Aiemmissa parisuhteissaan näyttelijä Matleena Kuusniemi on ollut hyvä lähtemään. Nyt, neljän vuoden seurustelun ja Leo-pojan syntymän jälkeen sitoutuminen pelottaa vähemmän.

Matleena Kuusniemen, 35, kirjahyllyssä on kolo, johon on viime kuukausina alkanut kertyä lehtileikkeitä. Sieltä löytyvät listat New Yorkin parhaista kaupoista ja Tukholman lapsiystävällisimmistä nähtävyyksistä. Kolmikuisen Leo-pojan äidillä ei ole matkavinkeille nyt käyttöä, mutta ne onkin kerätty hamaa tulevaisuutta ajatellen.

Ennen Leoa Matleena oli aina valmis lähtemään reissuun. Jos jokin maa vaikutti kiinnostavalta, näyttelijä saattoi tilata lennot ja hypätä matkaan lyhyellä varoitusajalla. Lapsettomana ei tarvinnut tyytyä keräämään lehdistä matkajuttuja ja haaveilemaan. Kaikki oli mahdollista heti.

– Viime talvena olin Vietnamissa. Nyt ei tarvitse edes miettiä, pitäisikö tänä talvena valloittaa Nepal. Pieni vauva estää monet asiat.

Ei Matleenaa silti ahdista. Sitten joskus – haaveileminen tuntuu oikeastaan vapauttavalta. Oli ihanaa, kun koko maailma tuntui olevan jatkuvasti auki, mutta se toi myös stressiä. Valinnanmahdollisuuksia oli liikaa ja kaikki tuntui olevan kiinni vain omasta jaksamisesta tarttua aina uuteen haasteeseen.

– Lapsi laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Enää en kaipaa extreme-elämyksiä. Haaveilen mieluummin pienistä asioista: uimaan pääsystä tai yhdestä kokonaan nukutusta yöstä. Myös suorituskeskeisyyteni on karissut, en ota itseäni enää niin vakavasti. Tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa uinut, koska nautin siitä – en vain siksi, että olisin parempi ihminen.

Ensi kertaa tarpeellinen

Espoosta kotoisin oleva Matleena asuu miehensä Antti Mansikkamäen kanssa Helsingin Hakaniemessä. Valkokankaalla ja televisiossa hänet on totuttu näkemään paheellisten mutta eteeristen toisten naisten ja pettäjien rooleissa. Kun tuore äiti nyt kurkkaa, että esikoisella on kaikki hyvin, ja istuu hörppäämään kahvia, hän vaikuttaa vain sympaattiselta ja helposti lähestyttävältä.

Villatakki römpsöttää rennosti auki ja hiukset on sitaistu sykerölle niskaan. Kädet viuhtovat ilmassa ja puhe pulppuaa. Vähän väliä näyttelijä taipuu kaksinkerroin ja hihittää valtoimenaan. Ei puhettakaan pidättyväisestä hymistelystä tai etäisestä tärkeilystä.

Matleena itse tosin uskoo, että rempseys on ohimenevää. Että kyse on vain hormoneista. Nehän ovat saaneet ainaisen vilukissan ääreisverenkierronkin heräämään ja sormet ja varpaat lakkaamaan palelemasta. Villasukat on voinut jättää kaappiin.

– Tuntuu, että höpötän koko ajan. Käyn varmasti vauvan takia ylikierroksilla, keho tuntuu olevan koko ajan valppaana. En ole koskaan ollut touhottaja, pikemminkin passiivinen ja hillitty pötköttelijä. Eräs ystävänikin ehti jo ihmetellä, millainen Leosta kasvaa, kun sen äiti vain puhuu ja puhuu, Matleena nauraa.

Kuluneiden kolmen kuukauden aikana Matleena ei ole nukkunut yhtään täyttä yötä, muttei silti tunne itseään väsyneeksi. Päinvastoin: energiaa riittäisi jaettavaksi. Aluksi 24 tunnin työvuorot säikäyttivät, mutta nyt Matleenasta jo tuntuu, että virikkeitä voisi olla enemmänkin.

– Päivät Leon kanssa menevät nopeasti, hän on hyväntuulinen lapsi. Tämä hoitamisvaihehan on vielä helppo, kasvattaminen se vasta vaatii voimia. Uskon kuitenkin, että asiat menevät omalla painollaan: kaikki lopettavat jossain vaiheessa tutin syömisen ja oppivat nukkumaan omassa sängyssään. Tuskin Leo loppuiäkseen tähän meidän viereemme jää.

Pikkumies jaksaa valvoa korkeintaan puolitoista tuntia kerrallaan. Sitten seuraavat parin tunnin unet, herääminen, vaipanvaihto, syöttö ja uusi nukuttaminen. Säännöllinen päivärytmi tuntuu freelancerista tervetulleelta vaihtelulta. Elämän keskipiste on siirtynyt pois omasta navasta.

– Tuntuu hyvältä, että joku tarvitsee minua vuorokauden ympäri. Se on kunnia. En ole koskaan tuntenut itseäni yhtä tarpeelliseksi kuin nyt.

Illuusio vapaudesta

Matleena ja Antti tapasivat neljä vuotta sitten yhteisen ystävänsä bileissä.

– Onneksi muilla on vähän laajempi ja monipuolisempi ystäväpiiri kuin minulla. Muuten emme olisi varmasti koskaan törmänneet, Matleena nauraa jälkkärisuklaata imeskellen.

Diplomi-insinöörin ja näyttelijän kodissa ei työasioista puhuta. Tai Matleena kuulemma välillä yrittää, mutta lopettaa, kun vastakaikua ei tule.

– Antti käy mielellään katsomassa esityksiäni, mutta hän ei jaksa analyyttistä lätinää rooleistani. Varsinkin nyt kun olen Leon kanssa kotona, minustakin on mukavaa, ettei kotiin tuoda töitä. Kun Antti tulee kotiin, hän on meidän kanssamme ja arkisista kotiasioista puhuminen riittää meille.

Matleenalta ei heru ymmärrystä miehille, jotka väittävät, että lapsen ensimmäiset kuukaudet kuuluvat vain äidille. Totta kai vauva on imettämisen takia enemmän kiinni äidissä, mutta kyllä miehenkin läsnäololla on Matleenan mukaan merkitystä.

– On turha yrittää uskotella, ettei mies alkuvaiheessa mahdu kuvioon tai pysty osallistumaan. Jo se, että on paikalla jakamassa vastuuta, on suureksi avuksi. Onneksi Antti tuntuu olevan lapsesta yhtä onnessaan kuin minäkin, vaikka elämänmuutos on tietysti ollut iso.

Leon syntymän jälkeen pariskunnalle tuli puhetta myös naimisiinmenosta. Pian Matleena alkoi kuitenkin jarrutella: ei nyt heti tähän päälle – mennään yksi asia kerrallaan.

– Hämmästyin itsekin omaa reaktiotani. Aloin ensimmäistä kertaa miettiä, olenko sittenkin vähän sitoutumiskammoinen. Tajusin, että olen aina ollut ennen kaikkea hyvä lähtemään. Olen katsonut kortit loppuun, mutta en ole jäänyt hakkaamaan päätäni seinään ja katselemaan samojen virheiden toistamista.

Matleenan johtoajatuksena on ollut, että parisuhteessa molempien pitää olla vapaita tulemaan ja lähtemään. Jos kotiintulo ei kiinnosta, se ei kiinnosta. Liekojen solmimisesta ei ole mihinkään.

– Nyt minulla on ensimmäistä kertaa tunne, että tästä suhteesta en halua lähteä, näistä kahdesta en halua koskaan vapaaksi. Silti lopullinen sitoutuminen pelottaa. Siksi olen varmasti freelancerkin: en kestäisi, jos joku tulisi sanomaan, että nyt olet meillä töissä seuraavat kymmenen vuotta.
Ainakin illuusio vapaudesta on pakko säilyttää. Ajatus siitä, että molemmat pysyvät suhteessa vapaaehtoisesti, ei vain jonkin sormuksen takia.

– Tässäkin suhteessa on jo ollut karikoita, mutta niistä on selvitty. Nämä neljä vuotta ovat olleet minulle myös itsenäistymisen aikaa. Koska olemme eri aloilla, en ole voinut hakea liikaa tukea toiselta. Olen joutunut opettelemaan luottamaan itseeni ja pönkittämään vain itse itseäni.

Kosketus jää mieleen

Omasta lapsuudestaan Matleena muistaa etenkin läheiset hetket äitinsä kanssa. Miten äiti aina hieroi selkää tai antoi lasten laittaa kylmät jalkansa reisiensä väliin. Vaikka perheessä keskusteltiin paljon, lämpimimmät muistot Matleenalle ovat jääneet kosketuksista.

– Ärsyttää, kun tänä päivänä korostetaan niin paljon puhumisen merkitystä. Jos et ole sosiaalinen, et muka pärjää elämässä. On olennaista saada itseään ilmaistuksi, mutta haluaisin silti korostaa omalle lapselleni myös koskettamisen tärkeyttä. Saa olla hiljaa ja saa olla ujo, mutta halata on osattava.

Leossa näkyy jo nyt molempien vanhempien piirteitä, mutta Matleena toivoo pojan perivän etenkin isänsä lempeyden.

– Haluaisin kasvattaa Leosta kauniskäytöksisen herrasmiehen. Pojasta tulee sellainen, miten hän näkee isänsä kohtelevan äitiä. Ja hyvin on kohdellut toistaiseksi eli ainakin roolimalli on kunnossa. Poika saa nähdä, että isäkin imuroi ja pussaa. Moni voi aikuisena opetella puhumaan hienoja asioita, mutta peruskäytös kumpuaa kuitenkin lapsuudesta.

Vaikka Matleenan äidillä on kätilön koulutus ja kokemusta neljän lapsen kanssa elämisestä, hän ei ole puuttunut Leon kasvattamiseen.

– Äitini on viisas nainen. Parhaat neuvoni sain itse asiassa lastenlääkäriltä, kun olin lähdössä sairaalasta. Leo oli kaksi viikkoa yliaikainen ja kysyin, pitäisikö kesivään ihoon laittaa rasvaa. Lääkäri katsoi meitä ja sanoi: te olette vanhemmat, te saatte nyt päättää. Siitä tuli hyvä mieli.

Välillä itken onnesta

Pappisperheeseen syntynyt Matleena sai lapsuudenkodissaan kristillisen kasvatuksen. Nyt Leon synnyttyä hän on huomannut, miten syvälle kristillisyys on juurtunut.

– Minulle oli yhtäkkiä hyvin tärkeää, että Leo kastetaan ja hän kuuluu kirkkoon. Tykkään jotenkin ajatuksesta, että lapsella on muitakin varjelijoita kuin minä ja muut perheenjäsenet ja sukulaiset.

Johdatukseen Matleena uskoo muutenkin elämässään, asiat tapahtuvat silloin, kun niiden kuuluukin tapahtua. Hän pääsi Teatterikorkeakouluun vasta kuudennella yrittämällä, mutta pääsi kuitenkin. Ja sai lapsen vasta päälle kolmikymppisenä, mutta sai kuitenkin.

– Tulisin hulluksi, jos ryhtyisin vertailemaan, että mullahan voisi olla jo viisi lasta ja kaksi tutkintoa. Pitää olla tyytyväinen siihen, miten elämä on mennyt.

Ennen äitiyttä Matleena ehti elää lähes 35 vuotta itsekästä elämää, matkustella ja harrastaa, kerätä kokemuksia. Parikymppisenä hän oli vielä arka, pelokas ja ahdistunut, täysin lukossa itsensä ja tunteidensa kanssa. Terapeuttisten opiskeluvuosien jälkeen pahimmat kriisit kuitenkin hellittivät ja muuttuivat tavallisiksi elämän ylä- ja alamäiksi.

– Olen nyt hyvällä tavalla itsekkäämpi ja itsevarmempi, rennompi kuin ennen. Siksi olen nyt parempi äiti kuin olisin ollut parikymppisenä. Ennen Leoa ehdin jo ajatella, että ehkä en saakaan lapsia. Yritin kai suojella itseäni, olla haluamatta niitä liikaa. Silti olen nyt onnellinen, että kaikki palaset loksahtivat kohdalleen, ja minusta tuli äiti.

Peiton alta kohoaa ensin yksi jalka, sitten toinen. Tämän päivän ensimmäiset päiväunet ovat pian ohi. Matleena vilkaisee vällyjen väliin ja pyyhkäisee vaivihkaa silmäkulmaansa.

– Välillä olen niin onnellinen Leosta, että meinaan itkeä. Onneksi luonto on järjestänyt niin, ettei pienen vauvan äiti ehdi liikaa tunteilla. Kaikki aika menee toimimiseen. Ei elämästä tulisi mitään, jos jäisi ihastelemaan jokaista käden heilautusta tai pelkäisi jokaisen hengenvedon olevan se viimeinen.

Rakkaustohtori Jason Lepojärven mukaan kumppanin etsinnässä on kaksi kriteeriä yli muiden.

Jason Lepojärvi, 36, tullaan ikuisesti muistamaan rakkaustutkijana, joka kosi vaimoaan luentosalissa opiskelijoiden edessä Helsingissä. Tänä syksynä television katsojat ovat päässeet tutustumaan häneen yhtenä Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntijoista, jotka kulkevat sokkona avioituvien parien rinnalla.

Teologian tohtori on hyvin suorasanainen, kun pääsee puhumaan lempiteemastaan, rakkaudesta. Mutta yksi aihe siinä häntä ärsyttääkin: ”siitä oikeasta” puhuminen.

Miksi ajattelet näin, Jason Lepojärvi?

– Se, että jokaiselle olisi joku oikea, on haitallinen myytti. Totuudenmukaisempaa olisi sanoa, että me olemme kaikki vääriä. Jotkut vain ovat vähemmän vääriä, hän kertoo.

”Suomi täyttyy yksinäisistä sinkuista, koska kukaan ei löydä kumppania.”

Hän on huomannut, että myytillä on kaksi kielteistä seurausta. Ihmiset pitävät rimaa liian korkealla, ja Suomi täyttyy yksinäisistä sinkuista, koska kukaan ei löydä kumppania.

– Toinen kielteinen asia on se, että moni ulkoistaa helposti vastuun rakkaussuhteesta, kun puhutaan siitä oikeasta. Kun suhteessa tulee haasteellinen kausi, saa muka ajatella, tämä ei ollut se oikea ja lähteä noin vain kävelemään.

Lepojärven mukaan rakkaus on elämänmittainen koulu, ja sitä pitää opetella koko ajan. Alkuhuuman epäitsekkyys muuttuu helposti itsekkyydeksi, ellei rakkauden eteen työskentele tarpeeksi.

– Harva ottaa huomioon, että ihmiset muuttuvat: vuosien päästä kumppani ei ole enää se sama, jonka kanssa avioiduttiin aiemmin. Haasteemme on oppia rakastamaan yhä uudestaan sitä, jonka kanssa satumme olemaan naimisissa.

– Rakastuminen on alkuunpaneva voima, mutta se ei vie yksinään ketään maaliin. Rakkaudessa pitää sitoutua ja olla valmis tekemään jatkuvasti kaikkensa yhteisen kukoistuksen eteen.

Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa lähtötilanne on erilainen. Ohjelmassa uskotaan siihen, ettei parisuhteen tarvitse mennä aina perinteisellä kaavalla eli ensin tutustutaan vähitellen ja sitten vasta sitoudutaan.

”Yleensähän ensin seurustellaan, paneskellaan, hankitaan koira ja mennään naimisiin myöhemmin.”

– Yleensähän ensin seurustellaan, paneskellaan, hankitaan koira ja mennään naimisiin myöhemmin. Ensitreffit alttarilla -ohjelman parit sanovat kuitenkin ensimmäisenä ”tahdon” – ei pelkästään ystäviensä ja sukulaistensa edessä, vaan koko Suomen edessä. Rakkaus on heille palkinto, ei lähtökohta. Silloin täytyy löytyä entistä enemmän rohkeutta, uskoa ja tahtoa.

Ohjelmaan on hänen mukaansa valittu pelkästään sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita sitoutumaan. Lepojärvi vihjaa, että mukana on ”yllättäviäkin pareja” ja että ohjelman loppua muutettiin hieman aikaisemmista kausista. Enempää hän ei suostu paljastamaan.

– Halusimme pelkästään huippumatcheja. Emme voineet ottaa mukaan sellaisia, joilla on naiivi rakkauskäsitys ja jotka toivovat, että ohjelma tarjoaa heille rakastumisen kokemuksen. Sitä emme voi heille taata, sillä vastuu on myös pareilla itsellään.

Katso myös: He ovat Ensitreffit alttarilla -sinkut

Voisiko hänen kanssaan vanheta?

Reaalimaailmassa tilanne on täysin toinen kuin televisio-ohjelmassa, ja siellä Lepojärven mukaan kumppaniksi riittää ihan tavallinen ihminen.

Mutta miten voi parhaiten löytää sen henkilön, joka on sopivin? Tai Lepojärven määritelmällä sen ”vähiten väärän”, kun harvalla on käytössä hänen kaltaistaan rakkausvalmentajaa?

Lepojärvi ei suostu antamaan yleispäteviä deittivinkkejä. Hänen mielestään asiaan ei ole matemaattista kaavaa, eikä siihen saa ikinä täyttä varmuutta. Tohtori neuvoo kuitenkin ottamaan puolison valinnassa riskejä.

– Kaksi kriteeriä kannattaa pitää mielessä. Onko hän hyvä tyyppi ja onko hänellä hyvä sydän? Kysy myös itseltäsi, voisinko kuvitella vanhenevani tämän henkilön kanssa.

Ammatillinen etäisyys unohtui

Itseään Lepojärvi kuvailee aloittelevaksi rakastajaksi, joka on ottanut myös riskejä. Nykyisen vaimonsa kanssa hän on ollut naimisissa kohta kolme vuotta. Suhde alkoi vauhdikkaasti ja päätyi varhaisessa vaiheessa iltapäivälehtien lööppeihin: ”Opettaja kosi kesken luennon Helsingin yliopistolla.” Näin kertoi muun muassa Ilta-Sanomat vuonna 2013.

Muutamassa kuukaudessa pari meni naimisiin, muutti ulkomaille ja laittoi ensimmäisen lapsensa alulle.

Lue lisää! Jason Lepojärven salamarakkaus: parissa kuukaudessa kosinta, avioliitto ja lapsi

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, rakkaus kuljettaa Lepojärveä melkein ympäri maailmaa. Hän vastailee kysymyksiin Abilenen kaupungista Teksasista, jossa hän on puhumassa – mistäpä muustakaan kuin rakkaudesta.

– Tämä on ainutlaatuinen luentokiertue. Entiset opiskelijani Oxfordista kutsuivat minut ja koko perheeni tänne.

Kun mieheltä kysyy, lähtisikö hän uudestaan Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan, hän vaikenee ensimmäistä kertaa haastattelun aikana hetkeksi ja vastaa sitten myöntävästi.

– Mutta en osannut etukäteen arvata, kuinka kuluttavaa se on. En pitänyt ammatillista etäisyyttä osallistujiin ja ystävystyin heidän kanssaan. Pidin kyllä siitä, mutta jos lähtisin uudestaan mukaan ohjelmaan, osaisin nyt henkisesti valmistautua tulevaan.

”Vääristynyt rakkauskäsitys johtaa pettymyksiin”

Moni Ensitreffit alttarilla -ohjelman pareista on kertonut valtavasta alkuhuumasta, jonka he ovat kokeneet nähdessään tulevan kumppaninsa ensimmäistä kertaa. Tällä kaudella nähtiin myös pari, jolla oli ristiriitaisia ajatuksia ensitapaamisestaan. Milla, 27, myönsi pettyneensä kumppaniinsa saamansa ensivaikutelman perusteella.

Miksi jotkut huumaantuvat rakkaudesta muita helpommin?

Se on Lepojärven mielestä salaperäinen juttu, eikä sille ole tyhjentävää tieteellistä selitystä. Mutta koskaan ei pitäisi rakastua pelkästään rakastumisen ideaan.

– Rakastumisen tunteeseen rakastunutta ihmistä voi verrata itsemurhapommittajaan, joka tuhoaa itsensä ja lähipiirinsä sekä jättää jälkeensä suuren suruvanan. Sellaisella ihmisellä on vääristynyt rakkauskäsitys, joka johtaa pelkästään pettymyksiin.

Rakkaus on maailman tärkein asia, ja paljon muutakin kuin tunnetta.

”Rakastuminen on kyllä makea, huima tunne. Mutta se on samalla oikukas tunne, kuin kaksiteräinen miekka.”

–  Rakastuminen on kyllä makea, huima tunne. Mutta se on samalla oikukas tunne, kuin kaksiteräinen miekka. Ongelmia tulee silloin, kun olet sitoutunut suhteeseen, mutta menet rakastumaan johonkin toiseen, Lepojärvi sanoo ja jatkaa:

–  Jos rakastut suhteesi ulkopuolella, rakastumisen tunteen lupaus ikuisesta rakkaudesta saa helposti tekemään kauheita asioita. Vahingot, kuten puolison hylkääminen tai lapsien laiminlyönti, jäävät usein pysyviksi, mutta rakastumisen lupaus ikuisesta autuudesta jää suutariksi.

Kokonaisvaltaisesti rakkaus on hyve, ominaisuus, jota voi harjoitella ja joka tukee elämäämme, Lepojärvi kuvailee.

–  Rakkaus on hyveiden kuningatar. Muut hyveet, kuten rohkeus ja viisaus, palvelevat rakkautta. Niillä ei ole arvoa, jos ei ole rakkautta.

–  Luin äskettäin lehtijutun, jossa kirjoitettiin, että suomalaiset valitsevat puolisonsa tunteen, ei järjen perusteella. Minun näkökulmastani tunne on tärkeä, mutta se ei voi olla ainoa lähtökohta rakkaussuhteessa. Jos näin on, pieleen menee. Tunteet tulevat ja menevät, mutta hyveet pysyvät.

”Jos ihminen haluaa kokea vain rakastumisen ja sen alkuhuuman, hän jää todellisesta onnesta paitsi.”

Heille, jotka vielä etsivät jalat alta -tunnetta, Lepojärvellä on uutisia. Hänen mielestään alkuhuuman ja onnistuneen parisuhteen välillä ei ole syy-seuraussuhdetta. Järkisyynä alkanut rakkaus voi kasvaa kukoistukseen yhtä todennäköisesti kuin nopeasti liekkiin leimahtanut suhde voi lopahtaa.

–  Uskallan väittää, että jos ihminen haluaa kokea vain rakastumisen ja sen alkuhuuman, hän jää todellisesta onnesta paitsi.

Vuodet vierivät, mutta Peter Nyman näyttää aina samalta.

Peter Nymania on siunattu hyvillä geeneillä. Toimittaja-uutisankkuri täyttää tänä vuonna 50 vuotta, mutta hän näyttää ihan samalta kuin kymmenen vuotta sitten.

Television katsojille Nyman on tullut tutuksi 2010-luvulla etenkin MTV3-kanavan ankkurina ja sitä ennen TV1:n Uutisvuoto-ohjelman juontajana.

Nyman juhlii pyöreitä vuosiaan tiistaina 27. syyskuuta. Kokosimme sen kunniaksi kuvia hänestä vuosikymmenten ajalta.

Katso ja vertaa itse: onko uutisankkuri muuttunut lainkaan kymmenessä vuodessa?

Vuonna 2015 Peter Nyman aloitti oman Peter Uutisvirrassa -nettiohjelman juontamisen. Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen
Vuonna 2015 Peter Nyman aloitti oman Peter Uutisvirrassa -nettiohjelman juontamisen. Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen

Vuonna 2014 uutisankkuri Peter Nymanilla oli oma matkailuohjelma, Peter Hispaniassa. Kuva: Sanoma-arkisto / Ari K. Ojala
Vuonna 2014 uutisankkuri Peter Nymanilla oli oma matkailuohjelma, Peter Hispaniassa. Kuva: Sanoma-arkisto / Ari K. Ojala

Four-in-hand-solmu vai Windsor-solmu? Vuonna 2013 Ilta-Sanomat uutisoi Peter Nymanin kravattisolmusta, josta hän on saanut paljon palautetta: ”Kumman solmun valitsee, jakaa kiivaasti kansakuntaa näköjään.”  Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio
Four-in-hand-solmu vai Windsor-solmu? Vuonna 2013 Ilta-Sanomat uutisoi Peter Nymanin kravattisolmusta, josta hän on saanut paljon palautetta: ”Kumman solmun valitsee, jakaa kiivaasti kansakuntaa näköjään.” Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio

MTV3 Uutiset juhli 30-vuotista historiaansa vuonna 2011. Peter Nyman oli ollut silloin vuoden ajan kanavan uutisankkurina. Kuva: Sanoma-arkisto / Leena Koskela
MTV3 Uutiset juhli 30-vuotista historiaansa vuonna 2011. Peter Nyman oli ollut silloin vuoden ajan kanavan uutisankkurina. Kuva: Sanoma-arkisto / Leena Koskela

Vuonna 2010 Peter Nyman lomaili tällaisessa lookissa. Samana vuonna hän ilmoitti siirtymisestään MTV3:n uutisankkuriksi. Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio
Vuonna 2010 Peter Nyman lomaili tällaisessa lookissa. Samana vuonna hän ilmoitti siirtymisestään MTV3:n uutisankkuriksi. Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio

Peter Nyman juonsi Uutisvuodon lisäksi makasiiniohjelmaa Puoli seitsemän vuonna 2009. Kuva: Sanoma-arkisto / Seppo Solmela
Peter Nyman juonsi Uutisvuodon lisäksi makasiiniohjelmaa Puoli seitsemän vuonna 2009. Kuva: Sanoma-arkisto / Seppo Solmela

Vuonna 2007 julkaistiin Peter Nymanin suomenruotsalaisista kertova kirja Ankkalammikko. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen
Vuonna 2007 julkaistiin Peter Nymanin suomenruotsalaisista kertova kirja Ankkalammikko. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen

Bonuskuva!

Tältä Peter Nyman näytti 30-vuotiaana:

Vuonna 1997 Peter Nyman oli vielä tuore televisiokasvo ja juonsi Mediapeli-ajankohtaisohjelmaa MTV3-kanavalla. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen
Vuonna 1997 Peter Nyman oli vielä tuore televisiokasvo ja juonsi Mediapeli-ajankohtaisohjelmaa MTV3-kanavalla. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen

Petran jakamassa kuvassa yhdeksän vuotta sitten lopettanut yhtye viettää illanistujaisia.

1990-luvun lopussa pinnalle singonneen Tiktakin jäsenet eivät ole poseeranneet aikoihin yhteiskuvissa.

Nykyään soolouraa tekevä Petra Gargano, 31, julkaisi Facebookissa kuvan porukan illanvietosta. Mukana on koko Tiktak eli Mimmi, NeaEmppu ja Tuuli, joka on ottanut kuvan.

”Näin ihanassa seurassa sain viettää perjantaina iltaa, ihanat tytöt! Tuuli on kans messis kameran takana”, Petra kirjoittaa kuvan yhteydessä.

Comebackia ei kuitenkaan fanien harmiksi ole luvassa.

”Oi ja voi, sen verran haastavaa on löytää yhteistä aikaa, et koko porukka on saman pöydän ääressä... Comeback on yks iso logistinen mahdottomuus”, Petra vastaa kysymykseen bändin paluusta.

Yhtye perustettiin vuonna 1998 ja lopetti vuonna 2007. Tiktakin läpimurtohitti oli Lopeta. Yhtyeen ensimmäinen albumi Frendit ilmestyi vuonna 1999, jolloin Tiktakista tuli Suomen nuorin platinaa myynyt yhtye. Tuolloin bändin jäsenet olivat yläasteella.

Tiktak vuonna 2005. Kuva: Jere Hietala / Universal Music
Tiktak vuonna 2005. Kuva: Jere Hietala / Universal Music

Kansanedustaja Jani Toivola tuli kaapista nuorena asuessaan Yhdysvalloissa. Seksikokemukset newyorkilaisessa metsikössä eivät olleet kauniita.  

Kansanedustaja Jani Toivola kertoo tällä viikolla ilmestyvässä Musta tulee isona valkoinen -kirjassaan (Siltala) pitkästä tiestään, jonka hän on kulkenut hyväksyäkseen itsensä. 

Jo kirjan alkusanoissa käy ilmi, että Jani salasi pitkään seksuaalisen suuntautumisensa itseltäänkin:

– On vaikea määritellä, kuka loppujen lopuksi teki päätöksen salaamisesta, minä vai yhteisö, joka unohti kertoa, että minun tarinani on yhtä totta kuin muidenkin.

Janin tarina tuli näkyväksi, kun hän oli parikymppinen ja juuri muuttanut New Yorkiin. Uudessa kotikaupungissaan hän meni elokuviin katsomaan romanttista komediaa, jossa molemmat pääosanesittäjät olivat miehiä.

”Miten helpottavalta tuntui nähdä oma todellinen rakkautensa päivänvalossa.”

– Miten helpottavalta tuntui nähdä omat haavekuvansa, oma todellinen rakkautensa päivänvalossa, Jani kuvailee kirjassa.

Ihastumisia jo nuorena

Kirjassa Jani Toivola kertoo ihastuneensa poikiin jo ala-asteella, mutta pitäneensä sitä vääränä ja salattavana asiana. Hän seurusteli useammankin tytön kanssa jonkin aikaa.

Viimeinen suhde naisen kanssa päättyi, kun Jani oli 23-vuotias, ja hänen tanskalainen tyttöystävänsä päätti lähteä New Yorkista takaisin Tanskaan.

Jani kuvaa kirjassa, että muutos tapahtui yhdessä yössä tyttöystävän lähdön jälkeen.

– En enää pelännyt enkä halunnut peitellä mitään. Olin homo! hän kirjoittaa.

Vapautuminen vei Janin brooklynilaiseen metsään, jossa harhaili erityisesti latinoja ja mustia miehiä rakkauden – tai ehkä paremminkin seksin – toivossa. 

– Nyt kun katson noita hetkiä nykyhetkestä käsin tajuan, että lähinnä kidutin itseäni, talloin kaikkien oikeiden kaipuideni päälle menemällä väkisin siihen metsään. 

Tuntematon huppupää

Jokin metsässä kuitenkin veti puoleensa, vaikka Jani uskaltautui vasta kuudennella yrittämällä jatkaa metsän reunalta syvemmälle.

Tuo kerta päättyi kivuliaaseen yhdyntään tuntemattoman huppupäisen miehen kanssa.

– Mies oli pikimusta ja haisi tupakalle. Emme sanoneet mitään, Jani muistelee kirjassa.

”Jokainen käynti metsässä oli askel syvemmälle paikkaan, jossa en voinut hyvin.”

Jälkikäteen hän tunsi epäonnistumista ja häpeää – hänhän tavoitteli turvallisuuden ja rakkauden tunteita eikä tosiaankaan saanut niitä metsästä.

– Jokainen käynti metsässä oli askel syvemmälle paikkaan, jossa en voinut hyvin ja josta minun oli kivuliaasti askel askeleelta myöhemmin tuotava itseni takaisin ja aloitettava rakkaudelliset teot itseäni kohtaan.

Äiti suhtautui hyvin

Vaikka Jani eli jo New Yorkissa avoimesti homona, kävi treffeillä ja homobaareissa, hänen lähipiirinsä Suomessa ei tiennyt asiasta mitään.

Äidilleen kertoakseen hän matkusti kotimaahan ja täräytti asian julki jo rappukäytävässä. Kirjassa Jani kertoo äitinsä suhteutuneen asiaan vastaanottavaisesti. Janille itselleen kaapista tulo oli helpotus.

– En ole koskaan elämässäni tuntenut oloani niin kevyeksi ja voittamattomaksi kuin tuona iltana äidin luota lähtiessäni, hän kirjoittaa.

kiitos ei tätä..

Jani voisi pitää  naimisensa oma tietonaan ja keskittyä  kansanedustajan työhön ja kertoa mitä saanut sillä saralla aikaiseksi!