Näyttelijä Mari Perankoski, 42, kunnostaa uutta kotia muusikkomiehensä Jouni Hynysen kanssa ja nauttii ensimmäisestä kesästään Lappeenrannassa.

Mie soitan sitten, kun voi tulla hakemaan. Ehkä viiden maissa”, näyttelijä Mari Perankoski huikkaa muusikkomiehelleen Jouni Hynyselle.

Tuttu partasuu hyppää mustaan Hummeriin ja kaasuttaa pois Lappeenrannan satamasta. Rokkari ei ehdi jäädä seuraksi kauppareissulle, sillä kotona odottaa maalausurakka.

Remontti on työllistänyt Maria ja Jounia alkuvuodesta lähtien, jolloin he ostivat Lappeenrannasta 1970-luvulla rakennetun omakotitalon.

– Talo on hyvässä kunnossa, mutta nälkä kasvaa syödessä, Mari sanoo.

Marilla ei ole mitään massiivisia projekteja vastaan, sillä hän on omimmillaan leka kädessä.

– Olen remonttihullu. Tätä ei varmasti saisi sanoa, mutta voisin hyvin vaihtaa työt kotona oloon ja remppaan. Varsinkin tuhoamis- ja pohjustustöissä olen ihan ässä. Painelen menemään verkkarit jalassa ja tukka pölyssä, Mari kehaisee.

Juuri nyt sitä on vaikea uskoa. Naiselliseen kesämekkoon pukeutunut näyttelijä saa torin kupeessa heti seuraa kylän­ukoista, joilla on tarve raportoida, että kyllähän myö likka siut tiijetään. Mansikkakojun myyjää hymyilyttää.

Lupsakat eteläkarjalaiset ovat tulleet Marille tutuiksi kahden vuoden aikana, jonka hän on seurustellut Lappeenrannan oman pojan, Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynysen kanssa.

– Täkäläiset ovat iloista ja vilpitöntä sakkia. Vähän väliä joku tupsahtaa meillekin kylään ilmoittamatta tai soittaa, että puolen tunnin päästä on sitten ruoka, tulkaa syömään.

Lappeenrantalaismiehiä Mari kuvailee perinteisiksi ukoiksi, jotka eivät turhia tunteile, mutta kohtelevat naisia hyvin.

– Välittäminen näytetään tekojen kautta. Aina on joku ovea avaamassa tai kasseja kantamassa. Ja ravintolassa mies tarjoaa naiselle, vaikka rahat olisivat kuinka vähissä.

Yhden ominaisimmista piirteistä Mari tunnistaa myös Hynysessään.

– Aina kun kysyn, että milloin tämä homma voitaisiin hoitaa, minulle sanotaan, että kassellaan, kassellaan, syssymmällä sitte. Se on lappeenrantalaisten vakiovastaus kaikkeen.

Nolo mutsi ja Kuju Hyttinen

Joskus kasselu käy hermoille, mutta yleensä Mari tykkää Saimaan rantakaupungin leppoisasta tahdista. Hän kasvoi itsekin pikkupitäjässä, parinsadan kilometrin päässä Varkaudessa.

– Se oli huoleton paikka kasvaa. Raahasin kotiin villikissoja ja rymysin pitkin pihoja nakuna ja naama ruvella.

Helsinki oli toista maata. Kun Mari muutti boheemiin Kallioon näyttelijänopintojen perässä 1990-luvulla, suuri kaupunki sekä kiehtoi että ahdisti.

Yksi hupaisimmista hetkistä osui vastaan seitsemän vuotta sitten, kun Mari lenkkeili Ryhmäteatteriin Kaaos-näytelmän esitykseen. Kesäilta oli kuuma, ja korvakuulokkeissa soi Elton John.

– Tuntui kuin olisin juossut jossain koomisessa musiikkivideossa. Eltonin I´m still standing soi, ja samaan aikaan Kurvin puliukot kaatuilivat ympärilläni kännipäissään, Mari muistaa.

Teatterikorkeakoulukin vaati maalaistytöltä totuttelua. Monet saman vuosikurssin opiskelijoista olivat kulttuuri­kotien kasvatteja, jotka osasivat kirja­klassikot ja Kaj Chydeniuksen tuotannon ulkoa.

– Meillä kotona oli luettu lähinnä Alibia ja Varkauden Sanomia. Ja Kuju Hyttisen biisit tunsin oikein hyvin. No, ehkä siitä on ollut hyötyäkin. Ei kaikkien tarvitse olla samasta puusta.

Marilla on yhä koti myös Helsingissä, sillä työt ja 15-vuotiaan Joel-pojan koulu pitävät arjen pääkaupunkiseudulla.

Kesälomalla myös Joel on viihtynyt Marin, Jounin ja tämän yhdeksänvuotiaan tyttären kanssa Lappeenrannassa.

– Kuvittelin aina olevani rento mutsi, mutta viime aikoina on käynyt selväksi, että olenkin nolo ja pukeudun väärin. Kun luukutan stereoista AC/DC:tä, poika huutaa, että laita se moska hiljemmalle. Ei hän edes tiennyt Kotiteollisuutta ennen kuin tutustui Jouniin. Kaikki teinit kuuntelevat nykyään jotain hiphoppia ja räppiä, Mari nauraa.

Ennen oli paremmin

Vanhemmuuden suuri paradoksi pätee myös toisinpäin. Kun tietokone vaatii kuudennen kerran päivitystä tai kännykkä tarjoaa uutta sovellusta, Marin otsasuonet pullistuvat. Hän myöntää, ettei selviäisi nykytekniikasta ilman poikansa apua.

– Minusta on tullut se vanha jäärä, joka vastustaa muutoksia ja valittaa, että ennen kaikki oli paremmin. Juuri kun kuvittelen hallitsevani jonkin ohjelman, se vaihtuu uuteen.

Syksyllä Mari näyttelee Mielensä­pahoittaja-elokuvassa kiireistä uraäitiä. ”Oikeasti minussa on enemmän vanhaa jäärää, joka paasaa, että ennen oli kaikki paremmin.”

Tätä tietoa vasten on tietysti huvittavaa, että Mari näyttelee syksyllä ensi-
iltansa saavassa Mielensäpahoittaja-elokuvassa menestynyttä multitaskaajaa ja uraäitiä.

Tuomas Kyrön romaaniin pohjautuva elokuva pohtii tuttuja teemoja: suorittajayhteiskunnan järjetöntä kilpajuoksua, sukupolvien välistä kuilua ja perheen merkitystä kaiken tämän kaaoksen keskellä.

– Olin todella otettu, kun Dome Karukoski soitti ja pyysi mukaan tähän leffaan. Tarina on hauska mutta myös haikea. Olen tykännyt Tuomaksen kirjoitustyylistä ja persoonasta aina: hänessä on jännä sekoitus nuorta ja vanhaa sielua. Tuomas voisi olla yhtä hyvin 25 kuin 55 vuotta vanha.

Leffan pääroolissa kahdeksankymppisenä äkäisenä miehenä nähdään Mielensäpahoittaja-äänikirjoistakin tuttu Antti Litja.

– Oikeasti Antti on todella puhelias ja mainio tyyppi. Kun kuvaukset olivat ohi ja hän halasi minua, sukat pyörivät jaloissa, Mari tunnustaa ja madaltaa ääntään kuin kertoakseen salaisuuden.

– Sillä miehellä on muuten ollut vientiä.

Ennen oli paremmin, siitä Mari on varma. Ei ollut 1970-luvulla naisen näköisiä hipsterimiehiä, kultaketjuilla brassailevia räppäreitä eikä glitterin kuorruttamia glam-rokkareita. Miehillä oli isot pulisongit sekä leveät vyöt ja lahkeet. Naisilla kietaisumekot ja pienet tissit tai kauttaaltaan rehevä omenavartalo.

– Miten minusta tuntuu, että ihmiset olivat ennen jotenkin selkeämpiä. Nykyään kun vastaan kävelee joku tyyppi, en tiedä, mitä sukupuolta hän on. Kaipaan aikaa, jolloin miehet näyttivät miehiltä.

Sama pätee Marin mielestä asiakaspalvelukulttuuriin, jota ei käytännössä enää ole.

– En tajua, kuinka vanhukset selviävät hengissä arjestaan. Ihan sama, pitääkö minun toimittaa asioita pankissa, terveyskeskuksessa tai lentokentällä, vastassa on aina joku automaatti, jota en osaa käyttää.

Rakastavaiset New Orleansissa

Toista se on tippikulttuurin Yhdysvalloissa, josta Mari ja Jouni palasivat muutama viikko sitten.

New Yorkista New Orleansiin ja sieltä junalla Memphisiin kulkenut lomareitti nostaa Marin ihokarvat vieläkin pystyyn. Reissun aikana vastaan tuli monta hymyä ja kuinka voin auttaa -kysymystä.

– Olen käynyt Amerikassa usein ja tykkään siitä kerta kerralta enemmän. Varsinkin keski- ja eteläosasien junttilat vetoavat minuun.

Matkustaminen on ollut Marin rakas harrastus siitä lähtien, kun hän teki
ensimmäisen ruotsinlaivareissunsa 11-vuotiaana ja söi eväät jo junassa Pieksamäen kohdalla.

Nykyinen siippa jakaa saman into­himon.

– Olemme Jounin kanssa onneksi reissaajina samanlaisia. Meistä kumpikaan ei halua tuhlata kohteessa aikaa kaupoissa kiertelyyn tai pyöriä turistilaumojen mukana. Jenkeissäkin yövyimme kämäisissä motelleissa ja ostimme retket suoraan paikallisilta. Se on paras tapa varmistaa, että raha menee suoraan heille eikä matkatoimistoille.

Uusiin kohteisiin Mari tutustuu mieluiten lenkkeilemällä.

– New Orleansissa löysimme itsemme hikisinä vanhalta hautausmaalta. New Yorkissa juoksimme rantoja pitkin ja pyöräilimme liikennekaaoksen keskellä Manhattanilla.

Liikkuminen oli Marin mukaan tarpeen, sillä varsinkin Louisianan ja Tennesseen osavaltiossa oli tarjolla vain friteerattua ruokaa.

– Oikein ilahduin, kun löysimme New Orleansista yhden meksikolaisen ravintolan, josta sai ostaa tortillaa. Uppopaistettuihin möykkyihin verrattuna se tuntui varsinaiselta terveysruualta.

Sushi, vety ja atomi

Tuhdilla ruokavaliolla eletään myös kotipuolessa Lappeenrannassa, jossa Marin mukaan ei tehdä yhtään annosta ilman kermaa, voita ja suolaa.

– Jouni kokkaa koko ajan ja yrittää lihottaa minusta jotain pulleaa karjalais-emäntää. Täällä päin miehet tykkäävät pyöreämmistä naisista, Mari virnistää ja väittää, että tätä menoa tavoitteessa ollaan hyvinkin pian.

Mari on huomannut, että ravintolakulttuurin erot ovat Suomen eri paikkakunnilla yhä suuria. Jos Helsinki hukkuu sushi-ravintoloihin, Lappeenrannan torigrilleissä herkutellaan lihapiirakka­klassikoilla, vedyllä ja atomilla.

”Karjalan murre on tarttunut minuun tehokkaasti. Suustani pääsee jo ihan luontevasti mie ja sie”, näyttelijä-käsikirjoittaja Mari Perankoski sanoo.

– Täällä ihmiset käyvät ylipäätään tosi harvoin ulkona syömässä. Valtaosa laittaa ruuat kotona, hän huomauttaa.

Se pätee myös tänään. Sää olisi otollinen terassiruokailulle, mutta ravintolalaivoissa nautitaan lounasta lähinnä nestemäisessä muodossa. Mari ostaa torilta pari litraa mansikoita ja herneitä.

– Se on sääli, että eineksien ja epäterveellisen moskan syöminen tulee Suomessakin paljon halvemmaksi kuin kasvisten ja kalan. Luomu on lähinnä kaupunkilaisten trendijuttu, jolla halutaan osoittaa varallisuutta ja paremmuutta.

Mari arvelee, että hurahtaminen ja ehdottomuus kuuluvat nuoruuteen. Hän muistaa itsekin, kuinka vouhkasi teininä mukana kehitysyhteistyössä ja veti Varkauden torilla perässään kärryä, jossa kaupattiin ekologisempia juuttikasseja.

– Iän myötä olen tullut laiskemmaksi. Nykyään meillä on tiskikaapin alusta täynnä muovipusseja, Mari tunnustaa ja kaivaa laukustaan puhelinta.

Se on turhaa, sillä lappeenrantalaiset ovat sanojensa mittaisia miehiä. Jouni Hynysen pieni moottorivene kaartaa Maalaisten laituriin tasan kello viideltä.

Mari Perankoski

■ Näyttelijä-käsikirjoittaja syntyi 10.3.1970 Varkaudessa. Asuu
nykyään puoliksi Helsingissä ja Lappeenrannassa.
■ 15-vuotias Joel-poika liitosta näyttelijä Jani Volasen kanssa.
■ Muistetaan tv-sarjoista Ranuan kummit, Kallio ja Roba sekä elokuvista Tie pohjoiseen ja Tumman veden päällä. Näyttelee myös 5.9. ensi-iltansa saavassa Mielensäpahoittaja-elokuvassa.

Rakkaustohtori Jason Lepojärven mukaan kumppanin etsinnässä on kaksi kriteeriä yli muiden.

Jason Lepojärvi, 36, tullaan ikuisesti muistamaan rakkaustutkijana, joka kosi vaimoaan luentosalissa opiskelijoiden edessä Helsingissä. Tänä syksynä television katsojat ovat päässeet tutustumaan häneen yhtenä Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntijoista, jotka kulkevat sokkona avioituvien parien rinnalla.

Teologian tohtori on hyvin suorasanainen, kun pääsee puhumaan lempiteemastaan, rakkaudesta. Mutta yksi aihe siinä häntä ärsyttääkin: ”siitä oikeasta” puhuminen.

Miksi ajattelet näin, Jason Lepojärvi?

– Se, että jokaiselle olisi joku oikea, on haitallinen myytti. Totuudenmukaisempaa olisi sanoa, että me olemme kaikki vääriä. Jotkut vain ovat vähemmän vääriä, hän kertoo.

”Suomi täyttyy yksinäisistä sinkuista, koska kukaan ei löydä kumppania.”

Hän on huomannut, että myytillä on kaksi kielteistä seurausta. Ihmiset pitävät rimaa liian korkealla, ja Suomi täyttyy yksinäisistä sinkuista, koska kukaan ei löydä kumppania.

– Toinen kielteinen asia on se, että moni ulkoistaa helposti vastuun rakkaussuhteesta, kun puhutaan siitä oikeasta. Kun suhteessa tulee haasteellinen kausi, saa muka ajatella, tämä ei ollut se oikea ja lähteä noin vain kävelemään.

Lepojärven mukaan rakkaus on elämänmittainen koulu, ja sitä pitää opetella koko ajan. Alkuhuuman epäitsekkyys muuttuu helposti itsekkyydeksi, ellei rakkauden eteen työskentele tarpeeksi.

– Harva ottaa huomioon, että ihmiset muuttuvat: vuosien päästä kumppani ei ole enää se sama, jonka kanssa avioiduttiin aiemmin. Haasteemme on oppia rakastamaan yhä uudestaan sitä, jonka kanssa satumme olemaan naimisissa.

– Rakastuminen on alkuunpaneva voima, mutta se ei vie yksinään ketään maaliin. Rakkaudessa pitää sitoutua ja olla valmis tekemään jatkuvasti kaikkensa yhteisen kukoistuksen eteen.

Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa lähtötilanne on erilainen. Ohjelmassa uskotaan siihen, ettei parisuhteen tarvitse mennä aina perinteisellä kaavalla eli ensin tutustutaan vähitellen ja sitten vasta sitoudutaan.

”Yleensähän ensin seurustellaan, paneskellaan, hankitaan koira ja mennään naimisiin myöhemmin.”

– Yleensähän ensin seurustellaan, paneskellaan, hankitaan koira ja mennään naimisiin myöhemmin. Ensitreffit alttarilla -ohjelman parit sanovat kuitenkin ensimmäisenä ”tahdon” – ei pelkästään ystäviensä ja sukulaistensa edessä, vaan koko Suomen edessä. Rakkaus on heille palkinto, ei lähtökohta. Silloin täytyy löytyä entistä enemmän rohkeutta, uskoa ja tahtoa.

Ohjelmaan on hänen mukaansa valittu pelkästään sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita sitoutumaan. Lepojärvi vihjaa, että mukana on ”yllättäviäkin pareja” ja että ohjelman loppua muutettiin hieman aikaisemmista kausista. Enempää hän ei suostu paljastamaan.

– Halusimme pelkästään huippumatcheja. Emme voineet ottaa mukaan sellaisia, joilla on naiivi rakkauskäsitys ja jotka toivovat, että ohjelma tarjoaa heille rakastumisen kokemuksen. Sitä emme voi heille taata, sillä vastuu on myös pareilla itsellään.

Katso myös: He ovat Ensitreffit alttarilla -sinkut

Voisiko hänen kanssaan vanheta?

Reaalimaailmassa tilanne on täysin toinen kuin televisio-ohjelmassa, ja siellä Lepojärven mukaan kumppaniksi riittää ihan tavallinen ihminen.

Mutta miten voi parhaiten löytää sen henkilön, joka on sopivin? Tai Lepojärven määritelmällä sen ”vähiten väärän”, kun harvalla on käytössä hänen kaltaistaan rakkausvalmentajaa?

Lepojärvi ei suostu antamaan yleispäteviä deittivinkkejä. Hänen mielestään asiaan ei ole matemaattista kaavaa, eikä siihen saa ikinä täyttä varmuutta. Tohtori neuvoo kuitenkin ottamaan puolison valinnassa riskejä.

– Kaksi kriteeriä kannattaa pitää mielessä. Onko hän hyvä tyyppi ja onko hänellä hyvä sydän? Kysy myös itseltäsi, voisinko kuvitella vanhenevani tämän henkilön kanssa.

Ammatillinen etäisyys unohtui

Itseään Lepojärvi kuvailee aloittelevaksi rakastajaksi, joka on ottanut myös riskejä. Nykyisen vaimonsa kanssa hän on ollut naimisissa kohta kolme vuotta. Suhde alkoi vauhdikkaasti ja päätyi varhaisessa vaiheessa iltapäivälehtien lööppeihin: ”Opettaja kosi kesken luennon Helsingin yliopistolla.” Näin kertoi muun muassa Ilta-Sanomat vuonna 2013.

Muutamassa kuukaudessa pari meni naimisiin, muutti ulkomaille ja laittoi ensimmäisen lapsensa alulle.

Lue lisää! Jason Lepojärven salamarakkaus: parissa kuukaudessa kosinta, avioliitto ja lapsi

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, rakkaus kuljettaa Lepojärveä melkein ympäri maailmaa. Hän vastailee kysymyksiin Abilenen kaupungista Teksasista, jossa hän on puhumassa – mistäpä muustakaan kuin rakkaudesta.

– Tämä on ainutlaatuinen luentokiertue. Entiset opiskelijani Oxfordista kutsuivat minut ja koko perheeni tänne.

Kun mieheltä kysyy, lähtisikö hän uudestaan Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan, hän vaikenee ensimmäistä kertaa haastattelun aikana hetkeksi ja vastaa sitten myöntävästi.

– Mutta en osannut etukäteen arvata, kuinka kuluttavaa se on. En pitänyt ammatillista etäisyyttä osallistujiin ja ystävystyin heidän kanssaan. Pidin kyllä siitä, mutta jos lähtisin uudestaan mukaan ohjelmaan, osaisin nyt henkisesti valmistautua tulevaan.

”Vääristynyt rakkauskäsitys johtaa pettymyksiin”

Moni Ensitreffit alttarilla -ohjelman pareista on kertonut valtavasta alkuhuumasta, jonka he ovat kokeneet nähdessään tulevan kumppaninsa ensimmäistä kertaa. Tällä kaudella nähtiin myös pari, jolla oli ristiriitaisia ajatuksia ensitapaamisestaan. Milla, 27, myönsi pettyneensä kumppaniinsa saamansa ensivaikutelman perusteella.

Miksi jotkut huumaantuvat rakkaudesta muita helpommin?

Se on Lepojärven mielestä salaperäinen juttu, eikä sille ole tyhjentävää tieteellistä selitystä. Mutta koskaan ei pitäisi rakastua pelkästään rakastumisen ideaan.

– Rakastumisen tunteeseen rakastunutta ihmistä voi verrata itsemurhapommittajaan, joka tuhoaa itsensä ja lähipiirinsä sekä jättää jälkeensä suuren suruvanan. Sellaisella ihmisellä on vääristynyt rakkauskäsitys, joka johtaa pelkästään pettymyksiin.

Rakkaus on maailman tärkein asia, ja paljon muutakin kuin tunnetta.

”Rakastuminen on kyllä makea, huima tunne. Mutta se on samalla oikukas tunne, kuin kaksiteräinen miekka.”

–  Rakastuminen on kyllä makea, huima tunne. Mutta se on samalla oikukas tunne, kuin kaksiteräinen miekka. Ongelmia tulee silloin, kun olet sitoutunut suhteeseen, mutta menet rakastumaan johonkin toiseen, Lepojärvi sanoo ja jatkaa:

–  Jos rakastut suhteesi ulkopuolella, rakastumisen tunteen lupaus ikuisesta rakkaudesta saa helposti tekemään kauheita asioita. Vahingot, kuten puolison hylkääminen tai lapsien laiminlyönti, jäävät usein pysyviksi, mutta rakastumisen lupaus ikuisesta autuudesta jää suutariksi.

Kokonaisvaltaisesti rakkaus on hyve, ominaisuus, jota voi harjoitella ja joka tukee elämäämme, Lepojärvi kuvailee.

–  Rakkaus on hyveiden kuningatar. Muut hyveet, kuten rohkeus ja viisaus, palvelevat rakkautta. Niillä ei ole arvoa, jos ei ole rakkautta.

–  Luin äskettäin lehtijutun, jossa kirjoitettiin, että suomalaiset valitsevat puolisonsa tunteen, ei järjen perusteella. Minun näkökulmastani tunne on tärkeä, mutta se ei voi olla ainoa lähtökohta rakkaussuhteessa. Jos näin on, pieleen menee. Tunteet tulevat ja menevät, mutta hyveet pysyvät.

”Jos ihminen haluaa kokea vain rakastumisen ja sen alkuhuuman, hän jää todellisesta onnesta paitsi.”

Heille, jotka vielä etsivät jalat alta -tunnetta, Lepojärvellä on uutisia. Hänen mielestään alkuhuuman ja onnistuneen parisuhteen välillä ei ole syy-seuraussuhdetta. Järkisyynä alkanut rakkaus voi kasvaa kukoistukseen yhtä todennäköisesti kuin nopeasti liekkiin leimahtanut suhde voi lopahtaa.

–  Uskallan väittää, että jos ihminen haluaa kokea vain rakastumisen ja sen alkuhuuman, hän jää todellisesta onnesta paitsi.

Vuodet vierivät, mutta Peter Nyman näyttää aina samalta.

Peter Nymania on siunattu hyvillä geeneillä. Toimittaja-uutisankkuri täyttää tänä vuonna 50 vuotta, mutta hän näyttää ihan samalta kuin kymmenen vuotta sitten.

Television katsojille Nyman on tullut tutuksi 2010-luvulla etenkin MTV3-kanavan ankkurina ja sitä ennen TV1:n Uutisvuoto-ohjelman juontajana.

Nyman juhlii pyöreitä vuosiaan tiistaina 27. syyskuuta. Kokosimme sen kunniaksi kuvia hänestä vuosikymmenten ajalta.

Katso ja vertaa itse: onko uutisankkuri muuttunut lainkaan kymmenessä vuodessa?

Vuonna 2015 Peter Nyman aloitti oman Peter Uutisvirrassa -nettiohjelman juontamisen. Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen
Vuonna 2015 Peter Nyman aloitti oman Peter Uutisvirrassa -nettiohjelman juontamisen. Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen

Vuonna 2014 uutisankkuri Peter Nymanilla oli oma matkailuohjelma, Peter Hispaniassa. Kuva: Sanoma-arkisto / Ari K. Ojala
Vuonna 2014 uutisankkuri Peter Nymanilla oli oma matkailuohjelma, Peter Hispaniassa. Kuva: Sanoma-arkisto / Ari K. Ojala

Four-in-hand-solmu vai Windsor-solmu? Vuonna 2013 Ilta-Sanomat uutisoi Peter Nymanin kravattisolmusta, josta hän on saanut paljon palautetta: ”Kumman solmun valitsee, jakaa kiivaasti kansakuntaa näköjään.”  Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio
Four-in-hand-solmu vai Windsor-solmu? Vuonna 2013 Ilta-Sanomat uutisoi Peter Nymanin kravattisolmusta, josta hän on saanut paljon palautetta: ”Kumman solmun valitsee, jakaa kiivaasti kansakuntaa näköjään.” Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio

MTV3 Uutiset juhli 30-vuotista historiaansa vuonna 2011. Peter Nyman oli ollut silloin vuoden ajan kanavan uutisankkurina. Kuva: Sanoma-arkisto / Leena Koskela
MTV3 Uutiset juhli 30-vuotista historiaansa vuonna 2011. Peter Nyman oli ollut silloin vuoden ajan kanavan uutisankkurina. Kuva: Sanoma-arkisto / Leena Koskela

Vuonna 2010 Peter Nyman lomaili tällaisessa lookissa. Samana vuonna hän ilmoitti siirtymisestään MTV3:n uutisankkuriksi. Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio
Vuonna 2010 Peter Nyman lomaili tällaisessa lookissa. Samana vuonna hän ilmoitti siirtymisestään MTV3:n uutisankkuriksi. Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio

Peter Nyman juonsi Uutisvuodon lisäksi makasiiniohjelmaa Puoli seitsemän vuonna 2009. Kuva: Sanoma-arkisto / Seppo Solmela
Peter Nyman juonsi Uutisvuodon lisäksi makasiiniohjelmaa Puoli seitsemän vuonna 2009. Kuva: Sanoma-arkisto / Seppo Solmela

Vuonna 2007 julkaistiin Peter Nymanin suomenruotsalaisista kertova kirja Ankkalammikko. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen
Vuonna 2007 julkaistiin Peter Nymanin suomenruotsalaisista kertova kirja Ankkalammikko. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen

Bonuskuva!

Tältä Peter Nyman näytti 30-vuotiaana:

Vuonna 1997 Peter Nyman oli vielä tuore televisiokasvo ja juonsi Mediapeli-ajankohtaisohjelmaa MTV3-kanavalla. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen
Vuonna 1997 Peter Nyman oli vielä tuore televisiokasvo ja juonsi Mediapeli-ajankohtaisohjelmaa MTV3-kanavalla. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen

Petran jakamassa kuvassa yhdeksän vuotta sitten lopettanut yhtye viettää illanistujaisia.

1990-luvun lopussa pinnalle singonneen Tiktakin jäsenet eivät ole poseeranneet aikoihin yhteiskuvissa.

Nykyään soolouraa tekevä Petra Gargano, 31, julkaisi Facebookissa kuvan porukan illanvietosta. Mukana on koko Tiktak eli Mimmi, NeaEmppu ja Tuuli, joka on ottanut kuvan.

”Näin ihanassa seurassa sain viettää perjantaina iltaa, ihanat tytöt! Tuuli on kans messis kameran takana”, Petra kirjoittaa kuvan yhteydessä.

Comebackia ei kuitenkaan fanien harmiksi ole luvassa.

”Oi ja voi, sen verran haastavaa on löytää yhteistä aikaa, et koko porukka on saman pöydän ääressä... Comeback on yks iso logistinen mahdottomuus”, Petra vastaa kysymykseen bändin paluusta.

Yhtye perustettiin vuonna 1998 ja lopetti vuonna 2007. Tiktakin läpimurtohitti oli Lopeta. Yhtyeen ensimmäinen albumi Frendit ilmestyi vuonna 1999, jolloin Tiktakista tuli Suomen nuorin platinaa myynyt yhtye. Tuolloin bändin jäsenet olivat yläasteella.

Tiktak vuonna 2005. Kuva: Jere Hietala / Universal Music
Tiktak vuonna 2005. Kuva: Jere Hietala / Universal Music

Kansanedustaja Jani Toivola tuli kaapista nuorena asuessaan Yhdysvalloissa. Seksikokemukset newyorkilaisessa metsikössä eivät olleet kauniita.  

Kansanedustaja Jani Toivola kertoo tällä viikolla ilmestyvässä Musta tulee isona valkoinen -kirjassaan (Siltala) pitkästä tiestään, jonka hän on kulkenut hyväksyäkseen itsensä. 

Jo kirjan alkusanoissa käy ilmi, että Jani salasi pitkään seksuaalisen suuntautumisensa itseltäänkin:

– On vaikea määritellä, kuka loppujen lopuksi teki päätöksen salaamisesta, minä vai yhteisö, joka unohti kertoa, että minun tarinani on yhtä totta kuin muidenkin.

Janin tarina tuli näkyväksi, kun hän oli parikymppinen ja juuri muuttanut New Yorkiin. Uudessa kotikaupungissaan hän meni elokuviin katsomaan romanttista komediaa, jossa molemmat pääosanesittäjät olivat miehiä.

”Miten helpottavalta tuntui nähdä oma todellinen rakkautensa päivänvalossa.”

– Miten helpottavalta tuntui nähdä omat haavekuvansa, oma todellinen rakkautensa päivänvalossa, Jani kuvailee kirjassa.

Ihastumisia jo nuorena

Kirjassa Jani Toivola kertoo ihastuneensa poikiin jo ala-asteella, mutta pitäneensä sitä vääränä ja salattavana asiana. Hän seurusteli useammankin tytön kanssa jonkin aikaa.

Viimeinen suhde naisen kanssa päättyi, kun Jani oli 23-vuotias, ja hänen tanskalainen tyttöystävänsä päätti lähteä New Yorkista takaisin Tanskaan.

Jani kuvaa kirjassa, että muutos tapahtui yhdessä yössä tyttöystävän lähdön jälkeen.

– En enää pelännyt enkä halunnut peitellä mitään. Olin homo! hän kirjoittaa.

Vapautuminen vei Janin brooklynilaiseen metsään, jossa harhaili erityisesti latinoja ja mustia miehiä rakkauden – tai ehkä paremminkin seksin – toivossa. 

– Nyt kun katson noita hetkiä nykyhetkestä käsin tajuan, että lähinnä kidutin itseäni, talloin kaikkien oikeiden kaipuideni päälle menemällä väkisin siihen metsään. 

Tuntematon huppupää

Jokin metsässä kuitenkin veti puoleensa, vaikka Jani uskaltautui vasta kuudennella yrittämällä jatkaa metsän reunalta syvemmälle.

Tuo kerta päättyi kivuliaaseen yhdyntään tuntemattoman huppupäisen miehen kanssa.

– Mies oli pikimusta ja haisi tupakalle. Emme sanoneet mitään, Jani muistelee kirjassa.

”Jokainen käynti metsässä oli askel syvemmälle paikkaan, jossa en voinut hyvin.”

Jälkikäteen hän tunsi epäonnistumista ja häpeää – hänhän tavoitteli turvallisuuden ja rakkauden tunteita eikä tosiaankaan saanut niitä metsästä.

– Jokainen käynti metsässä oli askel syvemmälle paikkaan, jossa en voinut hyvin ja josta minun oli kivuliaasti askel askeleelta myöhemmin tuotava itseni takaisin ja aloitettava rakkaudelliset teot itseäni kohtaan.

Äiti suhtautui hyvin

Vaikka Jani eli jo New Yorkissa avoimesti homona, kävi treffeillä ja homobaareissa, hänen lähipiirinsä Suomessa ei tiennyt asiasta mitään.

Äidilleen kertoakseen hän matkusti kotimaahan ja täräytti asian julki jo rappukäytävässä. Kirjassa Jani kertoo äitinsä suhteutuneen asiaan vastaanottavaisesti. Janille itselleen kaapista tulo oli helpotus.

– En ole koskaan elämässäni tuntenut oloani niin kevyeksi ja voittamattomaksi kuin tuona iltana äidin luota lähtiessäni, hän kirjoittaa.

kiitos ei tätä..

Jani voisi pitää  naimisensa oma tietonaan ja keskittyä  kansanedustajan työhön ja kertoa mitä saanut sillä saralla aikaiseksi!