Maria menetti äitinsä 2005 ja isänsä viisi vuotta myöhemmin. Nyt elämä näyttää taas valoisalta. ”Isän leski viettää meillä pitkiä aikoja.”
Maria menetti äitinsä 2005 ja isänsä viisi vuotta myöhemmin. Nyt elämä näyttää taas valoisalta. ”Isän leski viettää meillä pitkiä aikoja.”

Samppalinnan kesäteatterin tähti Maria Lund iloitsee siitä, että hänen perheeseensä kuuluu kaksi rakasta isoäitiä.

Laulaja-musikaalinäyttelijä Maria Lundin kesä kuluu Samppalinnan kesäteatterissa Nunnia ja konnia -musikaalikomedian pääroolissa, yökerholaulaja Deloriksena. Hankasalmella perheineen asuva Maria toi Turkuun mukaansa nuorimmaisensa, 1-vuotiaan Lara-tytön.

Kun Maria on harjoituksissa ja esityksissä, Larasta huolehtii Romaniasta kotoisin oleva Camelia-mummo, joka on Marian isän, vuonna 2010 kuolleen oopperaulaja Alexandru Ionitzan leski.

– Olemme Camelian kanssa läheisiä. Ollaan tällaista yhtä suurta perhettä, Maria sanoo.

Bukarestissa asuvan Camelian suvusta onkin tullut viime vuosina Marialle tärkein linkki isän synnyinmaahan.

Camelia viettää pitkiä aikoja myös Marian ja hänen miehensä, muusikko Valtteri Tynkkysen kodissa Hankasalmella. Lapset kutsuvat mummia ”bunicaksi”, joka on romaniaksi isoäiti.

”Mieheni äiti on upea ihminen eikä yhtään perinteinen anoppityyppi.”

Marian elämässä on alkanut uusi elämänvaihe raskaiden vuosien jälkeen, kun hän menetti molemmat vanhempansa. Äiti, oopperalaulaja Tamara Lund menehtyi syöpään vuonna 2005.

Lasten toinen mummi Tiiti Tynkkynen asuu lähiseudulla ja auttaa paljon, sillä kahden keikkatyötä tekevän ammattilaisen taloudessa tarvitaan lastenhoitoapua.

– Mieheni äiti on upea ihminen eikä yhtään perinteinen anoppityyppi. Lapset rakastavat häntä enkä voisi kuvitella parempaa mummia lapsilleni. Olen onnellinen, että hänellä on aikaa meille.

Anopista ja Mariasta on tullut myös ystäviä, ja he viettävät aikaa paljon yhdessä.

– Hänen kanssaan voi keskustella ihan mistä vain. Käymme yhdessä myös teatterissa ja museoissa.

Lue koko Marian haastattelu Me Naisten numerosta 23/2016.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

 

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.