Marian kodissa paljastui vakava sisäilmaongelma. ”En suostu miettimään, kuinka myrkyt ovat voineet vaikuttaa meihin.” Kuva: Liisa Valonen
Marian kodissa paljastui vakava sisäilmaongelma. ”En suostu miettimään, kuinka myrkyt ovat voineet vaikuttaa meihin.” Kuva: Liisa Valonen

Maria Veitolalla on takanaan elämänsä rankin vuosi. Ensin kuoli isä, sitten meni työ. Lisäksi kodissa paljastui paha sisäilmaongelma.

Jos astuisi peremmälle kerrostalokotiin Helsingin Punavuoressa ja lyöttäytyisi yökylään toimittaja Maria Veitolan, 43, luokse, vierailu menisi näin: tehtäisiin ruokaa, pestäisiin pyykkiä, ja 4,5-vuotias Taisto pakottaisi mukaan legoleikkeihinsä. Taiston nukahdettua huushollin isäntä katsoisi jalkapalloa televisiosta, Maria jatkaisi vielä töitä läppärillään.

– Ja kaikki olisi ihanaa ihan vain koska olemme taas kotona, Maria hymähtää äänellä, jossa on yhtä aikaa ironiaa ja huojennusta.

Perhe palasi hiljattain kotiinsa, josta se oli ollut evakossa puoli vuotta. Pakoon lähdettiin, kun jatkuvan sairastelukierteen syyksi paljastuivat remonttia seuranneet sisäilmaongelmat. Ennen sitä Maria oli vedellyt antibioottikuureja keuhkotulehduksiinsa vuoden ajan.

– Olin jatkuvasti kipeänä, mutta kuvittelin sen johtuvan surusta ja stressistä. Minulla oli tuolloin kaksi asiaa saattohoidossa: oma isäni sekä työni Radio Helsingissä.

Unelmakoti revittiin auki

Maria keksi tarkastuttaa kotinsa sisäilman vasta, kun lääkäri suositteli sitä. Ensin Maria kutsui rakennusterveyteen erikoistuneet ystävänsä, arkkitehti Maria Nordinin ja tämän kollegan Jussi Timosen, nuuskimaan kotiaan, sitten kaksi homekoiraa ohjaajineen.

– Kaikki tunnistivat, että jotain oli pahasti pielessä. Iski kalvava epätietoisuus, millaisten myrkkyjen keskellä olimme asuneet.

– Miten sitä voi kuvailla? Ihan hirveetä.

Remontti oli teetetty sisustussuunnittelijalla ja tämän suosittelemalla urakoitsijalla. Asunnosta piti tulla unelmakoti. Vuosi myöhemmin kämppä revittiin kauttaaltaan auki. Asiantuntijoiden yksityiskohtaisia raportteja on pinotolkulla, mutta Marian mukaan niiden viesti on selvä:

– Remontissa on käytetty vääriä aineita, tekniikoita ja tehty työvirheitä. Näyttää siltä, että kun yksi liimapurkki on loppunut, työtä on jatkettu toisen jämillä. Keskenään vanhat ja uudet liimat ovat aiheuttaneet kemiallisia reaktioita.

Maria kertoo pahimpien pesäkkeiden löytyneen lattia­päällysteiden alta pienen Taiston huoneesta ja heidän makuuhuoneestaan.

– Alkuperäisen remontin tehnyt urakoitsija ei ole ottanut vastuuta virheistä, ei edes pahoitellut tapahtunutta. Kun pyysin nähtäväkseni lain vaatimaa työmaapäiväkirjaa, sain tilalle selityksiä hajonneesta tietokoneesta ja pakkaseen menehtyneestä lattian asentajasta, Maria kertoo.

Asiantuntijalausunnot sekä purku- ja korjausremontin perhe on maksanut viimeistä senttiä myöten itse. Niihin paloi ensin Marian isältä jäänyt perintö, sitten pakon edessä otettu pankkilaina. Sitä ja tulevia lakimieskuluja perhe maksaa seuraavat vuodet, jos urakoitsija ei kanna vastuutaan.

– On karmeaa tajuta, ettei kukaan ole puolellamme. Lakinaisemme lisäksi ei ole mitään tahoa, joka auttaisi. Voimme vain tapella oikeudessa ja katsoa, kuinka käy. Alkuun tunsin vihaa, enää en jaksa. Olen vain hirveän väsynyt ja pettynyt, Maria hajoaa kyyneliin.

Ikävä on itsekäs tunne

Sisäilmaongelma räjähti käsiin viime keväänä, juuri kun Marian isä oli kuollut vuosia kestäneen sairastelun päätteeksi. Surun keskellä Maria olisi vain halunnut vetäytyä kotiin, omaan turvapaikkaansa. Sen sijaan elämä pakattiin neljään Ikea-kassiin, jotka kulkivat mukana sijaiskämpästä toiseen. Tupakanhajuisessa yksiössä Maria mietti, missä saisi itkeä rauhassa.

– Silloin valkeni, miten suuri merkitys kodilla onkaan.

Marian isä sairasti nivelreumaa, joka asetti hänen elämälleen kivuliaat rajat, vaikka mieli olisi vielä halunnut mennä ja tehdä.

Marian äiti vastasi vuosia arjesta isän omaishoitajana. Vanhemmat olivat olleet yhdessä lukioikäisistä asti. Isä oli kuollessaan vasta seitsemänkymppinen. Maria ja äiti pitivät isää kädestä, kun tämä nukkui pois.

– En ole koskaan menettänyt ketään niin läheistä. Ehkä kuolema olisi helpompi hyväksyä, jos ihminen itsekin on siihen valmis. Isäni olisi halunnut elämältä paljon enemmän.

”Ikävässä on jotain samaa kuin vaikean eron jälkeen.”

Maria aavistelee, että ehkä isä ei olisi enää jaksanut eikä pärjännyt kotona pidempään. Ehkä kuolema oli pääsy jatkuvista kivuista.

– Se ei silti helpota omaa ikävääni. Sitä, että haluaisin puhua isän kanssa joka päivä. Mutta ne ovatkin itsekkäitä ajatuksia, itsekkäitä tarpeita, Maria kuiskaa.

– Ikävässä on jotain samaa kuin vaikean eron jälkeen. Sitä ajattelee, etten ikinä päästä ketään lähelleni, niin menettäminenkään ei tunnu näin pahalta. Mutta eihän sillä tavalla voi elää.

Surussa Mariaa lohduttavat nyt ne, jotka hän on päästänyt lähelleen.

– Parasta on, kun puoliso ottaa kainaloon ja vain halaa. Tai kun Taisto lohduttaa sanomalla: Onneksi sinulla on minut.

Maria on haaveillut kirjan kirjoittamisesta lapsesta lähtien. "Nyt aion kokeilla, tuleeko siitä mitään."
Maria on haaveillut kirjan kirjoittamisesta lapsesta lähtien. "Nyt aion kokeilla, tuleeko siitä mitään."

Muutkin lohduttivat silloin, kun isän kuolema oli vielä uutinen. Maria sai kauniita viestejä ja kukkalähetyksiä.

– Olin aina miettinyt, miten toisen suruun pitäisi reagoida. Tuntui tyhmältä teatterilta sanoa ’otan osaa’. Nyt kun olen ollut surija itsekin, tiedän, että joka ikinen sana, ele ja lempeä katse merkitsevät mielettömästi, Maria sanoo.

– Mutta sitten muiden elämä jatkuu, niin kuin kuuluukin. Harva enää kysyy, missä menen nyt.

Parisuhde paineen alla

Surutyössään Maria on hakenut apua tutulta terapeutilta. Siinä missä ystävät osaavat lohduttaa, ammattilainen osaa analysoida surua. Ratkaisevaa oli, että terapeutti tuntee pitkältä ajalta Marian sekä tämän perheen vaiheet.

– Surutyö on lusimista. Ajan kulumista, ajatusten ajattelemista, itkemistä. Suru ei helpota, mutta helpottaa tietää, että ajan kanssa se muuttuu, Maria sanoo.

– Olin miettinyt, miksi tämä kaikki tapahtuu minulle. Olinko tehnyt jotain ansaitakseni näin paljon paskaa vai onko sen tarkoitus jalostaa minusta parempi ihminen? Tuntui huojentavalta, kun terapeutti muistutti, että tärkeämpää on nyt miettiä omaa selviytymistä kuin vastoinkäymisten suurempaa tarkoitusta.

Ja ehkä sellaista ei olekaan. Ehkä surut vain kuuluvat elämään ja niistä on luovittava läpi ilman ansiomerkkejä.

– En voi sanoa vastoinkäymisten millään tavalla tuoneen hyviä puoliani esiin tai että olisin oppinut itsestäni uutta. Olen ollut vain ahdistunut, surullinen ja kiukkuinen.

"Ymmärsin itsekin, etten voi olla vain itkevä mytty."

Maria tietää olleensa raskasta seuraa läheisilleen. Ensin huoli isästä ja sitten ikävä ovat kulkeneet matkassa niin pitkään, että surusta tuntuu tulleen osa häntä. Siinä vierellä puoliso on elänyt eri tunnetilassa, omassa tarinassaan.

– Minun ei ole tarvinnut peitellä tunteitani kotona, mutta ymmärsin itsekin, etten voi olla vain itkevä mytty.

– Kun en ole hetkeäkään miettimättä surua, on tuntunut epäreilultakin, että mies se vain porskuttaa. Että minun elämä on koko ajan hirveää ja toinen sadattelee, kun on lyönyt polvensa fudismatsissa. Niissä hetkissä minulta ei hirveästi ole herunut empatiaa.

Maria tietää silti, että juuri näin sen täytyy mennäkin. Olisi älytöntä, että toinenkin musertuisi.

– Mutta kaiken paineen alla parisuhdekin on ollut koetuksella. Olemme raivonneet muille ja toisillemme.

Pahiten sitä koeteltiin, kun perhe kompasteli toisiinsa ja Ikea-kasseihinsa ahtaissa väliaikaiskämpissä. Yksi pelastus oli työ, johon Maria vetäytyi viikonloppuisinkin tehdessään vuoroin Tähdet, tähdet -ohjelmaa, Yökylässä Maria Veitola -sarjaa sekä Enbuske, Veitola & Salminen -talk show’ta.

– Vaikka työllä on vaatimuksensa, se myös tarjosi pääsyn kotihelvetistä. Ilman sitä ajatukseni olisivat velloneet vain kaikessa hirveydessä.

Maria kiittelee, että vaikeissakin paikoissa pariskunnan on aina ollut helppo puhua toisilleen.

– Meillä oli jo kokemus vaikeasta vauva-ajasta. Se auttoi ymmärtämään, että hankaluus suhteessa johtuu elämäntilanteesta eikä siitä, ettemme enää rakastaisi toisiamme, Maria kertoo.

– Jossain vaiheessa sovimme, että odotetaan puoli vuotta kotiinpaluusta ja katsotaan, vieläkö toinen koko ajan ärsyttää. Moni asia on jo kääntynyt parempaan päin.

Ärsyttävä positiivisuustantta

Maria näkee jo hyvää elämässään. On perhe, innostavia töitä, ystäviä ja työkavereita. Silloinkin, kun asiat olivat synkimmillään, hän pakotti itsensä näkemään hyviä asioita.

– Minusta tuli se ärsyttävä positiivisuustantta. Kun taksikuski valitteli marraskuista pimeyttä, minä kailotin takapenkillä, että meilläpä ei ole sotaa ja eikö vain ole kivempi olla mersun ratissa kuin Syyriassa.

Tällä hetkellä parasta on se, että Maria perheineen on saanut palata kotiinsa, joka on nyt viimeisen päälle turvallinen. Ensimmäisinä päivinä Taisto ei halunnut poistua kotoa vaan kieriskeli nakuna ja nauraen.

– En ollut ihan nakuna mutta henkisesti kyllä samassa tilassa. Puoliso kysyi, mitä nauran, roikkuuko hänellä jotain naamassa vai mikä on.

Maria sanoi hymyilevänsä, koska hänen oli niin hyvä olla.

– Hän totesi siihen, ettei edes muista, milloin viimeksi oli nähnyt minun hymyilevän.

Myös vaikeudet työssä ovat vaihtuneet uuteen alkuun. Maria aloitti hiljattain jo kertaalleen hyvästelemänsä Radio Helsingin sisältöjohtajana. Rahavaikeuksiin ajautunut radio sai uuden omistajan ja tilat Muusikkojen liitosta sekä toimintamallin, jonka kannattavuuteen Mariakin nyt uskoo.

– Esimiestyössä on yhä haasteita. Osa on nähnyt muutokset mahdollisuutena, osa on vastannut suoltamalla kaiken saastan sisältään. Olen itsekin kokenut, miltä tuntuu, kun duunit muuttuvat tai loppuvat. Sillä kokemuksella olen yrittänyt hoitaa uudistusta mahdollisimman hyvin.

Maria jätti tehtävänsä Radio Helsingin päätoimittajana kesällä, kun rästissä oli puolen vuoden palkat.

– Olisi varmaan ollut viisasta lähteä jo aiemmin, mutta siinä elämäntilanteessa en pystynyt radikaaleihin päätöksiin. Uuttakin työtä vastustelin pitkään. Lopulta totesin, että olisi tylsää heittää hukkaan edellisvuosien tieto ja taito.

Radiotyössään Maria tukeutuu samaan metodiin kuin Yökylässä-ohjelmassaan: yhteistyöhön ja luottotiimiin.

– Aiemmin ajattelin, että onnistun vain tekemällä kaiken itse. Yökylässä-sarjankin tyrmäsin ensin, kun mietin, että minun pitäisi esiintyä, käsikirjoittaa, ohjata, editoida ja tuottaa – kauhea homma.

Marian ympärille kerättiin huipputiimi, jonka osaamiseen hänen piti vain luottaa.

– Ensin ajattelin, että kamalaa, mutta ohjelmasta tulikin menestys! Nyt radiossakin keräsin ympärilleni sairaan hyvän tiimin. Muihin luottaminen on ihana mahdolllisuus.

Viiden viikon ihmiskoe

Kun Yökylässä-sarjan toinen kausi alkaa Cheek-jaksolla, Maria on kaukana lomalla. Kohteeksi valikoitui Filippiinit, koska perhe halusi lämpöön, hyvän ruuan äärelle ja paikkaan, missä oleilu ei ole järjettömän kallista. Kodin korjaus on nakertanut talouden tiukalle.

Kaksi ensimmäistä viikkoa Maria viettää Taiston ja äitinsä kanssa, sitten mies liittyy seuraan. Maria kutsuu reissua sarkastisesti viiden viikon ihmis­kokeeksi.

– Hermot varmaan kiristyvät, mutta se kuuluu asiaan, koska olemme äiti ja tytär. Oikeasti rakastamme toisiamme. Olen onnellinen, että äiti saa vihdoin tällaisen kokemuksen. Hän ei ole pitänyt lomaa vuosikymmeniin.

Kesällä Maria lomaili ystäväperheen kanssa kaksi viikkoa Baleaareilla. Siellä hän huomasi ensimmäistä kertaa, ettei ollut muutamaan minuuttiin miettinyt ikäväänsä.

– Oli vaikeaa olla se, joka kantaa isoa surua mukanaan, kun muut ovat lomatunnelmissa. Mutta sitä surutyö kai on, surun sietämistä ja sovittamista arkeen.

Maria Veitola

  • Toimittaja, käsikirjoittaja ja ”boss lady” on syntynyt Enossa 26.2.1973. Asuu Helsingissä avomiehensä ja poikansa kanssa.
  • Yökylässä Maria Veitola palaa MTV3:lle toisen kauden jaksoillaan 25.1. Voitti Kultaisen Venlan 2015 vuoden keskusteluohjelmana.
  • Aloitti Radio Cityssä vuonna 1994, nyt johtaa Radio Helsingin uudistusta sisältöjohtajana.

Kysyimme hyvinvointivalmentajina työskenteleviltä Kirsi Salolta ja Teemu Syrjälältä, mitä he tekevät arjessaan voidakseen kokonaisvaltaisesti hyvin.

Hyvinvointivalmentajat Kirsi Salo ja Teemu Syrjälä puhuvat työkseen – ja yrittävät innostaa muita tavoittelemaan hyvää elämää. Mutta mitä he itse tekevät voidakseen mahdollisimman hyvin? Kaksikko kertoo.

1. Itsensä kuunteleminen

Kirsi Salo kertoo elävänsä niin kuin opettaa.

– Järjestän itselleni paljon hiljaisuutta, rauhaa ja omaa aikaa. Hiljennän mieltä esimerkiksi meditoimalla. Osaan hallita oman pään sisältöä hyvin.

Meditoiminen auttaa Kirsiä myös pitämään ajatukset myönteisiä ja tekemään viisaita ajankäyttöön liittyviä ratkaisuja.

– Järjestän aikaa niille asioille, jotka lisäävät hyvinvointiani ja sanon ei sellaisille asioille, jotka eivät edistä, yksin viihtyvä Kirsi kertoo.

”Jos ihmissuhteet ovat kunnossa, muut palikat menevät helposti kohdalleen.”

2. Panostaminen ihmissuhteisiin

Hyvinvointivalmentaja Teemu Syrjälälle suhde itseen ja muihin on kaiken perusta.

– Jos ihmissuhteet ovat kunnossa, muut palikat menevät helposti kohdalleen, hän kertoo.

Hän kiinnittää huomiota myös siihen, miten puhuu itselleen ja läheisilleen. Rakkauttaan ja välittämistään hän osoittaa koskettamalla.

– Omasta menneisyydestäni tiedän, että kun on haasteellista, kosketus alkaa jäädä pois. Kun saa koskettaa, ongelma alkaa hävitä.

”Kosketus on muuttanut oikeastaan koko elämäni.”

Kosketuksella Teemu ei tarkoita pelkästään seksuaalista kosketusta. Se voi olla halaus tai vaikka hipaisu olkapäähän, kunhan ei riko toisen ihmisen rajoja. Teemun mielestä joskus on parempi katsoa toista silmiin kuin puhua – kohdata toinen ihminen ja olla läsnä.

Teemun omassa parisuhteessa kosketellaan paljon.

– Se on muuttanut oikeastaan koko elämäni.

3. Kipupisteiden työstäminen

Kirsi on puhunut julkisuudessa henkisestä herätyksestään, mutta ei hänen elämänsä ole ollut pelkkää auvoa. Kirsi on huomannut, että ihmisen sisältä kumpuaa läpi elämän asioita, joita on käsiteltävä.

– Minullakin tulee kipupisteitä esiin silloin tällöin. Saatan tulla alakuloiseksi tai ärtyä. Olen siitä kuitenkin hirveän tietoinen, että silloin jokin on osunut minua vanhaan haavaan. Sitten työstän sitä.

“Jos emme hengitä koko keholla, jumiutamme tunnejärjestelmämme.”

4. Hengittäminen

Teemu keskittyy hengittämiseen kaikessa, mitä tekee – niin kävellessä, uidessa kuin voimaharjoitellessa. Hengittämällä Teemu antaa energian kiertää.

– Jos emme hengitä koko keholla, jumiutamme tunnejärjestelmämme.

5. Lepo ja ravinto

Myös lepo ja ruokavalio ovat niin Kirsille kuin Teemullekin tärkeitä. Kirsin mukaan nukkuminen ja kylpeminen ovat hänelle harrastuksia. Ylipäätään elämän hidastaminen on Kirsille tärkeää, jotta hän voi hyvin.

– Syön kevyesti eli mahdollisemman paljon vihreää ja kasviksia. Valkoista sokeria ja nopeita hiilihydraatteja en syö juuri lainkaan.

Teemulle ravinnossa tärkeintä on laatu: hän syö paljon villi- ja lähiruokaa.

– Tällä hetkellä tulee syötyä marjoja joka päivä.

Teemu ei silti halua nipottaa, koska tietää kokemuksesta, ettei liika tiukkapipoisuus ravintoasioissa lisää hyvinvointia.

6. Kylmälle altistuminen

Teemu altistaa kehoaan säännöllisesti kylmälle – talvisin avannossa, kesäisin kylmässä suihkussa. Sillä hän yrittää ehkäistä kehon jumiutumista.

– On tärkeää, että saa keholle haastetta, ettei vain mukavasti jumppaile neljän seinän sisällä.

“Muistan pitää itseni lapsenmielisenä.”

7. Lapsenmielisenä pysyminen

Kirsille on tärkeää pysyä lapsenmielisenä. Tässä häntä auttavat hänen kaksi lastaan.

– Lapset ovat jatkuva kutsu tuossa vierellä päästä irti ja olla hetkessä. Saatan viettää paljon aikaa lattialla kissojen ja lasten kanssa.

8. Tanssiminen ja voimaharjoittelu

Tanssi on Teemulle tärkeä tapa ilmaista itseään. Se avaa myös tunnelukkoja. Teemu liikuttelee kehoaan fiiliksen mukaan.

– Joskus rymistellään, joskus hempeilllään.

Vastapainoksi tanssille Teemu nostaa rautaa ja pyrkii liikkumaan niin, että keho omaksuu jatkuvasti uusia liikemuotoja.

9. Inspiroivien videoiden kuuntelu

– Kuuntelen ihan älyttömän paljon erilaisia Youtube-videoita. Jos muut menevät kahdeksaksi tunniksi töihin, minä kuuntelen viisi tuntia videoita. Minua kiinnostaa eniten se, mikä ihminen on ja miksi hän on täällä, Kirsi kertoo.

Hän nimeää yhdeksi suosikikseen jamaikalaisen henkisen opettajan Moojin.

“Sisäinen tila heijastuu ulkoiseen tilaan.”

10. Elämän yksinkertaistaminen

Kirsi tavoittelee ”sisäistä tyhjyyttä”. Siksi hän on yrittänyt tehdä elämästään mahdollisimman yksinkertaista. Hän on esimerkiksi raivannut kotoaan turhia tavaroita.

– Kun saavutan hyvän tilan, vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tukevat tuota tilaa. Sisäinen tila heijastuu ulkoiseen tilaan.

11. Yhteys luontoon

Kirsi rakentaa tällä hetkellä ekokylää Kolumbiaan. Siellä hän sanoo pääsevänsä eri tavalla kosketuksiin luonnon kanssa kuin Suomessa. Hän ei kuitenkaan väitä viettävänsä luonnossa erityisen paljon aikaa.

– Luonto on minulle kuitenkin hyvin tärkeä.

12. Muiden auttaminen

Kirsi uskoo, että oma sydän laajenee pysyvästi, kun auttaa muita. Enää häntä ei kiinnosta, mitä hän voi saada ja saavuttaa.

– Parannan itseäni parantamalla muita. Yksi minivalaistumisen kokemukseni on, että minussa on sirpale jokaista ihmistä.

 

– Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen, Jere Karalahti kertoo. Kuvat: Jonna Öhrnberg

Jere Karalahden elämäkerrassa äänessä ovat myös hänen läheisensä. Jerellä oli heille yksi pyyntö: olkaa täysin rehellisiä.

Ex-jääkiekkoilija Jere Karalahti arvelee, että rehellisyys ja lojaalius ovat arvoja, jotka ovat kannatelleet häntä, vaikka hänen elämässä on sattunut poikkeuksellisen paljon.

– Minulta kysyttiin elämäkertaa jo kymmenen vuotta sitten. Olen ollut nämä vuodet aika hiljaa kaikesta. Nyt kun ura päättyi, asia tuntui ajankohtaiselta. Kirja on minun oma puheenvuoro ja puhdistautuminen.

Jere haluaa tuoda lokakuussa ilmestyvässä kirjassa myös oman näkökulmansa tapahtumiin ja otsikoihin.

– Monien ihmisten mielikuva minusta kantautuu kolmenkymmenen tai vähintään kymmenen vuoden takaa. Onhan minun elämä monella tapaa täysin erilaista kuin silloin.

Jere lopetti vuosi sitten jääkiekkouransa. Samaan aikaan Jere ja vaimo Nanna Karalahti saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, nyt reilun vuoden ikäisen Jax-pojan. Jeren 16-vuotias Ronja-tytär edellisestä liitosta asuu vuoroviikoin parin kanssa.

”Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin.”

Keväällä liitto ajautui kriisiin ja Nanna kirjoitti blogissaan parin eronneen. Avioeropapereita he eivät kuitenkaan ikinä laittaneet vetämään.

– Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin. Olemme molemmat tehneet kompromisseja, myös kasvatusasioissa kulmat ovat saatu kohtaamaan. Pidän isänä tiukkaa kuria, mutta annan myös siimaa, että hän saa kasvaa omana itsenään. Jax on lumonnut minut täysin. Onhan se erilaista kasvattaa lasta, jolla roikkuu käärme jalkojen välissä, Jere naurahtaa.

Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.
Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.

”Juhlimista voi olla eri tasoista”

Päihteiden käytön Jere lopetti jo vuonna 2008, kun hän vajosi koomaan päihteiden käytöstä johtuvan haimatulehduksen vuoksi.

Urheilu-uransa ohessa Jere kuvaa olleensa ammattijuhlija. WSOY:n syksyn avajaistilaisuudessa paljastettiin, että kirjassa kerrotaan myös, kuinka Jere on meinannut sokeutua kaljapullon siruihin.

”Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.”

– Juhlimista voi olla eri tasoista. Tiettyjä tasoja siitä minulla ei ole ikävä. Olen oppinut vuosien aikana elämään uutta elämää. Urheilen kaksi kertaa päivässä ja pyöritämme Nannan kanssa hyvinvointivalmennusta. Myös Jax syntyi uran loppumisen kannalta hyvään saumaan, jääkiekkomittarit ehtivät tulla täyteen. Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.

Lihaa, kanaa vai kalaa? Voiko tämän vaikeampaa kysymystä esittää kasvissyöjälle – edes teoriassa?

Anssi Kela on ollut kasvissyöjänä noin 20 vuotta. Nyt hän kertoo Facebook-sivuillaan hankalasta kysymyksestä, johon joutui miettimään vastausta pitkään.

– Minulta kysyttiin hiljattain kysymys, joka päällisin puolin vaikutti helpolta, mutta johon vastaaminen oli lopulta yllättävän vaikean prosessin takana: jos minun pitäisi nyt syödä yksi annos liharuokaa, niin mitä lihaa söisin?

Vastaus löytyi perinpohjaisten kysymysten avulla. Kela kirjoittaa kysyneensä itseltään, missä tilanteissa hän on kokenut menettävänsä jotain vegetaristina ja milloin hänellä on tullut mieleen, että ei haluaisi olla kasvissyöjä?

– Olenko ollut pettynyt jossain hienossa ravintolassa, kun pöytäseurani lautasella on lojunut kallista lihaa, ja minulle on tarjoiltu jotain selvästi vähäisempää? Vai olenko tuntenut kateutta silloin, kun kaverini on mäystänyt mehevää hampurilaista, ja oman sämpyläni välissä on ollut kuiva juurespihvi, Kela sanoo miettineensä. 

”Jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.”

– Tällaisen pohdinnan tuloksena lopullinen vastaus kirkastui minulle: jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.

Facebook-postauksen alla fanit kysyvät jo, että millaiseen makkaraan Kela päätyisi, jos pitäisi syödä lihaa. Mutta Kela myöntää, ettei tunne makkaroita niin hyvin, että osaisi valita jonkun tietyn makkaran.

Perheen koira ja dokumentti saivat luopumaan lihasta

Nettisivuillaan Anssi Kela on kirjoittanut aiemmin, että hän suuntasi kasvislinjoille joko 1997 tai 1998. Sitä ennen hän oli kuitenkin ”intohimoinen lihansyöjä”.

– Kun tilasin Pizza Fantasian, niin neljä täytettäni olivat salami, kinkku, pekoni ja jauheliha. Minulla ei ollut kokemusta kasvisruoasta, arvelin sen olevan mautonta.

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.”

– Vegetarismi oli kuitenkin kiinnostanut jo jonkin aikaa. Olin salaa ajatellut, että joskus voisi ihan huvikseen kokeilla miltä tuntuisi olla syömättä lihaa. Kimmoke tähän suuntaan taisi syntyä siitä, kun perheeseen hankittiin koira: sen silmiin katsellessa aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.

Viimeisenä niittinä Kelan mukaan toimi dokumentti, jossa seurattiin lihan matkaa laitumella pihviksi. Se ei ollut kaunista katsottavaa, kirjoitti Kela vuonna 2009. Sen jälkeen hän alkoi kokeilla kasvissyöntiä ja koki sen sopivan elämäntyyliinsä.

Kerro oma vastauksesi, kasvissyöjä!

Mihin liharuokaan tarttuisit, jos pitäisi valita yksi?

Kerro vastauksesi ja osallistu keskusteluun alla olevassa kommentointikentässä. Kirjoita kommenttisi pinkkiä nappia painamalla.

Olet mitä syöt

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

Aihealueeseen liittyen juuri noussut kohu suomalaisen lihantuottaja HKScanin eläintenkohtelusta on noussut skandaali --> http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201708222200343599_ul.shtml En tiedä miksi ihmiset tukevat raskaalla työllä hankituilla €:llaan tällaista? Jos ei olisi kysyntää, ei olisi myöskään tarjontaa ja eläimet sekä terveytesi säästyisivät. Jos ihmiset eivät olisi laiskoja tutkimaan julkaistuja tutkimuksia liittyen terveelliseen ravintoon liittyen joita maailman huippuyliopistot...
Lue kommentti
Eläimille elämisen arvoinen elämä

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.” Hienoa Anssi että olet avannut silmäsi epäkohdalle, kuitenkin herää kysymys että jos motiivisi on eläinten hyvinvointi, niin minkä takia syöt maitotuotteita? Jos ihmiset avaisivat silmänsä,he ymmärtäisivät että lehmiä raiskataan ja heidän lapsensa otetaan heiltä pois, monet voisivat miettiä kumpi on pahempi? Kohtelemme jo ihmisinä toinen toisiamme yhä huonommin nykypäivänä, eläimiä vielä...
Lue kommentti

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).