Mikael Gabriel nähdään tänä syksynä kahdessa elokuvassa sekä Vain elämää -ohjelmassa.

Mikael Gabriel ponnisti pinnalle räppäämällä peloistaan. Nyt hän aloittelee näyttelijänä ja hoitaa ison talonsa pihanurmikkoa. – Musiikkia on vaikea tehdä, kun on hyvä olla, hän sanoo.

Timantein koristeltu kultakello roikkuu niin raskaan näköisenä Mikael Gabrielin, 26, ranteessa, että sen on pakko olla aito. Rahaa siihen on ainakin palanut. Mikael osti sen helsinkiläisestä kultasepänliikkeestä, antoi vaihdossa kolme halvempaa Rolexia ja maksoi väliäkin vielä 7 000 euroa.

– Meille räppäreille kello on se juttu. Piti saada, kun Danillakin (rap-artisti Uniikilla) on tällainen, Mikael Gabriel sanoo vähän ohimennen.

Kultakello on jo vanha juttu, ja Mikael Gabriel on pysynyt otsikoissa viime aikoina muutenkin. Elokuussa hän debytoi näyttelijänä Taneli Mustosen kauhuelokuvassa Bodom , ja kohta mies nähdään toisessakin kotimaisessa elokuvassa, kun Antti J. Jokisen Pahan kukat -jengidraama saa ensi-iltansa.

– Kiva kuulla eka kertaa kehuja muiltakin kuin itseltäni. Aikaisemmin puhuin saavutuksista jo ennen kuin ne olivat totta. Ajattelin, että fake it till you make it. Mutta en halua enää tehdä samaa.

”Olen luullut, että paha olo lähtee räppäämällä, mutta se ei ehkä lähdekään.”

Suurelle yleisölle Mikael Gabriel, oikealta nimeltään Mikael Sohlman, tulee tutuksi syksyn aikana, sillä hän on yksi kauden Vain elämää -artisteista. Räppäri, näyttelijä ja tyyli-ikoni, joka raivasi itsensä pikku­rikosten ja huostaanotetun nuoren tieltä menestykseen ei ole koskaan peitellyt menneisyyttään, mutta silti oman elämän läpikäynti kameroiden edessä otti koville.

– Olen luullut, että paha olo lähtee räppäämällä, mutta kuvauksissa huomasin, että ei se ehkä lähdekään. En ole ikinä hajonnut niin pahasti. Ehkä biisien kirjoittaminen on sittenkin muistojen värjäämistä. Oikeat tunteet voivat jäädä sinne maalauksen taakse.

Lapsuuden kesät Virossa

”Minulla on virolais-suomenruotsalaiset juuret. Äiti on lähtöisin Etelä-Virosta pienestä Võrun kaupungista, isä oli suomenruotsalainen. Äiti tuli Suomeen ennen Viron itsenäistymistä vuonna 1988.

Vietin lapsena kaikki kesät mummin ja ukin luona Võrussa. Kun koulu loppui, lähdin sinne pariksi kuukaudeksi. Pelattiin poikien kanssa futista kerrostalon pihalla, ja kesän jälkeen puhuin aina kuin virolainen. Seuraavaan kesään mennessä olin taas melkein unohtanut eestin kielen.

Mummi ja ukki olivat tosi köyhiä. Lapsena en koskaan ikävöinyt heidän luokseen vaan ajattelin, että jouduin sinne. Myöhemmin tajusin, että mummin kanssa oli sikasiistiä. Kasvatus oli kurinalaista, ja rakkauden tunsi ilmassa. Mummi oli uskomaton pikkunainen, niin pippurinen, ettei mitään järkeä.

Viro oli vasta itsenäistynyt, mutta Võrussä oli vielä neuvostomeininki. Sellaiselta se näytti viimeksikin, kun kävin jättämässä mummille jäähyväiset neljä vuotta sitten. En olisi halunnut nähdä vahvaa ihmistä heikkona vaan olisin halunnut pitää hyvät muistot. Mutta menin, koska äiti pakotti. Olin pitkään haaveillut, että kun alan pärjätä, voisin auttaa mummia taloudellisesti, mutta en saanut siihen koskaan tsäänssiä.”

Isä jäi vieraaksi

”Lapsena mun maailma oli Ylä-Malmi. Asuimme Traktorintie 4:ssä, ja oli kotoisaa, kun koti, koulu ja äidin työpaikka, oma ompelimo, sijaitsivat kaikki pienen kolmion sisällä.

Äidillä on ollut ompelimo niin kauan kuin muistan. Siellä on tehty takkeja Tony Halmeelle, verryttelyasuja HIFKin joukkueelle ja liivejä moottoripyöräjengeille. Hengailin lapsena mutsin työpaikalla paljon ja opin kunnioittamaan käsityötä. Äidin firman seinällä lukee, että ainoa, joka täällä huutaa olen minä, ja että täällä ei tingitä.

Mutsi opetti, että verot pitää maksaa, ja luokitteli asiakkaat niihin, jotka yrittävät maksaa ilman kuittia ja niihin, jotka ymmärtävät käsityötä. Jotain siitä jäi alitajuntaan. Vieläkään en pysty ottamaan ilmaiseksi, kun joku sanoo, että saat tällaisen, jos laitat Faceen. Mieluummin maksan vaikka kakskymppiä.

Äiti on maailman vahvin ihminen, ihan himmee muija. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin ymmärrän häntä. Se kasvatti mut yksinhuoltajana, teki menestyvän firman ja on yhä hengissä.

”Pari viikkoa ennen kuolemaansa faija soitti ja ehdotti, että nähdään. Just silloin en voinut puhua.”

Isäni menehtyi elokuussa 55-vuotiaana. Pari viikkoa ennen kuolemaansa faija soitti ja ehdotti, että nähdään. Just silloin en voinut puhua. Nyt harmittaa, että en ehtinyt enää tavata isää.

Isän kuolema ei tunnu hyvältä, vaikka olen joutunut käsittelemään kuolemaa paljon. Mulle käy aina näin: heti kun mun elämässä tapahtuu isoja hienoja asioita, joku läheinen kuolee. Kai universumi toimii niin: kun yksi hieno juttu kasvaa isoksi, toinen loittonee. Molemmilta puolilta ei elämään voi tulla koko ajan lisää.

Meillä ei ollut isä–poika-suhdetta koskaan. Kuulin isästä ensimmäisen kerran, kun mulla meni todella huonosti. Äiti oli ottanut yhteyttä isoisään, ja isä soitti, että mitä sä poika pelleilet.

Enemmänkin isän soitto ärsytti. Ajattelin, että mikä sinä olet kertomaan, mitä minun pitäisi tehdä. Kun olin pieni, isä oli vankilassa, mutta hän oli vapautunut jo kauan ennen sitä soittoa. Olin 13-vuotias ja karannut kotoa. Ei silloin ajattele selkeästi. Myöhemmin tutustuimme kuin kaverit.”

Hölmöilyä urakalla

”Mulla oli Malmilla paljon kavereita. Se oli ihan himmee mesta asua. Kutsuttiin kavereiden kanssa itseämme Malmi Murderaz -jengiksi. Se kuulostaa pahemmalta kuin olikaan. Teimme perustyhmyyksiä, tappelimme kuten katujengit tappelee, mutta emme sentään ryöstäneet ketään.

Kerran näpistin ostoskeskuksen Karkkipussi-kaupasta sinisiä liskoja ja jäin kiinni. Siitä alkoi rikollisuuden aaltoni. Kerran yritettiin kaverin kanssa sytyttää koulun nurmikko palamaan, ja kerran pompin vahtimestarin Mersun päällä. Äiti joutui maksamaan, ja totta kai sain rangaistuksen kotona. Pahin oli auton varastaminen. Siitä jäin kiinni ja sain tuomion.

Olen hölmöillyt koko nuoruuteni. Halusin testata äitiä, koska hän oli minulle molemmat, mutsi ja faija. Äiti oli töissä koko ajan, ja olin niin kusipää, että halusin tehdä siitä vaikeampaa sen sijaan, että olisin auttanut. Nyt ajattelen aivan toisin ja haluaisin auttaa. Ethän sä nuorena ajattele muuta kuin itseäsi.

Äiti kasvatti aikamoisella kurilla, mutta oli pakko, koska pompin niin pahasti silmille. Enää minua ei harmita mikään muu kuin se, mitä äiti on joutunut kestämään. Virheet tekevät meistä sellaisia kuin olemme, mutta äiti vanheni niiden kymmenen vuoden aikana 30 vuoden edestä.”

Toteutumaton unelma

”Jalkapallo oli nuorena koko mun elämä. Halusin olla jonain päivänä maailman paras maalivahti ja ihailin Oliver Khania. Përparim Hetemajn kanssa pelattiin melkein joka päivä Pukinmäen jalkapallokentällä. Olin pienissä maaleissa todella hyvä, ja kaikki tiesivät sen. Sitten tulivat isot maalit, ja tipuin nokkimisjärjestyksessä pidemmän jätkän taakse. Pikkuhiljaa sain vähemmän ja vähemmän vastuuta.

”Varastin seuran näyttelyssä olleet salibandykengät ja menin niillä saman illan peliin.”

Yritin jatkaa pelaajana, mutta en pärjännyt, joten siirryin salibandyyn. Pääsin suoraan koulun peleistä Tapanilan Erän ykkösjunnuihin ja aloin treenata ahkerasti. Mulla oli hyvä tekniikka ja veto ja aloin pärjätä. Sitten tein tyhmyyden. Varastin seuran näyttelyssä olleet salibandykengät ja menin niillä saman illan peliin. Kaikki tiesivät, että ei minulla ollut sellaisia kenkiä, ja sain siirron alempaan porukkaan.

Olin kakkosjunnuihin liian hyvä, joten vaihdoin SSV:iin. Siihen aikaan SSV oli yksi Suomen parhaista joukkueista. Muistan kun tein maalin ensimmäisessä matsissa vanhaa joukkuetta vastaan. Mutta juuri tuohon aikaan minut huostaanotettiin 14-vuotiaana, koska äidillä ei ollut jäänyt muuta vaihtoehtoa. En päässyt vähään aikaan treeneihin, ja kun ne tajusivat syyn, siitä tuli ongelma.”

Räppiä alkaa tulla

”Muistan hämärästi sen hetken, kun tekstiä alkoi tulla ensimmäisen kerran. Olin Pihkapuiston perhekodissa Malminkartanossa, jossa asuin aluksi huostaanotettuna kolme kuukautta. Ei ollut mitään tekemistä, ei puhelinta, ei telkkaria, vain vihko, kynä, koulureppu ja mp3-soitin. Kuuntelin Iso H:n Vertigoa, joka kertoo korkean paikan kammosta. Olin yksin huoneessa ja pelkäsin. Yhtäkkiä tajusin, että teen tähän omat sanat omasta pelostani.

Ensimmäisen oman biisin sanat näytin kaverilleni Karimille, joka räppäsi jo Insane MSY -ryhmässä. Nauhoitimme biisin, ja ajattelin saman tien, että olen Suomen paras. Lähdin kaupungille ja soitin sitä joka ikiselle vastaantulijalle. Kaikki sanoivat, että ihan paskaa. Osa kavereistakin totesi, ettet edes näytä räppäriltä, mene pelaamaan jalkapalloa, Miklu!

En tiedä, mikä voima minua vei eteenpäin. Olin joskus kirjoittanut runoja äidille, mutta en koskaan tehnyt biisejä. En ollut koulussa hyvä musiikissa enkä äidinkielessä. Äiti laittoi minut soittamaan kannelta jo nelivuotiaana ja sanoi, että sinusta tulee pianisti. Soitin klassista pianoa kymmenen vuotta Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa, mutta silti vihasin musiikkia. Jokin juttu niistä silti jäi. Kun ensimmäinen levyni tuli vuonna 2009, äiti pääsi nokittamaan, että mitäs minä sanoin.”

Kirjoita, puhu, älä vaikene

”Oli sekä minulle että äidille yllätys, että huostaanottoni venyi yli neljän vuoden mittaiseksi. Ensin oli puhetta kahdesta viikosta, sitten kolmesta kuukaudesta. Meille jopa valehdeltiin suoraan. Sitä asetelmaa minä-äiti-sosiaaliviranomaiset on normaalin ihmisen vaikea ymmärtää. Välillä äiti yritti taistella minua kotiin.

Aika nopeasti kuitenkin tajusin, että syy, miksi näin kävi, oli minussa, ei kenessäkään muussa. Vähitellen Hyrynsalmen nuorisokodista tuli koti. Siellä oli oma huone, kun äidin pienemmässä kodissa sitä ei enää ollut. Eivät hölmöilyt kokonaan loppuneet, meitähän oli seitsemän samanlaista nuorta. Mutta pääsin silti 16-vuotiaana Brightoniin Pop Idol -leirille kesäksi, koska en karkaillut enkä jättänyt tulematta kotilomilta takaisin.

Kirjoitin ja räppäsin koko ajan, ja toiset nuoret ja aikuiset saivat lukea tekstini. Olin kai ainoa nuorisokodin asukas, jota ei pakotettu psykiatrin tapaamisiin, koska teksteistäni tiedettiin, miten voin.

Nykyisin muistutan faneille, että kirjoittaminen auttaa. Kirjoittakaa ja puhukaa vaikka mielikuvitusolennoille, jos tuntuu nololta puhua kaverille. Minä puhuin seinän raoille ja mustille pisteille, kun en muille pystynyt. Jos ei koskaan puhu, ja jonain päivänä päässä räjähtää, kaikki käsittelemättömät asiat räjähtävät yhtä aikaa. Mutta jos pystyy puhumaan ajoissa, räjähtää ehkä vain se yksi juttu. Sen kanssa pärjää.”

Nurmikon laittaja

”Ensimmäisen levyn jälkeen on tapahtunut paljon. Nyt minulla on 300 neliön talo Espoossa, nopea auto, mallityttöystävä ja elokuvaroolit. En ole rikastunut, mutta minulla on varaa hankkia kaikenlaista. Talokaupat tein nopeasti viime syksynä sen jälkeen, kun olin nähnyt kuvia Uniikin talosta. Sain pankista lainaa ja tein kaupat saman tien. Äidin mielestä se on ensimmäinen fiksu päätös elämässäni.

”Äidin mielestä talokauppa on ensimmäinen fiksu päätös elämässäni.”

Talo on kodin ja työpaikan välimaasto. Ensimmäinen talvi oli vaikea, kun koko ajan paloi sulakkeita, ja yksi vesivahinkokin oli. Siinä oli Malmin kerrostalopoika ihmeissään.

Olen tehnyt yläpihan nurmikosta hienon. Käytän alle puhaltavaa bioruohonleikkuria ja poistan voikukat raudalla. Sitten vain nurmikkomultaa ja pari siementä, ja taas kasvaa hieno ruoho tilalle. Kasvihuonekin on valmis, ja betonivalut tehty, mutta istuttaminen jää ensi kesään.”

Mikael ja Triana Bodom-leffan ensi-illassa elokuussa.

Norjalaisen tyttöystäväni Trianan kanssa olemme seurustelleet vuoden. Tapasimme vuosi sitten Gumball-rallissa Tukholmassa, ja kai voi sanoa, että olen rakastunut päästä varpaisiin. Triana on vaikuttanut maailmankatsomukseeni muun muassa sillä, että hän on kasvissyöjä. Kun hän tulee, meillä on kasvisviikot. Kaveritkaan eivät erota Trianan tekemää pastakastiketta bolognesesta.”

Toisten tarinat

”Olen tatuoinut Vladimir Putinin ihooni, koska Putin tekee kaiken oman mielensä mukaan, vaikka koko maailma olisi häntä vastaan. Tatuointi ei ollut poliittinen kannanotto. Muutenkin tuntuu oudolta puhua tatuoinneista, koska kyse on mun ihosta. Ne ovat vähän kuin taiteellinen elämäkertani. Tatuoidut ruusut ovat läheisiäni.

”Menestymiseni on syntynyt siitä, kun meni huonosti.”

Alkaa pikkuhiljaa tuntua, että olen siirtynyt pysyvästi varjoista aurinkoiselle puolelle. Se on uusi tunne eikä kaikilla tavoin positiivinen. Musiikkia on vaikeampi tehdä, kun on hyvä olla. Ja minun menestymisenihän on syntynyt siitä, kun meni huonosti.

Mutta varjoissa oli silti raskaampaa. Ja muiden ihmisten huolien jakaminen on helvetin raskasta. Opin Elastiselta, että ihmiset hymyilee takaisin, kun sä hymyilet niille.

Uskon, että näyttelemällä pystyn eläytymään toisten ihmisten tarinoihin, eikä minun enää tarvitse kertoa pelkästään itsestäni. Sama voi tapahtua musiikissa: siinäkin kerron toisten tarinoita.

Uskon siihen, että jokaisella on oma vahvuutensa. Luulin aina, että olen jalkapallomaalivahti, ja nyt olenkin räppäri ja näyttelijä. Päätin oman unelmani 14-vuotiaana huostaanotettuna. Jos olisin puhunut siitä muille, kaikki olisivat sanoneet minua hulluksi. Oman unelman eteen kannattaa tehdä töitä, vaikka se tuntuisi mahdottomalta.”

 

Mikael Gabriel

Mikael Sohlman syntyi 25.2.1990 Helsingissä. Asuu Espoossa.

Perhe: äiti yrittäjä Liidia Sohlman ja tyttöystävä dj, juontaja ja malli Triana Iglesias.

Rap-artisti ja näyttelijä.

Opiskeli liiketaloutta ammattikoulussa, mutta jätti opinnot kesken.

Läpimurto 2. albumilla Pohjosen poika 2011. Biisejä striimattu yli 50 miljoonaa kertaa.

Uuden kauden Vain elämää -artisti, jaksot alkavat 16.9.

Päärooleissa elokuvissa Bodom ja Pahan kukat.

Näyttelijä Outi Mäenpää ja tuottaja Kai Nordberg aikovat tulevaisuudessakin tehdä töitä yhdessä. Myös entinen uusperhe sitoo heitä yhteen.

Outi Mäenpää, 54, näyttelee Armoton maa -elokuvassa keskeisen roolin. Projekti oli näyttelijän ja tämän ex-puolison, tuottaja Kai Nordbergin, 48, ensimmäinen yhteinen työprojekti avioeron jälkeen.

Pari haki eroa yhdessä ilman harkinta-aikaa vuonna 2014. He palasivat välillä kerran vielä yhteen.

– Lopullinen ero vaati sen, että en nähnyt Kaitsua neljään vuodenaikaan. Sinä aikana työstimme tapahtunutta ja otimme molemmat oman vastuumme avioerosta, Mäenpää kertoo.

Parin uusperheeseen kuului yhteensä kuusi lasta molempien aiemmista liitoista. Outi sanoo tuntevansa yhä vastuuta myös Kain lasten hyvinvoinnista.

– Molempien pojat ovat aikuisia, mutta olen paljon tekemisissä Kain kymmenen vuoden ikäisten kaksostyttöjen Mimosan ja Moonan kanssa. Olemme halunneet bonusvanhempinakin sopia yhdessä lasten asioista.

”Me molemmat haluamme toimia myös kansainvälisellä areenalla.”

Ex-pari tekee yhä yhdessä töitä, sillä molemmat kunnioittavat toisia ammattilaisina ja ystävinä. Nordberg kysyy usein Outin mielipidettä teksteistä ja tuotannoista.

– Kaitsu on todella hyvä löytämään kiinnostavat käsikirjoitukset. Me molemmat haluamme toimia myös kansainvälisellä areenalla. Olen sitä mieltä, että suomalaisen elokuvan on aika päästä kansainväliseen levitykseen. Tulemme työskentelemään tulevaisuudessakin yhdessä, hyväntuulinen Outi kertoi Armoton maa -elokuvan kutsuvierasensi-illassa.

Uskallusta olla herkkä

Perjantaina ensi-iltansa saava elokuva käsittelee puhumattomuutta, lasten ja vanhempien suhdetta. Yksi elokuvan keskeinen teema apu; miksi sitä on vaikea pyytää tai ottaa kulttuurissamme vastaan.

Outi on oppinut taidon lapsuudenkodissa.

– Minut on kasvatettu niin, että olen saanut ja osannut auttaa. Se on meillä sukupolvelta toiselle edennyt sääntö. Jos olin nuorena bileissä, niin uskalsin soittaa lankapuhelimella vaikka neljältä yöllä äidille. Hän tuli minut sitten jostain tienvarresta noukkimaan. Viimeksi tänään mietin, kun minulla oli hankala paikka, että kun uskaltaa olla herkkä ja haavoittuvainen, usein tulee joku, joka antaa sinulle uuden oven avattavaksi.

Valkoinen talo on ollut Michellen, Barackin, Malian ja Natashan koti viimeiset kahdeksan vuotta. Nyt heidän on aika sanoa sille hyvästit.

Perjantaina astutaan uuteen aikaan, kun Donald Trump vannoo virkavalansa ja ottaa paikkansa Yhdysvaltojen presidenttinä. Samaan aikaan hänen puolisostaan Melania Trumpista tulee Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen.

Vielä päivän ajan titteliä hallitsee kuitenkin Michelle Obama. Eilen illalla hän julkaisi sosiaalisen median kanavissaan videon viimeisestä kierroksestaan Valkoisessa talossa, jossa Obaman perhe on asunut kahdeksan vuotta. 

Videolla Michelle kiertää kotiaan yhdessä perheen koirien kanssa. Hän katselee ympärilleen kuin yrittäen painaa jokaisen yksityiskohdan tarkasti mieleensä.

Myöhemmin hän julkaisi kuvan itsestään ja presidentti Barack Obamasta seisomassa yhteisen kotinsa parvekkeella.

– On ollut elämäni suurin kunnia olla teidän ensimmäinen naisenne. Sydämeni pohjasta, kiitos, hän kirjoittaa kuvan alla.

Ihana Betty! Hänen asenteestaan jokainen meistä voi ottaa mallia.

Näyttelijälegenda Betty White on aina ollut suoran puheen naisia. Vaikka Tyttökullat -sarjasta tunnettu koomikko täytti tiistaina 95 vuotta, hän vannoo edelleen rehellisyyden – ja hassuttelun – nimeen.

Eilen julkaistussa Yahoo Newsin haastattelussa Bettyltä kysyttiin, onko hän harkinnut koskaan uudelleen avioitumista. Hänen kolmas miehensä Allen Ludden kuoli vuonna 1981. Avioliitto kesti 18 vuotta.

– Menisin uusiin naimisiin? En. Mutta sutinalle sanon ehdottomasti kyllä! Betty nauroi.

Ihana Betty! Hänelle ikä on aina ollut vain numero, joka kasvaessaan ei estä elämästä nauttimista. Hän on myös vahvasti sitä mieltä, ettei seksuaalinen halu hiivu ikääntyessä.

– Minulla ei ole kundia, mutta jos Allen – tai Robert Redford – olisi kuvioissa, meillä olisi hyvin aktiivinen seksielämä, hän sanoi vuonna 2010.

– Sulaako halu iän myötä pois? Minä odotan sitä päivää. Seksuaalinen halu on kuin vanheneminen – suurin osa kummastakin on pään sisällä.

Ennen Allenin kanssa avioitumista Betty oli kaksi kertaa avioliitossa. Hän sanoi vuonna 2010, että kumpikin niistä oli pelkkää harjoittelua.  Hän myös tokaisi, että moni hänen ikäpolvensa nainen on ollut useamman kerran avioliitossa, koska hänen nuoruudessaan naimisiinmeno oli ainoa vaihtoehto, jos halusi päästä miehen kanssa sänkyyn.

Hyväsydäminen ennätysnainen

Peräti 24 Emmy-ehdokkuutta saanut Betty on yksi viihdemaailman hyväsydämisimmistä tyypeistä. Vuonna 1939 uransa aloittanut koomikko on omistautunut eläimille ja puolustanut julkisesti muun muassa homojen oikeuksia.

– Minulle ei ole väliä, kuka makaa kenen kanssa. Minulle riittää, että ihminen on mukava. Kaikki muu on jokaisen oma asia, White sanoi vuonna 2014 talk show -isäntä Larry Kingin haastattelussa.

Uransa alussa Betty joutui monta kertaa torjutuksi, koska elokuvastudiot pitivät häntä epäkuvauksellisena. Nainen ei kuitenkaan suostunut lannistumaan. Hän aloitti uransa radiosta ja kipusi sieltä pikkuhiljaa televisioruutuihin.

Viime vuosina Betty on juontanut omaa tv-sarjaansa Betty White’s Smartest Animals in America ja räppää silloin tällöin ihmisten iloksi.

Hän on päässyt Guinnesin ennätystenkirjaan maailman pisimmän televisiouran tahkonneena naisena. Hän on myös ensimmäinen nainen, joka on tuottanut komediasarjan.

– Näytä kelle tahansa Bettyn kuvaa ja jokainen nousee seisomaan osoittaakseen kunnioitusta, Whiten kanssa Tyttökullat-tv-sarjassa näytellyt Estelle Getty kuvaili kollegaansa People-lehdelle jo vuonna 1999.

Erja Lyytinen, 40, kertoo tänään ilmestyvässä Me Naisten numerossa vuosi sitten tapahtuneesta erostaan.

Blueskitaristi Erja Lyytisen ja samassa bändissä soittaneen kitaristi Davide Florenon 17 vuotta pitkä liitto päättyi samasta syystä kuin monessa muussakin lapsiperheessä: raskaaseen arkeen.

Parin kaksospojat ovat nyt kolmivuotiaina. Ero tuli vuosi sitten.

Ensimerkit tavallista suuremmasta kitkasta Erja huomasi vuotta aiemmin. Erja ja Dave olivat muuttaneet unelmakotiinsa, rintamamiestaloon Helsingin laidalla. Siinä oli kaikki, mitä he toivoivat: omenapuu pihalla, ihanat naapurit ja idyllinen ympäristö.

Arkirealismia oli, että hanasta tuli kylmää vettä, lattialla palelsi, koti oli epäkäytännöllisesti kahdessa kerroksessa ja sähkölaskut isot.

– Teimme virheen, kun luovuimme helposta elämästä kerrostalossa. Kaikissa kaksosten kasvatusoppaissa sanotaan, että älä muuta, älä tee remonttia äläkä säädä mitään liikaa, kun lapset ovat pieniä. Me muutimme, kun pojat olivat kahdeksankuisia, ja tein kaikkia noita listan asioita.

Samaan aikaan perhe rundasi kuten ennen. Erona oli, että mukana oli aina kaksi pikkuista tavaroineen ja tarpeineen. Kun väsytti, pienistäkin asioista tuli nahistelua ja tunnelma muuttui painostavaksi.

Se, että lapsia tuli kerralla kaksi yhden sijaan, verotti voimia tuplasti. Arki yhdistettyä hektiseen työhön oli ”sekä ihanaa että kamalaa”.

– Jokainen, joka on ollut noin pitkässä liitossa, tietää, ettei se ole helppoa. Piti laittaa peli poikki. Lastenkin on parempi kasvaa rennossa ilmapiirissä.

– Luin jostain, että 85 prosenttia kaksosten vanhemmista eroaa. Arki uuvutti meidät, emmekä osanneet hoitaa parisuhdettamme samalla. Lapset muuttivat kuviota niin radikaalisti. Siihen ei kuitenkaan voi varautua, sillä kukaan ei tiedä, millaista on saada lapsia ennen kuin saa niitä.

Miten Erja muuttui eron jälkeen? Mikä merkitys musiikilla oli pettymyksen purkamisessa? Lue Erjan haastattelu Me Naisten numrosta 3 / 2017.