat vieraansa, ja lapset nauttivat olostaan omissa allasjuhlissaan. Limubaari kuului asiaan, totta kai. 

3. Odottavan äidin asu 

Beyoncé juhli sarongissa, pienessä topissa, runsaissa koruissa ja vatsa hennatatuotuna. 

 

Henkilön Beyoncé (@beyonce) jakama julkaisu

4. Show 

Jotta aika ei kävisi pitkäksi, juhlissa oli rumpuryhmä ja tanssijoita esiintymässä. Myös juhlijat itse ehtivät tanssilattialle. 

 

Henkilön Beyoncé (@beyonce) jakama julkaisu

5. Vieraiden asut 

Teema ei olisi täydellinen, jos vieraat eivät noudattaisi sitä. Push partyt olivat täynnä näyttäviä printtejä.

 

All theses beautiful ladies at The Carter Push party! ❤️❤️

Henkilön Tina Knowles (@mstinalawson) jakama julkaisu

 

Chris Cornellin kuolema on saanut Aku Hirviniemen mietteliääksi.

Näyttelijä Aku Hirviniemi, 33, on kirjoittanut tunteikkaan Facebook-päivityksen masennuksesta. Hän on linkannut sivuilleen muusikko Chris Cornellin kuolemaa käsittelevän kirjoituksen ja pohtii masennusta tässä yhteydessä.

”Masennus saa sinut tuntemaan, että olet totaalisen yksin.”

– Masennus on salakavala ja tappava sairaus. Se voi saada meistä kenet tahansa ja kiskoa pimeyteensä riippumatta siitä oletko äiti, isä, rokkari tai kirjanpitäjä. Tai vaikka sinulla olisi kuinka paljon rakkautta ympärilläsi. Masennus saa sinut tuntemaan, että olet totaalisen yksin. Pidetään huolta toisistamme. Lepää rauhassa Chris Cornell, Aku kirjoittaa.

Aku jäi viime syksynä yllättäen pois Posse-ohjelmasta, kun lääkäri määräsi hänet pakkolepoon liian raskaan työtahdin takia. Samalla uutisoitiin, ettei Akua nähdä julkisuudessa vuoteen.

– Viime vuodet ovat olleet todella kiireisiä ja nyt oli oikea hetki ottaa lepoa ja etäisyyttä. Keväällä haetaan vielä vauhtia ja syksyllä on mahtavaa päästä tekemään uusia juttuja. Nyt jo kuplii päästä tekemään mutta maltetaan nyt vielä hetki, Aku kirjoitti Nelosen tiedotteessa.

”Uusilla jutuilla” Aku viittasi ainakin uuteen viihdeohjelmaan, jonka hän saa Neloselle. Kanava ei ole vielä julkistanut, milloin ohjelma alkaa. Posse-ohjelmassa Akua ei enää nähdä.

Akun päivityksestä uutisoi ensimmäisenä Helsingin Uutiset.

Vierailija

Aku Hirviniemeltä tunteikas Fb-päivitys: ”Masennus voi kiskoa meidät pimeyteensä riippumatta oletko äiti, isä, rokkari tai kirjanpitäjä”......

Sisälukutaito hoi. Tässä MeNaiset "uutisoi" Hirviniemen henkilökohtaisen FB-profiilin sisällöstä. Hirviniemi ei siis itse ole ottanut yhteyttä lehteen eikä näin ollen saa mitään juttupalkkiota. Vuoden sairasloma ei varmastikaan ole mitään verrattuna sinun tilanteeseesi. Mutta sitähän me emme saa tietää, jos kukaan ei puhu asiasta julkisesti.
Lue kommentti

Myös Stefan Therman vahvisti Me Naisille, että pari on yhä yhdessä.

Yrittäjä Martina Aitolehti, 34, tyrmää häntä ja puolisoaan Stefan Thermania koskevat erohuhut maanantaina julkaisemassa blogipostauksessaan. 

”Se mitä Stefanin toilailuihin tulee, en kommentoi.”

– Minä ja Stefan ei olla erottu, ja minulla ja lapsilla on kaikki hyvin.

– Se, mitä Stefanin toilailuihin tulee, en kommentoi. Jokaisen oma asia ja toisekseen hän on yksityishenkilö ja asiat ei kuulu kenellekään, Martina kirjoittaa blogissaan

Erohuhut saivat alkunsa, kun Seiska uutisoi erosta perjantaina. Lehti perusti väitteensä Stefanin yksityisellä Facebook-sivulla olleeseen päivitykseen. Martina myöntää kirjoituksessaan, että jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, mutta ne ovat vain hänen ja Stefanin välisiä asioita.

Myös Stefan Therman vahvisti Me Naisille, että ero ei pidä paikkaansa. Hän ei halunnut kommentoida asiaa enempää.

Martinakin kirjoittaa blogissaan, ettei aio kommentoida suhdettaan enää julkisuudessa.

– Keskityn töihin, lapsiin ja tulevaan Gladiaattorit-ohjelmaan.

Vierailija

Martina Aitolehti tyrmää erohuhut – ”Se, mitä Stefanin toilailuihin tulee, en kommentoi”

Martina tuo jatkuvasti miestään ja parisuhdettaan julkisuuteen. Julkaisee kuvia kodistaan ja miehestään, sekä kertoo kyllästymiseen saakka miehensä omaisuudesta. Sitten kun parisuhteesta ei uutisoida positiivisesti, niin se onkin yksityisasia ja vedetään herneet nenään. Stefan piti eropäivitystään julkisena koko päivän, ja tiesi sen tasan tarkkaan päätyvän lehtiin. Selkeästi tässä on ollut tarkoitus nöyryyttää/näpäyttää Martinaa, ei kovin terveellä pohjalla tuo suhde.Sääli lapsia.
Lue kommentti

Muusikko Lauri Ylönen pelkäsi aluksi menettävänsä avioerossa koko entisen elämänsä, mutta onneksi niin ei käynytkään.

– Olen tavannut ihanan uuden naisen ja tästä alkaa uusi luku elämässäni.

Lauri Ylösen, 38, talo merenrannalla Sipoossa on niin uusi, ettei isäntä itse ole vielä ehtinyt nukkua siellä yhtään yötä. Kun rokkarina, ja tätä nykyä myös suunnittelijana tunnettu Lauri pistäytyy toisessa kotimaassaan töiden takia, hän on niin kiireinen, että yöpyy vanhemmillaan.

– Mikäs sen parempaa kuin olla äidin ja isän lihapatojen ääressä. Meillä on läheiset välit eivätkä vanhempani tenttaa asioitani, koska tietävät, että paahdan minuuttiaikataululla ja joudun kaiket päivät vastailemaan muiden kysymyksiin, Lauri sanoo.

Laurilla on viime aikoina ollut tuhat rautaa tulessa. Rasmuksen syksyllä ilmestyvä levy on työn alla, mutta vielä kiireisempänä miehen ovat pitäneet Laurin talot -tv-sarjan kuvaukset sekä oman suunnittelutoimiston pyörittäminen. Tuorein esimerkki on Laurin oma talo, upea betonia ja puuta yhdistävä moderni rakennus, jonka hän on tietenkin itse suunnitellut. Hulppeassa 350 neliön kokoisessa talossa kaikki on uutta. Vain kolme asiaa on kulkenut Laurin matkassa jo pitkään: Eteisen oven vieressä seisoo isoisän vanha vihreä teak-nojatuoli. Olohuoneen nurkassa kattoa kurottelee valtava puu, joka oli vain ihan pieni viherkasvi, kun Lauri osti sen ensimmäisillä keikkapalkkioillaan. Nykyään se ei enää kovin matalaan majaan mahtuisikaan. Vihreällä matolla Laurin Julius-poika opetteli konttaamaan kymmenen vuotta sitten.

Kaksi kotimaata

”Olin pitkään unelmoinut, että saisin asua ulkomailla, mutta olin aina bändissä niin kiinni, että uskalsin toteuttaa haaveeni vasta kolme vuotta sitten, kun päätimme Paulan kanssa lähteä seikkailemaan Los Angelesiin. Olin kaivannut arkea, jossa pääsen pyörimään kadulla tunnistamattomana. Eivät ihmiset Suomessakaan hypi kaulaani, mutta katseita ei voi olla tuntematta.

"Sisäpihallamme tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt: siellä on vanha munuaisenmuotoinen ­uima-allas, ihania istutuksia ja meri aukeaa edessä."

Kun kävin Losissa bändin kanssa joskus kauan sitten, inhosin paikkaa. Haahuilin ja hikoilin krapulaisena mustissa vaatteissani biletyskaduilla. Nykyinen elämäni on kaukana siitä. Asumme uskomattoman kauniilla ja vehreällä rannalla Santa Monicassa Losin ulkopuolella. Sieltä pääsee helposti Malibuun ja surffimestoille. Asuntomme on pieni, mutta ihastuin 50-luvun talon lattiasta kattoon ulottuviin ikkunoihin ja isoon takkaan. Sisäpihallamme tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt: siellä on vanha munuaisenmuotoinen ­uima-allas, ihania istutuksia ja meri aukeaa edessä. On helppo kuvitella Marilyn Monroe sinne pilleripäissään ottamaan aurinkoa. Rämähän se on, kaikki hajoaa koko ajan ja hanat jäävät käteen, mutta en voi vastustaa sellaista romantiikkaa.

Elämäni Santa Monicassa on paljon rauhallisempaa kuin työmatkoilla Suomessa tai kiertueilla. Rundilla ikävöin lasta. Kun luen pojalleni Juliukselle iltasatua skypen kautta jostain Novosibirskin hotellista, sydämeni on pakahtua. Olen niin onnellinen hänen olemassaolostaan.

Kotona haluan ottaa kaiken takaisin. Aamumme alkavat niin, että kuuntelemme Weezerin Good Lifen ja syömme muroja. Sitten saatan Juliuksen skedellä kouluun. Jos teen töitä, teen niitä silloin, kun hän on koulussa. Juliuksen molemmat vanhemmat ovat ­musa-alalla ja hän i nhosi sitä ensin. Nykyään soitamme yhdessä kuitenkin myös kitaraa, mutten aio yhtään painostaa häntä .

"Pelkkä musiikin tekeminen ei riitä minulle. Ajattelen, että luovien ihmisten kuuluukin toteuttaa itseään eri tavoilla". sanoo Lauri Ylönen, joka suunnittelee nykyään taloja.
"Pelkkä musiikin tekeminen ei riitä minulle. Ajattelen, että luovien ihmisten kuuluukin toteuttaa itseään eri tavoilla". sanoo Lauri Ylönen, joka suunnittelee nykyään taloja.

Nuoret rokkikukot

”Aloin käydä soittotunneilla viisivuotiaana, koska isosiskonikin soitti pianoa ja meillä oli instrumentti valmiina kotona. Aluksi olisin mieluummin rullalautaillut tai juossut pihalla. Ehkä koulu alkoi minulle liian aikaisin. Kymmenvuotiaana vaihdoin klassiseen kitaraan. Innostuin, kun onnistuin soittamaan sillä tuttuja biisejä.

"Meillä oli alusta lähtien kova uho päällä."

Perustimme Rasmuksen Suutarilan yläasteella, ja aika pian elämässä ei ollut mitään muuta kuin bändi ja musa. Oli oikeastaan ihan sama muistiko syödä tai juoda, kunhan handlasi musajutut. Meillä oli aluksi sellainen hirveän aurinkoinen meininki. Musiikki oli positiivista, nopeaa ja siinä oli tempoa, energiaa ja kaahausta. Ekoille keikoille Malmitaloon kuljimme Paulin iskän autolla. Istuimme koko bändi takapenkillä soittimet sylissä. Meillä oli alusta lähtien kova uho päällä. Näyttämisen halu on vahva tunne ja vie uralla eteenpäin, jos on selkeitä päämääriä. Rasmuksen menestys johtuu varmasti siitä, että emme antaneet periksi. Emme silloinkaan, kun kolmas levymme ei liikahtanut ja pelkäsimme, että homma loppuu siihen. Tärkeää on tietysti myös se , että olemme sitoutuneita bändiin. Kun ensimmäinen rumpalimme halusi lähteä reissaamaan Thaimaahan, sanoimme, että hän voi sitten lähteä koko bändistä. Minä olin lopettanut Sibelius-lukionkin kesken Rasmuksen takia. Bändissä kaikilla täytyy olla samat määränpäät.

"Tytöt ovat aina jääneet bändille kakkoseksi."

Tytöt ovat aina jääneet bändille kakkoseksi. Esimerkiksi minä en ole ikinä hirveästi seurustellut, olen ollut naimisissa bändin kanssa. Nuorempana musassa oli elämänsisältöä ihan tarpeeksi, ja silloin vielä nautti siitä, että sai olla vapaa eikä tarvinnut raportoida kenellekään, missä menee.”

Uusi aluevaltaus

”Olen yleensä aina onnistunut kääntämään negatiiviset tilanteet voimavaraksi. Kun meitä bändinä kritisoitiin, saimme siitä vain lisää virtaa. Ihmisiä tuntuu nyt ärsyttävän se, että teen jotain muuta kuin musiikkia. Suomessa ei mielellään omalta tontilta poistuta. Mutta luovien ihmisten kuuluukin toteuttaa itseään eri tavoilla, eikä pelkkä musiikin tekeminen riitä minulle. Minulla on annettavaa, paljon ideoita ja pikkuhiljaa myös verkostoa muullakin alalla. Siinä, että ihminen menee uhkarohkeasti intohimon perässä, on jotakin hyvin kiehtovaa.

Perustin suunnittelutoimisto Alvardagin, jotta minulla olisi kanava toteuttaa itseäni. Olen yrityksen luova johtaja, mutta meillä on paljon eri alojen osaamista. Valearkkitehti-nimitys lähinnä huvittaa minua, koska yrityksenihän nimenomaan työllistää arkkitehtejä ja rakennesuunnittelijoita. Minä ainoastaan johdan tätä laivaa enkä ole tituleerannut itseäni arkkitehdiksi kertaakaan. Voin olla vaikka suunnittelija, sillä tulevaisuudessa minulta on tulossa myös pöytiä, tuoleja, kankaita, sohvia, sekä takka- ja keittiömallisto.

"Talojen hahmottelu oli minulle aluksi tapa rauhoittua keikkareissuilla."

Talojen hahmottelu oli minulle aluksi tapa rauhoittua keikkareissuilla. Siinä oli tiettyä romantiikkaa, kun piirtelin rakennuksia lyijärillä ja vapaalla kädellä. Kävin myös eri puolilla maailmaa katsomassa taloja, joita olin bongannut arkkitehtuurikirjoistani.

Olen oppinut paljon suunniteltuani itselleni kaksi taloa arkkitehdin kanssa. Aluksi minun piti vaan löytää Pekka Saatsin kaltainen arkkitehti, joka suostuu siihen, että minulla on valmis visio, jonka toteuttamiseen tarvitsen hänen ammattitaitoaan.

Olen yrittänyt tehdä taloistani elämyksellisiä. Ensimmäiseen halusin leijuvia askeleita uima-altaan päälle ja japanilaistyyppisen sisäpihan.

Uuteen talooni halusin tehdä sata neliötä tilaa, joka leijuu ilmassa. Aluksi kaikki yleensä ovat sitä mieltä, ettei sellaisia pysty Suomessa rakentamaan, mutta haluan aina haastaa ja etsiä parhaat suunnittelijat, jotta saan visioni toteutettua. Jos haluaa tehdä Suomen olosuhteissa eleetöntä ja nättiä Kalifornia-arkkitehtuuria, saa tietysti pulittaa hirveitä hintoja. Täällä kun pitää olla eristyksiä, ja esimerkiksi kylpyläosastolla tuplailmastointi ja lämmitetyt lasit, kun ulkona voi olla 60 astetta kylmempää kuin sisällä.”

Kesällä Lauri Ylönen aikoo soudella, uida ja saunoa Sipoon-kodillaan. Mukana Suomeen tulevat Julius-poika, avopuoliso Katriina Mikkola sekä kaksi mäyräkoiraa.
Kesällä Lauri Ylönen aikoo soudella, uida ja saunoa Sipoon-kodillaan. Mukana Suomeen tulevat Julius-poika, avopuoliso Katriina Mikkola sekä kaksi mäyräkoiraa.

Rakkaudesta ystävyydeksi

”Viime aikoina elämässäni on ollut kovia paikkoja kuten avioero, mutta onneksi olemme nyt Paulan kanssa hyviä ystäviä.

Kaikki eroon liittyvät asiat on saatu väännettyä, niihin ei mene energiaa eikä mikään sillä suunnalla ahdista. Eromme oli tunteellinen ja tunteikas, sillä ehdimme olla Paulan kanssa yhdessä kaksitoista vuotta ja saimme ihanan lapsen. Tuohon kaikkeen liittyy hienoja muistoja.

Ero oli yhteinen päätöksemme eikä siihen liittynyt mitään draamaa. Tunsimme molemmat jossain syvällä sisällämme, että näin on tehtävä. Kun tunne oli molemminpuoleinen, ero meni niin kauniisti kuin vain voi mennä. Paljon vaikeampaa olisi, jos toinen olisi vielä rakastunut ja katkera.

"Ero oli yhteinen päätöksemme eikä siihen liittynyt mitään draamaa."

Kepeä päätös se ei kuitenkaan ollut eikä sitä yhden yön yli miettimisellä tehty. Suhteessa voi olla vähemmän kukkeita aikoja. Ensin pitää yrittää kaikkensa – niin mekin teimme.

Vaikeinta minulle oli se, että pelkäsin kaikkien entiseen elämääni liittyvien asioiden poistuvan elämästäni, mutta eihän se niin mene. Muistot jäävät ja lapsi.

Kaikkein ahdistavinta oli kertoa lapselle erosta. Miten kertoa, kun kaikki näyttää olevan päällisin puolin ok? Muistan, että itse pelkäsin lapsena eniten kahta asiaa: sotaa ja sitä, että vanhempani eroavat. Ja nyt olin tekemässä omalle lapselleni juuri niin. Se on niin kovaa shittiä, että huh.

En ajattele eroa epäonnistumisena vaan niin, että meillä oli todella onnistuneet kaksitoista vuotta yhdessä, ja tästä alkaa seuraava muu luku elämässä. Kun pääsin siihen fiilikseen, niin olin ihan että jes, turha sitä on surra. Lapsellamme on kaksi kotia Santa Monicassa lähekkäin, ja näemme Paulan kanssa vähintään kerran viikossa.”

Suotuvene kesäksi

”Olen myös tavannut ihanan uuden naisen ja menen eteenpäin. En malta odottaakaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tutustuimme nykyisen avopuolisoni Katriinan kanssa Losissa asuvien suomalaisten kautta. Jotkut ihmiset säkenöivät heti ensi kohtaamisella jotain energiaa, joka tuntuu, ja hän on sellainen. Sitä on vaikea selittää, mutta uskon, että siinä on vähän taikaa.

Kun tulemme kesäksi Suomeen aiomme tehdä Sipoon kodissamme kaikkia peruskesäjuttuja, saunoa, uida, veneillä ja grillata. Viimeksi, kun ostin veneen, ajoin kotiin aivan liian hienon jahdin kanssa. Nyt aion hankkia tavallisen soutuveneen, jonka nahkapenkiltä ei tarvitse koko ajan pyyhkiä kalansuomuja.

"Aion myös perustaa pihalle kasvimaan, sillä rakastan perunoita."

Aion myös perustaa pihalle kasvimaan, sillä rakastan perunoita, ja ainakin uusia perunoita pitää saada omasta maasta.

Tuomme Losista mukanamme myös alle vuoden ikäiset mäyräkoiranpennut Maunon ja Jackien, jotka annoin Katriinalle ja Juliukselle yllätyslahjana. Minusta oli kivaa, ettei niitä tarvinnut erottaa toisistaan, sillä ne ovat sisko ja veli. Maunosta ja Jackiestä on paljon iloa, mutta myös yllättävän paljon hommaa, koska ne ovat kovia kakkimaan ja pissimään.”

Muusikko ja suunnittelija on syntynyt 23.4.1979 Helsingissä.

Tunnetaan The Rasmus -yhtyeen keulahahmona. Julkaissut myös kaksi sooloalbumia.

Laurin talot -tv-sarjassa seurataan neljän Laurin suunnitteleman talon rakentamista.

Erosi muusikko Paula Vesalasta viime vuonna.

Asuu Kaliforniassa poikansa Juliuksen ja avopuolisonsa Katriina Mikkolan kanssa.