Suvi Sario menetti kaksi teini-ikäistä lastaan auto-onnettomuudessa, joka vaati kuuden nuoren hengen. Hän yritti hukuttaa surunsa työhön ja sairastui itse.

Viisi vuotta sitten, ihan tavallisena tammikuisena perjantai-iltana Suvi Sario katsoi kotona uutisia. Pääuutisissa kerrottiin Loimaalla sattuneesta liikenneturmasta, joka oli vaatinut seitsemän ihmisen hengen. Vampulassa asuvalle Suville ei tullut mieleenkään, että onnettomuus voisi liittyä hänen perheeseensä. Teini-ikäiset lapset Kalle, 17, ja Ida, 15, kun eivät yleensä tuolla paikkakunnalla pyörineet.

Suvi päätti kuitenkin soittaa ja tarkistaa, missä lapset liikkuivat. Heidän kännykkänsä eivät olleet päällä, mutta Suvi ei huolestunut, sillä ex-aviomies ja lasten isä oli vaihtanut Kallen ja Idan liittymät aiemmin samana päivänä. Kun lapsista ei vielä puolenyön jälkeenkään kuulunut, Suvi jätti heille närkästyneet viestit puhelinvastaajaan. Lopulta hän ei voinut tehdä muuta kuin mennä nukkumaan.

Seuraavana aamuna Suvi havahtui siihen, että eteisessä huhuiltiin hänen nimeään. Rauhallisella maatilalla asuvan perheen ulko-ovi oli auki. Suvi kömpi unenpöpperössä eteiseen ja näki, että siellä seisoi kaksi poliisia ja pappi. Samalla sekunnilla hän aavisti, että jotain todella pahaa oli tapahtunut.

– Jotenkin vaistosin, että huono uutinen koski Kallea. Mutta sitä en aavistanut, että se koskisi Idaakin. Kun pappi kertoi, että Kalle ja Ida ovat menehtyneet auto-onnettomuudessa, menin jääkylmäksi. Voimat katosivat ja aloin vapista, Suvi, 45, sanoo.
Poliisit kertoivat äidille, että Ida ja Kalle olivat olleet juuri siinä kolarissa, josta uutisissa oli raportoitu. Kuutta 15–18-vuotiasta nuorta kuljettanut henkilöauto oli suistunut vastaantulevien kaistalle ja törmännyt tilataksiin. Sää oli ollut huono, näkyvyys lumisateen vuoksi nollassa ja tie loskainen ja auraamatta.
Suvi sai kuulla, että henkilö­autossa oli Idan ja Kallen lisäksi ollut neljä poikaa. Nuoret ja taksia kuljettanut mies olivat kuolleet välittömästi. Turma oli pahin liikenneonnettomuus vuosikymmeniin heti Konginkankaan bussiturman jälkeen, jossa menehtyi 24 ihmistä.

Asian valjetessa Suvin oli vaikea käsittää, miksi sisarukset olivat olleet samassa autossa. Idalla kun ei ollut tapana liikkua veljensä porukoissa. Edellisiltanakin he olivat lähteneet kotoa eri kyydeillä: Ida nuorisoseuralle ja Kalle tupaantuliaisiin. Kyseessä oli ylipäätään ensimmäinen kerta, kun Ida sai lähteä omin päin autokyytiin. Yleensä Suvi tai joku muu kylän äideistä kuskasi tyttöjä. Jälkeenpäin selvisi, että Ida oli autossa ilmeisesti siksi, että hänen ihastuksensa oli mukana.
Shokissa oleva Suvi alkoi heti toimia – ja pohti, kenelle tapahtumista täytyisi ilmoittaa.
– Ensimmäisenä ajattelin, että pitää soittaa Idan parhaalle kaverille. Soitin kuitenkin lasten isälle, joka murtui täysin.

Koko kylä suri

Kuuden nuoren kuolema oli suuri menetys paitsi uhrien perheille myös koko Vampulan kylälle. Pienellä paikkakunnalla kaikki tunsivat toisensa ja jokainen menetti onnettomuudessa ainakin tuttavansa. Heti seuraavana päivänä kirkossa järjestettiin muistotilaisuus, johon koko kylä kokoontui suremaan.
– En nähnyt tai tajunnut oikein mitään. En tunnistanut edes Kallen parhaan kaverin vanhempia. Kun lasteni nimet sitten seremonian aikana mainittiin, saatoin epätoivoissani vain huutaa.

Vampulalaiset kävivät seuraavan parin viikon aikana sankoin joukoin tuomassa kukkia ja kertomassa muistojaan Idasta ja Kallesta. Turussa asuvat ystävät eivät sen sijaan rohjenneet ottaa yhteyttä, koska he uskoivat Suvin tarvitsevan sururauhaa.
Suville ja muille omaisille järjestettiin välittömästi kriisiapua onnettomuuden jälkeen. Yhteisessä kriisikokouksessa psykologi kertoi, että omituiset ajatukset ja tunteet, joita uhrien omaiset olivat kokeneet, ovat shokissa olevalle ihmiselle täysin normaaleja.

– Mietin muun muassa, että kun Idaa ei enää ole, saan hänen vaatekaappinsa käyttöön lakanoilleni. Psykologin avulla ymmärsin, että kun jotain äärimmäisen pahaa tapahtuu, mielen täytyy löytää tilanteesta jotain hyvää valtavan iskun kestämiseen, Suvi kertoo.

Suvi tyhjensi Kallen ja Idan huoneet välittömästi onnettomuuden jälkeen. Hän tiesi, että se oli tehtävä heti tai ei koskaan. Osan tavaroista hän jätti esille asuntoon ja on vasta viime aikoina pystynyt keräämään ne säilöön vintille.

– En uskaltanut laittaa lasten tavaroita pois näkyviltä, sillä ilman niitä pelkäsin unohtavani heidät. Vaikka tavarat on nyt pakattu, on lohdullista, että ne ovat olemassa.

Lämpimiä muistoja

Suvi istuu turkulaiskotinsa ruokapöydässä ja siemailee kahvia posliinikupeista. Hän puhuu liikenneonnettomuudesta rauhallisella äänellä. Välillä kasvoilla vilahtaa pieni hymynkare, kun jokin yksittäinen muisto Kallesta ja Idasta pulpahtaa mieleen.

Olohuoneen kirjahyllyssä on kehystettyinä lasten valokuvat. Keittiön ikkunalautaa koristaa Idan tekemä saviankka.
Suvi muistelee viimeisiä yhteisiä hetkiään Kallen ja Idan kanssa. Onnettomuutta edeltävä päivä oli ollut hyvin tavallinen: lapset olivat tulleet koulusta ja suunnittelivat iltaohjelmaa. Suvin äiti oli kylässä, ja Kalle pyöri koko ajan mummon luona kahvipöydässä, koska hän ei halunnut siivota huonettaan.

– Kalle oli sellainen hymypoika, josta kaikki pitivät. Ida oli hiljaisempi ja taiteellisempi, hän tykkäsi piirtää ja kirjoittaa.
Lapsilla ja äidillä oli hyvät ja läheiset välit. Kallella oli menossa vaihe, jossa hän halusi keskittyä vain rumpujen soittamiseen. Ida taas haaveili opinnoista Turun
ilmaisutaidon lukiossa.

– Olen kiitollinen, että ehdin antaa synninpäästön molemmille. Kalle sai rauhassa keskittyä rummutteluunsa, ja Ida oli saanut luvan muuttaa Turkuun isänsä luokse. Lapset tiesivät minun rakastavan heitä, ja tiesin myös, että he rakastivat minua.
Äärimmäisen vaikea luopumisen hetki oli, kun Suvi kävi ruumishuoneella onnettomuuden jälkeen.

– Aluksi tilanne pelotti. Kun sitten pääsin vielä kerran lasteni luokse, ajattelin, etten lähde ikinä pois. Lopullisuus tuli niin käsin kosketeltavaksi. Hyvästien jättämisestä tuli kuitenkin hyvä mieli, koska ymmärsin, etteivät Kalle ja Ida olleet enää siinä, Suvi kertoo.

Suvi ei ole koskaan uskonut tuonpuoleiseen. Tuo näkemys ei ole muuttunut onnettomuuden jälkeenkään.
– En ajattele, että lapseni ovat enää olemassa. En usko myöskään kohtaloon. Näen, että lapsillani oli vain hirvittävän huono tuuri.

Töitä liian aikaisin

Onnettomuusvuonna Suvi oli työharjoittelussa verhoomossa, sillä sosiaalialalla työskennellyt nainen oli halunnut opiskella itselleen uuden ammatin. Suvi palasi töihin jo kolmen viikon kuluttua onnettomuudesta, vaikka työnantaja kehotti häntä jäämään kotiin.

– Töihin mennessäni itkin autossa, mutta työpaikalla olin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Paluumatkoilla itkin taas mutta keräsin itseni ennen kotia.
Suvi jatkoi sinnikkäästi työntekoa eikä antanut surun näkyä päällepäin. Toukokuussa kuori särkyi, kun Suvi murtui kesken työpäivän. Hän meni pomonsa kehotuksesta lääkäriin ja sai pitkän sairausloman.

Vapaat hetket kuluivat sumussa. Suvi ei pystynyt osallistumaan arjen askareisiin, vaikka hänellä oli kaksi pientä lasta. Uudesta avioliitosta syntyneet Matilda ja Ernesti olivat onnettomuuden sattuessa kaksi- ja neljävuotiaat. Kodista ja perheestä huolehtiminen jäi pitkälti miehen kontolle.

– Ensimmäisenä kesänä pimputtelin vain pianoa, koska minusta ei ollut muuhun. Sain rypyn otsaani, koska kuljin koko ajan kulmat kurtussa. Minut valtasi jatkuvasti järjetön kauhun tunne. Edelleen kauhu pyrkii pintaan, mutten päästä sitä valloilleen.

Vuoden kuluttua onnettomuudesta Suvi perusti oman verhoiluyrityksen ja aloitti rankan puurtamisen. Hän yritti hukuttaa surunsa yksityisyrittäjyyteen, mutta se toimi vain hetken. Eräänä aamuna Suvi oli sanomassa miehelleen jotain arkipäiväistä, kun puhe muuttui änkytykseksi. Kahvikuppi alkoi täristä kädessä, eivätkä jalat toimineet.

Suvin keho meni niin lukkoon, että hänet vietiin sairaalaan. Uusi sairausloma on kestänyt kolme ja puoli vuotta, näihin päiviin asti.

– Aloitin työnteon liian aikaisin. Paiskin töitä väsyneenä enkä tiedostanut tilaani. Luulin kai, että suru paranee työtä tekemällä, koska niin me suomalaiset uskomme.

Stressi laukaisi sairauden

Pitkällä sairauslomallaan Suvi etsiytyi psykiatrin puheille ja päätyi kahden vuoden intensiiviseen psykoterapiaan. Siellä Suvin menneisyydestä tuli ilmi käsittelemätön asia: isän itsemurha, jonka aikaan Suvi oli ollut 12-vuotias.

– Lasteni kuolema laukaisi asioita, joita en ollut ennen pystynyt käsittelemään. Isäni itsemurhan aikaan apua ei tarjottu, mutta nyt sitä oli onneksi tarjolla yllin kyllin.

Vanhojen haavojen ja lasten kuoleman aiheuttama stressi oli niin kova, että Suville puhkesi vakava perinnöllinen sairaus, hypomania. Se on kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa oireet vaihtelevat ylienergisyydestä syvään masennukseen.

Hypomania on raskas taakka paitsi sitä sairastavalle myös tämän läheisille. Suvin aviomies jaksoi hoitaa perhettä ja kotia pitkään, mutta vuosi sitten arki muuttui niin raskaaksi, että pari muutti erilleen. Ernesti ja Matilda lähtivät Suvin mukana Turkuun, ja mies jäi asumaan Vampulan-kotiin.

– Mieheni väsyi minuun, koska hän jäi surutyöni ja sairauteni jalkoihin. Erossa asuminen on kuitenkin tehnyt hyvää. Nyt hypomania on täysin kontrollissa lääkityksen avulla. Toiveita yhteenpaluustakin on, Suvi myöntää varovaisesti.
Vaikka onnettomuudesta on jo aikaa ja Suvi on saanut apua, syvimpien tunteiden kohtaaminen ei ole vieläkään helppoa.

– Ennen onnettomuutta minulla oli jo vuoden ajan tunne, että jotain ikävää tulee tapahtumaan. Menetyksen jälkeen en kieltäytynyt uskomasta asiaa vaan hyväksyin sen heti. Olen aina pystynyt puhumaan tilanteesta, paha olo tulee vasta jälkikäteen.

Turvaverkosto apuna

Suvi kiittelee turvaverkostoaan, jota ilman hän ei olisi selvinnyt. Siihen kuuluvat aviomiehen lisäksi äiti ja kolme siskoa, joiden kanssa Suvi soittelee yhä viikottain.

– Onnettomuuden jälkeen en hetkeen pystynyt halaamaan äitiäni tai siskojani, koska tuntui, etten siedä mitään lähelläni. Muuten olisin ratkennut. Äitinikin vanheni päivässä kymmenen vuotta.

Aluksi Suvi ei pystynyt kunnolla koskemaan edes pieniä lapsiaan. Hän kuitenkin yritti parhaansa, ettei antaisi surunsa häiritä liikaa näiden elämää.

– Selitimme mieheni kanssa asioista jo ymmärtävälle Ernestille, että jos äiti itkee, se ei johdu sinusta. Päätin, etten saa rankaista lapsiani siitä, että heiltä on mennyt sisko ja veli. Elämän täytyi jatkua.

Ensishokin jälkeen lapset toivat Suvin elämään myös iloa ja pakottivat huulille hymyn, joka ei muuten olisi tahtonut tulla.

– Minun oli pakko pysyä läsnä lasteni elämässä, vaikka se ei sataprosenttisesti onnistunutkaan. Nyt tuntuu, että nauru alkaa palailla elämääni. Hymyileminen onnistuu jo.
Kahdeksan ja kymmenen vuotta täyttävien Matildan ja Ernestin kanssa Suvi joutuu harjoittelemaan myös sitä, että uskaltaa luottaa heidän pärjäävän ulkomaailmassa.

– Olen ihan sydän syrjällään, kun lapset kulkevat vilkkaan liikenteen joukossa. Mutta en voi siirtää omaa huoltani heihin. Minun täytyy antaa heidän mennä.

Suvi haluaa jakaa tarinansa julkisesti siksi, että hän toivoo ihmisten kiinnittävän huomiota liikennekäyttäytymiseensä. Ehkä niin edes yhdeltä onnettomuudelta voitaisiin välttyä. Läheisensä jo menettäneitä Suvi lohduttaa sillä, että asiat rauhoittuvat ajan kanssa.

– Ikävä on surun keskellä suuri, ja se tuskin koskaan lähtee pois. Vaikka menetyksen hetkellä tuntuu, ettei koskaan opi hyväksymään tilannetta, aika on ainut asia, joka voi parantaa.

Suvi kertoo menetyksestään myös tv-ohjelmassa, joka käsittelee vakavia, nuorille sattuneita liikenneonnettomuuksia. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä alkaa TV2:lla 5.7.

Näyttelijä Alina Tomnikov uskoo, että luvassa on enemmänkin rooleja Venäjällä.

Muun muassa Rölli-elokuvista tuttu näyttelijä Alina Tomnikov on rakentanut viime vuodet menestyksekästä uraa Suomessa. Hiljattain suomalais-venäläinen näyttelijä sai näkyvän roolin myös isosta venäläistuotannosta. Hän pääsee mukaan keisarinna Katariina Suuresta kertovaan tv-sarjaan, joka sijoittuu 1700-luvulle. 

– Kyseessä on ihan jäätävän suuri rooli, jonka sain sen ansiosta, että puhun venäjää toisena äidinkielenäni. Reissasin koko kesän ja alkusyksyn Venäjällä, ja sarjasta tuli minulle tosi rakas. Oli ihanaa, että pääsin viimein käyttämään toista äidinkieltäni työssäni, Alina kertoi Pahan kukat -elokuvan kutsuvierasensi-illassa Helsingin Tennispalatsissa.

Alina näyttelee sarjassa katalaa ja manipuloivaa prinsessa Wilhelminaa, joka oli naimisissa Katariina Suuren pojan Paavali I:n kanssa ja kietoi hovin jäsenet nopeasti pikkusormensa ympärille.

”Ensimmäinen työ on aina kaikkein vaikein saada, mutta sen jälkeen sen pitäisi käydä helpommaksi.”

Teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2013 valmistunut Alina on jo pidemmän aikaa havitellut ulkomaille ja erityisesti Venäjälle. Hän uskoo, että läpimurto poikii tulevaisuudessa enemmänkin töitä itänaapurista. 

– Olen aivan varma, että luvassa on muitakin rooleja. Ensimmäinen työ on aina kaikkein vaikein saada, mutta sen jälkeen sen pitäisi käydä helpommaksi. Agentilleni on jo tullut useita kyselyjä, ja olen tosi hyvällä ja luottavaisella fiiliksellä.

Temperamentti ja kiihko pinnassa

Vaikka näytteleminen on pääosin samanlaista Venäjällä kuin Suomessa, sikäläinen kulttuuri lyö Alinan mukaan leimansa myös näyttelijäntyöhön. Venäjällä näyttelijällä on lisäksi takanaan paljon isompi tiimi ja taustaorganisaatio. 

– Temperamentti ja kiihko ovat Venäjällä paljon enemmän pinnassa kuin Suomessa. Tunteet käyvät kuumina ilman, että niihin liittyy minkäänlaisia aggressioita. Se on aivan mahtavaa!

– Venäjällä minulla oli myös omat vankkurit ja neljä assistenttia koko ajan käytössäni. Se tuntui aluksi oudolta, sillä Suomessa olen tottunut siihen, että huolehdin hyvin itsenäisesti omista aikatauluistani, Alina hämmästeli.

Koko ikänsä Suomessa asunut Alina tunnistaa itsessäänkin monia venäläisiä piirteitä.

– Uskon, että minussa on paljonkin venäläistä. Olen itsekin aika temperamenttinen ja tunnen monet asiat ja tunteet hyvin vahvasti ja kehollisesti. Varsinkin silloin, kun olen paikalliskielen ja -kulttuurin ympäröimänä, minusta tuntuu, kuin olisin kokonaan eri ihminen. Se on ihana tunne!

Mikael Gabriel ja Triana Iglesias hempeilevät yhteiskuvissa ja hehkuttavat toisiaan avoimesti.

Tämän illan Vain elämää -jakson jälkeen räppäri Mikael Gabriel, 26, nousee viimeistään kansansuosioon, mutta jotain ohjelmassa jää myös kertomatta. Kuka on se upea nainen, joka on viime aikoina kulkenut Mikaelin rinnalla?

Triana Iglesias Holten, 34, on norjalainen näyttelijä, juontaja ja malli – ja Instagram-kuvapalveluun kirjoittamansa ansioluettelon mukaan myös dj, burleskiartisti ja täyspäiväinen merenneito. Iglesias-sukunimi tulee Trianan espanjalaisen äidin puolelta.

Kotisivujensa mukaan Triana on poseerannut sekä Playboyn eri maiden kansissa että muissakin miestenlehdissä. Viime vuosina Triana on myös juontanut Norjan Paratiisihotelli-ohjelmaa.

Mikaeliin nainen törmäsi töiden merkeissä.

– Tapasimme vuosi sitten Gumball-rallissa Tukholmassa, ja kai voi sanoa, että olen rakastunut päästä varpaisiin, Mikael kertoi tuoreessa haastattelussamme.

”Kai voi sanoa, että olen rakastunut päästä varpaisiin.”

Myös Triana on puhunut Mikaelista ja parin suhteesta kauniisti norjalaislehdissä ja kehuu rakastaan avoimesti Instagramissa.

– Hänen mielensä ja sielunsa ovat yhtä kauniita kuin ulkokuorensa, hän kirjoittaa tänään julkaisemassaan kuvassa Mikaelista.

Lue myös: Mikael Gabriel: ”En ole ikinä hajonnut niin pahasti kuin Vain elämää -kuvauksissa”

Eilen Mikael ja Triana edustivat yhdessä Pahan kukat -elokuvan kutsuvierasnäytöksessä. Räppäri näyttelee lähiönuorista kertovassa elokuvassa, jonka on ohjannut Antti J. Jokinen.

Triana Iglesias ja Mikael Gabriel poseerasivat onnellisen näköisinä eilisessä kutsuvierastilaisuudessa. Kuva: Jonna Öhrnberg
Triana Iglesias ja Mikael Gabriel poseerasivat onnellisen näköisinä eilisessä kutsuvierastilaisuudessa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Vaikka suhde on kestänyt vasta vuoden verran ja kaksikolla on eri kotimaat, on Triana ehtinyt jo muuttaa Mikaelin elämää.

– Triana on vaikuttanut maailmankatsomukseeni muun muassa sillä, että hän on kasvissyöjä. Kun hän tulee, meillä on kasvisviikot. Kaveritkaan eivät erota Trianan tekemää pastakastiketta bolognesesta, Mikael kehui haastattelussamme.

”Kaveritkaan eivät erota Trianan tekemää pastakastiketta bolognesesta.”

Kun pari ehtii olla yhdessä, söpöläiset myös jakavat silloin tällöin rakkaudentäyteisiä kuvia faneilleen sosiaalisessa mediassa.

 

THIS... ❤️ #LoveSpam

Kuva, jonka Triana Iglesias (@trianaiglesias) julkaisi

Triana nähdään myös hempeissä tunnelmissa Mikaelin kanssa miehen Helium-musiikkivideolla. Maaliskuussa julkaistu video on kuvattu räppärin kotona.

Me Naiset ja Nelonen kuuluvat Sanoma-konserniin.

Prinsessa ihastutti kaikki paijaamalla kaneja ja lausumalla ensimmäiset sanansa kameroiden läsnäollessa.

Herttuatar Catherine ja prinssi William edustavat parhaillaan Kanadassa. Pääministeri Justin Trudeau kutsui perheen vieraakseen juhlimaan Kanadan 150-vuotissynttäreitä.

Herttuaparin lapset, kolmevuotias prinssi George ja reilun vuoden vanha prinsessa Charlotte, ovat päässeet tällä kertaa mukaan reissuun. Viime keväänä lapset jäivät kotiin, kun William ja Catherine olivat edustusmatkalla Intiassa ja Bhutanissa.

Matkalta julkaistuista kuvista päätellen George ja Charlotte nauttivat reissusta täysillä. He esimerkiksi osallistuivat torstaina armeijan perheille järjestetyille lastenkutsuille Victorian kaupungissa.

Charlotte ihastui kutsuilla Smores-nimiseen pupuun.
Charlotte ihastui kutsuilla Smores-nimiseen pupuun.

Brittilehti Telegraphin mukaan Charlotte lausui kutsuilla ensimmäisen sanansa julkisesti. Ilmapalloihin ihastunut pikkuprinsessa huusi innoissaan ”Dada” isälleen Williamille.

Charloten virne kertoo, että simppelit asiat, kuten ilmapallot, ilahduttavat myös prinsessaa.
Charloten virne kertoo, että simppelit asiat, kuten ilmapallot, ilahduttavat myös prinsessaa.

Jos näistä ilmeistä ei tule hyvälle tuulelle, niin mistä sitten?

Pupun lisäksi lapset hurmasi kuusivuotias kultaisennoutajan ja villakoiran sekoitus Moose, joka on terapiakoira syöpäpotilaille.
Pupun lisäksi lapset hurmasi kuusivuotias kultaisennoutajan ja villakoiran sekoitus Moose, joka on terapiakoira syöpäpotilaille.

Moosesta oli varmasti apua, jos pikkukuninkaallisilla oli ikävä omaa koiraansa Lupoa.

Georgen yllä oli pikkuprinssin tavaramerkki eli sortsit.
Georgen yllä oli pikkuprinssin tavaramerkki eli sortsit.

Prinssin ja prinsessan tyyli on tullut jo tutuksi. Charlotte edustaa useimmiten leveähelmaisessa mekossa ja neuletakissa.

Ilmeistä päätellen myös herttuatarparilla oli hauskaa lastenkutsuilla.
Ilmeistä päätellen myös herttuatarparilla oli hauskaa lastenkutsuilla.

Juhlien kohokohta eläinten lisäksi oli ilmapalloista hahmoja puhaltava taikuri.

Myös herttuaparin asuinpaikan Kensingtonin palatsin virallisella Instagram-tilillä jaettiin suloisia kuvia juhlista. Yhdessä niistä George intoilee saippuakuplista.

Edustushommat, eivät aina mitään tylsää pönötystä. Ainakaan jos sattuu olemaan pikkukuninkaallinen.

Jutta Gustafberg kiittelee ex-miestään Harria siitä, että he ovat pysyneet ystävinä ja kasvattaneet lastaan onnistuneesti yhdessä.

Fitness-yrittäjä Jutta Gustafberg hehkuttaa Facebookiin kirjoittamassaan tuoreessa tekstissä yllättävää henkilöä: ex-miestään ja poikansa isää Harri Gustafsbergiä.

Hehkutukseen ja Harrille osoitettuun kiitoskirjeeseen on Jutan mukaan syynsä.

– Kiitos siitä, että olet ollut luottoystäväni kaikki nämä vuodet. Ystävyytemme ei päättynyt siihen, kun oma avioliittomme päättyi. Jos jostain olen ylpeä niin siitä, että olemme osanneet laittaa omat tunteet tarvittaessa järjestykseen niin, että lapsen etu on aina ollut etusijalla, Jutta kirjoittaa.

– Olemme mielestäni malliesimerkki siitä, miten avioero voidaan hoitaa hyvässä hengessä. Koskaan ei ole ollut vääntöä huoltajuudesta, lomista, rahasta tai mistään muustakaan. Jopa se, että olemme etsineet asuntomme riittävän läheltä toisiaan pojan kulkemisen helpottamiseksi on mahtavaa. 

”Koskaan ei ole ollut vääntöä huoltajuudesta, lomista, rahasta tai mistään muustakaan.”

Jutan ja Harrin erosta on kulunut seitsemän vuotta. Harri ja leskeksi jäänyt Jutta olivat naimisissa 2007–2011. Harrista tuli silloin adoption kautta Maxin isä. Edelleen he kasvattavat teini-iän kynnyksellä olevaa poikaansa yhdessä.

– Kasvattamisessa edessä on tärkeät vuodet. Sanomasi ”poika tarvitsee positiivista pakkoa” monen asian suhteen pitää hyvin paikkansa, Jutta toteaa kirjeessään.

Jutta kiittelee myös Harrin nykyistä kumppania.

– Terveiset myös ihanalle elämässäsi vaikuttavalle naiselle J:lle, joka on ymmärtänyt sen, että exät voivat olla keskenään hyviä ystäviä.

Jutta nostaa kirjoituksessaan esille myös sen, että Harri on väittelemässä tohtoriksi mielenhallinnasta ja on ehdolla vuoden puhujaksi.

Petteri Jussilan eksät

Jutta on onnistunut muutenkin säilyttämään hyvät välit ympäröiviin ihmisiin, vaikka parisuhteet ovat vaihtuneet. Viime vuonna kerroimme haastattelussamme Jutan ystävyydestä Sari Peltoseen, joka oli avoliitossa Petteri Jussilan kanssa, ennen kuin Jutta ja Petteri tapasivat ja rakastuivat.

Lue myös: Jutta Gustafsberg ystävystyi miehensä exän kanssa: “En halunnut velloa katkeruudessa kuten äitini”

Naisten yhteinen taival alkoi ikävissä merkeissä, sillä Jutta oli toinen nainen ja Sari petetty puoliso ja pienten lasten äiti.

– Tiesin kyllä, että ero oli vain ajan kysymys, ja mietin, kuka on se ihminen, joka tulee tähän väliin. Aluksi reagoin Juttaan, että sekin lehmä, mutta ajan mittaan olen ollut iloinen, että Luojan kiitos Petteri valitsi juuri hänet, Sari kertoi haastattelussa.

Jutan ja Petterin lapsi Max oli vain kymmenkuinen, kun Petteri hukkui kotitalonsa rantaan vuonna 2004.

Menetys yhdisti naisia, ja Sari perheineen jopa muutti joksikin aikaa Jutan luo.

–Olemme edelleen toistemme ensimmäiset tukijat kriiseissä. Kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, tiedämme, että toisistamme saamme parhaan sparrauskaverin. Voimme aina purkaa toisillemme synkintä settiä, Jutta kertoi.

Jutta Gustafsberg ja Sari Peltonen ovat parhaat ystävykset, joilla on sama ex-mies.
Jutta Gustafsberg ja Sari Peltonen ovat parhaat ystävykset, joilla on sama ex-mies.